Turvallisuustyö on ihmisten sosiaalisen turvallisuuden parantamista

Työkiireitä ja matkoja –siksi vasta nyt blogin äärellä.
Olin Suomen sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmän kanssa tutustumassa brittien sisäiseen turvallisuustyöhön ja erityisesti terrorisminvastaiseen työhön. Jos pähkinänkuoreen tiivistää matkan pääviestin on se tämä: terrorismin vastainen työ on pitkälti sosiaalipolitiikka ja työtä ihmisten erilaisten yhteisön kanssa.

Ns. kovan ytimen turvallisuusviranomaiset (poliisi, raja jne) olivat 2007 Englannissa tapahtuneet ison terroriteon jälkeen todenneet, että terrorismin uhkaa ei kyetä torjumaan lisäämällä heidän panostaan (jota toki sitäkin on tehty). Britit ovat tehneet täyskäännöksen politiikassaan ja käynnistäneet v.2007 erittäin hyvin johdetun ja resursoidun koko maan ja kaikki viranomaiset ja keskeisimmät yhteistyötahot mukaan kytkevän turvallisuusohjelman, jonka suurimmat paukut ovat paikallistason yhteisöissä (pääosin maahanmuuttajayhteisöjä) tehtävässä työssä, lapsi- ja nuorisotyössä, perhetyössä (kasvatuksessa), kouluissa, työllisyyden ja asumisen kysymyksissä, kumppanuudessa ja kommunikaation parantamisessa.

Ohjelmalla on erityinen ja erinomainen viestintästrategia, joka lähtee siitä, että päättäjät puhuessaan turvallisuusasioista ihmisille käyttävät sellaista kieltä, joka rakentaa yhteistyötä ja vähentää vastakkainasettelua sekä lisää yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Kyttäysyhteiskunnan sijaan rakennetaan luottamusta. Erityisen paljon panostetaan kommunikaatioon mm. moskeija-organisaatioiden ja niiden sekä paikallisyhteisöjen johtajien kautta. Näin tuetaan yhteisöjen omia toimintakeinoja. Yhteistyösopimuksiin sisältyy esimerkiksi humanitaariseen paikallistyöhön tarkoitettuja määrärahoja.

Ohjelmalla oli laaja indikaattori-lista, jonka mukaan ohjelman toteutumista seurataan ja arvioidaan ja tutkitaan. Tulossa olevat vaalit ratkaisevat kuinka ohjelman jatkolle käy. Oli hienoa huomata, että sosiaalipolitiikka oli palannut sille kuuluvaan tehtävään myös yhteiskunnan turvallisuuden takaamisessa.

Lastensuojelun tila on mitä suurimmassa määrin riippuvainen yhteisöjen ja yhteiskuntien sosiaalisesta turvallisuudesta ja rauhasta. Siksikin oli hienoa havaita, että lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön sekä vanhemmuuteen satsattiin niin paljon. Lastensuojelun tila puolestaan ennakoi ko. yhteiskunnan tulevaisuuden menestymistä. Suomen tulee toimia turvallisuuden lisäämiseksi maailman valtioiden ja yhteisöjen kanssa sekä huolehtia omasta kotouttamistyöstä vastuullisesti.

Lapsen edun turvaaminen

Lapsiasiavaltuutetun työtä edistävä lapsiasianeuvottelukunta otti kantaa 11.3.2010 kokouksessaan kahteen lastensuojelua koskevaan asiaan: toinen koski yksin maahan tulleiden turvapaikkaa hakevien lasten edun arviointia ja toinen adoptiomahdollisuuksien selvittämistä lapsen huostaanoton sijasta. Aloitteet oli valmistellut neuvottelukunnan lastensuojelujaosto, jonka puheenjohtajana toimin.

Lastensuojelun asiantuntemus on välttämätön turvapaikkaprosessissa

Lapsiasianeuvottelukunta korostaa eri ministeriöille tehdyssä aloitteessa, että yksin maahan tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita pitää kohdella ensisijaisesti lapsina. Heillä on samat lapsen oikeudet erityiseen suojeluun kuin Suomessa asuvillakin lapsilla ja heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti muiden ilman vanhempien turvaa olevien lasten kanssa. Siksi lastensuojelun asiantuntemusta turvapaikka-asioiden hoidossa pitää vahvistaa. Vähemmistövaltuutetun toimiston laatima tuore Annika Parsonsin selvitys osoittaa, että ulkomaalaislain periaatteista huolimatta lapsen etu ei toteudu turvapaikkaprosessissa ja palveluissa. Neuvottelukunta katsoo, että lastensuojelulain sisältämä lapsen edun (4§) määritelmä tulee ottaa ohjenuoraksi myös ulkomaalaislain mukaisessa toiminnassa ja lapsen etu tulee myös todellisuudessa arvioida.

Lastensuojeluviranomaisten rooli ja tehtävät turvapaikanhakijalasten palveluissa näyttävät olevan epäselviä sekä maahanmuuttopäätöksiä valmisteleville valtion viranomaisille että kunnan viranomaisille. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan viranomaisten toiminnassa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Lastensuojeluviranomaisten rooli sekä tarvittavat yhteistoimintamallit valtion ja kuntien kesken tuleekin pikaisesti selkeyttää samalla kun muutoksia turvapaikan hakijoiden vastaanottoa ja kotouttamista koskevaan lainsäädäntöön parhaillaan valmistellaan. Lapsen etu tulee aina olla päätösten perustana.

Pikaista selvittämistä kaipaa myös se, olisiko Suomessakin perusteltua siirtyä Ruotsin tai Norjan tapaiseen toimintamalliin ja lainsäädäntöön lasten aseman turvaamisessa. Ruotsin mallissa lasten vastaanotto on eritytetty aikuisten vastaanotosta ja Norjan mallissa alle 15-vuotiaiden maahan tulleiden lasten vastaanotosta vastaa kokonaisuudessaan lastensuojelu.

Myös yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden ja pakolaislasten osalta tulee arvioida adoption mahdollisuus esimerkiksi tilanteissa, joissa perheen yhdistämismahdollisuutta ei ole.

Yksin Suomeen tulleita lapsia tuli viime vuonna reilu 500 lasta. Kyse on siis hyvin pieni lasten määrä, jotka ovat tulleet yleensä erittäin haavoittavista oloista. Nämä lapset tarvitsevat huolenpitoa ja tukitoimia, ja Suomella on varaa arvioida näiden lasten tilanne asiantuntevasti.

Lue tuore selvitys asiasta: Annika Parsons 2010. Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutetun toimiston julkaisuja 6-2010.
Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.


Lapsella on oikeus pysyviin kiintymyssuhteisiin: avoin adoptio lastensuojelussa

Lapsiasianeuvottelukunta esittää kotimaisten adoptioiden nykyistä laajempaa käyttöä lasten pysyvien kiintymyssuhteiden turvaamiseksi. Lakiin tulisi kirjata ns. avoin adoptio, joka mahdollistaisi lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilymisen että yhteyden biologisiin vanhempiin. Neuvottelukunta esittää, että valmisteilla olevassa uudessa adoptiolaissa säädettäisiin ns. avoimesta adoptiosta, jossa sijaishuollossa olevan lapsen siteet biologiseen sukuun säilytetään. Avoin adoptio on viime vuosina yleistynyt joissakin maissa, mutta Suomessa sitä käytetään harvoin eikä siitä myöskään tiedetä riittävästi sosiaalityössä. Lastensuojelun osaamista olisikin vahvistettava, jotta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä pystyisi arvioimaan, milloin adoptio on lapsen edun mukaista, ja osaisi tarvittaessa saattaa prosessin vireille.

Kotimaisia adoptioita on vuodessa noin 50 lapsen osalta. Huostaanotettuna on vuosittain noin 10 000 lasta. Osa näistä lapsista on aikuisikään asti lastensuojelun huostassa kun paluumahdollisuutta biologisten vanhempien hoitoon ei ole. Lastensuojelun tehtävä olisi turvata näille lapsille pysyvät ja vakiintuneet kasvuolot, ja keinona tässä tulisi olla huollon siirto ja adoptio, ja vasta viimesijainena keinona lapsen huostassapito aikuisikään asti. Tämä on ollut lastensuojelulain johtoajatus jo v.1983 lakia laadittaessa.

Avoimessa adoptiossa mahdollistetaan lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilyminen että yhteyden säilyminen biologisiin vanhempiin. Tämä vahvistaisi etenkin pitkään sijaishuollossa olleiden huostaanotettujen lasten edun toteutumista, mutta myös hieman vanhempina adoptoitujen lasten, joilla on vielä elävät yhteydet juuriinsa.

Ns. itsenäiset adoptiot ulkomailta
Lapsiasianeuvottelukunta on kiinnittänyt huomiota myös ulkomailla toteutettuihin ns. itsenäisiin adoptioihin, joihin ei ole haettu Suomessa palveluja eikä adoptiolautakunnan lupaa . Tätä mahdollisuutta tulisi uudessa laissa rajoittaa, koska lapsen etua voidaan näissä tapauksissa arvioida vasta jälkikäteen. Myös adoptioprosessia on vaikeampi valvoa ja selvittää, onko lapsi lapsikaupan uhri.

Pelastakaa Lapset ry:n Kohtaaminen-hanke parantaa lastensuojelun valmiuksia adoptiomahdollisuuksien arvioimisessa. Nelivuotisen hankkeen (2010-2013) tarkoituksena on kehittää ja laajentaa kotimaista adoptiotyötä avoimen adoption suuntaan. Päämääränä on selvittää, mitä avoimella adoptiolla tarkoitetaan, miten sitä voisi toteuttaa ja minkälaisen mahdollisuuden se voisi tuoda lastensuojelun perhehoitoon ja sijaishuoltoon laajemminkin. RAY:n tuella käynnistetyssä hankkeessa kehitetään lapsen syntymävanhempien kanssa tehtävää sosiaalityötä, kuullaan aikuisia adoptoituja ja koulutetaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä adoptio-osaamisessa.

Hienoa, että tällainen hanke on käynnistynyt ja sosiaalityön osaamista kehitetään.

Pelastakaa lapset ry:n artikkeli ”Adoptio antaisi lapselle pysyvän kodin” julkaistiin Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla 26.3.2010. Artikkelin kannanotot ovat samansisältöisiä lapsiasianeuvottelukunnan kannanototon kanssa.

Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.
Linkki Pelastakaa Lapset ry:n hankkeeseen.
Linkki HS vieraskynä-artikkeli 26.3.2010.

Lastensuojeluviranomaisen toiminta kiireellisissä sijoituksissa

Kirjoitin pyynnöstä 16.3.2010 Turun Sanomille siitä, miten laki ohjaa lastensuojelun käytännön työtä lapsen tarvitessa kiireellistä sijoitusta. Turussa oli jo useita päiviä käyty keskustelua kaksoiskansalaisuuden omaavan lapsen sijoituksesta ilman, että lukijoille oli selvennetty kiireellisen sijoituksen perusteita. Julkaisen artikkelini blogissani nyt.
*********

Suomalaista lastensuojelutyötä ohjaa vahvasti lainsäädäntö. Lastensuojeluviranomaisten tulee noudattaa työssään monia lakeja, kuten asiakkaan oikeuksista annettua lakia (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista L 812/2000), hyvään hallintoa ja oikeusturvaa hallintoasioissa koskevaa lakia (Hallintolaki 6.6.2003/434) sekä yhdenvertaisuutta edistävää ja syrjinnän kieltävää lakia, jonka mukaan viranomaistoiminnassa ei saa syrjiä ketään esimerkiksi etnisen, kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden vuoksi (Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21). Lastensuojeluviranomaisten tulee kaikessa käytännön asiakastyössään noudattaa suomalaisen oikeusvaltion lakeja ja toimintaperiaatteita.

Lastensuojelulain (L417/2007) mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista (2§). Lastensuojelun erityinen tehtävä on varmistaa lapsen kehitys ja terveys silloin, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä (34§) tai jos
puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa
lapsen terveyttä tai kehitystä (40§). Lapsen ja perheen tilanne on arvioitava huolella. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (4§).

Lapsen kiireelliseen sijoitukseen (38§) voidaan joutua turvautumaan, jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Lapsen kiireellisen sijoituksen tarve on oltava selvä. Useimmiten kiireellisessä sijoituksessa syynä on lapsen kaltoinkohtelu, hoidon laiminlyönti, heitteillejättö, pahoinpitely tai vastaava vakava syy. Syynä voi olla myös vanhemman vakava äkillinen onnettomuus tai sairaus. Lapsi tai nuori voi myös omalla käyttäytymisellään vaarantaa oman terveytensä ja kehityksensä. Näissä tilanteissa on kyse esimerkiksi itsetuhoisuuudesta tai vakavasta päihteiden käytöstä. Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään sekä yksityisyyteen ja näin ollen siitä säädetään lastensuojelulaissa tarkoin.

Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta tekee ns. kelpoisuuslain mukaan ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Ennen päätöstä on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys tilanteesta. Tämän tarkoituksena on päästä selville esimerkiksi siitä, miten lapsen hoito voidaan väliaikaisesti järjestää muulla tavoin tai mihin lapsi tulisi sijoittaa. Kiireellistä sijoitusta koskeva päätös on aina perusteltava. Perusteluista on ilmettävä se, mitkä ovat ne välttämättömät syyt tai se välitön vaaratilanne, joka edellyttää päätöksen tekemistä. Kiireellinen sijoitus on oikeusvaikutuksiltaan verrattavissa huostaanottoon, joten edellytykset kiireelliselle sijoituspäätökselle ovat tiukat. Puuttuminen ihmisen yksityiselämän suojaan edellyttää huolellista arviointia.

Kiireellisen sijoituksen aikana lastensuojeluviranomaisilla on oikeus päättää lapsen asioista toimenpiteen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Yleensä tämä merkitsee päätöstä lapsen olinpaikasta, hoidosta, välttämättömästä terveydenhuollosta ja lapsen yhteydenpidosta. Mikäli kiireellisen sijoituksen aikana joudutaan rajoittamaan yhteydenpitoa, siitä on tehtävä perusteltu erillinen päätös. Lastensuojeluviranomaisella on viime kädessä kokonaisvaltainen vastuu lapsen hoidon ja huollon järjestämisestä. Kiireellisen sijoituksen aikana on lapsen asioista neuvoteltava huoltajien ja vanhempien kanssa sekä pyrittävä muutoinkin hyvään yhteistoimintaan päätettäessä lapsen asioista.

Kiireellisen sijoituksen enimmäiskestoaika on sosiaalityöntekijän päätöksellä 30 päivää. Huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostuessa kiireellisen sijoituksen jatkamiseen ja huostaanottopäätöksen valmistelemiseen, on määräaika 60 päivää (1.3.2010 muuttunut määräaika). Tänä aikana on tehtävä jokin seuraavista toimenpiteistä: päätös kiireellisen sijoituksen lakkaamisesta, päätös huostaanotosta, päätös kiireellisen sijoituksen määräajan jatkamisesta tai hakemus huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Kiireellinen sijoitus päättyy kun peruste kiireelliselle sijoittamiselle lakkaa, ja sosiaalityöntekijä arvioi, että lapsi voi palata turvallisesti kotiin.

Vuoden 2008 aikana huostaanotettuina tai kiireellisesti sijoitettuina oli kaikkiaan 11 804 lasta, mikä on 1,3% alle 18-vuotiaiden lasten määrästä. Sijoitetuista lapsista kiireellisesti sijoitettiin 2 410 lasta. Suostumukseen perustuva huostaanotto koski 7 966 lasta ja tahdonvastainen huostaanotto 2 171 lasta. Lastensuojelutilastossa sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisiin sijoituksiin että huostassa olleiden määrään, mikäli lapsi kiireellisen sijoituksen jälkeen päätetään huostaanottaa. (Lastensuojelu 2008. Suomen virallinen tilasto. www.thl.fi)

Lastensuojelutyötä ohjaa ja tukee kaikille avoin nettikäsikirja. www.lastensuojelunkasikirja.fi. Käsikirjassa kuvataan myös miten kiireellinen sijoitus valmistellaan.

Kustannusvaikuttavaa lastensuojelutarpeen selvitystyötä

Kuopion saama uhkasakko herättää keskustelua. Tänään sunnuntaina Helsingin Sanomat (Kotimaa, Minna Pölkki) selvitti, että lastensuojelutarpeen selvittämisajat ja lastensuojeluilmoitusten tutkinta-ajat venyvät myös muissa kunnissa, kuten Helsingissä, Espoossa, Keravalla, Tuusulassa, Lohjalla. Aluehallintovirastot tulevat STM:n hallitussihteeri Lotta Silvennoisen mukaan selvittämään lähiaikoina alueidensa kaikkien kuntien tilanteen. Henkilöstön alimitoituksesta on vihdoin päästävä eroon (ks. aiemmat blogikirjoitukseni).

Lastensuojelutyötä voitaisiin myös organisoida uudella tavalla, esimerkiksi lastensuojelutarpeen selvitys-tiimi voisi kyetä tukemaan jo selvitysvaiheessa perheitä niin, että lastensuojelun asiakkuus päättyy tehtyyn selvitykseen. Ja mikäli lapsi ja perhe tarvitsisi edelleen tukea (mutta ei siis lastensuojelun erityispalvelua), tulisi tuki järjestyä peruspalveluissa lapsen arkiyhteisössä.

Tiimin tulisi olla moniammatillinen. Lastensuojelutarpeen selvitystyössä sosiaalityöntekijän työparina voisi olla sellainen työntekijä, joka on lapsen tai nuoren elämässä jo muutoinkin mukana. Tämä vaatii yhteistyömallien kehittämistä esimerkiksi koulujen, nuorisotoimen, neuvolan, päivähoidon, perheneuvolan yms. lapsialan henkilöstön kanssa. Tiimin erityisosaaminen karttuu niin, että pystytään paremmin arvioimaan missä tilanteessa tarvitaan ns. pitkän kaavan mukainen selvitysvaiheen työskentely ja missä tilanteessa voidaan selvityspäätös tehdä ns.lyhyen kaavan mukaan – tällainen arviointiosaaminen tehostaa lastensuojelutyötä ja vähentää kustannuksia.

Tiimin vaikuttavuus/tulosmittarina voisi olla 1) mahdollisimman monen selvitysasiakkaan asiakkuuden päättyminen selvitykseen sekä 2) asiakkaan antama arvio siitä, että hän kokee saaneensa riittävän tuen eikä enää tarvitse lastensuojelun tukitoimia. Tällaisen selvitystiimin työ olisi kustannusvaikuttavaa.

Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja Merikallio kirjoitti aiheesta Savon Sanomissa. Lue artikkeli tästä linkistä.

Miksi tarvitaan KUNNAN lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelma?

• RAHA: ilman pelastusohjelmaa, lastensuojelun kustannukset jatkavat kasvuaan
• TEHOTTOMUUS: Lapset, nuoret ja heidän perheensä eivät saa apua ja tukea niin, että riippuvuus palveluista vähenisi (ylisukupolvisuus)
• VAIKUTTAVUUS: Asiakasvaikuttavuus heikkenee johtuen alati vaihtuvista sosiaalityöntekijöistä, joiden osaaminen ja työn laatu vaikuttaa kaikkien muidenkin asiakasprosessissa mukana olevien mahdollisuuksiin onnistua lapsen ja perheen tukemisessa (prosessivirheet ja huono laatu kostautuvat lasten elämässä)
• HENKILÖSTÖPULA: lastensuojelutyö ei houkuttele koulutettua ja osaavaa sosiaalityöntekijää hakeutumaan ja kiinnittymään kunnan lastensuojelutyöhön suurten asiakasmäärien, psyykkisesti kuormittavan työn ja puutteellisten työolosuhteiden ja työn tukijärjestelmien sekä palkan kehnouden vuoksi.
• KOKONAISTALOUDELLISUUS: Kunnan on joka tapauksessa hoidettava lakisääteinen työ, jolloin on kustannustehokasta huolehtia lastensuojelutyön edellytyksistä, sillä kaikki kustannukset – myös tehottomuudesta, osaamattomuudesta ja palvelujen toimimattomuudesta – johtuvat kustannukset ovat kunnan kustannuksia.

Lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelmalla kustannusvaikuttavuutta lisää
1. Palkataan lisää sosiaalityöntekijöitä ja lasketaan asiakkaiden määrä per sosiaalityöntekijä sellaiselle tasolle, joka antaa mahdollisuuden työskennellä erilaisessa elämäntilanteessa olevien lasten, nuorten ja perheiden kanssa heidän tarpeidensa mukaan riittävän paneutuvasti.
2. Laitetaan työn tukijärjestelmät kuntoon: työnohjaus, konsultaation saanti, lähiesimiehen tuki, täydennys- ja erikoistumiskoulutus, oman työn kehittäminen, moniammatilliset toimintamallit.
3. Nostetaan palkkaus vastaamaan vaativan työn sisältöä.
4. Varmistetaan, että yhteistyötä edellyttävät asiakastyön toimintamallit ovat toimivia: esim. väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden lasten ja nuorten hoidon toimintamalli, päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien kuntoutus, nuorten intensiivihoidon mallit jne.
5. Huolehditaan, että palveluvalikoima vastaa asiakkaiden muuttuvia tarpeita ja tehdään tarvittavat kehittämistoimet niin avohuollon tukitoimien, sijaishuollon ja jälkihuollon osalta kuin myös vanhempien kuntoutuspalvelujen osalta niin, että vanhemmilla on todellinen mahdollisuus kuntoutua.
6. Ohjataan ja johdetaan eri toimijoiden yhteistyötä: kunnan tasolla, palvelujen johtamisen tasolla ja asiakastyön tasolla tarvitaan horisontaaliset yhteistyörakenteet.
7. Edellytetään, että asiakastyön vaikutuksista raportoidaan johdolle ja päättäjille säännöllisesti. Ollaan kiinnostuneita työn vaikutuksista ja kehitetään toimintaa sen perusteella. Mutta ensin tulee asiakastyön vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmä panna kuntoon.

Näihin kuntatalkoisiin kutsun kuntapäättäjät mukaan. Yhteistyössä eri toimijoiden kanssa Kuntaliitto järjestää toukokuun 17.päivä kutsutilaisuuden ns. Vaikuttaja-foorumin, jossa pureudumme lastensuojelun vaikuttavuusteemaan.

Asiakastyön vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin kehittämistalkoot tulee käynnistää jokaisessa kunnassa. Tässä työssä autan mielelläni.

Lastensuojelun vaikuttavuus kiinnostaa vihdoinkin

Perjantain 19.2.2010 TV:n ja radion uutislähetyksissä kerrottiin, kuinka Oulun kaupunki aikoo säästää vuositasolla noin miljoona euroa ryhtymällä satsaamaan perheiden kunnolliseen kuntoutukseen niin, että noin sata lapsen kodin ulkopuolelle tehtyä sijoitusjaksoa voitaisiin saada vähentymään vuodessa. Vaikka keskeinen tavoite on kustannussäästöjen aikaansaaminen kunnan lastensuojelubudjettiin, muutosta kuitenkin perusteltiin muulla tavoin. Pirilä kertoi TV-haastattelussa, että Oulussa on alettu kyseenalaistamaan lapsen sijoituksen vaikuttavuus erityisesti lapsen kehitykseen. Tämä on erityisen hyvä perustelu, sillä lapsi tarvitsee pysyvyyttä arjen kasvuolosuhteisiin ja kiintymyssuhteisiin. Lisäksi kaupunki panostaa voimakkaasti sijaisperheissä tapahtuvan sijaishuollon kehittämiseen ammattimaisen laitoshuollon sijaan. Lapset, joiden vanhemmat eivät tukitoimista huolimatta kuntoudu kyetäkseen huolehtimaan lapsen elämästä, hyötyvät siitä, että sijoituspaikka ei ole laitos, vaan perhe. Lapsen tarpeiden mukaan tulisi valita joko ns. maallikkosijaisperhekoti tai ammatillinen perhekoti, jossa vanhemmat asuvat ja elävät lastensa kanssa tavanomaista perheen elämää.

Olen vakuuttunut, että lastensuojelun asiakasperheille ja heidän lapsilleen räätälöidyt – myös intensiiviset kuntouttavat – erilaiset avohuollon tukitoimet ovat taloudellisesti erittäin perusteltuja sekä vaikuttavia. Useat tutkimukset myös kertovat, että lapsi hyötyy pysyvästä perheessä kasvamisesta, ja siksi sijaishuollossa perhekotihoidon kehittäminen on tärkeää.

Ilman sosiaalityötä ei vaikuttavuus kuitenkaan parane

Toivovasti Oulussa ja muissakin kunnissa ymmärrettäisiin lisäksi se, että hommasta ei tule mitään, ellei lapsen asiakasprosessista vastaavalla sosiaalityöntekijällä ole mahdollisuutta oikeasti paneutua kunkin lapsen ja perheen elämäntilanteeseen! Ilman sosiaalityöntekijää ei kuntoutuksesta tule mitään eikä myöskään ilman sosiaalityön tukea perhekotikaan pärjää. Tästä vaatimuksesta olen kirjoittanut jo aiemmissa blogeissani mm. kertoessani Kuopion kaupungin saamasta lastensuojelun sosiaalityön uhkasakosta.

Vaikuttavaa lastensuojelua – tutustu väitöskirjaani

Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointia käsittelevän väitöskirjani löydät tästä polulla http://acta.uta.fi/ ja hakusana Rousu. Tutkimukseni on kattava kuvaus lastensuojelusta ja siitä, mitkä tekijät aikaansaavat sen, että lastensuojelu voi olla tuloksellista – sekä vaikuttavaa että kustannustehokasta.

Tutkimukseeni sisältyy myös ehdotukset siitä, miten kunnan päätöksentekijät voisivat tehdä mahdollisimman viisaita lastensuojelun resursseja ja kehittämisen suuntaa koskevia päätöksiä, silloin kun heillä on relevanttia tietopohjaa lastensuojelusta. Olen myös listannut, mitä tietoja päättäjä tarvitsee päätöksen perustaksi. Tässä noin 11 tiedon listauksessa on mukana myös lastensuojelun vaikuttavuutta koskevat seurantatiedot. Tätä tietopohjaa kehittelemme parhaillaan lastensuojelun vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmäksi, joka olisi osa kunnan tavanomaista johtamisen vuosikiertoa.

Lastensuojelun laatupäivät syksyllä 2010 – teemalla Vaikuttavaa lastensuojelua

Vaikuttavaa lastensuojelua –teemalla toteutetaan myös 8 seminaarin maakunnallinen sarja syksyllä 2010

Lastensuojelun asiakasjonot uhkasakolla lyhyemmiksi

Itä-Suomen aluehallintovirasto määräsi 9.2.2010 Kuopiolle 245 000 euron uhkasakon, joka lankeaa ellei kunta saa lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtyä jatkossa lain määräämässä maksimiajassa. Lisäksi käsittelemättä oli 255 lastensuojeluilmoitusta, joiden määräaika oli ylittänyt 7 päivän käsittelyajan. Kuopio ei ole valitettavasti ainoa kunta, jolla asiat eivät ole kunnossa. Lastensuojelutarpeen selvitys tulisi tehdä lain mukaan viipymättä, mutta viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Tämä aika on monesti liian pitkä lapselle tai nuorelle, joka tarvitsee apua. Entiset lääninhallitukset ovat tehneet selvitykset siitä, kuinka lastensuojelulain uudet palvelutakuun määräajat toteutuvat, eikä tilanne koko maankaan näkökulmasta näytä hyvältä. Kyse on sosiaalityöntekijöiden vähyydestä ja liian suurista asiakasmääristä. Terveydenhuollolle on syydetty paljon jonojen purkurahaa ja kunnat maksavat melkein mitä vaan, että saavat lääkäreitä, vaikka aivan samanlaisessa tilanteessa ollaan sosiaalilainsäädännön palvelutakuuaikojen suhteen. Vertaisin tilannetta lääkäripulaan: jos terveyskeskuksessa ei ole lääkäreitä, ei sieltä tule ulos myöskään parantuneita ihmisiä. Jos sosiaalityöntekijöitä ei ole, niitä on liian vähän, tai ne vaihtuvat koko ajan, tai ovat ns. ”valesosiaalityöntekijöitä”, eli eivät kelpoisia työhönsä, niin lastensuojelun tilanne ei kohene.

Kuopio aikoo välttyä uhkasakolta palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä ja kehittämällä toimintaa. Määräaika näille umpeutuu 30.6.2010.

Tarjosin mielipide-artikkelia Helsingin Sanomiin tästä samasta aiheesta viikko sitten, mutta sitä ei ole julkaistu. Voit lukea sen nyt blogistani.

Investoinnit lastensuojelun sosiaalityöhön säästäisivät

Mitä paremmin arkinen kasvuympäristö edistää ja tukee lapsen ja nuoren kehitystä, sitä vähemmän tarvitaan viimesijaista lastensuojelua - lastensuojelu on kaikkien lasten hyvinvointia ja suojelua. Tämä on keskeinen lastensuojelupoliittinen johtoajatus lastensuojelulaissa sekä kunnissa meneillään olevissa lasten, nuorten ja perheiden palveluja kehittävissä hankkeissa. Jokainen kunta ottaa kantaa lakisääteisessä valtuuston hyväksymässä suunnitelmassa siihen, miten lasten ja nuorten hyvinvointityötä sekä lastensuojelua toteutetaan ja kehitetään. Tämänsuuntaista kehitystä on peräänkuulutettu useissa Helsingin Sanomien artikkeleissa ja mielipidekirjoituksissa: jo lapsuudessa ja nuoruudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen tulisi ehkäistä, painopisteen tulisi olla ehkäisevässä lastensuojelussa sekä riittävän tehokkaissa avohuollollisissa ja koko perhettä kuntouttavissa tukitoimissa.

Kunnissa on havahduttu myös kustannuksiin: lastensuojelun perhe- ja laitoshoitoon ja eräisiin perhepalveluihin käytettiin v.2008 yksi miljardi kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan. Lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja palvelujen toimivuutta arvioidaan kunnissa kokonaisvaltaisemmin, kehitetään yhteistyötä ja pohditaan keinoja tukea lasta ja nuorta jo peruspalveluissa. Tämä on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Myös niiden lasten ja nuorten lastensuojelun laatu on varmistettava, jotka jo ovat lastensuojelun asiakkaina ja joiden elämästä yhteiskunta kantaa vastuun. Kriittinen tekijä on lapsen asiakastyöstä vastuussa oleva sosiaalityöntekijä. Mikäli sosiaalityöntekijällä ei ole todellisia mahdollisuuksia hoitaa asiakastyötään lasten ja perheiden tarpeiden edellyttämällä tavalla, ei lastensuojelun kustannukset alene.

Kunnissa tulisi ymmärtää, ettei sosiaalityöntekijä mitenkään kykene saamaan parannusta lapsen ja perheen elämäntilanteeseen, mikäli hänellä on samanaikaisesti 40-60 lasta asiakkaana. Yhtä sosiaalityöntekijää kohden asiakkaita on liikaa niin, että ketään ei ehkä ehditä auttaa kunnolla. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja heille perusedellytykset hoitaa työnsä. Sosiaalityöntekijöitä ei myöskään valmistu yliopistoista tarpeeksi. Työvoimapula on jatkunut jo vuosia. Lastensuojelutyö tulisi tehdä tiimissä, jossa on esimerkiksi sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. Uskallan luvata, että investoinnit henkilöstöön tulevat koitumaan todellisiksi säästöiksi ja bonuksena lastensuojelun asiakkaat hyötyvät.

Punaisella olevat huolikäyrät

Helsingin sanomissa on ollut viimeisen viikon aikana useita hyvin laajoja artikkeleita koskien lastensuojelua. Lähes joka päivä on ollut myös hyvin perusteltuja mielipidekirjoituksia. Duodecin järjesti kaksipäiväisen 2-3.2.2010 laajan konsensusfoorumin nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Tutkimusten mukaan erot hyvin ja huonosti voivien nuorten välillä ovat kasvaneet. Erot ovat näkyvissä usein jo lapsuudessa. Nuorten pahoinvoinnin taustalla on perheen vaikeuksia ja mm. vanhempien vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia. Nämä sekä vanhempien työttömyys ja köyhyys lisäävät riskiä sairastua ja syrjäytyä. Nuoret eivät saa riittävästi tukea koulunkäyntiinsä ja terveyserot kytkeytyvät usein myös elämäntapoihin. Heikosti peruskoulussa pärjäävät lapset nukkuvat liian vähän, harrastavat vähän liikuntaa, syövät useammin reseptilääkkeitä, tupakoivat ja kokevat terveytensä huonommaksi, kuin paremmin koulussa pärjäävät. Konsensusfoorumin osanottajat kehottivat käynnistämään laajan kansanterveysliikkeen lasten ja nuorten terveyden kohentamiseksi sekä pienempiä luokkakokoja kouluun ja koulussa saatavan tuen lisäämistä. Näihin kannanottoihin voin yhtyä. Jo usean vuoden ajan on lastensuojelussa sijoitettujen nuorten määrä kasvanut - hyvä kysymys onkin, millaista nuorisolastensuojelutyö on tämän päivän Suomessa.

Seuraavan päivän Hesarissa uutisoitiin hallituksen juuri antamaa nuorisolain muutosesitystä, jolla halutaan lisätä etsivää nuorisotyötä sekä laajentaa ja tiivistää eri toimijoiden moniammatillista yhteistyötä nuorten elämänuran tukemiseksi. Nuorisotyön kautta pitäisi käynnistyä myös nuorten tukitoimet nykyistä tehokkaammin. Toimenpide-esitykset ovat samansuuntaisia lastensuojelulakiin jo sisältyvien tehtävien kanssa, ja siksi käytännön työssä tulee yhteistyöstä sopia huolellisesti.

5. ja 6.2.2010 oli Hesarin mielipidepalstalla myös erittäin hyvät kirjoitukset lastensuojelusta; molemmissa toivottiin, että ehkäisevää lastensuojelua ja riittävän tehokasta avohuollollista tukea myös koko perheelle lisättäisiin. Kirjoittajien mukaan lastensuojelutyön painopistettä tulee muuttaa, sillä lähes kaikki resurssit menevät nyt sijaishuoltoon. Laitoin Hesarille tähän keskusteluun myös oman mielipiteeni – saa nähdä julkaistaanko. Puhun siinä siitä, miksi lastensuojelun sosiaalityöhön pitää nyt myös satsata, jotta kustannukset saadaan vähenemään ja painopiste muuttuu toiseksi.

Punaisella olevat huolikäyrät:
– Olen erityisen huolissani lapsiköyhyydestä: köyhiksi luetuissa perheissä asuvien lasten osuus eli lapsiköyhyysaste on kasvanut nopeammin kuin koko väestön köyhyysaste: v.2005 lasten köyhyysaste oli 11,9 % eli 128 000 lasta asui kotitalouksissa, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle, kun luku v.1990 oli 4,9 %. Ja lastensuojelun asiakkaathan ovat perinteisesti köyhempiä.
– Olen huolissani kuntien palveluleikkausten vaikutuksista koululaisten mahdollisuuksiin saada oppimisvaikeuksiinsa tukea kun luokkakoot suurenevat eikä oppilashuoltohenkilöstöä eikä erityisopetusta ole niin paljon kuin sitä tarvittaisiin.
– Olen huolissani rajusti kasvaneesta nuorisotyöttömyydestä, joihin valtiovalta ei tunnu riittävällä vakavuudella heräävän.
– Olen huolissani nuorten kasvaneista mielenterveyden ongelmista sekä väkivaltaisten toimintamallien omaksumisesta yhä nuorempien ikäryhmissä.
– Ja olen huolissani lasten ja heidän vanhempiensa kotouttamisesta.

Näissä huolikäyrät ovat kasvaneet jo pidempään ja monilta osin näyttävät jo punaista.
Siksikin olen näistä huolissani, sillä nämä johtavat lastensuojelun asiakkaiden määrän lisääntymiseen entisestään.

Asiakkaaksi päässeet lapset, nuoret ja perheet saavat apua lastensuojelusta, ylilyöntejäkin kuvataan

Helsingin Sanomat (HS 1.2.2010 Kotimaa, A 6, Päivi Repo) kertoi tänään siitä, millaisia vastauksia lehti sai pyyntöönsä kertoa huostaanottokokemuksista. Vastaajat kuvaavat, kuinka vaikeaa on päästä lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka avun tarve olisi suurikin. Usein tarvitaan monen eri tahon huolenilmaisuja. Aikaa saattaa kulua niin, että ongelmat ovat ehtineet pahentua jo pitkään. Joskus lapsi/nuori hakee itse apua, eikä hän tule aina avuntarpeessaan kuulluksi. Varhainen tuki jää saamatta. Toisaalta on myös ylireagointia, jossa lastensuojelun tukitoimet on käynnistetty silloin, kun siihen ei olisi ollut perusteita. Kokemuksia oli myös siitä, miten ”taistelujen jälkeen pääsin huostaanoton piiriin 14-vuotiaana”.

Mitä laki sanoo asiasta?
Lapsella on nuorella on oikeus saada lastensuojelun avohuollollisia tukitoimia, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä, taikka jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään. Kunnalla on tällöin velvollisuus ryhtyä avohuollon tukitoimien järjestämiseen viipymättä (34§).

Kunnalla on velvollisuus ottaa huostaan ja järjestää lapsen sijaishuolto lapsen tarpeiden mukaisesti, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat VAKAVASTI vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään ja kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään (40§).

Viisaampaa lastensuojelupolitiikkaa kuntiin
Tutkimuksin ja useilla tilastoilla on osoitettu, että kunnan lastensuojelussa ei ole tarpeeksi sosiaalityöntekijöitä nykyisiin asiakasmääriin nähden, ja näin lapsi, nuori ja perhe ei saa apua edes silloin kun avun tarve on ilmeinen. Aina myöskään ei ole osaamista arvioida lapsen ja nuoren avuntarve. Monissa kunnissa sosiaalityön vakansseissa ei ole lainkaan työntekijää, tai työntekijöillä ei ole lain edellyttämää kelpoisuutta työhönsä. Tämä tulee väistämättä kunnalle kalliimmaksi kuin se, että lastensuojelulla olisi kunnolliset perusedellytykset hoitaa tehtävänsä niin kuin pitää. Laskelmien mukaan yhden lapsen syrjäytyminen tavallisesta elämänkulusta maksaa kaikkinensa yhden miljoonan euron verran.

Siksi viisasta lastensuojelupolitiikkaa olisi lisätä satsauksia sosiaalityöhön. Väitän edelleen, että investoimalla lastensuojelun sosiaalityöhön saadaan kunnissa aikaan todellisia kustannussäästöjä. Väitin näin myös väitöskirjassani ”Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa. Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi” (Rousu 2007, http://acta.uta.fi./teos.php?id=11017). Valtion olisi pikimmiten lisättävä myös sosiaalityön maisteriopintojen aloituspaikkoja, sillä yliopistoista ei edes valmistu riittävästi sosiaalityöntekijöitä tarpeeseen nähden. Kerroin näistä ajatuksistani myös Turun Sanomille, jossa ollaan parhaillaan laatimassa artikkelia sosiaalityöntekijätilanteesta kunnissa.

Kirjoitan blogissani myöhemmin siitä, millaisista syistä johtuen nykyisin ollaan lastensuojelun asiakkaana. Samoin kirjoitan siitä, millainen lastensuojelun pelastusohjelma pitäisi kunnissa laatia. Ja kirjoitan siitä, että asiakkaaksi vihdoin päässeet kokevat saaneensa myös apua. Palaan näihin.