Lastensuojelun asiakkaat jäävät ilman tarvitsemiaan palveluja: lue STM/THL.n uutisesta

THL:n Huostaanoton syyt ja taustat (HuosTa) -tutkimuksen tulosjulkaisua odotellessa STM/THL julkaisivat 7.12.2015 ennakkouutisen. 

Sen mukaan lastensuojelun asiakkaiden taustalla vaikuttavat monenlaiset huono-osaisuuteen liittyvät tekijät, taloudellinen hadinko ja suoranainen köyhyys, mutta erityisen surullista on tieto siitä, että palvelujärjestelmä ei kykene lapsi, nuoria ja heidän perheitään auttamaan siten kuin on tarvetta.

Hälyttävää on, että 70 prosenttia aineiston lapsista tai nuorista ei ollut saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua, koska tarvittavaa palvelua ei ollut lainkaan tai riittävästi tarjolla. 

Erityisesti päihdepalvelujen saamisessa oli puutteita. Myöskään mielenterveyspalveluja ei saatu riittävästi. Sosiaalityöntekijäin arvion mukaan saaduista palveluista erityisen paljon lapsen tilannetta paransi viimeisen vuoden aikana muun muassa perheelle annettu kotiapu ja päivähoidon tuki lapselle.

Useamman kuin joka toisen sijoitetun lapsen arjessa vanhempi oli uupunut ja jaksamaton (58 %). Myös kasvatustyylin sopimattomuus lapsen tarpeisiin nähden sekä perheen sisäiset tai uusperheiden väliset vuorovaikutusongelmat ja ristiriidat olivat joka toisen lapsen tilanteessa vahvasti läsnä. Perheväkivalta tai sen uhka oli taustalla yli 20 prosentilla lasten tilanteessa.

Yhteistyössä ja työnjaoissa ja vastuissa on kehittämisen tarvetta. Sosiaalityössä työkuormitus on suuri -aika ei mitenkään voi riittää siinä määrin kuin lapset, nuoret ja perheet tarvitsisivat. 

Lue lisää uutisesta. 

Lopetetaan lastensuojelupalvelujen kilpailuttaminen - henkilökohtaista budjetointimalliakin voisi kehittää ja kokeilla !

Jos lastensuojelun lapselle, nuorelle tai perheelle hankitaan palveluja, tulisi se aina toteutua juuri heidän tarpeidensa mukaan.

Lastensuojelun palvelumarkkinoilla on tapahtunut samaa kehitystä kuin muissakin sote-palveluissa: isot yritykset ostavat pienet yrittäjät pois jaloista, ala monopolisoituu, kilpailussa pärjää se, joka ilmoittaa halvimman hinnan, palvelut kilpailutetaan kirjavin kriteerein, pienyrittäjä ei mitenkään kykene osallistumaan kymmeniin kilpailutusprosesseihin vuosittain, jokaisen kunnan/kuntaryppään kilpailutusasiakirjat ovat erilaisia, yhteisöjen kuten järjestöjen mahdollisuudet pärjätä kilpailussa ovat heikentyneet, ja kilpailutusprosessi valvontoineen vie runsaasti resursseja... laatu- ja kustannustietoisuus...

Olen kirjoittanut lastensuojelun palvelumarkkinoista ja hankintatyöstä, valvonnasta jne. lukuissa postauksissa. Yhä vakuuttuneempi olen siitä, ettei tässä ole mitään järkeä. Hankintalain soveltamisen piiristä pitää irrottaa asiakaskohtaista räätälöintä edellyttävät erityispalvelut. EU:n kilpailua koskevat säännökset eivät edellytä Suomessa käytössä olevaa hankintatapaa. Katsokaapas miten vaikkapa muissa Pohjoismaissa toimitaan.

Lastensuojelupalvelut tulisi hankkia (ellei kunta/kuntayhtymä niitä itse tuota) pääosin suorahankintana tai neuvottelumenettelyllä.

Valmisteilla oleva hankintalaki-uudistus ei poista havaittuja ongelmia, ja tätä lakiuudistusta saamme odottaa vielä ensi kevääseen (jotakin parannuksia siellä olisi tulossa).

Siirrytään palveluntuottaja-rekisteri malliin

Miksi emme siirry kokonaisuudessaan malliin, jossa jokainen palveluntuottaja pääsee palveluntoimittaja-rekisteriin, mikäli täyttää asetetut vaaitukset: organisaationa ja palvelun osalta. Kaikille maksettaisiin sama maksu samasta palvelusta ja sen palvelutasosta -laatu tällöin ratkaisee. Minkäänlaisia kilpailutusprosesseja ei enää tarvittaisi. Kun asiakas tarvitsee jotain palvelua, asiakkaan vastuutyöntekijä etsii palveluntoimittaja-rekisteristä parhaan mahdollisen asiakkaan tarpeisiin soveltuvan palvelun ja tekee sitä koskevat sopimuksen. Jos lapsella, nuorella tai hänen perheellään on palvelusta poikkeavia lisätarpeita, niistä neuvotellaan palveluntuottajan kanssa.

Palveluntuottajien tulee kyetä täyttämään vaadittavat kansalliset laatu- ja muut vaatimukset, jotka pitäisi siis laatia kansallisesti ja niiden tulisi ohjata käytännön asiakastyötä.

Yksi varteenotettava palvelun järjestämisen tapa voisi olla myös henkilökohtainen budjetointi-malli. Se ei ihan kaikissa tilanteissa ole varmaankaan soveltuva (vastentahtoiset päätökset), mutta monissa tilanteissa se voisi toimia.

Henkilökohtainen budjetointi-mallista Kauppalehti julkaisi 26.11.2015 artikkelimme, samoin Helsingin Sanomat 30.11.2015 (linkit lopussa).

Henkilökohtainen budjetointi-malli myös lapsiperheiden palveluihin 

Sote:n valinnanvapauskeskusteluissa on jäänyt kokonaan vaille huomiota henkilökohtaisen budjetoinnin malli, jossa asiakkaan valinnanvapaus toteutuu laajimmin, ja joka on hyvin kustannusvaikuttava.

HB-mallissa asiakkaan kanssa kartoitetaan hänen palvelutarpeensa. Asiakas laatii yhdessä tukihenkilönsä / lähipiirinsä kanssa tukisuunnitelman. Tukisuunnitelma sisältää ne palvelut ja palvelujen järjestämistavat, joilla asiakas itse katsoo tulevansa autetuksi. Budjettisumma pohjautuu palvelutarpeen arvioinnin ja tukisuunnitelman tavoitteisiin.

Budjettisumman puitteissa asiakas päättää mitä palveluja tai hoitoa hän käyttää ja mistä palvelut hankkii, julkisten palvelujen ohella suoraan yrityksiltä, yhteisöiltä ja myös lähiverkostolta. HB-mallin valinneet voivat joustavasti rakentaa omaa hyvinvointiaan ja arkeaan tukevia palvelu- ja hoitoratkaisuja. HB-palvelunkäyttäjinä voivat olla erilaiset asiakkaat, kuten pitkäaikaissairaat, erilaista kuntoutusta tarvitsevat tai vammais-, vanhus- tai lapsiperhepalveluja tarvitsevat. HB-mallin voi monissa maissa valita osana terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen lainsäädäntöä.  

Kustannusten osalta kyse ei ole lisämäärärahoista asiakaspalveluihin, vaan jo muutoinkin budjetoitujen määrärahojen käyttämistä asiakkaan itsensä päättämällä tavalla tukisuunnitelmaan perustuen. HB-mallin kustannukset ovat olleet eri maissa pääosin pienemmät kuin vastaavat viranomaisehtoisesti järjestetyt palvelut. Ongelmitta ei ole selvitty: kaikilla ihmisillä ei ole riittävää tietoa palveluvalintojen tekemiseksi ja taitoa hallita omaa budjettiaan. Myös palvelujen löytäminen ja vertailu vaatii harjaantumista. Tämä vaatiikin kehittämistä. Myös yritysten pitää osata tarjota palvelunsa suoraan asiakkaan ostettavaksi.    

Asiakkaat voivat käyttää budjettiaan maksukortilla esimerkiksi Hollannissa. Tämä olisi tietenkin oltava myös Suomessa mahdollista, toisin kuin verottajamme tulkitsee. Asiakas tarvitsee myös teknisen asiointiyhteyden omaan tukisuunnitelmaan, palvelutarjottimeen, budjettiin ja palvelujen käyttöönsä.

Suomessa on ollut vasta pienimuotoisia kokeiluja. Etelä-Karjalan sote-kuntayhtymä Eksote oli mukana vammaispalvelujen Tiedän mitä tahdon-kokeilussa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä: asiakkaat olivat tyytyväisiä ja järjestivät luovalla ja omiin palvelutarpeisiinsa soveltuvalla tavalla palvelunsa. Kustannukset eivät kasvaneet. Asiakkaan rooli muuttui palvelujen kohteesta aktiiviseksi omien palvelujensa asiantuntijaksi.

HB-toimintamalli on toiminut asenteiden muuttajana työntekijöille, asiakkaille, asiakkaiden lähiomaisille ja palvelujärjestelmästä vastaaville sekä yksityisille palveluntuottajille. Suomen sote-lainsäädännöstä HB-järjestämistapa kuitenkin vielä puuttuu. HB-malliin perustuvaa toimintatapaa tulisi rohkeasti kokeilla erilaisilla asiakasryhmillä, jotta HB:n toimivuudesta saadaan tietoa osaksi valinnanvapauslainsäädäntöä. Eri maissa on erilaisia HB-hallinnointimalleja, myös yritys- ja yhteisövastuisia.

Sirkka Rousu, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

Riitta Hakoma, vammaispalvelujen johtaja, Etelä-Karjalan sote-kuntayhtymä

Klikkaa tästä HS 30.11.2015 artikkeliimme.

Lapsen oikeuksien viikko. Katsaus lapsiperhepalvelujen kehittämisestä. Mun perhe- Tv-dokumentit uusitaan 20.11.2015.

Tällä viikolla on Lapsen oikeuksien viikko, mikä huipentuu 20.11.2015. Erityisenä teemana tällä viikolla nostetaan esille lapsiperheköyhyyttä. 

Mun perhe -dokumenteista Maikkarin kanavilla nähdään uusintoina Sinttu-tytön perheen tarina taloudellisesti ahtaalla olevassa perheessä sekä hyvin Suomeen kotoutuneen Marie-tytön perheen tarina.   

Olin valtakunnallisessa Lasten Kaste -seminaarissa 3-4.11.2015 Tampereella. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kaste on rahoittanut viimeisen 8 vuoden ajan erilaista lapsi- ja perhepalvelujen kehittämistä, ja organisoinut Lasten Kaste- oppimisverkostoja. 

Keskiössä on ollut perhekeskus-toiminta, opiskelija- ja oppilashuolto sekä lastensuojelu. Paljon hyviä toimintamalleja on saatu aikaan jo ensimmäisen Kaste-kaudenkin aikana, joiden vakiinnuttamista on jatkettu ja myös uusia teemoja on ollut kehittämisen kohteena.

Yksi hanke on ollut LasSe, jossa on kehitetty lastensuojelutarpeen arviointia -sitä miten lapsen ja perheen kanssa työskennellään tilanteessa kun avun tarve on ilmennyt. Siitäkin puhuttiin seminaarissa. 

Kuten myös lastensuojelun murroksista ja muutoksista, sekä siitä, mitä pitäisi nyt muuttaa ja parantaa.
Itse toin esille mm. yhteistyön joukkoistamisen: kansalaiset, asiakkaat, yhdistykset, kunnat, yritykset, oppilaitokset, osaamiskeskukset jne tarvitaan muutoksen tekemiseen. Lopettaisin myös lastensuojelupalvelujen kilpailuttamisen. Osallisuus-tematiikassa pitäisi ottaa reipas askel toimijuuteen -toimijoina ihmiset ovat osa yhteisöjä. 

Monissa kunnissa on otettu käyttöön myös kunnan nettisivuilta löytyvä Pyydä apua -perhepalvelu,  johon jätettyihin viesteihin vastataan seuraavina arkipäivinä. Perhekeskuksen toimintaa ollaan edelleen kehittämässä kunnissa.    

Kaste-seminaarissa oli monia asiantuntijapuheenvuoroja, kuten Eksoten lapsiperhepalvelut sekä perheiden muutoksesta puhunut professori Kimmo Jokisen esitys. Kannattaa vilkaista seminaarin diaesityksiä.

Sukupolvien yli ulottuvista ongelmista puhuttiin THL:n ja Soccan 6.11.2015 seminaarissa.  Erityisesti nyt puhuttiin päihdeongelmista ja väkivallasta. Asioihin voidaan ja pitää vaikuttaa yhteiskunnallisilla päätöksillä, parantamalla työntekijöiden osaamista ja yhteistyötä sekä tietenkin palveluja ja tukea, jota lapsi ja perheet tarvitsevat.  

Sipilän hallitus on käynnistämässä lapsiperheiden palvelujen kehittämisen muutoshanketta, johon tullaan satsaamaan noin 40 miljoonaa euroa. STM on juuri äsken käynnistänyt hankkeen. Kunnilla ja kuntayhtymillä on mahdollisuus hakea kehittämisavustusta syksyllä 2016.

Tässä vielä uutinen Kuntaliiton Lähipalvelu-kilpailusta, jossa molemmat voittaneet tuotteet liittyivät lapsiperheiden palveluihin. Kilpailussa etsittiin uusia keinoja lapsiperheiden arjen sujuvoittamiseen: Tuote-sarjan voitti Hyvinvoinnin palvelutarjotin, joka on kehitetty Kainuun sote-kuntayhtymän Aktiiviasiakas-hankkeessa.  

Idea-sarjan voitti Perhepaalu-malli, jossa oppilaitokset ja kolmas sektori tukevat kunnan perhetyötä ja kotipalvelua.

Paljon siis tapahtuu myönteistäkin, vaikka samaan aikaan hallitus aikoo leikata lasten ja perheiden palveluista. 

                

                 *****

Lue lisää Lapsen oikeudet-viikosta.

Lue lisää Mun perhe-dokumenteista.

Lue lisää LasSen kehittämistyöstä.

Lue lisää Lasten Kaste-hankkeen 3-4.11.2015 päätösseminaarin aineistoista.

Lue lisää mitä saatiin aikaiseksi jo aiemmassa (2008-2011) Lasten Kaste-hankkeessa.

Lue lisää Puheista tekoihin! Ylisukuplvisten ongelmien kohtaaminen ja ehkäiseminen lastensuojelussa ja sosiaalipalveluissa 6.11.2015 seminaarista.

Lue lisää Lähipalvelukilpailun uutinen lokakuussa 2015 voittaneista toimintamalleista. 

Ja tästä linkit lähipalvelumalleihin. 

Lue lisää Sipilän hallituksen lapsiperhepalveluiden muutosohjelmasta. 

Lastensuojeluilmoitusten vähenemisestä arvioita

Helsingin Sanomat julkaisi 12.10.2015 uutisen Kuusikko-kuntien lastensuojeluraportin tiedoista. Raportti on päivätty 12.6.2015.

Lastensuojelilmoitusten määrät ovat vähentyneet aiemmista vuosista kuuden suurimman kaupungin tilastoisssa viime vuonna. Uutisessa haastellut esittivät arvioita siitä, mistä määrän väheneminen voisi johtua - tutkittua tietoa asiasta ei ole: Hanna Heinonen arveli mm. että perheet osaavat itse pyytää apua ja sitä myös saisivat jo ennenkuin ongelmat pahenevat, joilloin perheen tilanteesta yleensä joku muu tekee ilmoituksen. Sisko Lounatvuori arvioi, että lapaisperhepalveluissa oltaisiin menossa nyt oikeaan suuntaan kun perheet saavat apua, ja siksi ilmoitusten määrät vähenevät.

Kuusikko-raportin mukaan myös kiireellisten sijoitusten määrät olisivat vähentyneet, samoin kokonaisasiakasmäärät. Myös sijoitettujen lasten määrät vähenivät.

Vaikka lastensuojeluilmoitusten vähenemiseen vaikuttavat varmasti monet asiat (myös tilastotekniset ja kirjaamiseen liittyvät asiat), ja vaikka tutkittua tietoa ei ole vähenemisen selityksistä, olisi uskottavaa kuitenkin se, että lapsiperhepalvelujen saatavuuden ja osaamisen parantuminen vaikuttaisi lastensuojeluilmoituksia vähentävästi.

Esimerkiksi kun neuvoloissa, kouluissa, päivähoidossa, nuorisotyössä ja muissa lapsen ja nuoren sekä perheen arkeen kuuluvissa toiminnoissa on osaamista ja menetelmiä tukea lasta ja perhettä vaikkapa elämän kuormittavassa tilanteessa, vähentää se tarvetta raskaammille palveluille. Kun Lapsi puheeksi -menetelmään koulutettiin laajasti henkilöstöä, väheni lastensuojeluilmoitusten määrä, näin todettiin Lasten Kaste -hankkeiden verkostotilaisuudessa käyneen Pohjois-Suomessa.

Pidän edellä mainittuja käsityksiä lastensuojeluilmoitusten vähenemiseen vaikuttaneista asioista uskottavina.

Tässä linkki Helsingin Sanomien artikkeliin.

Tässä Linkki Kuusikko-raporttiin lastensuojelusta 2014.

Tässä linkki Lapsi puheeksi -menetelmästä Posken sivuilla.

Tässä linkki Toimiva lapsi ja perhe -menetelmäperheen Lapsi puheeksi -lokikirja Mielenterveysseuran sivuilla.

Kansalaiskeräys käyntiin lastensuojelutkimukselle? Sipilän kärkihankkeena olevaan Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan mukaan myös lastensuojelututkimus.

Sipilän hallitus käynnistää useita kärkihankkeita, joista yksi on lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (linkki tekstin lopussa).

Muutosohjelman tarve on tullut esiin tutkimuksissa ja selvityksissä sekä aloitteissa, kuten esim. Lapsi- ja perhepalvelujen yhteensottava johtaminen- THL:n tutkimus- ja kehittämishankkeen julkaisema opas, Maria Kaisa Aulan toimikauden lapsiasianeuvottelukunnan aloitteet lapsi- ja perhepolitiikan koordinaation parantamiseksi, lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseksi, kansallisten lapsi-indikaattoreiden kehittäminen, lapsiperhepalvelujen muutosohjelma-aloite. Olen saanut olla mukana edellä mainituissa aloitteissa ja hankkeissa.

Kärkihankkeen tarve on nyt vieläkin suurempi, kun hallitus samaan aikaan vähentää resursseja.  

Muutosohjelman konkreettista sisältöä valmistellaan. Muutosohjelman tavoitteena on STM.n sivuilta löytyvän tekstin mukaan (linkki lopussa):

Suora lainaus:

1.     Muutosohjelmassa mallinnetaan palvelujen uusi kokonaisuus. Valtakunnallista muutostyötä tuetaan kuntakokeiluilla ja kohdistetuilla käynnistysavustuksilla.

2.     Muodostetaan uudistusta ohjaava ja toimeenpaneva koordinaatiorakenne. Vahvistetaan johtamista, henkilöstön osaamista ja monialaista yhteistyötä muutostyön kaikilla tasoilla.

3.     Luodaan alueelliset osaamis- ja tukikeskukset erityisen tuen ja avun tarpeessa oleville, vaikeasti oireileville lapsille ja nuorille. Keskuksissa yhdistetään lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö, lastensuojelun erityisosaaminen sekä lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen asiantuntemus.

4.     Mallinnetaan ja otetaan käyttöön lapsi- ja perhevaikutusten arviointi. Kärkihankkeen muutostyötä tuetaan kehittämällä väestölähtöistä budjetointia.

5.     Luodaan näyttöön perustuvien tuen ja hoidon menetelmien ”työkalupakit” ammattilaisille. Perustetaan valtakunnallinen vastuutaho, jonka vastuulla on uusien menetelmien näytön arviointi ja levittäminen siten, että menetelmät saadaan laajasti kuntien ja ammattilaisten käyttöön.

6.     Luodaan uusia, vanhemmuutta tukevia matalan kynnyksen palveluja mm. digitaalisia palvelumahdollisuuksia hyödyntäen. Otetaan valtakunnallisesti käyttöön kaikille lapsiperheille suunnattu perhekeskusmalli, joka kokoaa julkisten matalan kynnyksen palvelujen yhteyteen myös järjestöjen, seurakuntien ja vertaistuen palvelut. 

Suora lainaus päättyy.  

Harmillisesti tekstissä ei ole suoranaisesti lastensuojelun kehittämiseen liittyvää mainintaa. Eerikan menehtymisen johdosta tehtiin lukuisia selvityksiä ja aloitteita. Aulikki Kananojan johtaman ryhmän julkaisema Toimiva lastensuojelu -raportti käynnistikin mm. THL:ssä kohta päättyvän Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeen, jonka järjestämänä oli nyt historiassaan toiset monitieteiset tutkimuspäivät 8-9.10.2015. Siellä julkaistiin ehdotus lastensuojelun tutkimuksen strategiaksi ja toiminnan organisoinniksi. 

Jos mistä, niin lastensuojelusta tarvitaan tutkittua tietoa! 

... mutta se ei synny ilman tutkimusrahoitusta ja jonkinlaista institutionaalista rakennetta sekä kansallisesti että alueellisesti. Tällainen rakenne voisi olla verkostomainen: kansallinen THL:n johtama tutkimuksen verkosto esimerkiksi Nuorisotutkimus-verkoston kaltaisesti. Alueelliset verkostot syntyisivät alueen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, osaamiskeskusten ja keskeisten kaupunkien ja yhteistyötahojen kanssa - ehkäpä tuleva sote-itsehallinto-organisaatio olisi sen kotipesä. 

Voisiko lastensuojelututkimuksen kehittäminen ja sen perusrahoituksen järjestäminen olla osa tätä hallituksen kärkihanketta?

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahastoksi perustettiin aikanaan ITLA, joka on mm. tätä hallituksen kärkihankkeena olevaa muutosohjelmaa ollut toiminnallaan perustelemassa ja edistämässä - hienoa. ITLA:lla ei kuitenkaan ole juurikaan rahaa, tosin kuin SITRAlla, joka perustettiin myös itsenäisyyden juhlavuoden rahastoksi aikanaan. 

Kansalaiskeräys lastensuojelututkimukselle -ottaisiko ITLA tämän organisoinnin tehtäväkseen?

Kun Roosa-nauhapäivänä yritykset ja kansalaiset keräsivät rahaa syöpätutkimukselle, niin kävipä ajatuksissani, että voisiko ITLA käynnistää vuosittaisen kansalaiskeräyksen? - tässä olisi minusta ideaa, sillä kansalaiset tietävät nykyisin lastensuojelusta ja tarpeista enemmän kuin aikoihin ja voisivat hyvinkin lahjoittaa säännöllisesti rahaa tutkimukseen. 
------------ 

Tässä linkki Lastensuojelun tutkimuspäiville 8-9.10.2015.

Tässä linkki Sipilän hallituksen kärkihankkeeseen.

Tässä linkki kohta päättyvään Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeeseen.

Tässä linkki ITLAn sivuille. 

  
   
   

Lastensuojelun sijaishuollon laadusta pitää olla tae aina

Sijaishuollon valtakunnallisissa päivillä julkaistiin LSKL:n selvitys Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta. Lastensuojelun sijaishuollon palveluthan kilpailutetaan siinä missä muutkin palvelut, mutta tarjousasiakirjojen perusteella ei pitäisi ratkaista onko yksikön laatu sellaista, jota vaaditaan -tämä pitää selvittää käymällä paikan päällä, haastattelemalla henkilöstöä ja asiakkaita "ns. smell of he house" tunnettakin kannattaa tutkailla.

Holman Tupun kanssa Kuntaliiton työssämme olimme mukana kehittämässä hankinnan osaamista yhteistyössä ostajien ja myyjien sekä valvojien kanssa. Sitä ennen ahkeroimme LASSO-hankkeessa lastensuojelupalvelujen laadun kehittämiseksi 2000-2003. Lastensuojelupalvelujen Hyvän hankinnan periaatteet julkaistiin 2005 konsensusprosessin perusteella. Ne lähetettiin kaikkiin kuntiin suosituksena. Hankintamenettelyjä on kehitetty sen jälkeen mm lainsäädännöllä.  Lastensuojelun palveluja tulisikin hankkia erityisesti neuvottelumenettelyllä tai asiakaskohtaisten tarpeiden mukaan suorahankintana. Näin ei taida asiat olla: avoin tarjouskilpailu lienee yleisin.

Julkaisimme 2009 LapsiARVI-kriteerit lastensuojelupalvelujen laadun arvioimisen perusteiksi. Niiden pohjalta sijaishuollon kansalliset laatukriteerit voisi rakentua suosituksiksi, joihin sitouduttaisiin -jonkinlainen määräyksentasoinen säännös tästä tarvittaisiin. Sellaista ei ehkä tule, kun politiikassa on nyt muotia purkaa erilaista normitusta.

Sijaishuollon laadussa on kyse keskeisesti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, dialogista, hyvästä kohtaamisesta, yhteistyöstä, lapsen tarpeiden mukaan rakentuvasta arjesta -tavallisista hyvän elämän aineksista. Tämän aikaansaaminen ei tietenkään ole helppoa ja vaatii paljon aikaa: lapsi on usein traumatisoitunut, yhteistyösuhde vanhempien ja läheisten kanssa vaatii paljon ja tukea ei ole saatavilla riittävästi. Ja kun on onnistunut tässä kaikessa, kunta tyhmyyksissään ryhtyy säästämään jälkihuollossa - mikä ei tietenkään ole lapsen ja nuoren elämän eikä kokonaiskustannusten kannaltakaan järkevää.

Sijaishuollon kokonaisvaltaiseen kehittämiseen pitäisi saada kansallisia kehittämistalkoot (muodissa oleva talkoiden pito tosin vaatii tässä tapauksessa rahoitustakin). Jokaisen sijoitetun lapsen tulee saada juuri hänen tarpeidensa mukaista sijaishuoltoa, ja myös hänen vanhempiensa.

Lue lisää LSKL:n uunituoreesta selvityksestä -maksuton pdf  tästä linkistä.

Lue lisää LapsiARVI-kriteereistä - tästä linkistä maksuton pdf.

Kuntaliiton verkkokaupasta löytyy vielä myös LapsiARVI-hankkeen kyselyraporttimme lastensuojelupalvelujen hankkijoille ja tuottajille, tästä linkistä.

Myös lastensuojeluun tarvitaan erityiset pätevyysvaatimukset kuten nyt on turvakodeilla

Turvakotien henkilöstöltä tullaan jatkossa edellyttämään asetuksen mukaista koulutusta, erityisosaamista ja perehtyneisyyttä eli työkokemusta. Valtioneuvosto antoi tällaisen asetuksen 13.5.2015. Asetus (598/2015) tuli voimaan 1.6.2015.

Turvakodin vastuuhenkilöllä on oltava sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 §:ssä säädetty kelpoisuus sekä alan perehtyneisyyttä ja työkokemusta lähisuhdeväkivallan kriisityöstä.

Turvakodin tuki- ja ohjaustyötä tekevillä tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) sosiaali- tai terveydenhuollon korkeakoulututkinto sekä perehtyneisyyttä ja työkokemusta lähisuhdeväkivallan kriisityöstä. Turvakodin tuki- ja ohjaustyötä tekevät saavat tarvittaessa toimia turvakodin vastuuhenkilön sijaisina.

Lasten kanssa työskentelevillä tulee olla soveltuva korkeakoulututkinto ja riittävä erikoistuneisuus traumatisoituneiden lasten kanssa työskentelyyn.

Turvakotipalvelun tuottajan tulee laatia henkilöstön koulutussuunnitelma yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhteensovittaa koulutuksen valtakunnallista yhtenäisyyttä. Lisäksi turvakodin on järjestettävä henkilöstölleen tarpeellinen turvallisuuskoulutus.

Siirtymäsäännöksiä 2019 asti

Turvakodin vastuuhenkilönä 1 päivänä tammikuuta 2015 toiminut, korkeakoulututkinnon suorittanut, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus turvakodissa, säilyttää kelpoisuutensa 31 päivään joulukuuta 2019. Tuki- ja ohjaustyössä 1 päivänä tammikuuta 2015 toimineet säilyttävät myös kelpoisuutensa 31 päivään joulukuuta 2019, jos he ovat saaneet turvakotipalveluntuottajan koulutuksen lähisuhdeväkivallan pitkäjänteiseen kriisityöhön, he ovat perehtyneitä lähisuhdeväkivallan kriisityöhön ja heillä on vähintään kolmen vuoden työkokemus turvakodissa.

Myös lastensuojelutyöhön tarvitaan erityisvaatimukset

Vastaavanlainen asetus tulee saada myös lastensuojeluun: työ on vaativaa, se edellyttää erityisosaamista ja erikoistumista sekä työkokemusta eli perehtyneisyyttä juuri lastensuojelutyöhön. Erikoistumiskoulutuksen tulisi sisältää sekä teoriaa että työskentelyä kokeneemman kollegan kanssa rinnalla työtä tehden. Tällaista työkoemusta tulisi olla vähintään vuosi tai pari, mieluimmin kolme vuotta. 

Lastensuojelun asiakastyössä toimivilla työntekijöillä on sekä korkeakoulutason koulutustaustaa (AMK tai kandidaatti) ja ylemmän korkeakoulututkinnon koulutustaustaa (ylempi AMK tai maisteri). Kummallakin koulutustasolla tulee vaatia erikoistumisopinnot ja työkokemus. 

Erikoistumiskoulutusten suunnittelua varten on haettavissa OKM:n avustusta. Sellaista pitää hakea myös lastensuojelun erikoistumiskoulutuksen järjestämiseen. 

Lastensuojelusta ei voi säästää

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille määrättiin tuomiot Eerika-lapsen asioiden hoidosta: tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käräjäoikeuden 188 sivuinen virkarikostuomio luetaan tarkkaan kuntien lastensuojelussa.

Lastensuojelusta ei voi säästää, toteaa Helsingin Sanomat. Silloin kun yhteiskunta puuttuu ihmisten elämään ja ottaa lasten kehityksen ja terveyden huolehtimisen vastuulleen, tulee lapsen ja nuoren saada arkeensa jotain parempaa kuin mihin omat vanhemmat ja koti pystyvät. Suomen lastensuojelua hoidetaan puutteellisin resurssein jos esimerkiksi asiakasmääriä verrataan muiden pohjoismaiden asiakasmääriin per työntekijä. On päivänselvää, että yksi työntekijä, jolla on noin 38 tunnin työviikko, ei mitenkään voi ehtiä hoitamaan 50-100 lapsen asioita.

Nyt rangaistuksen järjestelmän vioista saivat asiakastyöntekijät, jotka eivät voi päättää resursseista eivätkä varmaankaan Helsingin kokoisessa kaupungissa myöskään voi päättää millaisilla toimintatavoilla, protokollalla, standardeilla, lastensuojelussa toimitaan. Miten yhteistyömallit rakennetaan ja miten tietoa välitetään - näiden toimivuudesta vastaavat johtajat, toki yhdessä työntekijjöiden kanssa toimintaa uudistaen ja kehittäen -toivottavasti.

Resursseista kuitenkin vastaavat kuntien päätöksentekijät! Lastensuojelua tulee kehittää kokonaisvaltaisesti: osaamista, palveluja, yhteistyötä, toimintatapoja, toiminnan laatua, mutta myös asianmukaiset resurssit tulee olla. Uskon, että päättäjätkään eivät ole pahuuttaan satsaamatta asianmukaisia resursseja lastensuojelulle, luulenpa että heillä ei ole oikeasti tietoa siitä, miten lastensuojelun vaikutukset syntyvät -mitä se vaatii, esim. aikaa kohtaamiseen (38 tunnista ison osan haukkaa monet muut työhön liittyvät asiat, ja varsinaiseen asiakaskohtaamiseen ja asioiden hoitoon jää vain osa viikkotyöajasta.

Suomen lastensuojelussa kokonaisuutena on tietenkin paljon resursseja, mutta enin osa siitä käytetään sijoitettujen lasten hoitovuorokausiin - niistä ei tietenkään voida tinkiä lainkaan, päinvastoin, myös sijaishuoltoa ja jälkihuoltoa tulee vahvasti kehittää. Suurimmat resurssipuutteet on varhaisen vaiheen tukityössä ja avohuollon työssä. Kun siellä onnistutaan, vähenee myös sijaishuollon resurssien tarve.


Lue Helsingin Sanomat pääkirjoitus 11.7.2015 tästä.

Sillä on väliä, miten lastensuojelun tarve selvitetään: Johanna Hietamäen väitös 2015

Johanna Hietamäki tutki väitöskirjassaan vanhempien kokemuksia lastensuojelun alkuarvoinnista, jossa arvioidaan lapsen tilannetta, tarpeita ja vanhempien mahdollisuuksia vastata lapsen tarpeisiin.

Tutkimukseen osallistui 177 vanhempaa. Vastausten mukaan enemmistö vanhemmista koki alkuarvioinnin myönteisenä. Siinä myös vanhempi pohtii vanhemmuuttaan, kodin ja perheen sekä lapsen tilannetta ja tarpeita lapsen kannalta. Melko suuri osa vanhemmista koki, että heillä ja sosiaalityöntekijällä on samanlainen näkemys perheen tilanteesta. Sosiaalityöntekijät tapaavat alkuarvointia laadittaessa myös lasta ja nuorta, tosin tutkimuksen mukaan edelleenkään kaikkia lapsia ei tavata kahden kesken: vain joka neljännen perheen lapsi tavataan kahden kesken. Monet vanhemmat voivoivat, että sosiaalityöntekijät olisivat keskustelleet lasten kanssa enemmän. Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus tavata riittävän usein lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää.  - Tosin tämä oikeus alkaa siinä vaiheessa kun lastensuojelun asiakkuus käynnistyy - nykylain mukaanhan lastensuojelun tarvetta selvitettäessä ei vielä olla lastensuojelun asiakkaana, vaan on kyse sosiaalihuoltolain mukaisesta asiakkuudesta.

Osa perheiden vanhemmista koki myös, että alkuarviointi oli huonontanut perheen tilannetta. Johtuuko tämä alkuarvioinnin laadusta vai jostain muusta? Ainakin Hietamäki on huolissaan arviointien laadusta tilanteessa, jossa asiakkaita on paljon ja lain edellyttämissä aikarajoissa pitäisi pysyä, ettei kunta saa uhkasakkoja.

Hietamäki korostaa vanhempien ja sosiaalityöntekijän avointa yhteistyösuhdetta, jotta lapsen ja perheen asioissa päästää parempaan tilanteeseen. Alkuarvioinnissa on tärkeää etsiä voimavaroja, joiden varaan muutokset lapsen ja perheen tilanteessa voidaan rakentaa. Ongelmakeskeinen työskentely ei tuottanut toivottuja tuloksia.

Lue lisää Johanna Hietamäen tutkimuksesta: väitöskirjan tiedote tässä.

Helsingin Sanomien uutinen tutkimuksesta tässä. 

Väitökirja verkossa: Jyväksylän yliopisto tässä.  

Vielä on aikaa muuttaa lastensuojelulakia ennen kuin kiireellistä sijoitusta koskeva säännösmuutos tulee voimaan 2016

Lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta koskeva säännös tulee voimaan tammikuussa 2016. Jatkossa vain välitön vakava vaara voi olla perusteena kiireelliselle sijoitukselle. Nykyisen säännöksen mukaanhan lapsi tai nuori (alle 18 v.) voidaan sijoittaa silloin kun hän on muutoin kiireellisen sijoituksen tai sijaishuollon tarpeessa.

Kiireellisten sijoitusten määrät on vuosittain kasvaneet, ja pääosa sijoituksista tehdään muun kiireellisen syyn perusteella.

Lakimuutoksen vaikutusten ennakkoarviointiin (esim. hallituksen lakiesityksen tekstissä) ei ole riittävästi paneuduttu. Kuntaliiton lastensuojelun asiantuntija Aila Puustinen-Korhonen ja lakimies Sami Uotinen tarkastelevat kiireellistä sijoitusta Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla 11.7.2015. Heidän mukaansa kiireellistä sijoitusta ei tule vaikeuttaa lainsäädännöllä.

Heidän mukaan sosiaalityöntekijät jäävät keinottomiksi tilanteessa, joissa lapsi tai nuori ei ole välittömässä vaarassa, mutta kasvuolot ovat hyvin huolestuttavat tai nuori itse vaarantaa elämänsä. Jos 12 v.täyttänyt lapsen tai vanhemmat vastustavat tarvittavia avohuollisia tukitoimia, ei apua voida väkisin antaa. Jos kuitenkin tilanne on niin huolestuttava (vaikkakaan ei välitöntä vaaraa ole), on ryhdyttävä valmistelemaan huostaanottoa. Ja jos edelleen 12v. täyttänyt lapsi ja/tai vanhemmat vastustavat huostaanoton valmistelua, siirtyy päätös siitä hallinto-oikeudelle. Päätös asiaan tulee vasta kuukausien kuluttua. Mitä sosiaalityössä voidaan odottaessa tehdä lapsen tai nuoren ja perheen tueksi? - ei mitään, jos osapuolet vastustavat. Näissä tilanteissa joissa on kuitenkin vakava huoli lapsen tai nuoren terveydestä ja kehityksestä, ei siis kuitenkaan jatkossa voitaisin toteuttaa kiireellistä sijoitusta, kun välitön vakava vaara puuttuu.

En usko, että ministerit ryhtyvät muuttaamaan lastensuojelulakia tältä osin, vaikka ko.säännös ei ole vielä tullut edes voimaan. Suuri riski on kuitenkin olemassa sille, että kiireellisen sijoituksen edellytysten kiristäminen heikentää lastensuojelun mahdollisuuksia suojella lasta.

Lue tästä Puustinen-Korhonen ja Uotisen artikkeli.