Lapsen etu vanhempain tapaamisissa

Olen saanut viestiä siitä, miksi lapsen ja vanhemman tapaamisia järjestetään vaikka lapsi oirehtii kovasti ennen tapaamisia, tapaamisissa ja jälkeen tapaamisen. Sijaisperheen välittämää tietoa lapsen oirehdinnasta ei kuulla, tai ainakaan sen perusteella yhteydenpitoon ei tehdä muutoksia vastuusosiaalityöntekijän toimesta. Varsinkin sijoitetun lapsen läheisten toimiessa sijaisperheenä, on sijaisperheellä lapsen vanhemman toiminnasta enemmän tietoa, käytännössä koko elämän ajalta.

Yhteydenpito vanhempaansa on lapsen oikeus, mutta tämän oikeuden käytännön toteuttamista tulee arvioida aina lapsen edun näkökulmasta. Kun yhteydenpito aiheuttaa lapselle jatkuvia ja vakaviakin oireita lapsen turvallisuuden kokemukseen ja psyykkiseen kehitykseen, tulisi yhteydenpitoa ja sen rajoittamista aina harkita.

Hallinto-oikeuden käsittelyssä on jatkuvasti yhteydenpidon rajoituspäätöksiä, mikä osoittaa osaltaan lapsen edun arvioinnin vaativuutta. Lapsesta 24 h huolta pitävien sijaisvanhempien tieto yhteydenpidon vaikutuksista lapseen pitää tietenkin ottaa vahvasti huomioon. Kyse ei ole vanhemman oikeudesta pitää yhteyttä lapseen, vaan päinvastoin. Kun yhteydenpito selvästi vaurioittaa lapsen kehitystä, tulee yhteydenpitoa rajoittaa ja tehdä asianmukaiset ja perustellut rajoituspäätökset.

Tästä aiheesta olisi varmaan tarpeen järjestää myös täydennyskoulutusta. Tietoa voisi tuottaa nykyistä enemmän myös esim. opinnäytetöillä lapsen ja vanhemman yhteydenpito-käytännöistä ja niiden vaikutuksista lapseen.

HS: Lastensuojelulain uudistus aiheuttaa painetta - niin pitääkin!

STM:n 13.8. asiantuntijoiden kuulemistilaisuudessa Säätytalon pyören pöydän ympärillä saimme tietää yleisellä tasolla millaista palautetta ja muutosehdotuksia lausuntokierroksella oli tullut. Hyvänä pidettiin mm.palvelutarpeen arviointia ja perheiden palvelujen saatavuutta ilman lastensuojelun asiakkuutta, ja mm. omatyöntekijän nimeämistä. Koska hallituksen lakiesitystä ei vielä ole, STM pyysi ettemme kirjoita keskeneräisestä valmistelusta. Siksi kirjoitan tässä yleisellä tasolla asioista.

Kuten lausunnolla olleessa lakiehdotuksessa oli, kiireelliseen sijoitukseen on tulossa tiukennuksia. Kiireellisen sijoituksen prosessia pitääkin täsmentää, sekä vahvistaa asiakastyön osaamista sekä muuttaa toimintakäytäntöjä. Haastetta kerrakseen, jotta yksikään lapsi ei jäisi ilman kiireellistä apua varsinkin tilanteessa, jossa on selkeä huostaanoton tarve, jonka valmistelun kuluessa lapsen turvallisuus tulee voida taata. Kiireellisen sijoituksen ehtona/edellytyksenä voisi olla, esim. että lapsen tilanteessa on tarve rajoitustoimenpiteisiin, tai tarve väliaikaismääräykseen lapsen hoidosta ja huollosta.

Oikea-aikaisesti saatavien tukipalvelujen ohella on tärkeää tehdä läheisten kanssa tavoitteellista ja suunnitelmallista yhteistyötä, joka alkaa jo asiakkuuden alussa, kun lapsen ja perheen tilannetta selvitetään. Lapsella ja perheellä tulisi mielestäni olla oikeus aina saada toteutettua läheisten kanssa tehtävä tilannekartoitus ja tukitoimien suunnitelma. Asiakkuuden alussa pitää jo selvitttää miten läheiset ovat olleet mukana lapsen ja perheen elämässä ja miten voivat olla mukana toimimassa lapsen hyväksi. Viranomaiselle tulisi antaa velvoite siitä, että asiakastyöntekijä tukee myös käytännössä läheisten ja lapsen välistä yhteistyötä - aina toki huomioiden lapsen etu. Monissa maissa on asiakkaalla ihan lakisääteinen oikeus saada järjestettyä läheisneuvonpito.

Yksi haaste jatkossa on SH-lain ja LS-lain yhteensovittaminen käytännössä, jotta lapsi ja perhe aidosti voisi saada tarvitsemansa tuen yleisenä sosiaalihuollon palveluna (lapsiperhepalveluna). Hyviä toiminamalleja tarvitaan siitä, miten palvelutarpeen arvointi kannattaa tehdä, jossa myös lasten tarve tulee arvioitua, ja milloin siirrytään lastensuojelulain tarkoittamaan selvitykseen.

Lapsiperheen tuen tarpeen selvittäjän tulee olla lasten ja lapsiperheiden tuen asiantuntija, mutta varhaisen tuen asiakkaita ei kannata laittaa ylikuormitettujen sosiaalityöntekijöiden päättymättömän pitkään jonoon? Keskeistä olisi, että palvelutarpeen arvioinnista käynnistyy samantien tarvittavat tukipalvelut.

SH-laissa ei pidä määritellä miten kunnissa organisoidaan käytännön asiakastyö ja millaisella osaamisella ja tehtävänimikkeellä mitäkin käytännön työtä tehdään - jos sellaista pitää ylipäätään määritellä, niin se pitää tehdä kelpoisuuslaissa tai vastaavassa. Kunnissa on kehitetty esimerkiksi ns. yhden oven lapsiperhepalveluja, jossa sovitut osaavat työntekijät selvittävät perheen tukipalvelujen tarvetta ja asiakas pääsee tarvitsemiensa palvelujen piiriin nopeasti ja joustavasti - esimerkiksi lapsi- ja perhetalot, perhekeskukset. Tässä on kovasti vielä kehitettävä kunnissa, lupaavia hyviä käytännön toteutuksia jo on mm. moniammatillisista lapsiperhepalvelujen tiimeistä.

Lakiterminologia on myös tärkeää: asiat tulisi sanottaa edistämään uudenlaista lapsi- ja perhekulttuuria. Esimerkiksi PALVELUtarpeen arvioinnin sijaan pitäisi puhua lapsen ja perheen TUEN tarpeiden arvoinnista. Kuten ex-lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi: Lapselle palvelut ovat ihmisiä" - miten siis saada lapselle kohtaavien aikuisten aikaa ja tukea.

On hyvä, että lapselle/ asiakasperheelle nimetään omatyöntekijä, joka työskentelee heidän kanssaan. Roolitus lastensuojelussa asiakasprosessista vastaavan vastuutyöntekijän ja omatyöntekijän kanssa on hyvä olla selkeä.

Helsingin Sanomat raportoi 29.8.2014 Helsingin lastensuojelupalvelujen johtajan huolen lakimuutosten aikataulusta, lakihan on hallituksen budjettiriihen mukaan nyt menossa vauhdilla eteenpäin. Laille on annettu jopa nimi "Eerika-laki" korostamaan lain keskeistä päämäärää taata varhainen tuki lapselle, siten että lapsi tulee oikeasti myös kohdatuksi ja kuulluksi ja hänen tarpeensa selvitetään.

Hallitus satsaa hiukan rahaa lain toimeenpanoon ja lain sisäänajo-koulutukseen, ja laki tulee voimaan 1.1.2015. Helsinki kantoi huolta siitä, että asiakastyötä ei ehditä organisoimaan lain edellyttämällä tavalla siihen mennessä. Ei varmasti ehditäkään, mutta nyt on korkea aika aloittaa - jotkut kunnathan ovat muutokset jo tehneet ilman lakiakin. Lain ihanteiden ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aina pitkän ajanjakson.

Tarvitsemme kokonaan uudenlaisen lapsi- ja perhekulttuurin toimintaamme ohjaamaan, ja sen mukaisesti kehitettyä asiakastyötä. Kyse on isosta reformista, ja siihen meneee jokunen vuosi. Tavoitetila on kirjattu lakiin. Tästä eteenpäin! (olen kirjoittanut mm. reformista jo monissa aiemmissa blogeissani).

Tästä voi lukea vaikkapa tuon Hesarin jutun. 

Ja kannustusta myös Helsingille (Sisko on vanha kollegani, hän tuurasi minua yhden virkavapaavuoden sosiaalipäivystyksen johtavana sossuna).

Yhteistyöllä laatua ja lastensuojelutyön uudistamista

On ilahduttavaa, että lastensuojelussa toimivat palveluntuottajat ovat järjestäytyneet yhteistyöhön. Kun palveluntuottaja on pieni toimija, niin yhteistyöverkostona pystytään paremmin varmistamaan lastensuojelutyön laatu, henkilöstön  ajantasainen osaaminen ja toiminnan uudistaminen. Myös palvelujen markkinointi ja yhteiskunnallinen viestintä toteutuu yhteistyössä. Rohkenen esitellä näistä muutaman.

Yleishyödyllisten yhteisöjen omistamat palvelutuottajat ovat perustaneet Reilu Palvelu ry:n, joka hyväksyy jäsenekseen yhteisön, joka täyttää yhdessä muokatut palvelutoiminnan laatukriteerit ja sitoutuu niiden mukaan toimimaan. Reilu Palvelu ry:n tarkoituksena on edistää ja kehittää sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja niiden omistamien yritysten vastuullisen palvelutoiminnan edellytyksiä ja toimintakulttuuria sekä parantaa palveluiden laatua. Yhdistyksen tavoite on rakentaa Reilu palvelu -merkki sertifikaatiksi palvelun laadusta ja vastuullisesta liiketoiminnasta. Merkin käyttöoikeus voidaan myöntää kriteerit täyttäville, palveluita tuottaville järjestöille tai järjestöjen omistamille palveluyrityksille. 

Tutustu Reilu palvelu ry:n toimintaan tästä.  

Pienet suomalaisomistuksesssa olevat erityisosaaja-yhteisöt/yritykset ovat perustaneet MilaPro yhteenliittymän. Siinä toimivissa yrityksissä on reilut 350 työntekijää. Monet pienyrityksistä on yritysten avainhenkilöiden omistuksessa. Yhteenliittymän päämääränä on: ...koota parhaat suomalaiset kasvatus- ja hoitoalan erityisosaajat yhteiseen innovatiiviseden organisaatioon. Tällä tavoin pystymme kehittämään mahdollisimman toimivia ja vaikuttavia keinoja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä auttamiseksi.

Tutustu MilaPron toimintaan tästä. 

Merikratos on muutaman sosiaalialan suomalaisen yrityksen yhteenliittymä, ja toimii koko Suomen alueella tarjoten erityisesti avohuollisia lähiasiakastyön palveluja, koulutusta, työnohjausta ja monenlaisia asiantuntitijapalveluja. Yritys on nyt 15 vuotta vanha, ja työllistää noin 150 työntekijää.

Tutustu Merikratoksen toimintaan tästä. 

Suomessa toimii lukuisia satavuotiaita lastensuojelualan yhdistyksiä, joita ilman lastensuojelu: lapset, nuoret ja perheet olisi pulassa. Yhdistykset tuottavat lastensuojelun asiakastyön palveluja ja monenlaista vapaaehtoistoimintaa sekä asiantuntipalveluja. Toimin itsekin parhaillaan mm. Pesäpuu ry:n hallituksessa. Ja viimeksi olemme heidän kanssa tuottaneet TV:ssä esitetyt Mun perhe-dokumenttielokuvat. Saimme elokuvan laatupalkinnon viime vuonna ensiesityksen saaneesta vammaisen lapsen perheen dokumentista. Kannattaa tutustua - Mun perhe -sivustolta löytyy linkit myös asiantuntijahaastatteluihin ja perheiden vanhempien haastatteluihin.

Nostan tässä esille kuitenkin nyt vain yhden yhteisön, jonka viimeisessä lehdessä on myös minun henkilökuva-esittelyni. Tekstistä käy ilmi oma lastensuojelun missioni ja keskeisimmät kehittämisen tarpeet.

Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto Kasper muutti perustehtäväänsä joitakin vuosia sitten, ja nykyisin on vahvasti kehittämässä perheiden tukea ja neuvontaa. Tässä äsken ilmestyneessä jäsenlehdessä esitellään  monin artikkelein Kasperin Voikukkia-hankkeen työtä. Voikukkia on erittäin tärkeä hanke kaikille lastensuojelun asiakkaana oleville vanhemmille (ja heidän lapsilleen). Itse toivon, että Voikukkia laajentaisi toimintaansa myös lastensuojelun avohuollon asiakkaiden vanhemmuuden teemoihin ja vanhempain ryhmien ja verkostojen synnyttämiseen. Hieno hanke!

Tutustu Kasperin viimeisimpään jäsenlehteen tästä. 

Pesäpuun Lähemmäs-hanke käsikirjoittaa uutta lastensuojelutyön toimintakulttuuria

Kirjoitin toukokuussa blogiini Uuden aikakauden lastensuojelutyön toimintakulttuurista. Uudenlaista toimintakulttuuria on käsikirjoitettu jo reilun kymmenen vuoden aikana erityisesti ja ansiokkaasti monissa kehityshankkeissa, joista haluan nostaa tässä esille nyt vain muutaman:

• Arnkilin Tomin, Tarja Heinon, ja heidän monien kollegoidensa ja käytännön lastensuojelutoimijoiden työ dialogisten menetelmien kehittämisessä on ollut uraa uurtavaa ja on viitoittanut uutta lastensuojelun toimintakulttuuria. Esimerkiksi läheisneuvonpito-menetelmä on murroksellinen työskentelytapa, se on lapsilähtöinen, perustuu avoimeen yhteistyöhön ja ottaa kaikki lapselle tärkeät tahot ja läheiset mukaan lapsen elämään. 
• Voikukkia -hanke, jota Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto (Kasper) toteuttaa koko maassa. Siinä ensimmäistä kertaa Suomessa on lähdetty kehittämään huostaanotettujen lasten vanhempien tukitoimia ja vertaistoimintaa. Aivan loistavaa työtä, ja tällaista olisi pitänyt olla jo vuosikymmeniä sitten.
• Juuri käynnistynyt Lähemmäs-hanke, joka on Pesäpuu ry:n toteuttama hanke. Ja Pesäpuuhan on aivan erinomainen lastensuojelun erityisosaamisen keskus, joka on tehnyt nyt 15 vuotta lastensuojelun toimintakulttuuria uudistavaa työtä. Ja ylpeänä tietenkin voin todeta, että olen saanut olla mukana perustamassa Pesäpuuta. Eikä ole tarvinnut pettyä. 

19.9.2013 oli Lähemmäs -hankkeen käynnistysseminaari. Bottan sali oli täynnä innostuneita ihmisiä: asiakkaita, läheisiä, lastensuojelun työntekijöitä, kehittäjiä, ministeriön väkeä.

Vihdoinkin on syntynyt lastensuojeluun hanke, joka nostaa lapselle ja perheelle tärkeät läheiset "virallisesti" mukaan lapsen ja perheen rinnalle. Seminaarin lopussa oli loistava paneeli, jossa huostaanotettu aikuistunut nuori, viiden huostaanotetun lapsenlapsen isovanhempi, porilainen sosiaalityöntekijä, sijaisperheen äiti ja lastensuojelun asiakkaiden asioissa työskentelevä psykologi puhuivat avoimesti ja rehellisesti tunteitakaan piilottelematta. Keskustelu oli hyvin innostava, energisoiva ja kertoi siitä, mikä lastensuojelussa on tärkeää. Keskustelu ei myöskään romantisoinut todellisuutta, sillä sinisilmäisesti ei läheisten rooliinkaan tietenkään voi suhtautua. Tämä kävi selkeästi ilmi. Hanke toimii eri puolilla Suomea käytännön asiakastyössä. Oli erinomaisia esityksiä siitä, mitä eri kunnissa aiotaan tehdä. Odotan mielenkiinnolla.

Omalta kohdaltani saatoin todeta, että olipa hyvin käytetty työpäivä (muut kiireet saivat odottaa). Tämä oli tärkeää olla kuulemassa. Saan olla mukana Lähemmäs-hankkeen ohjausryhmässä. Ja olemme olleet valmisteluyhteistyössä myös vielä minulla työn alla olevassa TK-hankkeessa, josta seminaarissa pidin lyhyen esityksenkin. Siinäkin on aihio, jonka tarkoitus on vahvistaa läheisten roolia lapsiperheiden ja lastensuojelun asiakkaiden palveluissa. Mutta siihen palaan sitten kun valmistelutyö on edennyt.

Tässä linkki Lähemmäs-hankkeen sivuille.

Tässä linkki aiempaan postaukseeni Uuden aikakauden lastensuojelusta.