Olen saanut viestiä siitä, miksi lapsen ja vanhemman tapaamisia järjestetään vaikka lapsi oirehtii kovasti ennen tapaamisia, tapaamisissa ja jälkeen tapaamisen. Sijaisperheen välittämää tietoa lapsen oirehdinnasta ei kuulla, tai ainakaan sen perusteella yhteydenpitoon ei tehdä muutoksia vastuusosiaalityöntekijän toimesta. Varsinkin sijoitetun lapsen läheisten toimiessa sijaisperheenä, on sijaisperheellä lapsen vanhemman toiminnasta enemmän tietoa, käytännössä koko elämän ajalta.
Yhteydenpito vanhempaansa on lapsen oikeus, mutta tämän oikeuden käytännön toteuttamista tulee arvioida aina lapsen edun näkökulmasta. Kun yhteydenpito aiheuttaa lapselle jatkuvia ja vakaviakin oireita lapsen turvallisuuden kokemukseen ja psyykkiseen kehitykseen, tulisi yhteydenpitoa ja sen rajoittamista aina harkita.
Hallinto-oikeuden käsittelyssä on jatkuvasti yhteydenpidon rajoituspäätöksiä, mikä osoittaa osaltaan lapsen edun arvioinnin vaativuutta. Lapsesta 24 h huolta pitävien sijaisvanhempien tieto yhteydenpidon vaikutuksista lapseen pitää tietenkin ottaa vahvasti huomioon. Kyse ei ole vanhemman oikeudesta pitää yhteyttä lapseen, vaan päinvastoin. Kun yhteydenpito selvästi vaurioittaa lapsen kehitystä, tulee yhteydenpitoa rajoittaa ja tehdä asianmukaiset ja perustellut rajoituspäätökset.
Tästä aiheesta olisi varmaan tarpeen järjestää myös täydennyskoulutusta. Tietoa voisi tuottaa nykyistä enemmän myös esim. opinnäytetöillä lapsen ja vanhemman yhteydenpito-käytännöistä ja niiden vaikutuksista lapseen.
tiistai 30. syyskuuta 2014
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Hallitus antoi esitykset sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain muutoksista eduskunnalle 18.9.2014
Ammattikorkeakoulun opetuskiireet ja OK-talon rakentamisen loppusuora on pitänyt kiireisenä. Hallitus antoi lakiesitykset 18.9.2014. Esityksiin sisältyy jonkin verran rahaa lakien toimeenpanoon.
Molemmista laeista on siirretty sosiaalialan ammattihenkilöiden tehtävä- ja työnjakoja koskevat asiat muuhun lainsäädäntövalmisteluun. STM:ssä on käytännössä yhden naisen (Pirjo Sarvimäki) valmistelussa sosiaalialan ammattihenkilö-lain kirjoittaminen. Tähän lakiin kirjoitettaisiin esim. millä osaamisella sosiaalityöntekijöiden sijaisuuksiin voidaan ottaa henkilö, lausunnolla olleessa luonnoksessa Ls.laiksihan oli kirjoitettu, että sijaisena voi toimia vain sosiaalityön maisteriopiskelija, sijaisena ei voisi toimia enää sosiaalialan AMK-tutkinnosta valmistunut tai sosionomi Ylempi AMK-tutkinnosta valmistunut ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.
Samoin ammattihenkilölain piiriin siirrettiin säädettäväksi millaisella osaamisella sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi tehdään, ja muutkin alan eri ammattinimikkeiden työnjakoihin liittyvät kysymykset.
Ammattihenkilölain valmistelun tulisi olla avointa ja verkostoivaa, jolloin saadaan erilaiset perusteet mukaan keskusteluun. Nyt näin ei vielä ole - miksi?
Sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulain muutokset kannattaa nyt lukea huolella, ja pyrkiä vaikuttamaan niiden sisältöön eduskunnan valiokunnissa. Palaan lakien lastensuojelullisiin yksityiskohtiin lähemmin vielä blogissani.
Klikkaa tästä STM:n sivuille.
Ja tässä STM 18.9.2014 tiedote
Molemmista laeista on siirretty sosiaalialan ammattihenkilöiden tehtävä- ja työnjakoja koskevat asiat muuhun lainsäädäntövalmisteluun. STM:ssä on käytännössä yhden naisen (Pirjo Sarvimäki) valmistelussa sosiaalialan ammattihenkilö-lain kirjoittaminen. Tähän lakiin kirjoitettaisiin esim. millä osaamisella sosiaalityöntekijöiden sijaisuuksiin voidaan ottaa henkilö, lausunnolla olleessa luonnoksessa Ls.laiksihan oli kirjoitettu, että sijaisena voi toimia vain sosiaalityön maisteriopiskelija, sijaisena ei voisi toimia enää sosiaalialan AMK-tutkinnosta valmistunut tai sosionomi Ylempi AMK-tutkinnosta valmistunut ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.
Samoin ammattihenkilölain piiriin siirrettiin säädettäväksi millaisella osaamisella sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi tehdään, ja muutkin alan eri ammattinimikkeiden työnjakoihin liittyvät kysymykset.
Ammattihenkilölain valmistelun tulisi olla avointa ja verkostoivaa, jolloin saadaan erilaiset perusteet mukaan keskusteluun. Nyt näin ei vielä ole - miksi?
Sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulain muutokset kannattaa nyt lukea huolella, ja pyrkiä vaikuttamaan niiden sisältöön eduskunnan valiokunnissa. Palaan lakien lastensuojelullisiin yksityiskohtiin lähemmin vielä blogissani.
Klikkaa tästä STM:n sivuille.
Ja tässä STM 18.9.2014 tiedote
sunnuntai 31. elokuuta 2014
HS: Lastensuojelulain uudistus aiheuttaa painetta - niin pitääkin!
STM:n 13.8. asiantuntijoiden kuulemistilaisuudessa Säätytalon pyören pöydän ympärillä saimme tietää yleisellä tasolla millaista palautetta ja muutosehdotuksia lausuntokierroksella oli tullut. Hyvänä pidettiin mm.palvelutarpeen arviointia ja perheiden palvelujen saatavuutta ilman lastensuojelun asiakkuutta, ja mm. omatyöntekijän nimeämistä. Koska hallituksen lakiesitystä ei vielä ole, STM pyysi ettemme kirjoita keskeneräisestä valmistelusta. Siksi kirjoitan tässä yleisellä tasolla asioista.
Kuten lausunnolla olleessa lakiehdotuksessa oli, kiireelliseen sijoitukseen on tulossa tiukennuksia. Kiireellisen sijoituksen prosessia pitääkin täsmentää, sekä vahvistaa asiakastyön osaamista sekä muuttaa toimintakäytäntöjä. Haastetta kerrakseen, jotta yksikään lapsi ei jäisi ilman kiireellistä apua varsinkin tilanteessa, jossa on selkeä huostaanoton tarve, jonka valmistelun kuluessa lapsen turvallisuus tulee voida taata. Kiireellisen sijoituksen ehtona/edellytyksenä voisi olla, esim. että lapsen tilanteessa on tarve rajoitustoimenpiteisiin, tai tarve väliaikaismääräykseen lapsen hoidosta ja huollosta.
Oikea-aikaisesti saatavien tukipalvelujen ohella on tärkeää tehdä läheisten kanssa tavoitteellista ja suunnitelmallista yhteistyötä, joka alkaa jo asiakkuuden alussa, kun lapsen ja perheen tilannetta selvitetään. Lapsella ja perheellä tulisi mielestäni olla oikeus aina saada toteutettua läheisten kanssa tehtävä tilannekartoitus ja tukitoimien suunnitelma. Asiakkuuden alussa pitää jo selvitttää miten läheiset ovat olleet mukana lapsen ja perheen elämässä ja miten voivat olla mukana toimimassa lapsen hyväksi. Viranomaiselle tulisi antaa velvoite siitä, että asiakastyöntekijä tukee myös käytännössä läheisten ja lapsen välistä yhteistyötä - aina toki huomioiden lapsen etu. Monissa maissa on asiakkaalla ihan lakisääteinen oikeus saada järjestettyä läheisneuvonpito.
Yksi haaste jatkossa on SH-lain ja LS-lain yhteensovittaminen käytännössä, jotta lapsi ja perhe aidosti voisi saada tarvitsemansa tuen yleisenä sosiaalihuollon palveluna (lapsiperhepalveluna). Hyviä toiminamalleja tarvitaan siitä, miten palvelutarpeen arvointi kannattaa tehdä, jossa myös lasten tarve tulee arvioitua, ja milloin siirrytään lastensuojelulain tarkoittamaan selvitykseen.
Lapsiperheen tuen tarpeen selvittäjän tulee olla lasten ja lapsiperheiden tuen asiantuntija, mutta varhaisen tuen asiakkaita ei kannata laittaa ylikuormitettujen sosiaalityöntekijöiden päättymättömän pitkään jonoon? Keskeistä olisi, että palvelutarpeen arvioinnista käynnistyy samantien tarvittavat tukipalvelut.
SH-laissa ei pidä määritellä miten kunnissa organisoidaan käytännön asiakastyö ja millaisella osaamisella ja tehtävänimikkeellä mitäkin käytännön työtä tehdään - jos sellaista pitää ylipäätään määritellä, niin se pitää tehdä kelpoisuuslaissa tai vastaavassa. Kunnissa on kehitetty esimerkiksi ns. yhden oven lapsiperhepalveluja, jossa sovitut osaavat työntekijät selvittävät perheen tukipalvelujen tarvetta ja asiakas pääsee tarvitsemiensa palvelujen piiriin nopeasti ja joustavasti - esimerkiksi lapsi- ja perhetalot, perhekeskukset. Tässä on kovasti vielä kehitettävä kunnissa, lupaavia hyviä käytännön toteutuksia jo on mm. moniammatillisista lapsiperhepalvelujen tiimeistä.
Lakiterminologia on myös tärkeää: asiat tulisi sanottaa edistämään uudenlaista lapsi- ja perhekulttuuria. Esimerkiksi PALVELUtarpeen arvioinnin sijaan pitäisi puhua lapsen ja perheen TUEN tarpeiden arvoinnista. Kuten ex-lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi: Lapselle palvelut ovat ihmisiä" - miten siis saada lapselle kohtaavien aikuisten aikaa ja tukea.
On hyvä, että lapselle/ asiakasperheelle nimetään omatyöntekijä, joka työskentelee heidän kanssaan. Roolitus lastensuojelussa asiakasprosessista vastaavan vastuutyöntekijän ja omatyöntekijän kanssa on hyvä olla selkeä.
Helsingin Sanomat raportoi 29.8.2014 Helsingin lastensuojelupalvelujen johtajan huolen lakimuutosten aikataulusta, lakihan on hallituksen budjettiriihen mukaan nyt menossa vauhdilla eteenpäin. Laille on annettu jopa nimi "Eerika-laki" korostamaan lain keskeistä päämäärää taata varhainen tuki lapselle, siten että lapsi tulee oikeasti myös kohdatuksi ja kuulluksi ja hänen tarpeensa selvitetään.
Hallitus satsaa hiukan rahaa lain toimeenpanoon ja lain sisäänajo-koulutukseen, ja laki tulee voimaan 1.1.2015. Helsinki kantoi huolta siitä, että asiakastyötä ei ehditä organisoimaan lain edellyttämällä tavalla siihen mennessä. Ei varmasti ehditäkään, mutta nyt on korkea aika aloittaa - jotkut kunnathan ovat muutokset jo tehneet ilman lakiakin. Lain ihanteiden ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aina pitkän ajanjakson.
Tarvitsemme kokonaan uudenlaisen lapsi- ja perhekulttuurin toimintaamme ohjaamaan, ja sen mukaisesti kehitettyä asiakastyötä. Kyse on isosta reformista, ja siihen meneee jokunen vuosi. Tavoitetila on kirjattu lakiin. Tästä eteenpäin! (olen kirjoittanut mm. reformista jo monissa aiemmissa blogeissani).
Tästä voi lukea vaikkapa tuon Hesarin jutun.
Ja kannustusta myös Helsingille (Sisko on vanha kollegani, hän tuurasi minua yhden virkavapaavuoden sosiaalipäivystyksen johtavana sossuna).
Kuten lausunnolla olleessa lakiehdotuksessa oli, kiireelliseen sijoitukseen on tulossa tiukennuksia. Kiireellisen sijoituksen prosessia pitääkin täsmentää, sekä vahvistaa asiakastyön osaamista sekä muuttaa toimintakäytäntöjä. Haastetta kerrakseen, jotta yksikään lapsi ei jäisi ilman kiireellistä apua varsinkin tilanteessa, jossa on selkeä huostaanoton tarve, jonka valmistelun kuluessa lapsen turvallisuus tulee voida taata. Kiireellisen sijoituksen ehtona/edellytyksenä voisi olla, esim. että lapsen tilanteessa on tarve rajoitustoimenpiteisiin, tai tarve väliaikaismääräykseen lapsen hoidosta ja huollosta.
Oikea-aikaisesti saatavien tukipalvelujen ohella on tärkeää tehdä läheisten kanssa tavoitteellista ja suunnitelmallista yhteistyötä, joka alkaa jo asiakkuuden alussa, kun lapsen ja perheen tilannetta selvitetään. Lapsella ja perheellä tulisi mielestäni olla oikeus aina saada toteutettua läheisten kanssa tehtävä tilannekartoitus ja tukitoimien suunnitelma. Asiakkuuden alussa pitää jo selvitttää miten läheiset ovat olleet mukana lapsen ja perheen elämässä ja miten voivat olla mukana toimimassa lapsen hyväksi. Viranomaiselle tulisi antaa velvoite siitä, että asiakastyöntekijä tukee myös käytännössä läheisten ja lapsen välistä yhteistyötä - aina toki huomioiden lapsen etu. Monissa maissa on asiakkaalla ihan lakisääteinen oikeus saada järjestettyä läheisneuvonpito.
Yksi haaste jatkossa on SH-lain ja LS-lain yhteensovittaminen käytännössä, jotta lapsi ja perhe aidosti voisi saada tarvitsemansa tuen yleisenä sosiaalihuollon palveluna (lapsiperhepalveluna). Hyviä toiminamalleja tarvitaan siitä, miten palvelutarpeen arvointi kannattaa tehdä, jossa myös lasten tarve tulee arvioitua, ja milloin siirrytään lastensuojelulain tarkoittamaan selvitykseen.
Lapsiperheen tuen tarpeen selvittäjän tulee olla lasten ja lapsiperheiden tuen asiantuntija, mutta varhaisen tuen asiakkaita ei kannata laittaa ylikuormitettujen sosiaalityöntekijöiden päättymättömän pitkään jonoon? Keskeistä olisi, että palvelutarpeen arvioinnista käynnistyy samantien tarvittavat tukipalvelut.
SH-laissa ei pidä määritellä miten kunnissa organisoidaan käytännön asiakastyö ja millaisella osaamisella ja tehtävänimikkeellä mitäkin käytännön työtä tehdään - jos sellaista pitää ylipäätään määritellä, niin se pitää tehdä kelpoisuuslaissa tai vastaavassa. Kunnissa on kehitetty esimerkiksi ns. yhden oven lapsiperhepalveluja, jossa sovitut osaavat työntekijät selvittävät perheen tukipalvelujen tarvetta ja asiakas pääsee tarvitsemiensa palvelujen piiriin nopeasti ja joustavasti - esimerkiksi lapsi- ja perhetalot, perhekeskukset. Tässä on kovasti vielä kehitettävä kunnissa, lupaavia hyviä käytännön toteutuksia jo on mm. moniammatillisista lapsiperhepalvelujen tiimeistä.
Lakiterminologia on myös tärkeää: asiat tulisi sanottaa edistämään uudenlaista lapsi- ja perhekulttuuria. Esimerkiksi PALVELUtarpeen arvioinnin sijaan pitäisi puhua lapsen ja perheen TUEN tarpeiden arvoinnista. Kuten ex-lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi: Lapselle palvelut ovat ihmisiä" - miten siis saada lapselle kohtaavien aikuisten aikaa ja tukea.
On hyvä, että lapselle/ asiakasperheelle nimetään omatyöntekijä, joka työskentelee heidän kanssaan. Roolitus lastensuojelussa asiakasprosessista vastaavan vastuutyöntekijän ja omatyöntekijän kanssa on hyvä olla selkeä.
Helsingin Sanomat raportoi 29.8.2014 Helsingin lastensuojelupalvelujen johtajan huolen lakimuutosten aikataulusta, lakihan on hallituksen budjettiriihen mukaan nyt menossa vauhdilla eteenpäin. Laille on annettu jopa nimi "Eerika-laki" korostamaan lain keskeistä päämäärää taata varhainen tuki lapselle, siten että lapsi tulee oikeasti myös kohdatuksi ja kuulluksi ja hänen tarpeensa selvitetään.
Hallitus satsaa hiukan rahaa lain toimeenpanoon ja lain sisäänajo-koulutukseen, ja laki tulee voimaan 1.1.2015. Helsinki kantoi huolta siitä, että asiakastyötä ei ehditä organisoimaan lain edellyttämällä tavalla siihen mennessä. Ei varmasti ehditäkään, mutta nyt on korkea aika aloittaa - jotkut kunnathan ovat muutokset jo tehneet ilman lakiakin. Lain ihanteiden ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aina pitkän ajanjakson.
Tarvitsemme kokonaan uudenlaisen lapsi- ja perhekulttuurin toimintaamme ohjaamaan, ja sen mukaisesti kehitettyä asiakastyötä. Kyse on isosta reformista, ja siihen meneee jokunen vuosi. Tavoitetila on kirjattu lakiin. Tästä eteenpäin! (olen kirjoittanut mm. reformista jo monissa aiemmissa blogeissani).
Tästä voi lukea vaikkapa tuon Hesarin jutun.
Ja kannustusta myös Helsingille (Sisko on vanha kollegani, hän tuurasi minua yhden virkavapaavuoden sosiaalipäivystyksen johtavana sossuna).
perjantai 8. elokuuta 2014
Lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun on uudistuttava: sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain muutosehdotukset tukevat kehitystä oikeaan suuntaan
Lasten, nuorten ja perheiden - mukaan lukien lastensuojelu - palvelujärjestelmä tarvitsee ison reformin. Sen keskeinen idea on saada tarvittava tuki ja apu lapselle, nuorelle ja hänen perheelleen silloin kun sitä tarvitaan ja siten kuin sitä tarvitaan.
Tätä keskeistä tavoitetta edistää lastensuojelulain ja sosiaalilhuoltolain kesällä lausunnolla olleet muutosehdotukset.
Kesäkuussa Kuntaliiton Aila Puustinen-Korhonen ja Lastensuojelun Keskusliiton Hanna Heinonen kirjoittivat Hesarissa huolestaan, että lakiesitykset uhkaavat jättää lastensuojelun marginaaliseen asemaan palveluissa, kun varhaisen tuen palvelut perheille siirtyisivät sosiaalihuoltolakiin yleisiksi palveluiksi, jotka tulee taata kaikille niitä tarvitseville. Juuri näin pitääkin olla - lastensuojelulain ja sen kautta saatavien palvelujen tulee olla erityisiä palveluja, jotka kohdentuvat vain juuri niitä tarvitseville.
Lainsäädännöllisesti näin olisi pitänyt tehdä jo 30 vuotta sitten kun vuoden 1983 ansiokasta lastensuojelulaki laadittiin. Muutos olisi voitu tehdä vuoden 2007 Ls.lakia uudistettaessa. Olin tuolloin monissa keskusteluissa, joissa mielipiteet jakaantuivat sen suhteen tulisiko koko lapsiperheväestöä koskevat yleiset palvelut sekä lapsipolitiikkaa ja sen mukaisia kunnan Lasu-suunnitelmia koskevat pykälät kirjoittaa esim. sosiaalihuoltolakiin (tai erityiseen lapsiperhepalvelut kokoavaan lakiin) ja säätää lastensuojelulaissa vain erityisen suojelun tarpeessa olevien lasten ja nuorten ja heidän perheidensä erityistuesta. Näin ajattelen edelleen.
Meillä on nyt vuoden 1983 Ls.laista asti (joka on pääperiaatteiltaan samansisältöinen v.2007 laissa) pitkä käytännön kokemus siitä, ettei lastensuojelulain ohjausvoima ole riittänyt muuttamaan lapsiperheiden palvelujärjestelmää vastaamaan perheiden oikea-aikaisesta tuesta, vaan perheet ajautuvat lastensuojeluun silloinkin kun tuki pitäisi järjestää ilman lastensuojelun väliintuloa.
Suomessa lakien ohjausvoima toimintaan on yleensä suuri, mutta tässä se ei ole toiminut.
On tietenkin selvää, että tulee menemään edelleen vuosia, jotta vinoutunut lapsiperheiden tuen palvelujärjestelmä toimii tavoitteen mukaisesti - ja lain tulee sitä osaltaan edistää. Lain lisäksi tarvitaan paljon kehitystyötä yhdessä kaikkien lapsiperheiden kanssa toimivien kanssa. Tällaisia radikaaleja palvelujärjestelmän reformeja on mm. Matti Rimpelä vaatinut (ja on laatinutkin reformia koskevan kokeilusuunnitelman).
Lain valmistelija Lotta Hämeen-Anttila vastasikin Hesarissa 1.7.2014. Samoin teki Leo Nyqvisti 4.7.2014.
Lastensuojelua tulee kehittää ja uudet lakiesitykset vievät kehitystä oikeaan suuntaan. Riskit lakimuutoksen toimeenpanossa toki tulee ymmärtää ja niitä torjua suunnitelmallisesti. Uudet lakipykälät vaativat toimeepanon kansallista ohjausta ja kehittämisrahoitusta toimijoille.
STM on kutsunut asiantuntijoita 13.8.2014 keskusteluun lakimuutoksista ja saaduista lausunnoista. Olen menossa.
Tässä linkki Puustinen-Korhonen & Heinonen artikkeliin.
Tässä linkki Lotta Hämeen-Anttilan vastaukseen.
Tässä linkki Leo Nyqvistin kirjoitukseen.
Tässä linkki Sirpa Seppäsen artikkeliin Varhaislapsuudessa annettu tuki on tehokasta.
Tätä keskeistä tavoitetta edistää lastensuojelulain ja sosiaalilhuoltolain kesällä lausunnolla olleet muutosehdotukset.
Kesäkuussa Kuntaliiton Aila Puustinen-Korhonen ja Lastensuojelun Keskusliiton Hanna Heinonen kirjoittivat Hesarissa huolestaan, että lakiesitykset uhkaavat jättää lastensuojelun marginaaliseen asemaan palveluissa, kun varhaisen tuen palvelut perheille siirtyisivät sosiaalihuoltolakiin yleisiksi palveluiksi, jotka tulee taata kaikille niitä tarvitseville. Juuri näin pitääkin olla - lastensuojelulain ja sen kautta saatavien palvelujen tulee olla erityisiä palveluja, jotka kohdentuvat vain juuri niitä tarvitseville.
Lainsäädännöllisesti näin olisi pitänyt tehdä jo 30 vuotta sitten kun vuoden 1983 ansiokasta lastensuojelulaki laadittiin. Muutos olisi voitu tehdä vuoden 2007 Ls.lakia uudistettaessa. Olin tuolloin monissa keskusteluissa, joissa mielipiteet jakaantuivat sen suhteen tulisiko koko lapsiperheväestöä koskevat yleiset palvelut sekä lapsipolitiikkaa ja sen mukaisia kunnan Lasu-suunnitelmia koskevat pykälät kirjoittaa esim. sosiaalihuoltolakiin (tai erityiseen lapsiperhepalvelut kokoavaan lakiin) ja säätää lastensuojelulaissa vain erityisen suojelun tarpeessa olevien lasten ja nuorten ja heidän perheidensä erityistuesta. Näin ajattelen edelleen.
Meillä on nyt vuoden 1983 Ls.laista asti (joka on pääperiaatteiltaan samansisältöinen v.2007 laissa) pitkä käytännön kokemus siitä, ettei lastensuojelulain ohjausvoima ole riittänyt muuttamaan lapsiperheiden palvelujärjestelmää vastaamaan perheiden oikea-aikaisesta tuesta, vaan perheet ajautuvat lastensuojeluun silloinkin kun tuki pitäisi järjestää ilman lastensuojelun väliintuloa.
Suomessa lakien ohjausvoima toimintaan on yleensä suuri, mutta tässä se ei ole toiminut.
On tietenkin selvää, että tulee menemään edelleen vuosia, jotta vinoutunut lapsiperheiden tuen palvelujärjestelmä toimii tavoitteen mukaisesti - ja lain tulee sitä osaltaan edistää. Lain lisäksi tarvitaan paljon kehitystyötä yhdessä kaikkien lapsiperheiden kanssa toimivien kanssa. Tällaisia radikaaleja palvelujärjestelmän reformeja on mm. Matti Rimpelä vaatinut (ja on laatinutkin reformia koskevan kokeilusuunnitelman).
Lain valmistelija Lotta Hämeen-Anttila vastasikin Hesarissa 1.7.2014. Samoin teki Leo Nyqvisti 4.7.2014.
Lastensuojelua tulee kehittää ja uudet lakiesitykset vievät kehitystä oikeaan suuntaan. Riskit lakimuutoksen toimeenpanossa toki tulee ymmärtää ja niitä torjua suunnitelmallisesti. Uudet lakipykälät vaativat toimeepanon kansallista ohjausta ja kehittämisrahoitusta toimijoille.
STM on kutsunut asiantuntijoita 13.8.2014 keskusteluun lakimuutoksista ja saaduista lausunnoista. Olen menossa.
Tässä linkki Puustinen-Korhonen & Heinonen artikkeliin.
Tässä linkki Lotta Hämeen-Anttilan vastaukseen.
Tässä linkki Leo Nyqvistin kirjoitukseen.
Tässä linkki Sirpa Seppäsen artikkeliin Varhaislapsuudessa annettu tuki on tehokasta.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Olen käynyt keskusteluja muutamista lastensuojelulain muutosehdotuksista.
Monien mielestä kiireellisen huostaanoton kriteereistä ei pitäisi poistaa tätä ... muu kiireellisen sijoituksen tarve -perustetta. Perusteluna esitetään mm. että kun lapsen elämäntilanne ei ole kohentunut vahvoista perheen ja lapsen tukitoimista huolimatta, ja asianosaiset vastustavat huostaanottoa. Huostaanottopäätöksen vahvistumisprosessi vie tällaisissa tilanteissa hyvin pitkän ajan (yleensä 4-6 kuukautta), jolloin on välttämätöntä turvata lapsen elämäntilanne kiireellisen sijoituksen keinoin. Tämä on tietenkin oltava mahdollista jatkossakin.
Kiireellisten sijoitusten osalta tarvittaisiin laajempaa tietoa siitä, miksi niiden määrä on noussut niin suuresti. Voiko kaikki selittyä sillä että nuorten tilanne olisi niin kriisiytynyt? Mielestäni ei.
Onko kyse lastensuojelun toimintatavoissa tapahtuneista muutoksista, työntekijöiden osaamisesta vai mistä? Kiireellisen sijoituksen pykälän perusteethan ovat olleet käytännössä samanlaiset jo vuodesta 1983, ja kuitenkin vasta 2000-luvun lopulla kiireell.sijoitusten määrä lähti jyrkkään ja nopeaan nousuun.
Miksi kiireell.sijoitukset ovat lisääntyneet niin suuresti, millaisissa tilanteissa päätökset tehdään, keitä nämä lapset ja nuoret ja heidän perheensä ovat... monia kysymyksiä, joista pitäisi tietää enemmän. Luulisin, että on kyse myös lastensuojelun osaamisesta, ja toisaalta myös siinä, että ei haluta ottaa minkäänlaisia riskejä lapsen tilanteessa, ja saatetaan jopa ylireagoida.
Esitettyä lakimuutosta tulee siis arvioida vielä uudelleen lausuntojen pohjalta.
Toinen keskusteluja herättänyt muutosehdotus liittyy sosiaalityöntekijän sijaisena toimimiseen. Käytännön realiteetti on, ettei yksinkertaisesti sijaisuuksiin riitä sosiaalityön opiskelijoita. Opiskelijoiden määrä on pieni ja heidän päätyönsä on opiskella, eikä olla kokopäiväisesti ja pitkäaikaisesti työssä.
Lakiehdotus toivottavasti vauhdittaa tavoitteen mukaisesti kuntien sosiaalityön tehtävärakenteiden ja kelpoisuuksien muuttamista. Lausuntojen pohjalta tämäkin ehdotus tulee arvioida uudestaan. Myös kelpoisuuslaki tulee muuttaa vastaamaan nykytodellisuutta, jossa sosiaalityön osaajiksi koulutetaan mm. ylempi AMk-tutkinnon suorittaneet.
Monien mielestä kiireellisen huostaanoton kriteereistä ei pitäisi poistaa tätä ... muu kiireellisen sijoituksen tarve -perustetta. Perusteluna esitetään mm. että kun lapsen elämäntilanne ei ole kohentunut vahvoista perheen ja lapsen tukitoimista huolimatta, ja asianosaiset vastustavat huostaanottoa. Huostaanottopäätöksen vahvistumisprosessi vie tällaisissa tilanteissa hyvin pitkän ajan (yleensä 4-6 kuukautta), jolloin on välttämätöntä turvata lapsen elämäntilanne kiireellisen sijoituksen keinoin. Tämä on tietenkin oltava mahdollista jatkossakin.
Kiireellisten sijoitusten osalta tarvittaisiin laajempaa tietoa siitä, miksi niiden määrä on noussut niin suuresti. Voiko kaikki selittyä sillä että nuorten tilanne olisi niin kriisiytynyt? Mielestäni ei.
Onko kyse lastensuojelun toimintatavoissa tapahtuneista muutoksista, työntekijöiden osaamisesta vai mistä? Kiireellisen sijoituksen pykälän perusteethan ovat olleet käytännössä samanlaiset jo vuodesta 1983, ja kuitenkin vasta 2000-luvun lopulla kiireell.sijoitusten määrä lähti jyrkkään ja nopeaan nousuun.
Miksi kiireell.sijoitukset ovat lisääntyneet niin suuresti, millaisissa tilanteissa päätökset tehdään, keitä nämä lapset ja nuoret ja heidän perheensä ovat... monia kysymyksiä, joista pitäisi tietää enemmän. Luulisin, että on kyse myös lastensuojelun osaamisesta, ja toisaalta myös siinä, että ei haluta ottaa minkäänlaisia riskejä lapsen tilanteessa, ja saatetaan jopa ylireagoida.
Esitettyä lakimuutosta tulee siis arvioida vielä uudelleen lausuntojen pohjalta.
Toinen keskusteluja herättänyt muutosehdotus liittyy sosiaalityöntekijän sijaisena toimimiseen. Käytännön realiteetti on, ettei yksinkertaisesti sijaisuuksiin riitä sosiaalityön opiskelijoita. Opiskelijoiden määrä on pieni ja heidän päätyönsä on opiskella, eikä olla kokopäiväisesti ja pitkäaikaisesti työssä.
Lakiehdotus toivottavasti vauhdittaa tavoitteen mukaisesti kuntien sosiaalityön tehtävärakenteiden ja kelpoisuuksien muuttamista. Lausuntojen pohjalta tämäkin ehdotus tulee arvioida uudestaan. Myös kelpoisuuslaki tulee muuttaa vastaamaan nykytodellisuutta, jossa sosiaalityön osaajiksi koulutetaan mm. ylempi AMk-tutkinnon suorittaneet.
torstai 29. toukokuuta 2014
Lastensuojelulakiin on jälleen tulossa useita muutoksia: ne on leivottu sisään lausunnolla olevaan sosiaalihuoltolakiesitykseen
Sosiaalihuoltolaki-esitys on parhaillaan lausunnolla. Lakiesityksen sisään on leivottu yllätyksellisesti useita (18 pykälää) lastensuojelulain muutoksia. Muutosten taustalla on Kananojan työryhmän kesällä 2013 tekemät Toimiva lastensuojelu -raportin ehdotukset ja niihin saadut lausunnot.
KANNATTAA SIIS LUKEA sosiaalihuoltolaki-esitys (linkki lopussa).
Täsmensin joitakin kohtia keskusteltuani lainvalmistelija Lotta Hämeen-Anttilan kanssa pe 30.5.2014 aamulla puhelimessa.
Kaksi keskeisintä muutosta siivoavat myös lastensuojelun asiakastilastoista pois ison joukon asiakkaita:
Otan esille tässä vielä yhden muutoskokonaisuuden, jotka liittyvät asiakkaan asioissa tehtäviin päätöksenteko-oikeuksiin ja eri työntekijäryhmien työnjakoihin. Uudistuksella halutaan vihdoin saada vauhtia sosiaalialan tehtävärakenteisiin ja tarkoituksenmukaisiin työnjakoihin!
KANNATTAA SIIS LUKEA sosiaalihuoltolaki-esitys (linkki lopussa).
Täsmensin joitakin kohtia keskusteltuani lainvalmistelija Lotta Hämeen-Anttilan kanssa pe 30.5.2014 aamulla puhelimessa.
Kaksi keskeisintä muutosta siivoavat myös lastensuojelun asiakastilastoista pois ison joukon asiakkaita:
- yksi ryhmä ovat ne asiakkaat, jotka ovat nyt lastensuojelun asiakkaina siksi, etteivät muutoin saisi lapsiperheille tarkoitettuja peruspalveluja. Nämä lapset ja perheet eivät siis ole alunperinkään olleet sellaisia, joilla olisi nimenomaan lastensuojelun tarvetta. He eivät vain ole muutoin saaneet esimerkiksi lapsiperheille tarkoitettua kotipalvelua, jota heidän olisi pitänyt saada sosiaalihuoltolain (v.1983) mukaan, tai varhaisen tuen perhetyötä. Nyt lastensuojelulaista siirretään pois sosiaalihuoltolain piiriin tällaiset lapsiperheiden ja lasten tarvitsemat peruspalvelut. Näitä on nyt lueteltu lastensuojelulain avohuollon tukitoimien listalla (36§), josta siis osa siirtyy sosiaalihuoltolakiin mm. tukihenkilö ja -perhe ja perhetyö. HUOM! toki näitä peruspalveluja voi saada myös lastensuojeluun asiakkaaksi edelleen jäävät lapset ja perheet. - Muutosesitys on oikeansuuntainen. Lapsiperheiden tulee saada tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti yleisinä peruspalveluina, eikä erityislain mukaan. Sosiaalihuoltolaissa mainitaan myös lomanviettopalvelut (SHL 28§) ja lapsen ja vanhemman tapaamispalvelut (SHL 27§).
- toinen lastensuojelun varsinaisista asiakastilastoista pois jäävä asiakasryhmä on lapset, joiden lastensuojelun tarvetta vasta selvitellään. Vuoden 1983 ls.laissahan heitä ei rekisteröity vielä asiakkaiksi ja nämä lastensuojelun työssä kokonaan näkymättömiksi jäänyt asiakasryhmä mm. oikeusturvasyistä haluttiin kirjata asiakkaaksi jo silloin kun lastensuojelun selvitystyö käynnistyi. Nyt siis tässä asiassa on tultu toisiin ajatuksiin, ja lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta jos lastensuojelutarpeen selvitys päätyy käynnistämään avohuollon lastensuojelun asiakkuuden. Muutos on 27 §:ssä. Johonkin varmasti jatkossa myös lastensuojelun selvitysvaiheen lapset tilastoidaan, mutta ei siis jatkossa enää varsinaiksi ls.asiakkaiksi. - Muutos edellyttää toimintamallin muutosta, jossa selkiytetään työnjaot SH-lain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin ja LS-lain lastensuojelutarpeen arvioinnin kesken. Kannattaa lukea SH-lain 12 -14 §, jossa on lapsen ja perheen tuen tarpeista, joihin palveluja tulee saada jatkossa sosiaalihuoltolain mukaan. Muutos pakottaa kehittämään sosiaalihuoltolain mukaista lapsiperheiden varhaisen tuen palveluohjausta ja tuen järjestämistä, tämä on hyvä asia.
Myös kiireellisten sijoituspäätösten perusteisiin tulee muutos: jatkossa se on mahdollinen vain kun huostaanoton edellytykset on olemassa ja lapsi tai nuori on välittömässä vaarassa. Sijoitusta ei enää voi tehdä, jos lapsi on muutoin kiireellisen sijoituksen tarpeessa. Tällä perusteella on tehty (iso?) osa kiireellisistä sijoituksista, mikä on saattanut madaltaa kiireelliseen sijoituspäätöksen tekemistä - ainakin niiden määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenenä (vasta 1.11.2013 alk.) olen pannut merkille, että usea valitus liittyy kiireellisen sijoituksen perusteisiin. - Muutosesitys on perusteltu asiakkaiden oikeusturvan näkökulmasta. Muutos edellyttää lastensuojelutyön toimintatapojen uudistamista.
Kaikkiin muutosesityksiin (18 pykälää muuttuu) kannattaa tutustua, ja ottaa niihin kantaa.
Otan esille tässä vielä yhden muutoskokonaisuuden, jotka liittyvät asiakkaan asioissa tehtäviin päätöksenteko-oikeuksiin ja eri työntekijäryhmien työnjakoihin. Uudistuksella halutaan vihdoin saada vauhtia sosiaalialan tehtävärakenteisiin ja tarkoituksenmukaisiin työnjakoihin!
Sosiaalihuoltolain puolella siis jatkossa kuvataan se, miten lapsen ja perheen peruspalvelujen tarve selvitetään (SHL 42 § ja 52§, ja vastaavat pykälät lastensuojelulain puolella (LSL 26 ja 27 §). SHL:n esitys mahdollistaa tarkoituksenmukaisemmat työnjaot eri ammattiryhmien kesken. Sosiaalityöntekijän koulutuksen ohella sosionomi ja sosionomi (ylempi AMK) tutkinnot tuottavat käytännön asiakastyössä tarvittavan erinomaisen osaamisen mm. palvelutarpeen arviointiin. Lain tulee olla joustava, ja ottaa huomioon eri ammattilaisten toiminta asiakastyössä. Jatkossa oma työntekijänä voi toimia myös sosionomi-tutkinnon suorittaneet.
Tavoite on, että tehtävärakenteet muuttuvat niin, että esim. sosiaalityöntekijä tekisi laissa nimenomaan sosiaalityöntekijälle paalutettuja tehtäviä ja päätöksiä. Tehtävärakenteita näin kehittäen, raivataan tilaa eri tutkinnoilla ja osaamisella oleville. - Tämä on tietenkin kannatettava muutossuunta!
Tätä taustaa vasten ymmärrän Lotan (ja lakiesityksen) perustelut, jolla uuden LS-lain 13 § c. pykälän mukaan sosiaalityöntekijän sijaisuuteen voitaisiin jatkossa ottaa määräajaksi vain sosiaalityöntekijän opiskelija, jolla on suoritettuna aineopinnot ja harjoittelu. Tämä esitys siis tarkoittaa sitä, että sijaisuuksiin ei voida jatkossa ottaa enää lainkaan yhtäkään valmistunutta sosionomia tai sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittanutta.
Tämä muutos mielestäni vaatii usean vuoden siirtymäajan, jotta tehtävärakenteet on saatu kehitettyä niin, että kaikilla sosiaalialan ammattilaisilla on tutkintoa ja osaamista vastaavat joustavat työtehtävät. Sillä muutoin taitaa tulla suuria rekrytointiongelmia lastensuojelun sosiaalityöhön. Paikoinhan sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivista jopa 40 % on kelpo-lain mukaan ns. epäpäteviä. Opiskelijaa koskeva pykälä on uusi: vastaava asia on ohjeistettu tähän asti STM:n anataman kelpo-lain oppaassa.
Mitähän kuntien lastensuojelun työstä vastaavat kuntatyönantajat tästä sanovat!
Tehtävärakenneuudistuksiin pitää siis kunnissa ryhtyä pikimmiten.
Kelpo-lain päivittämisen yhteydessä pitää vihdoin saada myös sosionomi (ylempi AMK) tutkinto tuottamaan sosiaalityöntekijän kelpoisuus, onhan kyse samantasoisesta (7.taso) ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Tämä parantaisi sosiaalityöntekijän rekrytointiedellytyksiä sekä asiakkaan oikeusturvaa.
(Ylempi AMK-tutkinto: 6 vuotta opiskelua (AMK + YAMK), 300 opintopistettä kuten maistereillakin, lisäksi vaaditaan vähintään kolmen vuoden alan työkokemus, käytännössä heillä on tätä pidempi työkokemus ja jo AMK-tutkinnossa toteutunut 3-4 harjoittelujaksoa). .
Lastensuojelun osaamisen laatuongelmiin tarvitaan myös muita toimia! Osaamisen parantamiseksi tarvitaan lastensuojelun erikoistumiskoulutus sekä jatkuva täydennyskoulutus ja työnohjaus. Hyvää johtamista ja asiakaspalvelujakin tarvitaan.
Erinomaista SH-lakiesityksessä on se, että vihdoinkin myös sosiaalihuoltoon saadaan oma lainsäädäntö sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista ja dokumentaatiosta. Se sisältää säädökset mm. asiakaskohtaisesta monialaisesta yhteisestä suunnitelmasta (9-10§).
Tässä linkki asiakasasiakirjalaki-esitykseen.
Tässä linkki sosiaalihuoltolaki-esitykseen ja sen sisällä on siis muutosesitykset lastensuojelulakiin.
Tässä linkki sosiaalihuoltolakiesityksen tiedotteeseen ja lausuntopyyntöön.
Lausuntoaika päättyy 17.6.2014 -olkaa aktiivisia ja aloitteellisia, vaikka teiltä ei olisikaan pyydetty lausuntoa.
Tavoite on, että tehtävärakenteet muuttuvat niin, että esim. sosiaalityöntekijä tekisi laissa nimenomaan sosiaalityöntekijälle paalutettuja tehtäviä ja päätöksiä. Tehtävärakenteita näin kehittäen, raivataan tilaa eri tutkinnoilla ja osaamisella oleville. - Tämä on tietenkin kannatettava muutossuunta!
Tätä taustaa vasten ymmärrän Lotan (ja lakiesityksen) perustelut, jolla uuden LS-lain 13 § c. pykälän mukaan sosiaalityöntekijän sijaisuuteen voitaisiin jatkossa ottaa määräajaksi vain sosiaalityöntekijän opiskelija, jolla on suoritettuna aineopinnot ja harjoittelu. Tämä esitys siis tarkoittaa sitä, että sijaisuuksiin ei voida jatkossa ottaa enää lainkaan yhtäkään valmistunutta sosionomia tai sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittanutta.
Tämä muutos mielestäni vaatii usean vuoden siirtymäajan, jotta tehtävärakenteet on saatu kehitettyä niin, että kaikilla sosiaalialan ammattilaisilla on tutkintoa ja osaamista vastaavat joustavat työtehtävät. Sillä muutoin taitaa tulla suuria rekrytointiongelmia lastensuojelun sosiaalityöhön. Paikoinhan sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivista jopa 40 % on kelpo-lain mukaan ns. epäpäteviä. Opiskelijaa koskeva pykälä on uusi: vastaava asia on ohjeistettu tähän asti STM:n anataman kelpo-lain oppaassa.
Mitähän kuntien lastensuojelun työstä vastaavat kuntatyönantajat tästä sanovat!
Tehtävärakenneuudistuksiin pitää siis kunnissa ryhtyä pikimmiten.
Kelpo-lain päivittämisen yhteydessä pitää vihdoin saada myös sosionomi (ylempi AMK) tutkinto tuottamaan sosiaalityöntekijän kelpoisuus, onhan kyse samantasoisesta (7.taso) ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Tämä parantaisi sosiaalityöntekijän rekrytointiedellytyksiä sekä asiakkaan oikeusturvaa.
(Ylempi AMK-tutkinto: 6 vuotta opiskelua (AMK + YAMK), 300 opintopistettä kuten maistereillakin, lisäksi vaaditaan vähintään kolmen vuoden alan työkokemus, käytännössä heillä on tätä pidempi työkokemus ja jo AMK-tutkinnossa toteutunut 3-4 harjoittelujaksoa). .
Lastensuojelun osaamisen laatuongelmiin tarvitaan myös muita toimia! Osaamisen parantamiseksi tarvitaan lastensuojelun erikoistumiskoulutus sekä jatkuva täydennyskoulutus ja työnohjaus. Hyvää johtamista ja asiakaspalvelujakin tarvitaan.
Erinomaista SH-lakiesityksessä on se, että vihdoinkin myös sosiaalihuoltoon saadaan oma lainsäädäntö sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista ja dokumentaatiosta. Se sisältää säädökset mm. asiakaskohtaisesta monialaisesta yhteisestä suunnitelmasta (9-10§).
Tässä linkki asiakasasiakirjalaki-esitykseen.
Tässä linkki sosiaalihuoltolaki-esitykseen ja sen sisällä on siis muutosesitykset lastensuojelulakiin.
Tässä linkki sosiaalihuoltolakiesityksen tiedotteeseen ja lausuntopyyntöön.
Lausuntoaika päättyy 17.6.2014 -olkaa aktiivisia ja aloitteellisia, vaikka teiltä ei olisikaan pyydetty lausuntoa.
maanantai 26. toukokuuta 2014
Lastensuojelun laatusuositus ja STM:n toimenpidesuunnitelma lastensuojelun kehittämiseksi
Lukijani ovat varmasti jo tutustuneet toukokuun alussa julkaistuihin lastensuojelun laatusuositukseen ja Toimiva lastensuojelu-työryhmän ehdotusten toimenpiteiden suunnitelmaan (ja siihen kytkeytyviin lastensuojelun tieto- ja tukimuskehittämishankkeisiin).
Tässä linkki STM:n sivuille, josta löytyy asiakirjat ja tiedote.
Olen muiden kiireiden johdosta vasta nyt lukenut asiakirjat kertaalleen.
Toimenpiteiden suunnitelmassa olevien käytännön toimien toteutus on pitkälti ohjattu THL:n työksi ja osin esimerkiksi parhaillaan lausunnolla olevassa sosiaalihuoltolaissa huomioon otettavaksi - siinä onkin monia lakimuutoksia tulossa lastensuojeluun. Toimenpiteet on myös vaiheistettu eri vuosille. Toimenpiteiden toteutuksen resurssit sekä STMssä että THLssä ovat kuitenkin hyvin pienet, puhumattakaan tehdyistä resurssiehdotuksista Valviran ja AVIen lastensuojelun valvonta- ja ohjaustehtäviin (ei ole saatu valtion budjettiin yhtään lisäresurssia).
Toki hyvällä tahdolla ja asenteilla saadaan myös työn laatuun vaikuttavia muutoksia aikaan. Samoin palvelujärjestelmää voidaan remontoida ja kehittää yhteistyömalleja ilman erityisiä lisäresursseja, tosin yhteinen kehittäminen vaatii työajan käyttöä, joka on pois asiakastyöstä (ja siksi tarvitaan jonkin verran lisäpanostuksia, että asiakastyö ei kärsi). Toiminnan muutoksilla voidaan saada hyvää laatua ilman kustannusten kasvuakin, kun palvelut on saatavilla oikea-aikaisesti ja tuolloin kunkin lapsen ja perheen tarpeiden mukaisella volyymillä ja tarjonnalla (intensiteetillä).
Heikkoja lenkkejä suosituksessa ja toimenpidesuunnitelmassa on, kuten henkiöstömitoutusta koskevien konkreettisten linjausten puuttuminen. Toimenpiteenä tarjotaan kehittämispilotteja, joissa tuotettaisiin tietoa millaisia asiakasmääriä erilaisissa tilanteissa tarvitaan ottaen huomioon mm. asiakkaiden erilaiset tarpeet, erilaisen henkilöstön osaaminen ja tehtävät ja käytettävissä olevat muut palvelut. Milloin ja millaisin resurssein tällainen pilotointi käynnistyisi, jää myöhempien päätösten varaan.
Erikoistumiskoulutus ja pakollinen täydennyskoulutus odottavat vielä toimenpiteitä. Laissa tulisi edellyttää lastensuojelutyöntekijöiltä alan erikoistumiskoulutusta, mutta sellainen koulutus pitää ensin toteuttaa. Suunnitelmia siitä aiotaan tehdä. Kelpoisuuslakia tulisi myös tarkistaa niin, että tarkoituksenmukainen osaaminen on kussakin tehtävässä. Tällöin tulee myös sosionomi (ylempi AMK) master-tason tutkinnon suorittaneiden sosiaalityön osaaminen tunnustaa. Myös työnantajia tulee valistaa rekrytoinneissa sekä tehtävärakenteiden kehittämisessä: kussakin tehtävässä asiakkaiden tarpeiden mukainen osaaminen.
Mitään mullistavaa uutta ei laatusuosituksessa ole (no, ainakaan ei minulle kun olen vuosien ajan ollut eri luonnoksia tekemässä). Suurin tehtävä onkin suositusten saaminen osaksi käytännön työtä ja lastensuojelun ja laajemminkin lapsiperhepalvelujen johtamista. Keskeinen vastuu tästä on lastensuojelusta vastaavilla kunnilla, tulevilla sote-alueilla. Näille tultaneen perustamaan lastensuojelun osaamisen ja tutkimisen keskukset. Lastensuojelun valvontajärjestelmän kehittäminen (erityisesti kunnissa) ja valvontatyön resurssit kautta linjan vaatisivat aikataulutettuja toimenpiteiä. Nyt ne puuttuvat.
Sosiaalihuoltolaki-esitys sisältää siis tukun lastensuojelulain muutosehdotuksia. Niitä tarkastelen vielä erikseen. Lausunto-aika päättyy 17.6.2014.
Lastensuojelun laatusuosituksen ja toimenpiteiden toteuttamiseen tulee nyt ryhtyä kaikilla tasoilla: työntekijät, työyhteistö/tiimit, kunnat ja valvojat. Myös koulutusorganisaatioilla on paljon tehtävää. Siis työhön!
Tässä linkki STM:n sivuille, josta löytyy asiakirjat ja tiedote.
Olen muiden kiireiden johdosta vasta nyt lukenut asiakirjat kertaalleen.
Toimenpiteiden suunnitelmassa olevien käytännön toimien toteutus on pitkälti ohjattu THL:n työksi ja osin esimerkiksi parhaillaan lausunnolla olevassa sosiaalihuoltolaissa huomioon otettavaksi - siinä onkin monia lakimuutoksia tulossa lastensuojeluun. Toimenpiteet on myös vaiheistettu eri vuosille. Toimenpiteiden toteutuksen resurssit sekä STMssä että THLssä ovat kuitenkin hyvin pienet, puhumattakaan tehdyistä resurssiehdotuksista Valviran ja AVIen lastensuojelun valvonta- ja ohjaustehtäviin (ei ole saatu valtion budjettiin yhtään lisäresurssia).
Toki hyvällä tahdolla ja asenteilla saadaan myös työn laatuun vaikuttavia muutoksia aikaan. Samoin palvelujärjestelmää voidaan remontoida ja kehittää yhteistyömalleja ilman erityisiä lisäresursseja, tosin yhteinen kehittäminen vaatii työajan käyttöä, joka on pois asiakastyöstä (ja siksi tarvitaan jonkin verran lisäpanostuksia, että asiakastyö ei kärsi). Toiminnan muutoksilla voidaan saada hyvää laatua ilman kustannusten kasvuakin, kun palvelut on saatavilla oikea-aikaisesti ja tuolloin kunkin lapsen ja perheen tarpeiden mukaisella volyymillä ja tarjonnalla (intensiteetillä).
Heikkoja lenkkejä suosituksessa ja toimenpidesuunnitelmassa on, kuten henkiöstömitoutusta koskevien konkreettisten linjausten puuttuminen. Toimenpiteenä tarjotaan kehittämispilotteja, joissa tuotettaisiin tietoa millaisia asiakasmääriä erilaisissa tilanteissa tarvitaan ottaen huomioon mm. asiakkaiden erilaiset tarpeet, erilaisen henkilöstön osaaminen ja tehtävät ja käytettävissä olevat muut palvelut. Milloin ja millaisin resurssein tällainen pilotointi käynnistyisi, jää myöhempien päätösten varaan.
Erikoistumiskoulutus ja pakollinen täydennyskoulutus odottavat vielä toimenpiteitä. Laissa tulisi edellyttää lastensuojelutyöntekijöiltä alan erikoistumiskoulutusta, mutta sellainen koulutus pitää ensin toteuttaa. Suunnitelmia siitä aiotaan tehdä. Kelpoisuuslakia tulisi myös tarkistaa niin, että tarkoituksenmukainen osaaminen on kussakin tehtävässä. Tällöin tulee myös sosionomi (ylempi AMK) master-tason tutkinnon suorittaneiden sosiaalityön osaaminen tunnustaa. Myös työnantajia tulee valistaa rekrytoinneissa sekä tehtävärakenteiden kehittämisessä: kussakin tehtävässä asiakkaiden tarpeiden mukainen osaaminen.
Mitään mullistavaa uutta ei laatusuosituksessa ole (no, ainakaan ei minulle kun olen vuosien ajan ollut eri luonnoksia tekemässä). Suurin tehtävä onkin suositusten saaminen osaksi käytännön työtä ja lastensuojelun ja laajemminkin lapsiperhepalvelujen johtamista. Keskeinen vastuu tästä on lastensuojelusta vastaavilla kunnilla, tulevilla sote-alueilla. Näille tultaneen perustamaan lastensuojelun osaamisen ja tutkimisen keskukset. Lastensuojelun valvontajärjestelmän kehittäminen (erityisesti kunnissa) ja valvontatyön resurssit kautta linjan vaatisivat aikataulutettuja toimenpiteiä. Nyt ne puuttuvat.
Sosiaalihuoltolaki-esitys sisältää siis tukun lastensuojelulain muutosehdotuksia. Niitä tarkastelen vielä erikseen. Lausunto-aika päättyy 17.6.2014.
Lastensuojelun laatusuosituksen ja toimenpiteiden toteuttamiseen tulee nyt ryhtyä kaikilla tasoilla: työntekijät, työyhteistö/tiimit, kunnat ja valvojat. Myös koulutusorganisaatioilla on paljon tehtävää. Siis työhön!
tiistai 13. toukokuuta 2014
Valviran lastensuojeluselvitys 12.5.2014: paljon asiakkaita ja epäpäteviä työntekijöitä
Valviran 12.5.2014 julkaistun selvityksen mukaan kaikista Suomen lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelun sosiaalityötä tekevistä sosiaalityöntekijöistä 68 % täytti sosiaalityöntekijältä edellytettävät kelpoisuusehdot. Kolmannes lastensuojelun tehtävissä toimivista oli siis epäpäteviä.
Kuntien tilanne oli hyvin erilainen: viidenneksessä kunnista (22 %) alle puolet sosiaalityöntekijöistä täytti kelpoisuusehdot. Joissakin kunnissa (yleensä pienissä) ei ollut yhtään kelpo-lain mukaista sosiaalityöntekijää.
Sosiaalityöntekijän tehtäviä hoitavista vähän yli neljännes (28 %) oli sijaisia. Sijaisuuksia hoitaa usein sosionomi AMK-tutkinnon suorittanut. Selvityksessä ei ollut erikseen kysytty sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneiden määrää lastensuojelutyössä. Hehän eivät ole kelpo-lain mukaan päteviä sosiaalityöntekijän tehtäviin, vaikka heillä on master-tason ylempi korkeakoulututkinto, ja osaaminen sosiaalityöhön.
Kuntien tilanne oli hyvin erilainen: viidenneksessä kunnista (22 %) alle puolet sosiaalityöntekijöistä täytti kelpoisuusehdot. Joissakin kunnissa (yleensä pienissä) ei ollut yhtään kelpo-lain mukaista sosiaalityöntekijää.
Sosiaalityöntekijän tehtäviä hoitavista vähän yli neljännes (28 %) oli sijaisia. Sijaisuuksia hoitaa usein sosionomi AMK-tutkinnon suorittanut. Selvityksessä ei ollut erikseen kysytty sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneiden määrää lastensuojelutyössä. Hehän eivät ole kelpo-lain mukaan päteviä sosiaalityöntekijän tehtäviin, vaikka heillä on master-tason ylempi korkeakoulututkinto, ja osaaminen sosiaalityöhön.
Puolessa Suomen kunnista lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävissä toimivilla henkilöillä oli kohtuullisena pidettävä määrä asiakkaita, eli korkeintaan neljäkymmentä sosiaalityöntekijää kohden. Valviran selvityksessä mainittu kohtuullinen (40 asiakkaan) määrä on tosiasiassa liian suuri vaikuttavaan asiakastyöhön. Surullista asiassa on tietenkin se, että osalla sosiaalityöntekijöistä asiakasmäärät ovat huomattavasti tätä suurempia, jopa yli 100 asiakasta. Tämäkään tieto ei ole uusi: Kuntaliitossa tekemäni 2010 kyselyn mukaan tilanne oli samanlainen jo neljä vuotta sitten (ja jo tätäkin aiemmin lääninhallitusten ja myöhemmin AVI:en selvityksin).
Ratkaisuja sosiaalityöntekijäpulaan olen esittänyt useissa blogikirjoituksissani, niistä yksi olisi kelpoisuuden myöntäminen sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneille. Jokunen heistä saattaisi haluta sijoittua nimenomaan lastensuojelun sosiaalityöhön (he sijoittuvat hyvin myös muihin tehtäviin). Toki monia muitakin isoja ja pieniä muutoksia lastensuojelutyössä tarvitaan.
Ratkaisuja lastensuojelutarpeen vähentämiseen, ja tätä kautta asiakasmäärien vähenemiseen on myös ollut tarjolla. Käytännön muutostoimia tarvittaisiin nykyistä enemmän. Kehitystyön suunta kunnissa ja yhteiskunnassa on ollut jo oikeansuuntaista!
Sosiaalihuoltolaki-luonnoksen 2.5.2014 lausunnolle tulleessa versiossa ehdotetaan monia muutoksia myös lastensuojelulakiin. Näillä ehdotuksilla on myös lastensuojelun asiakkuuksia vähentäviä vaikutuksia. Myös lastensuojelun eri työntekijäryhmien tehtäviä asiakastyössä tarkistettaisiin. Näistä muutosehdotuksista kirjoitan vähän myöhemmin, kunhan olen lukenut SH-lakiluonnoksen huolellisemmin.
Tässä kuitenkin jo linkki SH-lain 2.5.2014 ehdotukseen.
Ja linkki Valviran uutiseen sekä Valviran 12.5.2014 selvitykseen.
lauantai 10. toukokuuta 2014
Yhteistyöllä laatua ja lastensuojelutyön uudistamista
On ilahduttavaa, että lastensuojelussa toimivat palveluntuottajat ovat järjestäytyneet yhteistyöhön. Kun palveluntuottaja on pieni toimija, niin yhteistyöverkostona pystytään paremmin varmistamaan lastensuojelutyön laatu, henkilöstön ajantasainen osaaminen ja toiminnan uudistaminen. Myös palvelujen markkinointi ja yhteiskunnallinen viestintä toteutuu yhteistyössä. Rohkenen esitellä näistä muutaman.
Yleishyödyllisten yhteisöjen omistamat palvelutuottajat ovat perustaneet Reilu Palvelu ry:n, joka hyväksyy jäsenekseen yhteisön, joka täyttää yhdessä muokatut palvelutoiminnan laatukriteerit ja sitoutuu niiden mukaan toimimaan. Reilu Palvelu ry:n tarkoituksena on edistää ja kehittää sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja niiden omistamien yritysten vastuullisen palvelutoiminnan edellytyksiä ja toimintakulttuuria sekä parantaa palveluiden laatua. Yhdistyksen tavoite on rakentaa Reilu palvelu -merkki sertifikaatiksi palvelun laadusta ja vastuullisesta liiketoiminnasta. Merkin käyttöoikeus voidaan myöntää kriteerit täyttäville, palveluita tuottaville järjestöille tai järjestöjen omistamille palveluyrityksille.
Tutustu Reilu palvelu ry:n toimintaan tästä.
Pienet suomalaisomistuksesssa olevat erityisosaaja-yhteisöt/yritykset ovat perustaneet MilaPro yhteenliittymän. Siinä toimivissa yrityksissä on reilut 350 työntekijää. Monet pienyrityksistä on yritysten avainhenkilöiden omistuksessa. Yhteenliittymän päämääränä on: ...koota parhaat suomalaiset kasvatus- ja hoitoalan erityisosaajat yhteiseen innovatiiviseden organisaatioon. Tällä tavoin pystymme kehittämään mahdollisimman toimivia ja vaikuttavia keinoja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä auttamiseksi.
Tutustu MilaPron toimintaan tästä.
Merikratos on muutaman sosiaalialan suomalaisen yrityksen yhteenliittymä, ja toimii koko Suomen alueella tarjoten erityisesti avohuollisia lähiasiakastyön palveluja, koulutusta, työnohjausta ja monenlaisia asiantuntitijapalveluja. Yritys on nyt 15 vuotta vanha, ja työllistää noin 150 työntekijää.
Tutustu Merikratoksen toimintaan tästä.
Suomessa toimii lukuisia satavuotiaita lastensuojelualan yhdistyksiä, joita ilman lastensuojelu: lapset, nuoret ja perheet olisi pulassa. Yhdistykset tuottavat lastensuojelun asiakastyön palveluja ja monenlaista vapaaehtoistoimintaa sekä asiantuntipalveluja. Toimin itsekin parhaillaan mm. Pesäpuu ry:n hallituksessa. Ja viimeksi olemme heidän kanssa tuottaneet TV:ssä esitetyt Mun perhe-dokumenttielokuvat. Saimme elokuvan laatupalkinnon viime vuonna ensiesityksen saaneesta vammaisen lapsen perheen dokumentista. Kannattaa tutustua - Mun perhe -sivustolta löytyy linkit myös asiantuntijahaastatteluihin ja perheiden vanhempien haastatteluihin.
Nostan tässä esille kuitenkin nyt vain yhden yhteisön, jonka viimeisessä lehdessä on myös minun henkilökuva-esittelyni. Tekstistä käy ilmi oma lastensuojelun missioni ja keskeisimmät kehittämisen tarpeet.
Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto Kasper muutti perustehtäväänsä joitakin vuosia sitten, ja nykyisin on vahvasti kehittämässä perheiden tukea ja neuvontaa. Tässä äsken ilmestyneessä jäsenlehdessä esitellään monin artikkelein Kasperin Voikukkia-hankkeen työtä. Voikukkia on erittäin tärkeä hanke kaikille lastensuojelun asiakkaana oleville vanhemmille (ja heidän lapsilleen). Itse toivon, että Voikukkia laajentaisi toimintaansa myös lastensuojelun avohuollon asiakkaiden vanhemmuuden teemoihin ja vanhempain ryhmien ja verkostojen synnyttämiseen. Hieno hanke!
Tutustu Kasperin viimeisimpään jäsenlehteen tästä.
Yleishyödyllisten yhteisöjen omistamat palvelutuottajat ovat perustaneet Reilu Palvelu ry:n, joka hyväksyy jäsenekseen yhteisön, joka täyttää yhdessä muokatut palvelutoiminnan laatukriteerit ja sitoutuu niiden mukaan toimimaan. Reilu Palvelu ry:n tarkoituksena on edistää ja kehittää sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja niiden omistamien yritysten vastuullisen palvelutoiminnan edellytyksiä ja toimintakulttuuria sekä parantaa palveluiden laatua. Yhdistyksen tavoite on rakentaa Reilu palvelu -merkki sertifikaatiksi palvelun laadusta ja vastuullisesta liiketoiminnasta. Merkin käyttöoikeus voidaan myöntää kriteerit täyttäville, palveluita tuottaville järjestöille tai järjestöjen omistamille palveluyrityksille.
Tutustu Reilu palvelu ry:n toimintaan tästä.
Pienet suomalaisomistuksesssa olevat erityisosaaja-yhteisöt/yritykset ovat perustaneet MilaPro yhteenliittymän. Siinä toimivissa yrityksissä on reilut 350 työntekijää. Monet pienyrityksistä on yritysten avainhenkilöiden omistuksessa. Yhteenliittymän päämääränä on: ...koota parhaat suomalaiset kasvatus- ja hoitoalan erityisosaajat yhteiseen innovatiiviseden organisaatioon. Tällä tavoin pystymme kehittämään mahdollisimman toimivia ja vaikuttavia keinoja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä auttamiseksi.
Tutustu MilaPron toimintaan tästä.
Merikratos on muutaman sosiaalialan suomalaisen yrityksen yhteenliittymä, ja toimii koko Suomen alueella tarjoten erityisesti avohuollisia lähiasiakastyön palveluja, koulutusta, työnohjausta ja monenlaisia asiantuntitijapalveluja. Yritys on nyt 15 vuotta vanha, ja työllistää noin 150 työntekijää.
Tutustu Merikratoksen toimintaan tästä.
Suomessa toimii lukuisia satavuotiaita lastensuojelualan yhdistyksiä, joita ilman lastensuojelu: lapset, nuoret ja perheet olisi pulassa. Yhdistykset tuottavat lastensuojelun asiakastyön palveluja ja monenlaista vapaaehtoistoimintaa sekä asiantuntipalveluja. Toimin itsekin parhaillaan mm. Pesäpuu ry:n hallituksessa. Ja viimeksi olemme heidän kanssa tuottaneet TV:ssä esitetyt Mun perhe-dokumenttielokuvat. Saimme elokuvan laatupalkinnon viime vuonna ensiesityksen saaneesta vammaisen lapsen perheen dokumentista. Kannattaa tutustua - Mun perhe -sivustolta löytyy linkit myös asiantuntijahaastatteluihin ja perheiden vanhempien haastatteluihin.
Nostan tässä esille kuitenkin nyt vain yhden yhteisön, jonka viimeisessä lehdessä on myös minun henkilökuva-esittelyni. Tekstistä käy ilmi oma lastensuojelun missioni ja keskeisimmät kehittämisen tarpeet.
Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto Kasper muutti perustehtäväänsä joitakin vuosia sitten, ja nykyisin on vahvasti kehittämässä perheiden tukea ja neuvontaa. Tässä äsken ilmestyneessä jäsenlehdessä esitellään monin artikkelein Kasperin Voikukkia-hankkeen työtä. Voikukkia on erittäin tärkeä hanke kaikille lastensuojelun asiakkaana oleville vanhemmille (ja heidän lapsilleen). Itse toivon, että Voikukkia laajentaisi toimintaansa myös lastensuojelun avohuollon asiakkaiden vanhemmuuden teemoihin ja vanhempain ryhmien ja verkostojen synnyttämiseen. Hieno hanke!
Tutustu Kasperin viimeisimpään jäsenlehteen tästä.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Kunnallinen lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikka uusissa sote-rakenteissa
Sote-laki tulee
muuttamaan kuntien roolia ja vastuuta myös lasten ja nuorten terveyden ja
hyvinvointityössä. Jatkossa kunta toimii sote-palvelujen tuottajana siten kuin
sote-alueen järjestäjäkuntayhtymä sopii kunnan kanssa. Ja saattaapa olla, että sote-järjestäjätaho
ei ehkäpä tee tuottajasopimuksia ihan jokaisen alueen palveluntuottaja-organisaation
kanssa erikseen, vaan sopimus syntyy kuntien muodostaman yhteisen
sote-palvelujen tuottajaorganisaation kanssa. Näin ainakin silloin kun kunnan
väestömäärä on pieni. Tarvitaan laajemmat hartiat vastata myös sote-palvelujen
tuottamisesta käytännössä.
Palveluntuottaja-sopimukseen
tullee sisältymään sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset ko. kunnan tai
kuntien yhteisen sote-tuottajaväestöalueen toiminnasta: miten ehkäisevä
sosiaali- ja terveydenhuolto toteutetaan ja millaisia palveluja ja palveluyksikköjä
alueella toimii. Sote-tehtäviä ja palveluja lasten, nuorten ja perheiden osalta
ovat mm. äitiys- ja lastenneuvola, perheneuvolat, kouluterveydenhuolto,
lastensuojelu, lapsiperheiden perhetyö ja kotipalvelu.
Kunnan tai kuntien
yhteisen sote-tuottajaorganisaation toimintaa ohjaamaan perustettaneen päätöksentekoelimeksi
sote-tuottaja -lautakunta ja mahdollisesti sen alaisuuteen yksilöasioita
käsittelevä viranomaisjaosto.
Päätöksentekoelimen tehtävänä on laatia mm.
Päätöksentekoelimen tehtävänä on laatia mm.
·
kunnan
tai kuntien yhteisen väestöalueen hyvinvointisuunnitelma ja -kertomus
esitettäväksi sote-alueelle (ja tiedoksi kunkin kunnan valtuustoille),
·
vastata
myös muista eri lakien edellyttämistä suunnitelmista, esim. lastensuojelulain mukainen
suunnitelma,
·
ohjata
ja kehittää palveluntuotantoa siten kuin sote-järjestäjäalueen kanssa on sovittu,
·
tuottaa
tietoa väestönsä hyvinvoinnin tilasta, tarpeista ja palvelujen toimviuudesta,
·
vastata
henkilöstöstä sekä
·
asiakasta
koskevista yksilöpäätöksistä.
Keskeinen tehtävä
on huolehtia yhteistyöstä ja toimintamalleista niiden toimintojen kanssa,
joista jatkossakin vastaavat kunnat. Kunnan tehtäväksihän jää edelleen varhaiskasvatus,
päivähoito, peruskoulu, nuorisotyö, liikunta, vapaa-ajan ja kulttuurin toiminta.
Käytännön yhteistyö myös järjestöjen, seurakuntien, muiden yhteisöjen ja
yritysten kanssa on järjestettävä.
Jatkossa kunnat voivat
toki organisoida toimintansa myös ns. elämänkaarimallin mukaan, jossa
esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palveluista, mukaan lukien
sote-palvelujen tuottaminen, vastaakin lasten ja nuorten hyvinvointilautakunnat.
Näin tämän väestöryhmän palveluja voidaan edelleen johtaa ja kehittää
kokonaisuutena.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)