Tartuin hiukan vastentahtoisesti Markus Nummen Karkkipäivä-romaaniin ajattelen, että en lomalla jaksa lukea kirjaa, jonka tapahtumaympäristö liikkuu entisessä työssäni sosiaalipäivystyksessä ja tarina kertoo heitteille jätetyistä lapsista ja lastensuojelusta. Yllätyin.
Markus Nummi on rakentanut paitsi hyvin todellisen mutta erittäin koskettavan ja hurjan tarinan, joka piti lukea lähes yhtäjaksoisesti kannesta kanteen. Kirja oli kuin Matti Yrjänä Joensuun dekkari, jossa kirjailija tavoittaa tarinan henkilöiden sisäisen maailman, johon lukija voi samaistua ja ymmärtää tarinan ihmisten toimintaa. Nummi on tavoittanut loistavasti tarinan sankarin roolissa olevan Tomi-lapsen näkökulman. Ja onneksi tarinassa oli myös onnellinen loppu – viimehetkellä. Itse ehdin jo ajatella, että ei kait kirjailija voi antaa tarinan prinsessa-lapsen kuolla. Vaikka tarina on fiktiivinen, tunnistan sen olevan totisinta totta liian usean lapsen elämässä tämän päivän Suomessa.
Kirjan alkusivujen jälkeen juoni tempaisee mukaansa. Tarinassa kirjailija Arin, tilanhallintasuunnittelija Paulan, sosiaalipäivystäjä Katrin ja tohtori Kilmoori eli Tomi-pojan elämäpolut kohtaavat. Ehdottomasti suosittelen.
Tästä löytyy linkki kirjan julkaisijalle.
Ja tästä linkki yhteen kirja-arviointiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti