Lastensuojelija

Ihan iholla-kasvuryhmät sijais- ja adoptiovanhemmille

2012-01-28T09:30:00.000-08:00

Pesäpuu ry on kehittänyt sijais- ja adopiovanhemmille Ihan iholla-kasvuryhmän toimintamallin. Ohjaaja Heidi Kaipion mukaan (Sosiaalitieto-lehti 1/2012) mukaan sijaisvanhemmuudessa ollaan aina voimakkaiden tunteiden äärellä. Ryhmissä vanhemmat pyrkivät tiedostamaan miten oma kasvuhistoria vaikuttaa vanhemmuuteen ja näin voi paremmin ymmärtää miksi reagoi tietyllä tavalla tilanteissa. Kasvuryhmissä harjoitellaan vuorovaikutukseen liittyviä taitoja ns. place-ajattelun mukaan. Se rakentuu leikkisyydestä, rakkaudesta, hyväksynnästä, uteliaisuudesta ja empatiasta. Lyhenne place tulee mallin amerikkalaisen kehittäjän Daniel Hughes:n englanninkielisistä sanoista.

Kasvuryhmistä löytyy lisätietoa Pesäpuu ry:n sivuilta, jonka linkin lisään kirjoituksen loppuun. Pesäpuu on kehittänyt sijaishuollon ja erityisesti perhehoidon lasten, nuorten ja vanhempien erilaisia tuen malleja jo yli kymmenen vuoden ajan, ja toimii lastensuojelun ja sen perhehoidon kehittämisen erityisosaamisen keskuksena. Se on tunnettu korkealaatuisesta ja hyvin osaavasta työstään. Olen järjestön työstä myös henkilökohtaisesti erittäin ylpeä, kun olen saanut olla sitä perustamassa (mm. Kuntaliitto oli perustajajäsen). Suomessa toimii hyvin monia erittäin ansioituneita ja erinomaisesta työstään tunnettuja järjestöjä, joista siis yksi on tämä pieni Pesäpuu.

Perhehoidostahan tuli vuoden alussa ensisijainen sijaishuollon muoto - sijaishuoltomuoto tulee tietenkin aina valita lapsen tarpeiden mukaan. Liian harva lapsi voi päästä perhehoitoon. Haaste on lastensuojelun palvelujärjestelmälle kova: sijaisperheitä tarvitaan lisää, heidän tulee saada ennakkovalmennus ja riittävästi tukea arkiseen sijoitetun lapsen hoitoonsa. Kuntien tilanne vaihtelee, ja liikaa: joissakin on perhehoitoa kehitetty vuosien ajan, ja joissakin siihen on ryhdytty hiljattain. Sijaisperheiden ja ammatillisten perhekotien sekä lastensuojelulaitosten tulisi muodostaa alueellaan verkosto, jossa voidaan saada keskinäistä tukea, kouluttautua yhdessä, sopia lomitusmallien toteuttamisesta jne. Tämänkaltaista verkostoyhteistyötä on jo joillakin alueilla Suomessa olemassa - sitä tarvitaan lisää. Sijaishuoltopaikka (perhe tai perhekoti) tarvitsee lähitukea, ja sitä voisivat nykyistä huomattavasti enemmän tuoda perheille esim. sosiaaliohjaajat ja perhetyöntekijät. Kaiken lähituen ei tarvitse olla yksin sosiaalityöntekijöiden harteilla.

Ilman sijaisperheitä, ei lapsia perhehoitoon pystytä nykyistä enempää sijoittamaan. Perheitä tarvitaan siis lisää. Jos olet kiinnostunut, ole yhteydessä oman kuntasi lastensuojeluun, josta kyllä neuvotaan eteenpäin. Monilla alueilla kunnat ovat sopineet yhteistyökäytännöistä, joilla esim. perheet valmennetaan.

Lastensuojeluunkin on rantautunut ymmärrys siitä, että vertaisuudessa on voimaa ja vertaisryhmiä voidaan (ja pitää) tukea ammattilaisten toimesta. Lapsille on erityisesti Pesäpuu ry ollut kehittämässä vertaisryhmä-toimintaa, samoin nuorille, ja myös sijoitettujen lasten vanhemmille, sekä sijaisvanhemmille. Mielenterveys- ja päihdetyössähän on vertaistoiminnalla hyvin pitkät perinteet ja juuret. Sieltä on lähtöisin myös ns. kokemusasiantuntijuus-termi. Kokemusasiantuntijoita tarvitaan mm. kun ammattilaisia koulutetaan tai palveluja kehitetään. Myös lääkärikoulutuksessa käytetään kokemusasiantuntijoita. Laitan linkin lisätietoon kokemusasiantuntijuudesta kirjoituksen loppuun.

Joku lukija varmaan jälleen kommentoi, että lapsen etu on saada kasvaa omien vanhempiensa hoidossa ja lapsen omaa perhettä ja vanhempia pitää tukea ja auttaa nykyistä paremmin ns. avohuollon tukitoimilla, tai niin ettei lastensuojelua tarvittaisi ollenkaan. Olen samaa mieltä näiden lukijoiden kanssa. Mutta tunnustan kuitenkin tosiasian, että on myös perheitä, joissa lapsi tai nuori on vakavassa vaarassa, ja heidät on sijoitettava pois kotoaan. Ja jatkossa siis ensisijaisesti perhehoitoon, tavallisiin sijaisperheisiin tai ammatillisiin perheisiin, tai ammatillisiin perhekoteihin.

Linkki Pesäpuu ry:n sijaisvanhempien valmennus ja tuki sivulle

Linkki kokemusasiantuntija-sivustolle.

Linkki kokemuskoulutus-sivustolle.

Perhesurmat ja lapsiperheiden arki

2012-01-15T01:30:00.000-08:00

Perhesurmat järkyttävät. Ne myös nostavat vakavia kysymyksiä siitä, millaisessa maailmassa tämän ajan perheet elävät. On hyvä, että sisäasiainministeriö käynnistää tarkemmat tutkimukset - vastaavanlaista onnettomuustutkinnan selvitysprosessia ehdotimme jo jokunen vuosi sitten kun valmisteltiin sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Itse olin mukana Arjen turvallisuus- työryhmässa ja vetovastuussa sen alatyöryhmässä, jossa teimme analyysiä ja ehdotuksia lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Arjen turvallisuus-työryhmän ajatus oli, että eri toimijatahot voisivat oppia jotain tärkeää, kun tutkisimme ainakin kaikkein vakavimmat lapsiin kohdistuvat rikokset: sen mikä niihin johti, millaista tukea perhe ja lapset olivat saaneet, miten auttamisjärjestelmä toimi tai toimiko se ollenkaan jne. Tällaista tutkintaprosessia vertasimme ns. vakavien onnettomuuksien tutkintaprosessiin, jossa nimetään onnettomuutta selvittävä monialainen tutkintaryhmä ja tehdään tosi perusteellinen analyysi tapauksesta. Tavoitteena pyrkiä ehkäisemään vastaavankaltaiset tilanteet ja oppia kaikella tavalla asiasta. Tämänkaltaista tutkintaprosessia ei käynnistetä yleensä kuin ns. perinteisissä suuronnettomuuksissa. Työryhmä ehdotti, että käynnistettäisiin tällaisen tutkintamallin kokeilu rajatusti tutkimalla huolellisesti ne lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset, joissa lapsi kuoli väkivallan seurauksen - Suomessa keskimäärin vuosittain noin 25 lasta kuolee vanhempansa surmaamana. Poliisin tietoon tulee vuosittain runsaat 2000 lapseen kohdistunutta väkivaltarikosta ja noin 1000 seksuaalirikosta, ja tiedämme, että vain pieni osa tapauksista tulee poliisin tietoon - lähinnä vakavimmat, joissa on tarvittu sairaalahoitoa, poliisin puuttumista tai lastensuojelun väliintuloja.

Hyvä, jos siis nyt lähdetään tutkimaan näitä perhesurmiä perusteellisesti. Laitan tämän blogikirjoituksen loppuun linkin väkivaltasivustolle, ja myös aiheesta kirjoittamaani Ahjo- lehden blogiin.

Kuten Hesarin 15.1.2012 pääkirjoituksessa ansiokkaasti pohditaan, lapsiperheiden arkeen tarvitaan tukea ja myös sellaista toimintaa, jossa vanhemmat ja koko perhekin voivat keskustella muiden vanhempien kanssa. Hesarissa tuodaan esille MLL:n hyvä työ. Monissa kunnissa on nyt jo usean vuoden ajan kehitetty perhekeskustoimintaa ja rakennettu muutoinkin yhteistyötä ja verkostoja lapsiperhepalvelujen yhteistyöhön, jotta aina olisi erilaista arjen tukea saatavilla eri-ikäisten lasten vanhemmille ja perheelle. Edellisessä blogikirjoituksessani toin esille myös Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemian upean toiminnan. Kehitystyötä on siis tehty ja sitä jatketaan, mutta enemmän voimavaroja tähän työhön yhteiskunnassamme pitäisi suuunnata. Ehkäiseminen on aina järkevämpää kuin korjaaminen - ja menetettyä elämäähän ei voi korjata millään.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula pohtii myös blogissaan perhesurmia. Hän ottaa esille mm. sen miksi vanhemmat eivät hae apua, vaikka sitä olisi tarjolla. Onko esimerkiksi lastensuojelun "maineelle" tehtävissä jotain, jotta vanhemmat rohkenevat ottaa yhteyttä myös lastensuojeluun apua ja tukea saadakseen?

Lue tästä linkistä Maria Kaisan 13.1.2012 blogi perhesurman herättämistää ajatuksista.

Linkki väkivalta-sivustolle, jota ylläpitää Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvosto (jonka jäsen ja sen väkivaltajaoston jäsen olen myös vuosia ollut).
Linkki HS pääkirjoitukseen 15.1.2012 Rankassa arjessa perheet tarvitsevat tukea.
Linkki Ahjo-lehden kolumniini Eetu ja Elias sängyn alla
Linkki sisäisen turvallisuuden ohjelmaan, sen Arjen turvallisuus-työryhmän raporttiin
Linkki Tarja Mankkisen artikkeliin valmisteilla olevasta kolmannesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta

Yksilöllinen lastensuojelu on laadun ydintä - laatusuositus lähes valmis

2012-01-14T07:04:00.000-08:00

ENSIN UUTINEN – LASTENSUOJELUN LAATUSUOSITUS ON VIITTÄ VAILLE VALMIS!

Kirjoitin alla olevan tekstini jo alkuviikosta (10.1.12) vastauksena Aulikki Kananojan artikkeliin, mutta julkaisen sen vasta nyt sillä SAIN ILAHDUTTAVAN sähköpostin STM:ltä, jolla pyydettiin viimeisiä kommentteja julkaisua vailla olevaan lastensuojelun kansalliseen laatusuositukseen. Ja ilahduttavaa oli myös se, että suositusteksti on kehittynyt jo vuosi sitten saatujen lausuntojen ja kommenttien perusteella. Hyvä suositus on siis tulossa.

Kiitos tekstin hiomisesta erityisesti STM:n Lotta Hämeen-Anttila ja THL:n Mikko Oranen!
--------------------------------------------------------------------------------------

Tässä alla kommentti-artikkelini Aulikki Kananojalle 10.1.2012.

Yksilöllinen lastensuojelu on laadun ydintä

Lastensuojelun asiakkaana olevat lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat kansallisen laatusuosituksen. Suositus ei tuo kaavamaisuutta lastensuojeluun, kuten Aulikki Kananoja epäilee Helsingin Sanomien kirjoituksessaan (HS 9.1.2012). Laatusuosituksen avulla edistetään lasten ja perheiden oikeutta saada yksilöllistä, heidän tarpeidensa mukaista tukea ja apua.

Laatuvaatimuksia voidaan jäsentää rakenteen, prosessin ja tuloksen näkökulmasta. Lastensuojeluun vuonna 2009 kehitetyissä LapsiARVI-kriteereissä rakenteen laatutekijät luovat edellytykset laadulle, esimerkiksi taloudelliset resurssit, henkilöstön riittävyys ja osaaminen, toiminnan johtaminen ja kehittäminen sekä palvelujen saatavuus. Lastensuojelun tuki ja palvelujen toimivuus syntyy prosessissa, jonka keskeiset laatutekijät ovat asiakkaan ja hänen läheistensä osallisuus, palvelujen tosiasiallinen saatavuus yksilöllisten tarpeiden mukaan, yhteistyön ja vuorovaikutuksen toimivuus, tuen ja palvelujen suunnitelmallisuus sekä jatkuvuus. Tuloksiin liittyvissä laatutekijöissä on kyse siitä, mitä lastensuojelutyössä tulisi saada aikaan. Tällöin keskiössä ovat lapsen, nuoren ja perheen kokeman tuen ja avun hyödyllisyys, yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen sekä lapsen tai nuoren kehityksen ja terveyden edistyminen ja elämäntilanteen paraneminen. Lastensuojelun tuloksellisuutta ja sen arviointia tarkastelin vuonna 2007 ilmestyneessä väitöskirjassani.

Tämänkaltaisten laatutekijöiden varmistaminen on jo vuosien ajan valmistelussa olleen kansallisen lastensuojelun laatusuosituksen tavoitteena. Lastensuojelutyön laatua koko maassa ohjaavaa laatusuositusta tarvitaan, kuten lehti pääkirjoituksessaan patistaa (HS 4.1.2012).

Oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että lastensuojelu esimerkiksi tehdessään päätöksiä, toimii yhtenäisten kaavanmukaisten toimintamallien mukaan. Kaavamaisuus tässä merkityksessä varmistaa, että kaikki toimivat hyvien käytäntöjen mukaisesti ja ihmiset voivat luottaa siihen, että lastensuojelutyö ei ole mielivaltaista. Kaavamaisuuden sijaan lastensuojelussa tarvitaan tasalaatuisuutta, siis korkeaa laatua koko maassa.

linkki maksuttomaan julkaisuun LapsiARVI –kriteerit. Perusvaatimukset lastensuojelupalvelujen laadulle. Opas laadun arviointiin ja kehittämiseen.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Toimin projektipäällikkönä ja kehittäjänä Kuntaliiton LapsiARVI-hankkeessa. Olen ollut jäsenenä lastensuojelun laatusuosituksia jo vuosia valmistelleessa STM:n epävirallisessa asiantuntijatyöryhmässä. Tätä ennen olin mukana työryhmässä, joka valmisteli kansallisessa lastensuojelun kehittämisohjelmassa (2004-2006) lastensuojelua koskevia periaatteita – tuon paperin sisältö toimi pohjapaperina nyt viimeistelyssä olevalle laatusuositukselle.

Lastensuojelun työvälineitä - Taikamatka ja Vanhempien Akatemia

2012-01-04T10:33:00.000-08:00

Lastensuojelutyössä käytetään nykyisin hyvin monenlaisia menetelmiä ja välineitä, joiden tasapuoliseen esittelyyn en aio ryhtyä. Luen alan ammattikirjallisuutta ja lehtiä, joista poimin silloin tällöin esiteltäväksi joitakin.

Taikamatka-työväline

Lapsen elämänkulun jäsentyminen lapselle on tärkeää, kuten kenelle tahansa meistä oman elämänjanan hahmottaminen. Lastensuojelulapsen elämässä se on usein paljon vaikeampaa. Siihen tarvitaan välineitä, joilla voidaan taltioida elämän erilaisia asioita ja tapahtumia: oman elämäni kirja, valokuvat, verkostokartat, sukupuut jne. Nyt on tämän työn tueksi kehitetty myös tietokoneella käytettävä elämäntarina ja muistelupeli, jolla voidaan kartoittaa ja kuvata lapsen kokemuksia leikinomaisin keinoin.

Pelastakaa Lapset ry:n aloitteesta on syntynyt Taikamatkapeli, jota on kehitetty ja se on testikäytössä nyt järjestön Pohjois-Suomen aluetoimistossa. Pelin on tehnyt vapaaehtoistyönä Susanna Ojalehto. (lähde: Pelastakaa Lapset jäsenlehti 5/2011, jossa työvälineestä puhutaan "Kohtaamisen työvälineenä"). En löytänyt Pelan sivuilta lisätietoa asiasta. Seurataan siis uutisointia.

Vanhempien Akatemia

Toinen esiteltävä asia liittyy ehkäisevään lastensuojeluun. Olen tästä kirjoittanut jo aiemminkin. Minusta on hienoa, että Nuorten Ystävät ry, joka perinteisesti ja vahvemmin on tunnettu erityisesti lastensuojelun sijaishuollosta, on käynnistänyt toiminnan, joka tavoittaa periaatteessa kaikki vanhemmat. Ray:n tuella toteutetaan 2011-2013 Vanhempien Akatemia-hanke, jossa järjestetään mm. erittäin suosituksi tulleita yleisöluentoja vanhemmuutta ja perhettä koskevista teemoista huippu-asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi luodaan pysyvää verkostopohjaista toimintaa vanhemmille vanhempien kanssa. Lisäksi järjestetään koulutusta ja valmennusta mm. vuorovaikutustaitoihin ja parisuhteeseen liittyen, Eroneuvo-tilaisuuksia, perheliikuntakursseja, erilaisia työpajoja elokuvanteon, romulelujen yms. parissa, vanhempainiltoja netissä, isät halutaan myös poistaa paitsiosta isille suunntalulla toiminnalla.

Minusta tämä on sellaista toimintaa, johon kaikki vanhemmat eri kunnissa pitäisi päästä osalliseksi - nyt hanke toimii pääosin Oulun seudulla (yleisöluentoja on ollut koko Suomen alueella). Tämänkaltainen eri toimijoiden yhteistyöhön (neuvolat, päivähoito, järjestöt, liikuntaseurat, koulut, nuoristyö jne.)perustuva toiminta tulee olla vakiintunut osa kehittyvää perhekeskus-toimintatapaa. Perhekeskus-toimintapaa kehitetään parhaillaan lukuisissa kunnissa yhteistyössä. Toimintatapa voi toimia, vaikka ajatuksella, että jokainen päiväkoti ja koulu on lapsiperheen voimavarakeskus, jonka tiloissa voivat myös vanhemmat omaehtoisesti kokoontua ja jossa muutoinkin toimitaan Vanhempien Akatemian tavoin kunkin lapsuuden ikävaiheen tarpeiden mukaisesti.

Klikkaa tästä Vanhempien Akatemian sivuille.

Lastensuojelun kehittyminen näkyy hienoisesti tilastoissa ja tutkimuksissa

2011-12-18T01:41:00.000-08:00

Tämä on pitkä blogikirjoitus.

Referoin ja tulkitsen tässä Kuusikko-kuntien (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Oulu) vuoden 2010 tilastollista vertailuraporttia sekä Kuntaliiton lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmiin liittynyttä kyselytutkimusraporttia (Rousu & Keltanen 2011, tulossa).

Lastensuojelua on kehitetty viimeisen 10-15 vuoden ajan erityisen paljon: lastensuojelun kehittämisohjelma, Kaste-hankkeet, Perhekeskus-hanke ja lukuisat muut. Muutosta parempaan on varmasti tapahtunut Reino Salon 1956 esille nostamissa asioissa, kuten lapsen ja perheen kohtaaminen tunnetasolla, varhainen tuki ja kokonaisvaltainen auttaminen ja kasvuolojen riskien vähentäminen. Näissä tarvitaan kuitenkin jatkuvaa osaamisen parantamista. Yhteiskunta muuttuu, lasten ja perheiden tarpeet muuttuvat ja siksi myös lastensuojelua tulee koko ajan kehittää. Eikä ihan kaikki lastensuojelutyön perusedellytyksetkään ole tänä päivänä vielä kunnossa, kuten alla olevasta yhteenvedostani käy ilmi.

Kuusikko-kunnissa:

Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat kasvaneet keskimäärin 10 % edellisestä (2009) vuodesta.
Hyvä, sillä tämä oli myös uuden lain tavoite: selvittää lapsen ja perheen tuen tarve mahdollisimman varhain. Ilmoituksista noin puolet oli sellaisia, joissa lapsen tilanteesta tehtiin lastensuojelutarpeen selvitys. Kuntaliiton tutkimuksesta (Rousu & Keltanen 2011, tulossa) selviää, miksi kaikki ilmoitukset eivät johda selvitykseen, kuten lapsesta oli selvitys jo käynnissä, selvitys oli juuri tehty, lapsi on jo lastensuojelun asiakkaana.

Lapsen ja perheen tuen tarpeen selvittämisen jälkeen, lastensuojelun asiakkuus keskimäärin noin 40 %:ssa myös päättyy tässä vaiheessa.
Hyvä, sillä selvitystyö tehdään Kuntaliiton tutkimuksen (Rousu & Keltanen 2011, tulossa) mukaan pääasiallisesti hyvin räätälöidysti kunkin lapsen ja perheen tarpeiden mukaan. Näin ollen voidaan tulkita myös, että selvityksen yhteydessä lapselle ja perheelle järjestetään heidän mahdollisesti tarvitsemiaan muita tukitoimia. Näin lapsen ja perheen ei ole tarve jatkaa lastensuojelun asiakkaana.

Avohuollon asiakasmäärät ovat keskimäärin kasvaneet edellisestä vuodesta vajaa 5 %. Hyvä, sillä lastensuojelulain tavoitteena on ollut tehostaa niiden lasten ja perheiden tukea, joiden arvioidaan tarvitsevan avohuollon tukitoimia.

Lastensuojelun kokonaiskustannukset laskivat aavistuksen edellisestä vuodesta, vaikka esim. henkilöstön palkkakulut nousivat kohtuullisen paljon: Helsingissä, Espoossa ja Turussa on korkeimmat kokonaiskustannukset suhteutettuna asiakasmääriin. Kun kustannukset suhteutetaan alle 18-20v. väestöön, ovat korkeimmat kustannukset Helsingissä (1275e /alle 18-20v.) ja Turussa (1195e /alle 18-20v.). Kustannuksia näissä kahdessa kunnassa selittää laitospainotteisempi palvelurakenne.

Avohuollon kustannukset ovat laskeneet hieman edellisestä vuodesta. Huonoa, jos se merkitsee, että lapset ja perheet eivät saa tarpeidensa mukaista riittävää tukea. Mutta hyvää, jos taustalla on sellaisten tukitoimien kehittäminen, jotka auttavat lasta ja perhettä heidän arjessaan tehokkaasti, mutta ovat kustannuksiltaan edullisempia. Viitettä tästä on Kuusikkoraportissa ja Kuntaliiton kyselyssä, jossa avohuollon tukitoimien valikko on monipuolinen. Avohuollon kustannukset ovat Kuusikko-kunnissa keskimäärin 172 euroa/ alle 18-20v. väestö, ja 2284 euroa / avohuollon ja jälkihuollon asiakkaat.

Sijoitettujen lasten määrät kasvoivat kaikissa muissa Kuusikko-kunnissa, paitsi Helsingissä (-0,6 %), keskimäärin kasvu oli 7,8 %. Tämä on huonoa, jos avohuollon tukitoimin ei kyetä saamaan parannusta lapsen kehitykseen ja terveyteen. Hyvää sijoitusten kasvussa on se, että jokainen lapsi tai nuori pääsee sijaishuoltoon jos on sijaishuollon tarpeessa.

Huostaanotot tehtiin Kuusikko-kunnissa lapsen ja vanhempien suostumukseen perustuvana päätöksenä keskimäärin vajaa 70 %:ssa, ja hallinto-oikeuden päättäminä noin 30 %:ssa. Ero kaupunkien välillä ovat hyvin suuria, mikä kertonee työkäytännöistä ja palvelujärjestelmästä enemmänkin kuin lasten tilanteesta. Esimerkiksi Helsingissä huostaanotot perustuivat suostumukseen 73,3 %:ssa ja hallinto-oikeuden päätökseen 26,7 %, kun Tampereella suostumukseen perustui 49,3 % ja hallinto-oikeus päätti 50,7 %:a huostaanotoista.

Sijaiserhehoito on lisääntynyt selkeästi edellisestä vuodesta Kuusikko-kunnissa ja ostopalvelulaitosten käyttö vähentynyt. Perhehoitoa on eniten Oulussa 79,6 % ja Tampereella 51,5 % ja pienin osuus on Turussa 30,8 %. Tällainen palvelurakenne selittää suurimman osan kustannuksista. Lapsia sijoitetaan läheis/sukulaisperheisiin vielä hyvin vähän, esim. Helsingissä 52 lasta (kaikista 1958 sijoitetusta lapsesta). Tilanne on edelleen siis huono sekä perhehoidon osalta (Oulua ja joitakin muita kuntia lukuun ottamatta) että läheis/sukulaisperheisiin sijoitusten osalta, mutta on sentään kehittynyt.

Sijoitusten kustannukset ovat laskeneet Helsingissä ja Oulussa, muissa kaupungeissa kustannukset ovat nousseet hiukan. Taustalla on vaativahoitoisten lasten määrän nousu, vaikka sijoitettujen määrä olisikin laskenut. Turussa käytettiin reilu 55 000 euroa lasta kohden vuonna 2010, Helsingissä vajaa 50 000 euroa ja Oulussa vajaa 22 000 euroa sijoitettua lasta kohden vuodessa. Sijoitusten kustannukset alle 18-20 v. väestöä kohden olivat Turussa 1042 euroa, Helsingissä 1005 euroa, ja Oulussa 361 euroa. Keskimääräinen hoitovuorokausihinta oli kunnallisessa laitoksessa 268 e/vrk, ostopalvelulaitoksessa 237 e/vrk, ammatillisessa perhekodissa 159 e/vrk ja perhehoidossa 64 e/vrk. Sijaishuoltomuodon hintalappu voi siis olla hyvin erilainen. Tutkimusten mukaan hyvin tuettu sijaisperhe tai ammatillinen perhekoti, johon lapsi voi kiinnittyä, on myös lasten myöhemmän selviytymisen kannalta hyvä ratkaisu.

Sijaishuoltoa on kunnissa kehitetty voimaperäisesti viime vuosina, mm. kouluttamalla päivystäviä perheitä ja perheiden työn tukea muutoinkin lisätty (esim. Oulu). Sama kehitys käy ilmi myös Kuntaliiton kyselytutkimuksesta (Rousu & Keltanen 2011, tulossa).

Heikko lenkki lastensuojelussa on yhdellä vastuutyöntekijällä olevan asiakasmäärän suuruus sekä Kuusikko-raportin että Kuntaliiton tutkimuksen tietojen mukaan.

Kuusikko-kunnissa yhdellä avohuollon vastuusosiaalityöntekijällä olevien lasten määrää (luvussa ei siis ole mukana sijoitettujen ja jälkihuollossa olevien lasten määrä): Keskimäärin Kuusikko-kunnissa työntekijällä oli yhteensä 76 lapsen asiakkuusvastuu. Heikoin tilanne oli Turussa, jossa yksi vastuusosiaalityöntekijä hoiti 112 lapsen elämää koskevia asioita ja paras tilanne oli Helsingissä 61 lasta. Vastaava tulos käy ilmi Kuntaliiton raportista.

Lastensuojelu ei voi mitenkään olla niin vaikuttavaa kuin se voisi olla
- kun yhdellä sosiaalityöntekijällä on vastuullaan tällaiset määrät lapsia ja heidän elämäänsä koskevat ratkaisut,
- kun työntekijöiden vaihtuvuus on hyvin suuri,
- kun isolla osalla työntekijöistä ei ole kelpoisuuslain mukaista pätevyyttä sosiaalityöntekijän työhön,
- puhumattakaan että työntekijöillä olisi erikoistumiskoulutus juuri lastensuojeluun (ks. edellinen blogini, Salo 1956).

STM:N pöydällä edelleen odottavan Kansallisen lastensuojelun laatusuositusluonnoksen mukaan asiakasmäärämitoituksen tulisi olla: 35 lasta/vastuutyöntekijä silloin kun käytettävissä on myös muuta tukea, ja 20 lasta/vastuutyöntekijä silloin kun lapsen ja perheen tuki on pääosin sosiaalityöntekijän työn varassa.

Kaukana ollaan siis suositusluonnoksen asiakasmäärämitoituksesta. Ja mitoituskin on liian suuri, jos oikeasti ajatellaan mitä yksi työntekijä ehtii viikkotyöaikansa kuluessa tekemään kun osa työajasta menee myös muuhun työhön kuin suoraan asiakastyöhön.

Jotain tälle asialle siis pitäisi jo kiireesti tehdä! Olen asiasta tässäkin blogissa kirjoittanut jo aiemmin vaatimalla ”Kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelman laatimista”. Ilman sellaista, veikkaan ettei lastensuojelun tuloksellisuus parane.

Kuntaliiton tutkimuksesta käy ilmi, että kunnissa on kehitetty lastensuojelua ja uudistamistyötä aiotaan jatkaa kunnissa hyvin kokonaisvaltaisesti lasten, nuorten ja perheiden koko palvelujärjestelmässä ja lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa.

Tärkeimmät voimavarat on tietenkin lapsen lähellä, perheessä, vertaissuhteissa ja arjen kasvuyhteisöissä kuten päivähoidossa ja koulussa. Niiden voimavaroista pitää pitää huolta – se vähentää lastensuojelun tarvetta.

Lastensuojelun 2010 tilastoihin löytyykin jo linkki etusivultani.

Linkki Kuusikko-raporttiin.

Linkki aiemmin kirjoittamaani blogiin kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön pelastamisesta.
Olen kirjoittanut lastensuojelun kehittämisestä myös hyvin monissa muissa blogeissani.

Kuntaliiton tulossa olevasta kyselytutkimusraportin (Rousu & Keltanen 2011) julkaisemisesta voi kysellä Kuntaliitosta. Käsikirjoituksen olemme tehneet.

Lastensuojelu ja Reino Salo vuonna 1956

2011-12-15T10:53:00.000-08:00

Viime päivinä on ollut useita lastensuojelua käsitteleviä uutisia ja mielipiteitä päivittäislehdissä. Hyvin pitkän työrupeaman tehneenä (35 vuotta) voin melkein jo tunnistaa mistä vuodenajasta kulloinkin on kyse näiden mediassa käytyjen lastensuojeluteemojen perusteella.

Itselläni on välillä (harvoin) turhautunut olo, kun muistaa mitä Reino Salo jo vuonna 1956 julkaistussa erittäin laajassa väitöskirjassa pohti kunnallisen lastensuojelun tuloksista ja esitti asioita, joita yhteiskunnassa ja lastensuojelussa tulisi kehittää (ote Rousu 2007, 171-172):

” Lapsen tarve lämpimään tunnesuhteeseen: … lapset, joitten ongelman muodostivat puutteet kodin emotionaalisissa suhteissa ja jotka tarvitsisivat rauhaisaa ja lämmintä hoitosuhdetta, eivät kernaasti soveltuneet lastenkoteihin” (Salo 1956, 274).

” Yhteiskunnalliset olot vaikuttavat: …. henkilökohtaisen kasvuympäriston vaikutteitten ohessa on voitu huomata myös yleisluontoisten tekijöitten vaikutuksia … jollaisiksi ovat osoittautuneet lapsuus- ja nuoruusvuosien poliittiset olosuhteet, asuinpaikka ja kodin kuuluminen vähimmin arvostettuun sosiaaliseen luokkaan. Viimemainittuun tekijään on tavallisesti liittynyt myös taloudellinen heikkoudentunne” (Salo 1956, 277).

”Tukea riittävän varhain ja osaavasti sekä jälkihuoltoa: …parhaat tulokset saatiin ehkä pahantapaisuusongelmaankin, jos uhanalaisten lasten elämään osattiin puuttua jo ennen asosiaalisuuden puhkeamista. … Sijaiskasvatus on 1) pelastanut lasten elämää, 2) nostanut hieman holhottiensa ammattitaitoa, 3) parantanut heidän ansiotasoaan ja 4) vähentänyt köyhäinhoidon tarvetta, 5) vähentänyt rikollisuutta, 6) vähentänyt alkoholin käyttöä, 7) vähentänyt irtolaisuutta ja holtitonta elämäntapaa ja 8) lisännyt menestyneisyyttä elämässä…. mutta se voi olla Bolin ja Vrethammarin mielestä turhaa vaivaa, koska lapset laitoksesta poistuttuaan eivät enää saa osakseen sitä tukea, jota tarvitsevat (Salo 1956, 280-284). ”

”Olisiko toisin menetelmin voitu pelastaa lapset kokonaan asosiaalisuuden psyykkiseltä painolastilta: … Tarkoituksenmukaisen lastensuojelutyön päämuodot voitaisiin ehkä hahmotella seuraavasti: 1. Lievissä tapauksissa tai jos havaittavissa ei ole vielä asosiaalisuuden varhaisia oireita, casework-työ tai muu kotipiirin elämää tukeva toiminta. 2. muissa tapauksissa mahdollisuudet täydelliseen psykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon sekä tarpeen vaatiessa ympäristön vaihdokseen ennen pahantapaisuuden puhkeamisikää (12-14 v.). Tämä edellyttäisi lastensuojeluvirkailijain koulutuksen erikoistumista. Ratkaisut eivät saisi nojautua tunteen- tai vaistonvaraisuuteen, vaan lasten henkilökohtaiset kasvatustarpeet olisi tähänastista suuremmalla varmuudella opittava tuntemaan. Olisi myös ennakkoluulottomasti tunnettava sijaiskasvatustapojen vaikutukset ja käyttömahdollisuudet erehtymättä yksipuolisiin yleistyksiin (Salo 1956, 285).

Ihan samat asiat ovat edelleen huolen- ja puheen aiheina vuonna 2011.

Ja vaikka välillä tuntuu, että vinyyli on juuttunut gramofooniin jauhamaan koko ajan samaa melodiaa, tiedän että asiat ovat kuitenkin myös yhteiskunnassa ja lastensuojelussa kehittyneet kun niitä on oikein kehitetty.

Kirjoitan miten kehittämisen tulokset näkyvät viimeisimmissä tilastoissa ja tutkimuksissa – parin päivän päästä blogissani.

Valviran omavalvontaa koskeva määräysluonnos ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan!

2011-12-11T09:52:00.001-08:00

Tiedoksi lukijoilleni, että luin äsken 1.12.2011 STM:n julkaiseman kuntakirjeen koskien yksityistä sosiaalipalvelua ja sen valvontaa. Lakiin sisältyy yksityiselle palveluntuottajalle velvoite laatia omavalvonta-suunnitelma. Valvira on laatinut määräysluonnoksen omavalvontasuunnitelman sisällöstä ja käytännöistä. Korjasin myös aiempaa 22.11. blogiani koskien lastensuojelun valvontajärjestelmää ja lasten kaltoinkohtelua ja sisällytin siihen linkit STM:n kuntakirjeeseen sekä Valviran omavalvonta-suunnitelman määräysluonnokseen.

Lisään samat linkit tänne. Valviran määräysluonnos on parhaillaan lausunnolla valituilla tahoilla. Oma käsitykseni on, että määräys on erittäin kattava, käytännössä omavalvontasuunnitelma on palveluntuottajan laatukäsikirja/toiminnanohjaus-asiakirja. Se sisältää kaiken mitä ylipäätään voi edellyttää eettisesti korkealaatuisesta palvelun tuottamisesta, omavalvontasuunnitelmaan pitää kirjata mm. se, miten varmistetaan ulkoilu, mikä on hyvin tärkeä asia esim. vanhusten hoito/hoivayksiköissä. Ja monta muuta hyvää kohtaa, jolla asiakkaiden asema ja kohtelu pyritään varmistamaan ja myös heidän antamansa palautteen käsittely, jota varten on oltava palautejärjestelmä.

Toiminnassa jo olevien palveluntuottajien tulee laatia suunnitelma kesään 2012 mennessä - kova työ, ellei laatukäsikirja ole jo koossa.

Lukekaapa itse. Vastaava omavalvonta-suunnitelma tulisi edellyttää myös julkisilta palveluntuottajilta - eihän tässä muutoin ole mitään järkeä. Vaikka suomalainen yhteiskunta perustuu luottamukseen, siihen, että kaikki palveluntuottajat (yksityiset ja julkiset) myös oikeasti toimivat omavalvontasuunnitelmansa mukaan, tarvitaan silti uskottava valvontajärjestelmä ja sille resurssit, joita ei nykyisellään ole.

Hienoa työtä Valviralta!

Linkki STM:n kuntakirjeeseen yksityisestä sosiaalipalvelusta (ja sen valvonnasta)

Linkki Valviran määräysluonnokseen omavalvontasuunnitelman sisällöstä ja aikatauluista.

Miten käy lapselle kun vanhemmat eroavat?

2011-12-10T10:03:00.001-08:00

Kun vanhemmat eroavat, lapset jäävät useimmiten asumaan äidin luokse ja huoltajilla on yhteishuoltajuus. Hyvin riitaisissa ja pitkittyneissä erokriiseissä lapsen asema voi olla tuskallinen ja pahimmillaan lapsen terveys ja kehitys vaurioituu. Lapsilähtöisesti toteutunut eroprosessi olisikin mitä parhainta ehkäisevää lastensuojelua ja mielenterveystyötä. Lapsi ei eroa vanhemmistaan, ei myöskään isästä, joka asuu muualla.

Kolmas erofoorumi järjestettiin LSKL:n Neuvokeskuksen ja Tasa-arvoa vanhemmuuteen -isät pois paitsiosta -projektin kanssa marraskuussa (ks. alla linkki nettisivuille, jossa foorumin aineistot).

Projekti on tuottanut myös oppaan eroperheiden kanssa työskenteleville. Ero ja isyys- opas on tehty yhdessä Lahden ammattikorkeakoulun ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa (ks.linkki alla). Oppaan tekijät ovat Pernu Simo ja Pohjola Mikko.

Minuun otti yhteyttä jokin aika sitten isä, jonka kokemuksiin ja eroprosessin kulkuun minulla oli mahdollisuus tutustua hänen näkökulmastaan. Kokemukset olivat aika hurjaa ja surullista luettavaa. Elämäntarina asetti sosiaalityön laadun ja ammattietiikankin vakavan pohdinnan alle. Ihmettelyäni herätti, millaisin perustein yksinhuoltajuus äidille oli määrätty. Minusta tuntui siltä, että lapset olisi pitänyt ottaa huostaan äidiltään ja sijoittaa sijaishuoltoon isälle. Tilanne vaikutti niin hankalalta, että aluehallintoviraston olisi pitänyt puolueettomana tahona tutkia viranomaisten toimintaa. Myös lasten vakava oirehtiminen oli edellyttänyt hoitoa ja vahvoja tukitoimia. Isän kuvaaman tilanteen perusteella lapsilla näytti olevan turvallinen ja hyvä suhde isään ja myös muita läheisiä aikuisia arjessaan mukana.

Isä toivoi, että lapset ja vanhemmat saisivat eroprosessissa puolueetonta tukea, ja että myös isän vanhemmuutta huoltajuusratkaisuissa arvioitaisiin tasapuolisesti.

Tätä viestiä lupasin edistää niillä foorumeilla, joissa itse toimin.

Vanhempien eroprosessissa tarvittavan tuen kehittäminen on myös Kataisen hallitusohjelmassa mukana. "Vanhemmuuden tukea sekä lasten vanhempien parisuhdeneuvontaa kehitetään ja lisätään. Erosovitte-lua kehitetään lapsen edun vahvistamiseksi ja vanhemmuuden toteutumiseksi." (Hallitusohjelma s.62). Käytännön toimet vielä odottavat. Myös lapsiasiavaltuutettu ja neuvottelukunta on omilla aloitteillaan ollut edistämässä lapsen tarpeiden parempaa huomioon ottamista erotilanteissa. Oikeusministeriökin on parhaillaan kehittämässä mallia, jolla oikeusprosessissa voitaisiin paremmin varmistaa lasten tarpeet molempien vanhempien vanhemmuuteen.

Klikkaa tästä Neuvokeskuksen sivuille, josta löydät Erofoorumin aineistot ja muuta hyvää tietoa.

Klikkaa tästä Ero ja isyys -opas.

Lapsiasiavaltuutetun ao.sivuulle.

Kuka tuottaa lastensuojelun palvelut?

2011-11-30T11:09:00.001-08:00

Kirjoitin Metalliliiton Ahjo-lehden kolumniin lastensuojelupalveluista ja niiden tuottamisesta (ilmestyy 15.12.2011/nro 16.) alla olevasti:

Miksi vanhusten käytettyjä vaippoja punnitaan?

Viime viikkoina on ihmetelty miten kansainvälisen pörssiyhtiön johtajien pääoma- ja ansiotulot nousivat edellisvuodesta jopa kaksikymmenkertaisesti – toimitusjohtajan vuosiansio 5,6 miljoonaan. Ja pääoma-tuloistahan ei toimitusjohtaja maksa yhtään euroa kunnalle, jossa hän perheineen asuu. Veikkaan kuitenkin, että lapset käyvät kunnan maksutonta peruskoulua tai kauppakorkeakoulua ja työsuhdeauto kiitää kunnan rakentamilla valaistuilla teillä.

Samaisen pörssiyhtiön Suomen yhtiö maksoi veroja koko vuodelta vajaat 400 000 euroa (noin 1 % tuotosta) verotuksemme porsaanreikien johdosta. Yhtiö myy Suomen kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisia palveluja, kuten vanhustenhuoltoa ja lastensuojelua. Yhtiö tekee hyvää tulosta ja on ripeään tahtiin laajentunut ostamalla pois markkinoilta pienet palveluntuottaja-yritykset. Ruotsissa konsernin yhtiö punnitsee vanhusten vaipat tietääkseen jokaisen vanhuksen yksilöllisen vaipanvaihtovälin. Tavoite ei yhtiön mukaan ollut säästää vaipoissa.

Hoito- ja hoiva-alan palvelumarkkinoistamme tulee tällä menolla pörssiyhtiöiden kultamaa ja monopoli, eikä se ole vanhusten ja lastensuojelulasten eikä veronmaksajien kannalta hyvä asia. Kunta tai kunnat yhdessä päättävät, miten hyvinvointipalvelut ihmisille järjestetään ja ne myös maksetaan yhteisistä varoista. Kunta ostaa nykyisin noin 70 % huostaan otettujen lasten hoidosta yksityisiltä palvelumarkkinoilta. Näistä osan tuottavat kotimaisten yleishyödyllisten järjestöjen perustamat yhtiöt, joissa kertynyt voitto käytetään palvelujen kehittämiseen ja toiminnan laajentamiseen. Osinkoa ei jaeta eikä johtajille ökypalkkioita. Nämä yhtiöt ovat luonteeltaan sosiaalisia yrityksiä. Katso mm. Reilu Palvelu sivustolta.

Kunnan tulee myös valvoa lasten, vanhusten ja lääkäripalvelujen hoidon tasoa sekä palveluntuottajan toimintaa muutoinkin. Suomessa valvonta hajaantuu monille toimijoille. Aluehallintovirastot (AVI) myöntävät ympärivuorokautisen hoidon yksiköille toimiluvat ja käyvät resurssiensa puitteissa tarkastuskäynneillä. AVI:t valvovat myös kuntien toimintaa. Kunta valvoo tietenkin omaa toimintaansa sekä kaikkien yksityisten yksiköiden toimintaa, jotka sijaitsevat kunnan alueella. Kunta valvoo myös asiakkailleen ostamiansa palveluja.

Yksityiset palveluntuottajat valvovat omaa toimintaansa, vuonna 2011 uudistunut laki puhuu omavalvonnasta. Valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on sosiaalihuollon palvelujen valvonnassa uusi toimija. Se laatii kansalliset valvontaohjelmat, joiden mukaan AVIT:t käytännössä hoitavat valvonnan. Valvirassa on kaikkinensa työssä reilut 10 henkeä huolehtimassa koko sosiaalihuollon palvelujen valvonnasta, ja nämä tehtäväthän ylipäätään tulivat Valviraan vasta 2009-2010 aikana.

Ulkoinen ns. riippumaton valvonta puuttuu Suomesta kokonaan. Eikä sosiaalihuollon ammattilaisia edes rekisteröidä Valviran ammatinharjoittamis-rekisteriin. Montakohan valehoivaajaa on sosiaalihuollon töissä?

Kaikki hyvin toistaiseksi?

Kuntien päättäjien pitää ottaa järki käteen ja arvioida omien ja ostettujen palvelujen laatua ja kustannuksia. Kunnan kustannuksiin pitää laskea myös yksityisten palvelujen tarjouskilpailujen ja toiminnan valvonnan kulut. Ja olisi hyvä kuunnella myös asiakkaita ja kuntalaisia – siis meitä. Miten itse kukin meistä haluaa tulla hoidetuksi kun on hoidon ja tuen tarpeessa? Nyt olisi aika vaikuttaa.
------
Samasta aihepiiristä kirjoittivat tänään myös THL:n Pekka Puska ja Marina Erhola (HS 30.11.2011 mielipide) otsakkeella Huostaanotetut lapset ovat nykyajan huutolaisongelma.

Kirjoittajat vaativat laajaa yhteiskuntavastuuta huostaanottotarpeen vähentämiseksi sekä sijaishuollossa jo olevien lasten ja nuorten kasvuolosuhteiden parantamista. Lastensuojelun tutkimusohjelmaa myös kaivattiin. Hyvä kun tulee korkealta taholta vaatimuksia asioiden parantamiseksi. THL voisi hyvin suurena tutkimus- ja kehittämisorganisaationa (liekö noin 1300 työntekijää) myös itse kohdentaa olemassa olevia THL:n resursseja lastensuojelua koskevan tieton lisäämiseksi.

Lastensuojelun valvontajärjestelmä ja kaltoin kohtelun ehkäiseminen

2011-11-22T02:53:00.001-08:00

TÄSTÄ BLOGISTA NÄYTTÄÄ TULEVAN PITKÄ.

Eilen (21.11.2011) näytettiin TV-taltiointi miten Ruotsi esitti julkisen anteeksipyynnön niille, jotka joutuivat lapsina ja nuorina kaltoin kohdelluiksi vuosien 1920-1980 aikana erilaissa lastensuojelun yksiköissä tai perheissä.

Miksi näin laajamittaista kaltoin kohtelua oli lastensuojelussa?
Siihen miten lapsia kohdellaan vaikuttavat yleensä monet tekijät. Otan esille kolme laajaa tekijää: kasvatuskulttuurin, ammattitaidon ja valvontajärjestelmän.

Ensimmäinen liittyy kasvatuskulttuuriin, siihen millainen kasvatuskäsitys on kunakin aikakautena siitä, miten lapsia kasvatetaan niin perheissä kuin yhteiskunnan instituutioissa (koulu, päivähoito, lastensuojelulaitokset jne.).

Toinen myös laajasti vaikuttava tekijä on lasten ja nuorten kasvatustyössä toimivan henkilöstön ammattitaito ja riittävyys, jota yleensä yhteiskunnan instituutioissa myös säädellään lailla ja koulutusjärjestelmillä. Ammattitaidon osana on myös eettinen osaaminen.

Ja kolmas vaikuttava tekijä on valvonta. Valvonnan piiriin voidaan laajasti katsoa sisältyvän myös kansalaisten kautta tuleva sosiaalinen kontrolli. Valvonta ei siis ole yksinomaan valvontaviranomaisten ja valvontajärjestelmässä toimivien asia.

Ruotsin - ja myös Suomen menneisyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon ko.ajankohtana vaikuttaneet asiat. Mikä ei tietenkään mitenkään oikeuta lasten kaltoinkohtelua – ei silloin, eikä tänä päivänä.

Näistä tarkemmin alla:

1. Kasvatuskulttuuri

Juuri äsken vietettiin 20.11. lapsen oikeuksien päivää, joka on Suomessa lain 20 vuotisjuhlapäivä. Tämän 2011 vuoden teemana on ”lapsen oikeus hyvään kasvatukseen – jokaiselta aikuiselta”. Meillä edelleen moni vanhempi on sitä mieltä, että lasta saa kohdella kaltoin esimerkiksi kasvatuksen johdosta – kuritusväkivalta on ehdottomasti vahingoittavaa ja ollut myös lailla kielletty 1980-luvun alkupuolelta asti. Yhä kuitenkin tuhansia lapsi kohdellaan kaltoin päivittäin, ja osa lapsista myös kuolee sen seurauksena.

Laitan tämän blogin loppuun linkin lapsiasiavaltuutetun sivuille, josta löytyy useiden yhteistyötahojen kanssa tehty hyvä esite kasvatuksesta ja muuta asiaan liittyvää.

2. Ammatillinen osaaminen

Lastensuojelussa toimivan henkilöstön ammatillinen koulutusjärjestelmä ja vaadittavat kelpoisuudet on pääosin Suomessa kunnossa. Lastensuojelun sosiaalityössä tulisi kuitenkin olla nykyistä tiukemmat ammatilliset vaatimukset, eli heidän tulisi saada erikoistumiskoulutus lastensuojeluun. Jatkuvaa täydennyskoulutusta tarvitaan myös sijaishuollon lastensuojelussa. Sijaisperheiltä edellytetään muuttuneen lain johdosta jatkossa pakollinen ennakkovalmennuskoulutus, ja heillä on myös jatkossa velvollisuus/oikeus täydennyskoulutukseen.

Lisäksi tarvittaisiin ehdottomasti ammatinharjoittamislupa-käytäntö, jolla varmistettaisiin että työssä olevilla on asianmukainen koulutus – ammatinharjoittamislakihan puuttuu nyt kokonaan sosiaalihuollon henkilöstöltä! Jokaisen lastensuojelutyötä tekevän tulisi siis löytyä tulevaisuudessa Valviran-rekisteristä, jos tällainen ammatinharjoittamislupa ja siihen liittyvä ammatissa toimimisen jälkikäteisvalvonta koskisi myös sosiaalitoimen henkilöstöä.

3. Valvontajärjestelmän kehittäminen

Edellä mainittu ammatinharjoittamis-rekisteri on osa valvontajärjestelmää, joka siis sosiaalihuollon ammateista, myös siten lastensuojelusta vielä kokonaan puuttuu.

Teimme jo vuoden 2004 aikana Holman Tupun ja minun toimesta ehdotuksen lastensuojelun valvontajärjestelmän kehittämiseksi, kun silloinen eikä nykyisenkään valvonnan työnjaot eri valvojatahojen kesken toimi parhaalla tavalla ja meiltä puuttuu kokonaan riippumaton ulkoinen valvonta. Idean taustalla oli Seppo Sauron ajatus. Ehdotusta käsiteltiin osana lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulun toteutustamme (Harava/Lasso – Kuntaliitto), jonka kuluessa pidimme konsensus-kokouksen 2005, ja julkistimme yhteisen konsensuskannanoton. Konsensuslausuma ja osto- ja myyntikoulun raportit löytyvät Kuntaliiton julkaisuistamme.

Uudistimme lastensuojelun valvontajärjestelmää koskeneen ehdotuksemme ja se on julkaistu johtamassani LapsiARVI-hankkeessa vuonna 2009 Holman Tupun julkaisussa LapsiARVI-kriteerit –perusvaatimukset lastensuojelupalvelujen laadulle. Opas laadun arviointiin ja kehittämiseen (luku 4.3.). Tässä raportissa on siis kriteerit, ”silmälasit”, joilla lastensuojelun toteuttamista tulisi eri toimijoiden työssä arvioida – eli tarvitaan kansalliset kriteerit.

Katsastusjärjestelmä on metafora. Tässä se on kuvattuna lyhykäisyydessään (ote Holman julkaisusta s.45-46).

Lastensuojelun palvelujärjestelmän katsastustoiminta

”LapsiARVI-hankkeessa on pohdittu eri kokoonpanoissa ulkoisen auditoinnin toteuttamista
lastensuojelupalvelujärjestelmän sisällä. Pohdintojen vauhdittajana on ollut ajatus siitä, että
alan sisällä tulee olla yhdenmukainen laadunvarmistusmenettely. On heitetty idea tietynlaisesta
katsastusjärjestelmästä, jonka ulottuvuuksia pohdittiin muun muassa toisessa konsensusfoorumissa vuoden 2007 lopulla.

Katsastusjärjestelmällä tarkoitetaan tässä toimintamallia, johon idea on saatu autokatsastustoiminnasta. Autokatsastuksella tarkoitetaan ajoneuvoille tehtävää tarkastusta, jossa tarkastetaan ajoneuvon olevan varusteineen säädösten edellyttämässä kunnossa, olevan turvallinen liikenteessä, päästöjen olevan riittävän alhaiset ja pakollisten maksujen ja vakuutusten olevan suoritettu. Erilaisia katsastustyyppejä ovat esimerkiksi määräaikais- eli vuosikatsastukset, muutosten jälkeiset muutoskatsastukset sekä uusille käyttöön otettaville ajoneuvomalleille ja -tyypeille tarkoitetut tyyppikatsastukset.

Seuraavaan on poimittu edellisen innoittamissa keskusteluissa LapsiARVI-tilaisuuksissa
esille nostettuja asioita. Lähtökohtana näillekin ideoille on, että arviointiperustana toimisivat
yhteiset laatukriteerit.

Esimerkki ideasta: voisiko siis lastensuojelun katsastusjärjestelmä toimia seuraavasti?
- Ennakko-/kelpuutuskatsastus suomalaiseksi lastensuojeluyksiköksi, joka koskisi myös julkisia
palveluntuottajia. Huom! arvioijan on oltava riippumaton, ulkopuolinen taho. Ennakko-tarkastukseen liittyen arvioijataho voisi antaa ennakkolausunnon ennen toimiluvan myöntämistä.
- Myös voitaisiin tehdä kelpuutustarkastus ennen tarjouksen jättämistä eli täyttääkö palveluntuottaja ehdottomat vaatimukset tai sovitun ”standardin”? Jos ehdot eivät
täyty, ei tarjoustakaan kannata jättää.
- Määräaikaiskatsastukset sovituin väliajoin. Katsastuksen jälkeen annetaan mahdolliset ’huollon’
toiminta-ohjeet ja sen mukaiset suositukset eli kehittämis- tai toiminnan korjausehdotukset.
- Uusintatarkastus/valvontakatsastus; ovatko suositellut korjaukset toteutettu tai täyttääkö toiminta edelleen vaatimukset.
- Huolto-/kehittämistarkastukset myös erilaisin tavoin; mm. vertaistarkastukset, kumppanuuspäivät, jotka ovat vuorovaikutteisia kehittämiseen tähtääviä, mukana myös palvelun tilaajat.
- Katsastuksessa tarvitaan kansallisesti yhtenäiset, erityyppisiä tarkastuksia varten tarkistuslistat sovittujen kriteerien mukaan – mukana hälytysrajat, riskiluokitus tai vastaavat.
- Katsastaja = arvioinnin suorittaja on tarpeellisen koulutuksen saanut asiantuntija tai asiantuntijaryhmä. Auktorisoidun esimerkiksi lastensuojelun kehittämisyksikön tai jonkin muun siihen pätevän tahon lausunto osoittaa katsastajien osaamisen ja soveltuvuuden.
- Katsastus voi olla vapaaehtoista, mutta myös pakollista?
- Yllättäen suoritetut tarkastuskäynnit kuuluisivat järjestelmään (ratsiat).
- Asiakas saa katsastuksesta aina tarkastuskertomuksen/lausunnon johon on kirjattu myös jatkosuositukset ja –ohjeet. Lausunto perustuu kansallisesti sovittuihin kriteereihin tai muihin yhtenäisiin vaatimuksiin.
- Katsastukset ja annetut tarkastuslausunnot maksullisia?” (ote Holma 2009 päättyy)

Tällä hetkellä lakiemme mukaan valvonta hajaantuu monelle toimijalle eikä kokonaisuuden toimivuudesta ole tietoa:

- AVI:t (aluehallintovirastot) myöntävät ympärivuorokautista hoitoa antaville yksityisille yksiköille toimiluvat, sijaintikunta antaa lausunnon lupapäätöksen valmisteluun. AVIT:t tekevät vähäisessä määrin yksityisten yksikköjen jälkikäteisvalvontaa. AVI:t valvovat myös kuntien toimintaa! eli että kunnan lastensuojelu toimii lakien mukaisesti kaikessa lastensuojelutyössään.

- Kunta valvoo omaa toimintaansa (kunnan omavalvonta). Kunta valvoo yksityisten yksiköiden toimintaa, jotka sijaitsevat kunnan alueella. Kunta valvoo sijoittamiensa lasten hoitoa yksiköissä ja perheissä, joihin on heitä sijoittanut.

- Yksityisten yksiköiden omavalvonta (uudistettu laki 2011)-järjestelmää otetaan parhaillaan käyttöön. STM julkaisi 1.12.2011 yhteistyössä Valviran kanssa yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan kuntakirjeen ja siihen sisältyvän määräysluonnoksen omavalvonnasta. Omavalvontasuunnitelma-määräysluonnos näyttää edellyttävän äärimmäisen kattavaa kirjaamista palveluntuottajan omavalvontasuunnitelmaan, käytännössä kaiken mitä esim. laatukäsikirjaan/toimintaohjeisiin yleensä kirjataan. HIENOA! Kansalliset yhtenäiset proseduurit tietenkin on oltava, jotta valvova viranomainen voi ottaa kantaa siihen, onko toiminta kunnossa -
OMAVALVONTASUUNNITELMA TULISI EDELLYTTÄÄ MYÖS JULKISILTA PALVELUNTUOTTAJILTA!
Laitan tekstin loppuun linkin Valviran luonnokseen, joka siis nyt lausunnolla sekä STM:n kuntakirjeeseen.

- Valviran roolina on laatia kansalliset valvontaohjelmat, joiden mukaan AVIT:t käytännössä hoitavat valvontatyön. Valvirassa on kaikkinensa työssä reilut 10 henkeä huolehtimassa koko sosiaalihuollon valvontajärjestelmästä, ja sosiaalihuollon valvontaan liittyvät tehtäväthän ylipäätään tulivat Valviraan vasta 2019-2010 aikana.

Ulkoinen, täysin ed.kuvatusta lasu-järjestelmästä riippumaton valvontahan meiltä kokonaan siis puuttuu. Kun valvonta on vain järjestelmän sisällä toimivien valvontaa, on eri maista aika kammottaviakin esimerkkejä jo 1980-luvun lopulta alkaen siitä, että järjestelmän sisälle voi päästä pesiytymään vaikkapa pedofiili-renkaat. Toivon, että Suomessa ei ole näin tänä päivänä. Toivon myös, että Suomessa kukaan lapsi ei tule tänä päivänä kaltoin kohdelluksi lastensuojelussa. Kattavaa tietoa minulla (eikä Suomella) ei tämän päivän tilanteestakaan ole. Siksi olin sitä mieltä, että vaikka aiempina vuosikymmeniä meillä on varmasti ollut kaltoinkohtelua, niin käytettäisiin kuitenkin resurssit tämän ajan valvonnan kehittämiseen. Jos ylimääräistä resurssia on menneiden selvittämiseen, niin tietenkin sekin on hyvä.

Linkki lapsiasiavaltuutetun Lapsen oikeus hyvään kasvatukseen –uutiseen

Toinen linkki lapsen oikeuksien päivän uutiseen myös

Linkki LapsiARVI-kriteerit julkaisuun.

Linkki STM 1.12.2011 julkaistuun kuntakirjeeseen yksityistä sosiaalipalvelua (ja sen valvontaa) koskevasta laista.

Linkki Valviran omavalvontasunnitelmaa koskevaan määräysluonnokseen.

Vihdoinkin keskustellaan valvonnan kehittämisen tarpeesta

2011-11-17T11:57:00.001-08:00

Tarvittiin valelääkärien paljastuminen, jotta vihdoin keskustellaan sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Äsken TV 1:n ajankohtaiskeskustelun johtopäätöksenä todettiin, että on arvioitava valvonnan KOKONAISUUTTA: miten valvonta toimii, mikä on kenenkin tehtävä valvonnassa, millaista valvontaa tarvitaan ja milloin sitä tehdään, esim. ennakkovalvonta, toiminnan aikainen valvonta ja jälkikäteisvalvonta.

Vaikka nyt keskustellaan lupamenettelyyn liittyvän valvonnan pettämisestä, toivon että valvonnan kokonaisuuden toimivuutta arvioitaisiin koko valvontajärjestelmän näkökulmasta. Valvovia viranomaisia ovat myös kunnat, ja luulenpa, että kuntien valvontaresurssit ja osaaminen eivät ole myöskään ihan niin hyvässä kunnossa kuin se nykyisessä palvelujärjestelmä-viidakossa pitäisi olla. Kunta valvoo alueellaan toimivia palveluyksikköja sekä kunnan hankkimia ostopalveluja sekä palveluntuottajaa että palvelujen toteutumista kunkin asiakkaan osalta. Lisäksi on palveluntuottajan oma valvontajärjestelmä, joka on tullut sos.huollon lainsäädäntöön tänä vuonna. Ja jonkun kait pitää ehtiä valvoa myös kuntien omaa toimintaa (Avi:t lähinnä tekee tätä), ja kunnat itse omavalvontana. Asiakkaillakin tulee olla rooli valvoa käyttämäänsä/saamaansa palvelua.

Tässä TV-ajankohtaiskeskustelussa ei tullut esille, mitä puhujat tarkoittivat kun haluavat nyt arvioitavan koko valvontaa ja sen huolellisen analysoinnin perusteella kehittää valvontaa. Palvelujärjestelmässä on nykyisin niin monia toimijoita, että jotain koko valvontajärjestelmälle todellakin pitää tehdä. Tämänkaltaisesta on esimerkkejä muista maista, eli kun paljastuu jotain tosi karmeata, niin sitten on eri maissa pantu myös valvontajärjestelmä kokokonaan uusiksi.

Lastensuojelututkimusta tulee lisätä

2011-11-06T06:48:00.000-08:00

Olen edelleen mukana pysyvänä asiantuntijajäsenenä lapsiasiavaltuutetun tukena toimivassa neuvottelukunnassa kaudella 2011-2015. Aiemmin tehtävää hoidin Kuntaliiton työhöni liittyen, ja nyt Metropolia ammattikorkeakoulun yliopettajana. Pyrin toimimaan myös linkkinä ammattikorkeakoulujen lapsi- ja nuorisoalan koulutukseen. Lue lisää neuvottelukunnasta alla olevasta linkistä.

Ensimmäisessä syksyn kokoontumisessa oli esillä mm. opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) saapunut vastaus lastensuojelututkimusta koskeneeseen neuvottelukunnan aloitteeseen. OKM on samaa mieltä lastensuojelututkimuksen lisäämisen tarpeesta. Lue OKM:n lausunto alla olevasta linkistä.

Käsittelimme asiaa myös neuvottelukunnan antamassa lausunnossa OKM:n valmistelemaan Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan (Lanuke), jonka valtioneuvosto tulee hyväksymään lausuntokierroksen jälkeen syksyn lopulla. Ohjelma linjaa nykyisen hallituksen lapsi- ja nuorisopolittiikkaa. Lue neuvottelukunnan hyvä lausunto alla olevasta linkistä.

Tiedän, että lastensuojelututkimuksen lisääminen ja vakiintuneen tutkimusverkoston/yksikön perustaminen on vielä pitkän tien takana. Olen silti luottavainen. Jos on saatu aikaiseksi esim. Nuorisotutkimusverkosto ja sille myös jatkuvaa tutkimusrahoitusta, niin miksi emme saisi aikaan myös lastensuojelun tutkimuksen ja tiedon ympärille vakiintunutta tutkimusrakennetta ja rahoitusta. Lisäsin linkkilistaani myös meneillään olevan LasTut-hankkeen sivut. Lastensuojelun tieto ja tutkimus-hanke toimii määräaikaisena hankkeena Nuorisotutkimusverkostossa. LasTut julkaisi 27.10.2011 raportin, jossa lukuisat haastateltavat kuvaavat mitä lastensuojelussa tulisi tutkia. Varsinkin kun yhteiskunta ottaa huostaansa lapsia, niin on täysin välttämätöntä, että tätä myös tutkitaan. Myös siitä, miksi avohuollon tutkitoimin ei lasta ja perhettä ole voitu auttaa, tulee tuottaa tutkimusta. Klikkaa linkkiä, niin pääset lukemaan tilaisuuden materiaalit ja raportin. Raporttiin tästä.

Jotain on sentään perusturvaministeri päättänyt: STM selvittää parhaillaan millä tavoin vuosikymmeniä sitten on huostaanotettuja lapsia kohdeltu. Selvitystarve nousi esille Ruotsissa tehdyn vastaavan selvityksen perusteella. Vaikka menneisyyden selvittäminen on tärkeää - voimme siitäkin oppia, olisin sitä mieltä, että nykyisyyden selvittäminen olisi vielä tärkeämpää. Klikkaa alla STM:n asiaa koskeneeseen uutiseen.

Lapsiasianeuvottelukunnan sivuille tästä

OKM:n vastaus lastensuojelututkimusaloitteeseen

Neuvottelukunnan lausunto Lanuke-ohjelmaan

STM:n uutinen: miten selvitetään menneisyyden lastensuojelulasten kohtelua.

Vaikuttavaa lastensuojelua etsimässä

2011-10-22T11:15:00.000-07:00

Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivillä oli teemana Vaikuttavaa lastensuojelua. Päiville osallistui noin 450 alan työntekijää ja opiskelijoita. Itse en valitettavasti voinut osallistua muiden työesteiden vuoksi.

Mistä lastensuojelun vaikuttavuus syntyy? – monista asioista, joista osa on perusedellytyksiä, jotta ylipäätään voitaisiin tehdä vaikuttavaa työtä lasten ja heidän perheidensä kanssa (linkki väitöskirjaani löytyy blogisivuiltani). Vaikuttavaa lastensuojelua ei tietenkään synny ilman kohtaamista, kuten päivien tiedotteessa kuvataan. Vaikuttavan lastensuojelun edellytysten parantamiseen liittyy myös päivillä julkaistu hieno vetoomus - klikkaa tekstin lopussa olevaa linkkiä.

Helsingin Sanomissa pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg kummeksui sitä, miten päivillä esiteltyä toimintamallia pidettiin rohkeana ja oivaltavana, kun entisiä lastensuojeluasiakkaita oli kutsuttu kertomaan mitä lastensuojelussa olisi pitänyt tehdä toisin. Näistä kokemusasiakkaiden arvioinneista oltiin hakemassa oppia näin jälkikäteen. Lindberg peräänkuulutti toimintatapaa, jolla NYT lastensuojelussa asiakkaana olevien kokemusääni kantautuu lastensuojelussa.

Itse ymmärrän hyvin tätä kummeksuntaa ja peräänkuulutusta, sillä onhan aika erikoista ettei asiakkaiden kokemustietoa kerätä vieläkään (eikä ole kerätty) systemaattisesti lastensuojelun kehittämiseksi. Tällaiseen kehottaa myös lastensuojelulaki (8§). Systemaattinen työote tulee olla koko organisaatiossa, ja asiakastietojärjestelmästä pitää saada ulos myös asiakkaan asiantuntijatietoa mm. asiakassuunnitelmien arviointikeskustelujen kirjauksista. Ei pitäisi olla ongelma tietoyhteiskunnassa?

Lastensuojelupäivien tiedotteen uutinen ”Vaikuttavaa lastensuojelua ei ole ilman kohtaamista” on ehkäpä hiukan naiivi, sillä tietenkään vaikuttavuutta ei synny ilman lapsen/nuoren ja hänen perheensä ja lastensuojelutyöntekijöiden aitoa asiakassuhdetta - kohtaamista.

Itse olisin kirjoittanut uutisen keskiöön jotakin tällaista: Vaikuttavaa lastensuojelua syntyy kun lastensuojeluntyöntekijöillä on AIKAA juuri tämän lapsen ja hänen perheensä elämän asioiden tukemiseen. Lisäksi tarvitaan OSAAMISTA rakentaa asiakkaan kanssa kohtaaminen, asiakassuhde.
Molemmistahan on lastensuojelussa puute. Kuinka puutteita voitaisiin korjata?

Keskustelun kärki onneksi suunnattiinkin vetoomuksessa kuntien johdolle ja päättäjille.

Kyse on mm. kuntien resursseista; kuinka monen asiakkaan kanssa yksi lastensuojelun sosiaalityöntekijä ehtii rakentaa kohtaamista? – en usko, että kovin monen kanssa samaan aikaan. Työpöydälläni vielä olevan tutkimusraportin mukaan lastensuojelun asiakkaan asiakassuhteesta vastuussa olevalla yhdellä työntekijällä voi olla vastuullaan hurja määrä lapsen asiakassuhteita. Näin ei voi syntyä vaikuttavaa lastensuojelua. Resurssien lisäksi kunnissa on kehitettävä toimintatapoja niin, että NYT asiakkaana olevien oma asiantuntijuustieto on keskeinen perusta toiminnan jatkuvassa parantamisessa. Ja jotta osaavat työntekijät eivät koko ajan vaihtaisi työpaikkaa, niin myös työolosuhteiden tulee parantua.

Keskustelua pitäisi suunnata myös koulutusjärjestelmälle.

Lastensuojelutyö on monella tavalla vaativaa ja edellyttää erityisosaamista. Suomessa ei vaadita, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä olisi peruskoulutuksen lisäksi erityisosaamista juuri lastensuojeluun. Valtakunnallista koulutusjärjestelmää ei myöskään ole, kuten esimerkiksi on ollut vuosikymmenten ajan perheneuvoloissa työskenteleville. Uutisoin aiemmin jo blogissani, että nyt vasta on käynnistymässä oppisopimustyyppinen lastensuojelun erityisosaamisen koulutus. Sekin on käynnistetty vuosittaisella ministeriön rahoituspäätöksellä. Tämän koulutuskokemuksen pohjalta pitäisi käynnistää pysyvä erityispätevyys-koulutus lastensuojeluun ja edellyttää sitä myös kelpoisuusvaatimuksena.

Itse vierastan käyttöön otettuja termejä kun asiakkaasta on tehty kokemusasiantuntijoita ja kokemustutkijoita. Eikö asiakas sana riittäisi myös silloin kun työssä ymmärretään, että asiakas on elämänsä ja asiakkuutensa asiantuntija?

Tämän blogin teemaan liittyvät linkit alla

Lue PKS-lastensuojelupäivien vetoomus päättäjille: se sisältää monta hyvää ehdotusta lastensuojelun vaikuttavuuden parantamiseksi

Tästä linkistä pääset PKS-seudun lastensuojelupäivien tiedotteeseen.

Lue tästä Marjut Lindbergin Hesarin 21.10.2011 Merkintöjä –artikkeli.

Tutustu päivien loistaviin materiaaleihin tästä linkistä.

Nyt myös suomeksi luettavissa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen tilannetta koskeva arvio ja suositukset, linkki tässä lapsiasiavaltuutetun etusivulla olevaan uutiseen (rullaa sivulla alaspäin)

Tutustu myös huostaan otettujen nuorten tekemään oppaaseen tästä linkistä

Vaikuttavaa lastensuojelua -teemalla järjestettiin myös 2010 Lastensuojelun laatupäivien maakunnalliset seminaarit, joiden linkki löytyy blogin etusivun linkkilistalta.

Mikä on lastensuojelun perustehtävä?

2011-10-11T10:01:00.000-07:00

Aluksi anteeksipyyntö harvatahtisesta kirjoittamisesta.

Mikä on lastensuojelun perustehtävä ja miten siinä onnistumista arvioidaan? Millaisia tavoitteita perustehtävälle voidaan asettaa ja miten niiden toteutumista voidaan mitata? Näitä kysymyksiä pureskelimme Mäntsälän ja Pornaisten kuntien sosiaali- ja perhetyön kanssa 2009-2011 aikana. Laadimme näiden kuntien perusturva-organisaatiolle lastensuojelun vaikuttavuuden seuranta- ja arviointimallin, jolla vastaamme edellä kirjoittamiini kysymyksiin.

Se, mitä saimme aikaiseksi on yleispätevää ja soveltuu mille tahansa kunnan /kuntien yhteistoimintalueen lastensuojelulle, sillä toimintamalli ankkuroituu lastensuojelun perustehtävään. Ja sehän on kaikille kunnille sama. Ja siksi esimerkiksi perustehtävälle voidaan määrittää kaikissa kunnissa samansisältöiset tavoitteet ja niiden mittarit, eivätkä nämä vaihdu joka vuosi. Näissä tavoitteissa onnistumista voidaan ja tulee seurata ja mitata joka vuosi. Näin meille kumuloituu perustietoa lastensuojelutyössä onnistumisesta. Jokainen organisaatio voi lisäksi asettaa oman väestönsä näkökulmasta myös muita tavoitteita, joihin tämän kunnan lastensuojelussa lisäksi pyritään. Nuo tavoitteet voivat myös muuttua ajan vaatimalla tavalla, vaikka perustehtävään määritellyt tavoitteet eivät joka vuosi vaihdukaan.

Olen jo aiemmin blogissani kuvannut käsitykseni lastensuojelun perustehtävästä. Kerron sen tässä uudestaan:

Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun perustehtävä ei ole tuottaa lastensuojelutarpeen selvityksiä, avohuollon tukitoimia, huostaanottoja sekä sijais- ja jälkihuoltoa
– nämä ovat välineitä / keinoja perustehtävälle.

Lastensuojelun lain mukainen perustehtävä on lapsen ja nuoren kehityksen ja terveyden turvaaminen silloin, kun se on vaarantunut (34§) tai vakavasti vaarantunut 40§): siis tavallisen riittävän hyvän lapsuuden turvaaminen niille lapsille, joiden vanhemmat eivät ilman lastensuojelun tukea tähän pysty tai eivät tähän pysty ollenkaan. Tämä on keskeinen asiakastyön TULOS-tavoite, jossa onnistumisesta tulee tuottaa tietoa. Ilman tällaista tietoa ei voida tehdä päätelmiä ja kehittämistoimia. Lastensuojelun tavoitteet määrittelimme erikseen lastensuojelutarpeen selvitykselle, avohuollolle, sijaishuollolle ja jälkihuollolle ja kussakin näistä on sekä määrämittari että laatumittari. Keskeinen väline tuottaa tätä tietoa on lapsen asiakassuunnitelma ja sen arviointi. Suunnitelman ja sen arvioinnin tulee olla osa modernia asiakastietojärjestelmää, sillä käsipelin näitä tietoja kymmenistä tuhansista asiakkaista ei tietenkään voida tuottaa (me teimme työn käsipelillä lomakkeiden avulla). Minulla on myös idea ohjelmistotaloille siitä, millainen olisi ns. dynaaminen asiakassuunnitelma, joka palvelisi nykyistä paremmin käytännön asiakastyötä (toisin kun nyt hyvin staattinen suunnitelma-lomake tietojärjestelmässä).

Tämän lisäksi meidän tulee kunnassa tietää keitä lastensuojelun asiakkaamme ovat. Aika erikoista, ettei kaikista asiakastietojärjestelmistä pystytä tuottamaan asiakasprofiilitietoa ja sen muuttumisesta, niin että voisimme kehittää osaamista ja palvelujamme asiakkaiden, siis lasten, nuorten ja perheiden muuttuvien tarpeiden mukaan.

Malliimme sisältyy myös tulostavoitteita ja mittareita mm. henkilöstön näkökulmasta, asiakasprosessin toimivuuden näkökulmasta, kustannusten näkökulma. Malli on sovitettavissa CAF:n (EFQM) arviointikehykseen. Jos jokainen kunta tuottaisi tietoa tämän vaikuttavuuden seuranta- ja arviointimallin mukaan, saisimme valtakunnallista PERUSTIETOA lastensuojelutyön perustehtävissä onnistumisesta. Tämän lisäksi tarvitsemme toki myös tutkittua tietoa. Olen sitä mieltä, että aloitettaisiin edes jostain.

Jos jotakin kiinnostaa, niin olen halukas levittämään tietoa kehittelyistämme koulutusten, konsultaatioiden ja mikä ettei, voin tulla mukaan myös pienimuotoiseen kunnan/kuntayhtymän kehittämistyöhön. Kirjoitan aiheesta myös artikkeleita, kunhan muilta töiltäni ehdin. Nyt viimeistelen ensin tutkimusraporttia laajasta kuntakyselystä ilta- ja vk.lopputyönä. Päivätyön teen Metropolia ammattikorkeakoulun ylemmän amk-tutkinnon yliopettajana (yhteystiedot löytyy sieltä) ja näitä oman ajan kehittämisharrastuksia teen Pystymetsä Oy:n kautta (yhteystiedot yhtiön nettisivuilla).

Syksyn jatkoa!

Roolikartat uudistuneet: vanhemmuuden, parisuhteen ja itsenäistyvän nuoren roolikartta

2011-09-29T11:42:00.000-07:00

Kuntaliitto yhteistyössä Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän kanssa on uudistanut paljon käytössä olevat tutut työvälineet. Samojen kansien välissä on nyt opas kolmen roolikartan käyttöön: vanhemmuuden, parisuhteen ja itsenäistyvän nuoren roolikartat. Roolikarttojen sanallinen kuvaus perustuu tuttuihin käsitteisiin, minkä vuoksi kirjan lukija tai roolikarttojen käyttäjä ei tarvitse laajoja teoreettisia tietoja.

Työvälineet soveltuvat käytettävksi vanhemmille, jotka haluavat tarkastella ja kehittää vanhemmuuttaan ja sitä kautta edistää lapsensa myönteistä kehitystä. Parisuhteen kysymyksiä pohtivat avio- tai avoparit voivat puolestaan paremmin ymmärtää suhdettaan, kun he tutkivat sitä erilaisissa rooleissa toimimisen näkökulmasta. Nuoren itsenäistyminen ja aikuisen maailman kohtaaminen taas sujuu helpommin, kun käytössä on konkreettisia toimintamalleja, joita nuori oppii soveltamaan.

Roolikartta on oivallinen apuväline myös ammattihenkilöille, jotka työskentelevät päivähoidon, terveydenhuollon ja opetuksen parissa tai lastensuojelutyössä ja perhekuntoutuksessa.

Suosittelen edelleen lämpimästi. Olen aikoinaan ollut "synnyttämässä" oppaita, ja on hienoa, että niitä on otettu käyttöön erittäin laajasti erilaisessa lasten, nuorten ja perheiden asiakastyössä. Myös vanhemmat ja pariskunnat ovat löytäneet roolikartat oman suhteen ja perheen iloksi.

Perinteinen työnjako oppaiden laadinnassa on ollut se, että Kuntaliitto vastaa julkaisun taitosta, painosta sekä markkinoinnista ja myynnistä. Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymä vastaa oppaan asiantuntevasta sisällöstä. Vanhemmuuden roolikartta on rekisteröity merkki.

Linkki Kuntaliiton kirjakauppaan

Linkki Varsinais-Suomen kuntayhtymän sivuille

Lastensuojelun tulee auttaa koko perhettä

2011-09-10T09:43:00.000-07:00

Kesätauko takanapäin ja koulutyö käynnistynyt innokkaiden ammattiosaamistaan syventävien opiskelijoiden parissa.

Elokuussa 11.8.2011 Hesarissa Kirsi Riihimäki ja Hasse Karlsson kirjoittivat siitä, miten lastensuojelussa tulisi nykyistä paremmin tunnistaa lapsen vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelma. Kun merkittävin peruste huostaanottoihin johtuu siitä, että vanhemmat eivät ole runsaan päihteiden käytön tai mielenterveytensä takia kykeneviä huolehtimaan lastensa terveydestä ja kehityksestä, on hyvin aiheellista parantaa lastensuojelussa toimivien ammattilaisten tätä osaamista. Kyse on myös yhteistyön kehittämisestä päihde- ja mielenterveysalan ja lastensuojelun kesken niin, että koko perheen, sen eri jäsenten avun- ja tuen tarve huomioidaan. Jostakin syystä vuosikymmenienkään aikana osaaminen ja yhteistyö ei ole kehittynyt riittävästi. Vaikka lait eivät ketään hoida, niin totean kuitenkin, että lastensuojelulaissa on jo v.1983 lähtien ollut velvoite aikuispalveluille (erityisesti päihde- ja mielenterveyspalveluille) varmistaa, että asiakkaana olevan vanhemman lasten tuen tarve arvioidaan ja heitä tuetaan. Myös mielenterveyslaissa on erityiset pykälänsä lasten tuen ja hoidon tarpeesta, ja taitaa tämänkaltaiset maininnat olla myös päihdehuoltolaissa.

Yhteistyö-mallien ja osaamisen kehittymiseksi on onneksi paljon jo tehtykin, mutta ei riittävästi.

Pitäisiköhän käynnistää valmistelu, jotta saataisiin käynnistetyksi esim. vastaavankaltainen oppimisopimustyyppinen pitkäkestoinen ammatillinen koulutus kuin nyt on alkamassa OKM:n rahoittamana sosiaalityöntekijöiden lastensuojelun erityisosaamisen lisäämiseksi? Tämänkaltainen päihde- ja mielenterveys sekä lastensuojelun henkilöstön yhteiskoulutus saattaisi tuoda ratkaisevaa parannusta yhteistyömalleihin ja sitä kautta lapsille, nuorille ja heidän perheilleen sellaista tukea, ettei sijaishuoltoa tarvittaisi vaan lasten hoidosta vastaisivat vanhemmat. Käynnistyvä lastensuojelun koulutus toteutetaan yhteistyössä kolmen yliopiston kanssa. Alla on linkki Helsingin yliopiston osioon.

Lastensuojelun ja päihde- ja mielenterveysalan ammatillisen täydennyskoulutuksen kehittäminen yhteiskoulutuksena voisi olla osa nykyistä yliopettajan työtäni - tästä pitää keskustella ammattikorkeakoulukollegojen kanssa.

Lue tästä lisää OKM:n lastensuojelun oppimisopimustyyppisestä erikoistumiskoulutuksesta.

Linkki Hesarin 11.8.2011 artikkeliin.

YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti Suomea parantamaan lastensuojelun laatua

2011-06-24T01:47:00.000-07:00

Suomi raportoi YK:n lapsen oikeuksien komitealle säännöllisesti millaisessa jamassa lapsen oikeudet maassa ovat. YK:n komitea antaa raportin ja kuulemisten jälkeen valtiolle suositukset, joiden mukaan valtion tulisi parantaa lasten asemaa. Tuorein komitean suositus annettiin 20.6.2011.

Komitea ilmaisee huolensa suomalaisen lastensuojelun laitoskeskeisyydestä ja patistaa lisäämään sijaishuollossa perhesijoituksia sekä kehittämään järjestelmällisemmin lastensuojelun laatua ja valvontaa. Myös lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten tietoa omasta oikeusturvastaan tulee komitean mukaan lisätä.

Missä viipyy kansallinen lastensuojelun laatusuositus?

Olen ollut mukana valmistelemassa Suomen ensimmäistä kansallista lastensuojelun laatusuositusta, joka oli vihdoin pitkän odottelun jälkeen lausunnolla viime vuoden lopulla. Lapsiasianeuvottelukunnan lastensuojelujaosto teki asian jatkovalmistelusta konkreettisen ehdotuksen tammikuussa. Saatujen hyvien palautteiden jälkeen suositusluonnos jäi kuitenkin jälleen sos.ja terv.ministeriön pöydälle odottamaan uutta hallitusta ja ministeriä.

Nyt peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin pitäisi ensi töikseen saada asia valmiiksi. Ja suositukset eivät tietenkään riitä, vaan tarvitaan myös monia konkreettisia parannustoimia yhteistyössä kuntien ja kaikkien niiden kanssa, jotka lastensuojelun parissa toimivat, mukaan lukien lastensuojelun asiakkaat.

YK-komitea kiittää Suomea ohjelmatyöstä ja uudistuksista, joiden tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Komitean toiveina Suomelle ovat kuitenkin lapsipolitiikan selkeämpi koordinaatio eri ministeriöiden sekä kuntien kesken, parempi lapsen oikeuksiin liittyvä koulutus lasten kanssa työskenteleville sekä vähemmistöjen kuten vammaisten, romani- ja saamelaislasten olojen parantaminen. Myös lapsiryhmien koon pienenemiseen ja hoitosuhteiden jatkuvuuteen tulee uudistettavassa varhaiskasvatuslaissa pyrkiä.

Komitea suosittaa myös lasten parempaa osallistumista koulun arkeen sekä koulun toimintaan enemmän yhteisöllisyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä. Komitea toivoo Suomen kartoittavan lasten omat näkemykset huonon kouluviihtyvyyden syistä. Myös kouluterveydenhoitajien ja koulupsykologien palveluita koulussa pitäisi lisätä.

Lue ulkoministeriön tiedote YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksista Suomen valtiolle tästä. Sivuilta löytyy suositus englanniksi. Suomeksi se luvataan kääntää pikimmiten.

Klikkaa tästä lapsiasiavaltuutetun tiedotteeseen.

Hankintalain uudistustarve hallitusohjelmassa

2011-06-20T01:05:00.000-07:00

Lastensuojelupalvelujen hankintaprosessi ja kuntien lastensuojelupalvelujen hankinta- ja sopimuskäytännöt ovat ongelmallisia. Olen kirjoittanut asiasta viime kesänä mm. Sosiaalitietolehteen (linkki ko.lehden numeroon 8/2010 elokuu, on tämän tekstin loppussa).

Hankintalainsäädäntö tuottaa ongelmia myös monien muiden asiakasryhmien palveluissa, joissa on kyse juuri tälle henkilölle räätälöidyistä palveluista, kuten useimmin on kehitysvammapalveluissa, muissa vammaispalveluissa, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluissa.

Hankintaprosessin ja -lain ongelmista on juuri äsken (17.6.2011) väitellyt HM Ilona Lundström, jonka väitösirjan tiedotteeseen ja väitökirjaan pääset tästä linkistä.

Uusi hallitusohjelma aikoo selvittää hankintalain soveltamisongelmat ja uudistaa hankintalakia (sivulla 57):

"Selvitetään hankintalain soveltamista nykyistä rajatummin tilanteissa, joissa on kyse erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (mm. vammaiset, vanhukset, lapset) pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen järjestämisestä. Hankintalakia uudistettaessa huomioidaan myös pienten tuottajien asema ja kielelliset erityispiirteet."

Uusi hallitusohjelma edellyttää, että kunnat laativat palvelustrategian, jossa linjataan palvelujen tuottamistavat. Asiakaslähtöisyyttä, laatua ja kustannusvaikuttavuutta peräänkuulutetaan(s.57).

" Kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti sekä laadukkaalla ja kustannusvaikuttavalla tavalla. Kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisiltä palvelutuottajilta (yritykset, järjestöt, säätiöt). Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja. Kolmannen sektorin ja seurakuntien osaamista ja kokemuksia hyödynnetään.

Kuntien tulee laatia palvelustrategia, johon sisältyvät kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut sekä palvelut, jotka kunta on ottanut järjestettäväkseen. Palvelustrategian tulee toteuttaa, konkretisoida ja tarkentaa palvelujen kehittämistä koskevia linjauksia."

Tähän kehittämistyöhön varmasti moni alan toimija, myös minä, mieluusti tulee osallistumaan.

Järjestöpohjaiset sote-alan palveluntuottajat ovat perustaneet Reilu Palvelu -tuotemerkin, jolla yhdessä edistävät vastuullista liiketoimintaa. Klikkaa tästä Reilu Palvelu-sivuille.

Linkki Sosiaalitietolehden numeroon, josta artikkelini löytyy.

Eipä ollut mainintaa lastensuojelututkimuksesta hallitusohjelmassa

2011-06-19T03:04:00.001-07:00

Perjantaina 17.6.2011 julkistetussa hallitusohjelmassa ei ollut kirjausta edes siitä, että lastensuojelututkimuksen tilaa selvitettäisiin. Olen pettynyt. Ohjelmaa laatineiden joukossa oli monia, joiden tiedän hyvin tuntevan lastensuojelututkimuksen nykytilan ja sen, miten tutkimustiedon puute myös vaikuttaa lastensuojelutyöhön.

Toki hallitusohjelmassa oli lastensuojelua koskevia monia aikeita. Lastensuojeluun vaikuttaa myös se, miten lapsiperheiden asioita parannetaan ja ehkäisevää lastensuojelua kehitetään. Myös päihdepalvelujen osalta aiotaan varmistaa raskaana olevien naisten hoidon ja kuntoutuksen palvelut. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa aiotaan painottaa syrjäytymisen ehkäisyä, mikä kohdentuu tällöin myös lastensuojelun asiakkaisiin. Perhekeskusten toimintaa aiotaan laajentaa ja monella tavalla kehittää lapsiperheiden palveluja ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Myös yhteiskuntatakuu nuorille ja varhaiskasvatuksen ongelmia ehkäisevän toiminnan kehittäminen ovat asioita, jotka vaikuttavat lasten ja perheiden hyvinvointiin, mikä taas heijastuu lastensuojelun tukitoimien tarpeeseen. Myös lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan kansallista koordinaatiota aiotaan parantaa - tämä oli myös yksi prioriteettilistallani olleita tavoitteita. Koordinaatioon tulee liittää mukaan myös kunnallisen ja kansallisen lapsi- ja perhepolitiikan vuorovaikutuksen parantaminen.

Sos. ja terveysminsterinä kokoomuksen Paula Risikolla on mahdollisuus jatkaa jo aloitettujen asioiden parissa, vaikka peruspalveluministerinä jatkossa toimiikin Maria Guzenina-Richarson, joka kuten myös opetusministeri Jukka Gustafson ajavat varmasti näitä asioita. Yhteistyö heidän kanssaan tulee kyllä sujumaan. Ja ehkäpä tuo lastensuojelututkimuskin saadaan selvitettävien asioiden ministeriagendalle.

Tässä ote hallitusohjelman varsinaisesta lastensuojelua koskevasta kirjauksesta sivulta 62:

" Tehostetaan toimia huostaanottojen vähentämiseksi. Lastensuojelussa painopistettä siirretään ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä edelleen ottaen huomioon myös väestön ikääntymisestä syntyvät tarpeet. Lisätään turvakotipalveluja."

Tämä pitää nyt konkretisoida käytännön lastensuojelun kehittämiseksi, niin että huostaanottojen määrä vähenee, ei vain yksittäisissä kunnissa, joissa on tehty kovasti työtä lastensuojelutarpeen vähentämiseksi, vaan koko maassa. Kyse ei tietenkään ole siitä, että itsearvoisesti vähennetään huostaanottojen määrää, vaan siitä, että vähennetään huostaanoton tarvetta yhteiskunnassa. Jos lapsi kaikista tukitoimista huolimatta tarvitsee huostaanottoa, siihen hänellä tulee olla jatkossakin oikeus.

Klikkaa tästä luettavaksi koko hallitusohjelma.

Valtioneuvoston sivuilta löytyy myös 17.6.2011 tiedostutilaisuuden anti tästä.

Lastensuojelututkimus hallitusohjelmaan

2011-05-24T09:58:00.000-07:00

Hyvä hyvinvointipalvelujen hallitusohjelmaryhmän puheenjohtaja ministeri Paula Risikko ja muut ryhmän jäsenet.

Kiitos Paulalle ensin siitä, että otit jo nykyisen hallituksen ohjelmaan lastensuojelun kehittämistä koskevan tavoitteen ja jotain olemme saaneet aikaankin - olen itse saanut olla monissa hallitusohjelman ja Kaste-hankkeen lastensuojelua kehittävissä toimissa mukana. Tosin se kansallinen lastensuojelun laatusuositus vaatisi loppuunsaattamista pikimmiten.

Minulla on jälleen yksi toive hallitusohjelmaan ylitse muiden.

* lastensuojelututkimusta tekevän pysyvän organisaation perustaminen maahan.

Tällaisella instituutiolla tulee olla resurssit tehdä jatkuvasti lastensuojelun perustutkimusta, kuten tutkimusta huostaanotoista, huostaanottoon johtaneista elämänolosuhteista, toteutuneista avohuollon tukitoimista, huostassaolevien ja olleiden lasten ja vanhempien asiakkuuden aikaisesta tuen saamisesta ja elämäntilanteesta, myöhemmästä elämänsujumisesta, lastensuojelutyön laadusta ja työmenetelmistä, lastensuojelutyön vaikuttavuudesta, lastensuojelutyössä toteutuvasta lain soveltamisesta, lastensuojelun kustannuksista, lastensuojelulain toteutumisesta jne. Tutkimusaiheita riittää.

Suomen valtiolla on erityinen velvollisuus taata nimenomaan lastensuojelututkimukselle resurssit, sillä julkinen hallinto (valtio ja kunnat) ottaa vastatakseen lasten elämää koskevat ratkaisut. Tällä hetkellä tutkimus on vähäistä eikä kenenkään vastuulla. Yksittäiset kunnat eivät ole tutkimuslaitoksia, vaan tutkimuksen tulee olla valtion vastuulla.

On monia vaihtoehtoja käytännössä perustaa tällainen lastensuojelututkimus-yksikkö. Tärkeintä olisi, että uusi hallitusohjelma sitoutuu tällaisen perustamiseen ja varaa siihen valtion resursseja sekä kohdentaa kuntien valtionosuuksien kautta myös kuntien resursseja tutkimukseen. Pääasia olisi, että tutkimusyksikkö olisi pysyvä, sillä olisi vakituinen ja riittävä rahoitus sekä tutkijoita. Osa tutkimusrahoituksesta tulisi käyttää määräaikaisiin tutkimushankkeisiin.

Lastensuojelututkimuksen tuottamaa tietoa tarvitaan, jotta voidaan koko ajan varmistua siitä, että lastensuojelutyötä tehdään korkealla ammattitaidolla, käyttäen vaikuttaviksi osoitettuja tukitoimia, perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja on aina asiakasta kunnioittavaaa. Lastensuojelutyön johtaminen ja työn kehittäminen vaati perustakseen tutkimustietoa, jota nyt ei kertakaikkiaan ole riittävästi.

Tutkimusyksikön lisäksi tarvitaan radikaali muutos lastensuojelun asiakasrekisterin tietosisältöön, sillä tällä hetkellä valtakunnalliseen rekisteriin ei sisälly juuri lainkaan sellaista tietoa, jonka pohjalta voitaisiin edes tehdä rekisteritutkimusta. Lastensuojelurekisteriin tulee kunnat velvoittaa tallentamaan kaikista lastensuojelun asiakkaista henkilötunnuspohjaisesti tiedot asiakkuuden keskeisistä asioista. Ilman tätä tietoa, ei laajoja asiakasmääriä koskevia tutkimuksia voida tehdä. Kuntien asiakastietojärjestelmistä tulee saada ulos tietoa, jota voidaan tutkimuksissa käyttää. Rekisteritutkimus perustuu ehdottomaan anonymitettiin, eikä kenenkään henkilöä koskevia tietoja voida yhdistää juuri tiettyyn henkilötunnukseen (tästä pitää huolen lukuisat tietosuojaan liittyvät lait).

Lastensuojelututkimuksen lisäksi tulee lastensuojelun valvontaa lisätä kaikilla tasoilla; kunnat on lain mukaan velvollisia valvomaan alueellaan olevia kaikkia yksiköitä, oli niissä kuntien omia asiakkaita tai ei. Kunnat ovat velvollisia valvomaan myös (tietenkin) niiden yksiköiden toimintaa, jonne se on asiakkaita sijoittanut, myös avohuollon palveluyksiköiden toimintaa, ja luonnollisesti jokaisen lapsen ja perheen osalta valvonta pitää olla jatkuvaa. Valtion aluehallintovirastojen (Avi:t) sekä lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tulee myös valvoa sekä ohjata ja kehittää valvontatoimintaa koko maassa. Ja tähän on ehdottomasti liian vähän resursseja sekä Aveilla että Valviralla, että kunnilla. Valvonta pitää saattaa paremmalle tolalle myös siksi, että kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan säilyisi ja olisi hyvää. Hyvää luottamus voi olla silloin kun toiminta lisää lasten ja heidän läheistensä hyvinvointia, kun oikeusturva toteutuu kaikkien osapuolien osalta niinkuin pitää ja työ ammattitaitoista ja eettisesti korkeatasoista. Näin myös vähenisi Anonyymien kirjoitukset huonosti toimivasta lastensuojelusta.

Pahoillani, että muut kirjoittamistyöt ovat pitäneet minut kiireisenä, enkä ole ehtinyt blogiani pitämään ajantasalla. Olen edelleen laajan kuntakyselyn tutkimusraportin parissa. Neljän kyselyn tuottama tieto tulee kertomaan mm. että suunnanmuutosta on kuntien lapsiperheiden ja lastensuojelunn palveluissa tapahtumassa, niin että esimerkiksi lähes hävinneen lapsiperheiden kotipalvelun saatavuutta ollaan parannettu. Tutkimusraportti valmistuu vasta alkusyksyllä.

Toinen hallitusohjelmaan saatava asia liittyy lasten, nuorten ja perheiden palveluihin ja tavoitteeseen lisätä eri ministereiden ja ministeriöiden ja niiden neuvottelukuntien yhteistyötä, kuten myös valtion ja kuntien yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointisuunnittelussa. Tästäkin Paula Risikko tietää, sillä lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa työstettiin talvella 2011 ehdotus, miten politiikkaohjelman jälkeen uudessa hallituksessa tällaisia vakiintuneita yhteistyörakenteita voitaisiin viedä eteenpäin. OKM:n raportti ehdotuksineen on asiasta olemassa - tässäkin työssä olen saanut olla mukana. Kokonaisvastuu niin kansallisella kuin kunnallisella tasolla, ja näiden keskinäisellä yhteistyöllä, parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia sekä ehkäisevää lastensuojelua ja ehdottomasti viimesijaista lastensuojelua.

Tässä linkki tuohon OKM:n raporttiin.

Lapsiasiavaltuutetun tukena toimiva neuvottelukunta myös kiirehti 19.5.2011 kokouksessaan lastensuojelun tutkimusyksikön perustamista. Aloite asiasta tehtiin neuvottelukunnan lastensuojelujaostosta, jonka puheenjohtaja olen kuluneen neuvottelukunnan toimintakauden ajan toiminut (2008-2011). Lastensujelututkimus-yksikön perustamista esittää myös ITLAn (Suomen Itsenäisyyden lastenrahasto) tukema Lastut -tieto ja tutkimusverkosto.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, tietävät että olen kirjoittanut hallitusohjelmatavoitteista jo muutama kuukausi sitten, mm. lapsiperheköyhyys, lastensuojelun sosiaalityö jne. tulisi olla hallituksen listalla myös.

Klikkaa tästä tähän blogikirjoitukseeni.

Ylen Puhe-ohjelma keskustelee lastensuojelusta

2011-04-14T07:37:00.000-07:00

Lauantaina 16.4.2011 klo 9.05 Ylen Puhe-kanavalla ohjelmassa Mahdollinen tehtävä keskustellaan reilun 50 minuutin ajan lastensuojelusta. Toimittaja Heidi Laaksosen kanssa pohdimme mm. huostaanottoja ja sitä, onko niiden määrän vähentäminen mahdollista, eli onko se mahdollinen tehtävä.

Ohjelman uusinnat ovat su klo 1.02 ja ma klo 13.05. Ohjelman voi kuunnella myös Ylen nettisivuilla ensiesityksen jälkeen.

Toimittaja pohtii asiaa myös pakinassaan. Pakina kuuluu radiosta perjantaina 15.4.2011 kello 15:n jälkeen ja vielä uusintana maanantaina klo 10.03. Teksi on luettavissa nettisivuilla.

Ollaan kuulolla.

Mihin käyttäisimme 48 miljardia euroa?

2011-03-26T03:06:00.000-07:00

Tilastokeskuksen laatima raportti kertoo, että ns. syrjäytyneiden nuorten määrä on noin 48 000 nuorta eikä tässä luvussa ole tapahtunut muutosta parempaan. Raportin mukaan syrjäytymisellä tarkoitetaan nuoria, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle. Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle.

Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.

Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.

Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin

Kotihoitoa myös lasten ja nuorten psykiatriassa

2011-03-19T03:06:00.000-07:00

Näin maallikkona tuntuu loogiselta se, että lapsen ja nuoren psyykkinen hoito toteutetaan hänen kasvuympäristössään. Psyykkinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden lapsen ja nuoren lähellä toimivien ihmisten kanssa eli suhteessa toisiin ihmisiin. Tuntuisi siis nurinkuriselta hoitaa vain lasta tai nuorta siirtämällä hänet pois niistä arkisista vuorovaikutussuhteista, joissa lapsi ja nuori oirehtii hoitoa vaativalla tavalla. On siis ihan järkeenkäypää, että lapsen ja nuoren psyykkeen hoito olisi sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin saadaan muutettua / korjattua lapsen lähiyhteisön vuorovaikutustilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Onhan toisaalta ihan tervettä se, että lapsi nimenomaan oirehtii silloin kun asiat eivät ole hyvin päivähoidossa, kouluyhteisössä, kaverisuhteissa tai kodissa.

TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).

Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).

Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.

Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).

Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.

Välineitä vanhemmuuden työkalupakkiin

2011-03-12T12:05:00.000-08:00

Vanhemmat tarvitsevat lisää työkaluja omaan lapsenkasvatus-pakkiinsa, kuvataan Nuorten ystävät ry:n julkaisemassa lehden tämän vuoden ykkösnumerossa. Järjestö käynnistää Vanhempien Akatemia -hankkeen Oulun seudulla. Sen tavoitteena on luoda pysyvä verkostopohjainen malli lasten ja nuorten vanhempien tiedolliseksi tukemiseksi. Jokaisella vanhemmalla on käytössään vanhemmuuden työkalupakki. Vanhempien Akatemia jakaa tietoa, tutkimustuloksia ja kasvatuksen käytäntöjä, joista jokainen vanhempi ottaa käyttöönsä omaan työkalupakkiinsa tarpeellisen.

Vanhemmuuden tiedollisen tuen tarpeellisuus kävi hyvin ilmi viime syksynä toteutetuissa luentotilaisuuksissa vanhemmille. Vanhemmuuden vaativa pesti-teematilaisuuksista saatu palaute kertoi, että vanhemmat haluavat saada erilaista tietoa vanhemmuudesta ja käytännön neuvoja myös toisilta vanhemmilta. Tärkeää on myös kokemusten jakaminen samanikäisten lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Siksi vanhempien keskinäinen verkostoiminen on tärkeää.

Vanhempien Akatemia ottaa huomioon myös lastenhoidon järjestämisen akatemia-tilaisuuksien aikana.

Toivon, että Oulun seudun jälkeen toiminta levittäytyy myös muille paikkakunnille yleiseksi Vanhempain Akatemia-toimintamalliksi, jota voidaan toteuttaa eri toimijoiden yhteistyönä. Ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan!

Perhehoito ensisijaiseksi lapsen sijaishuoltopaikkaa valittaessa

2011-03-03T06:00:00.000-08:00

Eduskunta hyväksyi 1.3.2011 toisessa käsittelyssään hallituksen esityksen, jossa ehdotetaan täsmennettäväksi lastensuojelulain sijaishuoltopaikan valintaa koskevaa säännöstä siten, että lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos lapsen sijaishuoltoa ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muualla. Muutoksen johdosta perhehoidosta tulee laitoshuoltoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Lapsen sijaishuoltopaikka tulee aina kuitenkin valita lapsen edun mukaisesti.

Laki lastensuojelulain 50 §:n muuttamisesta tulee voimaan 1.1.2012.
Klikkaa tästä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.

Myös perhehoitajien asemaa parannetaan

Perhehoitajien ennakkovalmennus säädetään pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.

Kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi näin perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista. Toimeksiantosopimuksessa sovittaisiin sijaishoitajalle maksettavasta palkkiosta ja hänelle sijaishoidosta aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä sopimuksen voimassaolosta. Sijaishoitajalle kuuluisi samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajalle. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisättiin vastaavanlainen säännös kuin perhehoitajalakiin. Lait perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta tulevat voimaan mahdollisimman pian.

Ikuisesti sinun: dokumenttielokuva sijoitetuista lapsista

2011-01-26T10:11:00.000-08:00

DocPoint -festivaaleilla saa ensi-iltansa 27.1.2011 Mia Halmeen dokumenttielokuva Ikuisesti sinun - elokuva huostaanotetuista lapsista, perheistä, rakkaudesta ja menetyksestä. Lehdistötiedotteen esittelyn mukaan: Huostaanotetut lapset kaipaavat vanhempiaan ja lasten vanhemmat surevat kadotettua rakkautta, lapsia. Sijaisvanhemmat yrittävät paikata läheisyyden puutetta ja kiireisen yhteiskunnan jälkiä oman jaksamisensa äärirajoilla. Arki kuljettaa lapsia ja aikuisia, saa kiintymään ja haparoiden luottamaan. Lapset matkaavat biologisen kodin ja sijaiskodin välillä, ja surevat eroa molemmissa kodeissa. Lapset ovat konkreettisesti vain lainassa. He sopeutuvat ja kasvavat, mutta millaisia jälkiä lapsuuden menetykset jättävät näihin lapsiin ja nuoriin?

– Kumpi painaa vaa’assa enemmän, biologinen sukulaisuus vai jaetut yhteiset vuodet, kun rakastamme lapsiamme? Seurattuani huostaanotettuja lapsia oletan, ettei ole ketään, joka voisi täysin korjata rikkoutuneen siteen lapsen ja vanhemman välillä. Tyhjää kohtaa lapsen sydämessä ei pysty täyttämään. Helpottuneena olen kuitenkin huomannut, että suru voi hellittää, jos lapsi saa osoittaa rakkauttaan tai vihata elinolojaan ja silti tulla aikuisten hyväksymäksi. Huostaanotoilla on myös traaginen tapa periytyä eikä tämä kierre katkea, elleivät yhteiskunnassa vahvistu inhimillisemmät arvot. Lapsen etu on kirjoitettu Suomen lakiin, mutta mitä se tarkoittaa, kysyy ohjaaja Mia Halme.

Mia Halme on usein käsitellyt dokumenttielokuvissaan perhettä, rakkautta ja lähellä olemista. Nähdyksi tulemisen tarve sekä oman paikan löytäminen ovat tärkeitä aiheita suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa vallalla ovat kiire, yhteisöllisyyden mureneminen ja lisääntyvä yksinäisyys. Avoimesti ja lämmöllä sekä läheltä kuvatut tarinat huostaanotetuista lapsista ja heidän erilaisista vanhemmistaan ovat elokuvan selkäranka. Dokumentti on samalla sekä vahva ajankuva että tarina, joka voisi tapahtua kenelle tahansa silloin kun elämä käy liian raskaaksi. Päähenkilöiden vaikeista elämäntilanteista huolimatta elokuvassa on läsnä toivo ja muutoksen mahdollisuus.

Näytökset DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalin yhteydessä: ensi-ilta torstaina 27.1.11 klo 17.30 Bio Rex ja toinen näytös sunnuntaina 30.1.11 klo 13 Kinopalatsi.
Kesto 75 min.

www.docpoint.infoLisätiedot: ohjaaja mia.halme@avanton.fi

Sonja Lindén / tuottaja
puh. +358 50 567 1895
sonja.linden@avanton.fi
Avanton Productions Oy, Harjuviita 16 A 21, 02110 Espoo

Askel oikeaan suuntaan perhetyön palveluissa

2011-01-22T01:31:00.000-08:00

Lapsiperheiden perhetyön asiakkaaksi voi Espoossa jatkossa hakeutua myös suo-raan, mikäli sote-lautakunta 27.1.2011 kokouksessaan hyväksyy esityksen.

Yksilöllisten tarpeiden perusteella voi saada myös entistä tiiviimpää ja pidempikestoista palvelua.

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnalle esitetään 27.1. kokouksessa, että espoolaisten perheiden pääsyä lapsiperheiden perhetyön asiakkaiksi helpotetaan 1.2.2011 alkaen. Silloin kuntalaiset voivat hakea palvelua itse suoraan lapsiperheiden perhetyöstä. Tähän saakka palvelujen piiriin on päässyt vain esimerkiksi neuvolan, päivähoidon, lastensuoje-lun, perheneuvolan tai vammaispalvelujen kautta.

Lapsiperheiden perhetyö sisältää ohjausta ja neuvontaa sekä lasten- ja kodinhoidollista kotipalvelua. Sitä on tarjottu pääsääntöisesti alle kouluikäisten lasten perheille tilapäisesti alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun syyn perusteella. Palveluilla tuetaan perheitä arjesta selviytymisessä ja pyritään ehkäisemään perhetilanteen vaikeutuminen.

Palvelu on tähän asti ollut tilapäistä ja lyhytkestoista, enimmillään kuuden kuukauden ajan. Jos lautakunta hyväksyy esityksen, niin jatkossa palvelua voi saada yksilöllisen tarpeen perusteella enintään vuoden ajan. Lisäksi enemmän tukea tarvitsevat perheet voivat saada tiiviimpää, tehostettua kotipalvelua. Tätä tiivistä palvelua tarjotaan aluksi vammaisten lasten ja lastensuojelun palvelujen piirissä oleville perheille.

Palvelusta voidaan periä käynnin pituuden mukainen käyntimaksu tai kuukausimaksu, joka perustuu perheen kokoon, tuloihin ja palvelun määrään. Perheille voidaan tarjota myös palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoitoapua.

Vuonna 2010 lapsiperheiden perhetyön piirissä (kaupungin toiminta ja ostopalvelut) oli yhteensä 742 asiakasta. Tällä hetkellä saatavissa olevan tilaston mukaan käyntejä tehtiin yhteensä 5340. Palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoidollista apua sai 137 asiakasta, keskimäärin 27 tuntia/asiakas.

Tähän suuntaan pitää toimintaa kehittää myös muissa kunnissa!

Klikkaa tästä Espoon sote-lautakunnan esitykseen.

Karkkipäivä ja lastensuojelu

2011-01-07T13:09:00.000-08:00

Tartuin hiukan vastentahtoisesti Markus Nummen Karkkipäivä-romaaniin ajattelen, että en lomalla jaksa lukea kirjaa, jonka tapahtumaympäristö liikkuu entisessä työssäni sosiaalipäivystyksessä ja tarina kertoo heitteille jätetyistä lapsista ja lastensuojelusta. Yllätyin.

Markus Nummi on rakentanut paitsi hyvin todellisen mutta erittäin koskettavan ja hurjan tarinan, joka piti lukea lähes yhtäjaksoisesti kannesta kanteen. Kirja oli kuin Matti Yrjänä Joensuun dekkari, jossa kirjailija tavoittaa tarinan henkilöiden sisäisen maailman, johon lukija voi samaistua ja ymmärtää tarinan ihmisten toimintaa. Nummi on tavoittanut loistavasti tarinan sankarin roolissa olevan Tomi-lapsen näkökulman. Ja onneksi tarinassa oli myös onnellinen loppu – viimehetkellä. Itse ehdin jo ajatella, että ei kait kirjailija voi antaa tarinan prinsessa-lapsen kuolla. Vaikka tarina on fiktiivinen, tunnistan sen olevan totisinta totta liian usean lapsen elämässä tämän päivän Suomessa.

Kirjan alkusivujen jälkeen juoni tempaisee mukaansa. Tarinassa kirjailija Arin, tilanhallintasuunnittelija Paulan, sosiaalipäivystäjä Katrin ja tohtori Kilmoori eli Tomi-pojan elämäpolut kohtaavat. Ehdottomasti suosittelen.

Tästä löytyy linkki kirjan julkaisijalle.
Ja tästä linkki yhteen kirja-arviointiin.

Vielä hetki aikaa kommentoida lastensuojelun laatusuositusta

2010-12-11T07:03:00.000-08:00

Kuntaliitto ja STM ovat yhteistyötahojen asiantuntijoiden kanssa laatineet luonnoksen kansalliseksi lastensuojelun laatusuositukseksi. Sitä voi kommentoida vielä 17.12.2010 asti lastensuojelun käsikirjassa.

Kannattaa tutustua ja antaa palautetta.
Klikkaa tästä käsikirjaan.

Sosiaalityöntekijä on tuloksellinen

2010-12-11T06:45:00.000-08:00

Antti Väisänen valmistelee ymmärtääkseni väitöskirjaansa, jonka aihe liittyy lastensuojeluun ja kustannuksiin. Hän puhui THL:n CHESS:n sosiaalitaloutta käsittelevässä seminaarissa 25.11.2010. Hänen yksi välijohtopäätöksensä käy ilmi nettisivuilta löytyvistä dioista. Hän pohdiskeli sosiaalityöntekijöiden määrän suhdetta lastensuojelun sijoituksiin (dia 11.), ja toteaa, että sosiaalityöntekijöiden suhteellisen määrän kasvu laskee kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuutta kunnassa: 10 000 asukkaan kunnassa yhden sosiaalityöntekijän lisääminen vähentäisi sijoituksia 1.8 prosenttiyksikköä.

Omassa väitöskirjassani esitin väitteen, että jokainen sosiaalityöntekijä, joka voi paneutua asiakkaansa elämäntilanteeseen lapsen ja perheen tarpeiden mukaan, kykenee säästämään lastensuojelun viimesijaisissa kustannuksissa - paneutuva lastensuojelutyö on tuottava investointi. Siksi kuntien OIKEASTI olisi kannattavaa lisätä sosiaalityöntekijöiden määrää, jotta jokainen sossu voisi tehdä paneutuvaa työtä kunnollisissa työolosuhteissa ja tuella.

Jo monissa kunnissa on osoitettu, että lisäämällä perheiden erilaista tukea esim.perhetyön resursseilla, niin lapset ja heidän perheensä ryhtyvät kummasti kuntoutumaan ja kunnalle syntyy säästöä.

Näin kannattaisi toimia kaikissa kunnissa.
Olemme valmistelemassa aihepiiriin liittyvää valtakunnallista kehittämishanketta, jossa mm. näihin asioihin syntyy johtamisen käytännön työvälineitä. Kohta lisää tästä hankkeesta.

Klikkaa Antti Väisäsen diat tästä.

Lastensuojelu tilastojen valossa 2009

2010-12-08T10:45:00.000-08:00

Lastensuojelu 2009
Lainaus THL:n sivuilta: Pitkään jatkunut sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten määrä kääntyi lievään laskuun. Kiireellisten sijoitusten määrä kuitenkin lisääntyi edelleen.

Vuoden 2009 aikana huostassa olevien lasten määrä väheni neljä prosenttia. Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi 17 prosenttia. Huostaanotto alkoi useimmiten kiireellisenä sijoituksena. Uusista huostaanotoista oli kiireellisten sijoitusten osuus kolme neljäsosaa. Huostassa olevista lapsista vajaa viidesosa oli tahdonvastaisesti huostaan otettuna. Vastaavaan väestöön suhteutettuna oli 16 vuotta täyttäneiden, huostassa olleiden lasten osuus muita ikäryhmiä selvästi suurempi, kaksi ja puoli prosenttia.

Kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yli 16 000 lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta on sijoitettujen kokonaismäärä vähentynyt puolitoista prosenttia. Sijoitettujen lasten määrässä kirjattiin laskua nyt ensimmäisen kerran sitten vuoden 1991 jälkeen, jolloin valtakunnallinen, vuosittainen lastensuojelutietojen keruu aloitettiin.

Lähes puolet huostassa olevista lapsista on sijoitettuna perheisiin. Laitoshuollon osuus on suurin silloin kun tarkastellaan kaikkia kodin ulkopuolelle, myös lyhyempiä aikoja sijoitettuina olleita lapsia sekä nuoria. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista on poikia enemmän kuin tyttöjä. Kodin ulkopuolisia sijoituksia ei ollut lainkaan 15 kunnassa.

Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden kokonaismäärä jatkoi edelleen kasvuaan vuonna 2009. Asiakasmäärissä oli nousua noin viisi prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 70 700 lasta ja nuorta.

Sivuillani on suora linkki tilastotiedostoon THL:n sivuille.

Lastensuojelun kehittämisosaaminen?

2010-11-21T12:37:00.000-08:00

En tiedä, onko viisasta ottaa tähän kantaa julkisesti. Otan nyt kuitenkin. Mielestäni lastensuojelun kehittämispäällikön tehtävään tarvittaisiin nimenomaan lastensuojelun sosiaalityön koulutus ja työskentelykokemus kunnan lastensuojelun sosiaalityössä? Mutta jälleen on käymässä niin, että lastensuojelun kehittämiseen katsoo valitseva valtion organisaatio pätevämmäksi psykologin järjestötyöstä. Minua kismittää. Ei niin, etteikö ko.psykologi olisi muutoin loistava työssään - siitä ei ole kyse. Jospa joskus tulee sekin päivä, että terveydenhuollon kehittämispäällikön tehtävään valitaan sosiaalityön ammattilainen.

Lastensuojelu seuraavassa hallitusohjelmassa

2010-11-21T12:18:00.000-08:00

Tapaamme keskiviikkona lastensuojeluteeman parissa kansallisia vaikuttajia. Omat toivomukseni seuraavan hallituksen ohjelmaan ovat:

1. hallituksen on vähennettävä tehokkaasti lapsiperheköyhyyttä

- lastensuojelun asiakaslapset ja perheet ovat köyhiä

- lastensuojelu niittää sitä, mitä muilla yhteiskunnan sektoreilla kylvetään tai jätetään tekemättä. Liian monen lastensuojelun asiakkaana olevan perheen ahdingon taustalla on aineellinen köyhyys.

2. hallituksen on varmistettava ehkäisevän lastensuojelun tukitoimien saatavuus eri-ikäisten lasten ja heidän perheidensä tarpeiden mukaan, kuten kynnyksettömiä palveluja esim. perhekeskus-toimintamallin mukaan, varhaista perhetyötä jo neuvolasta ja päivähoidosta, vanhemmuuden vertaistukea, tukea oppimisvaikeuksiin

3. käynnistetään erityinen kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelma vuonna 2011 annettavan kansallisen lastensuojelun laatusuosituksen toimeenpanemiseksi:

- lastensuojelun sosiaalityö on kiistatta kriisissä, jonka ratkaisemiin tarvitaan
monia keinoja. Lastensuojelutyön kokonaislaatu ja vaikuttavuus on ratkaisevasti riippuvainen lastensuojelun SOSIAALITYÖN laadusta. Sosiaalityöntekijä vastaa lapsen asiakasprosessista ja johtaa sitä.

- annetaan lisää aloituspaikkoja yliopistoihin ja yl amk-tutkintoon, jotta saadaan riittämään kelpoisia sosiaalityöntekijöitä (yl amk –tutkinto on antanut v.2005 lähtien pätevyyden maisterikelpoisuutta edellyttäviin virkoihin)

- synnytetään järjestelmällinen erikoistumiskoulutus-malli, jolla varmistetaan riittävä erityisosaaminen juuri lastensuojelun sosiaalityöhön. Lastensuojelun sosiaalityö vaatii erittäin korkeaa erityisosaamista.

- kansallisella tasolla turvataan käytännön asiakastyön vaatima tuki: mm. antamalla lastensuojelun asiakastyön dokumentaatiota koskeva STM:n asetus ja kehittämällä kaikkiin keskeisiin asiakasprosessin mukaisiin tehtäviin yhdenmukaiset lomakesisällöt ja ohjeistukset. Näin varmistetaan oikeusturva ja edistetään työn tasalaatuisuutta.

- kunnissa kehitetään kaikilla tavoilla sosiaalityön työolosuhteita: vähemmän asiakkaita per työntekijä, työn vaativuutta vastaava palkkaus, tiimi- ja parityö, sekä lähityön muu tuki.

Näillä päästäisiin jo pitkälle.

Lastensuojelun työkalupakki: Toimiva lapsi ja perhe –perheneuvonpito

2010-10-31T03:24:00.000-07:00

Kuten tiedämme, moni lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia kun vanhemmalla on vakava mielensairaus. Tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriöt ja koulutuksellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen siirtyvät helposti vanhemmilta lapsille. Lastenpsykiatri ja tutkimusprofessori Tytti Solantaus on keskeinen vaikuttaja Toimiva lapsi- ja perhe hankkeen työmenetelmien kehittäjänä ja tutkijana. Perustavoitteena on auttaa vanhempia auttamaan omia lapsiaan. Menetelmän avulla avataan keskustelua vanhemman sairaudesta tai muista ongelmista ja näin tuetaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua sekä vahvistetaan lasta suojaavia tekijöitä.

Työmenetelmät ovat jo monien työntekijöiden käytössä sairaanhoitopiireissä ja mielenterveystoimistoissa. Menetelmät tukevat myös lapsen ja perheen kanssa toimivien mielenterveys- ja lastensuojelutyön yhteistyötä. Kaikkien lastensuojelun työntekijöiden työkalupakissa menetelmät eivät vielä ole, mutta se olisi tarpeen.

Työmuodot ovat edelleen kehittymässä ehkäisevän lastensuojelun käyttöön ja leviämässä nyt myös kouluihin ja päivähoitoon, jotka voivat omilla toimillaan tukea lasta. Kunnille on kehitetty toimintamalli, miten kannattaa toimia kun lapsen isä tai äiti kärsii vakavasta mielensairaudesta. Menetelmä sopii myös lapsille, joiden vanhemmalla on esimerkiksi päihdesairaus. Perheneuvonpito on yksinkertainen toimintatapa yhdessä käsitellä lapsen arkea tukevia pieniäkin asioita. THL:n kanssa yhtä jalkaa myös Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistys kouluttaa kuntien työntekijöitä ja edelleen kehittää menetelmiä ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden (päivähoito, koulut jne.) käyttöön. Olen itse saanut olla mukana Uudenmaan yhdistyksen nykyisen ehkäisevän lastensuojelun kuntahankkeen ”Paula-projekti” ohjausryhmässä. Mukana on myös Tytti ja STM:stä lasten ja perheiden palveluista ja LapsiKASTE-hankkeesta vastaava Riitta Viitala. Hieno kokemus ja loistavaa työtä.

Klikkaa tästä THL:n Toimiva lapsi ja perhe-sivulle.Klikkaa tästä Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistyksen sivuille.Klikkaa tästä Paula-projektin sivulle.

Tukihenkilötyö: tärkeää ehkäisevän ja kuntouttavan lastensuojelun toimintaa

2010-10-26T09:42:00.000-07:00

Kaustisen Ev. Opistolla marraskuun 9.-11.11. on lastensuojelun tukihenkilö- ja tukiperhekoulutus (osallistujille ilmainen).

Lisätietoja Kaustisen opistosta.

Monet järjestöt tuottavat erinomaista tukihenkilö- ja tukiperhetyötä lapsille, koko perheelle ja nuorille.

Ehkäisevä ja perhettä kuntouttava lastensuojelutyö on aina kannattava investointi

2010-10-26T09:37:00.000-07:00

Keski-Suomalaisessa julkaistiin hyvä kolumni, jonka linkin laitan tässä jakeluun muillekin.

Lastensuojelu ja huostaanotto

2010-10-23T05:03:00.000-07:00

Tulkoon kaikille selväksi, että olen sitä mieltä ettei yhtäkään lasta saa ottaa huostaan, ellei lapsen tilanne sitä edellytä.

• Lastensuojelun on käytettävä kaikkia lastensuojelulle käytettäväksi yhteiskunnan toimesta annettuja keinoja (resursseja), joilla lapsen ja hänen perheensä elämäntilanne voisi muuttua paremmaksi, niin ettei lapsen kehitys ja terveys ole enää vaarassa.

• Erilaisilla nettikeskustelupalstoilla kommentoidaan blogikirjoituksiani ja halutaan muille keskustelijoille uskotella jotain, mitä en ole kirjoittanut blogeihini.

• Sinnikkäästi väitetään myös, että kunta hyötyisi taloudellisesti huostaanotoista. Näin ei ole, eikä tällainen seikka milloinkaan voi perustella kenenkään lapsen ottamista pois vanhemmiltaan yhteiskunnan huostaan. On myös perustettu face book-ryhmä kunnallisen lastensuojelun mielivaltaa vastaan.

• Väitetään myös, että huostaanottoa tarjotaan ainoana tukikeinona lapselle /nuorelle ja perheelle. Jos näin on, niin tällaiset lastensuojelun asiakkuudet pitäisi joka ikinen tutkia ylempien oikeusviranomaisten toimesta oma-aloitteisesti. Näin laittomasti ja osaamattomasti Suomessa ei voi olla.

Suomi on oikeusvaltio, eikä lastensuojelu toimi mielivaltaisesti. Jotta mielivaltaa ei koskaan ilmenisi, tulee yhteiskunnan varmistaa se, että lastensuojelussa osaaminen on korkealaatuista ja käytettävissä on erilaisia lapsen ja koko perheen tukemisen keinoja ja resursseja, niin että yhtäkään lasta ei tarvitsisi ottaa huostaan. Olen yli 32 -vuotisen asiakastyöni aikana kuitenkin nähnyt, että meillä on myös niin vakavasti päihde- ja mielenterveyssairaita vanhempia, jotka eivät pysty lainkaan huolehtimaan lapsestaan. Näillä lapsilla on oikeus päästä pysyvästi huostaan tai adoptiolapseksi, niin että lapsi voi elää tavallista lapsuutta ja nuoruutta. En voi ymmärtää, että suljetaan silmät tällaiselta tosiasialta. Lastensuojelun tehtävä on turvata näiden lasten henki ja elämä.

Vaikuttavaa lastensuojelua

2010-09-28T10:39:00.000-07:00

Työ- ja luottamustehtävät ovat pitäneet minut kiireisenä.
Keskustelu lastensuojelusta on jatkunut vilkkaana. Vaikuttavuudesta käydään parhaillaan keskustelua Lastensuojelun laatupäivien maakunnallisissa seminaareissa, joiden teema on Vaikuttavaa lastensuojelua. Kuten Kelan tutkimusyksikön tuoreesta julkaisusta voidaan todeta, mitä pidemmälle lapsen ongelmat ovat saaneet kehittyä ennen sijoitusta ja mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut ongelmien keskellä, sitä vaikeampaa ja tuloksettomampaa jo syntyneiden vahinkojen korjaaminen on (Kela 2010, Perhepiirissä - klikkaa tästä; aiheesta myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 13.9.2010, klikkaa tästä).

Varhainen tuen saatavuus on tärkeää. Useimmiten ihminen itse hakeutuu hakemaan apua, ja erilaista matalan kynnyksen palvelua tulisikin olla saatavilla. Olisi oikeampi suunta se, että lisäämme tämänkaltaisia palveluja ja tehostamme monialaisten yhteistyöverkostojen toimintaa lapsen ja nuoren lähiyhteisöissä? Kuin se, että hyvää tarkoittavan varhaisen puuttumisen argumenteilla vahvistamme kontrolliyhteiskunnan kehitystä, jossa erilaisia ammattilaisten huolia lapsista ja nuorista rekisteröidään tietojärjestelmiin ja kun on kertynyt tarpeeksi monta huolta, niin punainen lippu heilahtaa järjestelmässä. Eettistä punnintaa tarvitaan ja myös vaihtoehtoisten yhteistyömuotojen kehittämistä – esimerkiksi aikuisten jalkautumista lasten ja nuorten pariin.

Lapsi ja hänen perheensä hyötyy siitä, että tukea ja apua on saatavana niin intensiivisesti kuin on tarve ja niin kauan kuin on tarve ja silloin kun on tarve. Jos perheen ja lasten tukemiseksi on tarpeen järjestää esim. useiksi vuosiksi perhetyöntekijän tuki perheeseen, ja se tuki riittää siihen, että lapsen kehitys ja terveys voidaan turvata, niin näin pitäisi myös olla mahdollisuus tehdä. Jos lapsi tarvitsee erityistä tukea oppimisvaikeuksiinsa, niin riittävää tukea kannattaa järjestää. Jos nuoren elämässä on moninaisia ongelmia ja elämänhallinta hukassa, niin intensiivinen tuki hänen omissa arkisissa elämisen yhteisöissään tehoaa. Useat kansainväliset tutkimukset vahvistavat sen, että tehokas, paneutuva, intensiivinen ja moninainen tuki perheelle, on kannattava investointi. Sen sijaan Suomessa yleensä annetaan lusikalla vaikka kauhalla pitäisi.

Nykyisen lastensuojelulain mukaan avohuollon tukitoimet ovat aina ensisijaisia. Ne tulisi aina myös järjestää sen mukaan, miten lapsen, nuoren ja perheen vastuusosiaalityöntekijä on yhdessä heidän kanssaan niitä arvioineet tarvittavan ja niistä hyötyvän. Nämä asiat on lain mukaan myös kirjattava lapsen asiakassuunnitelmaan. Silti tarvittavia tukitoimia ei aina kunta järjestä, ja siksi hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla tätä lakivelvoitetta vielä tehostettaisiin (ks. edellinen blogini ja siinä olevat linkit). Lastensuojelun laatupäivien esitykseni mm. Kuopiossa 23.9.2010 löydät klikkaamalla tästä).

Miksi lapsiperhe ei saa apua ilman lastensuojelun asiakkuutta, eikä aina silloinkaan.

2010-09-05T13:04:00.000-07:00

Kesätauko takana.
Helsingin Sanomat on viime aikoina useissa kirjoituksissaan käsitellyt lastensuojelua. Pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg ihmetteli 1.9.2010, miksi lapsiperhe ei saa tukea ja apua ilman, että perhe kirjataan lastensuojelun asiakkaaksi. Hän kysyy, eikö kunnissa ole havahduttu siihen, että lapsiperhettä on myös taloudellisesti järkevämpää auttaa silloin kun ongelmat ovat pieniä ja helposti korjattavissa. Artikkelissa myös kerrotaan joidenkin kuntien jo kohentaneen lapsiperheiden tarvitsemia tukipalveluja.

Lapsiperheiden tulee tietenkin saada tukea ilman, että heidän tulee olla lastensuojelun asiakas, esimerkiksi perheen tulisi saada kotipalveluja sosiaalihuoltolain mukaan (ei siis lastensuojelulain mukaan). Vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain mukaan kunnan tulee järjestää, ei vain lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua, vaan myös ehkäisevää lastensuojelua kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan (11§: ”Kunnan on huolehdittava siitä, että ehkäisevä lastensuojelu sekä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää)”.

(klikkaa tästä niin pääset Lindbergin artikkeliin ” Lastensuojelua tarjotaan univaikeuksiinkin”)

Kuntien 2008 käyttötalousmeno-tilaston mukaan kunnat käyttivät lastensuojelun laitos-ja perhehoitoon sekä muihin perheiden palveluihin yhteensä yhden miljardin (1 miljardi euroa) verran rahaa. Aika iso summa.

Hallitus on antamassa eduskunnalle lastensuojelulain muutosesitystä (36§ avohuollon tukitoimet), jolla halutaan varmistaa se, että lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle ja perheelle myös järjestetään asiakassuunnitelmaan kirjatut tukitoimet ja palvelut, jotka lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on yhdessä lapsen ja perheen kanssa arvioinut heidän tarvitsevan. Näinhän olisi pitänyt olla jo muutoinkin, mutta ilmeisesti edes silloin kun lapsi on jo lastensuojelun asiakkaana ja hänen /perheen on arvioitu tarvitsevan avohuollon tukitoimia, niitä ei silti ole sosiaalityöntekijän kirjauksista huolimatta kunnassa järjestetty – ja tässähän ei ole tietenkään mitään järkeä. Varsinkin kun samaan aikaan halutaan vähentää lasten sijoituksia ja huostaanottoja, ja jotta näin voisi käydä, niin lapsen ja perheen tulee saada TEHOKASTA tukea viimeistään avohuollon tukitoimena (ja kaikkein järkevintä olisi pyrkiä kokonaan ehkäisemään lastensuojelun asiakkuuden syntyminen huolehtimalla ehkäisevistä perheiden tukipalveluista). Tämä esitys ei siis paranna niiden perheiden asemaa, jotka eivät (vielä) ole lastensuojelun asiakkaana. Tämän esityksen toivotaan parantavan sosiaalityöntekijän mahdollisuutta saada tosiasiallisesti järjestymään ne tukipalvelut, jotka jo lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi/nuori ja perhe tarvitsee. Tämä lakiesitys on ollut kommentoitavana lastensuojelun käsikirjassa.

Klikkaa tästä lastensuojelun käsikirjaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni kunta toimii järkevästi. Kuntaliitto lähetti kunnille laajan kyselyn aihepiiristä – saa nähdä mikä tilanne on kunnissa tällä hetkellä palvelujen järjestämisessä.

Klikkaa tästä Kuntaliiton sivuille, josta löydät kyselylomakkeen.

Tutkimus: Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö – tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaistyö

2010-06-03T09:25:00.000-07:00

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusraportti:

Näytön löytäminen haasteena lapsiin kohdistuvissa väkivaltarikoksissa
26.05.2010

Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten eteneminen rikosprosessissa päättyy usein siihen, ettei epäillystä rikoksesta saada riittävästi näyttöä. Poliisiammattikorkeakoulun julkaiseman tutkimuksen mukaan riittävän todistusaineiston kerääminen vaatii viranomaisten yhteistyöltä erityisen paljon, ja todistusaineiston keräämisessä onnistutaan vaihtelevasti.

Tutkimusraportissa Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö – tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaistyö tarkasteltiin rikosprosesseja ja tapausten selvittämiseen liittyvää viranomaisyhteistyötä kolmella eri paikkakunnalla.

Noin kolmannes tutkimukseen osallistuneiden kuntien alueilla vuonna 2007 poliisin tietoon tulleista lapseen kohdistuneista väkivalta- tai hyväksikäyttöepäilyistä eteni rikosilmoituksen kirjaamisesta tuomioistuinkäsittelyyn. Suurin syy tapausten käsittelyn katkeamiseen oli riittävän näytön puute.

- Tutkintamenetelmien ja yhteistyön kehittäminen poliisin, syyttäjän, lääkärin ja sosiaaliviranomaisten välillä on tarpeen, jotta lapsiin kohdistuvissa rikoksissa saataisiin riittävästi näyttöä. Tutkimukseen osallistuneiden viranomaisten toiminta vaihteli selvästi eri paikkakunnilla ja eri viranomaisten välillä, tutkijat Noora Ellonen ja Sanna-Mari Humppi kertovat.

Lapsen kuuleminen on tärkeintä ja vaikeinta

Oikeudenkäynnin kannalta tärkein todistusaineisto lapseen kohdistuneen väkivaltarikoksen selvittämisessä on lapsen henkilökohtainen kuuleminen. Lapsen kuuleminen tehdään jo poliisin esitutkinnan aikana.

- Lapsen kuuleminen edellyttää usein erityisiä taitoja. Se on paitsi tärkein, myös yksi vaikeimmin saatavista todistusaineistoista, kertoo tutkija Sanna-Mari Humppi.

Poliisi voi tarvittaessa käyttää lapsen kuulemiseen tai muun todistusaineiston keräämiseen muiden viranomaisten asiantuntija-apua esimerkiksi pyytämällä asiantuntijalausuntoja. Tutkimus osoittaa, että varsinaisen asiantuntijalausunnon painoarvo oikeudessa on kuitenkin hyvin vähäinen, jos lapsen kuulustelukertomusta ei ole. Asiantuntijalausuntojen roolia rikosprosessissa tulisikin tutkimuksen mukaan selventää, sillä niiden hankkiminen usein myös hankaloittaa prosessia.

Viranomaisten resurssipulan takia asiantuntijalausuntoa voidaan joutua odottamaan jopa vuosi, jolloin venyvät myös oikeusprosessit ja siten lapsen mahdollisesti tarvitsema terapia tai pysyvät lastensuojelulliset toimenpiteet.

- Viranomaisprosessit ovat joskus lapsen kannalta sietämättömän hitaita. Prosessien kesto jopa uhkaa vakavasti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen vaadetta siitä, että lapsen edun tulisi olla viranomaisten toiminnan lähtökohtana tapausten selvittämisessä, tähdentää tutkija Noora Ellonen.

Viranomaiset kaipaavat koulutusta

Tutkimuksessa haastateltiin viranomaisia lapsiuhritapausten selvittämisestä. Haastatteluissa keskeisimmiksi keinoiksi kehittää tapausten selvittämistä nousivat resurssien ja koulutuksen lisääminen sekä tutkinnan keskittäminen tietyille asiantuntijoille.

Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvää koulutusta kaivattiin ennen kaikkea poliisien ja lääkäreiden peruskoulutukseen.

Yhtenä esimerkkinä tutkinnan keskittämisestä tutkimuksessa nostetaan esiin pohjoismainen Lastentalo (Barnhus) -malli. Lastentalo-mallissa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä tutkivat viranomaiset toimivat saman katon alla. Tutkimus tukee mallin käyttöön ottoa myös Suomessa.

Tutkijoiden mukaan muista Pohjoismaista tulisi ottaa mallia myös suhtautumisessa uhriin.
- Rikoksesta epäillyn oikeusturva saa Suomessa viranomaisten päätöksissä paljon painoarvoa. Uhrin näkökulman huomioimisessa olisi meillä paljon kehitettävää, tutkija Sanna-Maria Humppi toteaa.

Tutkimus on sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön rahoittama, ja se on osa Poliisiammattikorkeakoulun kolmivuotista Lapset väkivallan uhreina -tutkimusta.

Julkaisu on luettavissa verkkojulkaisuna ja tilattavissa painettuna Poliisiammattikorkeakoulun www-sivuilla olevasta verkkokirjakaupasta.

Klikkaa tästä Poamk:n sivuille, josta tämän uutisen välitin.

Kuopio vältti uhkasakon palkkaamalla henkilöstöä

2010-06-03T09:02:00.000-07:00

Kerroin helmikuun blogissani Kuopion saamista uhkasakoista. Kaupungin piti kesäkuuhun mennessä saada lastensuojelutarpeen selvitysten määräajat lainmukaisiksi välttääkseen uhkasakot. Onneksi näin tapahtui. Lapsen oikeuteen saada lastensuojelutarpeensa selvitettyä lain edellyttämässä palvelutakuun määräajassa, tulee suhtautua vähintään yhtä suurella vakavuudella kuin terveydenhuollon hoitotakuuseen. Lapsen lastensuojelun tarve pitää selvittää viipymättä (lain mukaan) tai viimeistään 3 kk kuluttua, mikä on aika pitkä aika sellaiselle lapselle, jonka asiat eivät ole hyvin.

Savon Yle raportoi alla olevan uutisen:
Kuopion kaupunki on saanut toimeentulotukihakemusten käsittelyjonon jälleen lainmukaiseksi. Itä-Suomen aluehallintovirasto vaati kaupungilta toimia sekä toimeentulohakemusten että lastensuojeluilmoitusten käsittelyaikojen lyhentämiseksi.

Henkilöstölisäysten ansiosta ruuhkat on saatu purettua. Lastensuojelun perustettiin kuusi määräaikaista sosiaalityöntekijän virkaa. Toimeentulotukihakemusruuhkan purkamiseksi palkattiin kolme määräaikaista etuuskäsittelijää.

Toimien ansiosta Kuopio välttää aluehallintoviraston asettamat uhkasakot. Käsittelyaikoja koskevien määräysten noudattamatta jättäminen olisi tuonut kaupungille yhteensä 370 000 euron sakon.

Toimeentuloasiassa uhkana oli 125 000 euron ja lastensuojeluasiassa 245 000 euron sakko.

Turhista ja tekemättömistä huostaanotoista

2010-05-26T20:59:00.000-07:00

FS-TV:n Spotlight käsitteli asiallisesti ja hyvin 26.5.2010 huostaanottoteemaa, johon myös minua oli haastateltu (30.4.2010 blogissani julkaissuista teemoista). Ohjelmassa kuvattiin muutaman nuoren elämäntilanne, joissa heidän huostaanottonsa oli toteutettu, vaikka siihen ei nuoren itsensä ja hänen vanhempansa tai hallinto-oikeuden mukaan olisi ollut lastensuojelulain mukaisia perusteita. Lapset ja heidän vanhempansa kokivat, ettei heitä myöskään oltu kuultu siten, että he olisivat ymmärtäneet miksi huostaanotto toteutettiin. Ainakin yhdessä ohjelmassa esitellyistä tapauksista lapsi oli otettu kiireellisesti huostaan (olen käsitellyt kiireellisen huostaanoton perusteita ja –prosessia blogissani 21.3.2010).

Näin ei tietenkään koskaan pitäisi tapahtua, että lapsi otetaan turhaan huostaan.

Se on inhimillisesti ja taloudellisesti väärin. Pitkässä TV-haastattelun nauhoituksessa toin esille alla olevan asian, jonka myös kirjoitin blogissani 30.4.2010 (tätä otosta haastattelustani ei oltu otettu mukaan ohjelmaan):
- Huostaanottamisen kynnys on Suomessa korkea: lain mukaan huostaanoton tarve tulee arvioida niin huolella, ettei yhtään lasta otettaisi huostaan muuta kuin silloin kun siihen on tarvetta.
- On inhimillisesti traagista, jos huostaan on otettu lapsia, vaikka lapsella ei olisikaan huostaanoton tarvetta. Näissä tilanteissa taustalla täytyy olla ongelmat sosiaalityön laadussa.
- Mutta tämä on kuitenkin harvinaista, ja pääsääntöisesti lapsen tilanne on arvioitu huolella ja lapsi on todellisesti huostaanoton tarpeessa eivätkä avohuollon tukitoimet ole olleet riittäviä lapsen kehityksen ja terveyden turvaamiseksi.
- Jos huostaanottoon päädytään siksi, ettei avohuoltoa ole ollut asiakkaiden tarpeiden mukaan saatavana - kun kuitenkin lastensuojelulain (11§) mukaan lapsen ja perheen tulee saada juuri HEIDÄN tarpeisiinsa räätälöityjä tukitoimia. Taustalla ei ole sosiaalityön laatu, vaan kuntapäättäjin resurssipäätökset.

Kerroin TV-ohjelmaan otetussa haastattelupätkässä, että omaan pitkään työkokemukseeni ei sisälly tietoa turhista huostaanotoista. Ihmettelin ääneen myös sitä, että miksi kalliiseen huostaanottoon ryhdyttäisiin, jos lasta ja perhettä voidaan auttaa halvemmin avohuollon tukitoimin. (ja toisaalta juuri tuo kohta haastattelussa, oli se, joka otettiin toivomuksestani nauhalle uudestaan, mutta toimittaja oli ohjelmaan ottanut kuitenkin sen pätkän, jonka olin toivonut poistettavan ja käytettävän uutta ottoa, no, tällaista tämä on. Eipä silti, ihan hyvä ohjelma oli).

Tarvitaan tutkittua tietoa turhista huostaanotoista

Turhista huostaanotoista tarvitaan tarkempaa tutkimustietoa, jotta tämänkaltaiset oikeusturvan loukkaukset voidaan ehkäistä! Kuten tietoa siitä, millaisissa olosuhteissa päätökset on tehty, onko ne tehty esim.sellaisen sosiaalityöntekijän toimesta, joka on työhönsä pätevä ja kokenut, kuinka paljon asiakkaita työntekijällä on samaan aikaan asiakkaana – toinen Spotlight-ohjelman asiantuntijahaastateltava kuvasi, että sosiaalityöntekijällä ei pitäisi olla enempää kuin 8-12 asiakasta, ja todellisuudessa niitä on voinut olla 40-60-80 asiakasta.

Tiedän, että hallinto-oikeuden päätöksistä voidaan poimia sellaiset huostaanottopäätökset, joita oikeus ei ole vahvistanut ja nämä analysoimalla päästäisiin tutkimaan tällaisten tapausten taustat. Näin päästäisiin kiinni siihen, miksi tällaiset päätökset ovat syntyneet. Hiitolan & Heinosen hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa 2008 (THL, raportti 46/2009, 7, 33) raportin mukaan vuoden 2008 aineistossa oli 22 sellaista huostaanottoa, jotka oikeus hylkäsi. Tämä oli 4,5 % kaikista huostaanottohakemuksista. Yhteensä hallinto-oikeuksissa ratkaistiin 981 huostaanottoa koskevaa asiaa. Päätökset koskivat 600 lasta. Raportissa ei voitu tutkia näiden tapausten lastensuojeluprosessia, jonka kautta vasta selviäisi miksi näin oli tapahtunut. Tämän perusteella voitaisiin tehdä niitä korjausliikkeitä, ettei tällainen enää toistu. Kuka rahoittaisi tällaisen tutkimuksen?

Turhat huostaanotot onneksi ovat harvinaisia ja taustalla vaikuttanee lastensuojelun työolosuhteet, osaamisen, lähituen ja konsultaation puutteet eli lastensuojelutyön laadun ongelmat. Niiden korjaaminen vaati erilaisia RESURSSEJA - niin se vain on.

Tekemättä jäävät huostaanotot

Entäpä kun lapsi ei pääse huostaan, vaikka hänen kasvuolosuhteensa olisivat kuinka vakavasti vaarantuneet? Kuntia usein moititaan - enemminkin kuin turhista huostaanotoista - siitä, että lasta ei oteta huostaan kunnan taloustilanteesta johtuen. Tämänkin väitteen todentumiseksi tarvittaisiin tutkimusta! Itse olen ainakin jo väsynyt vastaamaan tähän väitteeseen, jonka tosiasiapohjaa ei tutkimuksin osoiteta. Kuka rahoittaisi tällaisen tutkimuksen?

Pysyvyyden teemastakin olisi hyvä saada kunnon tutkimusta … tutkimustiedon lisäämisen tarpeita on lastensuojelussa paljon.

Miksi yhteiskunta, joka ottaa lasten elämän vastuulleen, ei ole kiinnostunut ottamaan selvää siitä, miten tässä työssä onnistutaan ja millaisin edellytyksiin siinä voidaan onnistua! Vähän kyllästyttää tämänkin turha vaahtoaminen.

Lapsen kasvuolojen pysyvyyden turvaaminen ja palvelumarkkinat

2010-05-18T12:12:00.000-07:00

Turvattomissa oloissa kasvaneelle lapselle on erityisen tärkeää varmistaa kasvuolojen pysyvyys, ihmissuhteiden jatkuvuus ja turvallisuus sekä elämän ennustettavuus. Tätä jokainen lapsi tarvitsee tavalliselta lapsuudelta, mutta tätä erityisen kovasti tarvitsee lastensuojelun asiakaslapsi.

Tähän aiheeseen pureuduttiin eilen 17.5.2010 lastensuojelun vaikuttajafoorumilla. Lue foorumin tiedote tästä linkistä. Foorumilla julkaistiin aihetta käsitellyt julkaisu, joka on maksutta saatavana lapsiasiavaltuutetun sivuilta, ja jonne linkki löytyy em. foorumitiedotteen sivuilta. Julkaisu on kirjoittajiensa tiivis (35s.) punnittu puheenvuoro, joka perustuu tutkimustietoon ja käytännön pitkäaikaiseen kokemukseen. Puheenvuoro on keskustelun herättäjä ja tulemme koostamaan foorumin työskentelystä toimenpidelistan, jota viemme eteenpäin. Minusta vaikutti siltä, että pysyvyys-teema kolahti foorumin osanottajiin. Meitä puhutti kysymys: Miten lastensuojelu kykenee varmistamaan lastensuojelun lapsille tavallisen turvallisen lapsuuden ja sen suhteellisen pysyvät kasvuolot? Miten lastensuojelu on tässä tähän mennessä onnistuneet – mitä siitä tiedämme? Emme juuri mitään! Tiedontuottamisen tarve on huutava.

Pysyvyyden tulisi olla erityisesti lastensuojelun sijaishuollon kriittinen menestystekijä. Kun suurin osa sijaishuollosta – siis lapsen kodista - tuotetaan yksityisten palveluntuottajien toimesta, tulisi pysyvyyden olla myös keskeisin peruslaadun kriteeri kun kunta hankkii palveluja. Palveluntuottajan tulisi kyetä kuvamaan erityisesti se, miten yksikkö kykenee varmistamaan lapsen kasvuolojen pysyvyyden. Olen ollut eilen 17.5. Ylen radion ja TV:n haasteltavana lastensuojelupalvelujen markkinoiden nykytilasta ja tulevasta kehityksestä. Kirjoitan aiheesta myös Sosiaalitieto-lehteen pyydetyn artikkelin – ilmestynee kesän lopulla.

Sen verran jo nyt kommentoin, että lapsen kasvuolojen pysyvyydelle muodostaa suuremman riskin se, että nimenomaan sijaishuollon palvelut tuotetaan markkinaehtoisesti, sillä pörssiyhtiön sijoittajat voivat milloin tahansa lopettaa tuotannon tai yksityiset pienyritykset voivat samoin joutua taloudellisten tai henkilökohtaisten syiden vuoksi lopettamaan yrityksensä. Miten tällöin käy sijoitetun lapsen elämän pysyvyyden? Riski on myös järjestötuottajien sijaishuoltopalveluissa, sillä nekin toimivat kuntien ostojen varassa, ja niiden hiipuminen voi merkitä järjestöjen tuottamien sijaishuoltopalvelujen alasajoa ja lapsen pysyvyyden romuttumista. Riskiksi voi osoittautua myös se kun suuryritys ostaa pienyritykset pois markkinoilta ja lopputuloksena on alan palvelutarjonnan monopolisoituminen. Ja tämä riski voi osoittautua myös kunnille kalliiksi.

Kunnan pitäisi itse tuottaa pääosa sijaishuollon palveluista

Minulla on monta muutakin hyvää syytä ajatella niin, että kuntien pitäisi itse pääosin tuottaa nimenomaan sijaishuolto tai hankkia ne suorahankintana kunkin lapsen tarpeiden mukaisesti yleishyödyllisiltä yhteisöiltä ja yrityksiltä. Tähän suuntaan saatamme kunnissa olla jo menossakin. Kunnat ovat laatimissaan lakisääteisissä (Ls.laki 12§) suunnitelmissa ottaneet kantaa lastensuojelupalvelujen tuottamiseen ja näyttää siltä, että kunnat ovat kehittämässä nyt omaa tuotantoa ja yhteistyötuotantoa toisten kuntien kanssa. Viisasta.

Ja kaikkein viisainta olisi tietenkin lastensuojelupolitiikka, jossa painopiste on ehkäisevässä lastensuojelussa ja tehokkaassa lastensuojelun avohuollon työssä – näin yhä vähemmän lapsia tarvitsee lastensuojelun sijaishuoltoa.

Kirjallisuutta aiheen piiristä
Kasvuolojen pysyvyyden varmistamista korostimme kollegani kanssa laatimissamme vuonna 2003-2004 julkaistuissa lastensuojelun neljässä kirjassamme. Kirjat on saatavana maksutta Kuntaliiton kirjakaupan sivuilta (pdf-julkaisut: hakusanalla Rousu). Tätä ennen sen olimme jo kirjoittaneet vuonna 1999 lastensuojelun laadun perusteita käsitelleessä julkaisussamme.

Toteutimme samaisen kollegan kanssa ensimmäisen lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulun vuonna 2004 osana Harava-hanketta. Samalla ”koulunpenkillä” opiskelivat noin 8 kk oppimisjaksolla palvelujen hankkijat, tuottajat ja palvelujen valvojat. Opiskelimme yhteistä kieltä, jolla hankintaprosessi nimenomaan lastensuojelussa toimisi. Osto- ja myyntikoulun raporttikin on maksutta saatavana sivuiltamme.

Lapsen etu myös kirkon ohjenuorana?

2010-05-13T01:43:00.000-07:00

Viime päivinä on mediassa keskusteltu lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä eri uskontokunnissa. Hyväksikäytön kohteeksi on joutunut lapsia myös Suomen valtakirkon piirissä. Lastensuojelijana en voi hyväksyä minkäänlaisia verukeselityksiä, joilla oikeutettaisiin lapsiin kohdistuva rikos, sen salailu ja peittely.

Kirkon tulisi olla uskottava arvoyhteisö, jonka toimintaa ohjaa lapsen etua vaalivat eettiset toimintaperiaatteet. Myös kirkon tulee toiminnassaan sitoutua lapsen oikeuksien sopimuksen artiklojen noudattamiseen ja myös tiedossa olevien epäkohtien poistamiseen.

Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että lastensuojelulaki vesittää ilmoitusvelvollisuuden ja antaa kirkolle erivapauden tulkita ilmoitusvelvollisuutta rippiin ja sielunhoitoon liittyvissä asioissa. Vain rikoslain ns. törkeän rikoksen suunnittelu murtaa salailun. Lastensuojelulakia tulee muuttaa. Samoin kirkkolakia tulee muuttaa niin, että lapsen hyväksikäyttö ja lapseen kohdistuva muu vastaava pahoinpitely ei ole milloinkaan salassa pidettävä asia. Kirkon itsensä tulee toimia aloitteellisesti kirkkolain muuttamiseksi. Olisi jo aika toimia eikä vain puhua.

Alla lainaukset
– Lapsen oikeuksien sopimuksesta ja linkki sopimukseen.
– lastensuojelulaista ja linkki lakiin
– ev.lut.kirkon ohjeistuksesta lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuudesta ja linkki julkaisuun
– linkki Helsingin Sanomien vieraskynä 13.5.2010: Olav S. Melin ”Pappien vaitiolovelvollisuuteen pitää puuttua”.

Lapsen oikeuksien sopimus
” 19 artikla: Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.” - katso tästä koko lapsen oikeuksien sopimus, jonka Suomi on v.1991 lailla hyväksynyt (linkki on Unicef:n sivuille).

Suomen lastensuojelulain (25§) mukaan … ”Seurakunnan tai muun uskonnollisen yhteisön palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevien salassapitosäännösten estämättä. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, on voimassa, mitä rippiin tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta erikseen säädetään tai määrätään.” - katso tästä koko lastensuojelulaki (linkki Finlex:iin).

Kirkko ja lastensuojelutyö ohjeistuksessa todetaan seuraavasti: ”Poikkeuksena pappien ja lehtoreiden ehdottomaan rippisalaisuuteen on tilanne, jossa joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen olevan suunnitteilla. Vaikka siis papin ja lehtorin rippisalaisuutta ei voi murtaa, se väistyy rikoslain 15 luvun 10 §:n 1 momentissa mainituissa tilanteissa. Pykälässä tulee esille lukuisa joukko rikoksia, joita ilmiantovelvollisuus koskee. Lastensuojelun näkökulmasta olennaisimmat ovat raiskaus, törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö,
murha, tappo, surma, törkeä pahoinpitely, ihmiskauppa, törkeä ihmiskauppa, panttivangin ottaminen.” (Kirkkohallitus 2007, päivitetty 1.4.2008, s.17). – katso linkki ev.lut.kirkon sivuille.

Helsingin Sanomien vieraskynä-artikkeli 13.5.2010. Olav S. Melin ”Pappien vaitiolovelvollisuuteen pitää puuttua”. Linkki Hesariin.

Vastauksia kysymyksiin huostaanotosta ja kustannuksista

2010-04-30T00:15:00.000-07:00

TV-toimittaja oli kiinnostunut haastattelemaan minua lastensuojelusta. Vastaukseni hänen useisiin kysymyksiinsä saattavat kiinnostaa myös sinua – tässä ne.

Miksi lasten ja nuorten huostaanotot kasvavat Suomessa?

Ainakin kaksi asiaa vaikuttavat
• Ensiksi: Lapset ja perheet eivät näytä saavan riittävän tehokasta apua ja tukea, josta johtuen elämäntilanne vain vaikeutuu ja ollaan tilanteessa, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvata lapsen kehitys ja terveys huostaanottamalla hänet.
• Lain mukaan kun lapsen kehitys ja terveys on VAKAVASTI VAARANTUNUT, on lapsi otettava huostaan. Viime vuosina on otettu entistä enemmän huostaan yläasteikäisiä ja nuoria, ja taustalla on itsetuhoista elämää päihteineen, rikoksineen, koulunkäynnin laiminlyöntiä, ongelmia läheisissä ihmissuhteissa.
• Usein kyse on vanhempien vakavasta päihde- tai mielenterveysongelmasta, näihin liittyvästä lapsen kaltoinkohtelusta, hoidotta jäämisestä ja väkivallasta. Mikäli vanhempi ei kykene kuntoutumaan siinä määrin, että pystyy huolehtimaan lapsestaan, on lapsella oikeus päästä huostaan.
• Toiseksi: Erilainen lasten ja nuorten pahoinvointi ja elämisen ongelmat myös kasautuvat samalle perheelle niin, että tehokkaista kuntoutustoimista huolimatta, vanhemmat eivät aina kuntoudu: on köyhyyttä, työttömyyttä, katkeilevia ihmissuhteita, päihde- ja mielenterveysongelmia, jaksamattomuutta ongelmien parissa. Ja tällöin yhteiskunnan on turvattava lapsen kehitys ja terveys. Näissä tilanteissa on todennäköistä, että lapsi/nuori tarvitsee hyvin pitkään, jopa aikuisuuteen asti sijaishuoltoa – lapsella on myös oikeus kiintyä sijaishuollon aikuisiin ja siihen sijaiskotiin, missä hän on kasvanut vuosia, eikä ole lapsen edun mukaista jatkuva epävarmuus missä hän saa kasvaa.

Onko avohuolto riittävästi resursoitu?

• Lastensuojelun avohuolto on todella riittämättömästi resursoitu: esimerkiksi sosiaalityöntekijällä saattaa olla samaan aikaan 40-60-80 lapsen asiat hoidettavana – hänellä ei ole mitään mahdollisuutta ehtiä auttamaan jokaista lastensuojelussa asiakkaana jo olevaa lasta ja perhettä.
• Myös tilanteissa, joissa joku on lapsesta huolissaan ja on tehtävä lastensuojelutarpeen selvitys, ei monessakaan kunnassa lapsen tilannetta ehditä selvittämään lain määräajassa ”viipymättä mutta viimeistään 3 kk kuluessa”. Kuopion kaupunki jo sai valtiolta uhkasakkopäätöksen kun kaupunki ei ehdi tekemään lastensuojelutarpeen selvityksiä määräajassa. Ns. jononpurkurahaa ei kunnissa ole lastensuojeluun tähän mennessä ohjattu, vaikka tilanne on aivan sama kuin terveydenhuollon hoitotakuussa, jossa jonojen purkuun on satsattu iso määrä rahaa.
• Se, ettei avohuoltoa resursoida kunnolla, on yltäkylläisen yhteiskuntamme etiikan kannalta todella väärin. Lapsi ja perhe, joka on vihdoin päässyt viimesijaisen lastensuojelun asiakkaaksi, myös tukea oikeasti tarvitsee. Kynnys asiakkuuteen pääsemiseen on korkea, eli ne jotka ovat asiakkaina, apua myös tarvitsevat. Ja keskeisin auttava asia on tietenkin se, että työntekijällä olisi oikeasti AIKAA lapsen ja perheen tukemiseen (viikossa on kuitenkin vain 37.5 työtuntia)
• Toki sosiaalityöntekijä ei tänä päivänä aivan yksin työskentele perheen kanssa, mutta hän on se, joka lain mukaan vastaa siitä, että lapselle ja perheelle järjestyy tukitoimia. Avohuollon tukitoimia ei asiakasmäärien suuresta kasvusta johtuen ole tarjota riittävästi, oli sitten kyse perhetyöntekijän tuesta perheen kotiin tai lapsen tarvitsemasta terapiasta.
• Avohuoltoon tietenkin kannattaisi satsata, sillä sen tehtävä on myös ehkäistä huostaanottoja. Ja avohuolto on taloudellisesti järkevää.

Huostaanoton pitää olla viimesijainen keino. Miten hyvin tämä pätee käytännössä?

• Huostaanottamisen kynnys on Suomessa korkea: lain mukaan huostaanoton tarve tulee arvioida niin huolella, ettei yhtään lasta otettaisi huostaan muuta kuin silloin kun siihen on tarvetta.
• On inhimillisesti traagista, jos huostaan on otettu lapsia, vaikka lapsella ei olisikaan huostaanoton tarvetta. Näissä tilanteissa taustalla täytyy olla ongelmat sosiaalityön laadussa.
• Mutta tämä on kuitenkin harvinaista, ja pääsääntöisesti lapsen tilanne on arvioitu huolella ja lapsi on todellisesti huostaanoton tarpeessa eivätkä avohuollon tukitoimet ole olleet riittäviä lapsen kehityksen ja terveyden turvaamiseksi.
• Jos huostaanottoon päädytään siksi, ettei avohuoltoa ole ollut asiakkaiden tarpeiden mukaan saatavana - kun kuitenkin lastensuojelulain (11§) mukaan lapsen ja perheen tulee saada juuri HEIDÄN tarpeisiinsa määriteltyjä tukitoimia, taustalla ei ole sosiaalityön laatu, vaan kuntapäättäjin resurssipäätökset.

Esiintyykö sitä, että lapsia ei ole huostaanotettu säästösyistä?

• Tätä en suomalaisessa päätöksenteossa usko kuitenkaan tapahtuvan, mistä kertonee myös jatkuvasti kasvaneet huostaanottojen määrät ja kustannukset.
• Kunnissa ja sen sosiaalityössä toimitaan eettisesti vastuullisella tavalla, eikä lasta joka tarvitsee huostaanottoa, jätetä ottamatta huostaan kunnan talousarviosta johtuen. Meillä on vahva lastensuojelulaki ja perustuslaki, joka ohjaa käytännön työtä.
• Viime kädessä viranomainen voi joutua vastuuseen heitteillejätöstä, mikäli lapsi ei pääse huostaan, vaikka hänen kehityksensä ja terveytensä on lain tarkoittamalla tavalla vakavasti vaarantunut.

Mitkä ovat huostaanoton kustannukset Suomessa?

• Vuonna 2008 lastensuojelun laitos- ja perhehoito maksoi yhteensä kunnille 544 miljoonaa euroa, mikä oli 64 Me enemmän kuin edellisenä vuonna. Kun asiakasmäärät ovat koko ajan kasvaneet, on näin tehnyt myös kustannukset.
• Yhden lapsen hoitovuorokausikustannukset voivat olla ammatillisessa hoidossa 4500-7500 e/kk eli 55 000 - 90 000 euroa vuodessa, ja sijaisperhehoidossa noin 2000e/ kk eli noin 24 000 e vuodessa.
• Näillä summilla tehtäisiin aika paljon tehokasta avohuollon tukityötä. Muutama kunta on onnistunutkin kääntämään kustannuskehityksen suunnan satsaamalla tehokkaaseen perhekuntoutukseen ja perhetyöhön ja erilaiseen intensiiviseen räätälöityyn tukeen. Tästä hyötyvät lapset ja perheet.

Maksavatko kunnat kaikki kustannukset - vai tuleeko tähän valtionosuuksia?

• Lastensuojelu on 100 % kuntien vastuulla olevaa työtä, mutta toki kunnat saavat oman tilanteensa mukaan laskennallista valtionosuutta, jossa yhtenä laskentakriteerinä on huostaanottojen määrä. Valtion rahoituspotti valtionosuuksien määränä kunnille on kuitenkin kaikkinensa vuosien kuluessa kovasti laskenut.

Voidaanko rahat kanavoida muuhun?

• Kunnalla on yksi kassa, johon kaikki tulot tulevat ja kunta päättää mihin rahat käytetään, ei ole mitään ns. korvamerkittyä rahaa eikä normeja siitä, että minkä verran rahaa pitää käyttää lastensuojeluun. Laki sanoo, että lastensuojelua on oltava kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan.

Miten henkilökunnan pätevyys ja pitkäaikainen sitoutuminen työhön voidaan taata?

• Lain mukaan jokaiselle lastensuojelun asiakaslapselle on nimettävä oma sosiaalityöntekijä, jolla on myös lain edellyttämä kelpoisuus. Maassa on kuntia, joissa ei ole yhtään pätevää työntekijää, kuntia joissa iso osa viroista hoidetaan muodollisesti epäpätevillä ”valesosiaalityöntekijöillä”. Sosiaalityöntekijöitä tulisikin kouluttaa nykyistä huomattavasti enemmän.
• Sosiaalityön suuri ongelma on myös suuri vaihtuvuus, joka ilman muuta vaikuttaa kuinka pitkäjänteisesti lapsen asiakasprosessia kyetään hoitamaan. Hyvin hoidettu sosiaalityö takaa laadun ja pitää myös kustannukset kurissa. Ja huonosta laadusta voi aiheutua suuriakin laaduttomuuskustannuksia, ja se voi olla lapsen ja perheen elämän kannalta tosi huono asia.
• Työolosuhteet on keskeinen tekijä työntekijöiden saatavuudelle ja pysyvyydelle: kohtuullinen määrä asiakkaita, erilainen työnohjauksellinen ja konsultatiivinen tuki vaikeassa työssä onnistumiseksi, kohtuullinen palkka sekä mahdollisuus kehittää omaa työtä ja saada lisäkoulutusta. Aivan perusasioita, jotka eivät nyt ole kunnossa.
• Yleensä henkilöstö tykkää lastensuojelutyöstä, työ on palkitsevaa. Kyse ei siis ole siitä, vaan työolosuhteista ja työn tukijärjestelmien puutteista, miksi henkilöstö on kovin vaihtuvaista eikä myöskään hakeudu lastensuojelutyöhön.

Usein sosiaalityössä puhutaan ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä. Toteutetaanko tätä?

• Kyllä lasten ja nuorten erilaisia kasvuolojen ongelmia ilman muuta pyritään oikeasti ehkäisemään ennalta.
• Hyvät peruspalvelut, mahdollisuus mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan ja turvalliset ihmissuhteet ovat parasta ehkäisyä lapsen ja nuoren arjessa. Tätä myös todella paljon tehdään. Olen listannut ehkäisevän lastensuojelun toimintaesimerkkejä 2009 julkaistussa oppaassa kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien seurannasta ja arvioinnista.
• Kun lapsen ja nuoren arkiset kasvuolot sisältävät tänä päivänä hyvinkin monenlaisia riskejä, on koko ajan tarve tehostaa ennaltaehkäisevää työtä ja skarpata siinä, millaiset uhat ja riskit ovat tätä päivää. Kymmenen vuotta sitten ei esim. sähköinen verkko ollut minkäänlainen uhka lapsen elämälle, ja nyt on vakiotoimi perheissä se, että netissä on lapsilukko.

Kasvuolojen turvallisuus ei ole enää itsestään selvyys meilläkään. Tarvitaan monenlaista yhteistyötä ja kumppanuutta. Lapset raportoivat erilaisissa kyselyissä yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Paljon on vielä tehtävää turvallisen lapsuuden varmistamisessa jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Lastensuojelun vaikuttajafoorumi 17.5.2010

2010-04-25T13:00:00.000-07:00

Vaikuttajafoorumi toteutetaan kutsuseminaarina Kuntatalolla yhteistyössä Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden rahasto ITLA:n, Lapsuudentutkimuksen seuran, Kuntaliiton, Lastensuojelun Keskusliiton ja Lapsiasiavaltuutetun kanssa. Teemana on lastensuojelun vaikuttavuus. Paneudumme erityisesti siihen, miten lastensuojelu kykenee turvaamaan lapsille mahdollisuuden pysyviin kasvuolosuhteisiin ja ns. tavalliseen lapsuuteen. Toisena teemana on lastensuojelun yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tilaisuudessa julkaistaan myös professori Tarja Pösön ja perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhosen puheenvuoro lapsen kasvuolojen pysyvyyden turvaamisesta lastensuojelussa. Puheenvuorossa ehdotetaan myös parannauskeinoja.

Kunnan lastensuojelulla on kahtalainen perustehtävä.
Ensimmäinen tehtävä koskee kaikkia kunnassa asuvia lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan ja on luonteeltaan yleinen ja yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen. Lastensuojelulain mukaan kunnan toimielimen on seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Kunnan on välitettävä tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista. Tämä tarkoittaa huolenpitoa lasten kasvuolojen turvallisuudesta ja erilaisten tunnistettujen riskien, esimerkiksi lapsiin kohdistuvan ja perheväkivallan vähentämisestä. Kunnan on myös tuettava kaikkien kunnassa asuvien lasten kasvatustyötä sekä vanhemmuutta. Ehkäisevällä lastensuojelulla kunnan tulee edistää ja turvata lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tukea vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Lastensuojelun yleisen tehtävän keinoin vähennetään lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun ja muiden erityispalvelujen tarvetta, jotka saattavat olla yksisukupolvisia. Keskeinen kysymys on, millaiseen tietopohjaan perustuen kunnassa seurataan yhteiskunnallisen lastensuojelutehtävän vaikuttavuutta ja miten esimerkiksi päätöksentekijät arvioivat tässä tehtävässä onnistumisesta.

Toinen lastensuojelun perustehtävä on erityinen ja lapsi- ja perhekohtainen. Lastensuojelun tehtävä ei ole vain tuottaa lastensuojelutarpeen selvityksiä, avohuollon tukitoimia, huostaanottoja sekä sijais- ja jälkihuoltoa, sillä nämä ovat välineitä ja keinoja perustehtävälle. Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun ydintehtävä on turvata niiden lasten ja nuorten kehitys ja terveys, joiden kasvuolosuhteet ovat vaarantuneet tai vakavasti vaarantuneet ja joiden vanhemmat eivät ilman lastensuojelun tukea kykene tavallista lapsuutta ja nuoruutta heille turvaamaan. Lastensuojelu ottaa huostaan otetun sijoitetun lapsen ja nuoren osalta myös vastuun tästä.

Vastaavalla tavalla keskeinen kysymys on, mitä tietoa kunnan lastensuojelu tuottaa lapsi- ja perhekohtaisesta työstä ja miten lastensuojelun asiakasvaikuttavuutta kunnassa arvioidaan? Miten tästä raportoidaan johdolle, päättäjille, yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja kuntalaisille? Asiakasvaikuttavuustietoa syntyy päivittäisessä asiakastyössä. Tämä tieto jää pääosin nykyisin kokoamatta ja hyödyntämättä. Ilman osaamista ja asiakastietojärjestelmän apuvälineitä tiedonkeruu ei voi toteutua. Lastensuojelutyön ohjaamiseksi, johtamiseksi ja kehittämiseksi, tarvitaan nimenomaan asiakasvaikuttavuudesta kertovaa tietoa.

Turvallisuustyö on ihmisten sosiaalisen turvallisuuden parantamista

2010-04-11T03:34:00.000-07:00

Työkiireitä ja matkoja –siksi vasta nyt blogin äärellä.
Olin Suomen sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmän kanssa tutustumassa brittien sisäiseen turvallisuustyöhön ja erityisesti terrorisminvastaiseen työhön. Jos pähkinänkuoreen tiivistää matkan pääviestin on se tämä: terrorismin vastainen työ on pitkälti sosiaalipolitiikka ja työtä ihmisten erilaisten yhteisön kanssa.

Ns. kovan ytimen turvallisuusviranomaiset (poliisi, raja jne) olivat 2007 Englannissa tapahtuneet ison terroriteon jälkeen todenneet, että terrorismin uhkaa ei kyetä torjumaan lisäämällä heidän panostaan (jota toki sitäkin on tehty). Britit ovat tehneet täyskäännöksen politiikassaan ja käynnistäneet v.2007 erittäin hyvin johdetun ja resursoidun koko maan ja kaikki viranomaiset ja keskeisimmät yhteistyötahot mukaan kytkevän turvallisuusohjelman, jonka suurimmat paukut ovat paikallistason yhteisöissä (pääosin maahanmuuttajayhteisöjä) tehtävässä työssä, lapsi- ja nuorisotyössä, perhetyössä (kasvatuksessa), kouluissa, työllisyyden ja asumisen kysymyksissä, kumppanuudessa ja kommunikaation parantamisessa.

Ohjelmalla on erityinen ja erinomainen viestintästrategia, joka lähtee siitä, että päättäjät puhuessaan turvallisuusasioista ihmisille käyttävät sellaista kieltä, joka rakentaa yhteistyötä ja vähentää vastakkainasettelua sekä lisää yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Kyttäysyhteiskunnan sijaan rakennetaan luottamusta. Erityisen paljon panostetaan kommunikaatioon mm. moskeija-organisaatioiden ja niiden sekä paikallisyhteisöjen johtajien kautta. Näin tuetaan yhteisöjen omia toimintakeinoja. Yhteistyösopimuksiin sisältyy esimerkiksi humanitaariseen paikallistyöhön tarkoitettuja määrärahoja.

Ohjelmalla oli laaja indikaattori-lista, jonka mukaan ohjelman toteutumista seurataan ja arvioidaan ja tutkitaan. Tulossa olevat vaalit ratkaisevat kuinka ohjelman jatkolle käy. Oli hienoa huomata, että sosiaalipolitiikka oli palannut sille kuuluvaan tehtävään myös yhteiskunnan turvallisuuden takaamisessa.

Lastensuojelun tila on mitä suurimmassa määrin riippuvainen yhteisöjen ja yhteiskuntien sosiaalisesta turvallisuudesta ja rauhasta. Siksikin oli hienoa havaita, että lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön sekä vanhemmuuteen satsattiin niin paljon. Lastensuojelun tila puolestaan ennakoi ko. yhteiskunnan tulevaisuuden menestymistä. Suomen tulee toimia turvallisuuden lisäämiseksi maailman valtioiden ja yhteisöjen kanssa sekä huolehtia omasta kotouttamistyöstä vastuullisesti.

Lapsen edun turvaaminen

2010-03-27T09:50:00.000-07:00

Lapsiasiavaltuutetun työtä edistävä lapsiasianeuvottelukunta otti kantaa 11.3.2010 kokouksessaan kahteen lastensuojelua koskevaan asiaan: toinen koski yksin maahan tulleiden turvapaikkaa hakevien lasten edun arviointia ja toinen adoptiomahdollisuuksien selvittämistä lapsen huostaanoton sijasta. Aloitteet oli valmistellut neuvottelukunnan lastensuojelujaosto, jonka puheenjohtajana toimin.

Lastensuojelun asiantuntemus on välttämätön turvapaikkaprosessissa

Lapsiasianeuvottelukunta korostaa eri ministeriöille tehdyssä aloitteessa, että yksin maahan tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita pitää kohdella ensisijaisesti lapsina. Heillä on samat lapsen oikeudet erityiseen suojeluun kuin Suomessa asuvillakin lapsilla ja heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti muiden ilman vanhempien turvaa olevien lasten kanssa. Siksi lastensuojelun asiantuntemusta turvapaikka-asioiden hoidossa pitää vahvistaa. Vähemmistövaltuutetun toimiston laatima tuore Annika Parsonsin selvitys osoittaa, että ulkomaalaislain periaatteista huolimatta lapsen etu ei toteudu turvapaikkaprosessissa ja palveluissa. Neuvottelukunta katsoo, että lastensuojelulain sisältämä lapsen edun (4§) määritelmä tulee ottaa ohjenuoraksi myös ulkomaalaislain mukaisessa toiminnassa ja lapsen etu tulee myös todellisuudessa arvioida.

Lastensuojeluviranomaisten rooli ja tehtävät turvapaikanhakijalasten palveluissa näyttävät olevan epäselviä sekä maahanmuuttopäätöksiä valmisteleville valtion viranomaisille että kunnan viranomaisille. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan viranomaisten toiminnassa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Lastensuojeluviranomaisten rooli sekä tarvittavat yhteistoimintamallit valtion ja kuntien kesken tuleekin pikaisesti selkeyttää samalla kun muutoksia turvapaikan hakijoiden vastaanottoa ja kotouttamista koskevaan lainsäädäntöön parhaillaan valmistellaan. Lapsen etu tulee aina olla päätösten perustana.

Pikaista selvittämistä kaipaa myös se, olisiko Suomessakin perusteltua siirtyä Ruotsin tai Norjan tapaiseen toimintamalliin ja lainsäädäntöön lasten aseman turvaamisessa. Ruotsin mallissa lasten vastaanotto on eritytetty aikuisten vastaanotosta ja Norjan mallissa alle 15-vuotiaiden maahan tulleiden lasten vastaanotosta vastaa kokonaisuudessaan lastensuojelu.

Myös yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden ja pakolaislasten osalta tulee arvioida adoption mahdollisuus esimerkiksi tilanteissa, joissa perheen yhdistämismahdollisuutta ei ole.

Yksin Suomeen tulleita lapsia tuli viime vuonna reilu 500 lasta. Kyse on siis hyvin pieni lasten määrä, jotka ovat tulleet yleensä erittäin haavoittavista oloista. Nämä lapset tarvitsevat huolenpitoa ja tukitoimia, ja Suomella on varaa arvioida näiden lasten tilanne asiantuntevasti.

Lue tuore selvitys asiasta: Annika Parsons 2010. Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutetun toimiston julkaisuja 6-2010.
Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.

Lapsella on oikeus pysyviin kiintymyssuhteisiin: avoin adoptio lastensuojelussa

Lapsiasianeuvottelukunta esittää kotimaisten adoptioiden nykyistä laajempaa käyttöä lasten pysyvien kiintymyssuhteiden turvaamiseksi. Lakiin tulisi kirjata ns. avoin adoptio, joka mahdollistaisi lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilymisen että yhteyden biologisiin vanhempiin. Neuvottelukunta esittää, että valmisteilla olevassa uudessa adoptiolaissa säädettäisiin ns. avoimesta adoptiosta, jossa sijaishuollossa olevan lapsen siteet biologiseen sukuun säilytetään. Avoin adoptio on viime vuosina yleistynyt joissakin maissa, mutta Suomessa sitä käytetään harvoin eikä siitä myöskään tiedetä riittävästi sosiaalityössä. Lastensuojelun osaamista olisikin vahvistettava, jotta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä pystyisi arvioimaan, milloin adoptio on lapsen edun mukaista, ja osaisi tarvittaessa saattaa prosessin vireille.

Kotimaisia adoptioita on vuodessa noin 50 lapsen osalta. Huostaanotettuna on vuosittain noin 10 000 lasta. Osa näistä lapsista on aikuisikään asti lastensuojelun huostassa kun paluumahdollisuutta biologisten vanhempien hoitoon ei ole. Lastensuojelun tehtävä olisi turvata näille lapsille pysyvät ja vakiintuneet kasvuolot, ja keinona tässä tulisi olla huollon siirto ja adoptio, ja vasta viimesijainena keinona lapsen huostassapito aikuisikään asti. Tämä on ollut lastensuojelulain johtoajatus jo v.1983 lakia laadittaessa.

Avoimessa adoptiossa mahdollistetaan lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilyminen että yhteyden säilyminen biologisiin vanhempiin. Tämä vahvistaisi etenkin pitkään sijaishuollossa olleiden huostaanotettujen lasten edun toteutumista, mutta myös hieman vanhempina adoptoitujen lasten, joilla on vielä elävät yhteydet juuriinsa.

Ns. itsenäiset adoptiot ulkomailta
Lapsiasianeuvottelukunta on kiinnittänyt huomiota myös ulkomailla toteutettuihin ns. itsenäisiin adoptioihin, joihin ei ole haettu Suomessa palveluja eikä adoptiolautakunnan lupaa . Tätä mahdollisuutta tulisi uudessa laissa rajoittaa, koska lapsen etua voidaan näissä tapauksissa arvioida vasta jälkikäteen. Myös adoptioprosessia on vaikeampi valvoa ja selvittää, onko lapsi lapsikaupan uhri.

Pelastakaa Lapset ry:n Kohtaaminen-hanke parantaa lastensuojelun valmiuksia adoptiomahdollisuuksien arvioimisessa. Nelivuotisen hankkeen (2010-2013) tarkoituksena on kehittää ja laajentaa kotimaista adoptiotyötä avoimen adoption suuntaan. Päämääränä on selvittää, mitä avoimella adoptiolla tarkoitetaan, miten sitä voisi toteuttaa ja minkälaisen mahdollisuuden se voisi tuoda lastensuojelun perhehoitoon ja sijaishuoltoon laajemminkin. RAY:n tuella käynnistetyssä hankkeessa kehitetään lapsen syntymävanhempien kanssa tehtävää sosiaalityötä, kuullaan aikuisia adoptoituja ja koulutetaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä adoptio-osaamisessa.

Hienoa, että tällainen hanke on käynnistynyt ja sosiaalityön osaamista kehitetään.

Pelastakaa lapset ry:n artikkeli ”Adoptio antaisi lapselle pysyvän kodin” julkaistiin Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla 26.3.2010. Artikkelin kannanotot ovat samansisältöisiä lapsiasianeuvottelukunnan kannanototon kanssa.

Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.
Linkki Pelastakaa Lapset ry:n hankkeeseen.
Linkki HS vieraskynä-artikkeli 26.3.2010.

Lastensuojeluviranomaisen toiminta kiireellisissä sijoituksissa

2010-03-21T06:09:00.000-07:00

Kirjoitin pyynnöstä 16.3.2010 Turun Sanomille siitä, miten laki ohjaa lastensuojelun käytännön työtä lapsen tarvitessa kiireellistä sijoitusta. Turussa oli jo useita päiviä käyty keskustelua kaksoiskansalaisuuden omaavan lapsen sijoituksesta ilman, että lukijoille oli selvennetty kiireellisen sijoituksen perusteita. Julkaisen artikkelini blogissani nyt.
*********

Suomalaista lastensuojelutyötä ohjaa vahvasti lainsäädäntö. Lastensuojeluviranomaisten tulee noudattaa työssään monia lakeja, kuten asiakkaan oikeuksista annettua lakia (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista L 812/2000), hyvään hallintoa ja oikeusturvaa hallintoasioissa koskevaa lakia (Hallintolaki 6.6.2003/434) sekä yhdenvertaisuutta edistävää ja syrjinnän kieltävää lakia, jonka mukaan viranomaistoiminnassa ei saa syrjiä ketään esimerkiksi etnisen, kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden vuoksi (Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21). Lastensuojeluviranomaisten tulee kaikessa käytännön asiakastyössään noudattaa suomalaisen oikeusvaltion lakeja ja toimintaperiaatteita.

Lastensuojelulain (L417/2007) mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista (2§). Lastensuojelun erityinen tehtävä on varmistaa lapsen kehitys ja terveys silloin, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä (34§) tai jos
puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa
lapsen terveyttä tai kehitystä (40§). Lapsen ja perheen tilanne on arvioitava huolella. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (4§).

Lapsen kiireelliseen sijoitukseen (38§) voidaan joutua turvautumaan, jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Lapsen kiireellisen sijoituksen tarve on oltava selvä. Useimmiten kiireellisessä sijoituksessa syynä on lapsen kaltoinkohtelu, hoidon laiminlyönti, heitteillejättö, pahoinpitely tai vastaava vakava syy. Syynä voi olla myös vanhemman vakava äkillinen onnettomuus tai sairaus. Lapsi tai nuori voi myös omalla käyttäytymisellään vaarantaa oman terveytensä ja kehityksensä. Näissä tilanteissa on kyse esimerkiksi itsetuhoisuuudesta tai vakavasta päihteiden käytöstä. Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään sekä yksityisyyteen ja näin ollen siitä säädetään lastensuojelulaissa tarkoin.

Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta tekee ns. kelpoisuuslain mukaan ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Ennen päätöstä on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys tilanteesta. Tämän tarkoituksena on päästä selville esimerkiksi siitä, miten lapsen hoito voidaan väliaikaisesti järjestää muulla tavoin tai mihin lapsi tulisi sijoittaa. Kiireellistä sijoitusta koskeva päätös on aina perusteltava. Perusteluista on ilmettävä se, mitkä ovat ne välttämättömät syyt tai se välitön vaaratilanne, joka edellyttää päätöksen tekemistä. Kiireellinen sijoitus on oikeusvaikutuksiltaan verrattavissa huostaanottoon, joten edellytykset kiireelliselle sijoituspäätökselle ovat tiukat. Puuttuminen ihmisen yksityiselämän suojaan edellyttää huolellista arviointia.

Kiireellisen sijoituksen aikana lastensuojeluviranomaisilla on oikeus päättää lapsen asioista toimenpiteen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Yleensä tämä merkitsee päätöstä lapsen olinpaikasta, hoidosta, välttämättömästä terveydenhuollosta ja lapsen yhteydenpidosta. Mikäli kiireellisen sijoituksen aikana joudutaan rajoittamaan yhteydenpitoa, siitä on tehtävä perusteltu erillinen päätös. Lastensuojeluviranomaisella on viime kädessä kokonaisvaltainen vastuu lapsen hoidon ja huollon järjestämisestä. Kiireellisen sijoituksen aikana on lapsen asioista neuvoteltava huoltajien ja vanhempien kanssa sekä pyrittävä muutoinkin hyvään yhteistoimintaan päätettäessä lapsen asioista.

Kiireellisen sijoituksen enimmäiskestoaika on sosiaalityöntekijän päätöksellä 30 päivää. Huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostuessa kiireellisen sijoituksen jatkamiseen ja huostaanottopäätöksen valmistelemiseen, on määräaika 60 päivää (1.3.2010 muuttunut määräaika). Tänä aikana on tehtävä jokin seuraavista toimenpiteistä: päätös kiireellisen sijoituksen lakkaamisesta, päätös huostaanotosta, päätös kiireellisen sijoituksen määräajan jatkamisesta tai hakemus huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Kiireellinen sijoitus päättyy kun peruste kiireelliselle sijoittamiselle lakkaa, ja sosiaalityöntekijä arvioi, että lapsi voi palata turvallisesti kotiin.

Vuoden 2008 aikana huostaanotettuina tai kiireellisesti sijoitettuina oli kaikkiaan 11 804 lasta, mikä on 1,3% alle 18-vuotiaiden lasten määrästä. Sijoitetuista lapsista kiireellisesti sijoitettiin 2 410 lasta. Suostumukseen perustuva huostaanotto koski 7 966 lasta ja tahdonvastainen huostaanotto 2 171 lasta. Lastensuojelutilastossa sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisiin sijoituksiin että huostassa olleiden määrään, mikäli lapsi kiireellisen sijoituksen jälkeen päätetään huostaanottaa. (Lastensuojelu 2008. Suomen virallinen tilasto. www.thl.fi)

Lastensuojelutyötä ohjaa ja tukee kaikille avoin nettikäsikirja. www.lastensuojelunkasikirja.fi. Käsikirjassa kuvataan myös miten kiireellinen sijoitus valmistellaan.

Kustannusvaikuttavaa lastensuojelutarpeen selvitystyötä

2010-03-07T06:59:00.000-08:00

Kuopion saama uhkasakko herättää keskustelua. Tänään sunnuntaina Helsingin Sanomat (Kotimaa, Minna Pölkki) selvitti, että lastensuojelutarpeen selvittämisajat ja lastensuojeluilmoitusten tutkinta-ajat venyvät myös muissa kunnissa, kuten Helsingissä, Espoossa, Keravalla, Tuusulassa, Lohjalla. Aluehallintovirastot tulevat STM:n hallitussihteeri Lotta Silvennoisen mukaan selvittämään lähiaikoina alueidensa kaikkien kuntien tilanteen. Henkilöstön alimitoituksesta on vihdoin päästävä eroon (ks. aiemmat blogikirjoitukseni).

Lastensuojelutyötä voitaisiin myös organisoida uudella tavalla, esimerkiksi lastensuojelutarpeen selvitys-tiimi voisi kyetä tukemaan jo selvitysvaiheessa perheitä niin, että lastensuojelun asiakkuus päättyy tehtyyn selvitykseen. Ja mikäli lapsi ja perhe tarvitsisi edelleen tukea (mutta ei siis lastensuojelun erityispalvelua), tulisi tuki järjestyä peruspalveluissa lapsen arkiyhteisössä.

Tiimin tulisi olla moniammatillinen. Lastensuojelutarpeen selvitystyössä sosiaalityöntekijän työparina voisi olla sellainen työntekijä, joka on lapsen tai nuoren elämässä jo muutoinkin mukana. Tämä vaatii yhteistyömallien kehittämistä esimerkiksi koulujen, nuorisotoimen, neuvolan, päivähoidon, perheneuvolan yms. lapsialan henkilöstön kanssa. Tiimin erityisosaaminen karttuu niin, että pystytään paremmin arvioimaan missä tilanteessa tarvitaan ns. pitkän kaavan mukainen selvitysvaiheen työskentely ja missä tilanteessa voidaan selvityspäätös tehdä ns.lyhyen kaavan mukaan – tällainen arviointiosaaminen tehostaa lastensuojelutyötä ja vähentää kustannuksia.

Tiimin vaikuttavuus/tulosmittarina voisi olla 1) mahdollisimman monen selvitysasiakkaan asiakkuuden päättyminen selvitykseen sekä 2) asiakkaan antama arvio siitä, että hän kokee saaneensa riittävän tuen eikä enää tarvitse lastensuojelun tukitoimia. Tällaisen selvitystiimin työ olisi kustannusvaikuttavaa.

Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja Merikallio kirjoitti aiheesta Savon Sanomissa. Lue artikkeli tästä linkistä.

Miksi tarvitaan KUNNAN lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelma?

2010-02-28T11:19:00.000-08:00

• RAHA: ilman pelastusohjelmaa, lastensuojelun kustannukset jatkavat kasvuaan
• TEHOTTOMUUS: Lapset, nuoret ja heidän perheensä eivät saa apua ja tukea niin, että riippuvuus palveluista vähenisi (ylisukupolvisuus)
• VAIKUTTAVUUS: Asiakasvaikuttavuus heikkenee johtuen alati vaihtuvista sosiaalityöntekijöistä, joiden osaaminen ja työn laatu vaikuttaa kaikkien muidenkin asiakasprosessissa mukana olevien mahdollisuuksiin onnistua lapsen ja perheen tukemisessa (prosessivirheet ja huono laatu kostautuvat lasten elämässä)
• HENKILÖSTÖPULA: lastensuojelutyö ei houkuttele koulutettua ja osaavaa sosiaalityöntekijää hakeutumaan ja kiinnittymään kunnan lastensuojelutyöhön suurten asiakasmäärien, psyykkisesti kuormittavan työn ja puutteellisten työolosuhteiden ja työn tukijärjestelmien sekä palkan kehnouden vuoksi.
• KOKONAISTALOUDELLISUUS: Kunnan on joka tapauksessa hoidettava lakisääteinen työ, jolloin on kustannustehokasta huolehtia lastensuojelutyön edellytyksistä, sillä kaikki kustannukset – myös tehottomuudesta, osaamattomuudesta ja palvelujen toimimattomuudesta – johtuvat kustannukset ovat kunnan kustannuksia.

Lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelmalla kustannusvaikuttavuutta lisää
1. Palkataan lisää sosiaalityöntekijöitä ja lasketaan asiakkaiden määrä per sosiaalityöntekijä sellaiselle tasolle, joka antaa mahdollisuuden työskennellä erilaisessa elämäntilanteessa olevien lasten, nuorten ja perheiden kanssa heidän tarpeidensa mukaan riittävän paneutuvasti.
2. Laitetaan työn tukijärjestelmät kuntoon: työnohjaus, konsultaation saanti, lähiesimiehen tuki, täydennys- ja erikoistumiskoulutus, oman työn kehittäminen, moniammatilliset toimintamallit.
3. Nostetaan palkkaus vastaamaan vaativan työn sisältöä.
4. Varmistetaan, että yhteistyötä edellyttävät asiakastyön toimintamallit ovat toimivia: esim. väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden lasten ja nuorten hoidon toimintamalli, päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien kuntoutus, nuorten intensiivihoidon mallit jne.
5. Huolehditaan, että palveluvalikoima vastaa asiakkaiden muuttuvia tarpeita ja tehdään tarvittavat kehittämistoimet niin avohuollon tukitoimien, sijaishuollon ja jälkihuollon osalta kuin myös vanhempien kuntoutuspalvelujen osalta niin, että vanhemmilla on todellinen mahdollisuus kuntoutua.
6. Ohjataan ja johdetaan eri toimijoiden yhteistyötä: kunnan tasolla, palvelujen johtamisen tasolla ja asiakastyön tasolla tarvitaan horisontaaliset yhteistyörakenteet.
7. Edellytetään, että asiakastyön vaikutuksista raportoidaan johdolle ja päättäjille säännöllisesti. Ollaan kiinnostuneita työn vaikutuksista ja kehitetään toimintaa sen perusteella. Mutta ensin tulee asiakastyön vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmä panna kuntoon.

Näihin kuntatalkoisiin kutsun kuntapäättäjät mukaan. Yhteistyössä eri toimijoiden kanssa Kuntaliitto järjestää toukokuun 17.päivä kutsutilaisuuden ns. Vaikuttaja-foorumin, jossa pureudumme lastensuojelun vaikuttavuusteemaan.

Asiakastyön vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin kehittämistalkoot tulee käynnistää jokaisessa kunnassa. Tässä työssä autan mielelläni.

Lastensuojelun vaikuttavuus kiinnostaa vihdoinkin

2010-02-21T03:25:00.000-08:00

Perjantain 19.2.2010 TV:n ja radion uutislähetyksissä kerrottiin, kuinka Oulun kaupunki aikoo säästää vuositasolla noin miljoona euroa ryhtymällä satsaamaan perheiden kunnolliseen kuntoutukseen niin, että noin sata lapsen kodin ulkopuolelle tehtyä sijoitusjaksoa voitaisiin saada vähentymään vuodessa. Vaikka keskeinen tavoite on kustannussäästöjen aikaansaaminen kunnan lastensuojelubudjettiin, muutosta kuitenkin perusteltiin muulla tavoin. Pirilä kertoi TV-haastattelussa, että Oulussa on alettu kyseenalaistamaan lapsen sijoituksen vaikuttavuus erityisesti lapsen kehitykseen. Tämä on erityisen hyvä perustelu, sillä lapsi tarvitsee pysyvyyttä arjen kasvuolosuhteisiin ja kiintymyssuhteisiin. Lisäksi kaupunki panostaa voimakkaasti sijaisperheissä tapahtuvan sijaishuollon kehittämiseen ammattimaisen laitoshuollon sijaan. Lapset, joiden vanhemmat eivät tukitoimista huolimatta kuntoudu kyetäkseen huolehtimaan lapsen elämästä, hyötyvät siitä, että sijoituspaikka ei ole laitos, vaan perhe. Lapsen tarpeiden mukaan tulisi valita joko ns. maallikkosijaisperhekoti tai ammatillinen perhekoti, jossa vanhemmat asuvat ja elävät lastensa kanssa tavanomaista perheen elämää.

Olen vakuuttunut, että lastensuojelun asiakasperheille ja heidän lapsilleen räätälöidyt – myös intensiiviset kuntouttavat – erilaiset avohuollon tukitoimet ovat taloudellisesti erittäin perusteltuja sekä vaikuttavia. Useat tutkimukset myös kertovat, että lapsi hyötyy pysyvästä perheessä kasvamisesta, ja siksi sijaishuollossa perhekotihoidon kehittäminen on tärkeää.

Ilman sosiaalityötä ei vaikuttavuus kuitenkaan parane

Toivovasti Oulussa ja muissakin kunnissa ymmärrettäisiin lisäksi se, että hommasta ei tule mitään, ellei lapsen asiakasprosessista vastaavalla sosiaalityöntekijällä ole mahdollisuutta oikeasti paneutua kunkin lapsen ja perheen elämäntilanteeseen! Ilman sosiaalityöntekijää ei kuntoutuksesta tule mitään eikä myöskään ilman sosiaalityön tukea perhekotikaan pärjää. Tästä vaatimuksesta olen kirjoittanut jo aiemmissa blogeissani mm. kertoessani Kuopion kaupungin saamasta lastensuojelun sosiaalityön uhkasakosta.

Vaikuttavaa lastensuojelua – tutustu väitöskirjaani

Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointia käsittelevän väitöskirjani löydät tästä linkistä tai polulla http://acta.uta.fi/ ja hakusana Rousu. Tutkimukseni on kattava kuvaus lastensuojelusta ja siitä, mitkä tekijät aikaansaavat sen, että lastensuojelu voi olla tuloksellista – sekä vaikuttavaa että kustannustehokasta.

Tutkimukseeni sisältyy myös ehdotukset siitä, miten kunnan päätöksentekijät voisivat tehdä mahdollisimman viisaita lastensuojelun resursseja ja kehittämisen suuntaa koskevia päätöksiä, silloin kun heillä on relevanttia tietopohjaa lastensuojelusta. Olen myös listannut, mitä tietoja päättäjä tarvitsee päätöksen perustaksi. Tässä noin 11 tiedon listauksessa on mukana myös lastensuojelun vaikuttavuutta koskevat seurantatiedot. Tätä tietopohjaa kehittelemme parhaillaan lastensuojelun vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmäksi, joka olisi osa kunnan tavanomaista johtamisen vuosikiertoa.

Lastensuojelun laatupäivät syksyllä 2010 – teemalla Vaikuttavaa lastensuojelua

Vaikuttavaa lastensuojelua –teemalla toteutetaan myös 8 seminaarin maakunnallinen sarja syksyllä 2010: Lastensuojelun laatupäivät löytyy linkistä tästä linkistä www.lastensuojelunlaatupaivat.fi.

Lastensuojelun asiakasjonot uhkasakolla lyhyemmiksi

2010-02-13T09:31:00.000-08:00

Itä-Suomen aluehallintovirasto määräsi 9.2.2010 Kuopiolle 245 000 euron uhkasakon, joka lankeaa ellei kunta saa lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtyä jatkossa lain määräämässä maksimiajassa. Lisäksi käsittelemättä oli 255 lastensuojeluilmoitusta, joiden määräaika oli ylittänyt 7 päivän käsittelyajan. Kuopio ei ole valitettavasti ainoa kunta, jolla asiat eivät ole kunnossa. Lastensuojelutarpeen selvitys tulisi tehdä lain mukaan viipymättä, mutta viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Tämä aika on monesti liian pitkä lapselle tai nuorelle, joka tarvitsee apua. Entiset lääninhallitukset ovat tehneet selvitykset siitä, kuinka lastensuojelulain uudet palvelutakuun määräajat toteutuvat, eikä tilanne koko maankaan näkökulmasta näytä hyvältä. Kyse on sosiaalityöntekijöiden vähyydestä ja liian suurista asiakasmääristä. Terveydenhuollolle on syydetty paljon jonojen purkurahaa ja kunnat maksavat melkein mitä vaan, että saavat lääkäreitä, vaikka aivan samanlaisessa tilanteessa ollaan sosiaalilainsäädännön palvelutakuuaikojen suhteen. Vertaisin tilannetta lääkäripulaan: jos terveyskeskuksessa ei ole lääkäreitä, ei sieltä tule ulos myöskään parantuneita ihmisiä. Jos sosiaalityöntekijöitä ei ole, niitä on liian vähän, tai ne vaihtuvat koko ajan, tai ovat ns. ”valesosiaalityöntekijöitä”, eli eivät kelpoisia työhönsä, niin lastensuojelun tilanne ei kohene.

Kuopio aikoo välttyä uhkasakolta palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä ja kehittämällä toimintaa. Määräaika näille umpeutuu 30.6.2010.

Tarjosin mielipide-artikkelia Helsingin Sanomiin tästä samasta aiheesta viikko sitten, mutta sitä ei ole julkaistu. Voit lukea sen nyt blogistani.

Investoinnit lastensuojelun sosiaalityöhön säästäisivät

2010-02-13T09:30:00.001-08:00

Mitä paremmin arkinen kasvuympäristö edistää ja tukee lapsen ja nuoren kehitystä, sitä vähemmän tarvitaan viimesijaista lastensuojelua - lastensuojelu on kaikkien lasten hyvinvointia ja suojelua. Tämä on keskeinen lastensuojelupoliittinen johtoajatus lastensuojelulaissa sekä kunnissa meneillään olevissa lasten, nuorten ja perheiden palveluja kehittävissä hankkeissa. Jokainen kunta ottaa kantaa lakisääteisessä valtuuston hyväksymässä suunnitelmassa siihen, miten lasten ja nuorten hyvinvointityötä sekä lastensuojelua toteutetaan ja kehitetään. Tämänsuuntaista kehitystä on peräänkuulutettu useissa Helsingin Sanomien artikkeleissa ja mielipidekirjoituksissa: jo lapsuudessa ja nuoruudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen tulisi ehkäistä, painopisteen tulisi olla ehkäisevässä lastensuojelussa sekä riittävän tehokkaissa avohuollollisissa ja koko perhettä kuntouttavissa tukitoimissa.

Kunnissa on havahduttu myös kustannuksiin: lastensuojelun perhe- ja laitoshoitoon ja eräisiin perhepalveluihin käytettiin v.2008 yksi miljardi kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan. Lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja palvelujen toimivuutta arvioidaan kunnissa kokonaisvaltaisemmin, kehitetään yhteistyötä ja pohditaan keinoja tukea lasta ja nuorta jo peruspalveluissa. Tämä on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Myös niiden lasten ja nuorten lastensuojelun laatu on varmistettava, jotka jo ovat lastensuojelun asiakkaina ja joiden elämästä yhteiskunta kantaa vastuun. Kriittinen tekijä on lapsen asiakastyöstä vastuussa oleva sosiaalityöntekijä. Mikäli sosiaalityöntekijällä ei ole todellisia mahdollisuuksia hoitaa asiakastyötään lasten ja perheiden tarpeiden edellyttämällä tavalla, ei lastensuojelun kustannukset alene.

Kunnissa tulisi ymmärtää, ettei sosiaalityöntekijä mitenkään kykene saamaan parannusta lapsen ja perheen elämäntilanteeseen, mikäli hänellä on samanaikaisesti 40-60 lasta asiakkaana. Yhtä sosiaalityöntekijää kohden asiakkaita on liikaa niin, että ketään ei ehkä ehditä auttaa kunnolla. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja heille perusedellytykset hoitaa työnsä. Sosiaalityöntekijöitä ei myöskään valmistu yliopistoista tarpeeksi. Työvoimapula on jatkunut jo vuosia. Lastensuojelutyö tulisi tehdä tiimissä, jossa on esimerkiksi sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. Uskallan luvata, että investoinnit henkilöstöön tulevat koitumaan todellisiksi säästöiksi ja bonuksena lastensuojelun asiakkaat hyötyvät.

Punaisella olevat huolikäyrät

2010-02-07T12:50:00.000-08:00

Helsingin sanomissa on ollut viimeisen viikon aikana useita hyvin laajoja artikkeleita koskien lastensuojelua. Lähes joka päivä on ollut myös hyvin perusteltuja mielipidekirjoituksia. Duodecin järjesti kaksipäiväisen 2-3.2.2010 laajan konsensusfoorumin nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Tutkimusten mukaan erot hyvin ja huonosti voivien nuorten välillä ovat kasvaneet. Erot ovat näkyvissä usein jo lapsuudessa. Nuorten pahoinvoinnin taustalla on perheen vaikeuksia ja mm. vanhempien vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia. Nämä sekä vanhempien työttömyys ja köyhyys lisäävät riskiä sairastua ja syrjäytyä. Nuoret eivät saa riittävästi tukea koulunkäyntiinsä ja terveyserot kytkeytyvät usein myös elämäntapoihin. Heikosti peruskoulussa pärjäävät lapset nukkuvat liian vähän, harrastavat vähän liikuntaa, syövät useammin reseptilääkkeitä, tupakoivat ja kokevat terveytensä huonommaksi, kuin paremmin koulussa pärjäävät. Konsensusfoorumin osanottajat kehottivat käynnistämään laajan kansanterveysliikkeen lasten ja nuorten terveyden kohentamiseksi sekä pienempiä luokkakokoja kouluun ja koulussa saatavan tuen lisäämistä. Näihin kannanottoihin voin yhtyä. Jo usean vuoden ajan on lastensuojelussa sijoitettujen nuorten määrä kasvanut - hyvä kysymys onkin, millaista nuorisolastensuojelutyö on tämän päivän Suomessa.

Seuraavan päivän Hesarissa uutisoitiin hallituksen juuri antamaa nuorisolain muutosesitystä, jolla halutaan lisätä etsivää nuorisotyötä sekä laajentaa ja tiivistää eri toimijoiden moniammatillista yhteistyötä nuorten elämänuran tukemiseksi. Nuorisotyön kautta pitäisi käynnistyä myös nuorten tukitoimet nykyistä tehokkaammin. Toimenpide-esitykset ovat samansuuntaisia lastensuojelulakiin jo sisältyvien tehtävien kanssa, ja siksi käytännön työssä tulee yhteistyöstä sopia huolellisesti.

5. ja 6.2.2010 oli Hesarin mielipidepalstalla myös erittäin hyvät kirjoitukset lastensuojelusta; molemmissa toivottiin, että ehkäisevää lastensuojelua ja riittävän tehokasta avohuollollista tukea myös koko perheelle lisättäisiin. Kirjoittajien mukaan lastensuojelutyön painopistettä tulee muuttaa, sillä lähes kaikki resurssit menevät nyt sijaishuoltoon. Laitoin Hesarille tähän keskusteluun myös oman mielipiteeni – saa nähdä julkaistaanko. Puhun siinä siitä, miksi lastensuojelun sosiaalityöhön pitää nyt myös satsata, jotta kustannukset saadaan vähenemään ja painopiste muuttuu toiseksi.

Punaisella olevat huolikäyrät:
– Olen erityisen huolissani lapsiköyhyydestä: köyhiksi luetuissa perheissä asuvien lasten osuus eli lapsiköyhyysaste on kasvanut nopeammin kuin koko väestön köyhyysaste: v.2005 lasten köyhyysaste oli 11,9 % eli 128 000 lasta asui kotitalouksissa, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle, kun luku v.1990 oli 4,9 %. Ja lastensuojelun asiakkaathan ovat perinteisesti köyhempiä.
– Olen huolissani kuntien palveluleikkausten vaikutuksista koululaisten mahdollisuuksiin saada oppimisvaikeuksiinsa tukea kun luokkakoot suurenevat eikä oppilashuoltohenkilöstöä eikä erityisopetusta ole niin paljon kuin sitä tarvittaisiin.
– Olen huolissani rajusti kasvaneesta nuorisotyöttömyydestä, joihin valtiovalta ei tunnu riittävällä vakavuudella heräävän.
– Olen huolissani nuorten kasvaneista mielenterveyden ongelmista sekä väkivaltaisten toimintamallien omaksumisesta yhä nuorempien ikäryhmissä.
– Ja olen huolissani lasten ja heidän vanhempiensa kotouttamisesta.

Näissä huolikäyrät ovat kasvaneet jo pidempään ja monilta osin näyttävät jo punaista.
Siksikin olen näistä huolissani, sillä nämä johtavat lastensuojelun asiakkaiden määrän lisääntymiseen entisestään.

Asiakkaaksi päässeet lapset, nuoret ja perheet saavat apua lastensuojelusta, ylilyöntejäkin kuvataan

2010-02-01T12:32:00.000-08:00

Helsingin Sanomat (HS 1.2.2010 Kotimaa, A 6, Päivi Repo) kertoi tänään siitä, millaisia vastauksia lehti sai pyyntöönsä kertoa huostaanottokokemuksista. Vastaajat kuvaavat, kuinka vaikeaa on päästä lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka avun tarve olisi suurikin. Usein tarvitaan monen eri tahon huolenilmaisuja. Aikaa saattaa kulua niin, että ongelmat ovat ehtineet pahentua jo pitkään. Joskus lapsi/nuori hakee itse apua, eikä hän tule aina avuntarpeessaan kuulluksi. Varhainen tuki jää saamatta. Toisaalta on myös ylireagointia, jossa lastensuojelun tukitoimet on käynnistetty silloin, kun siihen ei olisi ollut perusteita. Kokemuksia oli myös siitä, miten ”taistelujen jälkeen pääsin huostaanoton piiriin 14-vuotiaana”.

Mitä laki sanoo asiasta?
Lapsella on nuorella on oikeus saada lastensuojelun avohuollollisia tukitoimia, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä, taikka jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään. Kunnalla on tällöin velvollisuus ryhtyä avohuollon tukitoimien järjestämiseen viipymättä (34§).

Kunnalla on velvollisuus ottaa huostaan ja järjestää lapsen sijaishuolto lapsen tarpeiden mukaisesti, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat VAKAVASTI vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään ja kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään (40§).

Viisaampaa lastensuojelupolitiikkaa kuntiin
Tutkimuksin ja useilla tilastoilla on osoitettu, että kunnan lastensuojelussa ei ole tarpeeksi sosiaalityöntekijöitä nykyisiin asiakasmääriin nähden, ja näin lapsi, nuori ja perhe ei saa apua edes silloin kun avun tarve on ilmeinen. Aina myöskään ei ole osaamista arvioida lapsen ja nuoren avuntarve. Monissa kunnissa sosiaalityön vakansseissa ei ole lainkaan työntekijää, tai työntekijöillä ei ole lain edellyttämää kelpoisuutta työhönsä. Tämä tulee väistämättä kunnalle kalliimmaksi kuin se, että lastensuojelulla olisi kunnolliset perusedellytykset hoitaa tehtävänsä niin kuin pitää. Laskelmien mukaan yhden lapsen syrjäytyminen tavallisesta elämänkulusta maksaa kaikkinensa yhden miljoonan euron verran.

Siksi viisasta lastensuojelupolitiikkaa olisi lisätä satsauksia sosiaalityöhön. Väitän edelleen, että investoimalla lastensuojelun sosiaalityöhön saadaan kunnissa aikaan todellisia kustannussäästöjä. Väitin näin myös väitöskirjassani ”Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa. Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi” (Rousu 2007, http://acta.uta.fi./teos.php?id=11017). Valtion olisi pikimmiten lisättävä myös sosiaalityön maisteriopintojen aloituspaikkoja, sillä yliopistoista ei edes valmistu riittävästi sosiaalityöntekijöitä tarpeeseen nähden. Kerroin näistä ajatuksistani myös Turun Sanomille, jossa ollaan parhaillaan laatimassa artikkelia sosiaalityöntekijätilanteesta kunnissa.

Kirjoitan blogissani myöhemmin siitä, millaisista syistä johtuen nykyisin ollaan lastensuojelun asiakkaana. Samoin kirjoitan siitä, millainen lastensuojelun pelastusohjelma pitäisi kunnissa laatia. Ja kirjoitan siitä, että asiakkaaksi vihdoin päässeet kokevat saaneensa myös apua. Palaan näihin.

Lastensuojelun asiakasmäärien kehitys huolestuttaa

2010-01-27T12:20:00.000-08:00

Miten kunnat huolehtivat lasten ja nuorten hyvinvointipalveluista ja lastensuojelun tukitoimien saatavuudesta? Varsinkin nyt kun kuntien talous on tiukoilla, kannattaisi investoida ongelmia ehkäisevään työhön perheissä ja lapsen arkisissa kasvuyhteisöissä kuten kouluissa ja päivähoidossa, nuorisotyössä. Ja niiden lasten, nuorten ja perheiden tehokkaaseen auttamiseen, jotka jo ovat huolipalvelujen – kuten lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojelun sosiaalityön laatu ja työntekijän mahdollisuus paneutua jokaisen lapsen ja nuoren sekä perheen tukemiseen on ratkaisevaa. Siksi minä satsaisin kunnissa erityisesti lastensuojelun sosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijän täytyy olla ihmeiden tekijä, mikäli samanaikaisesti kykenee auttamaan 60-80 asiakasta – ei taida montaa minuuttia viikkotyöajasta riittää kullekin asiakaslapselle ja perheelle. Tälle asialle pitää tehdä jotain! Tarvitaan valtion, kuntien ja kansalaisyhteiskunnan toimia.

Viimeisen viidentoista vuoden ajan kaikkien ns. ongelma/huolipalvelujen käyttömäärät ja tästä johtuen myös kustannukset ovat kasvaneet kunnissa suuresti. Pahoinvointi myös kasaantuu ja eriarvoisuus lasten ja nuorten kesken on lisääntynyt. Myös alueelliset erot ovat palvelujen saatavuudessa ja käytössä olleet suuret.

Vuoden 2008 lastensuojelutilaston mukaan lastensuojelun asiakasmäärät ovat edelleen kasvaneet edellisestä vuodesta:
* Avohuollon asiakkaana oli 67 347 lasta ja nuorta, jossa kasvua edellisestä vuodesta 8 %. Suhteessa alle 18-vuotiaiden lasten määrään oli eniten lastensuojelun avohuollon asiakkaita kaupunkimaisissa kunnissa 7,1 %, taajaan asutuissa 5,0 % ja maaseutumaisissa kunnissa 4,1 % alle 18-vuotiaista.
* Vuoden lopussa sijoitettuna oli 16 608 lasta ja nuorta, kasvua 3 % edellisestä vuodesta. Kasvu on jatkunut vuosittain 2-5 %. Kaupunkimaisissa kunnissa sijoitettujen lasten määrä on 1,5 % alle 18-vuotiaista, taajaan asutuissa 0,9 % ja maaseutumaisissa kunnissa 0,8 % alle 18-vuotiaista.

Vuoden 2008 kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan kunnat käyttivät yhden (1) miljardin vuodessa lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon ja perheiden tukeen. Kuntien nykyinen taloustilanne vaikuttaa varmasti kustannuskehitykseen jatkossa, mutta mihin suuntaan, jää nähtäväksi.

Kansallisella tasolla on käynnissä lukuisia hankkeita, joilla pyritään ehkäisemään ongelmia ja kääntämään kehityksen suuntaa. Tavoitteena on sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa KASTE-ohjelmassa että hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikka-ohjelmassa se, että lastensuojelun sijoitettujen lasten määrä eli lastensuojelun tarve vähenee ja lapsen ja nuoren syrjäytymiskehitys ei jatkuisi. Tarpeen vähenemiseen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät ja elämäntapamme. Yksi keskeinen kehitykseen vaikuttava taho on kunta, sen palvelut sekä yhteistoiminta lapsen, nuoren ja perheen kasvuyhteisöissä mukana toimivien kanssa. Monissa kunnissa ollaankin kokoamassa lasten, nuorten ja perheiden palveluja asiakaslähtöisemmiksi palvelukokonaisuuksiksi. Seuraan kehitystä ja raportoin siitä blogissani.

Sirkka Rousu kirjoittaa Lastensuojelija-blogia

2010-01-24T13:46:00.000-08:00

Olen Sirkka Rousu, lastensuojelun ja lapsipolitiikan erityisasiantuntija. Olen avanut tämän blogin kertoakseni ajatuksiani siitä, miten lastensuojelumme toimii, kehittyy ja mitä lapset ja perheet tarvitsevat lastensuojelulta. Haluan olla tukemassa kunnan lastensuojelusta vastaavia - kunnat ovat suurten haasteiden edessä. Haluan kannustaa jokaista ihmistä toimimaan lapsen edun mukaisesti omassa elämässään. Haluan vaikuttaa yhteiskunnallisiin edellytyksiin, joiden varassa lastensuojelu toimii. Tavoitteena tulee olla, että jokainen tukea ja apua tarvitseva lapsi, nuori ja perhe myös sitä saisi.

Kirjoitan silloin tällöin, pyrin esittelemään tutkimus- ja muuta tietoa lastensuojelusta, markkinoin yhteistä vastuuta lastensuojelusta ja kiihotan osallistumaan lastensuojelun kehittämiseen - kukin omalla panoksellaan.