Lastensuojelu on ollut edelleen paljon eri medioiden otsikoissa ja keskusteluissa, joista viimeisin liittyy neljävuotiaan pojan väkivaltaiseen kuolemaan, josta lapsen äiti ja isäpuoli saivat äskettäin tuomion.
Teksti syntynyt 11.3.2024 ja päivittynyt 15.3.2024. Olen aloittanut Lastensuojelija-blogin 2010, ja kirjoitan tähän enää satunnaisesti.
Uudistuksia tarvitaan lasten ja nuorten hyvinvointia tukevan järjestelmämme toiminnassa. Yksi monista olisi se, että tunnustettaisiin vihdoin miten vaativaa tämä viimesijainen lastensuojelutyö on, ja edellytettäisiin riittävää työkokemusta ja erikoistumiskoulutusta lastensuojelutyöhön. Tällä hetkellähän sosiaalityön opiskelijat toimivat työvoimapulan vuoksi monissa lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtävissä ilman riittäviä taitoja (HS 15.3.2024 Järjestelmä pettänyt...). Raskas sijaisuuskokemus saattaa merkitä, että he valmistuttuaan eivät aiokaan toimia alalla.
Ja toinen olisi lasta, nuorta, vanhempia ja koko perhettä auttavan toiminnan riittävä resurssointi, niin neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa, kouluissa, nuorisotyössä kuin sote-palveluissakin. Elämäntapammekin aiheuttaa lapsille ja nuorille hyvinvoinnin ongelmia.
Valitettavasti juuri nyt ollaan esimerkiksi hyvinvointialueilla leikkaamassa juustohöylällä kaikesta ilman vaikutusten arviointia leikkausten seurauksista - inhimillisistä ja taloudellisista. Vaarana on, että euron "säästöllä" aiheutetaan 10 euron tuleva kustannus.
Lastensuojelun asiakkaana olevalle jokaiselle lapselle tulee lain mukaan nimetä vastuusosiaalityöntekijä. Hänen tulee lain mukaan myös henkilökohtaisesti lasta riittävän usein tavaten varmistua lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Sosiaalityöntekijällä samaan aikaan asiakkaana olevien määrä vaikuttaa siihen, kuinka monta minuuttia hänellä on kunkin lapsen asiaan viikossa (viikkotyöaika 38 t 15 min).
Lain mukainen maksimi on 30 lasta/vastuutyöntekijä. Jos työntekijä käyttäisi koko viikkotyöajan asiakaskohtaamisiin, hänellä olisi aikaa reilu tunti/lapsi - näinhän ei käytännössä voi olla, vaan työntekijän tehtäviin sisältyy paljon sellaisia asiakkaan asiaan liittyviä muita tehtäviä, jotka ovat aivan välttämättömiä lapsen asian hoitamisessa.
Käytännössä työntekijällä on vastuullaan olevien lastensa suoriin asiakaskohtaamisiin aikaa ehkäpä korkeintaan 30-40 % viikkotyöajasta (prosenttiosuudesta on selvityksiä) eli noin 12-15 tuntia viikossa kaikille noille 30:lle vastuullaan olevalle lapselle yhteensä, siis 20-30 minuuttia viikossa/lapsi.
Kunkin lapsen ajankohtainen tilanne ja tarpeet kasvokkaiseen yhteydenpitoon vaihtelevat kovasti: jos sosiaalityöntekijällä on valmisteilla esimerkiksi huostaanotto, sen työstäminen ja dokumentaatio saattaa viedä työntekijän koko viikkotyöajan. Yksin sosiaalityöntekijän työpanoksen varassa ei yhdenkään lapsen ja hänen perheensä asiakastyö tietenkään voi olla, mutta vastuusosiaalityöntekijän juridinen vastuu on ankara.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän vastuulla samanaikaisesti tulisikin olla korkeintaan 10-15 lapsen asiakkuus. Tähän on päästy Etelä-Karjalan (entinen Eksote) hyvinvointialueella pitkäjänteisen lapsiperheiden palvelujen kehittämistyön johdosta.
Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta, ja tämä vaikuttaa jokaisen asiakkaana olevan lapsen ja nuoren tuen saantiin - työn vaikuttavuuteen. Työolosuhteita tulee siis edelleen rajusti parantaa, jotta työntekijä jaksaa työssään.
Myös sosiaalityöntekijöiden saatavuutta tulisi parantaa korjaamalla ammatinharjoittamislain (2016) säännös niin, että myös ammattikorkeakouluista valmistuvat sosiaalityöhön suuntautuneen sosionomi (ylempi AMK) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet voivat toimia laillistettuina sosiaalityöntekijöinä. Heillä on jo ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelun aloittaessaan usean vuoden työkokemus alalta, ja myös motivaatio jatkaa juuri tällä alalla.
Lastensuojelulain lisäksi sosiaalityöntekijän kelpoisuus tarvitaan myös sosiaalihuoltolain tarkoittamien erityisen tuen asiakkaaksi määriteltyjen henkilöiden vastuutyöntekijäksi. Erityisen tuen asiakkuudessa voi olla lapsi tai aikuinen. Sosiaalityöntekijän saatavuusongelma ei siis kosketa vain lastensuojelua, vaan kaikkia sosiaalipalveluja erityisen tuen asiakkaita. Saatavuusongelma on heidänkin osaltaan suuri.
"3) erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä ja asiakkaalla henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön tai muun riippuvuuskäyttäytymisen, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään siten kuin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012), jäljempänä vanhuspalvelulaki, 3 §:ssä säädetään; (29.12.2022/1280).
6) erityistä tukea tarvitsevalla lapsella lasta, jonka kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai joka itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään tai joka on erityisen tuen tarpeessa 3 kohdassa mainituista syistä; (26.8.2022/790)" (Sosiaalihuoltolaki 1301/2024, 3§)
Ammattihenkilölain myötä vietiin sosionomeilta pois mahdollisuus toimia sosiaalityöntekijän sijaisuuksissa - aiemmin tämä oli siis mahdollista. Lainlaatija katsoi, että opiskelijakin on parempi kuin jo alan tutkinnon suorittanut ja alan työkokemusta omaava sosionomi. Tämä ei ollut viisas lakipäätös. Ja vaikka ylempi AMK-tutkinto on maisteritason ylempi korkeakoulututkinto kuten yliopiston maisteritutkinto, ei ammattihenkilölaki tunnista YAMK-tutkinnon osaamista lainkaan! Hekään eivät voi toimia sosiaalityöntekijän tehtävissä, edes sijaisena! (tässä yksi aiempi blogitekstini aiheesta Lastensuojelija: Vetoomus sosiaalialan johtajille ja kunta-alan työnantajajärjestöille: sosiaalialan kelpoisuudet vastaamaan tosiasiallista osaamista ja koulutusta)
Lastensuojelun palvelumarkkinoista niin avohuollon kuin sijaishuollon osalta olen blogissani kirjoittanut paljon, ja tässäkin "bisneksessä" olisi paljon uudistettavaa.
Sirkka Rousu, laillistettu sosiaalityöntekijä ja yli 40 vuoden työkokemus alalta, myös hallinto-oikeuden lastensuojelun asiantuntijajäsenenä 10 vuotta.
-----------------------------
Helsingin Sanomien pääkirjoitus 10.3.2024 "Lapset tarvitsevat parempaa suojelua" https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010281137.html
"Lastensuojelun kriisi on ratkaistava:
Viranomaisten toiminta viime kesänä Joensuussa kuolleen pikkupojan tapauksessa pitää tutkia. Se ei kuitenkaan riitä.
Pieniin lapsiin kohdistuneet julmuudet ovat niin alhaisia ja vastenmielisiä rikoksia, että niiden ajatteleminenkin on vaikeaa.
Kun Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi viime viikolla äidin ja isäpuolen vankeuteen neljävuotiaan pojan väkivaltaisesta kuolemasta, moni saattoi tuntea raivoa ja kiukkua – ja kääntää sitten katseensa muualle. Äidin ja isäpuolen tuomioiden oikeellisuuden pohdinta kuuluu nyt ylemmille oikeusasteille ja sosiaalityöntekijöiden toiminnan tutkinta poliisille.
Katseen kääntäminen pois ei kuitenkaan auta. Vaikka pahoja tekoja ei voi ikinä täysin poistaa yhteiskunnasta, on selvää, että viime kesänä Joensuussa kuolleen nelivuotiaan kohdalla suomalainen sivistysvaltio epäonnistui perusasiassa: kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevan suojelemisessa.
Tilanne ei valitettavasti ole uusi. Useimmat muistavat julman kotiväkivallan uhrina vuonna 2012 kuolleen Vilja-Eerikan. Tapauksesta tehtiin laajoja tutkintoja ja erinomaisia selvityksiä, joissa oli tarkasti dokumentoituja muutossuosituksia. Valitettavasti selvitysten teettäminen näyttää antaneen päättäjille tunteen, että jotain tuli jo tehdyksi. Niinpä muutossuosituksia on toteutettu aivan riittämättömästi.
Perusongelma on selvä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden on annettu hiljalleen rapistua 1990-luvulta alkaen. Samaan aikaan johtamisessa keskiöön nousi suuntautuminen ongelmiin, mikä vähensi investointeja ehkäisevään työhön entisestään. Myös lasten väestöosuuden pieneneminen on vaikuttanut asiaan: hyvinvointivaltion huomio on siirtynyt entistä enemmän ikääntyvään väestöön.
Lastensuojelun kuormitus kuitenkin kasvoi yhteiskunnan muuttuessa. Eriarvoisuuden lisääntyminen tarkoitti myös ongelmien kasaantumista. Resursseissa tämä ei ole näkynyt.
Kun resurssit ovat supistuneet palvelujärjestelmän kaikilla sektoreilla, monilla on ollut suuri kiusaus siirtää ongelmiaan lastensuojelulle, jolla on lakisääteinen velvoite toimia. Lastensuojelu on siksi ollut monessa paikassa jo pitkään tukossa, eivätkä sen työntekijät voi keskittyä yksittäisiin tapauksiin riittävästi. Tämä on osaltaan lisännyt huostaanottojen määrää, kun ehkäiseviin avohuollon keinoihin ei ole riittänyt aikaa.
Sosiaalipalvelut ovat olleet jo pitkään kriisissä. Sosiaalityöntekijöistä on pulaa, ja lähes kolmannesta viroista hoitavat ihmiset, jotka eivät täytä muodollisia kelpoisuusehtoja. Toistakymmentä prosenttia viroista on täyttämättä. Kun osan päätöksistä voi tehdä vain muodollisesti pätevä viranhaltija, heille kasaantuu töitä ja vastuita.
Kankeiden järjestelmien ja avustavan henkilökunnan karsimisen vuoksi iso osa sosiaalityöntekijöiden ajasta menee muuhun kuin vaikuttavaan työhön. Työ on myös henkisesti rankkaa. Tämä kaikki uuvuttaa sosiaalityöntekijöitä ja saa osan heistä vaihtamaan alaa. Lisäksi oikeuslaitos ja koko yhteiskunta panevat paljon painoa vanhempien oikeuksien kunnioittamiseen, minkä vuoksi otsikoissakin lastensuojelu toimii usein joko liian aikaisin tai liian myöhään.
Kriisiä ei ole yritetty riittävästi ratkaista. Sote-uudistus koskee sekä sosiaalipalveluita että terveyspalveluita, mutta sosiaalipalveluista ja sen ongelmista on puhuttu uudistuksen yhteydessä vähemmän. Vaarana on, että erikoissairaanhoito syö sosiaalipuolenkin rahat.
On tärkeää, että Joensuussa kuolleen pojan tapauksessa poliisi selvittää viranomaisten toiminnan. Oikeusvaltiossa viranomaisten toiminnan on perustuttava lakiin.
Olisi kuitenkin älyllisesti epärehellistä ajatella, ettei myös järjestelmän rakenteellisia ja kulttuurisia ongelmia pitäisi käydä kunnolla läpi. Uusia selvityksiä ei edes tarvitse tehdä.
Järjestelmä petti nelivuotiaan pojan. Se pettää yhä useampia lapsia, jos käännämme katseemme pois." (Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 10.3.2024)
---------------------------
Myös ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja palasi HS vieraskynän artikkelissa asiaan 13.3.2024 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010287042.html
"Lastensuojelua pitää kehittää entistä käytännönläheisemmäksi
Valtakunnallisten lastensuojelun tavoitteiden siirtämisessä käytännön toimintaan on kohtalokas katkos.
JOENSUULAISEN pikkupojan kuolema on järkyttänyt laajasti kansalaisia ja lastensuojelun kenttää. Mieleen on palautunut yli kymmenen vuoden takainen helsinkiläisen Vilja Eerikan kuolema. Moni kysyy, eikö mitään ole opittu. Mitä on tehty lasten paremmaksi suojelemiseksi omilta vanhemmiltaan?
Vilja Eerikan kuoleman jälkeen Onnettomuustutkintakeskus selvitti perinpohjaisesti lapsen vuosia kestäneen lastensuojeluprosessin. Se auttoi tunnistamaan lastensuojelun ongelmia yleisemminkin.
Vuonna 2012 sosiaali- ja terveysministeriö asetti Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän, joka teki 54 ehdotusta lastensuojelutyön parantamiseksi. Vuoden 2013 jälkeen kehittämistyötä jatkoi palvelusektorien rajat ylittävä lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma. Edellisten hankkeiden lisäksi valmistui selvitys sosiaalityön asiakasmäärien rajoittamisesta sekä lastensuojelun jälkihuollon kehittämisestä.
TYÖRYHMIEN esitysten pohjalta lakeja muutettiin viranomaisten ilmoitusvelvollisuuden ja yhteistyön parantamiseksi, määriteltiin rajat sosiaalityöntekijän asiakasmäärälle, vahvistettiin entisten asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia lastensuojelun kehittämisessä sekä toteutettiin paljon projekteja käytännön työn sisältöjen ja monialaisen yhteistyön parantamiseksi.
Kehittämisehdotuksista saatujen lausuntojen perusteella sosiaali- ja terveysministeriö kokosi Toimiva lastensuojelu -toimintasuunnitelman vuosille 2014–2019. Vastuu jatkotoimista osoitettiin pääosin ministeriölle itselleen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL), osin myös Kuntaliitolle ja Lastensuojelun keskusliitolle sekä monille yhteistyökumppaneille.
EMME kuitenkaan tiedä, miten ministeriön laaja kehittämiskokonaisuus on muuttanut käytännön lastensuojelua. Se tiedetään, että uusia käytäntöjä on otettu käyttöön monissa kunnissa eri puolilla maata, mutta kokonaiskuvaa yli 300 kunnan toteuttamista muutoksista ei ole. Prosessi on kuitenkin osoittanut, että valtakunnallisten tavoitteiden siirtämisessä käytännön toimintaan on kohtalokas katkos.
Sosiaali- ja terveysministeriö on kansallisten strategioiden laatija ja lainsäädännön valmistelija. On vaikea kuvitella, että ministeriö voisi tuntea yksityiskohtaisesti asiakkaiden tarpeita ja ohjata siltä pohjalta lastensuojelun käytäntöjä, sisältöä ja osaamista. Tähän työhön tarvitaan käytännön tarpeita tunteva toimija. Kokonaiskuvaa yli 300 kunnan muutoksista ei ole.
Sosiaalityössä ei tarvita ylhäältä tulevaa byrokraattista ohjausta, vaan korkeatasoista asiantuntemusta edustavia kumppaneita, joiden kanssa työtä voidaan kehittää jatkuvasti uusien tarpeiden ja uuden tiedon pohjalta. Kehitystyötä pitää siirtää lähemmäs alueellista lastensuojelua, esimerkiksi viidelle hyvinvointialueiden yhteistyötä organisoivalle alueelle.
LASTENSUOJELUSSA on eri alueilla testattuja uusia käytäntöjä, joita voitaisiin viedä käytäntöön myös muualla maassa. Paikoin on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi perhekeskuksista, joissa on yhdistetty neuvola- ja sosiaalipalveluja sekä varhaiskasvatuksen osaamista. Uusien käytäntöjen vieminen muualle epäonnistuu usein siksi, ettei tunneta riittävästi sitä ympäristöä, johon uudistusta halutaan viedä.
Menetelmät on räätälöitävä ottaen huomioon alueelliset olosuhteet ja toimintakulttuurit sekä talouden ja henkilöstön asettamat realiteetit. Kokonaan uusien käytäntöjen luominen edellyttää käytännön, koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen tiivistä yhteistyötä.
Terveydenhuollossa käytäntö, koulutus, tutkimus ja kehitys yhdistyvät yliopistollisissa keskussairaaloissa.
Samanlaiseen ideaan pohjaavia yliopistollisia sosiaalikeskuksia ei ole syntynyt, vaikka ajatus niistä on elänyt 1980-luvulta alkaen. Sosiaalihuollossa käytäntö, koulutus, tutkimus ja kehitystyö kulkevat pääosin omissa ”putkissaan”. Lastensuojelun vaativuus ja monialaisuus hyötyisivät toimintojen yhteensovittamisesta.
Aulikki Kananoja on Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän puheenjohtajana toiminut ylisosiaalineuvos. " (edellä Vieraskynän teksti kokonaisuudessaan)
-------------------
Oman koontini lastensuojelun kehityksestä ja tarvittavista parannuskeinoista julkaisin "Uusi lastensuojelu kehittyy monien kulttuurien ristipaineissa" (2018). Ammattikorkeakoulujen Theseus-tietokanta https://www.theseus.fi/handle/10024/140837
Ylemmän AMK-tutkinnon opiskelijoiden kanssa koostimme yhteisjulkaisun "Yhdessä ymmärtäen – Onnistumiseen liittyvistä tekijöistä lastensuojelussa ja lapsiperheiden sosiaalipalveluissa asiakkaan, työntekijän sekä johdon ja päättäjän näkökulmasta" (2020). Sekin on julkaistu Theseus-tietokannassa https://www.theseus.fi/handle/10024/349290
Ja lasten ja nuorten hyvinvointipalvelujen johtamiseen kytkeytyy johtamisen oppikirjamme, joka julkaistiin 2021.
"Lähijohtaminen sosiaalialalla" https://www.theseus.fi/handle/10024/349290.
Päivittäin pyrin edelleen edistämään lasten, nuorten ja perheiden asioista kuntavaltuutettuna ja aluevaltuutettuna seuraaviin vuoden 2025 alue- ja kuntavaaleihin asti.
Lasten suojeleminen on jokaisen ihmisen asia.
