Lastensuojelun laatua ohjaavaa ministeriön suositusta ei ole

Aulikki Kananojan työryhmän väliraportti julkaistiin 5.12.2012. Sen sisällössä ei ole mitään uutta, ja tämä väliraportin tekstissä myönnetäänkin - lastensuojelun tila on ollut hyvin tiedossa. Väliraportissa tehdään alustavaa yhteenvetoa asioista, joihin työryhmä paneutuu jatkotyössä. Yksi aihekokonaisuus on lastensuojelutyön kansallinen ohjaus. Johon myös alla oleva juttuni liittyy. Linkki Kananojan työryhmän väliraporttiin on jutun lopussa.
-------------------------------------------------------------------

 

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa 7.12.2012

Sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut valmistelussa useiden vuosien ajan lastensuojelun laatusuositus. Viimeisin versio oli lausunnolla syksyllä 2010. Se laadittiin yhteistyössä ministeriön ja Kuntaliiton kanssa. Vastasin tuolloin Kuntaliiton puolesta suositustekstistä. Lausuntokierroksen jälkeen asiakirja jäi ministeriön virkamiesten pöydille. Luonnos sisälsi myös ehdotuksen suositeltavaksi lastensuojelun sosiaalityön henkilöstömääräksi, johon artikkelissa viitattiin (HS 5.12.2012).

Toisin kuin artikkelissa kirjoitetaan, ei kuntien lastensuojelutyön laatua ohjata valtion suosituksilla, vaan jokainen kunta soveltaa lakia osaamisensa mukaan. Lastensuojelun laatusuosituksen laadinta perustui epävirallisen pienen asiantuntijatyöryhmän työhön ilman kunnollista toimeksiantoa, aikataulua, resurssia ja vastuutuksia sekä käsitystä kuka suosituksen tulee vahvistamaan.

Lastensuojelutyön tueksi laadittiin myös aiemmin Kansalliset linjaukset -asiakirja, joka olisi voitu vahvistaa esimerkiksi Valtioneuvoston periaatepäätöksenä. Asiakirja olisi tukenut lastensuojelua 2008 voimaantulleen lain tavoitteiden mukaan. Työryhmä, jonka jäsen olin, toimi ministeriön kansallisessa lastensuojelun kehittämisohjelmassa (2004-2007).Tämäkään asiakirja ei edennyt ministeriössä mihinkään.

Lastensuojelunväki, kuten HS:n artikkeli nimeää, on odottanut vuosia kansallisia suosituksia. Niissä määritetään lakia tarkemmalla tasolla se, millaisin periaattein lastensuojelua tulee kaikissa kunnissa toteuttaa, johtaa ja kehittää, jotta lasten ja perheiden avun saanti ei vaihtelisi sen mukaan missä kunnassa hän asuu. Henkilöstömäärän lisäksi myös lastensuojelun laatu ja tosiasiallinen palvelujen saatavuus tulee varmistaa. Vuosien työstä ja puheista pitäisi syntyä jo ministeriössäkin päätöksiä.

 

Sirkka Rousu, Nurmijärvi

Tässä linkki Kananojan 5.12.2012 työryhmän tiedotteeseen.
Ja tässä väliraporttiin.