Tänään 10.8.2013 Hesarin artikkelissa kerrotaan peruspalveluministeri Susanna Huovisen pohdinnoista, jossa lastensuojelutyöstä kuntien sijaan vastaisikin jatkossa uudet sote-alueet.
Kuten jutussa kerrotaan, on lastensuojelun keskeiset ongelmat tunnistettu jo lukuisissa lukuisissa työryhmäraporteissa. Samoin on ongelmien ratkaisemiseksi tehty lukuisia lukuisia toimenpide-ehdotuksia, joita nyt toistetaan. Jokunen uusi kehittämisideakin löytyy. Itse olen valmistelemassa mm. henkilökohtaisen budjetoinnin mallin kehittämistä Suomeen myös lapsiperheiden varhaiseen tukeen sekä lastensuojeluun -siitä raportoin syksyllä tarkemmin.
Lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma toimi 2004-2007 aikana, ohjelmaa johti ansiokkaasti Kristiina Laiho yhteistyössä kansallisen koordinaatiotyöryhmän kanssa. Ohjelma hankki erilllisselvitykset ja kehittämisehdotukset keskeisimmistä lastensuojelun ongelma-alueista. Laaditut selvitykset ja ehdotukset olivat hyviä. Ohjelmakauden yksi keskeinen kehittämisen kohde oli lastensuojelutyö seudullisena tai maakunnallisena yhteistyönä. Vastasin STM:n toimeksiannosta juuri tämän osion nykytilan arvioimisesta ja kehittämisehdotusten tekemisestä (raportit vuosina 2005 ja 2006). Kokosimme kaikki lastensuojelun seutu- ja maakuntahankkeet valtakunnalliseksi verkostoksi, jossa jaoimme hyviä kokemuksia ja kehitimme lastensuojelupalveluja ja yhteistyömalleja yhdessä. Saimme myös ohjelmaa arvioineen ulkoisen arviointitutkimuksen mukaan paljon hyvää aikaan.
Kun lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma päättyi, jäi pallo kunnille jatkaa seutu- ja maakuntatasoisen lastensuojelutyön toteuttamista ja edelleen kehittämistä. Pallo jäi myös STM:lle, tehtävänä olisi ollut tukea hyvin alkanutta kehittämistyötä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lastensuojelutyö vaatii riittävän laajan väestöpohjan, johon hyvin soveltuu joko suuret kunnat tai kuntien yhdessä hallinnoimat sote-kuntayhtymät. Emme tässäkään asiassa tarvitse vain yhtä mallia, johon kaikkialla Suomessa pakotetaan, vaan eri väestöalueille soveltuvia järjestämistapoja.
Nyt on vuosi 2013 (seitsemän vuotta on siis virrannut vettä "Vantaassa") ja taas on monta työryhmää pohtinut lastensuojelun kehittämistarvetta ja toimenpiteitä.
Muutamilla seutu- ja maakunta-alueilla lastensuojelutehtäviä hoidetaan jo nyt ylikunnallisesti, nimenomaan ministerin peräämien "uusien" sote-alueiden toimesta. Paras ja toimiva esimerkki on Etelä-Karjalan sote-piiri Eksote. Eksote on virallinen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukainen sote-kuntayhtymä, jolle kunnat ovat siirtäneet kokonaisuudessaan kaikki lastensuojelun tehtävät. Kunnat vastaavat lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluista, kuten päivähoito, koulu, nuorisotyö, ja kehittävät ehkäisevää lastensuojelua tiiviissä yhteistyössä Eksoten lastensuojelun kanssa. Malli on toimiva ja esimerkillinen.
Ylikunnallisia yhteistyömalleja erilaisten lastensuojelupalvelujen osalta toimii myös muualla, pitkät perinteet tästä on esimerkiksi Jyväskylän alueella, ja Kainuun maakuntamallissa. Moni erikoissairaanhoitopiiri on jo vuosia sitten muuttanut nimensa sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymäksi, joka vastaa siis myös monista sosiaalipalveluista, esim. Pohjois-Karjalan sote-piiri.
Olisiko jo oikeasti aika toimeenpanna tehdyt ehdotukset? Lastensuojelun sosiaalityö tarvitsee ehdottomasti lisää osaavaa henkilöstöä. Tästäkin aiheesta on aika monta vuotta kirjoitettu.
Tässä linkki Hesarin juttuun.
Tässä linkki Kananojan 19.6.2013 jättämään raporttiin.
Tässä linkki 19.6.2013 julkaistuun lastensuojelun laatusuositukseen.
Teen arvion Kananojan raportin ehdotuksista sekä laatusuosituksesta myöhemmin. Julkaisen ne blogissani. Raportteja voi kuka tahansa kommentoida valtion Ota Kantaa sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti