Vielä on aikaa muuttaa lastensuojelulakia ennen kuin kiireellistä sijoitusta koskeva säännösmuutos tulee voimaan 2016

Lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta koskeva säännös tulee voimaan tammikuussa 2016. Jatkossa vain välitön vakava vaara voi olla perusteena kiireelliselle sijoitukselle. Nykyisen säännöksen mukaanhan lapsi tai nuori (alle 18 v.) voidaan sijoittaa silloin kun hän on muutoin kiireellisen sijoituksen tai sijaishuollon tarpeessa.

Kiireellisten sijoitusten määrät on vuosittain kasvaneet, ja pääosa sijoituksista tehdään muun kiireellisen syyn perusteella.

Lakimuutoksen vaikutusten ennakkoarviointiin (esim. hallituksen lakiesityksen tekstissä) ei ole riittävästi paneuduttu. Kuntaliiton lastensuojelun asiantuntija Aila Puustinen-Korhonen ja lakimies Sami Uotinen tarkastelevat kiireellistä sijoitusta Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla 11.7.2015. Heidän mukaansa kiireellistä sijoitusta ei tule vaikeuttaa lainsäädännöllä.

Heidän mukaan sosiaalityöntekijät jäävät keinottomiksi tilanteessa, joissa lapsi tai nuori ei ole välittömässä vaarassa, mutta kasvuolot ovat hyvin huolestuttavat tai nuori itse vaarantaa elämänsä. Jos 12 v.täyttänyt lapsen tai vanhemmat vastustavat tarvittavia avohuollisia tukitoimia, ei apua voida väkisin antaa. Jos kuitenkin tilanne on niin huolestuttava (vaikkakaan ei välitöntä vaaraa ole), on ryhdyttävä valmistelemaan huostaanottoa. Ja jos edelleen 12v. täyttänyt lapsi ja/tai vanhemmat vastustavat huostaanoton valmistelua, siirtyy päätös siitä hallinto-oikeudelle. Päätös asiaan tulee vasta kuukausien kuluttua. Mitä sosiaalityössä voidaan odottaessa tehdä lapsen tai nuoren ja perheen tueksi? - ei mitään, jos osapuolet vastustavat. Näissä tilanteissa joissa on kuitenkin vakava huoli lapsen tai nuoren terveydestä ja kehityksestä, ei siis kuitenkaan jatkossa voitaisin toteuttaa kiireellistä sijoitusta, kun välitön vakava vaara puuttuu.

En usko, että ministerit ryhtyvät muuttaamaan lastensuojelulakia tältä osin, vaikka ko.säännös ei ole vielä tullut edes voimaan. Suuri riski on kuitenkin olemassa sille, että kiireellisen sijoituksen edellytysten kiristäminen heikentää lastensuojelun mahdollisuuksia suojella lasta.

Lue tästä Puustinen-Korhonen ja Uotisen artikkeli. 

Lastensuojelun tehtävänä varmistaa lapsen oikeus pysyviin turvallisiin kasvuolosuhteisiin

Keskustelu jatkuu siitä, miten lastensuojelussa tulee varmistaa sijoitetulle lapselle oikeus turvallisiin ja pysyviin kasvuolosuhteisiin, ja toisaalta vanhempien jatkuvasta oikeudesta vaatia huostaanoton purkua. Kirjoitin asiasta edellisessä blogikirjoituksessani, johon linkki alla.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijää kirjoitti 5.6.2015 HS mielipidepalstan artikkelissaan miten lastensuojelun työskentely on liian vanhempikeskeistä. Heidän(kin) mukaan vanhempia tulee tukea ja kuntouttaa, mutta myös velvoittaa ja sitoutua kuntoutumisprosessiin. He ehdottavat myös muiden maiden käytännön mukaisesti aikaa, jonka kuluessa tämän tulisi tapahtua - enintään kaksi vuotta. Ja mikäli muutosta ei saada aikaan, pitää lapsella olla oikeus jäädä esimerkiksi sijaisperheeseensä.

Samassa HS-lehden numerossa sijaisäiti kirjoittaa miten sijaishuollon purun tai sijaishuoltopaikan muuttamisen tulisi olla mahdollista vain yhtä painavista syistä kuin alunperin huostaanotossa. Lapsen omien vanhempien kuntoutumista tulee tukea -se on aina myös sijoitetun lapsen etu. Kuten myös sijaisperheen ja lapsen oman perheen kanssa tehtävä yhteistyö. Sijoitetulla lapsella ei ole ihmisoikeuksia, sillä vaihtuvat sosiaalityöntekijät siirtelevät lasta milloin sijoitukseen ja milloin taas kotiin.

Molemmat todellisuudet ovat siis olemassa lastensuojelussa. Miten näihin ongelmiin saataisiin muutos: osaamista lisäämällä, perheille tukea tarjoamalla, kehittämällä lastensuojelun palveluprosessia niin, että lapselle voi rakentua pitkäjänteiset kiintymissuhteet ja vakiintunut koti, ja muuttamalla lakia niin, että sijoitetulla lapsella voi olla oikeus myös pysyvään huostaanottoon.

Lehtitietojen mukaan tästä olisi keskusteltu STM:ssä - toivottavasti lakia myös korjattaisiin.

Linkki HS 5.6.2015 Lastensuojelun avohuollossa ei aina toteudu lapsen etu. Tässä. 

Linkki HS 5.6.2015 Huostaanoton purkuhakemus ahdistaa lasta. Tässä.

Linkki edelliseen blogipostaukseeni asiassa, tässä. 

Aulikki Kananoja otti kantaa edellä mainittuun avohuollon artikkeliin. Tässä linkki hänen kirjoitukseensa HS 8.6.2015,  Avohuolto ei voi toimia vastoin lapsen etua.  
Artikkelissa Kananoja tuo esiin näkemyksensä pysyvän huostaanoton tarpeesta. Otsake on varmaankin lehden. Väittäisin, että avohuolto toimii lapsen edun vastaisestikin, vaikka ei pitäisi -asiat eivät tietenkään ole yksinkertaisia ja lapsen edun arviointi on vaativa tehtävä.

Lapsen oikeus pysyviin kiintymyssuhteisiin ja jatkuvuuteen arjessaan

Helsingin Sanomat nosti keskusteluun lasten aseman elämäntilanteissa, joissa lapsella olisi tarve päästä pysyvästi huostaan (linkit lopussa Hesarin artikkeleihin).

Aiheesta pyrittiin käymään keskustelua kun nykyistä lastensuojelulakia valmisteltiin 2006. Hesari julkaisi tuolloin asiaan liittyneen artikkelini. Olen tässä blogissani kirjoittanut asiasta muutamaankin otteeseen, ja olen saanut vastakommentteja. Niiden mukaan lastensuojelussa ei pitäisi sallia lapsen oikeutta pysyvään huostaanottoon. Mielestäni lastensuojelulain suurin ongelma, on jättää sijaishuoltoa tarvitsevan lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin toteuttamatta.

Aikoinaan kun sitä edellistä lastensuojelulakia (v.1983 voimaan tullut) ja samaan aikaan lapsen huolto- ja tapaamislakia valmisteltiin, oli tarkoituksena tietenkin ensisijaisesti pyrkiä aina kuntouttamaan lapsen omia vanhempia ja kodin olosuhteita, jotta huostaanotosta olisi vältytty kokonaan, tai mikäli sijoitus olisi ollut tarpeen, olisi vanhempia ja kotia kuntoutettu, jotta lapsi voisi palata vanhempiensa hoitoon.

Jos tämäkään ei olisi ollut mahdollista, oli tavoitteena nimetä lapselle esim.oheishuoltaja/huoltajuus, ja lapsi olisi voinut kasvaa tämän huoltajansa hoivassa ilman huostaanottoa.

Ja jos lapsen etu olisi adoptio, niin sitäkin vaihtoehtoa olisi pitänyt tutkia vakavasti ja huolellisesti. Ja vasta viimeisenä keinona olisi ollut huostaanotto.

Jostain syystä matkan varrella tällainen reititys lapsen huollon pysyvyyden järjestämiseksi hävisi (vaihtuvien työmntekijöiden ja heikon lainsäädännön omaksumisen johdosta, tai jostain muusta syystä?)

Kun v.2007 lastensuojelulakia valmisteltiin kiireessä (noin vuosi valmisteluaikaa), silloinen esittelevä ministeri Hyssälä halusi saada lain vahvistetuksi ennen eduskunnan vaalitauolle siirtymistä. Siksi mistään hyvin perustavanlaatuisesta lapsen oikeudesta ei saanut käynnistää keskustelua ja valmistelua, koski myös mm. sikiön suojelua päihdehaitoilta. Ja eduskuntahan hyväksyi lain pari päivää ennen kautensa päättämistä äänestyksen jälkeen (äänestys koski päätöksentekoa joko hallinto-oikeuksissa, tai keskitetysssä moniammatillisessa asiantuntijaryhmässä - HAO ratkaisu voitti, ja niinpä minäkin toimin nyt hallinto-oikeuden as.tuntijajäsenenä).

Kun toimin lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan perustaman lastensuojelujaoston puheenjohtajana, teimme aloitteen ns. avoimesta adoptiosta, joka toteutuikin lainsäädännössä. Julkaisimme aloitteestani lapsen oikeudesta pysyviin kasvuolosuhteisiin -julkaisun, johon pyysimme kirjoittajiksi professsori Tarja Pösön ja silloisen Vantaan perhekuntoutusjohtaja Aila Puustinen-Korhosen. Kirjoitimme Maria Kaisa Aulan kanssa esipuheen julkaisuun. Tuomme esille tarpeen pysyvään huostaanottoon. (Ailahan jatkoi sitten minun edellisessä työssäni Kuntaliiton sote-yksikön lastensuojelun asiantuntijana, kun siirryin itse yliopettajaksi ammattikorkeakouluun). ...no, historiaa.

Sanon asian jälleen uudestaan ääneen:

Silloin kun lapsella ei ole mahdollisuutta palata kuntoutuneeseen turvalliseen kotiin, tulee lapsella olla oikeus voida elää pysyvästi joko huostaanotettuna, adoptoituna tai huollon siirtona sellaisessa kodissa ja sellaisten vanhempien hoivassa, jossa hän saa rauhassa ja turvallisesti kasvaa aikuiseksi. Ja pitää yllä suhdetta vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä siten kuin lapsen etu vaatii. 

Ei ole lapsen etu, että elämä on katkolla jokaisessa asiakassuunnitelmaneuvottelussa ja että vanhemmilla on jatkuva oikeus vaatia huostaanoton purkua, mutta ei mitään laissa edellytettyä velvollisuutta kuntoutua sovitussa määräajassa. 

Ja tietenkin lapsen vanhemmilla ja perheellä tulee olla oikeus saada kaikki se tuki, mitä kuntoutuminen ja elämänkriisi edellyttää - tiedän, sitä ei ole tällä hetkellä riittävästi. Ja sille asiantilalle pitää saada myös muutos.

Pääministeri Juha Sipilä sanoi TV.haasattelussa 29.5.2015: "Lastensuojelua tullaan vahvistamaan, mutta pitäisi päästä siihen, että ennaltaehkäistäisiin" (yritin kirjoittaa sanasta sanaan).

Linkitän tähän myös Metropoliasta sosionomi ylemmän AMK-tutkinnon (ylempi korkeakoulututkinto) juuri suorittaneen Terhi Tukian artikkelin omasta erinomaisesta opinnäytetyöstään -kannattaa lukea
31.5.2015  Riittääkö pelkkä rakkaus... lue lisää tästä. 

Tässä linkit Hesariin ja Lapsiasiavaltuutetun julkaisuun (omaa kymmenen vuoden takaista HS-kirjoitustani ei ole linkitettävissä enää tähän).

24.5.2015 HS Koskaan ei tiedä, milloin lapsi lähtee- artikkeli.
25.5.2015 HS Äidit kertovat, kuinka lapsi vietiin pois -artikkeli 
26.5.2015 HS Huostaanotossa ketään ei saa jättää yksin -mielipidekirjoitus
26.5.2015 HS Lapsen menettäminen on traumaattista -mielipidekirjoitus
31.5.2015 HS Sijoituksissa lapsen ääntä tulee kuulla aidosti -mielipidekirjoitus  
31.5.2015 HS Sijoitettu lapsi tarvitsee pysyviä ihmissuhteita -mielipidekirjoitus 

Puustinen-Korhonen & Pösö 2010. Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin? -julkaisu 

Sosiaalihuoltolaki ei sisällä mahdollisuutta valita asiakasyksikköä -toisin kuin terveydenhuoltolaki

Lakikoulutuksissamme osallistujat kysyvät asioista, joita laki ei sisällä. Yksi on se, voiko kuntalainen valita missä sosiaalitoimen asiakaspisteessä asioi ja kenen kanssa asiakkuuttaan hoitaa.

Terveydenhuoltolaissahan kuntalainen voi valita missä terveyskeskuksessa asioi ja voi myös vaihtaa hänelle osoitettua lääkäriään. Valinnan voi tehdä oman kunnan sisällä olevista terveysasemista tai valita voi myös minkä tahansa toisen kunnan alueella sijaitsevan terveyskeskuksen. Terveydentilansa hoitoa voi hakea paikoin myös muista maista. Sosiaalitoimen asiakkuudessa tällaisia valintamahdollisuuksia ei ole.

Sosiaalihuollon palveluja tarvitseva hakee palvelunsa kotikunnastaan tai oleskelukunnastaan, jos työn, opiskelun tai muun vastaavan syyn johdosta oleskelee muualla kuin kotikunnassaan. Kiireellisen avun saa tietenkin siinä kunnassa missä kulloinkin on. Ja jos esimerkiksi laitoshoidon tarve on pidempi kuin 14 vrk, hoidon järjestämisestä sovitaan kotikunnan kanssa.  

Sosiaalihuoltolain mukaan asioimispaikkaansa ei siis voi valita kunnan sisällä vaan on asioitava siinä toimipisteessä, joka on osoitettu - tyypillisimmin asuinalueellaan sijaitsevassa toimipisteessä. Jos asioimista varten on osoitettu tietty sosiaalitoimen viranhaltija, niin hänen kanssaan on asioita hoidettava. Tämä tuli selväksi myös erään kunnan asiakasasiassa, jota käsittelimme hallinto-oikeudessa, jonka asiantuntijajäsen olen.  

Tosin sosiaalihuoltolain mukaan työntekijä ja asiakas käyvät keskustelun omatyöntekijän tarpeesta, mutta sen kuka tämä työntekijä on, päättää sosiaaliviranomainen. Omatyöntekijäksi voidaan pyrkiä löytämään sosiaalihuollon ammattihenkilö, jolla mahdollisesti on jo kontakti asiakkaan kanssa. Ideaalia olisi, että omatyöntekijänä toimisi se, jolla on juuri tämän asiakkaan asioiden kannalta tarvittavaa osaamista.

Lastensuojelulain asiakkuudessa lapselle nimetään aina vastuusosiaalityöntekijä. Lapsella ja hänen perheellään voi lisäksi olla omatyöntekijä. Lapsiperheiden palvelutarpeisiin pitäisi pääosin pystyä vastaamaan sosiaalihuoltolain mukaisin palveluin. Ja sosiaalihuoltolaissa (13§) on erityinen asema lapsella ja hänen perheellään, joilla on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Ja ne on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan. Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatukssessa ja huolenpidossa. Terveydenhuoltolakiin on lisätty vastaavankaltaiset pykälät lapsen oikeudesta saada terveydenhuoltopalvelut viipymättä - nopeammikin kuin hoitotakuun määräajat. silloin kun lapsen lastensuojelun tarve liittyy erityisesti terveydenhoitoon.  

Jos asiakas haluaa vaihtaa asioimispaikkaansa tai asioitaan hoitavaa työntekijää, hänen tulee saada kirjallinen päätös omatyöntekijästä tai vastuutyöntekijästä - sosiaalitoimen asioimispaikasta ei sinänsä käsittääkseni voi edes valittaa.

Päätöksestä voi sitten hakea oikaisua kunnan sosiaalihuollosta vastaavalta päätöksentekoelimeltä, ja jos siihen ei ole tyytyväinen niin sitten voi valittaa hallinto-oikeuteen. Näin hankalaksi asiakkaan valinnanvapaus on tältä osin tehty.

Tällaisen ei pitäisi olla nykyaikana enää tarpeen -aikoinaan kun asiakkaan asiakirjat olivat paperilla, niin voi jotenkin ymmärtää -mutta silloinkin asiakkuus pystyttiin vaihtamaan tai pysyttämään samana esim. muuton yhteydessä, kun asiakassuhteen kannalta se oli tarpeen. Nythän kaikki asiakirjat ovat kunnan sosiaalitoimessa sähköisenä, joten asioipa asiakas missä pisteessä tahansa -esimerkiksi työpaikkansa lähellä olevassa, asiakirjat ovat saatavilla missä tahansa asioimispisteessä (käyttöoikeudet pitää toki työntekijälle antaa). Olen aikoinaan ollut myös sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmän (ATJ) suunnittelijana ja useiden vuosien ajan ATJ-asiantuntijaryhmissä kehittäjänä, joten hiukan ymmärrystä on näistäkin.

Miksi siis sosiaalitoimen asiakkaan valinnanvapaus on näin rajoitettua? 

SH-lain ja lastensuojelulain pohjalta muodostuu erilaisia lapsi-määrittelyjä ja sen mukaisia oikeuksia

Olen työtehtävissäni nyt kouluttanut urakalla kuntien sote-alan henkilöstöä uuteen sosiaalihuolto- ja lastensuojelulainsäädäntöön. Myös uusi perhehoitolaki tuli voimaan 1.4.2015, ja monta muuta lakimuutosta. Yksi suuri muutos liittyy alla olevaan määrittelyyn.

Myös kansalaiset ja asiakkaat tarvitsisivat koulutusta uudesta lainsäädännöstä!

Sosiaalipalvelujen näkökulmasta meillä on tavallaan kolmen kategorian lapsia: 1) "tavallisia" lapsiperheen lapsia, joissa perhe tarvitsee esimerkiksi kotipalvelua, perhetyötä tai muita lapsiperheelle tarkoitettuja ns. yleisiä sosiaalipalveluja.

Sitten meillä on SH-lain tarkoittamia 2) erityisen tuen lapsia, joiden kasvuolot ovat vaarantuneet tai vaarantumassa taikka lapsi/nuori itse vaarantaa terveytensa ja kehityksensä - nämä lapset olivat aiemmin lastensuojelulain tarkoittamien avohuollon tukitoimien piirissä olevia asiakkaita. Nyt erityisen tuen tarpeessa olevaksi asiakkaaksi määritellyn lapsen palvelutarvetta selvitetään SH-lain mukaisesti sosiaalityöntekijän toimesta ja mikäli lapsen ja hänen perheensä tuen tarpeisiin riittää SH-lain tarkoittamat palvelut, toteutuu asiakkuus sosiaalihuoltolain mukaisena.

Erityisen tuen tarpeessa olevalle lapselle tehdään palvelutarpeen arvioinnin pohjalta asiakassuunnitelma, lapselle nimetään omatyöntekijä ja lapsella on vahvat oikeudet saada tarpeellisia tukitoimia (erityisen tuen päätöksillä 1.1.2016 alkaen). Omatyöntekijä voi olla muukin sosiaalihuollon ammatillisen koulutuksen saanut, mutta tällöin hänen kanssaan pitää työskennellä asiakastyötä tekevä sosiaalityöntekijä, joka myös tekee lasta koskevat palvelupäätökset.

Ja sitten meillä on vielä 3) lapsi-asiakkuus: ne lapset, jotka tarvitsevat nimenomaan lastensuojelun asiakkuutta ja niitä tukitoimia, jotka ovat saatavilla erityisesti lastensuojelun asiakkuudessa oleville, kuten tehostettua perhetyötä, avohuollon erilaisia tukitoimia, myös kiireellisenä, perhekuntoutusta, kiireellisen sijoituksen, huostaanoton. sijaishuollon ja jälkihuollon.

Laki ei ole tyhjentävä. Lainsäädännön luettelemien sosiaalipalvelujen tai lastensuojelun palvelujen lisäksi kunta voi ja pitääkin räätälöidä jokaiselle lapselle ja perheelle sellaista tukea, jota he tarvitsevat. Jos sitä ei ole kunnan "palveluhyllyllä" saatavana, niin sellaista pitää sitten kehittää ja järjestää. SH-laki korostaa voimakkaasti, kuten luonnollisesti myös lastensuojelulaki, että asiakkaan ja lapsen edun tulee toteutua palvelun saatavuudessa.

Samanaikaisesti tuli voimaan myös terveydenhuollon lakimuutoksia, jotka takaavat lapselle ja hänen vanhemmilleen välttämättömät terveydenhuollon palvelut viipymättä, kun tuen tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista - palvelut tulisi siten järjestää riippumatta hoitotakuusäännösten aikarajoista lapsen tarpeiden mukaisesi.

Vaikka esim. perhekuntoutus mainitaan palveluna, johon lastensuojelun asiakkaana olevalla perheellä on oikeus, voidaan perhekuntoutusta järjestää myös SH-lain mukaisen erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen perheelle esimerkiksi kotiin tapahtuvana perhekuntoutuksena tai polikliinisesti toteutuvana perhekuntoutuksena, jossa perhe menee kuntoutuspäivän jälkeen illaksi, yöksi ja vk.lopuksi kotiinsa. Sen sijaan perhekuntoutus, jossa perhe on sijoitettuna ympärivuorokautiseen perhekuntoutuslaitokseen, on lähinnä tarkoitettu lastensuojelulain tarkoittamille asiakkaille.

Lisää "laki-uutisia" myöhemmin.

Lapsiperhepalvelut Raisiossa -opintokäynnillä vuoden 2015 Lastensuojeluteko-palkinnon saajan toimintaan

Kävimme yhdessä Akaan kaupungin henkilöstön, johdon ja päättäjien kanssa ottamassa oppia Raision perhepalveluista. Opintokäynti liittyi Akaan lapsiperhepalvelujen kehittämistyöhön, jossa toimin kehittämisen sparraajana. Oppaana meillä oli Raision perhepalvelujen johtaja Mikko Hulkkonen, perhevalmentaja Mirva Maine ja perhekuraattori Minna Lehtinen.

Raisio sai vuoden 2015 Lastensuojeluteko-palkinnon innovatiivisuudesta, jolla lapsiperheille on tehty mahdollisimman helpoksi pyytää itse apua. Esimerkkeinä tästä ovat perhevalmentajan lainaamismahdollisuus kirjastosta ja nettisivustolla oleva Pyydä apua -yhteydenotto, johon saa vastauksen seuraavan arkipäivänä. Paljon muutakin Raisiossa on toki tehty. Päättäjillä oli rohkeutta siunata ajatus: ”piikki on auki” avopalvelukustannuksiin sen mukaan mitä tarvitaan.

Investoinnit mahdollisimman varhaisen ja oikea-aikaisen tuen saamiseen, ovat vähentäneet kokonaiskustannuksia noin miljoonalla kolmen vuoden ajanjaksolla ja sijoitettujen lasten määrä suhteessa alle 18-lasten määrään on vähentynyt noin 1,5 %:sta nykyiseen noin 0.8 %:iin. Kun perhe, lapsi ja nuori on saanut apua viiveettä, ilman jonotuksia, on se ollut myös vaikuttavaa asiakkaidenkin arvioimana. Usein avuksi on riittänyt yksi tai muutama perhetapaaminen lapsen, nuoren ja perheen arkiympäristössä.

Perinteisissä palveluissa, kuten perheneuvolassa käännettiin jonotus toisin päin: uudelle asiakkaalle aika tarjotaan viiveettä. Ensimmäinen tapaaminen usein jo rauhoittaa tilannetta ja perheen kanssa yhdessä priorisoidaan tarvittavia tukiratkaisuja. Yllätyksellistä on ollut, että useille perheille riittää nopeasti saatu ensikäynti ja optiona mahdollisuus lisäkäynnistä.

Raisiossa on panostettu erityisesti perhepalvelujen brändäämiseen ajatuksella, että on fiksua hakea apua. Ja apua saa viiveettä ja ratkaisuhakuisesti. Kun perhe itse on ajoissa liikkeellä, löytyvät ratkaisut usein helpommin ja kevyemmillä tukitoimilla. Palvelemalla paremmin ja ajoissa, saadaan vaikutuksia. On fiksua myös antaa asiakkaille palvelulupaus. Positiivinen leviää siinä missä negatiivinenkin kuva.

Lapsiperheen lisäksi on myös työntekijöille luotu vastaava Pyydä työpariksi - palvelu. Jalkautuviin palveluihin on tulossa lisähenkilöstöä tälle vuodelle mm. perhevalmentaja, kodinhoitaja, alakoulujen psykiatrinen sairaanhoitaja sekä palveluohjaaja. Yhteisiä työmenetelmiä on koulutettu kaikkien käyttöön, kuten Lapsi puheeksi -menetelmä, jota voidaan käyttää mm.kouluissa ja päivähoidossa. Raisiossa pyritään myös ”yhden asiakassuunnitelman -toimintamalliin”, ja hyvään palvelujen koordinoimiseen. Toiminta onkin jo pitkälti uuden sosiaalihuoltolain periaatteiden mukaista. Lastensuojelun piirissä on ne, jotka lain mukaan ovat juuri lastensuojelullisen tuen tarpeessa.     

Keskeisiä havaintojani Raision onnistumisesta:

-        tietoa avun mahdollisuuksista tulee tarjota ymmärrettävällä tavalla ja kielellä

-        avun pyytämisen oltava helppoa

-        apua tarjotaan viiveettä ilman jonotusta

-        apua saa siellä missä sitä on luontevaa saada: jalkaudutaan, verkostoidutaan yhteistyöhön  

-        avuksi kehitetään juuri sitä, mikä tuntuu luontevalta ratkaisulta pulmiin: kuten on toteutettu esimerkiksi pop up-palveluina lapsille ja nuorille läksyvalmennus, yhteisöllistä aluetoimintaa mm. maahanmuuttajien perheiden parissa koulujen ja päivähoidon lasten ja perheiden tarpeisiin, perheklinikka-toimintaa, ja erilaisia ryhmiä.

Kehitysprosessin onnistumiseen vaikuttaneita tekijöitä ovat:

-        kaikille yhteinen toimintakenttä ja tarina: ”jotta jokainen lapsi voisi kasvaa turvallisessa kodissa”

-        yksinkertainen yhteinen strategia: ”yhdessä oikeaan aikaan”, miten oma työni liittyy yhteiseen tarinaan  

-        johtamiseen ja johtamisen kautta tukea: tiimiajattelua, luottamusta, yhteistä työtä

-        tekemällä ja rohkeasti kokeilemalla myös uusia keinoja käyttöön

-        joustavuus

-        työn organisoiminen asiakkaiden tarpeiden mukaan

Kehitys Raisiossakin jatkuu mm. moniammatillinen perhevalmennusklinikka-toimintaa edelleen kehitetään yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Myös perhetyötä ollaan kehittämässä edelleen, samoin perheiden ja lasten tukea erotilanteissa tulee vankistaa, ja pohditaan lastensuojelutyössä nyt käytössä olevan tiimijaon perusteita.

Palkinto meni kyllä oikeaan osoitteeseen! -kiitos Mikko, Minna ja Mirva opastuksestanne. Ja saimme luvan myös laittaa heille lisäkysymyksiä "pyydä apua"-periaatteella.        

Erinomaista markkinointia: SOS-lapsikylä julkaisi Kuntalehden erillisliitteenä Uudistuva lastensuojelu-lehden 1/2015

Olipa ilahduttavaa avata Kuntalehden numero  3/2015 (5.3.2015).

Siinä oli erinomainen artikkeli Oulun sijaisperhe-työstä sekä erillisliitteenä kokonainen uusi lehti suoraan kuntapäättäjille ja johtajille kotiin kannettuna - aivan loistava markkinnointiväylä (toimin itsekin kotikuntani kuntavaltuutettuna).

SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu lehti on myös erinomaisesti toimitettu, jonka artikkelit kohdentuvat erityisesti kunta-alan johtajille ja päättäjille. Artikkeleissa puhutaan vaikuttavuudesta, kustannuksista, palvelujärjestelemästä ja tietenkin tuodaan hyvin esille korkealaatuinen SOS-lapsikylien osaaminen, laatu ja uudet toiminnot, kuten palvelut perheiden kotiin. SOS-lapsikylät ovat käynnistäneet erilaisia perheiden tukipalveluja.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja kirjoittaa lastensuojelun uudistumisesta ja SOS-lapsikyläsäätiön uusi hallituksen puheenjohtaja, entinen ministeri ja kansanedustaja Tuija Brax kertoo ajatuksistaan. Lopuksi kuvataan SOS-lapsikyläsäätiön toiminta-ajatus ja missio perheiden hyvinvoinnin rakentajana.

SOS-lapsikylä on yksi niistä monista yleishyödyllisitä palveluntuottajista, jotka kamppailee palvelumarkkinoilla mm. suurten pörssiyhtiöiden kanssa.

Osa heistä on järjestäytynyt myös Reilupalvelu.fi yhteisöksi muistuttamaaan yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaetiikasta ja -tavoista. Tässä linkki noille sivuille.

Lue HS 15.3.2015 laaja artikkeli: Kun hoivasta tuli bisnes. Linkki tässä 
Tuomas Mänttäri Sosiaalialan työnantajat ry:stä täydensi HS:n artikkelia muistuttaen, että yksityisten yritysten tilastossa olevasta 30 prosentin kokonaisuudesta, tulee noin 40 % näistä järjestö-, säätiö- ja mv. yleishyödyllisisten yhteisöjen omistamista yrityksistä. Lue Tuomaksen artikkeli tästä linkistä. 

Olen itse kyllästymiseen ja turhautumiseen asti keskustellut, kouluttanut, kirjoittanut oppaita ja artikkeleita palvelumarkkinoista ja siitä mitä pitäisi tehdä. Parhaillaan kehitystyötä tehdään hankintalakia uudistavassa työryhmässä. Monissa maissa, myös EU:n maissa, järjestöjä ja muita yleishyödyllisiä toimijoita ei ole edes pantu kilpailemaan avoimilla markkinoilla. Miksi meillä alunperin näin lähdettiin toimimaan (v.1994 ensimmäinen hankintalaki)? EU ei sitä edellytä.
Olisiko mahdollisuus tässä tehdä kunnollinen korjausliike?

-------------------------
Voit tilata SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu-lehden maksutta: lue tästä linkistä lehdestä ja sen artikkeleista.

Tästä pääset Kuntalehden sivuille, erityisesti sote-uutisiin ja artikkeleihin. Löydät sieltä mm. artikkelit Imatran lastensuojelusta. Tässä linkki 

Uusin Kuntalehti ei ole vielä netissä luettavissa. Oulun sijaishuoltoa kuvaavan artikkelin mukaan huostaanotetuista lapsista on sijoitettu perhehoitoon 80 %. Oulu on onnistunut palvelujärjestelmän määrätietoisessa uudistamisessa. Oulu on kehittänyt myös erilaista perhehoitoa, lyhytaikaista, kriisiperhe, sukulaisperhe, eri-ikäisten lasten perhehoito jne.

Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki hyväksyttiin 12.3.2015: keskeiset alan tutkinnot ovat jatkossa laillistettuja

Sosiaalihuollon keskeiset ammatit (sosiaalityöntekijä ja sosionomi sekä geronomi) ovat jatkossa laillistettuja ammatteja. Tutkinnon suorittaneen tulee hakea Valvira:lta laillistamista, jotta voi toimia laillistamista edellyttävissä työtehtävissä. Työnantaja voi tarkistaa henkilön oikeuden toimia ko.työtehtävässä rekrytoidessaan henkilöstöä. Nimikesuojattuna tutkintoja tulee olemaan sosiaali- ja terveysalan lähihoitaja-tutkinto, siitä päättää lain voimaantulon jälkeen Valtioneuvosto.

Työnantajat määrittävät millaista osaamista eri työtehtävissä tarvitaan ja millaisella koulutuksella työtehtävää voi hoitaa. Uuden sosiaalihuoltolain myötä uskon, että kunnissa on suuri tarve jatkaa ns.tehtävärakenneuudistuksia, jossa haetaan optimaalinen osaaminen ja tutkinto, jolla voi toimia eri tehtävissä. 

Paine sosiaalityöntekijöiden saatavuuteenhan tulee lisääntymään, sillä ammattihenkilölain myötä sosiaalityöntekijän sijaistaminen on jatkossa mahdollista vain sosiaalityön maisteri-opiskelijalle (12§). Jatkossa ei enää kokenut sosionimi AMK-tutkinnon suorittanut voi toimia määräaikaisestikaan sijaisena, eikä myöskään maisteritason sosiaalityön tutkinnon suorittanut sosionomi ylempi AMK.

Silloin kun asiasta on erikseen lainsäädännössä säädetty, voi tiettyjä työtehtäviä ja asiakaskohtaisia päätöksiä tehdä vain laissa mainittu viranhaltija. Lastensuojelulain osalta sosiaalityöntekijä toimii lapsen vastuutyöntekijänä ja hän voi päättää lasta koskevat asiat siten kuin lastensuojelulaissa ja jatkossa myös sosiaalihuoltolaissa määrätään. 

Sosiaalihuoltolain mukaisesti erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arvioinnin tekee sosiaalityöntekijä. Lapsella voi olla myös erillinen omatyöntekijäkin. Lapsiperheen palvelujen ja tuen tarve selvitetään sosiaalihuoltolain mukaisesti, ja tuki myös järjestetään sosiaalihuoltolain mukaan myös tilanteissa, joissa lapsella on erityisen tuen tarve ja arvioidaan tuki pystyttävän järjestämään ilman lastensuojelun asiakkuutta. Vain silloin kun on lapsi tarvitsee erityisesti lastensuojelulain mukaisia tukitoimia, sovellettavaksi tulee lastensuojelulaki. Lakien tuomia muutoksia olen käsitellyt jo aiemmin blogeissani.  

Ammattihenkilölaki tulee voimaan 1.1.2016. Kritisoin lain kehnoa valmistelua ja puutteellista taustaselvittämistä jo aiemmin: voit lukea tuon blogikirjoitukseni tästä. 

Julkaisin ammattihenkiölaista myös postauksen Sosiaalialan uudistuva osaaminen -Metropolian blogissa. Siihen kokosin myös linkit hyväksyttyyn lakiin sekä lain kuulemistilaisuuden lausuntoon ja kuvaukseen sosionomi ylempi AMK-tutkinnosta. 
Voit lukea tuon postauksen tästä. 

Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain keskeisistä muutoksista kirjoitin tässä postauksessa.
  

Hyvä kansanedustaja: sosiaalihuollon ammattihenkilölaki kannattaisi myös siirtää seuraavalle eduskunnalle uuteen valmisteluun

Surullinen ja turhauttava uutispäivä!  -onneksi töissä oli kivaa.

Sote-lakiesitys jää kalkkiviivoille, mutta heikosti valmisteltu sosiaalihuollon ammattihenkilölaki-esitys etenee eduskunnan tämänpäiväisen 5.3.2015 valiokuntamietinnön perusteella hyväksyttäväksi. (linkki mietintöön tekstin lopussa)

Ammattihenkilölakiesityksen valmistelussa on katsottu vain peräpeiliin ja laki rakentuu yli 10 vuotta vanhan sosiaalihuollon kelpoisuuslain pohjalle täydellisesti unohtaen, että tässä välissä on ammattikorkeakouluissa vuodesta 2005 lähtien koulutettu satoja sosiaalityöhön suuntautuneita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jotka varmasti ovat osaavia ja päteviä toimiakseen myös sosiaalityöntekijän tehtävissä -toki he sijoittuvat hyvin myös muihinkin töihin.

Lakiesitys edennee ensi viikolla 9.3.2015- täysistuntoon hyväksyttäväksi.
Jos kukaan kansanedustajista ei esitä ja äänestytä lain 7 § muutosta, niin tältä osin eduskunta hyväksyy lain hallituksen esittämässä muodossa. Lakiesityksen muutama muukin kohta vaatisi perusteellisempaa arviota, esim. sijaistamispykälä ei varmasti helpota työvoimapulaa ja hankaloittaa asiakastyötä.

Itse toivoisin, että lakiesityksen annettaisiin raueta ja ammattihenkilölaki valmisteltaisiin kunnolla uudelleen, nythän valmistelun tulos on yksittäisen virkamiehen luomus.

Tässä valmistelussa pitäisi tehdä kunnollinen arvio mm. sosiaalityön tehtävissä (sosiaalihuoltolain 15 §) vaadittavasta osaamisesta ja siitä millaisella ylemmän korkeakoulututkinnon koulutuksella Suomessa nykyisin tuotetaan tämä osaaminen. Nythän lain valmistelussa ei ole ollut minkäänlaista selvitystä siitä, millaista osaamista yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sosiaalityön ylemmmän korkeakoulututkinnossa tuotetaan.

Ja valmistelutyö pitää tehdä OKMn ja STMn sekä korkeakoulujen ja työelämän yhteistyönä. 

Sote-valiokunnan mietinnössä ei edes vaivauduta kommentoimaan valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden esittämiä näkemyksiä. Kiire on ollut valiokunnan sihteereillä. Lue mietintö tästä.

---------

Sote-lakia on väännetty vuositolkulla ja lisää vuosia valmisteluun vielä tulossa. Monia sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallisia uudistuksia on jäänyt odottamaan rakenteellisia ratkaisuja. Uudistukset ovat aivan välttämättömiä.

Sote-uudistuksen ja rakenteiden tulisi kuitenkin lähteä väestöryhmien tarpeiden pohjalta. Jos näin tehtäisiin, niin sellaiset palvelut kannattaisi saattaa yhteisen johtamisen piiriin, jotka toimivat saman väestöryhmän palveluissa. Nyt "täydelliseen palvelujen integraatioon" ajetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa, kun esim. lasten, nuorten ja perheiden osalta inegrointi pitäisi tapahtua erityisesti koulun ja päivähoidon toiminnan kanssa, toki neuvola ja kouluterveydenhuolto ymv. on tärkeä olla mukana samassa lapsiperhepalvelujen toiminnossa. Samoin aikuisten palvelujen osalta, suurempi integroinnin tarve on työvoimahallintoon ja koulutukseen, kuin yksin terveydenhuoltoon.

Puhun siis ns. elämänkaari-ajattelusta, jota olen ollut jo Kuntaliiton töissäni edistämässä -taisi olla PARAS-hankkeen aikana kun ensimmäisen artikkelin tästä kirjoitin v.2006.

Ja sosiaalihuollon toiminnassa järjestöt ja paikallisyhteisöt -yhteistyön pitäisi olla keskiössä. Toki sosiaalihuollossakin on keskitettäviä erityispalveluja, mutta suurin osa ihmisen sosiaalisesta ja arkisesta hyvinvoinnista on paikallisyhteisöissä.

Saa nähdä mihin suuntaan edetään.

Vapaus valita toisin -ajankohtaisseminaarissa tehdään ensimmäisiä  uusia sote-tiekarttoja?

Sote – himmelien himmeli vai tiekartta hyvinvointiin

Maanantaina 9.3.2015 klo 16 – 18.00

Paasitornin Karl LIndahl-salissa, Paasivuorenkatu 5

Ennen kuin nykyinen eduskunta jää maaliskuussa vaalitauolle, tiedetään eduskunnan kanta sote-lakiesitykseen.

Ohjelma:

·         Tervetuloa: Kaarin Taipale, kaupunkitutkija ja VVT:n puheenjohtaja

·         Valmisteilla olevan sote-uudistuksen keskeiset piirteet, Markku Pekurinen, tutkimusprofessori

·         Sote-uudistus ja sosiaaliset oikeudet, professori Juhani Lehto

·         Julkinen vai yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa, erikoistutkija Heikki Taimio

Keskustelua ja seminaaria luotsaa Jouko Kajanoja, yhteiskuntapolitiikan dosentti

Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin.

Toimin Vapaus valita toisin -yhdistyksen hallituksessa. Lue lisää tästä

Hyvä kansanedustaja, koulutamme sosiaalityön osaajia myös lastensuojelutyöhön

Eerikan tapauksesta syytettynä olevien ammattilaisten oikeuskäsittelyn yhteydessä on oltu huolissaan myös lastensuojelutyöntekijöiden virassa toimivien pätevyydestä sekä suuresta vaihtuvuudesta ja sosiaalityön työvoimapulasta. Monia parannustoimia tarvitaan kunnissa, mutta yksi liittyy lainsäädäntöön.    

Meillä on edelleen siis suuri sosiaalityön työvoimapula mutta silti sosiaalityöhön ammattikorkeakoulussa koulutetut maisteritason osaajat eivät saisi vieläkään pätevyyttä Suomessa - jos hallituksen ammattihenkilölaki-esitykseen ei tehdä nyt muutosta.  

Käytännön sosiaalityössä voidaan hyödyntää molemmista koulutusputkista valmistuneiden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamista. Tavallaan verrannollinen tilanne on päivähoidossa: Lastentarhanopettajan tehtävissä toimii sekä kasvatustieteen kandeja että LTO-opinnot tutkinnossaan suorittaneita sosionomeja -monipuolisesta tutkinto-osaamisesta hyötyvät lapset ja perheet, ja työvoimapula olisi melkoinen ilman sosionomi-taustaisia lastentarhanopettajia.  

Sosiaalialan AMK-verkosto oli perjantaina 13.2.2015 kuultavana eduskunnassa (linkki lausuntoon on blogin lopussa).

Sosiaalityöhön suuntaavan sosionomi (ylempi AMK) tutkinnon tuottaman osaamisen ja työmarkkina-aseman kuvaamiseksi laadimme myös esitteen, joka löytyy myös Valtakunnallisen sosiaalialan AMK-verkoston nettisivuilta (ks. linkki lopussa).

——————————————————————-

Hyvä kansanedustaja

Käsittelyssänne on sosiaalihuollon ammattihenkilölaki (HE 354/2014 vp), johon tulisi tehdä muutos koskien oikeutta toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä.  

Jo vuosien ajan käydyssä keskustelussa virheellisesti väitetään, että hyväksymällä sosiaalityöhön suuntautuvalle sosionomi ylempi AMK-tutkinnolle kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin, madallettaisiin koulutusvaatimuksia - tästähän ei ole lainkaan siis kyse. Yliopiston sosiaalityön maisteritutkinto ja sosionomi ylempi AMK-tutkinto ovat molemmat ylempiä korkeakoulututkintoja sosiaalityön alalla ja tuottavat osaamisen sosiaalityön tehtäviin. Tämän perustelen alla olevasti.   

Virkamiestyönä valmisteltu lakiesitys sivuuttaa nyt täysin sosiaalityöhön suuntaavan ammattikorkeakoulussa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamisen hyödyntämisen työmarkkinoilla. On erikoista, että tässä taloudellisessa tilanteessa on varaa edelleen jättää huomioimatta useiden satojen jo sosiaalityöhön koulutettujen osaaminen, varsinkin kun sosiaalityön työvoimapula on suuri.

Sen sijaan 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 30) kuvataan sosiaalityön yliopistokoulutuksen kehittämistä, joka perustuu vuosittaisiin eduskunnan myöntämiin ylimääräisiin joululahjamäärärahoihin, joilla koulutetaan muiden yhteiskuntatieteiden aineiden opiskelijoita sosiaalityöhön.

Kuten tiedätte, ylempi AMK -tutkinto on kaksiportaisessa korkeakoulujärjestelmässämme samantasoinen (EQF 7) ylempi korkeakoulututkinto kuin yliopistojen maisterin tutkinnot. Lakiesitys ei kuitenkaan ota lainkaan huomioon, että jo vuodesta 2005 lähtien on myös ammattikorkea-kouluissa voinut suorittaa sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon. Täydellisestä sivuuttamisesta kertoo sekin, että hallituksen esityksessä ei edes kuvata sosiaalialan ylempi AMK -tutkinnon laajuutta ja sen tuottamaa osaamista. Lakiesitys siirtää uuteen lakiin sosiaalihuollon henkilöstön vanhan kelpoisuuslain sisällön, joka ei vastaa tämän ajan eikä tulevaisuuden tarpeisiin. 

Muutos tulisi tehdä lakiesityksen 7 §:n säännökseen sosiaalityöntekijän tehtävään laillistamisesta:

….harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut Suomessa sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.  

Sosiaalityön tehtävissä tarvittava osaaminen 

Sosiaalityöhön suuntaava ylempi AMK -tutkinto tuottaa uudessa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014 tarkoitetun sosiaalityön (15 §) osaamisen sekä osaamisen ammatillisiin ja hallinnollisiin johtotehtäviin (HE sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 9 §).

                                

Sosiaalityön osaaminen kertyy kahdeksan vuoden ajanjaksolla:

-       sosiaalityöhön suuntaavat opinnot AMK-tutkinnossa (3,5 vuoden opinnot ja niihin kuuluvat työelämäharjoittelut, 210 op),

-       tutkinnon suorittamisen jälkeen karttunut vähintään kolmen vuoden sosiaalialan työkokemus sekä

-       sosiaalityöhön suuntaavat opinnot ylempi AMK-tutkinnossa (1,5 - 2 vuotta, 90 op).

Ylemmän korkeakoulututkinnon opintojen laajuus on siten ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sama eli 300 op. Sosionomi ylempi AMK -tutkinto tuottaa osaamista niin asiakastyöhön ja sen koordinointiin ja organisointiin, hallintoon ja johtamiseen kuin myös suurten sosiaalityön rakenteiden ja ilmiöiden kokonaisuuksien hallintaan ja tutkimukselliseen kehittämiseen. Tämän esitämme sosiaalialan valtakunnallisessa AMK-verkostossa valmisteilla olevassa tutkinnon osaamisen ja työmarkkinoille sijoittumisen kuvauksessa (valmistuu vielä helmikuussa -15).

Sisäinen ristiriita lakiesityksessä: sijaiseksi kelpaa lähes millä osaamisella tahansa

Esityksessä sijaisuussäännös (12 §) ja säännös oikeudesta harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia (7 §) ovat keskenään ristiriitaisia. 

Lakiesitys avaa mahdollisuuden toimia tilapäisesti sosiaalityöntekijänä muille soveltuvan (ei siis edes sosiaalialalle suuntaavan) korkeakoulututkinnon suorittaneille (12§), mutta ei mahdollista laillistamisen hakemista sosiaalityön osaamisen tosiasiassa hallitseville sosiaalityöhön suuntaavan ylempi AMK – tutkinnon suorittaneille sosionomeille (7 §).

Tällaista ristiriitaa on vaikea hyväksyä tilanteessa, jossa sosiaalityöntekijöinä työskentelee runsaasti epäpäteviä henkilöitä muulla kuin sosiaalialan koulutuksella. 

Muussa maassa suoritetulla tutkinnolla kuitenkin mahdollisuus hakea laillistamista  - suomalaisella tutkinnolla ei!

Kuten lakiesityksen taustoituksesta ilmenee monissa Euroopan maissa sosiaalityöntekijän tutkinto sijoittuu EQF 6 -tasolle ja on bachelor -tutkinto kuten sosionomien (AMK) tutkinnot Suomessa. Näin suomalaisen sosionomi (AMK) tai sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltija voi hakeutua johonkin muuhun EU- tai ETA -valtioon sosiaalityöntekijäksi. Samoin vastaavalla ulkomailla suoritetulla tutkinnolla kuin mitä ovat suomalaisten sosionomien (AMK) suorittamat tutkinnot, voi hakea Suomesta laillistamista sosiaalityöntekijän ammattiin.

Miksi Suomessa suoritetulla sosiaalityöhön suuntautuneella ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella ei ole mahdollisuutta toimia sosiaalityötekijänä? 

Ylempi AMK-tutkinnon suorittaneilla on hyvä osaaminen ammatillisiin ja hallinnollisiin johtotehtäviin (sosiaalityöntekijän erityiset velvollisuudet, HE 8 §)

Minimissään kahdeksan vuoden sosiaalityöhön suuntaava AMK-opintopolku sisältää johtamisopintoja sekä hallinnollisiin ja esimiestehtäviin liittyvää käytännön harjoittelua. Sosiaalityöhön suuntaavassa sosionomi ylempi AMK-tutkinnossa johtamisopintojen määrä vaihtelee eri ammattikorkeakouluissa. Tavallisimmin niitä karttuu 15 - 30 op, jonka lisäksi opiskelijan master-opinnäytetyö (30 op) voi kohdentua johtamiseen.

Tämän lisäksi heillä on jo AMK-tutkinnossa suoritettuja johtamisopintoja. Useilla on myös jo työelämän esimiestyökokemus. Toisin kuin yliopistojen sosiaalityön maisterin opinnoissa, on sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittaneella hyvä osaamispohja johtamis- ja hallintotehtäviin.

Työelämä ja asiakkaat hyötyvät

Muutosesitys tukee hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumista ja mahdollistaa työmarkkinoille korkeakoulutuksen duaalimallin tuottaman osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Yliopistojen tieteellisen ja ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen ja työelämälähtöisen kehittämistoiminnan orientaatioiden yhdistäminen sosiaalityössä toisi työnantajien ja asiakkaiden tarpeisiin toisiaan täydentävää osaamista. Laillistamisasiakirjojen liitteistä käy ilmi tutkinnon tarkempi sisältö. 

Ehdotettu ratkaisu lisäisi mahdollisuuksia ratkaista sosiaalityön työtehtävän kannalta joustavasti mikä on tarkoituksenmukainen koulutustausta kulloinkin kyseessä olevaan sosiaalityöntekijän tehtävään kyseisessä työyhteisössä tai organisaatiossa. Tosiasiassa moniin eri organisaatioihin sosiaalityöntekijän tehtäviin rekrytoidaan jo nyt sosiaalityöntekijöiksi sosionomeja (ylempi AMK), joilla on sosiaalityöhön suuntautuneet opinnot.

Sosiaalityöhön suuntaava sosionomi ylempi AMK- tutkinto tuottaa sosiaalityön osaamisen

Lakiesitys on valmisteltu ministeriössä virkamiehen toimesta ilman riittävää avointa keskustelua lainsisällöstä ja kiireellä, mm. lausunnon antamiseen annettiin viikko aikaa (24.11.-2.12.). Vasta tuolloin 24.11.2014 oli ensimmäistä kertaa edes saatavilla lain valmisteluaineisto. Kuulemistilaisuutta (ma 10.11.) varten oli käytettävissä muutamaa päivää aiemmin toimitettu puutteellinen raakaversio lakiesityksestä, mm. tuolloin vielä kokonaan ilman vaikutusarviointeja. 

Tätä kuvaan Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogissa http://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2014/12/14/sosiaalityohon-vahvaa-osaamista-sosionomi-ylempi-amk-tutkinnolla-ratkaisuja-myos-sosiaalityontekijapulaan/ 

Ammattihenkilölakiesitys ei siis vielä kymmenen vuoden jälkeenkään (tutkinto on ollut virallinen osa koulutusjärjestelmää v.2005 lähtien) tunnusta sosionomi ylempi AMK-tutkinnon tuottamaa osaamista eikä käytännössä tutkinnon olemassa oloakaan. 

Tämä ei voi olla järkevää koulutuspolitiikkaa ja yhteiskunnan resurssien käyttöä. 

Toivon, että lakiesitystä muutetaan 7 §:n osalta.

Annan mielelläni asiassa lisätietoja, helmikuussa 2015

Sirkka Rousu

yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

sirkka.rousu@metropolia.fi, p. 040 714 5157 

Katso: Valtakunnallisen sosiaalialan AMK-verkoston lausunto 13.2.2015 asiaan.

Katso: Esite "Sosionomi (ylempi AMK) -maisteritason tutkinto. Käytännöllistä viisautta ja ammatillista sosiaalityön asiantuntijuutta". Esite tästä.