Lainaan aluksi pitkän koosteen Simon Duffyn
kahdesta Suunta-kolumnista 1. ja 8.2.2021, sillä juuri tätä haluan kommentoida
tässä puheenvuorossani.
”Ratkaisevaa
on,
millaisiksi henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmät on suunniteltu ja
millaisiin arvoihin ne perustuvat. Henkilökohtainen budjetointi on vain
työväline; järjestelmä olemme me, ihmiset, työskentelemässä yhdessä, käyttäen
tätä työkalua. Jos henkilökohtaisen budjetin avulla ei voi muuta kuin valita,
käyttääkö tätä vai tuota palvelutarjoajaa, järjestelmä on pääosin
epäonnistunut. Henkilökohtainen budjetointi toimii, jos se auttaa ihmisiä
osallistumaan, olemaan aktiivisia ja luovia omissa yhteisöissään. Siinä ei
kehitetä uutta hallintojärjestelmää vaan sitoudutaan yhdessä edistämään
ihmisten välistä tasa-arvoa, valinnanvapautta ja aktiivista kansalaisuutta
kaikille. Jos siis haluamme, että ihmisten olisi helpompi rakentaa itselleen
hyvä elämä, joudumme kovasti miettimään, miten luodaan toimivia
palvelujärjestelmiä, jotka ovat riittävän joustavia ja yksinkertaisia
toimiakseen hyvin monenlaisten ihmisten monenlaisissa tilanteissa.
Palvelujärjestelmästä
täytyy tehdä
myös hallinnon ja veronmaksajien kannalta toimiva: pitkällä aikavälillä
tehokas, kohtuuhintainen ja houkutteleva. Jos järjestelmän sanotaan olevan
joustava, mutta siinä on paljon sääntöjä ja rajoituksia, kuinka ottaisin riskin
ja muuttaisin mitään? Melkein kaikki sosiaalipalveluiden työntekijät haluavat
tehdä työnsä hyvin ja toimia luovasti ja kannustavasti asiakkaan tasaveroisena
kumppanina. Työntekijät joutuvat kuitenkin mukautumaan jäykkärakenteisiin,
rajoittaviin järjestelmiin niin, että lopulta voi näyttää siltä, kuin ongelma
olisi työntekijöissä eikä järjestelmässä. On luotava sellainen järjestelmä,
joka saa työntekijät loistamaan ja kannustaa heitä onnistumaan. Tehokkuus
saadaan aikaan sillä, että palvelujen käyttäjät voivat panostaa omaan yhteisöönsä,
omaan elämäänsä ja sellaisiin tukiin, jotka oikeasti palvelevat heitä. Luodaan
järjestelmä, jossa kaikkia kohdellaan reilusti ja jonka säännöt kaikki
ymmärtävät. Varmistetaan, että kaikki hyötyvät parannuksista ja säästöistä.”
Ollaanko organisaatioissa valmiita jakamaan valtaa?
Viisaita sanoja Simonilta. Nostaisin esille monissa
tutkimuksissa todetun suomalaisen yhteiskunnan keskeisen vahvuuden - luottamuksen. Kun kerran luotetaan,
niin miten järjestelmä suhtautuu valtaan.
Kysynkin, uskallammeko antaa
todellista valtaa asiakastyöhön. Uskallammeko organisaatioissa aidosti luottaa
asiakkaana olevan ihmisen ja hän läheistensä sekä työntekijän kykyyn löytää
kunkin ihmisen tarpeisiin ja elämän tavoitteisiin sopivia ratkaisuja? - tämä
kysymys riippumatta siitä, käytetäänkö henkilökohtaista budjetointia tai jotain
muuta tapaa järjestää asiakkaan palvelutarpeisiin soveltuvaa tukea.
Suomalainen yhteiskunta ja
hyvinvointijärjestelmä perustuvat luottamukseen. Keskeinen lähtökohta
sote-lainsäädännössä on tarvelähtöisyys -
universaalien palvelujen ohella. Ihmisen tarpeiden
tulisi siten ohjata palveluapparaatin toimintaa. Tämä edellyttää hyvää
vuoropuhelua ihmisten kanssa heidän tarpeistaan. Lainsäädäntömme mukaan
ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja sitä tulee kunnioittaa.
Sote-alan koulutusorganisaatiot tuottavat
alansa osaajat. Ammatillisuuteen kuuluu autonomia
ja myös vastuu asiakkaiden tarpeiden
kuulemisesta ja asiakkaan kanssa ratkaisuvaihtoehtojen löytämisestä. Miten
organisaatiot hyödyntävät ammattilaisen kyvykkyyttä olla ratkaisemassa yhdessä
asiakkaan kanssa hänen tarpeisiinsa ja hyvinvoinnin tavoitteisiin soveltuvaa
tukea ja apua? Olemmeko rakentaneet sääntöjen ja raja-aitojen järjestelmän,
jossa asiakkaan kanssa toimivilla alansa osaajilla on heikot mahdollisuudet
kukoistaa ja yltää parhaimpaansa?
Voisiko järjestelmä ja siinä toimivat johtajat
ja päättäjät luottaa asiakkaaseen ja työntekijään, että he löytävät kulloinkin
soveltuvat ratkaisut? Kun puhutaan rahasta ja henkilökohtaisesta budjetin
käytöstä, olen satavarma, että asiakas ja työntekijä huolella miettivät miten
kaikkein viisaimmin budjettiraha saataisiin riittämään ja että rahan käytöllä
vahvistettaisiin ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä arjessa. Uskaltaisin
tähän luottaa, varsinkin Suomessa, jossa alalle koulutetuilla ammattilaisilla
on korkea ammattieettinen sitoutuminen ja laaja ymmärrys myös yhteiskunnan
voimavarojen käytöstä mahdollisimman fiksusti. Ja kun yhdenvertaisuus on tärkeä arvo ja tavoite, se tarkoittaa juuri
sitä, että kukin saa tarpeidensa mukaan, ei sitä, että kukaan ei saisi enemmän
kuin toinen - jos tarpeet ovat erisuuruisia.
Pois
holhoavasta toimintatavasta
Peräänkuulutan tarvetta poisoppia turhasta
ihmisiä holhoavasta toimintatavasta. Vastuu ja valta sinne, missä paras
osaaminen on. Näin ajatellaan nykyjohtamisesta palkituissa organisaatioissa. Ja
yleisestikin vallalla olevissa johtamisopeissa, joissa ammattilaisten ja
asiakastiimien itseohjautuvuutta vahvistetaan, mikä merkitsee myös valtaa
vastuun ohella. Johtamisopeissa myös korostuu kyky toimia resilientisti.
Asiakastyössä tarvitaan ihmisten erilaisiin tarpeisiin joustavasti rakentuvia
ratkaisuja, eikä niitä synny ellei sitä mahdollisteta organisaatioissa. Henkilökohtainen
budjetointi olisi yksi hyvä väline resilientille organisaatiolle. Veikkaan,
että tällainen järjestelmä olisi kustannustehokas ja vaikuttava. Ja
vaikuttavuushan on yhteiskunnallisen toiminnan tärkein tavoite.
Suomalainen sosiaalihuolto on edelleen
järjestelmä- ja organisaatiolähtöinen, jossa palveluja toimeenpanevat organisaatiot määrittävät mikä on
ihmiselle kulloinkin se tuki ja palvelu, jota on valittavissa. Millainen valta
ihmisellä itsellään on vaikuttaa häntä koskeviin ratkaisuihin?
Lainsäädäntömme on kirjoitettu ammattiala- ja
palvelukohtaiseksi, ei ihmislähtöisesti, vaikka lakien sisällössä
korostetaankin asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja
tarvelähtöisyyttä. Toisin on Skotlannissa, jossa jo lain nimi viestii asiakkaana olevan ihmisen asemasta ohjata
sitä, miten hän tarvitsemansa tuen järjestää.
”The Scottish Parliament passed the Social Care (Self-directed Support)
(Scotland) Act 2013 so people who are eligible for social care support can get
greater choice and control over these services.”
Asiakkaana olevan ihmisen
itsemääräämisoikeuden toteutuminen suomalaisissa käytännöissä on pitkälti vielä
järjestelmän ja työntekijän ”taskussa”. Ihmisten osallisuuden vahvistuessa, vähenee järjestämä- ja
asiantuntijajohtoisuus.
Ihmiskohtainen
palvelujen ja tuen integraatio
Kirjoitin Kainuun Sanomiin kehitysjohtaja
Maritta Pikkaraisen kanssa Avain kansalaisuuteen - hankkeen päättyessä
organisaation rajoista, jotka estävät tai hankaloittavat ihmislähtöistä
työskentelyä. Silloin kun ihmisellä on tarve moniin palveluihin, tulisi näistä
muodostua arkea ja toimintakykyä tukeva integroitu tuen kokonaisuus,
esimerkiksi ikäihmisen kotona asumisen tai erityistä tukea tarvitsevan
lapsiperheen tuki. Kyse ei aina ole vain sote-palveluista, vaan sosiaalista
hyvinvointia edistävistä erilaisten yhteisöjen ja vertaisryhmien kautta
syntyvästä arjen tuesta.
Tuen kokonaisuus on erilainen riippuen ihmisen
tarpeista, voimavaroista ja tarjolla olevista mahdollisuuksista. Jotta
palveluista muodostuisi ihmisen ja hänen perheensä tarpeisiin vastaava
integroitu palvelukokonaisuus, pitäisi soten palvelutyö ja siinä yhteisvastuu
organisoida niin, että tämä mahdollistuu. Erilaisten hallinnollisten
raja-aitojen ja “siilojen” sijaan tarvitaan joustavasti toimivia monialaisia
vastuutiimejä. Asiakkaan tiimi
muodostuu hänen palveluissaan mukana olevista toimijoista. Kyse on
toiminnallisesta tuen integraatiosta.
Ihminen
oman elämänsä asiantuntija
Sote-palvelujärjestelmässä tulisi ymmärtää,
että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Hän tuntee omat tarpeensa ja
voimavaransa sekä tietää millaisesta tuesta ja avusta hän kulloinkin hyötyisi.
Ihmisen tarve ymmärretään usein palveluna, jota hänelle tarjotaan sellaisena,
jota palvelujärjestelmässä “sattuu olemaan palveluhyllyllä”. Elämäntilanteiden
muutoksissa palvelujärjestelmä ei jousta, eikä mahdollista yksilöllistä tuen
muotoilua.
Lähtökohtaisesti
ihminen toimii vastuullisesti, ja sitä edistää kokemus
siitä, että häneen luotetaan. Palvelujärjestelmässä tämä tarkoittaa sitä, että
ihminen on päähenkilö omassa asiakkuudessaan. Hänellä on valtaa ja vastuuta
oman elämänsä ratkaisuissa. Ilman ihmisen omaa
motivaatiota, hoidon ja tuen vaikuttavuus jää vähäiseksi. Motivaatio syntyy
kokemuksesta, että ihminen on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänen
näkemyksensä otetaan aidosti häntä koskevissa palvelupäätöksissä huomioon.
Ensikontakti määrää paljon: ihmisen tarpeeseen on fiksua vastata
sote-organisaatiossa nopeasti. Jos ensikontaktissa asiakkuuspolku ohjautuu
ihmisen tarpeiden mukaan eteenpäin, syntyy työn vaikuttavuudelle ja
kustannustehokkuudelle hyvät edellytykset. Tarvitaan uudenlaista ihmislähtöistä
asiakasohjauksen toimintatapaa.
Ihmislähtöisen toimintalogiikan mukainen
palvelujärjestelmä tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyä sekä veronmaksajien
kannalta paremman tuloksen. Toimintamallin kokonaisvaltainen muutos vaatii
rohkeutta päättäjiltä, alan ammattilaisilta ja asiakkailta.
Kuten Simon Duffy Suunta-blogissa toteaa,
meillä Suomessa on mahdollisuus ottaa opiksi muiden maiden kokemuksista.
Käydessämme Skotlannissa opintomatkalla, kysyin asuinalueen sosiaalijohtajalta,
mihin asiakas saa budjettiaan käyttää ja mihin ei. Sain vastauksen: budjettia
ei saa käyttää uhkapeleihin eikä laittomaan toimintaan, budjettia pitää käyttää
ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Ja sitä me seuraamme. Meillä
asiakastulos on ihmisen hyvinvointi ja sitä me mittareilla mittaamme.
Uskallammeko olla Suomessa näin joustavia ja
antaa valtaa ihmiselle ja hänen tukenaan toimiville? Organisaatiot voivat toimia toisinkin - lait
eivät estä vallan jakamista.
Sirkka
Rousu, hallintotieteiden tohtori, sosiaalityöntekijä
ja johtamisen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu
Kirjoittaja toimi Avain kansalaisuuteen -
henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkönä 2016-2019 www.henkilokohtainenbudjetointi.fi.
Metropolia Ammattikorkeakoulu toimii kehittämiskumppanina Essoten Sopiva
HB-hankkeessa.
Hän on kotikuntansa kuntavaltuutettu sekä
Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän (Keusote) valtuuston valtuutettu,
yhtymähallituksen ja yksilöjaoston jäsen. Keusote oli STM:n henkilökohtaisen
budjetoinnin palvelusetelikokeilussa mukana, kuten on myös meneillään olevassa
Vammaispalvelujen HB-hankkeessa. Kuntayhtymässä on käytössä HB-toimintamalli.
Blogiteksti
on julkaistu 1.3.2021 Suunta - henkilökohtaisen
budjetoinnin keskuksen blogina https://suunta.fi/vallan_jakaminen/ . Lisäksi teksti on julkaistu Metropolia Ammattikorkeakoulun Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogissa. (tulossa)
Lisätietoa
Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen
budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? https://suunta.fi/duffyn-blogi-1/
Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen
budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. https://suunta.fi/hb_jarjestelman_periaatteet/
Ihamäki
Katja 2018. Asiakaslähtöisyyden ytimessä sosiaali- ja
terveystoimessa. Julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2018. Henkilökohtainen
budjetointi - yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen
- henkilökohtainen budjetointihankkeen ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia ja
havaintoja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 52-78. Saatavana
Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/146228
Artikkelit
julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2019.
Henkilökohtainen budjetointi. Ihmislähtöinen toimintapa sosiaali- ja
terveydenhuoltoon. Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi
-kehittämishankkeen (2016-2019) tulokset ja kehittämisehdotukset sekä
yhteenveto hankkeesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana
Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/167272
Rousu Sirkka, Ihamäki Katja, Ojanen Mia 2019. Monipuolistuvat palvelut ja osallistava asiakkuusprosessi. 31-49.
Rousu Sirkka & Pekonen Elina (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi - ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja
terveydenhuoltoon. 74-90.
Pikkarainen
Marita & Rousu Sirkka 2019. Näkökulma: Soten
palvelujärjestelmässä tarvitaan vallankumous. Kainuun Sanomat 25.6.2019.
Saatavana https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/nakokulma-soten-palvelujarjestelmassa-tarvitaan-vallankumous-165775325/
Uusitalo
Kaisa 2020. "Viisaus ei asu esimiehen
päässä", todettiin sote-yhtymässä – ja siitä käynnistyi kokonaisen
työkulttuurin jättimuutos. Yle-uutiset/Työelämä-artikkeli: 7.9.2020. Saatavana https://yle.fi/uutiset/3-11525700
Tammeaid
Marika & Virtanen Petri 2020. Yhdessä ohjautuvan
tiimin rakentaminen. Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahasto ITLA, blogi
28.8.2020. Saatavana https://itla.fi/yhdessa-ohjautuvan-tiimin-rakentaminen/
Martela,
Frank Jarenko, Karoliina (toim.) 2017. Itseohjautuvuus:
Miten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent.
Filosofian
Akatemia - johtamisen blogit https://filosofianakatemia.fi/blogi/