Keskustelu Niinistön virittämästä Ihan tavallisia asioita -kampanjasta on minusta ollut välillä ihan hakoteillä. Lapset ja nuoret tarvitsevat arjen pieniä tavallisia asioita kasvun ja kehityksen tueksi. Yksinkertaiset asiat ovat yleensä toimivia.
Se, että näitä neuvoja esitetään, ei tietenkään tarkoita, että niillä poistettaisiin kaikki syrjäyttävät mekanismit yhteiskunnasta, kuten köyhyys, oppimisvaikeuksissa avutta jääminen, väkivalta, päihteet jne. joiden keskellä monet valtavirrasta syrjään jääneet lapset ja nuoret elävät. Usein nämä lapset ovat lastensuojelun pitkäaikaisasiakkaita, jotka eivät silloinkaan saa välttämättä tarpeidensa mukaista tukea,hoivaa ja hoitoa. Mutta lastensuojelun asiakaslastenkin osalta on kyse mahdollisimman tavallisen lapsuuden ja nuoruuden turvaamisesta heille - tästä olen puhunut lukuisissa luennoissani ja artikkeleissani.
Ei siis ole kyse joko tai -neuvoista, vaan tarvitaan sekä neuvoja että yhteiskunnallisia keinoja.
Nyt ihmettelemme lastensuojelun ammattialan verkostoissa sitä, miksi lastensuojelun toimintakäytäntöjen kehittämistä pohtivaan Aulikki Kananojan johtamaan työryhmään ei näytä nimetyn yhtään kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön käytännön asiantuntijaa. Toki työryhmän jäseniksi nimetyt ovat alansa huippuja lääkäreinä, psykologeina, kasvatustieteilijöinä, juristeina, mutta he eivät ole lastensuojelun sosiaalityön koulutuksen saaneita eivätkä toimintakäytäntöjen asiantuntijoita. Kokemusasiantuntijan jäsenyys on hieno asia, mutta ei voi tietenkään korvata työntekijän näkökulmaa ja tietoa alan käytännöistä ja niiden kehittymisestä eri kunnissa sekä kehittämistarpeista.
Työryhmän asettamistiedote on 18.9.2012 julkaistu STM:n sivuilla ja työryhmän jäsenten nimet löytyy Hare-rekisteriksteristä, johon on linkki tiedotteen sivuilla. Laitan linkin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti