Helsingin Sanomat nosti keskusteluun lasten aseman elämäntilanteissa, joissa lapsella olisi tarve päästä pysyvästi huostaan (linkit lopussa Hesarin artikkeleihin).
Aiheesta pyrittiin käymään keskustelua kun nykyistä lastensuojelulakia valmisteltiin 2006. Hesari julkaisi tuolloin asiaan liittyneen artikkelini. Olen tässä blogissani kirjoittanut asiasta muutamaankin otteeseen, ja olen saanut vastakommentteja. Niiden mukaan lastensuojelussa ei pitäisi sallia lapsen oikeutta pysyvään huostaanottoon. Mielestäni lastensuojelulain suurin ongelma, on jättää sijaishuoltoa tarvitsevan lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin toteuttamatta.
Aikoinaan kun sitä edellistä lastensuojelulakia (v.1983 voimaan tullut) ja samaan aikaan lapsen huolto- ja tapaamislakia valmisteltiin, oli tarkoituksena tietenkin ensisijaisesti pyrkiä aina kuntouttamaan lapsen omia vanhempia ja kodin olosuhteita, jotta huostaanotosta olisi vältytty kokonaan, tai mikäli sijoitus olisi ollut tarpeen, olisi vanhempia ja kotia kuntoutettu, jotta lapsi voisi palata vanhempiensa hoitoon.
Jos tämäkään ei olisi ollut mahdollista, oli tavoitteena nimetä lapselle esim.oheishuoltaja/huoltajuus, ja lapsi olisi voinut kasvaa tämän huoltajansa hoivassa ilman huostaanottoa.
Ja jos lapsen etu olisi adoptio, niin sitäkin vaihtoehtoa olisi pitänyt tutkia vakavasti ja huolellisesti. Ja vasta viimeisenä keinona olisi ollut huostaanotto.
Jostain syystä matkan varrella tällainen reititys lapsen huollon pysyvyyden järjestämiseksi hävisi (vaihtuvien työmntekijöiden ja heikon lainsäädännön omaksumisen johdosta, tai jostain muusta syystä?)
Kun v.2007 lastensuojelulakia valmisteltiin kiireessä (noin vuosi valmisteluaikaa), silloinen esittelevä ministeri Hyssälä halusi saada lain vahvistetuksi ennen eduskunnan vaalitauolle siirtymistä. Siksi mistään hyvin perustavanlaatuisesta lapsen oikeudesta ei saanut käynnistää keskustelua ja valmistelua, koski myös mm. sikiön suojelua päihdehaitoilta. Ja eduskuntahan hyväksyi lain pari päivää ennen kautensa päättämistä äänestyksen jälkeen (äänestys koski päätöksentekoa joko hallinto-oikeuksissa, tai keskitetysssä moniammatillisessa asiantuntijaryhmässä - HAO ratkaisu voitti, ja niinpä minäkin toimin nyt hallinto-oikeuden as.tuntijajäsenenä).
Kun toimin lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan perustaman lastensuojelujaoston puheenjohtajana, teimme aloitteen ns. avoimesta adoptiosta, joka toteutuikin lainsäädännössä. Julkaisimme aloitteestani lapsen oikeudesta pysyviin kasvuolosuhteisiin -julkaisun, johon pyysimme kirjoittajiksi professsori Tarja Pösön ja silloisen Vantaan perhekuntoutusjohtaja Aila Puustinen-Korhosen. Kirjoitimme Maria Kaisa Aulan kanssa esipuheen julkaisuun. Tuomme esille tarpeen pysyvään huostaanottoon. (Ailahan jatkoi sitten minun edellisessä työssäni Kuntaliiton sote-yksikön lastensuojelun asiantuntijana, kun siirryin itse yliopettajaksi ammattikorkeakouluun). ...no, historiaa.
Sanon asian jälleen uudestaan ääneen:
Silloin kun lapsella ei ole mahdollisuutta palata kuntoutuneeseen turvalliseen kotiin, tulee lapsella olla oikeus voida elää pysyvästi joko huostaanotettuna, adoptoituna tai huollon siirtona sellaisessa kodissa ja sellaisten vanhempien hoivassa, jossa hän saa rauhassa ja turvallisesti kasvaa aikuiseksi. Ja pitää yllä suhdetta vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä siten kuin lapsen etu vaatii.
Ei ole lapsen etu, että elämä on katkolla jokaisessa asiakassuunnitelmaneuvottelussa ja että vanhemmilla on jatkuva oikeus vaatia huostaanoton purkua, mutta ei mitään laissa edellytettyä velvollisuutta kuntoutua sovitussa määräajassa.
Ja tietenkin lapsen vanhemmilla ja perheellä tulee olla oikeus saada kaikki se tuki, mitä kuntoutuminen ja elämänkriisi edellyttää - tiedän, sitä ei ole tällä hetkellä riittävästi. Ja sille asiantilalle pitää saada myös muutos.
Pääministeri Juha Sipilä sanoi TV.haasattelussa 29.5.2015: "Lastensuojelua tullaan vahvistamaan, mutta pitäisi päästä siihen, että ennaltaehkäistäisiin" (yritin kirjoittaa sanasta sanaan).
Linkitän tähän myös Metropoliasta sosionomi ylemmän AMK-tutkinnon (ylempi korkeakoulututkinto) juuri suorittaneen Terhi Tukian artikkelin omasta erinomaisesta opinnäytetyöstään -kannattaa lukea
31.5.2015 Riittääkö pelkkä rakkaus... lue lisää tästä.
Tässä linkit Hesariin ja Lapsiasiavaltuutetun julkaisuun (omaa kymmenen vuoden takaista HS-kirjoitustani ei ole linkitettävissä enää tähän).
24.5.2015 HS Koskaan ei tiedä, milloin lapsi lähtee- artikkeli.
25.5.2015 HS Äidit kertovat, kuinka lapsi vietiin pois -artikkeli
26.5.2015 HS Huostaanotossa ketään ei saa jättää yksin -mielipidekirjoitus
26.5.2015 HS Lapsen menettäminen on traumaattista -mielipidekirjoitus
31.5.2015 HS Sijoituksissa lapsen ääntä tulee kuulla aidosti -mielipidekirjoitus
31.5.2015 HS Sijoitettu lapsi tarvitsee pysyviä ihmissuhteita -mielipidekirjoitus
Puustinen-Korhonen & Pösö 2010. Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin? -julkaisu
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastensuojelun adotio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastensuojelun adotio. Näytä kaikki tekstit
maanantai 1. kesäkuuta 2015
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Avoin adoptio ja pitkäaikaisessa sijaishuollossa oleva lapsi
Avoin adoptio tarkoittaa sitä, että adotoitu lapsi pitää yhteyttä omiin syntymävanhempiinsa. Tällainen adoptiojärjestely mahdollistaa myös pitkäaikaisessa sijaishuollossa olevalle lapselle pysyvät kasvuolosuhteet ja hänestä huolta pitävät aikuiset.
Pelastakaa Lapset on kuvannut tähän astisia kokemuksia hyviksi niin lapsen kuin hänen syntymävanhempiensa näkökulmasta. Tällainen adoptiojärjestely on lapsen edun mukainen.
Olin tekemässä aloitetta avoimen adoption mukaan ottamisesta adotiolakiin (lapsiasianeuvottelukunnan lastensuojelujaoston esitys).
Lue lisää Helsingin Sanomien jutusta.
Lue lisää Pelastakaa lapset sivuilta hankkeesta.
Lue lisää Lapsiasiavaltuutetun sivuilta.
Pelastakaa Lapset on kuvannut tähän astisia kokemuksia hyviksi niin lapsen kuin hänen syntymävanhempiensa näkökulmasta. Tällainen adoptiojärjestely on lapsen edun mukainen.
Olin tekemässä aloitetta avoimen adoption mukaan ottamisesta adotiolakiin (lapsiasianeuvottelukunnan lastensuojelujaoston esitys).
Lue lisää Helsingin Sanomien jutusta.
Lue lisää Pelastakaa lapset sivuilta hankkeesta.
Lue lisää Lapsiasiavaltuutetun sivuilta.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Lapsen edun turvaaminen
Lapsiasiavaltuutetun työtä edistävä lapsiasianeuvottelukunta otti kantaa 11.3.2010 kokouksessaan kahteen lastensuojelua koskevaan asiaan: toinen koski yksin maahan tulleiden turvapaikkaa hakevien lasten edun arviointia ja toinen adoptiomahdollisuuksien selvittämistä lapsen huostaanoton sijasta. Aloitteet oli valmistellut neuvottelukunnan lastensuojelujaosto, jonka puheenjohtajana toimin.
Lastensuojelun asiantuntemus on välttämätön turvapaikkaprosessissa
Lapsiasianeuvottelukunta korostaa eri ministeriöille tehdyssä aloitteessa, että yksin maahan tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita pitää kohdella ensisijaisesti lapsina. Heillä on samat lapsen oikeudet erityiseen suojeluun kuin Suomessa asuvillakin lapsilla ja heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti muiden ilman vanhempien turvaa olevien lasten kanssa. Siksi lastensuojelun asiantuntemusta turvapaikka-asioiden hoidossa pitää vahvistaa. Vähemmistövaltuutetun toimiston laatima tuore Annika Parsonsin selvitys osoittaa, että ulkomaalaislain periaatteista huolimatta lapsen etu ei toteudu turvapaikkaprosessissa ja palveluissa. Neuvottelukunta katsoo, että lastensuojelulain sisältämä lapsen edun (4§) määritelmä tulee ottaa ohjenuoraksi myös ulkomaalaislain mukaisessa toiminnassa ja lapsen etu tulee myös todellisuudessa arvioida.
Lastensuojeluviranomaisten rooli ja tehtävät turvapaikanhakijalasten palveluissa näyttävät olevan epäselviä sekä maahanmuuttopäätöksiä valmisteleville valtion viranomaisille että kunnan viranomaisille. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan viranomaisten toiminnassa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Lastensuojeluviranomaisten rooli sekä tarvittavat yhteistoimintamallit valtion ja kuntien kesken tuleekin pikaisesti selkeyttää samalla kun muutoksia turvapaikan hakijoiden vastaanottoa ja kotouttamista koskevaan lainsäädäntöön parhaillaan valmistellaan. Lapsen etu tulee aina olla päätösten perustana.
Pikaista selvittämistä kaipaa myös se, olisiko Suomessakin perusteltua siirtyä Ruotsin tai Norjan tapaiseen toimintamalliin ja lainsäädäntöön lasten aseman turvaamisessa. Ruotsin mallissa lasten vastaanotto on eritytetty aikuisten vastaanotosta ja Norjan mallissa alle 15-vuotiaiden maahan tulleiden lasten vastaanotosta vastaa kokonaisuudessaan lastensuojelu.
Myös yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden ja pakolaislasten osalta tulee arvioida adoption mahdollisuus esimerkiksi tilanteissa, joissa perheen yhdistämismahdollisuutta ei ole.
Yksin Suomeen tulleita lapsia tuli viime vuonna reilu 500 lasta. Kyse on siis hyvin pieni lasten määrä, jotka ovat tulleet yleensä erittäin haavoittavista oloista. Nämä lapset tarvitsevat huolenpitoa ja tukitoimia, ja Suomella on varaa arvioida näiden lasten tilanne asiantuntevasti.
Lue tuore selvitys asiasta: Annika Parsons 2010. Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutetun toimiston julkaisuja 6-2010.
Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.
Lapsella on oikeus pysyviin kiintymyssuhteisiin: avoin adoptio lastensuojelussa
Lapsiasianeuvottelukunta esittää kotimaisten adoptioiden nykyistä laajempaa käyttöä lasten pysyvien kiintymyssuhteiden turvaamiseksi. Lakiin tulisi kirjata ns. avoin adoptio, joka mahdollistaisi lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilymisen että yhteyden biologisiin vanhempiin. Neuvottelukunta esittää, että valmisteilla olevassa uudessa adoptiolaissa säädettäisiin ns. avoimesta adoptiosta, jossa sijaishuollossa olevan lapsen siteet biologiseen sukuun säilytetään. Avoin adoptio on viime vuosina yleistynyt joissakin maissa, mutta Suomessa sitä käytetään harvoin eikä siitä myöskään tiedetä riittävästi sosiaalityössä. Lastensuojelun osaamista olisikin vahvistettava, jotta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä pystyisi arvioimaan, milloin adoptio on lapsen edun mukaista, ja osaisi tarvittaessa saattaa prosessin vireille.
Kotimaisia adoptioita on vuodessa noin 50 lapsen osalta. Huostaanotettuna on vuosittain noin 10 000 lasta. Osa näistä lapsista on aikuisikään asti lastensuojelun huostassa kun paluumahdollisuutta biologisten vanhempien hoitoon ei ole. Lastensuojelun tehtävä olisi turvata näille lapsille pysyvät ja vakiintuneet kasvuolot, ja keinona tässä tulisi olla huollon siirto ja adoptio, ja vasta viimesijainena keinona lapsen huostassapito aikuisikään asti. Tämä on ollut lastensuojelulain johtoajatus jo v.1983 lakia laadittaessa.
Avoimessa adoptiossa mahdollistetaan lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilyminen että yhteyden säilyminen biologisiin vanhempiin. Tämä vahvistaisi etenkin pitkään sijaishuollossa olleiden huostaanotettujen lasten edun toteutumista, mutta myös hieman vanhempina adoptoitujen lasten, joilla on vielä elävät yhteydet juuriinsa.
Ns. itsenäiset adoptiot ulkomailta
Lapsiasianeuvottelukunta on kiinnittänyt huomiota myös ulkomailla toteutettuihin ns. itsenäisiin adoptioihin, joihin ei ole haettu Suomessa palveluja eikä adoptiolautakunnan lupaa . Tätä mahdollisuutta tulisi uudessa laissa rajoittaa, koska lapsen etua voidaan näissä tapauksissa arvioida vasta jälkikäteen. Myös adoptioprosessia on vaikeampi valvoa ja selvittää, onko lapsi lapsikaupan uhri.
Pelastakaa Lapset ry:n Kohtaaminen-hanke parantaa lastensuojelun valmiuksia adoptiomahdollisuuksien arvioimisessa. Nelivuotisen hankkeen (2010-2013) tarkoituksena on kehittää ja laajentaa kotimaista adoptiotyötä avoimen adoption suuntaan. Päämääränä on selvittää, mitä avoimella adoptiolla tarkoitetaan, miten sitä voisi toteuttaa ja minkälaisen mahdollisuuden se voisi tuoda lastensuojelun perhehoitoon ja sijaishuoltoon laajemminkin. RAY:n tuella käynnistetyssä hankkeessa kehitetään lapsen syntymävanhempien kanssa tehtävää sosiaalityötä, kuullaan aikuisia adoptoituja ja koulutetaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä adoptio-osaamisessa.
Hienoa, että tällainen hanke on käynnistynyt ja sosiaalityön osaamista kehitetään.
Pelastakaa lapset ry:n artikkeli ”Adoptio antaisi lapselle pysyvän kodin” julkaistiin Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla 26.3.2010. Artikkelin kannanotot ovat samansisältöisiä lapsiasianeuvottelukunnan kannanototon kanssa.
Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.
Linkki Pelastakaa Lapset ry:n hankkeeseen.
Linkki HS vieraskynä-artikkeli 26.3.2010.
Lastensuojelun asiantuntemus on välttämätön turvapaikkaprosessissa
Lapsiasianeuvottelukunta korostaa eri ministeriöille tehdyssä aloitteessa, että yksin maahan tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita pitää kohdella ensisijaisesti lapsina. Heillä on samat lapsen oikeudet erityiseen suojeluun kuin Suomessa asuvillakin lapsilla ja heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti muiden ilman vanhempien turvaa olevien lasten kanssa. Siksi lastensuojelun asiantuntemusta turvapaikka-asioiden hoidossa pitää vahvistaa. Vähemmistövaltuutetun toimiston laatima tuore Annika Parsonsin selvitys osoittaa, että ulkomaalaislain periaatteista huolimatta lapsen etu ei toteudu turvapaikkaprosessissa ja palveluissa. Neuvottelukunta katsoo, että lastensuojelulain sisältämä lapsen edun (4§) määritelmä tulee ottaa ohjenuoraksi myös ulkomaalaislain mukaisessa toiminnassa ja lapsen etu tulee myös todellisuudessa arvioida.
Lastensuojeluviranomaisten rooli ja tehtävät turvapaikanhakijalasten palveluissa näyttävät olevan epäselviä sekä maahanmuuttopäätöksiä valmisteleville valtion viranomaisille että kunnan viranomaisille. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan viranomaisten toiminnassa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Lastensuojeluviranomaisten rooli sekä tarvittavat yhteistoimintamallit valtion ja kuntien kesken tuleekin pikaisesti selkeyttää samalla kun muutoksia turvapaikan hakijoiden vastaanottoa ja kotouttamista koskevaan lainsäädäntöön parhaillaan valmistellaan. Lapsen etu tulee aina olla päätösten perustana.
Pikaista selvittämistä kaipaa myös se, olisiko Suomessakin perusteltua siirtyä Ruotsin tai Norjan tapaiseen toimintamalliin ja lainsäädäntöön lasten aseman turvaamisessa. Ruotsin mallissa lasten vastaanotto on eritytetty aikuisten vastaanotosta ja Norjan mallissa alle 15-vuotiaiden maahan tulleiden lasten vastaanotosta vastaa kokonaisuudessaan lastensuojelu.
Myös yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden ja pakolaislasten osalta tulee arvioida adoption mahdollisuus esimerkiksi tilanteissa, joissa perheen yhdistämismahdollisuutta ei ole.
Yksin Suomeen tulleita lapsia tuli viime vuonna reilu 500 lasta. Kyse on siis hyvin pieni lasten määrä, jotka ovat tulleet yleensä erittäin haavoittavista oloista. Nämä lapset tarvitsevat huolenpitoa ja tukitoimia, ja Suomella on varaa arvioida näiden lasten tilanne asiantuntevasti.
Lue tuore selvitys asiasta: Annika Parsons 2010. Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutetun toimiston julkaisuja 6-2010.
Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.
Lapsella on oikeus pysyviin kiintymyssuhteisiin: avoin adoptio lastensuojelussa
Lapsiasianeuvottelukunta esittää kotimaisten adoptioiden nykyistä laajempaa käyttöä lasten pysyvien kiintymyssuhteiden turvaamiseksi. Lakiin tulisi kirjata ns. avoin adoptio, joka mahdollistaisi lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilymisen että yhteyden biologisiin vanhempiin. Neuvottelukunta esittää, että valmisteilla olevassa uudessa adoptiolaissa säädettäisiin ns. avoimesta adoptiosta, jossa sijaishuollossa olevan lapsen siteet biologiseen sukuun säilytetään. Avoin adoptio on viime vuosina yleistynyt joissakin maissa, mutta Suomessa sitä käytetään harvoin eikä siitä myöskään tiedetä riittävästi sosiaalityössä. Lastensuojelun osaamista olisikin vahvistettava, jotta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä pystyisi arvioimaan, milloin adoptio on lapsen edun mukaista, ja osaisi tarvittaessa saattaa prosessin vireille.
Kotimaisia adoptioita on vuodessa noin 50 lapsen osalta. Huostaanotettuna on vuosittain noin 10 000 lasta. Osa näistä lapsista on aikuisikään asti lastensuojelun huostassa kun paluumahdollisuutta biologisten vanhempien hoitoon ei ole. Lastensuojelun tehtävä olisi turvata näille lapsille pysyvät ja vakiintuneet kasvuolot, ja keinona tässä tulisi olla huollon siirto ja adoptio, ja vasta viimesijainena keinona lapsen huostassapito aikuisikään asti. Tämä on ollut lastensuojelulain johtoajatus jo v.1983 lakia laadittaessa.
Avoimessa adoptiossa mahdollistetaan lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilyminen että yhteyden säilyminen biologisiin vanhempiin. Tämä vahvistaisi etenkin pitkään sijaishuollossa olleiden huostaanotettujen lasten edun toteutumista, mutta myös hieman vanhempina adoptoitujen lasten, joilla on vielä elävät yhteydet juuriinsa.
Ns. itsenäiset adoptiot ulkomailta
Lapsiasianeuvottelukunta on kiinnittänyt huomiota myös ulkomailla toteutettuihin ns. itsenäisiin adoptioihin, joihin ei ole haettu Suomessa palveluja eikä adoptiolautakunnan lupaa . Tätä mahdollisuutta tulisi uudessa laissa rajoittaa, koska lapsen etua voidaan näissä tapauksissa arvioida vasta jälkikäteen. Myös adoptioprosessia on vaikeampi valvoa ja selvittää, onko lapsi lapsikaupan uhri.
Pelastakaa Lapset ry:n Kohtaaminen-hanke parantaa lastensuojelun valmiuksia adoptiomahdollisuuksien arvioimisessa. Nelivuotisen hankkeen (2010-2013) tarkoituksena on kehittää ja laajentaa kotimaista adoptiotyötä avoimen adoption suuntaan. Päämääränä on selvittää, mitä avoimella adoptiolla tarkoitetaan, miten sitä voisi toteuttaa ja minkälaisen mahdollisuuden se voisi tuoda lastensuojelun perhehoitoon ja sijaishuoltoon laajemminkin. RAY:n tuella käynnistetyssä hankkeessa kehitetään lapsen syntymävanhempien kanssa tehtävää sosiaalityötä, kuullaan aikuisia adoptoituja ja koulutetaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä adoptio-osaamisessa.
Hienoa, että tällainen hanke on käynnistynyt ja sosiaalityön osaamista kehitetään.
Pelastakaa lapset ry:n artikkeli ”Adoptio antaisi lapselle pysyvän kodin” julkaistiin Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla 26.3.2010. Artikkelin kannanotot ovat samansisältöisiä lapsiasianeuvottelukunnan kannanototon kanssa.
Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.
Linkki Pelastakaa Lapset ry:n hankkeeseen.
Linkki HS vieraskynä-artikkeli 26.3.2010.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)