Lastensuojelun sosiaalityön muuttuminen toimistossa ja virka-aikana tehtäväksi työksi

Aila-Leena Matthies kirjoitti joulukuussa Helsingin Sanomien Vieraskynässä merkittävän ja mielenkiintoisen artikkelin lastensuojelutyön etääntymisestä ammatillisista periaatteistaan (linkki artikkeliin blogin lopussa). Hänen mukaansa aiemmin asiakkaita pyrittiin tarkastelemaan omassa elinympäristössään. Työssä haluttiin puuttua ongelmia tuottaviin yhteiskunnan rakenteisiin ja korostettiin ennaltaehkäisyn merkitystä. Nyt lastensuojelua ohjaavat juridisoituminen, yritysten toimintamalleja jäljittelevä tehostaminen ja lääketieteellis-kliininen riskienhallinta.

Kokonaisvaltainen sosiaalityö on saanut väistyä yhä erikoistuneemmaksi ja fordistisesti ositetussa ja eri yksiköihin pilkotussa lastensuojelun sosiaalityössä. Matthiesin mukaan pahimmillaan lapsi ja vanhemmat siirtyvät palveluketjun tuotantohihnalla liikuteltaviksi asiakkaiksi, joiden elämäntilannetta kukaan ei kunnolla tunne.

Matthies peräänkuuluttaa aiheellisesti asuinaluelähtöisen ja yhteisöllisen työskentelytavan perään. En ole ihan vakuuttunut siitä, että tämänkaltaista työskentelymallia olisi kovinkaan laajasti ollut Suomen lastensuojelun sosiaalityössä -ainakaan suuremmissa kaupungeissa. Lähimmäksi ihannetta pääsi aikoinaan palkittu Hervannan sosiaalityön yhteisöllinen malli, jota Jukka Vinnurva oli rakentamassa (nyt jo eläkkeellä oleva loistava sosiaalityöntekijä, jonka kanssa itse olen saanut olla opiskelutoverina). Tampereen Hervannassa ei liene enää mallin mukaista työotetta.

Vaikka maailman meno ja asiakkaiden tarpeet muovaavatkin myös lastensuojelun tekemisen tapaa, on Matthiesin peräänkuuluttamat (hukatut) toimintaperiaatteet ja lastensuojelutyön organisoimisen tavat niitä, joiden tulisi olla perusperiaatteina edelleen: kokonaisvaltainen työskentely lapsen ja perheen auttamisessa, tuen järjestäminen arkeen, siitä huolehtiminen, että jokaisella lapsella olisi turvallinen aikuinen saatavilla. Apua ja tukea pitää olla saatavilla niin paljon ja niin kauan kuin sitä tarvitaan ja siinä muodossa kuin kukin lapsi ja perhe tarvitsee. Liian yksinkertaista?

Lastensuojelutyö vaatii erityisosaamista,  ja se on aina lähipalvelua. Olipa hallinnolliset sote- ja kuntarakenteet millaisia tahansa, varsinainen asiakastyö pitää tietenkin tehdä ihmisten parissa ja niinä vuorokauden aikoina kuin tukea tarvitaan. Jostakin syystä lastensuojelutyö  muuttui ainakin suurissa kaupungeissa jo vuosikymmeniä sitten työksi, jota tehdään pääsääntöisesti toimistotyönä ja toimistotyöaikana klo 8-16 välillä. Näin ei pitäisi olla. Voimme itse muuttaa asiantilan jos haluamme!

Fordistisesti ositetusta ja markkinoilla kilpailutettavasta lastensuojelutyöstä pitää päästä eroon, mutta miten muutos pitäisi tehdä ja millaisella tavalla lastensuojelutyötä olisi ihanteellista tehdä?

Tässä tarvittaisiin varmaan joukkoistetun laajan keskustelun kautta syntyviä ideoita ja ajattelun jalostumista.

Uudistettu Sosiaalihuoltolaki vahvistettiin presidentin esittelyssä 30.12.2014.

Sen myötä lapsiperheiden tulisi saada tukea ja palveluja ajallaan. Reformi edellyttää muutoksia koko lapsiperheiden tukipalvelujen järjestelmässä. Lapsiperheiden tukipalvelut -asiakaspisteitä ei monissakaan kunnissa käytännössä ole lainkaan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kuten Eksoten lapsi- ja perhetalon palvelut, Raisio, Imatra jne.).

Samalla kun tällaista lapsiperhepalvelun mallia rakennetaan, muuttuu myös lastensuojelutyö. Tätä muutostyötä pitää tehdä laajassa yhteistyössä asuinalueilla ja lapsiperheiden yhteisöissä toimivien kanssa. Itse olen mukana kehittämässä Akaan kaupungin mallia, jota rakennetaan Työsuojelurahaston avustuksellä. Kärkenä on henkilöstön hyvinvointi, ja siihen pyritään laaja-alaisella lapsiperheiden tukipalvelujen kehittämisellä.


Lue tästä Aila-Leena Matthiesin vieraskynä-artikkeli. 

Lue tästä Akaan kaupungin kehittämishankkeen käynnistämisestä Työsuojelurahaston sivuilta. Hankkeen omat nettisivut ovat tekeillä. Niistä kerron myöhemmin.

Lue tästä eduskunnan sivuilta sosiaalihuoltolain käsittelyn asiakirjat ja lakiesitys. 

Lue tästä STM:n uutinen 30.12.2014 lain vahvistamisesta.