torstai 6. syyskuuta 2012

Perhesurmat ja lastensuojelu Nurmijärvellä

Julkaistu 5.9.2011 Viikon vieras-palstalla Nurmijärven Uutisissa


Perhesurmia koskenut THL:n selvitys nosti esille monia kysymyksiä. Surmien taustalla on paljon inhimillistä hätää, johon emme ole läheisinä tai ammattiauttajina osanneet reagoida. Jotkut arvioivat taustalla vaikuttavan edelleen 90-luvun laman, jolloin monia lapsiperhepalveluja supistettiin, eikä niiden saatavuutta parannettu 2000-luvun hyvinä vuosinakaan. Perhetragedioiden taustalla on aina monia tekijöitä, kuten parisuhteen ongelmia, kilpailuyhteiskunnan työelämän paineita, taloudellisia huolia, avuntarpeen kuulematta jäämistä ja neuvottomuutta oman elämäntilanteen ongelmien ratkaisuissa.

Perhesurmia voidaan ehkäistä. Siihen tarvitaan läheisiä, ystäviä ja lapsiperhepalveluja. Kuka tahansa voi elämässään tarvita apua. Sen pyytämisen ei tulisi olla häpeällistä myöskään perheissä, jotka yleensä ovat pärjänneet elämässään.
Lapsen lähellä on joka päivä useita aikuisia: jokainen voi ottaa vastuun lapsen kuuntelemisesta ja tuesta. Vanhempien tukena pitää olla kynnyksettömiä perhepalveluja, myös kriisitilanteissa. Kotiin on saatava sitä tukea mitä kukin perhe tarvitsee. Tilapäistä kotiapua kotiin on vaikea Nurmijärvelläkin saada, perheneuvolan jonot ovat pitkiä eikä perhetyöntekijöiden tuki ole vielä kaikkien ulottuvilla.

Perheistä vain osa oli ollut lastensuojelun palvelujen piirissä. 8-vuotiaan lapsen surma nosti keskusteluun myös lastensuojelun voimavarat ja osaamisen, sekä sen ettei lapsen paras ole aina oman isän tai äidin hoiva – kaikista vanhemmista ei vahvasti tuettunakaan ole vanhemman vastuuseen.

Lastensuojelussa tehtiin kohtalokas virhearviointi. Niiden estämiseksi on myös kuntapäättäjien kannettava vastuunsa lastensuojelun kehittämisessä ja voimavarojen turvaamisessa. Toimiessani Kuntaliiton lastensuojelun ja lapsipolitiikan erityisasiantuntijana, tein vuonna 2010 laajan lastensuojelun tilaa selvittäneen kuntakyselyn. Lapsen lastensuojelusta vastaavalla sosiaalityöntekijällä saattoi olla pahimmillaan 120 lapsen elämäntilanne vastuullaan. Jokainen ymmärtää, ettei työntekijällä ole riittävästi aikaa jokaiselle perheelle, ja ongelmat pahenevat. Monissa kunnissa lastensuojelun henkilöstön vaihtuvuus on suuri, eikä kaikilla ole vaadittavaa pätevyyttä ja erityisosaamista, eikä perheiden tukipalveluja ole saatavilla.

Nurmijärvellä lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta vähemmän kuin verrokkikunnissa: vuonna 2010 avohuollossa oli 765 lasta (6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 6,6 %) kun vastaava luku vuonna 2008 oli 636 lasta (5,1 % alle 18 –vuotiaista). Sijoitettuna vuonna 2010 oli 84 lasta (0,6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 1,5 %) ja vastaava luku vuonna 2008 oli 91 lasta.

Valtuusto on hyväksynyt lastensuojelulain edellyttämän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman ja kohdentanut lisää voimavaroja lapsiperhepalveluihin ja lastensuojeluun. Koko kunnassa toimitaan varhaisen avoimen yhteistyön periaatteella, ja siihen on koulutettu lähes koko henkilöstö, myös esimiehet ja johtajat. Nurmijärvi on valtakunnallinen varhaisen tuen mallin esikuva. Varmasti montaa perhettä on onnistuttu auttamaan ja ehkäisty perhekriisejä.

Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyötahojen kanssa laatinut lasten ja nuorten valtuutetun tavoitteiston, johon jokainen kuntavaaleissa ehdokkaana oleva voi sitoutua. Klikkaa asiasta lisätietoa lapsiasia.fi- sivuilta.

Sirkka Rousu
Kirjoittaja toimii lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan pysyvänä asiantuntijajäsenenä. Hän on yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulun lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin koulutusohjelmassa. Hän kirjoittaa asiantuntijablogia ”Lastensuojelija”, ja on väitellyt lastensuojelusta.

ps. olen allekirjoittanut lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun

Klikkaa myös Hesarin vierakynäkirjoitukseen: Huostaanotto ei ole aina paras ratkaisu...

1 kommentti:

  1. Eroperheiden dynamiikka taitaa olla täysin tuntematon asia lastensuojelijoiden koulutuksessa. Uusperheet muodostavat lapsille huomattavan riskin, erityisesti äitipuolten toimesta. Ja tämä ei ole legenda vaan tabu. Mitään muutosta asiaan ei ole luvassa, ellei tästä asiasta kyetä rehellisesti keskustelemaan. Olen järkyttynyt että samat kyvyttömät käytännöt ovat edelleen voimassa kuin vuosikymmeniä sitten itse ollessani vastaavan kaltaisessa tilanteessa. Lapsikeskeiset arvot ja käytännöt ovat mielestäni lastensuojelun ydintä. Ilman näitä voi mokoman poistaa kokonaan palvelujärjestelmästä, tai toivottavasti edes nimetä uudelleen paremmin todellisuutta vastaavaksi: lapsen todistustaakoittajainstanssi.

    VastaaPoista