Kuntaliitto ja STM ovat yhteistyötahojen asiantuntijoiden kanssa laatineet luonnoksen kansalliseksi lastensuojelun laatusuositukseksi. Sitä voi kommentoida vielä 17.12.2010 asti lastensuojelun käsikirjassa.
Kannattaa tutustua ja antaa palautetta.
Klikkaa tästä käsikirjaan.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Sosiaalityöntekijä on tuloksellinen
Antti Väisänen valmistelee ymmärtääkseni väitöskirjaansa, jonka aihe liittyy lastensuojeluun ja kustannuksiin. Hän puhui THL:n CHESS:n sosiaalitaloutta käsittelevässä seminaarissa 25.11.2010. Hänen yksi välijohtopäätöksensä käy ilmi nettisivuilta löytyvistä dioista. Hän pohdiskeli sosiaalityöntekijöiden määrän suhdetta lastensuojelun sijoituksiin (dia 11.), ja toteaa, että sosiaalityöntekijöiden suhteellisen määrän kasvu laskee kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuutta kunnassa: 10 000 asukkaan kunnassa yhden sosiaalityöntekijän lisääminen vähentäisi sijoituksia 1.8 prosenttiyksikköä.
Omassa väitöskirjassani esitin väitteen, että jokainen sosiaalityöntekijä, joka voi paneutua asiakkaansa elämäntilanteeseen lapsen ja perheen tarpeiden mukaan, kykenee säästämään lastensuojelun viimesijaisissa kustannuksissa - paneutuva lastensuojelutyö on tuottava investointi. Siksi kuntien OIKEASTI olisi kannattavaa lisätä sosiaalityöntekijöiden määrää, jotta jokainen sossu voisi tehdä paneutuvaa työtä kunnollisissa työolosuhteissa ja tuella.
Jo monissa kunnissa on osoitettu, että lisäämällä perheiden erilaista tukea esim.perhetyön resursseilla, niin lapset ja heidän perheensä ryhtyvät kummasti kuntoutumaan ja kunnalle syntyy säästöä.
Näin kannattaisi toimia kaikissa kunnissa.
Olemme valmistelemassa aihepiiriin liittyvää valtakunnallista kehittämishanketta, jossa mm. näihin asioihin syntyy johtamisen käytännön työvälineitä. Kohta lisää tästä hankkeesta.
Klikkaa Antti Väisäsen diat tästä.
Omassa väitöskirjassani esitin väitteen, että jokainen sosiaalityöntekijä, joka voi paneutua asiakkaansa elämäntilanteeseen lapsen ja perheen tarpeiden mukaan, kykenee säästämään lastensuojelun viimesijaisissa kustannuksissa - paneutuva lastensuojelutyö on tuottava investointi. Siksi kuntien OIKEASTI olisi kannattavaa lisätä sosiaalityöntekijöiden määrää, jotta jokainen sossu voisi tehdä paneutuvaa työtä kunnollisissa työolosuhteissa ja tuella.
Jo monissa kunnissa on osoitettu, että lisäämällä perheiden erilaista tukea esim.perhetyön resursseilla, niin lapset ja heidän perheensä ryhtyvät kummasti kuntoutumaan ja kunnalle syntyy säästöä.
Näin kannattaisi toimia kaikissa kunnissa.
Olemme valmistelemassa aihepiiriin liittyvää valtakunnallista kehittämishanketta, jossa mm. näihin asioihin syntyy johtamisen käytännön työvälineitä. Kohta lisää tästä hankkeesta.
Klikkaa Antti Väisäsen diat tästä.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Lastensuojelu tilastojen valossa 2009
Lastensuojelu 2009
Lainaus THL:n sivuilta: Pitkään jatkunut sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten määrä kääntyi lievään laskuun. Kiireellisten sijoitusten määrä kuitenkin lisääntyi edelleen.
Vuoden 2009 aikana huostassa olevien lasten määrä väheni neljä prosenttia. Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi 17 prosenttia. Huostaanotto alkoi useimmiten kiireellisenä sijoituksena. Uusista huostaanotoista oli kiireellisten sijoitusten osuus kolme neljäsosaa. Huostassa olevista lapsista vajaa viidesosa oli tahdonvastaisesti huostaan otettuna. Vastaavaan väestöön suhteutettuna oli 16 vuotta täyttäneiden, huostassa olleiden lasten osuus muita ikäryhmiä selvästi suurempi, kaksi ja puoli prosenttia.
Kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yli 16 000 lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta on sijoitettujen kokonaismäärä vähentynyt puolitoista prosenttia. Sijoitettujen lasten määrässä kirjattiin laskua nyt ensimmäisen kerran sitten vuoden 1991 jälkeen, jolloin valtakunnallinen, vuosittainen lastensuojelutietojen keruu aloitettiin.
Lähes puolet huostassa olevista lapsista on sijoitettuna perheisiin. Laitoshuollon osuus on suurin silloin kun tarkastellaan kaikkia kodin ulkopuolelle, myös lyhyempiä aikoja sijoitettuina olleita lapsia sekä nuoria. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista on poikia enemmän kuin tyttöjä. Kodin ulkopuolisia sijoituksia ei ollut lainkaan 15 kunnassa.
Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden kokonaismäärä jatkoi edelleen kasvuaan vuonna 2009. Asiakasmäärissä oli nousua noin viisi prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 70 700 lasta ja nuorta.
Sivuillani on suora linkki tilastotiedostoon THL:n sivuille.
Lainaus THL:n sivuilta: Pitkään jatkunut sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten määrä kääntyi lievään laskuun. Kiireellisten sijoitusten määrä kuitenkin lisääntyi edelleen.
Vuoden 2009 aikana huostassa olevien lasten määrä väheni neljä prosenttia. Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi 17 prosenttia. Huostaanotto alkoi useimmiten kiireellisenä sijoituksena. Uusista huostaanotoista oli kiireellisten sijoitusten osuus kolme neljäsosaa. Huostassa olevista lapsista vajaa viidesosa oli tahdonvastaisesti huostaan otettuna. Vastaavaan väestöön suhteutettuna oli 16 vuotta täyttäneiden, huostassa olleiden lasten osuus muita ikäryhmiä selvästi suurempi, kaksi ja puoli prosenttia.
Kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yli 16 000 lasta ja nuorta. Edellisestä vuodesta on sijoitettujen kokonaismäärä vähentynyt puolitoista prosenttia. Sijoitettujen lasten määrässä kirjattiin laskua nyt ensimmäisen kerran sitten vuoden 1991 jälkeen, jolloin valtakunnallinen, vuosittainen lastensuojelutietojen keruu aloitettiin.
Lähes puolet huostassa olevista lapsista on sijoitettuna perheisiin. Laitoshuollon osuus on suurin silloin kun tarkastellaan kaikkia kodin ulkopuolelle, myös lyhyempiä aikoja sijoitettuina olleita lapsia sekä nuoria. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista on poikia enemmän kuin tyttöjä. Kodin ulkopuolisia sijoituksia ei ollut lainkaan 15 kunnassa.
Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden kokonaismäärä jatkoi edelleen kasvuaan vuonna 2009. Asiakasmäärissä oli nousua noin viisi prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä oli yhteensä yli 70 700 lasta ja nuorta.
Sivuillani on suora linkki tilastotiedostoon THL:n sivuille.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Lastensuojelun kehittämisosaaminen?
En tiedä, onko viisasta ottaa tähän kantaa julkisesti. Otan nyt kuitenkin. Mielestäni lastensuojelun kehittämispäällikön tehtävään tarvittaisiin nimenomaan lastensuojelun sosiaalityön koulutus ja työskentelykokemus kunnan lastensuojelun sosiaalityössä? Mutta jälleen on käymässä niin, että lastensuojelun kehittämiseen katsoo valitseva valtion organisaatio pätevämmäksi psykologin järjestötyöstä. Minua kismittää. Ei niin, etteikö ko.psykologi olisi muutoin loistava työssään - siitä ei ole kyse. Jospa joskus tulee sekin päivä, että terveydenhuollon kehittämispäällikön tehtävään valitaan sosiaalityön ammattilainen.
Lastensuojelu seuraavassa hallitusohjelmassa
Tapaamme keskiviikkona lastensuojeluteeman parissa kansallisia vaikuttajia. Omat toivomukseni seuraavan hallituksen ohjelmaan ovat:
1. hallituksen on vähennettävä tehokkaasti lapsiperheköyhyyttä
- lastensuojelun asiakaslapset ja perheet ovat köyhiä
- lastensuojelu niittää sitä, mitä muilla yhteiskunnan sektoreilla kylvetään tai jätetään tekemättä. Liian monen lastensuojelun asiakkaana olevan perheen ahdingon taustalla on aineellinen köyhyys.
2. hallituksen on varmistettava ehkäisevän lastensuojelun tukitoimien saatavuus eri-ikäisten lasten ja heidän perheidensä tarpeiden mukaan, kuten kynnyksettömiä palveluja esim. perhekeskus-toimintamallin mukaan, varhaista perhetyötä jo neuvolasta ja päivähoidosta, vanhemmuuden vertaistukea, tukea oppimisvaikeuksiin
3. käynnistetään erityinen kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelma vuonna 2011 annettavan kansallisen lastensuojelun laatusuosituksen toimeenpanemiseksi:
- lastensuojelun sosiaalityö on kiistatta kriisissä, jonka ratkaisemiin tarvitaan
monia keinoja. Lastensuojelutyön kokonaislaatu ja vaikuttavuus on ratkaisevasti riippuvainen lastensuojelun SOSIAALITYÖN laadusta. Sosiaalityöntekijä vastaa lapsen asiakasprosessista ja johtaa sitä.
- annetaan lisää aloituspaikkoja yliopistoihin ja yl amk-tutkintoon, jotta saadaan riittämään kelpoisia sosiaalityöntekijöitä (yl amk –tutkinto on antanut v.2005 lähtien pätevyyden maisterikelpoisuutta edellyttäviin virkoihin)
- synnytetään järjestelmällinen erikoistumiskoulutus-malli, jolla varmistetaan riittävä erityisosaaminen juuri lastensuojelun sosiaalityöhön. Lastensuojelun sosiaalityö vaatii erittäin korkeaa erityisosaamista.
- kansallisella tasolla turvataan käytännön asiakastyön vaatima tuki: mm. antamalla lastensuojelun asiakastyön dokumentaatiota koskeva STM:n asetus ja kehittämällä kaikkiin keskeisiin asiakasprosessin mukaisiin tehtäviin yhdenmukaiset lomakesisällöt ja ohjeistukset. Näin varmistetaan oikeusturva ja edistetään työn tasalaatuisuutta.
- kunnissa kehitetään kaikilla tavoilla sosiaalityön työolosuhteita: vähemmän asiakkaita per työntekijä, työn vaativuutta vastaava palkkaus, tiimi- ja parityö, sekä lähityön muu tuki.
Näillä päästäisiin jo pitkälle.
1. hallituksen on vähennettävä tehokkaasti lapsiperheköyhyyttä
- lastensuojelun asiakaslapset ja perheet ovat köyhiä
- lastensuojelu niittää sitä, mitä muilla yhteiskunnan sektoreilla kylvetään tai jätetään tekemättä. Liian monen lastensuojelun asiakkaana olevan perheen ahdingon taustalla on aineellinen köyhyys.
2. hallituksen on varmistettava ehkäisevän lastensuojelun tukitoimien saatavuus eri-ikäisten lasten ja heidän perheidensä tarpeiden mukaan, kuten kynnyksettömiä palveluja esim. perhekeskus-toimintamallin mukaan, varhaista perhetyötä jo neuvolasta ja päivähoidosta, vanhemmuuden vertaistukea, tukea oppimisvaikeuksiin
3. käynnistetään erityinen kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelma vuonna 2011 annettavan kansallisen lastensuojelun laatusuosituksen toimeenpanemiseksi:
- lastensuojelun sosiaalityö on kiistatta kriisissä, jonka ratkaisemiin tarvitaan
monia keinoja. Lastensuojelutyön kokonaislaatu ja vaikuttavuus on ratkaisevasti riippuvainen lastensuojelun SOSIAALITYÖN laadusta. Sosiaalityöntekijä vastaa lapsen asiakasprosessista ja johtaa sitä.
- annetaan lisää aloituspaikkoja yliopistoihin ja yl amk-tutkintoon, jotta saadaan riittämään kelpoisia sosiaalityöntekijöitä (yl amk –tutkinto on antanut v.2005 lähtien pätevyyden maisterikelpoisuutta edellyttäviin virkoihin)
- synnytetään järjestelmällinen erikoistumiskoulutus-malli, jolla varmistetaan riittävä erityisosaaminen juuri lastensuojelun sosiaalityöhön. Lastensuojelun sosiaalityö vaatii erittäin korkeaa erityisosaamista.
- kansallisella tasolla turvataan käytännön asiakastyön vaatima tuki: mm. antamalla lastensuojelun asiakastyön dokumentaatiota koskeva STM:n asetus ja kehittämällä kaikkiin keskeisiin asiakasprosessin mukaisiin tehtäviin yhdenmukaiset lomakesisällöt ja ohjeistukset. Näin varmistetaan oikeusturva ja edistetään työn tasalaatuisuutta.
- kunnissa kehitetään kaikilla tavoilla sosiaalityön työolosuhteita: vähemmän asiakkaita per työntekijä, työn vaativuutta vastaava palkkaus, tiimi- ja parityö, sekä lähityön muu tuki.
Näillä päästäisiin jo pitkälle.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Lastensuojelun työkalupakki: Toimiva lapsi ja perhe –perheneuvonpito
Kuten tiedämme, moni lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia kun vanhemmalla on vakava mielensairaus. Tutkimusten mukaan mielenterveyden häiriöt ja koulutuksellinen ja sosiaalinen syrjäytyminen siirtyvät helposti vanhemmilta lapsille. Lastenpsykiatri ja tutkimusprofessori Tytti Solantaus on keskeinen vaikuttaja Toimiva lapsi- ja perhe hankkeen työmenetelmien kehittäjänä ja tutkijana. Perustavoitteena on auttaa vanhempia auttamaan omia lapsiaan. Menetelmän avulla avataan keskustelua vanhemman sairaudesta tai muista ongelmista ja näin tuetaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisua sekä vahvistetaan lasta suojaavia tekijöitä.
Työmenetelmät ovat jo monien työntekijöiden käytössä sairaanhoitopiireissä ja mielenterveystoimistoissa. Menetelmät tukevat myös lapsen ja perheen kanssa toimivien mielenterveys- ja lastensuojelutyön yhteistyötä. Kaikkien lastensuojelun työntekijöiden työkalupakissa menetelmät eivät vielä ole, mutta se olisi tarpeen.
Työmuodot ovat edelleen kehittymässä ehkäisevän lastensuojelun käyttöön ja leviämässä nyt myös kouluihin ja päivähoitoon, jotka voivat omilla toimillaan tukea lasta. Kunnille on kehitetty toimintamalli, miten kannattaa toimia kun lapsen isä tai äiti kärsii vakavasta mielensairaudesta. Menetelmä sopii myös lapsille, joiden vanhemmalla on esimerkiksi päihdesairaus. Perheneuvonpito on yksinkertainen toimintatapa yhdessä käsitellä lapsen arkea tukevia pieniäkin asioita. THL:n kanssa yhtä jalkaa myös Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistys kouluttaa kuntien työntekijöitä ja edelleen kehittää menetelmiä ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden (päivähoito, koulut jne.) käyttöön. Olen itse saanut olla mukana Uudenmaan yhdistyksen nykyisen ehkäisevän lastensuojelun kuntahankkeen ”Paula-projekti” ohjausryhmässä. Mukana on myös Tytti ja STM:stä lasten ja perheiden palveluista ja LapsiKASTE-hankkeesta vastaava Riitta Viitala. Hieno kokemus ja loistavaa työtä.
Klikkaa tästä THL:n Toimiva lapsi ja perhe-sivulle.Klikkaa tästä Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistyksen sivuille.Klikkaa tästä Paula-projektin sivulle.
Työmenetelmät ovat jo monien työntekijöiden käytössä sairaanhoitopiireissä ja mielenterveystoimistoissa. Menetelmät tukevat myös lapsen ja perheen kanssa toimivien mielenterveys- ja lastensuojelutyön yhteistyötä. Kaikkien lastensuojelun työntekijöiden työkalupakissa menetelmät eivät vielä ole, mutta se olisi tarpeen.
Työmuodot ovat edelleen kehittymässä ehkäisevän lastensuojelun käyttöön ja leviämässä nyt myös kouluihin ja päivähoitoon, jotka voivat omilla toimillaan tukea lasta. Kunnille on kehitetty toimintamalli, miten kannattaa toimia kun lapsen isä tai äiti kärsii vakavasta mielensairaudesta. Menetelmä sopii myös lapsille, joiden vanhemmalla on esimerkiksi päihdesairaus. Perheneuvonpito on yksinkertainen toimintatapa yhdessä käsitellä lapsen arkea tukevia pieniäkin asioita. THL:n kanssa yhtä jalkaa myös Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistys kouluttaa kuntien työntekijöitä ja edelleen kehittää menetelmiä ehkäisevän lastensuojelun toimijoiden (päivähoito, koulut jne.) käyttöön. Olen itse saanut olla mukana Uudenmaan yhdistyksen nykyisen ehkäisevän lastensuojelun kuntahankkeen ”Paula-projekti” ohjausryhmässä. Mukana on myös Tytti ja STM:stä lasten ja perheiden palveluista ja LapsiKASTE-hankkeesta vastaava Riitta Viitala. Hieno kokemus ja loistavaa työtä.
Klikkaa tästä THL:n Toimiva lapsi ja perhe-sivulle.Klikkaa tästä Omaiset mielenterveystyön tukena yhdistyksen sivuille.Klikkaa tästä Paula-projektin sivulle.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Tukihenkilötyö: tärkeää ehkäisevän ja kuntouttavan lastensuojelun toimintaa
Kaustisen Ev. Opistolla marraskuun 9.-11.11. on lastensuojelun tukihenkilö- ja tukiperhekoulutus (osallistujille ilmainen).
Lisätietoja Kaustisen opistosta.
Monet järjestöt tuottavat erinomaista tukihenkilö- ja tukiperhetyötä lapsille, koko perheelle ja nuorille.
Lisätietoja Kaustisen opistosta.
Monet järjestöt tuottavat erinomaista tukihenkilö- ja tukiperhetyötä lapsille, koko perheelle ja nuorille.
Ehkäisevä ja perhettä kuntouttava lastensuojelutyö on aina kannattava investointi
Keski-Suomalaisessa julkaistiin hyvä kolumni, jonka linkin laitan tässä jakeluun muillekin.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Lastensuojelu ja huostaanotto
Tulkoon kaikille selväksi, että olen sitä mieltä ettei yhtäkään lasta saa ottaa huostaan, ellei lapsen tilanne sitä edellytä.
• Lastensuojelun on käytettävä kaikkia lastensuojelulle käytettäväksi yhteiskunnan toimesta annettuja keinoja (resursseja), joilla lapsen ja hänen perheensä elämäntilanne voisi muuttua paremmaksi, niin ettei lapsen kehitys ja terveys ole enää vaarassa.
• Erilaisilla nettikeskustelupalstoilla kommentoidaan blogikirjoituksiani ja halutaan muille keskustelijoille uskotella jotain, mitä en ole kirjoittanut blogeihini.
• Sinnikkäästi väitetään myös, että kunta hyötyisi taloudellisesti huostaanotoista. Näin ei ole, eikä tällainen seikka milloinkaan voi perustella kenenkään lapsen ottamista pois vanhemmiltaan yhteiskunnan huostaan. On myös perustettu face book-ryhmä kunnallisen lastensuojelun mielivaltaa vastaan.
• Väitetään myös, että huostaanottoa tarjotaan ainoana tukikeinona lapselle /nuorelle ja perheelle. Jos näin on, niin tällaiset lastensuojelun asiakkuudet pitäisi joka ikinen tutkia ylempien oikeusviranomaisten toimesta oma-aloitteisesti. Näin laittomasti ja osaamattomasti Suomessa ei voi olla.
Suomi on oikeusvaltio, eikä lastensuojelu toimi mielivaltaisesti. Jotta mielivaltaa ei koskaan ilmenisi, tulee yhteiskunnan varmistaa se, että lastensuojelussa osaaminen on korkealaatuista ja käytettävissä on erilaisia lapsen ja koko perheen tukemisen keinoja ja resursseja, niin että yhtäkään lasta ei tarvitsisi ottaa huostaan. Olen yli 32 -vuotisen asiakastyöni aikana kuitenkin nähnyt, että meillä on myös niin vakavasti päihde- ja mielenterveyssairaita vanhempia, jotka eivät pysty lainkaan huolehtimaan lapsestaan. Näillä lapsilla on oikeus päästä pysyvästi huostaan tai adoptiolapseksi, niin että lapsi voi elää tavallista lapsuutta ja nuoruutta. En voi ymmärtää, että suljetaan silmät tällaiselta tosiasialta. Lastensuojelun tehtävä on turvata näiden lasten henki ja elämä.
• Lastensuojelun on käytettävä kaikkia lastensuojelulle käytettäväksi yhteiskunnan toimesta annettuja keinoja (resursseja), joilla lapsen ja hänen perheensä elämäntilanne voisi muuttua paremmaksi, niin ettei lapsen kehitys ja terveys ole enää vaarassa.
• Erilaisilla nettikeskustelupalstoilla kommentoidaan blogikirjoituksiani ja halutaan muille keskustelijoille uskotella jotain, mitä en ole kirjoittanut blogeihini.
• Sinnikkäästi väitetään myös, että kunta hyötyisi taloudellisesti huostaanotoista. Näin ei ole, eikä tällainen seikka milloinkaan voi perustella kenenkään lapsen ottamista pois vanhemmiltaan yhteiskunnan huostaan. On myös perustettu face book-ryhmä kunnallisen lastensuojelun mielivaltaa vastaan.
• Väitetään myös, että huostaanottoa tarjotaan ainoana tukikeinona lapselle /nuorelle ja perheelle. Jos näin on, niin tällaiset lastensuojelun asiakkuudet pitäisi joka ikinen tutkia ylempien oikeusviranomaisten toimesta oma-aloitteisesti. Näin laittomasti ja osaamattomasti Suomessa ei voi olla.
Suomi on oikeusvaltio, eikä lastensuojelu toimi mielivaltaisesti. Jotta mielivaltaa ei koskaan ilmenisi, tulee yhteiskunnan varmistaa se, että lastensuojelussa osaaminen on korkealaatuista ja käytettävissä on erilaisia lapsen ja koko perheen tukemisen keinoja ja resursseja, niin että yhtäkään lasta ei tarvitsisi ottaa huostaan. Olen yli 32 -vuotisen asiakastyöni aikana kuitenkin nähnyt, että meillä on myös niin vakavasti päihde- ja mielenterveyssairaita vanhempia, jotka eivät pysty lainkaan huolehtimaan lapsestaan. Näillä lapsilla on oikeus päästä pysyvästi huostaan tai adoptiolapseksi, niin että lapsi voi elää tavallista lapsuutta ja nuoruutta. En voi ymmärtää, että suljetaan silmät tällaiselta tosiasialta. Lastensuojelun tehtävä on turvata näiden lasten henki ja elämä.
tiistai 28. syyskuuta 2010
Vaikuttavaa lastensuojelua
Työ- ja luottamustehtävät ovat pitäneet minut kiireisenä.
Keskustelu lastensuojelusta on jatkunut vilkkaana. Vaikuttavuudesta käydään parhaillaan keskustelua Lastensuojelun laatupäivien maakunnallisissa seminaareissa, joiden teema on Vaikuttavaa lastensuojelua. Kuten Kelan tutkimusyksikön tuoreesta julkaisusta voidaan todeta, mitä pidemmälle lapsen ongelmat ovat saaneet kehittyä ennen sijoitusta ja mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut ongelmien keskellä, sitä vaikeampaa ja tuloksettomampaa jo syntyneiden vahinkojen korjaaminen on (Kela 2010, Perhepiirissä - klikkaa tästä; aiheesta myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 13.9.2010, klikkaa tästä).
Varhainen tuen saatavuus on tärkeää. Useimmiten ihminen itse hakeutuu hakemaan apua, ja erilaista matalan kynnyksen palvelua tulisikin olla saatavilla. Olisi oikeampi suunta se, että lisäämme tämänkaltaisia palveluja ja tehostamme monialaisten yhteistyöverkostojen toimintaa lapsen ja nuoren lähiyhteisöissä? Kuin se, että hyvää tarkoittavan varhaisen puuttumisen argumenteilla vahvistamme kontrolliyhteiskunnan kehitystä, jossa erilaisia ammattilaisten huolia lapsista ja nuorista rekisteröidään tietojärjestelmiin ja kun on kertynyt tarpeeksi monta huolta, niin punainen lippu heilahtaa järjestelmässä. Eettistä punnintaa tarvitaan ja myös vaihtoehtoisten yhteistyömuotojen kehittämistä – esimerkiksi aikuisten jalkautumista lasten ja nuorten pariin.
Lapsi ja hänen perheensä hyötyy siitä, että tukea ja apua on saatavana niin intensiivisesti kuin on tarve ja niin kauan kuin on tarve ja silloin kun on tarve. Jos perheen ja lasten tukemiseksi on tarpeen järjestää esim. useiksi vuosiksi perhetyöntekijän tuki perheeseen, ja se tuki riittää siihen, että lapsen kehitys ja terveys voidaan turvata, niin näin pitäisi myös olla mahdollisuus tehdä. Jos lapsi tarvitsee erityistä tukea oppimisvaikeuksiinsa, niin riittävää tukea kannattaa järjestää. Jos nuoren elämässä on moninaisia ongelmia ja elämänhallinta hukassa, niin intensiivinen tuki hänen omissa arkisissa elämisen yhteisöissään tehoaa. Useat kansainväliset tutkimukset vahvistavat sen, että tehokas, paneutuva, intensiivinen ja moninainen tuki perheelle, on kannattava investointi. Sen sijaan Suomessa yleensä annetaan lusikalla vaikka kauhalla pitäisi.
Nykyisen lastensuojelulain mukaan avohuollon tukitoimet ovat aina ensisijaisia. Ne tulisi aina myös järjestää sen mukaan, miten lapsen, nuoren ja perheen vastuusosiaalityöntekijä on yhdessä heidän kanssaan niitä arvioineet tarvittavan ja niistä hyötyvän. Nämä asiat on lain mukaan myös kirjattava lapsen asiakassuunnitelmaan. Silti tarvittavia tukitoimia ei aina kunta järjestä, ja siksi hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla tätä lakivelvoitetta vielä tehostettaisiin (ks. edellinen blogini ja siinä olevat linkit). Lastensuojelun laatupäivien esitykseni mm. Kuopiossa 23.9.2010 löydät klikkaamalla tästä).
Keskustelu lastensuojelusta on jatkunut vilkkaana. Vaikuttavuudesta käydään parhaillaan keskustelua Lastensuojelun laatupäivien maakunnallisissa seminaareissa, joiden teema on Vaikuttavaa lastensuojelua. Kuten Kelan tutkimusyksikön tuoreesta julkaisusta voidaan todeta, mitä pidemmälle lapsen ongelmat ovat saaneet kehittyä ennen sijoitusta ja mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut ongelmien keskellä, sitä vaikeampaa ja tuloksettomampaa jo syntyneiden vahinkojen korjaaminen on (Kela 2010, Perhepiirissä - klikkaa tästä; aiheesta myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 13.9.2010, klikkaa tästä).
Varhainen tuen saatavuus on tärkeää. Useimmiten ihminen itse hakeutuu hakemaan apua, ja erilaista matalan kynnyksen palvelua tulisikin olla saatavilla. Olisi oikeampi suunta se, että lisäämme tämänkaltaisia palveluja ja tehostamme monialaisten yhteistyöverkostojen toimintaa lapsen ja nuoren lähiyhteisöissä? Kuin se, että hyvää tarkoittavan varhaisen puuttumisen argumenteilla vahvistamme kontrolliyhteiskunnan kehitystä, jossa erilaisia ammattilaisten huolia lapsista ja nuorista rekisteröidään tietojärjestelmiin ja kun on kertynyt tarpeeksi monta huolta, niin punainen lippu heilahtaa järjestelmässä. Eettistä punnintaa tarvitaan ja myös vaihtoehtoisten yhteistyömuotojen kehittämistä – esimerkiksi aikuisten jalkautumista lasten ja nuorten pariin.
Lapsi ja hänen perheensä hyötyy siitä, että tukea ja apua on saatavana niin intensiivisesti kuin on tarve ja niin kauan kuin on tarve ja silloin kun on tarve. Jos perheen ja lasten tukemiseksi on tarpeen järjestää esim. useiksi vuosiksi perhetyöntekijän tuki perheeseen, ja se tuki riittää siihen, että lapsen kehitys ja terveys voidaan turvata, niin näin pitäisi myös olla mahdollisuus tehdä. Jos lapsi tarvitsee erityistä tukea oppimisvaikeuksiinsa, niin riittävää tukea kannattaa järjestää. Jos nuoren elämässä on moninaisia ongelmia ja elämänhallinta hukassa, niin intensiivinen tuki hänen omissa arkisissa elämisen yhteisöissään tehoaa. Useat kansainväliset tutkimukset vahvistavat sen, että tehokas, paneutuva, intensiivinen ja moninainen tuki perheelle, on kannattava investointi. Sen sijaan Suomessa yleensä annetaan lusikalla vaikka kauhalla pitäisi.
Nykyisen lastensuojelulain mukaan avohuollon tukitoimet ovat aina ensisijaisia. Ne tulisi aina myös järjestää sen mukaan, miten lapsen, nuoren ja perheen vastuusosiaalityöntekijä on yhdessä heidän kanssaan niitä arvioineet tarvittavan ja niistä hyötyvän. Nämä asiat on lain mukaan myös kirjattava lapsen asiakassuunnitelmaan. Silti tarvittavia tukitoimia ei aina kunta järjestä, ja siksi hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla tätä lakivelvoitetta vielä tehostettaisiin (ks. edellinen blogini ja siinä olevat linkit). Lastensuojelun laatupäivien esitykseni mm. Kuopiossa 23.9.2010 löydät klikkaamalla tästä).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)