Lastensuojelu 13 -koulutustapahtuma

Tämä on tekstiin sijoitettu mainos

Helsingissä sijaitseva Wanha Satama on monelle tuttu koulutuskeskus, jossa mm. Talentian sosiaalialan asiantuntijapäivät usein pidetään. Nyt Wanha Satama on aloittanut korkeatasoisten terveyden- ja sosiaalihuollon teemakoulutustapahtumat, joista yksi on Lastensuojelun 13 -koulutus. Päivät ovat 4-5.6.2013 ja ovat luonnollisesti maksulliset.

Korkeatasoinen ohjelma ja hyviä puhujia - kannattaa osallistua.
Itse en pääse, kun samaan aikaan on uusien hakijoidemme valintakokeet. 

Tässä linkki Lastensuojelu 13-sivulle.

 

Uuden aikakauden alku lastensuojeluun: kansallinen pitkäkestoinen reformi

Hei lukijani, jälleen lukuisat asiat ovat pitäneet minut kiireisenä.

Julkaisen blogissani ehdotuksen lastensuojelun kansalliseksi pitkäkestoiseksi reformiksi.
Olen luonnostellut tekstiä artikkeliksi kevään aikana yhdessä parin kollegan kanssa.
Ehdotus on siis vielä kehitteillä. Annoin aiheesta haastattelun 22.5.2013 Demokraatti-lehdelle. Toimittaja oli hyvin koonnut keskeiset asiat kansantajuisesti. 

Vaikka teksti on blogiksi pitkä, on se samalla hyvin tiiviisti kirjoitettu näkemys lastensuojelun kehittämisestä.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Uuden aikakauden alku lastensuojeluun
    

Lienee selvää, että lastensuojelu tarvitsee pitkäkestoisen kehittämisohjelman resursseineen. Muutoksia tarvitaan paitsi käytännön asiakastyöhön, myös lastensuojelun kansalliseen ja paikalliseen ohjaukseen, johtamiseen, tiedontuotantoon sekä osaamiseen ja palveluihin.

Tämä edellyttää laajaa sitoutumista yhteiseen uutta toimintakulttuuria synnyttävään kehittämisprosessiin, kansalliseen reformiin. Kehittämiskumppanuuteen tarvitaan myös asiakkaat, heidän kokemuksensa ja näkemyksensä. Reformista ja sen toimeenpanosuunnitelmasta päättäisi valtioneuvosto, ja päätös olisi kuntia velvoittava. Reformin sisällön valmistelu tulisi tehdä yhteistyöverkostona joukkoistamisen toimintamallilla.  

Artikkelissa hahmotellaan linjauksia ja ohjelmaa, joka perustuu sekä valtakunnalliseen tutkimus- ja kehittämiskokemuksiin että kunnalliseen kokemukseen. Kymmenvuotisen systemaattisen kehittämisen myötä aikaansaatu toimintakulttuuri Nurmijärvellä puhuu puolestaan. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemisen kunnallinen strategia perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön sekä asiakkaita kunnioittavaan varhaiseen tukeen. Kunta on hyötynyt siitä, että se on sitoutunut ja päässyt mukaan THL:n vetämään verkostodialogiseen kehittämisprosessiin. Siinä on myös haettu välineitä seurata toiminnan vaikuttavuutta ja kustannuksia. Käsityksemme on, että uutta toimintakulttuuria vahvistamaan tarvitaan kansallinen lastensuojelureformi.

 

Millaisia vaikutuksia kokonaisvaltaisella reformilla voidaan saada aikaan? Tässä muutama ajatus. 

Lapsille palvelut ovat ensisijassa välittäviä ihmisiä   

Ensinnäkin päätöksenteko ja käytännön toiminta perustuu tietoon siitä, mitä lapsi, nuori ja hänen perheensä tarvitsevat. Jorma Sipilä ja Eva Österbacka summaavat huhtikuussa valtionvarainministeriölle jätetyssä selvityksessä sen, kuinka olemattoman vähän tiedetään lastensuojelun asiakkaista, mm. siitä miksi he tarvitsevat tukitoimia.

Palvelut ovat lapsille ja nuorille ensisijassa ihmisiä, kuulluksi tulemista, hyvää kohtaamista ja vuorovaikutusta omaa elämää koskevissa ratkaisuissa. Tämä on tärkein lastensuojelun laatutekijä esimerkiksi sijoitettujen nuorten Selviytyjät -ryhmän kokoaman palautteen sekä huostaan otettujen lasten vanhempien vertaisverkoston palautteen mukaan. Lastensuojelutyö on vaikuttavaa silloin kun lastensuojelutyö perustuu avoimeen yhteistyöhön ja vuoropuheluun kaikkien niiden henkilöiden kanssa, jotka ovat lapselle ja nuorelle tärkeitä.

Lastensuojelutyö onnistuu yhteistoiminnassa   

Uudessa toimintakulttuurissa on selkeät valtakunnalliset ja kunnalliset tukirakenteet sekä yhdessä tekemisen meininki. Lastensuojeluasioiden kehittämiseen ja toiminnan ohjaamiseen perustetaan moniammatillinen tiimi sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) vastuuviranhaltijoista. Nyt yhteistyö on vähäistä, ja työntekijäresurssit aivan minimaaliset. STM:n vähäinen kehittämisrahoitus kohdennetaan lastensuojelun perustyössä todettujen ongelmien vähentämiseen lukuisiin hankkeisiin syydetyn rahoituksen sijaan. Esimerkiksi OKM jakaa tänä vuonna 80 miljoonaa euroa peruskoulujen oppilasryhmien pienentämiseen ja raha menee juuri siihen.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos koordinoi kaikille avoimia lastensuojelun oppimisverkostoja, jotka kokoontuvat vertaiskehittämisen tapaamisiin maakunnissa sekä aika ajoin valtakunnallisesti. Kokemusasiantuntijoiden mahdollisuudet osallistua turvataan kulukorvauksin ja asiantuntijapalkkioin. Tapaamisissa tieto jalostuu yhteisiksi lastensuojelun toimintaperiaatteiksi kokemusten, tutkitun tiedon ja omien oivallusten sekä hyviksi koettujen toimintakäytänteiden pohjalta. Vuosittain palkitaan lastensuojelun laatua parantava teko.

Tutkittua tietoa lastensuojelun vaikuttavuudesta  

Sosiaalialan osaamiskeskukset ja lastensuojelun ammattilaisia kouluttavat tiede- ja ammattikorkeakoulut sekä tutkijat tapaavat säännöllisesti. Lastensuojelun tutkimusverkostolla on pysyvä rahoitus ja vakiintunut yhteistyörakenne. Asiakastutkimus tuottaa tietoa lastensuojeluasiakkaiden tuen ja avun tarpeista, niiden taustoista ja toteutuneista tukimuodoista sekä asiakastyössä onnistumisesta. Asiakastietojärjestelmiin tallennetuista tiedoista saadaan jatkuvaluonteista seurantatietoa asiakastyön kehittämiseen.

 

Turhista lastensuojelun asiakkuuksista eroon

Lasten ja perheiden palvelutarjonta on kehittynyt niin, että tarpeellisia tukipalveluja voi saada ilman lastensuojelun asiakkaaksi hankkiutumista. Suurimmat voimavarat ovat lapsen ja perheen lähellä arjessa toimivissa ihmisissä ja yhteisöissä: neuvola, päivähoito ja koulu sekä nuorisotyö muodostavat ikäryhmänsä lapsille ja vanhemmille voimaverkoston ja ehkäisevän lastensuojelun perustan.

Kun tarvitaan lastensuojelun tukitoimia, on lapsella ja hänen perheellään aina mahdollisuus pyytää kutsumaan koolle neuvonpito, jossa läheisten ja muiden lapselle tärkeiden henkilöiden kanssa sovitaan tukitoimista. Tukimuodot ovat konkreettisia ja toimivat arjessa. Viranomaistiimien sijasta jokaiselle lapselle muodostetaan oma tiimi, joka huolehtii tukitoimista ja seuraa niiden toimivuutta. Perhe ja lapsi tahi nuori voi saada tarpeidensa mukaan tukea vaikka täysi-ikäisyyteen asti, jos tällä tuella pystytään ehkäisemään lapsen sijoitus.

 

Palvelut mukautuvat lapsen, nuoren ja perheen tarpeisiin

Lastensuojelun avopalvelut rakentuvat kunkin lapsen ja perheen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Perheillä on mahdollisuus saada tukipalveluja myös palvelusetelinä tai perhe voi määrittää itse käyttämänsä tukipalvelut henkilökohtaisen budjetin mukaan, jossa tukena voi toimia tukihenkilö. Päihde- ja mielenterveyspalveluissa perheen kuntoutus sekä lapsen ja nuoren hoito ja terapia järjestyvät viivytyksettä. Erilaisia perheen tarvitsemia palveluja tuottavat yhteisöt ja yritykset, mikä monipuolistaa palvelujen tarjontaa.

Pitkäjänteisyyttä edellyttävä sijaishuolto tuotetaan pääosin kuntien omana palveluna, jota yksityiset ja yleishyödylliset palveluntuottajat täydentävät. Yhteistyö palveluntuottajien kanssa on pitkäkestoista kehittämiskumppanuutta ilman jatkuvaa kilpailuttamista.

Kun sijoitus on lapsen tai nuoren edun mukainen, on lapsen koti perheessä, perheenomaisesti toimivassa yksikössä, tai kuntouttavassa laitoksessa, jos lapsen ja nuoren tarve sitä edellyttää. Lapsen tai nuoren vanhempia ei jätetä vaille tukea ja kuntoutumismahdollisuuksia. Mikäli vanhempien kuntoutumisessa ei edistytä, eikä lapsi voi palata vanhempiensa huoltoon, lapsella on oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin esimerkiksi sijais- tai adoptioperheessä.  

 

Lastensuojelun resurssi on aikaa lapselle ja perheelle

Lastensuojelutyö on erityisesti aikaa asiakkaalle sekä osaamista, ja molemmista on tällä hetkellä suuri puute. Jokaisen lapsen ja perheen asiaan paneudutaan heidän elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla ja intensiteetillä. Ammatillisen peruskoulutuksen jälkeen työntekijä tarvitsee ja on saanut erikoistumiskoulutuksen lastensuojelutyöhön. Ihmisen kehityspsykologia, lainsäädäntö, vuorovaikutustaidot, lastensuojelun toimintakäytännöt ja yhteistyömuodot, dokumentaatio, oman työn tutkiminen ja kehittäminen ovat erityisosaamisen ydintä.

Jokaiselle lapselle, nuorelle ja perheelle sovitaan vastuutyöntekijä ja asiakastiimi, jolla on paras mahdollinen osaaminen juuri tälle asiakkaalle. Moniammatillinen yhteistoiminta varmistaa lapsen ja perheen tuen toimivuuden. Vaikuttavuutta arvioidaan jokaisen asiakkaan kanssa. Toimintaa kehitetään vaikuttavuustiedon perusteella.  

Lapsiperheiden ja lastensuojelun palveluja johdetaan ja yhteen sovitetaan monialaisessa johtoryhmässä. Kunnan valtuuston hyväksymä lastensuojelulain edellyttämä suunnitelma ohjaa lasten ja perheiden palveluja ja lastensuojelutyötä sekä niiden kehittämistä. Lastensuojelutyön tarpeet, tavoitteet ja resurssit mitoitetaan pitkäkestoisina sosiaalisina investointeina.

Valvonta edistää oikeusturvaa ja laatua

Asiakasturvallisuus-ajattelu ja kansalliset valvontaohjelmat ohjaavat lastensuojelun valvontaa. Valvonta perustuu yhteisiin lastensuojelun laatukriteereihin. Valvontajärjestelmä toimii kuten autojen katsastus säännöllisin ja pakollisin määräaikaistarkastuksin. Valvonta koskee kaikkia toimijoita, myös kunnan omaa toimintaa ja lastensuojelun avohuoltoa. Omavalvontaa ja toiminnan kehittämistä tukee toimijoiden vertaisarviointi, koulutus ja yhteistyöverkostojen keskustelut.   

Lastensuojelun laatu ja ihmisten oikeusturvan parantaminen vaatii tekoja ja resurssien kohdentamista. Joka vuosi käytetään noin yksi miljardi lasten ja perheiden tukipalveluihin ja lastensuojeluun. Ehkäisevillä toimilla voidaan estää ongelmien kasautumista ja säästää inhimillisten kustannusten lisäksi useiden miljardien syrjäytymiskehityksen kustannukset.

 

Reformi on investointi lasten ja yhteiskunnan yhteiseen tulevaisuuteen. Toteuttaminen on vain valtion, kuntien sekä meidän kaikkien tahdosta kiinni.

Kirjoittajatiimin puolesta, Sirkka Rousu 

 

 

VM:n selvitys: Varhaiskasvatus ja koulunkäynnin tuki ehkäisee lasten ongelmia

Professorit Jorma Sipilä ja Eva Österbacka arvioivat, että varhaiskasvatus ja lasten kouluvalmiuksien tukeminen, ovat parhaimpia keinoja edistää lapsen ja nuoren hyvinvointia ja ehkäistä ongelmien syntymistä. Oikeilla ja oikea-aikaisilla palveluilla ja tukitoimilla edistetään lasten ja nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia hyvään elämään. 

Varhaiskasvatus on erityisesti huono-osaisten perheiden osalta hyvin kustannusvaikuttavaa perhepolitiikkaa. Tutkijat toteavat, että investointi varhaiskasvatukseen ei ainoastaan tasoita lasten välisiä eroja mahdollisuuksissa, vaan myös varhaiskasvatuksen tuotto arvioidaan korkeaksi. Parhaillaan Suomessa keskustellaan päivähoito-oikeuden rajaamista sellaisilta lapsilta, joiden vanhempi on syystä tai toisesta kotona. Näin ei kannattaisi menetellä, sillä korkealaatuinen päivähoitomme on yksi lasten hyvinvoinnin kulmakivi.

Myös kotihoidon piirissä oleville lapsille kannattaa järjestää mahdollisuus hyvin toteutettuun varhaiskasvatukseen ja vertaisryhmään osallistumiseen. Sipilä ja Österbacka muistuttavat, että lapsen kotihoito voi olla sekä hyvää että myös huonoa. Ja kun lasten kotiolot ovat huonot, lapselle on erityisen tärkeää päästä päivähoitoon, ja myös kokopäiväisesti vaikka vanhempi olisi kotona. Toki näiden lasten perheet tarvitsevat myös muuta tukea ja tukea vanhemmuuteen. Päivähoito ei voi olla ainut tukikeino, mutta lapselle se on tärkeä. Kun lapsi on vain kotihoidossa, voi olla ettei lapsen ja perheen huono tilanne tule kenenkään tietoon.      

Kouluyhteisö on lasten kasvun ja kehittymisen kannalta myös erityisen merkityksellinen. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, millaisiin elämänkulkuihin - ja kustannuksiin - päädytään, mikäli lapsi on jäänyt ilman riittävää tukea koulunkäyntiin. Heikoista kasvuoloista koulua käyvien lasten tuki on erityisen tärkeää. Nykykouluissa työskentelee terveydenhoitajia, kuraattoreita ja psykologeja. Useissa kunnissa on saatu erinomaisia tuloksia kouluissa toimivista merkkareista, jotka ovat mielenterveyden ja tunnetaitojen ammattilaisia. He työskentelevät koko kouluyhteisön hyväksi. Monen lapsen ongelmien taustalla löytyy tunne-elämän vaikeuksia.   

Tutkijat pohtivat selvityksessään sitä, millaisia lapsia, nuoria ja perheitä tukevia palveluita voidaan pitää sosiaalisina investointeja. Niihin panostamalla ehkäistään lasten, nuorten ja perheiden ongelmia. Näin voidaan välttää suurempia kustannuksia korjaavista toimenpiteistä, kuten lastensuojelusta, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista ja erityisopetuksesta. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet monista syistä johtuen, mutta myös siksi että lapsen ja perheen arjessa ei ole saatavilla oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea peruspalveluissa. Lapset joutuvat hakeutumaan lastensuojelun asiakkaiksi saadakseen tukipalveluja. Tämä ei ole kustannusvaikuttavaa politiikkaa.

Viime viikolla (8.4.2013) jätetty selvitys tehtiin valtionvarainministeri Urpilaisen (SDP) toimeksiannosta. Satsaukset varhaislapsuuteen ja koulunkäyntiin on julkisen talouden kestävyyden kannalta kannattavaa myös kansainvälisen tutkimuksen mukaan. Tutkijat peräänkuuluttavat politiikkaa, joka perustuu nykyistä parempaan tietoon eri palvelujen vaikuttavuudesta lasten ja nuorten sekä perheiden elämään. Tällaista tietoa tarvitaan myös kuntien päätöksenteossa. Hyvin perustellun politiikan tueksi tarvittaisiin kansallinen tutkimusohjelma, jossa tuotetaan tietoa myös toiminnan kustannusvaikuttavuudesta.

Sipilän ja Österbackan selvityksessä pohditaan erityisesti sitä, miksi lastensuojelun tarve on lisääntynyt. Lastensuojelusta ei ole saatavilla tutkimus- ja tilastotietoa, eikä nykyisen tiedon perusteella voida syistä tehdä muuta kuin yleisiä päätelmiä. Siksi he nostavatkin vahvasti esille tarpeen saada lisää erilaista ja monesta näkökulmasta tuotettua tietoa sekä tutkimusta. Tiedon puute pitää korjata, sanovat tutkijat.

Tässä linkki valtionvarainministeriön tiedotteeseen ja

Sipilän ja Österbackan selvitykseen. 

 

Lasten suojelun dynaamiset vaikutukset

Hallituksen kehysriihessä yritys- ja sijoittajaveropolitiikan vaikutusten syntymistä arvioitiin kahdella tavalla: ensiksi laskemalla euromääräisiä vaikutuksia. Tällaisessa laskennassa hyödynnetään mm. tietoa vastaavantyyppisten muutosten vaikutuksista muissa maissa sekä arvioidaan reaalisesti syntyviä vaikutuksia muuhun toimintaan. Toiseksi hallitus arvioi syntyvän lähes yhtä suuren eurosumman dynaamisina vaikutuksina. Kyse on vajaa miljardin veron alennuksista, samaan aikaan kun esimerkiksi hyvinvointipalveluista vastaavien kuntien valtionosuuksia leikataan monella sadalla miljoonalla.

Hallitus siis oletti, että yritysten ja sijoittajien käyttäytyminen muuttuu ja käytösmuutosten vaikutuksena lisätään investointeja ja synnytetään lisää työpaikkoja. Syntyykö tämänkaltaista käyttäytymisen muutosta, on nyt tosi mielenkiintoista seurata. Ja ellei synny, niin vaikutukset taitavat vain vakavaraistaa yrityksiä ja jo ennestäänkin vauraita sijoittajia, sillä piensijoittajia ja suursijoittajia kohdellaan nyt ja jatkossakin epätasa-arvoisesti.

Samanlaista dynaamisten vaikutusten perustelua voisi jatkossa hyödyntää myös lasten suojelua koskevassa päätöksenteossa.

Tällä hetkellä lapsiperheiden tukipalveluihin ja lastensuojeluun kunnat käyttävät vuodessa noin yhden miljardin. Tiedämme, että jokaisen ylisukupolvisesti syrjäytyneen lapsen elämänkaari aiheuttaa reilun miljoonan suuruiset kustannukset. Tiedämme myös, että syrjäytymisen kierteessä Suomessa on joka vuosi vähintään 15 000 lasta. Arviot vaihtelevat 15 000-60 000 henkilön välillä: pelkästään sijoitettuja lapsia ja nuoriahan on lastensuojelussa noin 17 000, ja avohuollossa noin 80 000 lasta - tosin kaikki heistä eivät tietenkään ole syrjäytyneitä. Joka tapauksessa jo näistä luvuista voi päätellä, että 15 000 syrjäytyneeksi laskettavan lapsen/nuoren määrä ei ole liioiteltu.

Reaalilaskelman mukaan nämä 15 000 syrjäytynyttä lasta/nuorta aiheuttaa 15 miljardin suuruiset kokonaiskustannukset. Voisimmeko ajatella, että ehkäisevään lapsiperhetyöhön ja lastensuojeluun käytettäisiin edes yksi miljardi lisää rahaa, niin voisimme saada dynaamisina vaikutuksina suoranaista säästöä yhteiskunnan kassaan - veikkaan, että summa on satoja miljoonia ellei miljardeja.  

Tällä yhden miljardin lisärahalla voisimme pienentää päiväkotien ja koulujen lapsiryhmiä, panna kuntoon oppilas- ja lapsihuollon työn, tukea Ice Hearts ja vastaavatyyppistä ehkäisevää toimintaa lapsille ja perheille, tehostaa lastensuojelun avohuoltoa ja perhetyötä. Nämä toimet aikaansaavat sen, että yhä harvempi lapsi tai nuori on tarpeen sijoittaa omien vanhempiensa hoidosta pois. Ja tämän reaalivaikutuksena syntyy vuosittain arvioisin, että ainakin noin 400 miljoonan euron säästöt lastensuojelun sijaishuollon kustannuksiin - jokunen lapsi ja nuori varmasti jatkossakin tarvitsee sijaishuoltoa, mutta näiden lasten määrä vähenee ainakin puoleen nykyisestä.

Näihin laskelmiin minä voin uskoa. Sen sijaan en usko hallituksen arvioon yritysten ja sijoittajien käyttäytymisen seurauksena syntyviin dynaamisiin vaikutuksiin.

Vaikutusten arvioinnissa kannattaa lasten suojelussakin ottaa käyttöön dynaamisten vaikutusten arviointimittari.   

Sijaishuollon kokonaistilasta pitää tehdä kunnon selvitys

Lastensuojelun kehittämistarpeista on tällä viikolla puhuttu mediassa. Sosiaalialan ay-järjestö Talentia julkaisi oman lastensuojelun pelastusohjelmansa (linkki alla). Sen erilaiset vaatimukset ovat perusteltuja. Yksittäisten toimenpiteiden toteuttaminen vaatii minusta "ison kuvan" piirtämistä hyvin toimivasta lastensuojelusta. Tällainen kokonaisnäkemys ja päämäärä pitää kirkastaa. Siinä pitää olla myös näkemys miten lastensuojelua ohjataan kansallisesti ja paikallisesti. Tästä yritän kirjoittaa artikkelia.

Aulikki Kananojan työryhmän työlle annettiin jatkoaikaa kesäkuuhun. Aulikki kävi 7.3.2013 lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan kokouksessa esittämässä työryhmän työn tämän vaiheen tilannetta ja arvioita kehitystoimista, ja sai meiltä työhön evästystä. Aika perusteellisia lastensuojelua sekä lapsiperheiden palvelujärjestelmän kehittämistoimia pitäisi työryhmän uskaltaa kirjoittaa, ja myös kirjoittaa näkyviin se, mikä lastensuojelussa toimii hyvin.

Lastensuojelun tulee olla uuden aikakauden alussa. Vaikka monia ja monia asioita pitää kohentaa, olisi yksi kiireellisimmistä sijaishuollon kokonaistilan perusteellinen selvittäminen. Sellaista ei ole ole minun muistini (35 vuoden lastensuojelun työtausta) mukaan tehty. Lastensuojelun kehittämisohjelmassa (2004-2006), tehtiin sijaishuollon nykytilasta pienimuotoinen selvitys ja sen pohjalta kehittämisehdotukset. Sen perustalta olisi hyvä edetä (taisi olla Laaksonen & Känkänen tekemä raportti).

Kuntaliitto julkaisi myös tällä viikolla 14.3.2013 yhteenvedon lastensuojelua koskeneesta kyselystä, joka tehtiin alan johtaville kuntavirkamiehille (linkki alla). Kyselyraporttia ei vielä näkynyt Kuntaliiton sivuilla, vain siis yhteenvetotiedote. Kerätty tieto täydentää sitä tietoa, jonka keräsin laajalla kuntakyselyllä syksyllä 2010, ja jonka raportin käsikirjoituksen toimitin Kuntaliitolle joulukuussa 2011. Jo siinä kyselyssä kävi ilmi mm. suuret asiakasmäärät, ja toki monta muutakin tulosta.

Tässä linkki Talentian ao.sivulle. (Lastensuojelun pelastusohjelma)

Tässä linkki Kuntaliiton ao.sivulle:
Tiedote  (13.3.2013 Haatainen)
Kyselyn yhteenveto. (14.3.2013)

Lastensuojelun sijaishuollossa tarvitaan lisää julkista palvelutuotantoa

Viikolla on media soitellut ja kysynyt taustatietoja lastensuojelun palvelumarkkinoista ja kehitysarvioita.

Aluksi hiukan faktaa.

Tuotettujen sosiaalipalvelujen arvo 2010 (TEM:n toimialaraportti 5/2012, 20.11.2012)

Vuosi	julkinen %	järjestöt %	yritykset %
1995	81,6	14,6	3,8
2010	69,2	15,8	15,0

Osa yritys-sektorille tilastoiduista palveluntuottajista on yleishyödyllisiä suuria yhdistyksiä, jotka ovat yhtiöittäneet maksullisen palvelutuotannon, kuten Nuorten Ystävät, Asumispalvelusäätiö. Suurten palveluntuottajien listalta löytyy myös mm. Pelastakaa Lapset. Nämä tuottajat ovat perustaneet muutama vuosi sitten Reilu Palvelu yhteisyhdistyksen, jolla erottautuvat mm. arvopohjansa ja yleishyödyllisten tavoitteiden johdosta ns. kovaa bisnestä tekevistä yrityksistä. Tässä linkki Reilu Palvelu ry:n sivuille.

Lastensuojelupalveluissa yritysten ja yhdistysten avopalvelujen tuotanto-osuudet ovat vielä pieniä. Avopalveluissa niiden osuus voisi olla suurin.

Lastensuojelun laitos- ja perhekotipalveluissa tuotetut hoitopäivät 2010 jakaantuvat seuraavasti: (THL 2009, Tilastoraportti 33/2011, 28.10.2011, TEM 5/2012, s.24)

2010  % osuus	Kunta,KY	valtio	järjestöt	yritykset	Yksit.yht.
	30,1	2,4	13,2	54,3	67,5

                                                               

Tuottaja	Kunta, KY	valtio	järjestöt	yritykset
Laitoshoito-pvt/vuosi	35,8	3,4	15,4	45,3
perhekotihoito-pvt/vuosi	16,3	-	0,4	83,2

                     

Suurin osa perhekotihoidon hoitovuorokausista tuotetaan yrityksissä ja lastenkotihoidon hoitopäivistä yritykset tuottavat alle puolet.

TEM:n raportissa (s.39) kuvataan toimialan haasteina mm. kuntien hankintapolitiikan kehittymättömyys ja pienten yritysten asema kansainvälisten suurten pääomasijoittajien ketjuuntuneen palvelutuotannon puristuksessa.

Onko tämä haluttua kehitystä?

Lain mukaan jokainen kunta päättää suvereenisti siitä, mihin sijoitetut lapset sijoitetaan.
Sijoitusta tarvitseva lapsi tulee uudistuneen lastensuojelulain mukaan ensisijaisesti päästä perhehoitoon. Tällaisia ovat perinteiset tavalliset sijaisperheet, mutta niitä ovat myös ammatilliset sijaisperheet, joista ainakin toisella vanhemmalla on vaadittu alan koulutus.
Miksi kunnat ja kuntayhtymät eivät ole määrätietoisesti kehittäneet perhehoitoa ja erityisesti ammatillista perhehoitoa osaksi kunnan tai kuntien yhteistä palveluverkkoa? Ammatillinen perhekoti voi olla sekä kunnallinen, järjestöjen tai yrityksen toimintaa.

Miksi kunnat eivät ole kehittäneet omaa sijaishuollon palveluvalikkoaan?  En tiedä. Yksi selitys voi olla kuntien suuri määrä. Sijaishuollon palvelutarjonta edellyttää laajaa väestöpohjaa, mikä olisi edellyttänyt kuntien yhteisiä sijaishuollon palvelurakenteita sekä sopimuksia palvelutuotannosta ja toiminnan pitkäjänteisestä kehittämisestä. Ituja tällaisesta saatiinkin aikaan useissa seutu- ja maakuntahankkeissa ja lastensuojelun kehittämisohjelman aikana. Syntyneitä yhteistyörakenteita ei pääosin vakinaistettu. Valtion kansallista ohjausta ei myöskään syntynyt.

Vain kunnat itse voivat saada muutoksen aikaan!

Kuntien tulisi koota voimansa ja tehdä palvelutuotanto-ohjelma, jossa otetaan kantaa MITÄ lastensuojelupalveluja tuotetaan ja MITEN ne tuotetaan. Sen lisäksi tarvitaan palveluverkkosuunnitelma, jossa otetaan kantaa siihen MISSÄ ja MILLOIN palveluja on lapsille, nuorille ja perheille saatavissa.

Lastensuojelupalveluista ehkäisevän ja avohuollon tukipalveluista pääosa voitaisiin  tuottaa järjestöjen ja yksityisten toimesta - viranomaistehtäviä lukuun ottamatta.

Sen sijaan sijaishuollon palveluista suurin osa tulisi olla kuntien / kuntayhtymien omaa palvelua. Nyt markkinaosuudet ovat juuri päinvastoin. Korjausliikkeitä kunnissa kannattaisi tehdä tähän suuntaan. Jotkut kunnat ovat niitä tehneetkin, ja käsitykseni mukaan hyvin tuloksin.

Kaikkien kriteerit täyttävien tuottajien pitää päästä listautumaan

Pitkäjänteisiin strategisiin palvelujen tuotantokumppanuuksiin kannattaa satsata myös yhdistysten ja yritysten kanssa. Ja tuottaja tulee hyväksyä tuottajalistalle, mikäli täyttää vaaditut laatukriteerit ja muut tuottajaan liittyvät edellytykset. Näin kaikki kelpoiset tuottajat pääsevät listautumaan hyväksyttyjen tuottajien listalle koko ajan, ja muutaman vuoden välein toteutuneista avoimista tarjousmenettelyistä voidaan luopua. Ne eivät turvaa lastensuojelun sijaishuollon pitkäjänteisyyttä lapselle.

Kilpailutusprosessit syövät paljon resursseja niin tilaajilta kuin tuottajiltakin, eikä kustannus-hyötysuhde tästä työstä ole välttämättä hyvä. Kukin kilpailuttava kunta/kuntien yhteisliittymä käyttää omanlaisiaan laatu yms. kuvauslomakkeita, mikä ei lisää tasavertaisuutta tuottajien kesken ja aiheuttaa hirmuisen määrän moninkertaista työtä palveluntuotajille. Tässä myös yksi syy, miksi pienet tuottajat eivät pärjää, kun kilpailutusprosessi on niin älytön.    

Jokaisen lapsen sijaishuoltopäätös tulee perustua henkilökohtaistamisen periaatteelle ja asiakkaan valinnoille. Tähän suuntaan viitoitetaan sosiaalihuoltolain uudistusta valmistelleen työryhmän 2012 raportissa.

Ps. Olen 1990-luvun lopusta lähtien ollut herättelemässä kuntia määrittämään omaa tahtotilaansa lastensuojelupalvelujen tuottamisesta. Kirjoitimme kollega Tupu Holman kanssa opaskirjojen sarjan 2004, järjestimme lukuisia seminaareja, laatupäiviä, hankintapolitiikan konsensuskokouksia, pitkiä osto- ja myyntikouluja, joissa opeteltiin yhdessä myyjien ja ostajien kanssa palvelumarkkinoilla toimimista, ja kehitimme lastensuojelun laatukriteerit, joita voidaan soveltaa myös palveluja hankittaessa ja niitä valvottaessa (LapsiARVI). Panokset eivät kuitenkaan ole riittäneet kansalliseen lastensuojelun kehittämisen suunnan ohjaukseen. Yritystä kyllä on ollut paljon.

Linkki TEM:n sosiaalipalvelujen toimialaraporttiin 2012




 

Pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista

Lukijani, linkitän tässä 18.2.2013 olleen lastensuojelun vaikuttavuuteen liittyneen THL:n seminaarin aineiston - en itse voinut osallistua. Seminaarissa esiteltiin Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen "Pitkittäistutkimus huostaanotetuista lapsista" antia. Tutkimusjohtajana toimi VTT Tarja Heino. 

En itse vielä voi kommentoida tutkimusten antia - en ole ehtinyt lukea (parhaillaan talonrakentamiskiireitä, työkiireitä ja kuntapäättäjäkiireitä), mutta laitan lukijoille tähän linkin THL:n sivuille, josta löytyy materiaalit.

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=32950
18.2.2013 seminaarissa esiteltyjen tutkimuksen aineistoa

Eduskunnan myöntämät lastensuojelun "joululahjarahat"

Hei lukijat, monet asiat ovat pitäneet minut kiireisenä, ja lomallakin olin.

Lasten Kaste, sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma, osa-ohjelma järjesti kaksipäiväisen seminaarin 12-13.2.2013. Katsottiin mitä saatiin aikaiseksi Kaste I -kaudella ja mitä opittiin. Toisena päivänä keskityttiin käynnistyvän II kauden teemoihin. Itse osallistuin Lastensuojelu-pajaan. Laitan blogin loppuun linkin seminaariaineistoihin.

Lastensuojelu-pajassa keskusteltiin mm. eduskunnan myöntämien joululahjarahojen kohdentamisesta: kansanedustajat korvamerkitsivät 3,4 miljoonaa euroa lastensuojeluun (33.60.31 momentille). Viesti oli siis mennyt perille, että Kaste ohjelman toimenpiteet eivät riitä kehittämään lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua, vaan lastensuojelu tarvitsee oman täsmäkehittämisohjelman ja sen rahoituksen.

THL (ja STM) tekee määrärahan käyttösuunnitelmaa. Raha tulee kohdentaa Kaste-ohjelmassa mainittujen ehdotusten toteuttamiseen: lastensuojelutarpeen selvittämisen menetelmien ja toimintamallien kehittämiseen, perhehoidossa olevien lasten ja heidän vanhempiensa sekä sijaisperheiden tuen järjestämiseen, perhehoitolainsäädäntöä pohtineen työryhmän ehdotusten toimeenpanoon ja perhehoidon rakenteiden kehittämiseen sekä Aulikki Kananojan selvitystyöryhmän ehdotusten toimeenpanoon (työryhmä jättää ehdotuksensa maalikuun lopussa). Määrärahalla saataneen myös yhteistyötä ohjeistava opas, ja ehkäpä lastensuojelun tutkimukseen ja tilastoinnin kehittämiseenkin liikenee jonkin verran rahaa.

Määrärahaa voivat hakea myös kunnat ja kuntayhtymät syksyn 2013 täsmähaussa.

Odotan mielenkiinnolla määrärahan käyttösuunnitelmaa.

Lastensuojelu-pajassa sovittiin myös kehittämisyhteistyöstä: THL organisoi jatkossa avoimia oppimisverkostoja, joista ensimmäinen on 8.5.2013 Helsingissä. Itse en tähän harmikseni pääse, sillä minulla on tuolloin koko päivä opetusta. Osallistukaa te!

Linkki Lasten Kaste -seminaarin aineistoihin tässä.

Tässä linkki myös Osmo Soininvaaran blogiin, jossa hän kertoo mihin eduskunta noin 50 Me kohdensi joululahjarahoja.

Kulttuurinen muutos lastensuojeluun

Ajattelimme tutkijakollegan kanssa tarjota Hesariin vieraskynäartikkelia lastensuojelun kehittämisen suunnista. Tarkastelisimme jutussa

-          toimintakulttuurin muutosta
-          lastensuojelun kansallista ohjausta, valvontaa sekä toiminnan johtamista
-          tietopohjaa sekä osaamista.

Lastensuojelun kansallisen kehittämisohjelman käytännön toimenpiteet kiinnittyvät mielestämme näihin teemoihin. Aulikki Kananojan työryhmä jättää ehdotuksensa ”Toimiva lastensuojelu” 31.3.2013 mennessä.

Lue myös mitä lapsiasiavaltuutettu esitti 7.1.2013 työryhmälle.

Linkki lausuntoon tässä.

Linkki tiedotteeseen tässä - tältä sivulta löytyy myös muut asiaan liitetyt lapsiasiavaltuutetun asiakirjalinkit.

 

Miksi nuori surmaa ? - sisäasiainministeriön selvitys

Sisäasianinministeriö julkaisi joulun alla (19.12.2012) selvityksen, joka saattoi jäädä huomaamatta. Asia kyllä uutisoitiin hyvin TV:ssä ja radiossa mm.Tarja Mankkisen hyvät haastattelut.

Tässä selvityksen kuvausteksti SM:n sivuilta sekä lopussa linkki raporttiin.

Ihmisen (lapsen, nuoren aikuisen) sosiaalisten suhteiden laatu tai turvallisten ja rakentavien sosiaalisten suhteiden puuttuminen kokonaan on tulevaisuuden yksi suurimmista hyvinvoinnin sekä valtioiden uhkista. Jokaisella lapsella, nuorella ja myös hänen vanhemmallaan tulee olla turvallisia ihmissuhteita. Tästä pitää pitää huolta. Kirjoitin aiheesta tuolloin väitöstutkimukseni lectiopuheessa (pidetty 7.12.2007), sillä Jokelan koulusurma oli tapahtunut kuukautta (7.11.2007)aiemmin. Lectiossani toivoin, että koulusurma olisi ollut käynnistämässä välttämättömiä muutoksia lasten ja nuorten hyvinvointityössä ja -politiikassa, jotta tällaiset surmat eivät toistuisi. Toisin kävi. Muistan Jokelan uutispäivän myös henkilökohtaisesti siitä, kun juuri surman tapahtuma-aikaan pidimme II sisäisen turvallisuusohjelman Arjen turvallisuus-valmisteluun liittyvää kokousta, joka käsitteli lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen keinoja.   

SM:n selvityksen kuvaus:
"Suomessa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorten tekemiä vakavia henkirikoksia, jotka ovat saaneet laajaa julkisuutta ja herättäneet paljon huomiota. Tapaukset ovat järkyttäneet yhteiskuntaa laajasti. Tämän selvityksen tarkoituksena on koota yhteen mahdollisia syitä nuorten tekemiin joukkosurmiin ja muihin vakaviin väkivallan tekoihin olemassa olevan tiedon pohjalta.

Selvityksen tavoitteena on luoda kokonaiskuva siitä, mitkä tekijät yhdistävät tekoja ja millaiset seikat niitä erottavat toisistaan. Yhteistä selvityksessä tarkasteltaville teoille on niiden suunnitelmallisuus sekä nimenomainen surmaamistarkoitus jo tekoa edeltävässä suunnittelussa. Kokonaiskuvan perusteella voidaan kehittää vakavien väkivallantekojen varhaista tunnistamista ja ennalta ehkäisyä. Selvitys perustuu julkisesti saatavilla olevaan tietoon. Tekijöitä koskevat tiedot on saatu pääasiassa esitutkintapöytäkirjojen julkisista versioista, tutkintalautakuntien raporteista sekä akateemisesta tutkimuksesta.

Joukkosurmia voidaan tarkastella sekä teko- ja tekijälähtöisesti että yhteiskunnallisia syitä analysoimalla. Tämän selvityksen ensimmäisessä osassa verrataan tarkasteltavia tapauksia tekijöihin ja tekoihin liittyvien piirteiden perusteella. Vertailussa esitetään, miksi kyseinen piirre on aiemman tiedon valossa merkityksellinen seikka selvitettäessä syitä surmatekoon. Tällaisia piirteitä tekijän osalta ovat esimerkiksi hänen perhesuhteensa, koulumenestyksensä ja päihteiden käyttönsä. Teon osalta tarkasteltavia piirteitä ovat muun muassa tekijän suhde uhreihin ja tekovälineeseen sekä tekijän motiivi. Tässä osassa esitetään myös, miten mainitut piirteet tyypillisesti ilmenevät nuorilla väkivallantekijöillä. Selvityksen toisessa osassa keskitytään yksilön ja yhteiskunnan välissä oleviin tekijöihin, joilla voi olla nuorten tekemää suunnitelmallista väkivaltaa edistävä tai hillitsevä vaikutus. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa koulukiusaaminen, väkivaltaviihde sekä perhekasvatuksen merkitys. Kolmannessa osassa tarkastellaan sellaisia yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, joiden vaikutuksesta useampi nuori voi ajautua vastaavanlaisiin väkivallantekoihin."

SM:n tiedotteesta:
"Miksi nuori surmaa -selvityksen tulokset osoittavat, että nuorten tekemien vakavien väkivallantekojen ennalta estämiseen tarvitaan kaikkien viranomaisten, järjestöjen ja potentiaalisten tekijöiden lähipiirin toimenpiteitä.
Nuorten, syrjään vetäytyvien, koulukiusattujen ja kostoa suunnittelevien miesten kanssa pitäisi saada aikaan ennen kaikkea keskusteluyhteys ennen kuin on liian myöhäistä. Selvityksen mukaan yhteistä teoille on niiden suunnitelmallisuus sekä nimenomainen surmaamistarkoitus jo tekoa edeltävässä suunnittelussa.
Miksi nuori surmaa -selvityksessä käydään läpi kahdeksan nuorten tekemää suunnitelmallista henkirikosta vuosina 1989–2012. Selvityksen tiedot on koottu pääasiassa esitutkintapöytäkirjoista, tutkintalautakuntien raporteista sekä akateemisesta tutkimuksesta. Selvitykseen on koottu mahdollisia syitä nuorten tekemiin joukkosurmiin ja muihin vakaviin väkivallantekoihin. Hallitus päätti selvityksen tekemisestä 30.5.2012.

Nuori joukkosurmaaja suunnittelee tekoaan pitkään ja yksityiskohtaisesti

Miksi nuori surmaa -selvityksessä tarkasteltavat nuorten tekemät vakavat väkivallanteot poikkeavat monella tavalla perinteisestä suomalaisesta väkivallasta. Tekijä on usein suunnitellut tekoa yksityiskohtaisesti ja huolellisesti, alkoholi ei ole merkittävä taustatekijä ja teoilla on yhteyksiä kansainvälisiin malleihin. Tekoihin on etsitty myös yhteiskunnallisia syitä, kuten yhteisöllisyyden vähenemistä ja syrjäytymisen lisääntymistä.

Selvitykseen koottujen joukkosurmien ja muiden vakavien väkivallantekojen tekijät ovat kaikki olleet nuoria poikia tai miehiä, iältään 14–23-vuotiaita. Suuri osa tekijöistä on yksinäisiä tai syrjään vetäytyviä. Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys näyttääkin olevan merkittävä riskitekijä vakavalle suunnitelmalliselle väkivallalle. Selvityksessä mukana olevissa kolmessa koulusurmassa (Raumanmeri, Jokela, Kauhajoki) teoille on tyypillistä pitkä suunnittelu- ja valmisteluaika, puolesta vuodesta useisiin vuosiin. Koulusurmaajia oli myös kiusattu koulussa pitkään.

Joukkosurmaajilla tai vakaviin väkivallantekoihin syyllistyneillä nuorilla ei ole yhtenäistä perhetaustaa. Usean teon taustalla on kosto. Koston kohteen konkreettisuus vaihtelee ennalta valituista uhreista kouluyhteisöön yleisesti sen mukaan, minkä tekijä kokee ”syyllisenä”. Suuri osa tekijöistä mielsi tai ymmärsi jäävänsä kiinni teosta.

Tilastojen perusteella Suomi on länsieurooppalaisissa vertailuissa varsin väkivaltainen maa. Eritoten henkirikosten määrä suhteessa väkilukuun on suuri. Tilastojen mukaan nuorten 18–20-vuotiaiden tekemän väkivallan määrä on kasvanut viime vuosina, kun samanaikaisesti kaikkien henkirikosten määrä on kääntynyt hienoiseen laskuun."
Tässä linkki selitysraporttiin.