Kirjoitin jo tammikuussa 2012 blogiini, että vuosia valmistelussa olleet lastensuojelun laatusuositukset olisivat ihan kohta valmiit, mutta eipä vain ole… niitä olisi ehkäpä tarvittu.
Lyhyt historia asian valmistelusta:
Valtioneuvoston periaatepäätös kansallisista lastensuojelun linjauksista 2005-2007:
• Lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma (2003-2007) työsti epävirallisessa työryhmässä ehdotusta linjauksiksi. Olin työryhmän jäsen.
• Tavoitteena oli, että yhteiset linjaukset olisivat ohjanneet lastensuojelun toteuttamista ja kehittämistä koko maassa.
• Ehdotus linjausasiakirjaksi jätettiin STM:lle kun ohjelma päättyi 2007, mutta asia jäi STM:n pöydälle.
Kansallinen lastensuojelun laatusuositus 2008-2012 ja edelleen valmistelussa
• Lastensuojelulaki uudistuu 2008. Tavoitteena oli tukea lain toimeenpanoa laatimalla kansallinen lastensuojelun laatusuositus Suosituksen laadintatehtävä liitettiin edellisen Kaste-ohjelman (2008-2011) toimenpiteeksi. Yhtenä aineistonamme oli em.linjauspaperi.
• Jostakin syystä taaskaan ei asetettu virallista työryhmää, jolla olisi ollut virallinen STM:n toimeksianto, aikataulu, puheenjohtajat ja sopimus sihteerityöstä – noin 2008/2009 koottiin pieni epävirallinen työryhmä alan asiantuntijoista, olin työryhmän jäsen.
• Suosituksen oheen työstettiin eri asiantuntijoiden toimesta useita käytännön oppaita eri ammattiryhmille uuden lain toimeenpanoa tukemaan, mutta niitäkään ei ole STM:ssä julkaistu.
• Laatusuosituksen valmistelusta informoitiin lastensuojelun väkeä maakunnissa järjestetyillä Lastensuojelun laatupäivillä 2009.
• Työryhmä työsti ehdotuksensa STM:lle noin 2009/2010, ja jälleen lastensuojelun väkeä informoitiin Lastensuojelun 2010 maakunnallisilla laatupäivillä, että suositus julkaistaan kohta. Näin ei käynyt, vaan asiakirja jäi STM:n pöydälle.
• Suositusluonnos piti tietenkin saada lausuntokierrokselle ja keskusteltavaksi, jotta palautteen pohjalta ehdotusta voitaisiin kehittää. STM kutsui loppusyksyllä 2010 asiantuntijan muokkaamaan tekstin lausuntokierrosta varten. Tässä vaiheessa olin keskustellut Kuntaliiton sisällä (jossa olin 14 v. töissä vastaten mm. lastensuojelusta), että laatusuositus julkaistaisiin yhdessä STM:n ja Kuntaliiton kanssa. Tästä syystä työstin STM:ään palkatun asiantuntijan kanssa suositustekstin lausuntokierrokselle (taisi olla marraskuussa 2010 lausunnolla).
• Yhteenveto lausuntojen ehdotuksista ja Lastensuojelun käsikirjaan tulleista kommenteista tehtiin tammikuussa 2011 STM:ään palkatun as.tuntijan toimesta, jonka toimeksianto myös tuolloin päättyi.
• Lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan perustama lastensuojelujaosto, jonka puh.johtaja olin, kiirehti tammikuussa 2011 asian loppuunsaattamista ja teki STM:lle oman ehdotuksen laatusuosituksen loppuunsaattamistoimista. Mitään ei taaskaan tapahtunut, vaan asia jäi STM:n pöydälle.
• Tämän tammikuu 2011 ja nyt syyskuu 2012 välisen ajan, käsittääkseni suositustekstiä ovat työstäneet STM:n virkamies yhdessä THL:n lastensuojelun asiantuntijan kanssa.
• Omissa arkistoissani on merkinnät tammikuulta 2012, jolloin laatusuositusta alun perin työstäneeltä epäviralliselta työryhmältämme pyydettiin palautetta silloisesta versiosta. Ja tällöin - tammikuu 2012 - kirjoitin blogiini, että suositus olisi vihdoin valmistumassa – niin ei ole taaskaan käynyt.
Lastensuojelua on kehitetty paljonkin 2000-luvulla, mutta tiedämme myös lastensuojelun ongelmat.
Laadin Kuntaliitossa työssä ollessani laajan kuntakyselyn raportin, jonka käsikirjoituksen jätin Kuntaliitolle joulukuussa 2011. Raporttia ei ole Kuntaliitto julkaissut. Raportti ja siihen liittyvä erillisraportti lastensuojelupalvelujen saatavuudesta, antavat tilannekuvaa 2010 lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmista, ehkäisevästä lastensuojelusta ja lapsi- ja perhekohtaisesta lastensuojelusta, sosiaalityön resursseista ja asiakasmääristä jne. Raportti sisälsi myös johtopäätökset ja ehdotukset lastensuojelun kehittämiseksi.
Toivon, että ministeri Guzenina-Richarssonin nimittämä työryhmä lastensuojelukäytäntöjen kehittämiseksi vilkaisee jo tehtyä mittavaa työtä, ja ottaa kansallisen ryhtiliikkeen lastensuojelun kehittämiseksi. Suositusten valmisteluprosessin hoito on ollut ala-arvoista, tähän emme epävirallisen työryhmän jäseninä ole voineet enempää vaikuttaa kuin olemme yrittäneet.
Kaste II ohjelmaan (2012-2015) sisältyvä Lapset-osahanke ei riitä.
Lastensuojelu tarvitsee oman erityisen kehittämisohjelman, jolla on myös resurssia kehittämiseen. Suositukset ovat vain suosituksia, ellei lastensuojelutyön kehittymistä tueta myös kansallisesti.
Kunnat vastaavat lastensuojelun perusedellytyksistä – niistäkin kirjoitimme suositusluonnoksessa – kunnilla on vastuu lastensuojelusta ja täysi valta sen kehittämisestä juuri niin hyväksi kuin on tarpeen. Töitä riittää, ja meitä halukkaita kehittäjiä myös.
T: Hiukan on turhautunut olo nykyisen lastensuojelun keskustelun äärellä!
torstai 6. syyskuuta 2012
Perhesurmat ja lastensuojelu Nurmijärvellä
Julkaistu 5.9.2011 Viikon vieras-palstalla Nurmijärven Uutisissa
Perhesurmia koskenut THL:n selvitys nosti esille monia kysymyksiä. Surmien taustalla on paljon inhimillistä hätää, johon emme ole läheisinä tai ammattiauttajina osanneet reagoida. Jotkut arvioivat taustalla vaikuttavan edelleen 90-luvun laman, jolloin monia lapsiperhepalveluja supistettiin, eikä niiden saatavuutta parannettu 2000-luvun hyvinä vuosinakaan. Perhetragedioiden taustalla on aina monia tekijöitä, kuten parisuhteen ongelmia, kilpailuyhteiskunnan työelämän paineita, taloudellisia huolia, avuntarpeen kuulematta jäämistä ja neuvottomuutta oman elämäntilanteen ongelmien ratkaisuissa.
Perhesurmia voidaan ehkäistä. Siihen tarvitaan läheisiä, ystäviä ja lapsiperhepalveluja. Kuka tahansa voi elämässään tarvita apua. Sen pyytämisen ei tulisi olla häpeällistä myöskään perheissä, jotka yleensä ovat pärjänneet elämässään.
Lapsen lähellä on joka päivä useita aikuisia: jokainen voi ottaa vastuun lapsen kuuntelemisesta ja tuesta. Vanhempien tukena pitää olla kynnyksettömiä perhepalveluja, myös kriisitilanteissa. Kotiin on saatava sitä tukea mitä kukin perhe tarvitsee. Tilapäistä kotiapua kotiin on vaikea Nurmijärvelläkin saada, perheneuvolan jonot ovat pitkiä eikä perhetyöntekijöiden tuki ole vielä kaikkien ulottuvilla.
Perheistä vain osa oli ollut lastensuojelun palvelujen piirissä. 8-vuotiaan lapsen surma nosti keskusteluun myös lastensuojelun voimavarat ja osaamisen, sekä sen ettei lapsen paras ole aina oman isän tai äidin hoiva – kaikista vanhemmista ei vahvasti tuettunakaan ole vanhemman vastuuseen.
Lastensuojelussa tehtiin kohtalokas virhearviointi. Niiden estämiseksi on myös kuntapäättäjien kannettava vastuunsa lastensuojelun kehittämisessä ja voimavarojen turvaamisessa. Toimiessani Kuntaliiton lastensuojelun ja lapsipolitiikan erityisasiantuntijana, tein vuonna 2010 laajan lastensuojelun tilaa selvittäneen kuntakyselyn. Lapsen lastensuojelusta vastaavalla sosiaalityöntekijällä saattoi olla pahimmillaan 120 lapsen elämäntilanne vastuullaan. Jokainen ymmärtää, ettei työntekijällä ole riittävästi aikaa jokaiselle perheelle, ja ongelmat pahenevat. Monissa kunnissa lastensuojelun henkilöstön vaihtuvuus on suuri, eikä kaikilla ole vaadittavaa pätevyyttä ja erityisosaamista, eikä perheiden tukipalveluja ole saatavilla.
Nurmijärvellä lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta vähemmän kuin verrokkikunnissa: vuonna 2010 avohuollossa oli 765 lasta (6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 6,6 %) kun vastaava luku vuonna 2008 oli 636 lasta (5,1 % alle 18 –vuotiaista). Sijoitettuna vuonna 2010 oli 84 lasta (0,6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 1,5 %) ja vastaava luku vuonna 2008 oli 91 lasta.
Valtuusto on hyväksynyt lastensuojelulain edellyttämän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman ja kohdentanut lisää voimavaroja lapsiperhepalveluihin ja lastensuojeluun. Koko kunnassa toimitaan varhaisen avoimen yhteistyön periaatteella, ja siihen on koulutettu lähes koko henkilöstö, myös esimiehet ja johtajat. Nurmijärvi on valtakunnallinen varhaisen tuen mallin esikuva. Varmasti montaa perhettä on onnistuttu auttamaan ja ehkäisty perhekriisejä.
Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyötahojen kanssa laatinut lasten ja nuorten valtuutetun tavoitteiston, johon jokainen kuntavaaleissa ehdokkaana oleva voi sitoutua. Klikkaa asiasta lisätietoa lapsiasia.fi- sivuilta.
Sirkka Rousu
Kirjoittaja toimii lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan pysyvänä asiantuntijajäsenenä. Hän on yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulun lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin koulutusohjelmassa. Hän kirjoittaa asiantuntijablogia ”Lastensuojelija”, ja on väitellyt lastensuojelusta.
ps. olen allekirjoittanut lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun
Klikkaa myös Hesarin vierakynäkirjoitukseen: Huostaanotto ei ole aina paras ratkaisu...
Perhesurmia koskenut THL:n selvitys nosti esille monia kysymyksiä. Surmien taustalla on paljon inhimillistä hätää, johon emme ole läheisinä tai ammattiauttajina osanneet reagoida. Jotkut arvioivat taustalla vaikuttavan edelleen 90-luvun laman, jolloin monia lapsiperhepalveluja supistettiin, eikä niiden saatavuutta parannettu 2000-luvun hyvinä vuosinakaan. Perhetragedioiden taustalla on aina monia tekijöitä, kuten parisuhteen ongelmia, kilpailuyhteiskunnan työelämän paineita, taloudellisia huolia, avuntarpeen kuulematta jäämistä ja neuvottomuutta oman elämäntilanteen ongelmien ratkaisuissa.
Perhesurmia voidaan ehkäistä. Siihen tarvitaan läheisiä, ystäviä ja lapsiperhepalveluja. Kuka tahansa voi elämässään tarvita apua. Sen pyytämisen ei tulisi olla häpeällistä myöskään perheissä, jotka yleensä ovat pärjänneet elämässään.
Lapsen lähellä on joka päivä useita aikuisia: jokainen voi ottaa vastuun lapsen kuuntelemisesta ja tuesta. Vanhempien tukena pitää olla kynnyksettömiä perhepalveluja, myös kriisitilanteissa. Kotiin on saatava sitä tukea mitä kukin perhe tarvitsee. Tilapäistä kotiapua kotiin on vaikea Nurmijärvelläkin saada, perheneuvolan jonot ovat pitkiä eikä perhetyöntekijöiden tuki ole vielä kaikkien ulottuvilla.
Perheistä vain osa oli ollut lastensuojelun palvelujen piirissä. 8-vuotiaan lapsen surma nosti keskusteluun myös lastensuojelun voimavarat ja osaamisen, sekä sen ettei lapsen paras ole aina oman isän tai äidin hoiva – kaikista vanhemmista ei vahvasti tuettunakaan ole vanhemman vastuuseen.
Lastensuojelussa tehtiin kohtalokas virhearviointi. Niiden estämiseksi on myös kuntapäättäjien kannettava vastuunsa lastensuojelun kehittämisessä ja voimavarojen turvaamisessa. Toimiessani Kuntaliiton lastensuojelun ja lapsipolitiikan erityisasiantuntijana, tein vuonna 2010 laajan lastensuojelun tilaa selvittäneen kuntakyselyn. Lapsen lastensuojelusta vastaavalla sosiaalityöntekijällä saattoi olla pahimmillaan 120 lapsen elämäntilanne vastuullaan. Jokainen ymmärtää, ettei työntekijällä ole riittävästi aikaa jokaiselle perheelle, ja ongelmat pahenevat. Monissa kunnissa lastensuojelun henkilöstön vaihtuvuus on suuri, eikä kaikilla ole vaadittavaa pätevyyttä ja erityisosaamista, eikä perheiden tukipalveluja ole saatavilla.
Nurmijärvellä lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta vähemmän kuin verrokkikunnissa: vuonna 2010 avohuollossa oli 765 lasta (6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 6,6 %) kun vastaava luku vuonna 2008 oli 636 lasta (5,1 % alle 18 –vuotiaista). Sijoitettuna vuonna 2010 oli 84 lasta (0,6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 1,5 %) ja vastaava luku vuonna 2008 oli 91 lasta.
Valtuusto on hyväksynyt lastensuojelulain edellyttämän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman ja kohdentanut lisää voimavaroja lapsiperhepalveluihin ja lastensuojeluun. Koko kunnassa toimitaan varhaisen avoimen yhteistyön periaatteella, ja siihen on koulutettu lähes koko henkilöstö, myös esimiehet ja johtajat. Nurmijärvi on valtakunnallinen varhaisen tuen mallin esikuva. Varmasti montaa perhettä on onnistuttu auttamaan ja ehkäisty perhekriisejä.
Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyötahojen kanssa laatinut lasten ja nuorten valtuutetun tavoitteiston, johon jokainen kuntavaaleissa ehdokkaana oleva voi sitoutua. Klikkaa asiasta lisätietoa lapsiasia.fi- sivuilta.
Sirkka Rousu
Kirjoittaja toimii lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan pysyvänä asiantuntijajäsenenä. Hän on yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulun lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin koulutusohjelmassa. Hän kirjoittaa asiantuntijablogia ”Lastensuojelija”, ja on väitellyt lastensuojelusta.
ps. olen allekirjoittanut lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun
Klikkaa myös Hesarin vierakynäkirjoitukseen: Huostaanotto ei ole aina paras ratkaisu...
torstai 30. elokuuta 2012
Perhesurmien ehkäiseminen on mahdollista
Olen kirjoittanut blogissani ja kolumneissani aiemmin perhesurmista ja perheväkivallasta. Tänään julkaistiin THL:n selvitys. Perhesurmien ehkäiseminen on mahdollista. Silloin kun väkivallalla ja surmaamisella uhataan, tulee tähän tarttua, olipa sitten kyse läheisestä tai ammattiauttajasta.
Lue selvityksestä lisää tästä linkistä.
Lue selvityksestä lisää tästä linkistä.
tiistai 21. elokuuta 2012
Myötä ja vastamäessä
Julkaistu Metalliliiton Ahjo-lehdessä kesäkuussa(tavoittaa 160 000 lukijaa)
Parisuhde on yksi tärkeimmistä aikuissuhteistamme ja keskeinen hyvinvointimme lähde – tai sitten kaiken loppu, kuten viimeajan perhesurmista voisi päätellä. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat henkilöt ovat keskimäärin terveempiä ja onnellisempia kuin naimattomat. Erityisesti yksin elävät miehet voivat usein huonosti. Saman kumppanin kanssa ei eletä koko aikuisikää. Suomi on kolmen kärjessä Euroopan erotilastoissa. Kun v.1965 solmittiin reilu 36 000 avioliittoa ja eroja kirjattiin vajaa 4600, niin v. 2011 avioliittoja solmittiin vain 28 400 ja eroja oli jo 13 500. Ensimmäisen avioliiton mies solmii vasta 32,9 ikäisenä ja nainen 30,6 ikäisenä, kun v.1965 mentiin avioliittoon 8 vuotta nuorempana. Ensimmäisen avioliiton kesto on lyhentynyt.
Avio- että avoliittojen purkautuminen koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta. Eroihin saattaa liittyä kaikkia osapuolia vaurioittavia taisteluja lapsesta. Vanhempien eroilla onkin huomattavia sosiaalisia ja terveydellisiä seurausvaikutuksia lapsille ja aikuisille. Parisuhde vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin ja perheväkivallan esiintymiseen, syrjäytymisvaaraan ja sairastavuusriskiin.
Parisuhteessa elämisen taitoihin kannattaisi siis satsata. Seurusteluikään tulevat nuoret tarvitsevat parisuhdetaitojen perusopetusta. Nykyisin parisuhdekursseille on ruuhkaa, apua tarvitessa joutuu kuukausien jonoihin perheneuvolaan tai kirkon perheasiainkeskuksiin, eikä eron uhatessa ole erosovittelua riittävästi. Parisuhteen kunto kiinnostaa kuitenkin ihmisiä: se on kestoaihe naisten- ja perhelehdissä ja myös miesten verkostoissa. Parisuhteen roolikartan® avulla voi jokainen kehittyä kumppanina, rakastajana tai arjen sankarina.
Kun itse hain ikivanhan lain aikana avioeroa, oli meidän keskusteltava erosovittelijan luona yhden kerran yhdessä ja kumpikin vielä erikseen. Asumuserossa piti asua pari vuotta ja vasta sen jälkeen ero myönnettiin. Kun siitä parin vuosikymmenen päästä erosin avoliitosta kolmen lapsen huoltajana, sovimme keskenämme omaisuudesta sekä lastenvalvojalla lasten huollosta. Erosovittelua ei ollut aikuisille eikä lapsille. Nykyinen avioliittolaki ja uusi kansainvälisestikin ainutlaatuinen avoliittolakimme eivät edellytä pakollista erosovittelua. Avoliittolaki koskee yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta asuneita, ja joilla on yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Kataisen hallitusohjelma lupaa parantaa parisuhdeneuvontaa ja erosovittelua, jota onkin jo kehitetty järjestöjen toimin, ja parisuhde-koulutuspäiville kokoontuu satoja asiantuntijoita vuosittain. Hyvän eron tekemiseen voi hakea tietoa ja käytännön tukea Eroneuvo.fi sivuilta tai Parisuhdekeskus Katajasta. Väestöliitto on tehnyt pitkään työtä toimivan parisuhteen ja vanhemmuuden eteen. Onpa kehitetty myös Vastaamo.fi nettineuvontaa ehkäisevänä psykoterapiapalveluna. Parhaillaan kokeillaan lapsen edun mukaista huoltoriitojen sovittelua, jossa tuomaria avustaa psykologi tai sosiaalityöntekijä. Hyvä parisuhde on perusta yhteiskunnalle!
Parisuhde on yksi tärkeimmistä aikuissuhteistamme ja keskeinen hyvinvointimme lähde – tai sitten kaiken loppu, kuten viimeajan perhesurmista voisi päätellä. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat henkilöt ovat keskimäärin terveempiä ja onnellisempia kuin naimattomat. Erityisesti yksin elävät miehet voivat usein huonosti. Saman kumppanin kanssa ei eletä koko aikuisikää. Suomi on kolmen kärjessä Euroopan erotilastoissa. Kun v.1965 solmittiin reilu 36 000 avioliittoa ja eroja kirjattiin vajaa 4600, niin v. 2011 avioliittoja solmittiin vain 28 400 ja eroja oli jo 13 500. Ensimmäisen avioliiton mies solmii vasta 32,9 ikäisenä ja nainen 30,6 ikäisenä, kun v.1965 mentiin avioliittoon 8 vuotta nuorempana. Ensimmäisen avioliiton kesto on lyhentynyt.
Avio- että avoliittojen purkautuminen koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta. Eroihin saattaa liittyä kaikkia osapuolia vaurioittavia taisteluja lapsesta. Vanhempien eroilla onkin huomattavia sosiaalisia ja terveydellisiä seurausvaikutuksia lapsille ja aikuisille. Parisuhde vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin ja perheväkivallan esiintymiseen, syrjäytymisvaaraan ja sairastavuusriskiin.
Parisuhteessa elämisen taitoihin kannattaisi siis satsata. Seurusteluikään tulevat nuoret tarvitsevat parisuhdetaitojen perusopetusta. Nykyisin parisuhdekursseille on ruuhkaa, apua tarvitessa joutuu kuukausien jonoihin perheneuvolaan tai kirkon perheasiainkeskuksiin, eikä eron uhatessa ole erosovittelua riittävästi. Parisuhteen kunto kiinnostaa kuitenkin ihmisiä: se on kestoaihe naisten- ja perhelehdissä ja myös miesten verkostoissa. Parisuhteen roolikartan® avulla voi jokainen kehittyä kumppanina, rakastajana tai arjen sankarina.
Kun itse hain ikivanhan lain aikana avioeroa, oli meidän keskusteltava erosovittelijan luona yhden kerran yhdessä ja kumpikin vielä erikseen. Asumuserossa piti asua pari vuotta ja vasta sen jälkeen ero myönnettiin. Kun siitä parin vuosikymmenen päästä erosin avoliitosta kolmen lapsen huoltajana, sovimme keskenämme omaisuudesta sekä lastenvalvojalla lasten huollosta. Erosovittelua ei ollut aikuisille eikä lapsille. Nykyinen avioliittolaki ja uusi kansainvälisestikin ainutlaatuinen avoliittolakimme eivät edellytä pakollista erosovittelua. Avoliittolaki koskee yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta asuneita, ja joilla on yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Kataisen hallitusohjelma lupaa parantaa parisuhdeneuvontaa ja erosovittelua, jota onkin jo kehitetty järjestöjen toimin, ja parisuhde-koulutuspäiville kokoontuu satoja asiantuntijoita vuosittain. Hyvän eron tekemiseen voi hakea tietoa ja käytännön tukea Eroneuvo.fi sivuilta tai Parisuhdekeskus Katajasta. Väestöliitto on tehnyt pitkään työtä toimivan parisuhteen ja vanhemmuuden eteen. Onpa kehitetty myös Vastaamo.fi nettineuvontaa ehkäisevänä psykoterapiapalveluna. Parhaillaan kokeillaan lapsen edun mukaista huoltoriitojen sovittelua, jossa tuomaria avustaa psykologi tai sosiaalityöntekijä. Hyvä parisuhde on perusta yhteiskunnalle!
Henkilöstörakenne ja mitoitus kohdalleen asiakkaiden tarpeiden mukaisesti
Kun ihminen tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, olipa hän sitten ikäihminen, pitkäaikaissairas, vammainen tai kaltoin kohdeltu lapsi, tarvitaan heidän tarpeidensa mukaiset tilat, toiminta ja henkilöstö kolmivuorotyöhön. On välttämätöntä, että juuri tällaisen hoivan laatua ohjataan yhteisin pelisäännöin kuten lailla ja suosituksilla. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten, iso osa hoivaa tarvitsevista eli ja asui laitoksissa: mielisairaaloissa, kunnalliskodeissa, kehitysvammalaitoksissa ja lastenkodeissa.
Nykyisin ympärivuorokautista hoivaa ja tukipalveluja on saatavilla myös kodissa, olipa se tavallinen asunto, ryhmäasunto, palveluasunto tai tehostetun hoivan asunto. Pieni osa ikääntyneistä on laitoshoivan piirissä – valtakunnallisen ikäihmisten laatusuosituksen mukaan yli 75-vuotiaiden tarvitsemasta hoivasta korkeintaan 3 % kannattaa olla laitoshoivaa. Nurmijärvellä laitoshoivan piirissä on vielä tuplamäärä hoivan tarpeessa olevista. Onpa niitäkin maita, joissa laitoshoidossa ei ole yksikään ikäihminen, mutta silti jokaisen hoivasta huolehditaan. Suomella on pitkä laitoshoidon perintö, josta pyrimme nyt pois kehittämällä erilaista asumista ja palveluja. Suomella on varmasti varaa huolehtia jokaisen hoivasta laadukkaasti ja ihmisen erilaisten tarpeiden mukaan. Vielä asiat eivät ole niin hyvin kuin pitäisi olla.
Kukaan meistä ei halua vanhetessaan olla vain hoivan kohde. Ammattihenkilöstön hoivatyön lisäksi tarvitsemme sitä mitä muissakin elämänvaiheissa elämään kuuluu: toisten ihmisten seuraa, ulkoilua, liikkumisen mahdollisuuksia tasapainon ja lihaskunnon säilyttämiseksi sekä mielen virkistykseksi erilaista arkista toimintaa ja –kulttuuria. Tämä ei ole vain ammattihenkilöstön työtä. Tähän tarvitaan meitä tavallisia kanssaihmisiä ja läheisiä, jotka ehtivät ulkoiluseuraksi, teatteri- tai elokuvareissulle, kirjastoon, kahvilaan ja kodin askareisiin. Välittämisen yhteiskunnassa pidetään kaikista huolta ja jokainen voi osallistua ja vaikuttaa asioihin.
Vanhuspalvelulaki ei tule mullistamaan Nurmijärven ikäihmisten palveluja, vaan tukee jo aiemmin laaditun Ikäihmisten hyvinvointi- ja toimenpideohjelman ehdotuksia: parhaillaan rakennetaan tehostetun hoivan yksikköä sekä kehitetään kotihoitoa ja tukipalveluja. Ikääntyneiden tarpeet otetaan huomioon laajemminkin sekä muiden palvelujen kehittämisessä että esteettömän ympäristön ja asumisen suunnittelussa. Ikäihmisten omaehtoista toimintaa kannattaisi kunnan tukea nykyistä enemmän myös taloudellisesti – pieni avustus tuottaa paljon hyvinvointia yhteisöissä. Omaishoitoa ja omaisten tukipalveluja on lisättävä ja kehitettävä. Näissä on meillä vielä tehtävää. Ja seuraava ikäihmisten ohjelma kannattaa laatia laajassa yhteistyössä ikääntyneiden ja eri sukupolvien kanssa. Ikääntyneet ovat suuri voimavara yhteisöissä.
Sirkka Rousu, nurmijärveläinen hyvinvointipalvelujen yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu
Artikkeli on kotikuntani paikallislehdessä "Nurmijärven Uutiset"
Olen asettumassa kuntavaaliehdokkaaksi ja aion edistää laajasti hyvinvoitialan kehittämistä kunnassa. Näistä teemoista pyrin saamaan palstatilaa kuntalaisille jaettavissa lehdissä. Avaan hetken päästä myös omat nettisivut.
Nykyisin ympärivuorokautista hoivaa ja tukipalveluja on saatavilla myös kodissa, olipa se tavallinen asunto, ryhmäasunto, palveluasunto tai tehostetun hoivan asunto. Pieni osa ikääntyneistä on laitoshoivan piirissä – valtakunnallisen ikäihmisten laatusuosituksen mukaan yli 75-vuotiaiden tarvitsemasta hoivasta korkeintaan 3 % kannattaa olla laitoshoivaa. Nurmijärvellä laitoshoivan piirissä on vielä tuplamäärä hoivan tarpeessa olevista. Onpa niitäkin maita, joissa laitoshoidossa ei ole yksikään ikäihminen, mutta silti jokaisen hoivasta huolehditaan. Suomella on pitkä laitoshoidon perintö, josta pyrimme nyt pois kehittämällä erilaista asumista ja palveluja. Suomella on varmasti varaa huolehtia jokaisen hoivasta laadukkaasti ja ihmisen erilaisten tarpeiden mukaan. Vielä asiat eivät ole niin hyvin kuin pitäisi olla.
Kukaan meistä ei halua vanhetessaan olla vain hoivan kohde. Ammattihenkilöstön hoivatyön lisäksi tarvitsemme sitä mitä muissakin elämänvaiheissa elämään kuuluu: toisten ihmisten seuraa, ulkoilua, liikkumisen mahdollisuuksia tasapainon ja lihaskunnon säilyttämiseksi sekä mielen virkistykseksi erilaista arkista toimintaa ja –kulttuuria. Tämä ei ole vain ammattihenkilöstön työtä. Tähän tarvitaan meitä tavallisia kanssaihmisiä ja läheisiä, jotka ehtivät ulkoiluseuraksi, teatteri- tai elokuvareissulle, kirjastoon, kahvilaan ja kodin askareisiin. Välittämisen yhteiskunnassa pidetään kaikista huolta ja jokainen voi osallistua ja vaikuttaa asioihin.
Vanhuspalvelulaki ei tule mullistamaan Nurmijärven ikäihmisten palveluja, vaan tukee jo aiemmin laaditun Ikäihmisten hyvinvointi- ja toimenpideohjelman ehdotuksia: parhaillaan rakennetaan tehostetun hoivan yksikköä sekä kehitetään kotihoitoa ja tukipalveluja. Ikääntyneiden tarpeet otetaan huomioon laajemminkin sekä muiden palvelujen kehittämisessä että esteettömän ympäristön ja asumisen suunnittelussa. Ikäihmisten omaehtoista toimintaa kannattaisi kunnan tukea nykyistä enemmän myös taloudellisesti – pieni avustus tuottaa paljon hyvinvointia yhteisöissä. Omaishoitoa ja omaisten tukipalveluja on lisättävä ja kehitettävä. Näissä on meillä vielä tehtävää. Ja seuraava ikäihmisten ohjelma kannattaa laatia laajassa yhteistyössä ikääntyneiden ja eri sukupolvien kanssa. Ikääntyneet ovat suuri voimavara yhteisöissä.
Sirkka Rousu, nurmijärveläinen hyvinvointipalvelujen yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu
Artikkeli on kotikuntani paikallislehdessä "Nurmijärven Uutiset"
Olen asettumassa kuntavaaliehdokkaaksi ja aion edistää laajasti hyvinvoitialan kehittämistä kunnassa. Näistä teemoista pyrin saamaan palstatilaa kuntalaisille jaettavissa lehdissä. Avaan hetken päästä myös omat nettisivut.
Etsimme perheitä
Hei blogini lukijat. Olen aika harvakseltaan ehtinyt kirjoittaa - aina on niin monta "rautaa tulessa", ja kirjoittelen moneen muuhunkin mediaan, kuten paikallislehteen ja Ahjo-lehteen. Julkaisen ne erikseen.
Kesä on mennyt mm. nykyisen asunnon myynnissä ja uuden talon valmistelussa. Työ ammattikorkeakoulussa on aika hektistä ja yhtäjakoista urakkatyötä syksy-talvi-kevät.
Parhaillaan pyörii leffateattereissa viimeisin leffamme "Miss Farkku-Suomi", kannattaa käydä katsomassa.
Lastensuojelussakin tapahtuu koko ajan, ja itsekin kaikenlaista puuhaan, sekä tutkimus- että kehittämishanketta, että alaan liittyviä elokuvahankkeita. Lisää kirjoitan tuosta tuke-hankkeesta, kunhan olemme syyskuulla sitä hiukan pidemmälle valmistelleet.
Parhaillaan valmistelemme Mun perhe -dokumenttisarjaa MTV3:lle yhteistyössä hyvin laajan alan toimijajoukon ja rahoittajien kanssa. Etsimme parhaillaan erilaisia perheitä.
Tässä on etsintäkuulutuksemme:
ETSITÄÄN PERHEITÄ valmisteilla olevaan MUN PERHE televisio-ohjelmiin
Suomalaiset elokuvatuotantoyhtiöt Pystymetsä Oy ja Illume Oy valmistavat yhdessä MTV3 televisioyhtiölle kuusi televisio-ohjelmaa, joissa seurataan lapsen arkea erilaisissa perheissä Suomessa. Ohjelmat on tarkoitettu koko perheelle, ja ne kuvaavat perhettä positiivisesta näkökulmasta.
Etsimme ohjelmaan kaikenlaisia perheitä - pienperheitä, sijaisperheitä, yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajaperheitä, sateenkaariperheitä, ihan tavallisia perheitä. Olemme kiinnostuneet kaikenlaisista perheistä. Edellytyksenä on, että perheessä on lapsi tai lapsia. Kunkin ohjelman päähenkilö on perheessä asuva lapsi, iältään alakouluikäinen tai yläkoulun ala-luokkalainen.
Tunnetko tällaisen perheen tai kuulutko itse tällaiseen perheeseen?
Kerro siitä meille sähköpostitse: munperhe@illume.fi
Jokaisesta ohjelmasta valmistuu aiheeseen liittyvää asiantuntijamateriaalia, jota käytetään lapsi- ja perhepolitiikan keskusteluissa ja tapahtumissa sekä kouluissa opetusmateriaalina. Aineisto on osoitteessa www.emmaelias.fi. Emma & Elias on RAY:n avustusohjelma lasten ja perheiden hyväksi. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Lastensuojelun Keskusliiton kanssa.
Televisio-ohjelmat esitetään MTV 3 kanavilla, Katsomo –verkkopalvelussa sekä hankkeen laajan yhteistyöverkoston kautta netissä. Ohjelmat julkaistaan myös maksuttomana DVD kokoelmana. Televisio-ohjelmat kuvataan vuosina 2012-2013 ja ne valmistuvat vuonna 2014.
Hankkeen toteuttajat:
Tuottajat Outi Rousu (Pystymetsä Oy) ja Jouko Aaltonen (Illume Oy)
Asiantuntija Sirkka Rousu
Ohjaajat Anna Korhonen, Outi Rousu ja Jouko Aaltonen
Kuvaaja Marita Hällfors, F.S.C. Leikkaaja Tuuli Kuittinen
Lisätietoja televisio-ohjelmista:
Elokuvaohjaaja Anna Korhonen, anna.korhonen@kolumbus.fi
Outi Rousu, outi@pystymetsa.fi,
Sirkka Rousu, sirkka@pystymetsa.fi,
Jouko Aaltonen, jouko.aaltonen@illume.fi,
www.pystymetsa.com / www.illume.fi
Rahoittajina ja yhteistyökumppaneina ovat muun muassa:
Raha-automaattiyhdistys, Emma & Elias -avustusohjelma; Väestöliitto; Folkhälsan; Opetus- ja kulttuuriministeriön lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma; Lapsiasianvaltuutettu; Sosiaali- ja terveysministeriö, Kaste-ohjelma; Lastensuojelun Keskusliitto; Nuorten Ystävät, Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt; Ammattikorkeakoulujen perhekeskusverkosto; Suomen Vanhempainliitto; Yhden vanhemman liitto; Perhehoitoliitto; Suomen uusperheiden liitto; MTV3; AVEK; Kirkon mediasäätiö.
Kesä on mennyt mm. nykyisen asunnon myynnissä ja uuden talon valmistelussa. Työ ammattikorkeakoulussa on aika hektistä ja yhtäjakoista urakkatyötä syksy-talvi-kevät.
Parhaillaan pyörii leffateattereissa viimeisin leffamme "Miss Farkku-Suomi", kannattaa käydä katsomassa.
Lastensuojelussakin tapahtuu koko ajan, ja itsekin kaikenlaista puuhaan, sekä tutkimus- että kehittämishanketta, että alaan liittyviä elokuvahankkeita. Lisää kirjoitan tuosta tuke-hankkeesta, kunhan olemme syyskuulla sitä hiukan pidemmälle valmistelleet.
Parhaillaan valmistelemme Mun perhe -dokumenttisarjaa MTV3:lle yhteistyössä hyvin laajan alan toimijajoukon ja rahoittajien kanssa. Etsimme parhaillaan erilaisia perheitä.
Tässä on etsintäkuulutuksemme:
ETSITÄÄN PERHEITÄ valmisteilla olevaan MUN PERHE televisio-ohjelmiin
Suomalaiset elokuvatuotantoyhtiöt Pystymetsä Oy ja Illume Oy valmistavat yhdessä MTV3 televisioyhtiölle kuusi televisio-ohjelmaa, joissa seurataan lapsen arkea erilaisissa perheissä Suomessa. Ohjelmat on tarkoitettu koko perheelle, ja ne kuvaavat perhettä positiivisesta näkökulmasta.
Etsimme ohjelmaan kaikenlaisia perheitä - pienperheitä, sijaisperheitä, yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajaperheitä, sateenkaariperheitä, ihan tavallisia perheitä. Olemme kiinnostuneet kaikenlaisista perheistä. Edellytyksenä on, että perheessä on lapsi tai lapsia. Kunkin ohjelman päähenkilö on perheessä asuva lapsi, iältään alakouluikäinen tai yläkoulun ala-luokkalainen.
Tunnetko tällaisen perheen tai kuulutko itse tällaiseen perheeseen?
Kerro siitä meille sähköpostitse: munperhe@illume.fi
Jokaisesta ohjelmasta valmistuu aiheeseen liittyvää asiantuntijamateriaalia, jota käytetään lapsi- ja perhepolitiikan keskusteluissa ja tapahtumissa sekä kouluissa opetusmateriaalina. Aineisto on osoitteessa www.emmaelias.fi. Emma & Elias on RAY:n avustusohjelma lasten ja perheiden hyväksi. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Lastensuojelun Keskusliiton kanssa.
Televisio-ohjelmat esitetään MTV 3 kanavilla, Katsomo –verkkopalvelussa sekä hankkeen laajan yhteistyöverkoston kautta netissä. Ohjelmat julkaistaan myös maksuttomana DVD kokoelmana. Televisio-ohjelmat kuvataan vuosina 2012-2013 ja ne valmistuvat vuonna 2014.
Hankkeen toteuttajat:
Tuottajat Outi Rousu (Pystymetsä Oy) ja Jouko Aaltonen (Illume Oy)
Asiantuntija Sirkka Rousu
Ohjaajat Anna Korhonen, Outi Rousu ja Jouko Aaltonen
Kuvaaja Marita Hällfors, F.S.C. Leikkaaja Tuuli Kuittinen
Lisätietoja televisio-ohjelmista:
Elokuvaohjaaja Anna Korhonen, anna.korhonen@kolumbus.fi
Outi Rousu, outi@pystymetsa.fi,
Sirkka Rousu, sirkka@pystymetsa.fi,
Jouko Aaltonen, jouko.aaltonen@illume.fi,
www.pystymetsa.com / www.illume.fi
Rahoittajina ja yhteistyökumppaneina ovat muun muassa:
Raha-automaattiyhdistys, Emma & Elias -avustusohjelma; Väestöliitto; Folkhälsan; Opetus- ja kulttuuriministeriön lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma; Lapsiasianvaltuutettu; Sosiaali- ja terveysministeriö, Kaste-ohjelma; Lastensuojelun Keskusliitto; Nuorten Ystävät, Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt; Ammattikorkeakoulujen perhekeskusverkosto; Suomen Vanhempainliitto; Yhden vanhemman liitto; Perhehoitoliitto; Suomen uusperheiden liitto; MTV3; AVEK; Kirkon mediasäätiö.
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Lastensuojelun kulttuurisen muutoksen vahvistaminen
Lastensuojelussa on edelleen vahvistettava kulttuurista muutosta, jonka perustaa rakennettiin lastensuojelun kansallisella kehittämisohjelmalla. Lastensuojelun tulee kaikessa toiminnassaan tukea lapsen vanhempien ja läheisten voimavaroja. Kulttuurista muutosta tulee tukea mm. täsmentämällä lastensuojelulakia tuomalla lakiin lapsille, nuorille ja vanhemmille oikeus läheisneuvonpitoon niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Lastensuojelun kehittämistä tulee edelleen valtakunnallisesti myös ohjata ja tukea eri tavoin. Mm. näistä asioista keskusteltiin Valtiontalouden tarkastusviraston julkistaessa lastensuojelua koskevan tarkastusraportin 29.5.2012. Sain olla tilaisuudessa mukana.
Olen blogissani puhunut lastensuojelun palvelujärjestelmän kehittämisestä, paneutuvan lastensuojelutyön perusedellytyksistä (mm. aikaa jokaiselle asiakkaalle heidän tarpeidensa mukaan) ja osaamisen kehittämistarpeista, myös henkilöstörakenteesta, vanhempain kuntoutuspalvelujen kehittämisestä, valvonnasta jne...Tätä kehitystyötä ei nyt tueta kansallisesti riittävästi. Siihen ei riitä Kaste-ohjelman ehkäisevään lastensuojeluun liittyvät toimet, vaan tarvitaan lastensuojeluspesifisiä toimia.
Laitan tähän linkin Lastensuojelu-tarkastausraporttiin.
Olen blogissani puhunut lastensuojelun palvelujärjestelmän kehittämisestä, paneutuvan lastensuojelutyön perusedellytyksistä (mm. aikaa jokaiselle asiakkaalle heidän tarpeidensa mukaan) ja osaamisen kehittämistarpeista, myös henkilöstörakenteesta, vanhempain kuntoutuspalvelujen kehittämisestä, valvonnasta jne...Tätä kehitystyötä ei nyt tueta kansallisesti riittävästi. Siihen ei riitä Kaste-ohjelman ehkäisevään lastensuojeluun liittyvät toimet, vaan tarvitaan lastensuojeluspesifisiä toimia.
Laitan tähän linkin Lastensuojelu-tarkastausraporttiin.
Vanhempain vertaistuki-verkosto Voikukkia
Meillä on parhaillaan käynnissä sijoitettujen lasten vanhempain vertaistuen Voikukkia-hanke - vanhemmuus voi kukkia huostaanoton jälkeenkin. Sain olla mukana ensimmäisessä valtakunnallisessa verkoston seminaarissa 23.5.2012 Tampereella. Puhuin esityksessäni lastensuojelun vaikuttavuuden arvioinnista ja siitä, mistä lapsi ja nuori sekä hänen vanhempansa ja perheensä hyötyvät - "mikä auttaa". Yksi sellainen on vertaisten keskinäinen tuki.
Tämän vahvistivat seminaarin paneelissa puhuneet huostaanotettujen lasten vanhemmat peilatessaan sitä, millaista tukea he olivat saaneet - vertaistukea ei ollut saatavilla lainkaan, eikä myöskään vanhemman kuntoutukseen juurikaan panostettu. Panelistit olivat löytäneet Voikukkia-verkoston ja valmentautuneet nyt myös vertaisohjaajiksi. Vertaisuus tuo voimaa ja auttaa käsittelemään huostaanottokriisiä ja elämänmuutoksia.
Kiitos Kasvatus- ja perheneuvonnan liiton (Kasper), joka on yhteistyössä Sininauhaliiton kanssa käynnistänyt Voikukkia-hankkeen. Ihmetellä täytyy, että miksi vasta 2010-luvun lastensuojelussa vertaistukea on lähdetty organisoimaan, kun vastaavalla toiminnalla on vuosikymmenten historia esim. mielenterveystyössä ja päihdetyössä. Kiitos Kasperille!
Laitan tähän linkin Voikukkia verkoston sivulle, josta voi ladata seminaariesitykset ja paljon muutakin erinomaista aineistoa.
Ps. Oppilaitoksessa on ollut kevätkiireitä ja samaa myös kotona (talo myynnissä ja uutta suunnitellaan). Siksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan.
Tämän vahvistivat seminaarin paneelissa puhuneet huostaanotettujen lasten vanhemmat peilatessaan sitä, millaista tukea he olivat saaneet - vertaistukea ei ollut saatavilla lainkaan, eikä myöskään vanhemman kuntoutukseen juurikaan panostettu. Panelistit olivat löytäneet Voikukkia-verkoston ja valmentautuneet nyt myös vertaisohjaajiksi. Vertaisuus tuo voimaa ja auttaa käsittelemään huostaanottokriisiä ja elämänmuutoksia.
Kiitos Kasvatus- ja perheneuvonnan liiton (Kasper), joka on yhteistyössä Sininauhaliiton kanssa käynnistänyt Voikukkia-hankkeen. Ihmetellä täytyy, että miksi vasta 2010-luvun lastensuojelussa vertaistukea on lähdetty organisoimaan, kun vastaavalla toiminnalla on vuosikymmenten historia esim. mielenterveystyössä ja päihdetyössä. Kiitos Kasperille!
Laitan tähän linkin Voikukkia verkoston sivulle, josta voi ladata seminaariesitykset ja paljon muutakin erinomaista aineistoa.
Ps. Oppilaitoksessa on ollut kevätkiireitä ja samaa myös kotona (talo myynnissä ja uutta suunnitellaan). Siksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen uudessa sosiaalihuoltolakiluonnoksessa
Viime viikolla oli yksi monista sosiaalihuoltolain uudistamiseen liittyneistä kuulemistilaisuuksista Helsingissä. Laki tulee ohjaamaan koko sosiaalialan toiminnan sisältöä, kuten viime vuonna voimaan tullut terveydenhuoltolaki ohjaa terveystoimialan toiminnan sisältöä. Lisäksi parhaillaan valmistellaan sote-alan yhteistä järjestämislakia, jossa määritellään alan rakenteet. Tuo laki korvaa sitten kokonaan nyt vielä voimassa olevat kansanterveyslain, erikoissairaanhoitolain sekä nykyisen sosiaalihuoltolain. Lakipakettiin sisältyy mittava uudistustyö myös sosiaalialan erityislainsäädännön ja ns. rajapintatoiminnan laeista. Käsittelin rajapinta/yhdyspintatermejä edellisessä blogissani. Kyse on siis sellaisista laeista, joissa on säännöksiä mm.yhteistyöstä sosiaalihuollon kanssa.
Sosiaalihuoltolaki-luonnos ohjaa lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikkaa ja palvelujen kehittämistä oikeaan suuntaan: laki korostaa palvelujen yhteensovittamista ja kokoamista lasten, nuorten ja perheiden tarpeiden mukaisesti.
OTE LUONNOKSESTA:
"Lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja kehityksen edellyttämä tuen tarve: Lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja kehityksen edellyttämällä tuen tarpeella tarkoitetaan tilanteita, joissa 1) lapsen perhe tarvitsee apua ja tukea lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi perheen muutostilanteissa, perheessä ilmenneiden ristiriitojen tai sairastumisen, pitkään jatkuneen rasitustilan taikka muun näihin rinnastettavissa olevan perhettä kuormittavan tilanteen vuoksi; tai 2) lapsi tarvitsee perheeltään saamansa huolenpidon puuttuessa tai sen lisäksi turvallista kasvuaan ja kehitystään tukevaa ikätasonsa mukaista hoivaa, huolenpitoa ja kasvatusta.
Perheitä tukevat palvelut: Kunnan on järjestettävä lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja kehityksen edellyttämän tuen tarpeessa olevien lapsiperheiden voimavarojen vahvistamiseksi ja suoriutumisen tukemiseksi:
1) tukea vanhemmuuteen sekä apua lasten- ja kodinhoitoon;
2) kasvatus- ja perheneuvontaa, johon sisältyy lasten myönteiseen kasvuun ja kehitykseen, perhe-elämään, ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin taitoihin liittyvää ohjausta, asiantuntijaneuvontaa ja muuta tukea yhdessä tarvittavan psykologisen ja lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon kanssa; sekä
3) neuvontaa, tukea ja sovittelua vanhemmille perhe-elämän muutostilanteissa ja vanhempien eroneuvontaa sekä sosiaalihuollon toimenpiteitä, joista säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983), lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (691/1996) ja lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975). Lisäksi kunnan on järjestettävä adoptioneuvontaa adoptiolain (22/2012), perheasioiden sovittelua avioliittolain (234/1929) ja isyyden selvittämiseen ja vahvistamiseen liittyviä toimenpiteitä isyyslain (700/1975) mukaisesti."
Lapsen ja nuoren tarpeet tulee ottaa huomioon perheen aikuisten palveluissa. Asiakkaalle voidaan nimetä vastuutyöntekijä, jonka kanssa laaditaan asiakassuunnitelma, joka myös kokoaa ja yhteensovittaa asiakkaan palvelukokonaisuutta. Asiakas voisi jatkossa myös joillakin perusteilla valita vastuutyöntekijänsä.
Kunnan on myös otettava huomioon eri väestöryhmän hyvinvoinnin tarpeet mm. kunnan hyvinvointisuunnittelussa. Lastensuojelulakihan jo nyt velvoittaa kuntaa laatimaan valtuuston hyväksymän suunnitelman lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä (12 §).
Mielestäni luonnos on oikeansuuntainen ja hyvin asiakas- sekä asukaslähtöinen. Se velvoittaa kuulemaan asukkaita ja palvelujen piirissä olevia asiakkaita. Heikko lenkki on mm. sosiaalihuollon kehittämiseen liittyvien säännösten puute: millaiseen tietoperustaan nojaten sosiaalialan kehittäminen ja tutkiminen toteutuu sekä miten esim. tutkimustyö resursoidaan (esim. lastensuojelua koskien). Näistä asioista tarvitaan sos.huoltolakiin säännökset, ihan kuten terveydenhuoltolaissakin on tervestoimen osalta.
Kuulemistilaisuudessa kuultiin monia hyviä säännösten muuttamista perustelevia puheenvuoroja mm. asiakkaan oikeudesta muutoksenhakuun.
Linkki STM:n sivuille sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen (sivuilla ei ole 20.4.2012 kuulemistilaisuuden aineistoa eikä tuolloin jaossa ollutta lakiluonnosversiota)
Laitan tähän linkin Maritta Pesosen kolumniin Socca-sivuilla "Jotkut tarvitsevat enemmän saadakseen yhtä paljon"
Sosiaalihuoltolaki-luonnos ohjaa lasten ja nuorten hyvinvointipolitiikkaa ja palvelujen kehittämistä oikeaan suuntaan: laki korostaa palvelujen yhteensovittamista ja kokoamista lasten, nuorten ja perheiden tarpeiden mukaisesti.
OTE LUONNOKSESTA:
"Lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja kehityksen edellyttämä tuen tarve: Lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja kehityksen edellyttämällä tuen tarpeella tarkoitetaan tilanteita, joissa 1) lapsen perhe tarvitsee apua ja tukea lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi perheen muutostilanteissa, perheessä ilmenneiden ristiriitojen tai sairastumisen, pitkään jatkuneen rasitustilan taikka muun näihin rinnastettavissa olevan perhettä kuormittavan tilanteen vuoksi; tai 2) lapsi tarvitsee perheeltään saamansa huolenpidon puuttuessa tai sen lisäksi turvallista kasvuaan ja kehitystään tukevaa ikätasonsa mukaista hoivaa, huolenpitoa ja kasvatusta.
Perheitä tukevat palvelut: Kunnan on järjestettävä lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja kehityksen edellyttämän tuen tarpeessa olevien lapsiperheiden voimavarojen vahvistamiseksi ja suoriutumisen tukemiseksi:
1) tukea vanhemmuuteen sekä apua lasten- ja kodinhoitoon;
2) kasvatus- ja perheneuvontaa, johon sisältyy lasten myönteiseen kasvuun ja kehitykseen, perhe-elämään, ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin taitoihin liittyvää ohjausta, asiantuntijaneuvontaa ja muuta tukea yhdessä tarvittavan psykologisen ja lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon kanssa; sekä
3) neuvontaa, tukea ja sovittelua vanhemmille perhe-elämän muutostilanteissa ja vanhempien eroneuvontaa sekä sosiaalihuollon toimenpiteitä, joista säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983), lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (691/1996) ja lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975). Lisäksi kunnan on järjestettävä adoptioneuvontaa adoptiolain (22/2012), perheasioiden sovittelua avioliittolain (234/1929) ja isyyden selvittämiseen ja vahvistamiseen liittyviä toimenpiteitä isyyslain (700/1975) mukaisesti."
Lapsen ja nuoren tarpeet tulee ottaa huomioon perheen aikuisten palveluissa. Asiakkaalle voidaan nimetä vastuutyöntekijä, jonka kanssa laaditaan asiakassuunnitelma, joka myös kokoaa ja yhteensovittaa asiakkaan palvelukokonaisuutta. Asiakas voisi jatkossa myös joillakin perusteilla valita vastuutyöntekijänsä.
Kunnan on myös otettava huomioon eri väestöryhmän hyvinvoinnin tarpeet mm. kunnan hyvinvointisuunnittelussa. Lastensuojelulakihan jo nyt velvoittaa kuntaa laatimaan valtuuston hyväksymän suunnitelman lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä (12 §).
Mielestäni luonnos on oikeansuuntainen ja hyvin asiakas- sekä asukaslähtöinen. Se velvoittaa kuulemaan asukkaita ja palvelujen piirissä olevia asiakkaita. Heikko lenkki on mm. sosiaalihuollon kehittämiseen liittyvien säännösten puute: millaiseen tietoperustaan nojaten sosiaalialan kehittäminen ja tutkiminen toteutuu sekä miten esim. tutkimustyö resursoidaan (esim. lastensuojelua koskien). Näistä asioista tarvitaan sos.huoltolakiin säännökset, ihan kuten terveydenhuoltolaissakin on tervestoimen osalta.
Kuulemistilaisuudessa kuultiin monia hyviä säännösten muuttamista perustelevia puheenvuoroja mm. asiakkaan oikeudesta muutoksenhakuun.
Linkki STM:n sivuille sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen (sivuilla ei ole 20.4.2012 kuulemistilaisuuden aineistoa eikä tuolloin jaossa ollutta lakiluonnosversiota)
Laitan tähän linkin Maritta Pesosen kolumniin Socca-sivuilla "Jotkut tarvitsevat enemmän saadakseen yhtä paljon"
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Rajapinta vai yhdyspinta?
Yksi muotisana tuntuu tänä päivänä olevan rajapinta. Viimeisintä termin käyttösovellusta kuuntelin eilen: sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä tullaan uudistamaan myös ns. rajapintalait. Näillä tarkoitetaan muiden toimialojen lakeja, jotka vaikuttavat sosiaalihuollon toimintaan ja päinvastoin – sosiaalihuolto vaikuttaa näiden toisten toimialojen lakien soveltamiseen.
Kieli toki kehittyy koko ajan. Lainaamme luovasti toisilta toimialueilta sanoja käyttöömme: luulen, että rajapinta-termi on siirtynyt meille atk-maailmasta, jossa järjestelmien väliset rajapinnat voivat olla ongelmallisia.
Minun päässäni rajapinta-termi visualisoituu viivaksi, jonka ylitse voi molemmilta puolin siirtyä sovitulla tavalla informaatiota. Viiva on raja, joka erottaa rajan molemmille puolille kuuluvat asiat omikseen.
Olen jo joitakin vuosia sitten kuullut ajatuksen, että eikö meidän terminologiassa pitäisi pikemminkin rajapintojen sijasta puhua yhdyspinnoista.
Minun päässäni yhdyspinta visualisoituu alueeksi, jossa kaksi viivaa kaareutuu osin toistensa sisälle muodostaen molempia aloja leikkaavan yhteisen alueen – yhdyspinnan. Yhdyspinnalla paitsi vaihtuu informaatiota sovitulla tavalla, siinä on myös yhteisiä pelisääntöjä, jolla yhdyspinnalla toimitaan sekä työnjakoa koskevia sopimuksia. Se on tila/vyöhyke, jonka hyvä toimivuus on osapuolten omien tehtävien kannalta tärkeää, ja jossa vallitsee ns. win-win-tila, osapuolet hyötyvät tasapuolisesti. Se korostaa yhteistyön merkitystä.
Yhdyspinta-termi kuulostaa minun korvissani myönteiseltä asiantilalta – siinä korostuu sana yhdys, kun taas rajapinta-termissä korostuu toisiaan erottava sana -raja.
Sanat, joita käytämme, muokkaavat ajatuksiamme. Siksi jättäisin rajapinta-termin edelleen atk-alalle ja käyttäisin eri osapuolien ja toimialojen yhteistyöstä puhuttaessa mieluummin termiä yhdyspinta. Mielikuvalla on väliä.
Lastensuojelun yhdyspinnat kuntoon esim. koulun kanssa, päihdehuollon kanssa jne.
Kieli toki kehittyy koko ajan. Lainaamme luovasti toisilta toimialueilta sanoja käyttöömme: luulen, että rajapinta-termi on siirtynyt meille atk-maailmasta, jossa järjestelmien väliset rajapinnat voivat olla ongelmallisia.
Minun päässäni rajapinta-termi visualisoituu viivaksi, jonka ylitse voi molemmilta puolin siirtyä sovitulla tavalla informaatiota. Viiva on raja, joka erottaa rajan molemmille puolille kuuluvat asiat omikseen.
Olen jo joitakin vuosia sitten kuullut ajatuksen, että eikö meidän terminologiassa pitäisi pikemminkin rajapintojen sijasta puhua yhdyspinnoista.
Minun päässäni yhdyspinta visualisoituu alueeksi, jossa kaksi viivaa kaareutuu osin toistensa sisälle muodostaen molempia aloja leikkaavan yhteisen alueen – yhdyspinnan. Yhdyspinnalla paitsi vaihtuu informaatiota sovitulla tavalla, siinä on myös yhteisiä pelisääntöjä, jolla yhdyspinnalla toimitaan sekä työnjakoa koskevia sopimuksia. Se on tila/vyöhyke, jonka hyvä toimivuus on osapuolten omien tehtävien kannalta tärkeää, ja jossa vallitsee ns. win-win-tila, osapuolet hyötyvät tasapuolisesti. Se korostaa yhteistyön merkitystä.
Yhdyspinta-termi kuulostaa minun korvissani myönteiseltä asiantilalta – siinä korostuu sana yhdys, kun taas rajapinta-termissä korostuu toisiaan erottava sana -raja.
Sanat, joita käytämme, muokkaavat ajatuksiamme. Siksi jättäisin rajapinta-termin edelleen atk-alalle ja käyttäisin eri osapuolien ja toimialojen yhteistyöstä puhuttaessa mieluummin termiä yhdyspinta. Mielikuvalla on väliä.
Lastensuojelun yhdyspinnat kuntoon esim. koulun kanssa, päihdehuollon kanssa jne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)