keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Lastensuojelun asiakasmäärien kehitys huolestuttaa

Miten kunnat huolehtivat lasten ja nuorten hyvinvointipalveluista ja lastensuojelun tukitoimien saatavuudesta? Varsinkin nyt kun kuntien talous on tiukoilla, kannattaisi investoida ongelmia ehkäisevään työhön perheissä ja lapsen arkisissa kasvuyhteisöissä kuten kouluissa ja päivähoidossa, nuorisotyössä. Ja niiden lasten, nuorten ja perheiden tehokkaaseen auttamiseen, jotka jo ovat huolipalvelujen – kuten lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojelun sosiaalityön laatu ja työntekijän mahdollisuus paneutua jokaisen lapsen ja nuoren sekä perheen tukemiseen on ratkaisevaa. Siksi minä satsaisin kunnissa erityisesti lastensuojelun sosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijän täytyy olla ihmeiden tekijä, mikäli samanaikaisesti kykenee auttamaan 60-80 asiakasta – ei taida montaa minuuttia viikkotyöajasta riittää kullekin asiakaslapselle ja perheelle. Tälle asialle pitää tehdä jotain! Tarvitaan valtion, kuntien ja kansalaisyhteiskunnan toimia.

Viimeisen viidentoista vuoden ajan kaikkien ns. ongelma/huolipalvelujen käyttömäärät ja tästä johtuen myös kustannukset ovat kasvaneet kunnissa suuresti. Pahoinvointi myös kasaantuu ja eriarvoisuus lasten ja nuorten kesken on lisääntynyt. Myös alueelliset erot ovat palvelujen saatavuudessa ja käytössä olleet suuret.

Vuoden 2008 lastensuojelutilaston mukaan lastensuojelun asiakasmäärät ovat edelleen kasvaneet edellisestä vuodesta:
* Avohuollon asiakkaana oli 67 347 lasta ja nuorta, jossa kasvua edellisestä vuodesta 8 %. Suhteessa alle 18-vuotiaiden lasten määrään oli eniten lastensuojelun avohuollon asiakkaita kaupunkimaisissa kunnissa 7,1 %, taajaan asutuissa 5,0 % ja maaseutumaisissa kunnissa 4,1 % alle 18-vuotiaista.
* Vuoden lopussa sijoitettuna oli 16 608 lasta ja nuorta, kasvua 3 % edellisestä vuodesta. Kasvu on jatkunut vuosittain 2-5 %. Kaupunkimaisissa kunnissa sijoitettujen lasten määrä on 1,5 % alle 18-vuotiaista, taajaan asutuissa 0,9 % ja maaseutumaisissa kunnissa 0,8 % alle 18-vuotiaista.

Vuoden 2008 kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan kunnat käyttivät yhden (1) miljardin vuodessa lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon ja perheiden tukeen. Kuntien nykyinen taloustilanne vaikuttaa varmasti kustannuskehitykseen jatkossa, mutta mihin suuntaan, jää nähtäväksi.

Kansallisella tasolla on käynnissä lukuisia hankkeita, joilla pyritään ehkäisemään ongelmia ja kääntämään kehityksen suuntaa. Tavoitteena on sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa KASTE-ohjelmassa että hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikka-ohjelmassa se, että lastensuojelun sijoitettujen lasten määrä eli lastensuojelun tarve vähenee ja lapsen ja nuoren syrjäytymiskehitys ei jatkuisi. Tarpeen vähenemiseen vaikuttavat monet yhteiskunnalliset tekijät ja elämäntapamme. Yksi keskeinen kehitykseen vaikuttava taho on kunta, sen palvelut sekä yhteistoiminta lapsen, nuoren ja perheen kasvuyhteisöissä mukana toimivien kanssa. Monissa kunnissa ollaankin kokoamassa lasten, nuorten ja perheiden palveluja asiakaslähtöisemmiksi palvelukokonaisuuksiksi. Seuraan kehitystä ja raportoin siitä blogissani.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sirkka Rousu kirjoittaa Lastensuojelija-blogia

Olen Sirkka Rousu, lastensuojelun ja lapsipolitiikan erityisasiantuntija. Olen avanut tämän blogin kertoakseni ajatuksiani siitä, miten lastensuojelumme toimii, kehittyy ja mitä lapset ja perheet tarvitsevat lastensuojelulta. Haluan olla tukemassa kunnan lastensuojelusta vastaavia - kunnat ovat suurten haasteiden edessä. Haluan kannustaa jokaista ihmistä toimimaan lapsen edun mukaisesti omassa elämässään. Haluan vaikuttaa yhteiskunnallisiin edellytyksiin, joiden varassa lastensuojelu toimii. Tavoitteena tulee olla, että jokainen tukea ja apua tarvitseva lapsi, nuori ja perhe myös sitä saisi.

Kirjoitan silloin tällöin, pyrin esittelemään tutkimus- ja muuta tietoa lastensuojelusta, markkinoin yhteistä vastuuta lastensuojelusta ja kiihotan osallistumaan lastensuojelun kehittämiseen - kukin omalla panoksellaan.