- Katri Luukka, Outi Rousu, Mikko Lund ja 16 muuta tykkäävät tästä.
Jukka Vinnurva Kiitos Sirkka arvostuksen osoituksestasi työtämme kohtaan. Olen kaikin voimin pyrkinyt olemaan provosoitumatta entistä työtäni ja ammattiani sivuavista kysymyksistä. Vaikeinta itsekurin kannalta on ollut lastensuojelun tila ja siitä käytävä keskustelu,johon törmää sitä seuraamattakin. Aila-Leena Matthies tiivistänee tilanteen hyvin.
Kun viittasit aluepohjaiseen sosiaalityöhömme, kokonaisvaltaisempaan työotteeseen ja yhteisöllisiin työtapoihimme, alan helposti taas innostua. Tältä työtavalta katosi kuitenkin pohja, kun asiakkaita ja asukkaita lähellä olevia alueellisia toimistoja purettiin ja ryhdyttiin keskittämään (suurissa kaupungeissa) sekä kokonaisvaltainen sosiaalityön työote pilkottiin ja
eriytettiin. Palattiin samaan tilanteeseen mikä oli 1970-luvulla.
Lastensuojelun hyvien käytäntöjen edellytyksiä ovat lisäksi työntekijän kyvykkyys rakentaa asiakassuhdetta yhteistoiminnallisena subjektina siten, että vaikeissakin ratkaisuissa niiden kohteena olevat ihmiset voivat säilyttää arvokkuutensa.Tähän liittyy myös asuinalueiden muidenkin kuin virallisten resurssien käyttö, joihin yhdyskuntayö / yhteisölliset työtavat tuovat lisää vaikuttavuutta ja ulottuvuuksia. Tällä tavalla sosiaalityöntekijät myös viranomaisina voivat saavuttaa laajemmin alueensa asukkaiden luottamuksen.Ja kun asukkaat ja asiakkaat kokevat, että sosiaalityöntekijät ovat heidän puolellaan, helpottuvat
asiakaskohtaisetkin prosessit huomattavasti. Työntekijöillä on kasvot, heidät tunnetaan.
Samalla tavalla luottamuksen (=sosiaalisen pääoman) luominen
alueella kaikkien muiden julkisen alan työntekijöiden kesken on välttämätöntä. Se ei etene eikä kehity vain palavereita pitämällä, vaan yhteisten konkreettisten asiakasprosessien kautta, jossa työprosessia laajennetaan ja yhteistoiminnallinen subjekti, jossa on useita toimijoita, pyrkii yhdessä ongelman ratkaisemiseksi asetettuun tavoitteeseen. Tällainen työskentelytapa on usein paljon suoraviivaisempaa, rehellisempää ja avoimempaa kuin pilkottuihin ja muodollisiin vastuisiin sidottu yhteisyö.
Aluepohjaisesti yhteen pelaava tiimi kasvaa parhaimmillaan avoimeksi,
rohkeaksi ja sallivaksi, jolloin se ei pelkää virheitä, ei kilpaile eikä
kadehdi, vaan iloitsee niin onnistumisista, kuin epäonnistumisistakin, joista voi oppia. Itse asiassa tämähän on normaalia kasvamista ihmisinä. Epäilen, että me vieraannumme yhä enemmän tästä mahdollisuudesta yhteiskunnan hiearkistumisen,eriytymisen ja koventumisen myötä. Eläkeläisenä olen nyt hyvin kiitollinen kaikille niille asiakkaille, asukkaille, työtovereille ja yhteistyökumppaneille, joiden kanssa sain kasvaa Hervannan työvuosinani. Enkä suinkaan aina ollut helppo työkaveri.
Jukka Vaattovaara · Käyttäjän Jukka Vinnurva kaveri
Asiaa Kaima taas ... Kaikki niin kuin kirjoitit ...
Kaija Tuuri Olethan Sirkka laittanut tuon Twitteriin.Mitä,jos synnytettäisiin keskustelua sosiaalityön muutoshaasteista oikein tosissaan
Yhteisötyöotteen perään on huudettava.Toimistokeskeinen ajattelu vaatii kriittistä tarkastelua tässä ajassa?
Jukka Vinnurva voisi minun ja Eeva-Liisa Bromanin ja muutaman muun kanssa kirjoittaa yhteisötyöstä vaikka oppikirjan tämän päivän sosionomeille ja miksei aikuisosiaalityön tekijöillekin.Surettaa nykymeno,vaikkauusi lakiluonnos entistäkin enemmän haastaa yhteisölliseen työotteeseen.
Lastensuojelun ehkäisevä työ ei pidä olla lastensuojelupalveluissa,vaan kuten nyt ollaan suuntaamassa lapsiperhepalveluja neuvolaan ja päivähoitoon lähelle luonnollisia kohtaamisia.Sitten tarvitaan toki erityispalveluja ja jalkautuvaa perhetyötä.Mutta on tärkeää,että lapsen etu pysyy ykkösenä.- Kaija Tuuri Olemme uuden kulttuurin äärellä kokemusasiantuntijakeskustelu nostaa esiin uusia haasteita sosiaalityössä.
Kontulassa (2010-2012)Roottori-projektissa järjestimme joitakin yhteisiä yhteisötyövalmennuksia niin asukkaille kuin työntekijöille.Huomasin sen mahdollisuudet.Buberista olen koko urani ajan tykännyt.Äsken katsoin Syke-sarjan jakson.Se muistutti elävästi työntekijöiden haavoittuvuudesta aivan samojen uhkien äärellä kuin potilaiden tai palvelujen käyttäjien. - Kaija Tuuri Elikkä laki on nyt sitten voimassa.Kyllä keskustelua tarvitaan.Meillä Jpäässä on lapsiperhepalvelut koottu saman johdon alle .Minusta tuntuu,että se on ollut hyvä päätös.
Matalan kynnyksen paikkoja ja avoimen päivähoidon paikkoja tulisi lisätä.Pelotta pitäisi olla ihmisten keskellä tukemassa eikä tornitalossa vahtimestarien valvomissa tiloissa. 
Hanna Heinonen Samaa mieltä Sirkka siitä, että tarvittaisiin laajaa keskustelua. Kyse on kulttuurisesta muutoksesta, joka pitäisi toteuttaa ja se ei onnistu ilman tuota laajaa keskustelua!
Tiina Turkia Keskustelussa tulee olla mukana selkästi: mikä pitää muuttua ja miten. Hyvä analyyttinen keskustelu ei johta mihinkään jos ei muutu teoiksi.
Petteri Paasio Kylläpä oli tervävä ja viisas tuo Aila-Leena Matthiesin artikeli. Ja menestystä Sirkalle kehittäistyöhän Akaassa. Olen erityisen ylpeä Elina Anttilasta (sanoo ex pomo).
Sirkka Rousu Hei kommentaattorit ja kiitos. Pohdin tuota joukkoisttamiskeskustelun organisointia, jonka voisin toteuttaa ohjauksessani meidän ylemmän AMK.tutkinnon opiskelijoiden oppimistehtävänä. Opiskelijaryhmässä on paljon hyvin kokeneita lastensuojelun ammattil...Näytä lisää
Tarja Heino Hyvää yhteisöllistä uutta vuotta! Vuoden alussa julkaistaankin sopivasti yhteisöllistä sosiaalityötä ja myös lastensuojelutyötä koskeva kirja
Tässä linkki SirkkaRousu facebook:iin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti