Johanna Hietamäki tutki väitöskirjassaan vanhempien kokemuksia lastensuojelun alkuarvoinnista, jossa arvioidaan lapsen tilannetta, tarpeita ja vanhempien mahdollisuuksia vastata lapsen tarpeisiin.
Tutkimukseen osallistui 177 vanhempaa. Vastausten mukaan enemmistö vanhemmista koki alkuarvioinnin myönteisenä. Siinä myös vanhempi pohtii vanhemmuuttaan, kodin ja perheen sekä lapsen tilannetta ja tarpeita lapsen kannalta. Melko suuri osa vanhemmista koki, että heillä ja sosiaalityöntekijällä on samanlainen näkemys perheen tilanteesta. Sosiaalityöntekijät tapaavat alkuarvointia laadittaessa myös lasta ja nuorta, tosin tutkimuksen mukaan edelleenkään kaikkia lapsia ei tavata kahden kesken: vain joka neljännen perheen lapsi tavataan kahden kesken. Monet vanhemmat voivoivat, että sosiaalityöntekijät olisivat keskustelleet lasten kanssa enemmän. Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus tavata riittävän usein lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää. - Tosin tämä oikeus alkaa siinä vaiheessa kun lastensuojelun asiakkuus käynnistyy - nykylain mukaanhan lastensuojelun tarvetta selvitettäessä ei vielä olla lastensuojelun asiakkaana, vaan on kyse sosiaalihuoltolain mukaisesta asiakkuudesta.
Osa perheiden vanhemmista koki myös, että alkuarviointi oli huonontanut perheen tilannetta. Johtuuko tämä alkuarvioinnin laadusta vai jostain muusta? Ainakin Hietamäki on huolissaan arviointien laadusta tilanteessa, jossa asiakkaita on paljon ja lain edellyttämissä aikarajoissa pitäisi pysyä, ettei kunta saa uhkasakkoja.
Hietamäki korostaa vanhempien ja sosiaalityöntekijän avointa yhteistyösuhdetta, jotta lapsen ja perheen asioissa päästää parempaan tilanteeseen. Alkuarvioinnissa on tärkeää etsiä voimavaroja, joiden varaan muutokset lapsen ja perheen tilanteessa voidaan rakentaa. Ongelmakeskeinen työskentely ei tuottanut toivottuja tuloksia.
Lue lisää Johanna Hietamäen tutkimuksesta: väitöskirjan tiedote tässä.
Helsingin Sanomien uutinen tutkimuksesta tässä.
Väitökirja verkossa: Jyväksylän yliopisto tässä.
