sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Lastensuojeluviranomaisen toiminta kiireellisissä sijoituksissa

Kirjoitin pyynnöstä 16.3.2010 Turun Sanomille siitä, miten laki ohjaa lastensuojelun käytännön työtä lapsen tarvitessa kiireellistä sijoitusta. Turussa oli jo useita päiviä käyty keskustelua kaksoiskansalaisuuden omaavan lapsen sijoituksesta ilman, että lukijoille oli selvennetty kiireellisen sijoituksen perusteita. Julkaisen artikkelini blogissani nyt.
*********

Suomalaista lastensuojelutyötä ohjaa vahvasti lainsäädäntö. Lastensuojeluviranomaisten tulee noudattaa työssään monia lakeja, kuten asiakkaan oikeuksista annettua lakia (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista L 812/2000), hyvään hallintoa ja oikeusturvaa hallintoasioissa koskevaa lakia (Hallintolaki 6.6.2003/434) sekä yhdenvertaisuutta edistävää ja syrjinnän kieltävää lakia, jonka mukaan viranomaistoiminnassa ei saa syrjiä ketään esimerkiksi etnisen, kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden vuoksi (Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21). Lastensuojeluviranomaisten tulee kaikessa käytännön asiakastyössään noudattaa suomalaisen oikeusvaltion lakeja ja toimintaperiaatteita.

Lastensuojelulain (L417/2007) mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista (2§). Lastensuojelun erityinen tehtävä on varmistaa lapsen kehitys ja terveys silloin, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä (34§) tai jos
puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa
lapsen terveyttä tai kehitystä (40§). Lapsen ja perheen tilanne on arvioitava huolella. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (4§).

Lapsen kiireelliseen sijoitukseen (38§) voidaan joutua turvautumaan, jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Lapsen kiireellisen sijoituksen tarve on oltava selvä. Useimmiten kiireellisessä sijoituksessa syynä on lapsen kaltoinkohtelu, hoidon laiminlyönti, heitteillejättö, pahoinpitely tai vastaava vakava syy. Syynä voi olla myös vanhemman vakava äkillinen onnettomuus tai sairaus. Lapsi tai nuori voi myös omalla käyttäytymisellään vaarantaa oman terveytensä ja kehityksensä. Näissä tilanteissa on kyse esimerkiksi itsetuhoisuuudesta tai vakavasta päihteiden käytöstä. Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään sekä yksityisyyteen ja näin ollen siitä säädetään lastensuojelulaissa tarkoin.

Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta tekee ns. kelpoisuuslain mukaan ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Ennen päätöstä on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys tilanteesta. Tämän tarkoituksena on päästä selville esimerkiksi siitä, miten lapsen hoito voidaan väliaikaisesti järjestää muulla tavoin tai mihin lapsi tulisi sijoittaa. Kiireellistä sijoitusta koskeva päätös on aina perusteltava. Perusteluista on ilmettävä se, mitkä ovat ne välttämättömät syyt tai se välitön vaaratilanne, joka edellyttää päätöksen tekemistä. Kiireellinen sijoitus on oikeusvaikutuksiltaan verrattavissa huostaanottoon, joten edellytykset kiireelliselle sijoituspäätökselle ovat tiukat. Puuttuminen ihmisen yksityiselämän suojaan edellyttää huolellista arviointia.

Kiireellisen sijoituksen aikana lastensuojeluviranomaisilla on oikeus päättää lapsen asioista toimenpiteen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Yleensä tämä merkitsee päätöstä lapsen olinpaikasta, hoidosta, välttämättömästä terveydenhuollosta ja lapsen yhteydenpidosta. Mikäli kiireellisen sijoituksen aikana joudutaan rajoittamaan yhteydenpitoa, siitä on tehtävä perusteltu erillinen päätös. Lastensuojeluviranomaisella on viime kädessä kokonaisvaltainen vastuu lapsen hoidon ja huollon järjestämisestä. Kiireellisen sijoituksen aikana on lapsen asioista neuvoteltava huoltajien ja vanhempien kanssa sekä pyrittävä muutoinkin hyvään yhteistoimintaan päätettäessä lapsen asioista.

Kiireellisen sijoituksen enimmäiskestoaika on sosiaalityöntekijän päätöksellä 30 päivää. Huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostuessa kiireellisen sijoituksen jatkamiseen ja huostaanottopäätöksen valmistelemiseen, on määräaika 60 päivää (1.3.2010 muuttunut määräaika). Tänä aikana on tehtävä jokin seuraavista toimenpiteistä: päätös kiireellisen sijoituksen lakkaamisesta, päätös huostaanotosta, päätös kiireellisen sijoituksen määräajan jatkamisesta tai hakemus huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Kiireellinen sijoitus päättyy kun peruste kiireelliselle sijoittamiselle lakkaa, ja sosiaalityöntekijä arvioi, että lapsi voi palata turvallisesti kotiin.

Vuoden 2008 aikana huostaanotettuina tai kiireellisesti sijoitettuina oli kaikkiaan 11 804 lasta, mikä on 1,3% alle 18-vuotiaiden lasten määrästä. Sijoitetuista lapsista kiireellisesti sijoitettiin 2 410 lasta. Suostumukseen perustuva huostaanotto koski 7 966 lasta ja tahdonvastainen huostaanotto 2 171 lasta. Lastensuojelutilastossa sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisiin sijoituksiin että huostassa olleiden määrään, mikäli lapsi kiireellisen sijoituksen jälkeen päätetään huostaanottaa. (Lastensuojelu 2008. Suomen virallinen tilasto. www.thl.fi)

Lastensuojelutyötä ohjaa ja tukee kaikille avoin nettikäsikirja. www.lastensuojelunkasikirja.fi. Käsikirjassa kuvataan myös miten kiireellinen sijoitus valmistellaan.

5 kommenttia:

  1. Kun päihdetaustaa omaava henkilö saa lapsen ollessaan hoidon piirissä,onko kunnalla oikeus ottaa lapsi kiireelliseen sijoitukseen,mikäli vanhempi kieltäytyy lähtemästä laitokseen? Tuntuu olevan yleistä käytäntöä vaatia laitoshoitoa vaikka vanhempi olisi ollut useammankin vuoden raittiina.Laitosolosuhteet eivät sovi kaikille eikä sellaiset vaatimukset voi mitenkään tukea perheen pärjäämistä arjessa.ketä varten lastensuojelu silloin on? Viranomaista vai lasta?

    VastaaPoista
  2. Ja mikäli vanhempi lähetetään laitokseen stressaantumaan vastoin tahtoaan vain todistaakseen viranomaisille kyvykkyytensä huolehtia lapsestaan, jota suunnitellessaan ei ole edes ymmärtänyt kuinka kohtuuttomia vaatimuksia viranomaiset voivat lastensuojelun nimissä vaatia pelkän vuosien takaisen reseptilääkeongelman takia. Miten normaalielämää viettävällä vanhemmalla on pitää lasta itsellään jos kieltäytyy tukitoimenpiteistä, jotka eivät aja hänen tai lapsen etua vaan viranomaisten mielenrauhaa? Samoin sosiaalityö voi kieltää lapsen isän osallisuuden perheensä elämään mikäli hän ei koe tarvetta mennä hoitoon...joten miten voidaan puhua sosiaalityöntekijöiden arkuudesta?käytännössä sosiaalityöntekijöillä on rajaton valta kiristää vanhemmilta vapaus sen huolenaiheen edessä että heille on pelkkä pelko siitä että vanhempi saattaa retkahtaa jos kynsi katkeaa?

    VastaaPoista
  3. Ja mikäli vanhempi lähetetään laitokseen stressaantumaan vastoin tahtoaan vain todistaakseen viranomaisille kyvykkyytensä huolehtia lapsestaan, jota suunnitellessaan ei ole edes ymmärtänyt kuinka kohtuuttomia vaatimuksia viranomaiset voivat lastensuojelun nimissä vaatia pelkän vuosien takaisen reseptilääkeongelman takia. Miten normaalielämää viettävällä vanhemmalla on pitää lasta itsellään jos kieltäytyy tukitoimenpiteistä, jotka eivät aja hänen tai lapsen etua vaan viranomaisten mielenrauhaa? Samoin sosiaalityö voi kieltää lapsen isän osallisuuden perheensä elämään mikäli hän ei koe tarvetta mennä hoitoon...joten miten voidaan puhua sosiaalityöntekijöiden arkuudesta?käytännössä sosiaalityöntekijöillä on rajaton valta kiristää vanhemmilta vapaus sen huolenaiheen edessä että heille on pelkkä pelko siitä että vanhempi saattaa retkahtaa jos kynsi katkeaa?

    VastaaPoista
  4. Ja mikäli vanhempi lähetetään laitokseen stressaantumaan vastoin tahtoaan vain todistaakseen viranomaisille kyvykkyytensä huolehtia lapsestaan, jota suunnitellessaan ei ole edes ymmärtänyt kuinka kohtuuttomia vaatimuksia viranomaiset voivat lastensuojelun nimissä vaatia pelkän vuosien takaisen reseptilääkeongelman takia. Miten normaalielämää viettävällä vanhemmalla on pitää lasta itsellään jos kieltäytyy tukitoimenpiteistä, jotka eivät aja hänen tai lapsen etua vaan viranomaisten mielenrauhaa? Samoin sosiaalityö voi kieltää lapsen isän osallisuuden perheensä elämään mikäli hän ei koe tarvetta mennä hoitoon...joten miten voidaan puhua sosiaalityöntekijöiden arkuudesta?käytännössä sosiaalityöntekijöillä on rajaton valta kiristää vanhemmilta vapaus sen huolenaiheen edessä että heille on pelkkä pelko siitä että vanhempi saattaa retkahtaa jos kynsi katkeaa?

    VastaaPoista
  5. Jokaisen lapsen tarpeet tulee arvioida yksilöllisesti. Vanhempien kyvystä vastata lapsen terveydestä ja kehityksestä tulee aina vakuuttua, täydellistä vanhemmuutta ei ole. Riittävän hyvä lapsen iän ja tarpeiden mukainen vanhemmuus on osoitettava. Lapsi tarvitsee 24 h/365 vrk riittävänn hyvää vanhemmuutta, yhtään retkahdusta ei yleensä lapsi kestä. On tärkeää, että vanhempi aina ymmärtää mitä häneltä vaaditaan. Tässä on varmasti kehittämisen varaa.

    VastaaPoista