Lastensuojelun sosiaalityön tekemisen tapaan tarvitaan muutosta: tässä 1.1.2015 Rousun Lastensuojelija-blogin pohjalta facebookissa käytyä keskustelua.

• Katri Luukka, Outi Rousu, Mikko Lund ja 16 muuta tykkäävät tästä.
• 

  Jukka Vinnurva Kiitos Sirkka arvostuksen osoituksestasi työtämme kohtaan. Olen kaikin voimin pyrkinyt olemaan provosoitumatta entistä työtäni ja ammattiani sivuavista kysymyksistä. Vaikeinta itsekurin kannalta on ollut lastensuojelun tila ja siitä käytävä keskustelu,johon törmää sitä seuraamattakin. Aila-Leena Matthies tiivistänee tilanteen hyvin.
  
  Kun viittasit aluepohjaiseen sosiaalityöhömme, kokonaisvaltaisempaan työotteeseen ja yhteisöllisiin työtapoihimme, alan helposti taas innostua. Tältä työtavalta katosi kuitenkin pohja, kun asiakkaita ja asukkaita lähellä olevia alueellisia toimistoja purettiin ja ryhdyttiin keskittämään (suurissa kaupungeissa) sekä kokonaisvaltainen sosiaalityön työote pilkottiin ja
  eriytettiin. Palattiin samaan tilanteeseen mikä oli 1970-luvulla.
  
  Lastensuojelun hyvien käytäntöjen edellytyksiä ovat lisäksi työntekijän kyvykkyys rakentaa asiakassuhdetta yhteistoiminnallisena subjektina siten, että vaikeissakin ratkaisuissa niiden kohteena olevat ihmiset voivat säilyttää arvokkuutensa.Tähän liittyy myös asuinalueiden muidenkin kuin virallisten resurssien käyttö, joihin yhdyskuntayö / yhteisölliset työtavat tuovat lisää vaikuttavuutta ja ulottuvuuksia. Tällä tavalla sosiaalityöntekijät myös viranomaisina voivat saavuttaa laajemmin alueensa asukkaiden luottamuksen.Ja kun asukkaat ja asiakkaat kokevat, että sosiaalityöntekijät ovat heidän puolellaan, helpottuvat
  asiakaskohtaisetkin prosessit huomattavasti. Työntekijöillä on kasvot, heidät tunnetaan.
  
  Samalla tavalla luottamuksen (=sosiaalisen pääoman) luominen
  alueella kaikkien muiden julkisen alan työntekijöiden kesken on välttämätöntä. Se ei etene eikä kehity vain palavereita pitämällä, vaan yhteisten konkreettisten asiakasprosessien kautta, jossa työprosessia laajennetaan ja yhteistoiminnallinen subjekti, jossa on useita toimijoita, pyrkii yhdessä ongelman ratkaisemiseksi asetettuun tavoitteeseen. Tällainen työskentelytapa on usein paljon suoraviivaisempaa, rehellisempää ja avoimempaa kuin pilkottuihin ja muodollisiin vastuisiin sidottu yhteisyö.
  
  Aluepohjaisesti yhteen pelaava tiimi kasvaa parhaimmillaan avoimeksi,
  rohkeaksi ja sallivaksi, jolloin se ei pelkää virheitä, ei kilpaile eikä
  kadehdi, vaan iloitsee niin onnistumisista, kuin epäonnistumisistakin, joista voi oppia. Itse asiassa tämähän on normaalia kasvamista ihmisinä. Epäilen, että me vieraannumme yhä enemmän tästä mahdollisuudesta yhteiskunnan hiearkistumisen,eriytymisen ja koventumisen myötä. Eläkeläisenä olen nyt hyvin kiitollinen kaikille niille asiakkaille, asukkaille, työtovereille ja yhteistyökumppaneille, joiden kanssa sain kasvaa Hervannan työvuosinani. Enkä suinkaan aina ollut helppo työkaveri.

  2. tammikuuta kello 0:16 · Muokattu · En tykkääkään · 7
• 

  Jukka Vaattovaara · Käyttäjän Jukka Vinnurva kaveri
  

  Asiaa Kaima taas ... Kaikki niin kuin kirjoitit ...

  1. tammikuuta kello 23:16 · En tykkääkään · 3
• 

  Kaija Tuuri Olethan Sirkka laittanut tuon Twitteriin.Mitä,jos synnytettäisiin keskustelua sosiaalityön muutoshaasteista oikein tosissaan
  
  Yhteisötyöotteen perään on huudettava.Toimistokeskeinen ajattelu vaatii kriittistä tarkastelua tässä ajassa?
  Jukka Vinnurva voisi minun ja Eeva-Liisa Bromanin ja muutaman muun kanssa kirjoittaa yhteisötyöstä vaikka oppikirjan tämän päivän sosionomeille ja miksei aikuisosiaalityön tekijöillekin.Surettaa nykymeno,vaikkauusi lakiluonnos entistäkin enemmän haastaa yhteisölliseen työotteeseen.
  
  Lastensuojelun ehkäisevä työ ei pidä olla lastensuojelupalveluissa,vaan kuten nyt ollaan suuntaamassa lapsiperhepalveluja neuvolaan ja päivähoitoon lähelle luonnollisia kohtaamisia.Sitten tarvitaan toki erityispalveluja ja jalkautuvaa perhetyötä.Mutta on tärkeää,että lapsen etu pysyy ykkösenä.

  2. tammikuuta kello 0:18 · Muokattu · En tykkääkään · 2
• 

  Kaija Tuuri Olemme uuden kulttuurin äärellä kokemusasiantuntijakeskustelu nostaa esiin uusia haasteita sosiaalityössä.
  
  Kontulassa (2010-2012)Roottori-projektissa järjestimme joitakin yhteisiä yhteisötyövalmennuksia niin asukkaille kuin työntekijöille.Huomasin sen mahdollisuudet.Buberista olen koko urani ajan tykännyt.Äsken katsoin Syke-sarjan jakson.Se muistutti elävästi työntekijöiden haavoittuvuudesta aivan samojen uhkien äärellä kuin potilaiden tai palvelujen käyttäjien.

  2. tammikuuta kello 0:17 · En tykkääkään · 2
• 

  Kaija Tuuri Elikkä laki on nyt sitten voimassa.Kyllä keskustelua tarvitaan.Meillä Jpäässä on lapsiperhepalvelut koottu saman johdon alle .Minusta tuntuu,että se on ollut hyvä päätös.
  
  Matalan kynnyksen paikkoja ja avoimen päivähoidon paikkoja tulisi lisätä.Pelotta pitäisi olla ihmisten keskellä tukemassa eikä tornitalossa vahtimestarien valvomissa tiloissa.

  2. tammikuuta kello 0:28 · En tykkääkään · 2
• 

  Hanna Heinonen Samaa mieltä Sirkka siitä, että tarvittaisiin laajaa keskustelua. Kyse on kulttuurisesta muutoksesta, joka pitäisi toteuttaa ja se ei onnistu ilman tuota laajaa keskustelua!

  2. tammikuuta kello 6:02 · En tykkääkään · 2
• 

  Tiina Turkia Keskustelussa tulee olla mukana selkästi: mikä pitää muuttua ja miten. Hyvä analyyttinen keskustelu ei johta mihinkään jos ei muutu teoiksi.

  2. tammikuuta kello 7:09 · En tykkääkään · 2
• 

  Petteri Paasio Kylläpä oli tervävä ja viisas tuo Aila-Leena Matthiesin artikeli. Ja menestystä Sirkalle kehittäistyöhän Akaassa. Olen erityisen ylpeä Elina Anttilasta (sanoo ex pomo).

  2. tammikuuta kello 10:53 · En tykkääkään · 2
• 

  Sirkka Rousu Hei kommentaattorit ja kiitos. Pohdin tuota joukkoisttamiskeskustelun organisointia, jonka voisin toteuttaa ohjauksessani meidän ylemmän AMK.tutkinnon opiskelijoiden oppimistehtävänä. Opiskelijaryhmässä on paljon hyvin kokeneita lastensuojelun ammattil...Näytä lisää

  2. tammikuuta kello 12:00 · Tykkää · 1
• 

  Tarja Heino Hyvää yhteisöllistä uutta vuotta! Vuoden alussa julkaistaankin sopivasti yhteisöllistä sosiaalityötä ja myös lastensuojelutyötä koskeva kirja

  2. tammikuuta kello 13:04 · Tykkää · 1
• 

  Petteri Paasio Tarja! Mikä ja milloin?

  2. tammikuuta kello 17:29 · Tykkää

Tässä linkki SirkkaRousu facebook:iin.  

Lastensuojelun sosiaalityön muuttuminen toimistossa ja virka-aikana tehtäväksi työksi

Aila-Leena Matthies kirjoitti joulukuussa Helsingin Sanomien Vieraskynässä merkittävän ja mielenkiintoisen artikkelin lastensuojelutyön etääntymisestä ammatillisista periaatteistaan (linkki artikkeliin blogin lopussa). Hänen mukaansa aiemmin asiakkaita pyrittiin tarkastelemaan omassa elinympäristössään. Työssä haluttiin puuttua ongelmia tuottaviin yhteiskunnan rakenteisiin ja korostettiin ennaltaehkäisyn merkitystä. Nyt lastensuojelua ohjaavat juridisoituminen, yritysten toimintamalleja jäljittelevä tehostaminen ja lääketieteellis-kliininen riskienhallinta.

Kokonaisvaltainen sosiaalityö on saanut väistyä yhä erikoistuneemmaksi ja fordistisesti ositetussa ja eri yksiköihin pilkotussa lastensuojelun sosiaalityössä. Matthiesin mukaan pahimmillaan lapsi ja vanhemmat siirtyvät palveluketjun tuotantohihnalla liikuteltaviksi asiakkaiksi, joiden elämäntilannetta kukaan ei kunnolla tunne.

Matthies peräänkuuluttaa aiheellisesti asuinaluelähtöisen ja yhteisöllisen työskentelytavan perään. En ole ihan vakuuttunut siitä, että tämänkaltaista työskentelymallia olisi kovinkaan laajasti ollut Suomen lastensuojelun sosiaalityössä -ainakaan suuremmissa kaupungeissa. Lähimmäksi ihannetta pääsi aikoinaan palkittu Hervannan sosiaalityön yhteisöllinen malli, jota Jukka Vinnurva oli rakentamassa (nyt jo eläkkeellä oleva loistava sosiaalityöntekijä, jonka kanssa itse olen saanut olla opiskelutoverina). Tampereen Hervannassa ei liene enää mallin mukaista työotetta.

Vaikka maailman meno ja asiakkaiden tarpeet muovaavatkin myös lastensuojelun tekemisen tapaa, on Matthiesin peräänkuuluttamat (hukatut) toimintaperiaatteet ja lastensuojelutyön organisoimisen tavat niitä, joiden tulisi olla perusperiaatteina edelleen: kokonaisvaltainen työskentely lapsen ja perheen auttamisessa, tuen järjestäminen arkeen, siitä huolehtiminen, että jokaisella lapsella olisi turvallinen aikuinen saatavilla. Apua ja tukea pitää olla saatavilla niin paljon ja niin kauan kuin sitä tarvitaan ja siinä muodossa kuin kukin lapsi ja perhe tarvitsee. Liian yksinkertaista?

Lastensuojelutyö vaatii erityisosaamista,  ja se on aina lähipalvelua. Olipa hallinnolliset sote- ja kuntarakenteet millaisia tahansa, varsinainen asiakastyö pitää tietenkin tehdä ihmisten parissa ja niinä vuorokauden aikoina kuin tukea tarvitaan. Jostakin syystä lastensuojelutyö  muuttui ainakin suurissa kaupungeissa jo vuosikymmeniä sitten työksi, jota tehdään pääsääntöisesti toimistotyönä ja toimistotyöaikana klo 8-16 välillä. Näin ei pitäisi olla. Voimme itse muuttaa asiantilan jos haluamme!

Fordistisesti ositetusta ja markkinoilla kilpailutettavasta lastensuojelutyöstä pitää päästä eroon, mutta miten muutos pitäisi tehdä ja millaisella tavalla lastensuojelutyötä olisi ihanteellista tehdä?

Tässä tarvittaisiin varmaan joukkoistetun laajan keskustelun kautta syntyviä ideoita ja ajattelun jalostumista.

Uudistettu Sosiaalihuoltolaki vahvistettiin presidentin esittelyssä 30.12.2014.

Sen myötä lapsiperheiden tulisi saada tukea ja palveluja ajallaan. Reformi edellyttää muutoksia koko lapsiperheiden tukipalvelujen järjestelmässä. Lapsiperheiden tukipalvelut -asiakaspisteitä ei monissakaan kunnissa käytännössä ole lainkaan (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, kuten Eksoten lapsi- ja perhetalon palvelut, Raisio, Imatra jne.).

Samalla kun tällaista lapsiperhepalvelun mallia rakennetaan, muuttuu myös lastensuojelutyö. Tätä muutostyötä pitää tehdä laajassa yhteistyössä asuinalueilla ja lapsiperheiden yhteisöissä toimivien kanssa. Itse olen mukana kehittämässä Akaan kaupungin mallia, jota rakennetaan Työsuojelurahaston avustuksellä. Kärkenä on henkilöstön hyvinvointi, ja siihen pyritään laaja-alaisella lapsiperheiden tukipalvelujen kehittämisellä.


Lue tästä Aila-Leena Matthiesin vieraskynä-artikkeli. 

Lue tästä Akaan kaupungin kehittämishankkeen käynnistämisestä Työsuojelurahaston sivuilta. Hankkeen omat nettisivut ovat tekeillä. Niistä kerron myöhemmin.

Lue tästä eduskunnan sivuilta sosiaalihuoltolain käsittelyn asiakirjat ja lakiesitys. 

Lue tästä STM:n uutinen 30.12.2014 lain vahvistamisesta.  

Lastensuojelun sosiaalityöhön tarvitaan vahvaa asiakasosaamista

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu virkamiestyönä ammattihenkilölakia.

Sen keskeinen tehtävä on säädellä sosiaalihuollon henkilöstön oikeutta toimia laillistettuna työntekijänä alan tehtävissä, vastaavasti kuten terveydenhuollossa. Lailla säädellään myös mm. oikeudesta toimia sijaisena sekä joidenkin tehtävien erityisistä oikeuksista, kuten sosiaalityöntekijän. 

Sosiaalihuollon alalla ei ole aiemmin vastaavaa lakia ollut. Sosiaalialan AMK-verkosto kannattaa laillistamista. Lailla on tarkoitus kumota v.2005 voimaantullut laki sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuudesta, tosin kumoamisesta aiotaan säätää vasta erikseen vuoden 2015 aikana.

Tässä kelpoisuuslaissa ei huomioitu ammattikorkeakouluista valmistuvien ylempien AMK-tutkintojen tuottamaa sosiaalityön osaamista, vaikka AMK-laki oli säädetty samana vuonna 2005: sosionomi ylempi AMK-tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto. Tässä uudessa ammattihenkilölaki-luonnoksessa tilannetta ei edelleenkään aiota korjata.   

Lakivalmistelun aikataulutus on tehokkaasti estänyt julkisen ja avoimen keskustelun asiasta ja rajoittanut vaikuttamistyötä.

Lakiesitys-luonnos ei ole ottanut huomioon sosiaalialan AMK-verkoston eikä ARENEn ehdotuksia erityisesti sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän AMK-tutkinnon tuottamasta osaamisesta myös sosiaalityöntekijän tehtäviin sekä alan hallinnollisiin ja johtotehtäviin. 

Osaaminen syntyy noin kahdeksanvuoden kuluessa: AMK-tutkinto 3.5 vuotta sisältäen useita työharjoitteluja, kolmen vuoden alan työkokemuksen sekä 1,5-2vuoden ylempi AMk-tutkinnon. Olen nyt itse kouluttanut heitä neljä vuotta, ja olen täysin vakuuttunut heidän osaamisestaan. Osa heistä on työskennellyt koko ajan lastensuojelussa. 

Lakiesityksen valmisteluprosessi ja aikataulutus:   

-        STM:n sivuilla ei ole ollut mitään lain valmisteluaineistoa, ei muistioita tai luonnoksia.

-        Kuulemistilaisuudet ovat olleet suljettuja ja kutsu kuulemiseen on tullut muutamaa päivää aiemmin: kutsu ja lakiluonnosteksti 3.11. ja Sosiaalialan AMK-verkoston edustajat olivat kutsuttu kuulemistilaisuuteen 10.11.2014. Lakiluonnoksesta puuttui tuolloin mm. kokonaan vaikutusarviointitekstit.

-        Avointa kuulemismahdollisuutta ei ole ollut, esim. Ota Kantaa -sivustolla.

-        Lakiesitys lähetettiin viralliselle lausuntokierrokselle 24.11. ja lausuntoaika päättyi jo 2.12.2014, aikaa lausunnolle oli siis VIIKKO. Tällainen aikataulutus ei mahdollista keskustelua edes lausunnonantaja-organisaatioiden sisällä, puhumattakaan julkista keskustelua. 

-        Lakiesitysaineisto oli siis vasta 24.11. ensimmäistä kertaa nähtävillä STM:n sivuilla.

-        Yhdeltäkään ammattikorkeakoululta ei pyydetty lausuntoa, toisin kuin useilta yliopistoilta. Lausuntoa pyydettiin vain Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostolta ARENElta, jolle toki sosiaalialan verkosto toimitti näkemyksensä. Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostolta ei lausuntoa pyydetty.

-        Lausunto piti antaa webrobol-kyselynä, mikä myös hankaloittaa/estää oman lausunnon julkistamista esim.kotisivuilla. Ja kyselyssähän vastataan siihen mitä kysytään, mikä rajaa lausunnonantajan mahdollisuuksia kannan esittämiseen.

-        Lakiesitys on ollut valtion ja Kuntaliiton yhteistyöelimen Kuthanek:in käsittelyssä lausuntokierrosta seuraavalla viikolla, mikä kertoo siitä, että lausunnot on STM:ssä pika-analysoitu.

-        Kovin suuria muutoksia lausuntojen perusteella ei lakiesitykseen ole voinut tulla tällä aikataululla, esim. vaikutusarviointien laatua on kritisoitu. Kansainvälisen katsauksen perusteella tehdyt johtopäätökset ovat heikkoja. Lakiesitys ei vastaa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman vaatimuksia.

-    lakiesitys lienee kuitenkin menossa hallituksen esityksenä eduskunnalle ensi viikolla? 

Sosiaalialan AMK-verkosto on laatinut jälleen uuden kannanoton ja toimittaa sen lakiesitystä käsitteleville ministereille ja eduskunnan valiokunnille. Ja luonnollisesti myös medialle sekä erilaisissa verkostoissa ja some:ssa. 

Julkaisin kannanoton myös Metropolian Uudistuva sosiaalialan osaaminen-blogissa. 

Klikkaa tästä blogiin. 

Klikkaa tästä STM.n sivuilla olevaan laki-esitysluonnokseen.

  

Sosiaalialan - mukaan lukien lastensuojelu, ammattihenkilölaki tuo laillistamisprosessin ja määrittää osaamista

Sosiaali- ja terveysministeriössä on yksittäisen virkamiehen toimesta kirjoitettu lakiehdotusta ammattihenkilölaiksi, joka toisi laillistamisprosessin myös sosiaalialalle ja määrittää joidenkin tehtävien osalta ne tutkinnot, joilla ko.tehtävää on kelpoinen hoitamaan.

Valmisteluprosessi on toteutunut hyvin virkamiesvetoisesti eikä tietoa valmisteluteksteistä ole ollut saatavilla, muutamia kuulemisia on ollut. Valmistelutyössä ei ole ollut monipuolista työryhmätyöskentelyä. Näin ei kannattaisi lakeja enää nykymaailmassa laatia.

Kuten aiemmissa blogikirjoituksissani olen kertonut, sosiaalihuoltolaista siirrettiin asioita säädettäväksi tällä ammattihenkilölailla.

Sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkostoa kuultiin STM:n tilaisuudessa 10.11.2014. Julkaisen verkoston kannanoton tekstin myös tässä - lausunto on lähetetty eri tahoille huomioonotettavaksi mm. eri työnantajaorganisaatioille. Teksti on siis julkinen ja mieluusti sitä saa levittää.

Julkaisen tässä lyhennelmän, johon koottiin kehittämisehdotukset. Koko lausunto löytyy verkoston sivuilta. Kansiosta dokumentit.

Oman päätyöni näkökulmasta keskeistä on, että sosionomi ylempi AMK-tutkinnon tuottama sosiaalityön sekä johtamisen osaaminen vihdoin tunnustetaan - tätä ei lakiluonnoksessa ole. Siksi on taisteltava.

Sosiaalialan AMK–verkosto                                                                                                               11.11.2014

SOSIAALIALAN AMMATTIKORKEAKOULUVERKOSTON KEHITTÄMISEHDOTUKSET HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSEEN LAIKSI SOSIAALIHUOLLON AMMATTI-HENKILÖISTÄ JA ERÄIDEN SIIHEN LIITTYVIEN LAKIEN MUUTTAMISEKSI

Laillistamisesta säätäminen on tarpeen

Sosionomien ammatinharjoittamisoikeuden periaatteista (laillistetut ammattihenkilöt) sekä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden ohjauksesta ja valvonnasta ja ammattieettisistä velvoitteista säätäminen ehdotetulla tavalla on kannatettavaa. Samoin pidämme tärkeänä ammattieettisistä velvollisuuksista säätämistä laki-luonnoksen mukaisesti.

Sosionomikoulutusten vetovoima ja läpäisyaste ovat erinomaisia. Sosionomit (AMK) ja (ylempi AMK) myös työllistyvät valtakunnallisesti hyvin koulutustaan vastaaviin sosiaalihuollon tehtäviin ja työelämän palaute heidän osaamisestaan on positiivista. Sosionomikoulutuksen valtakunnallisuus, laatu ja volyymi vastaavat hyvin myös tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.

Sosiaalityöntekijäpula ja kelpoisuus sosiaalityöntekijäksi myös ammattikorkeakoulun ylemmällä korkeakoulututkinnolla

Ammattihenkilölailla on taattava tasavertaiset mahdollisuudet hakea laillistamispäätöstä sekä ammattikorkeakoulussa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut (sosionomi ylempi AMK) että yliopistosta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut (ks. lakiluonnoksen 7 §), silloin kun korkeakoulututkinnon painopiste on ollut sosiaalityön opinnoissa. Kuten lakiluonnoksen 13 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, niin laillistamishakemuksen liitteistä ilmenisi hakijan mahdollinen pätevyys sosiaalityöntekijäksi.

                                

Ammattikorkeakouluverkosto ei esitä tätä mahdollisuutta niille ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneille, joilla tutkinnon sisältö on painottunut esimerkiksi johtamiseen ja kehittämiseen tai terveyden edistämiseen

Perustelut:

1.    Menettely on hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden suuntainen ja mahdollistaa työmarkkinoille korkeakoulutuksen duaalimallin tuottaman osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Se tuo työmarkkinoille samantasoista (EQF 7) osaamista sosiaalityön viitekehyksestä kuin yliopistojen sosiaalityön maisteritutkinnot, mutta soveltavan tutkimuksen sekä työelämälähtöisen kehittämistyön orientaatioilla. Tieteellisen ja soveltavan tutkimuksen orientaatioiden yhdistäminen sosiaalityössä toisi työnantajien ja asiakkaiden tarpeisiin toisiaan täydentävää osaamista. Sosionomin (ylempi AMK) osaaminen kohdentuu esimerkiksi juuri sellaisiin osaamistarpeisiin, joita tulevan sosiaalihuoltolain (HE 164/2014 vp) sosiaalityön säännöksessä (15 §) sosiaalityöntekijöiltä edellytetään.

2.    Menettelyn käyttöönotto edustaisi proaktiivista ja joustavaa tarkoituksenmukaisuusharkintaan pohjautuvaa asiakas- ja työmarkkina-keskeistä toimintaa sote-alan tuleviin suuriin työvoimatarpeisiin vastaamisessa alan ammattilaisten eläköityessä, resurssien niukentuessa ja palvelutarpeiden kasvaessa. Ratkaisu lisäisi työnantajien mahdollisuuksia päättää siitä, mikä on tarkoituksenmukainen koulutustausta kulloinkin kyseessä olevaan sosiaalityöntekijän tehtävään kyseisessä työyhteisössä tai organisaatiossa. Tosiasiassa moniin eri organisaatioihin sosiaalityöntekijän tehtäviin rekrytoidaan jo nyt sosiaalityöntekijöiksi sosionomeja (ylempi AMK), joilla on sosiaalityöhön suuntautuneet opinnot. Koska tällä hetkellä jo palkataan sosiaalityöhön myös ammattikorkeakouluista valmistuneita, niin on välttämätöntä, että uusi lainsäädäntö reagoi positiivisesti näihin rekrytointitarpeisiin. Henkilöstö- ja tehtävärakenteiden kehittämisen tueksi tarvitaan lainsäädännön ohjausta myös tässä asiassa.

3.    Monissa Euroopan maissa sosiaalityöntekijän tutkinto on EQF 6 -tasolle sijoittuva bachelor -tutkinto kuten sosionomien (AMK) tutkinnot Suomessa. Näin suomalaisen sosionomi (AMK) tai sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltija voi hakeutua johonkin muuhun EU- tai ETA -valtioon sosiaalityöntekijäksi. Samoin vastaavalla ulkomailla suoritetulla tutkinnolla kuin mitä ovat suomalaisten sosionomien (AMK) suorittamat tutkinnot voi hakea Suomesta laillistamista sosiaalityöntekijän ammattiin.  Yhdenvertaisesti myös suomalaisten em. sosiaalityöhön soveltuvien ylempien AMK-tutkintojen suorittaneiden henkilöiden tulee voida hakea Suomessa oikeutta toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä. Näin ollen ei myöskään yliopistoille opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella (1040/2013) säädetty velvollisuus järjestää sosiaalityön koulutusta voi sulkea pois mahdollisuutta säätää sosiaalityön teorialle ja tutkimukselle pohjautuvien ja sosiaalityöhön menetelmiin painottuvien suomalaisten sosiaalialan ylempi AMK-tutkintonimikkeen haltijoille oikeutta hakea laillistamispäätöstä sosiaalityöntekijän ammattiin.

4.    Ammattihenkilölakiluonnoksen 12 §:ssä ehdotetaan sosionomeille mahdollisuutta toimia määräaikaisena sosiaalityöntekijän sijaisena. Jos tämän katsotaan olevan mahdollista, niin silloin myös ne sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltijat, joiden opintojen sisällöt ovat tosiasiassa sosiaalityön opintoja ja joilla on myös runsaasti alan työkokemukseen perustavaa osaamista, tulisi luonnollisesti oikeuttaa hakemaan laillistamispäätöstä sosiaalityöntekijän ammattiin.

Sosiaalityöntekijäpula ja muodollisesti pätevän ammattihenkilön sijaistaminen

Lakiluonnoksessa ehdotetun sijaan esitämme, että sosiaalityöntekijäksi opiskelevat sekä sosiaalityöhön soveltuvaa ylempää AMK-tutkintoa opiskelevat henkilöt voivat tiettyjen opintojen suorittamisen jälkeen toimia sosiaalityöntekijän sijaisina ja sosionomiopiskelijat sosionomin sijaisina. Näin ollen 12 §:n säännös on kirjoitettava uudelleen tämän selkeän myös terveydenhuollon ammattihenkilölakiin (559/1994 2 §) sisältyvän mallin mukaisesti.

Hallinnolliset ja ammatilliset johtotehtävät

Sosiaalihuollon kelpoisuuslain 10 §:n 1, 2 ja 4 momentin säännösten mahdollisen kumoamisen vuoksi ammattihenkilölakiin tarvitaan oma säännös sosionomien ja geronomien (AMK ja ylempi AMK) erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Säännöksen tulee sisältää ylempi AMK-tutkintojen soveltuvuus sekä hallinnollisiin että ammatillisiin johtotehtäviin ja lisäksi sekä AMK- että ylempi AMK-tutkinnon suorittaneiden soveltuvuus vastata asiakastyön ohjausta sisältävistä johtotehtävistä. Mikäli nämä muutokset eivät ole mahdollisia, niin tällöin nykyisen kelpoisuuslain 10 §:n 1, 2 ja 4 momentit on säilytettävä voimassa.

Kuntoutuksen ohjaaja (AMK)

Kuntoutuksen ohjaaja (AMK) -tutkintonimikkeen jättäminen pois sosiaalihuollon ammattihenkilölaista asettaa tutkinnon suorittaneiden korkeakoulutettujen ammatti-henkilöiden suuren joukon ja sitä parhaillaan suorittavat opiskelijat hyvin epäselvään asemaan sosiaali- ja terveysalan työmarkkinoilla. Huolimatta siitä että parhaillaan on käynnissä STM:n ja OKM:n kuntoutukseen liittyvä selvityshanke, niin kuntoutuksen ohjaaja (AMK) -tutkintonimikkeen laillistamisesta olisi säädettävä osana sosiaalihuollon ammattihenkilölakia. Mikäli myöhemmin ilmenee tarve laillistamisen säätämisestä jonkun muun lain yhteydessä, voitaneen tällainen muutos lainsäädäntöön tehdä tulevaisuudessa.

Jaana Manssila                                                 Päivi Niiranen-Linkama                                    puheenjohtaja                                                    varapuheenjohtaja                      

Metropolia Ammattikorkeakoulu                       Mikkelin Ammattikorkeakoulu                           jaana.manssila@metropolia.fi                           paivi.niiranen-linkama@mamk.fi   

Puh. 0400 578 274                                                    Puh. 040 848 6905                                                                                                                                                       

Lastensuojelu puhuttaa. Lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskukset ja yhteistyöverkosto.

On ollut ilahduttavaa, että lasten ja perheiden tarpeista ja myös lastensuojelusta puhutaan nyt niin kovin. Tosin jälleen hyvin surullisten inhimillisten tragedioiden myötä. Keskustelu toivottavasti merkitsee myös sitä, että asioiden tilaa myös parannetaan. Tarvittaisiin niin monia muutoksia, ja monen asian osalta on kyse ihan muilla (kuin lastensuojelun) areenoilla tarvittavista parannuksista.

Keskustelussa on tuotu esille hyviä kunta- ja toimintaesimerkkejä. Ja lisää näitä tarvitaan.
Kun uusien sote-rakenteiden linjaukset on pääosin tiedossa, tulee varmistaa päätösten toimeenpanossa kunnissa, että uusi palvelurakenne edistää myös lastensuojelutyötä.

Nyt pitäisi huolehtia, että jokaiseen sote-järjestämisalueen kuntayhtymään syntyy alueellinen lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskus. Tähän käytetään ja kohdennetaan niitä voimavaroja, joita kunnilta kerätään sote-järjestelmän rahoittamiseksi. Myös sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämisresurssointi tulee saattaa uusissa rakenteissa tasavertaiseen asemaan terveydenhuollon kanssa.

Tällainen keskus kokoaa tiiviin yhteistyökumppanuuden käytännön asiakastyön, alan ammattilaisia kouluttavien korkeakoulujen (AMK:ien ja yliopistojen opetus) sekä sosiaalialan osaamiskeskusten kehittämistyön ja soveltavan tutkimuksen kesken.

Tällaisella perusrakenteella voidaan tuottaa myös lastensuojelun erikoistumiskoulutus, jollainen tarvitaan kaikille jotka työskentelevät lastensuojelussa. Sen suunnittelu tulisi käynnistää pikimmiten. Lupaan olla aloitteellinen tässä.

Tällainen osaamisen ja tutkimuksen keskus pystyy tuottamaan jatkuvasti erilaista tietoa myös lastensuojelun vaikuttavuudesta. Alueellinen lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskus myös kokoaa eri toimijat säännölliseen vuoropuheluun kokemusten ja tiedon jakamiseksi, ja uusien oivallusten synnyttämiseksi. Alueellinen lastensuojelun Oppimisverkosto siis.

Tämän lisäksi tarvitaan kansallinen yhteistyörakenne - verkosto, joka varmistaa ja tukee lastensuojelutyön kehittymistä ja käytännön tutkimusta. Se voisi syntyä THL:n vastuulle, joka jo ylläpitää Lastensuojelun käsikirjaa ja muutoinkin kokoaa alan toimijoita yhteistyöareenalle.

THL vastaisi yhteistyössä alueellisten lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskusten kanssa siitä, että meillä on kansallinen lastensuojelun tutkimuksen ja kehittämisen ohjelma. Sen toteuttamiseksi pitäisi saada myös jonkinlainen perusrahoitus, ja muuta rahoitusta voi hakea erilaisista rahoituskanavista. Tällä hetkellähän meillä ei ole mitään tällaista, mikä on suorastaan häpeällistä näin suuren yhteiskunnallisen vastuutehtävän kyseessä ollen. THL voisi siis koordinoida sekä koota verkoston säännölliseen kansalliseen vuoropuheluun, myös kansainväliseen vuoropuheluun. Jospa meistä olisi opittavaakin joskus muissa maissa.

Jotain tämänkaltaista meidän ehkäpä pitäisi lähteä rakentamaan - vai?

                                                 ******
Sote-mallista käytiin hyvää keskustelua Huoltajasäätiön Bruno Sarlin seminaarissa viime viikolla 20.11.2014. Tilaisuudessa puhunut dosentti Sakari Möttönen olisi tehnyt kaksi korjausliiketta: Sakari arvioi, että Suomessa ei tarvittaisi lainkaan sote-järjestämiskuntayhtymiä? Eikö nyt perustettavat 19 sote-tehtäviä hoitavaa tuotantokuntayhtymäa voi vastata myös järjestämisvastuusta?

Toinen iso kysymys liittyi sosiaalihuollon asemaan uudistuksessa sekä täydelliseen sote-integraatioon. Möttönen ja professori Juhani Lehto esittivät perustellut argumentit sille, miksi sosiaalihuollon olisi järkevää jäädä kuntien toiminnaksi (muutamia erityispalveluita luk.ottamatta)p ja miten sosiaalihuollon eri tehtävissä tarvitaan paljon enemmän integraatiota väestön kannalta esimerkiksi koulutoimeen, työvoimatoimeen, nuorisotyöhön, päivähoitoon, kulttuuuriin, liikuntaan ja muihin kuntatehtäviin - miksi kirurgian ja toimeentulotuen pitää olla samassa organisaatiossa?

Juhani Lehto osoitti puheenvuorossaan täydellisen sote-integraation ongelmallisuuden. Monissa kunnissa on onnistuttu rakentamaan väestölähtöisiä ns.elämänkaari-ajatteluun perustuvia integroituja palveluja, niin että esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden asioita hoitavat tahot ovat samassa integroidussa palveluprosessissa, samoin ikäihmisten osalta. Tällä tavoin integroituja toimintamalleja tarvitaan lisää!

Ja vielä yksi suuri orngelma, jonka sote-laki nyt tuo tullessaan liittyy järjestämisen ja tuottamisen erottamiseen: tilaaja-tuottajamallistahan ollaan monissa kunnissa jo kokemusten pohjalta luopumassa, ja nyt valtio rakentaa TILTU-mallin koko valtakuntaan? - toivottavasti kokemuksen pohjalta sitten voidaan tältäkin osin tehdä myöhemmin korjausliikkeitä.

Ja sote-uudistuksen toimivuutta tietenkin pitää arvioida: seurantatutkimuksessa pitää tuottaa tietoa sote-järjestämiskuntayhtymien tarpeellisuudesta ja myös tästä Tiltu-mallista.

Saas nähdä, mitä tulee. Mutta nyt rakentamaan lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskusta.