keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kuka tuottaa lastensuojelun palvelut?

Kirjoitin Metalliliiton Ahjo-lehden kolumniin lastensuojelupalveluista ja niiden tuottamisesta (ilmestyy 15.12.2011/nro 16.) alla olevasti:

Miksi vanhusten käytettyjä vaippoja punnitaan?

Viime viikkoina on ihmetelty miten kansainvälisen pörssiyhtiön johtajien pääoma- ja ansiotulot nousivat edellisvuodesta jopa kaksikymmenkertaisesti – toimitusjohtajan vuosiansio 5,6 miljoonaan. Ja pääoma-tuloistahan ei toimitusjohtaja maksa yhtään euroa kunnalle, jossa hän perheineen asuu. Veikkaan kuitenkin, että lapset käyvät kunnan maksutonta peruskoulua tai kauppakorkeakoulua ja työsuhdeauto kiitää kunnan rakentamilla valaistuilla teillä.

Samaisen pörssiyhtiön Suomen yhtiö maksoi veroja koko vuodelta vajaat 400 000 euroa (noin 1 % tuotosta) verotuksemme porsaanreikien johdosta. Yhtiö myy Suomen kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisia palveluja, kuten vanhustenhuoltoa ja lastensuojelua. Yhtiö tekee hyvää tulosta ja on ripeään tahtiin laajentunut ostamalla pois markkinoilta pienet palveluntuottaja-yritykset. Ruotsissa konsernin yhtiö punnitsee vanhusten vaipat tietääkseen jokaisen vanhuksen yksilöllisen vaipanvaihtovälin. Tavoite ei yhtiön mukaan ollut säästää vaipoissa.

Hoito- ja hoiva-alan palvelumarkkinoistamme tulee tällä menolla pörssiyhtiöiden kultamaa ja monopoli, eikä se ole vanhusten ja lastensuojelulasten eikä veronmaksajien kannalta hyvä asia. Kunta tai kunnat yhdessä päättävät, miten hyvinvointipalvelut ihmisille järjestetään ja ne myös maksetaan yhteisistä varoista. Kunta ostaa nykyisin noin 70 % huostaan otettujen lasten hoidosta yksityisiltä palvelumarkkinoilta. Näistä osan tuottavat kotimaisten yleishyödyllisten järjestöjen perustamat yhtiöt, joissa kertynyt voitto käytetään palvelujen kehittämiseen ja toiminnan laajentamiseen. Osinkoa ei jaeta eikä johtajille ökypalkkioita. Nämä yhtiöt ovat luonteeltaan sosiaalisia yrityksiä. Katso mm. Reilu Palvelu sivustolta.

Kunnan tulee myös valvoa lasten, vanhusten ja lääkäripalvelujen hoidon tasoa sekä palveluntuottajan toimintaa muutoinkin. Suomessa valvonta hajaantuu monille toimijoille. Aluehallintovirastot (AVI) myöntävät ympärivuorokautisen hoidon yksiköille toimiluvat ja käyvät resurssiensa puitteissa tarkastuskäynneillä. AVI:t valvovat myös kuntien toimintaa. Kunta valvoo tietenkin omaa toimintaansa sekä kaikkien yksityisten yksiköiden toimintaa, jotka sijaitsevat kunnan alueella. Kunta valvoo myös asiakkailleen ostamiansa palveluja.

Yksityiset palveluntuottajat valvovat omaa toimintaansa, vuonna 2011 uudistunut laki puhuu omavalvonnasta. Valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on sosiaalihuollon palvelujen valvonnassa uusi toimija. Se laatii kansalliset valvontaohjelmat, joiden mukaan AVIT:t käytännössä hoitavat valvonnan. Valvirassa on kaikkinensa työssä reilut 10 henkeä huolehtimassa koko sosiaalihuollon palvelujen valvonnasta, ja nämä tehtäväthän ylipäätään tulivat Valviraan vasta 2009-2010 aikana.

Ulkoinen ns. riippumaton valvonta puuttuu Suomesta kokonaan. Eikä sosiaalihuollon ammattilaisia edes rekisteröidä Valviran ammatinharjoittamis-rekisteriin. Montakohan valehoivaajaa on sosiaalihuollon töissä?

Kaikki hyvin toistaiseksi?

Kuntien päättäjien pitää ottaa järki käteen ja arvioida omien ja ostettujen palvelujen laatua ja kustannuksia. Kunnan kustannuksiin pitää laskea myös yksityisten palvelujen tarjouskilpailujen ja toiminnan valvonnan kulut. Ja olisi hyvä kuunnella myös asiakkaita ja kuntalaisia – siis meitä. Miten itse kukin meistä haluaa tulla hoidetuksi kun on hoidon ja tuen tarpeessa? Nyt olisi aika vaikuttaa.
------
Samasta aihepiiristä kirjoittivat tänään myös THL:n Pekka Puska ja Marina Erhola (HS 30.11.2011 mielipide) otsakkeella Huostaanotetut lapset ovat nykyajan huutolaisongelma.

Kirjoittajat vaativat laajaa yhteiskuntavastuuta huostaanottotarpeen vähentämiseksi sekä sijaishuollossa jo olevien lasten ja nuorten kasvuolosuhteiden parantamista. Lastensuojelun tutkimusohjelmaa myös kaivattiin. Hyvä kun tulee korkealta taholta vaatimuksia asioiden parantamiseksi. THL voisi hyvin suurena tutkimus- ja kehittämisorganisaationa (liekö noin 1300 työntekijää) myös itse kohdentaa olemassa olevia THL:n resursseja lastensuojelua koskevan tieton lisäämiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti