Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelusta, sen laadusta ja vaikuttavuudesta?

Kuva: Sirkka Rousu

Lastensuojelu on ikkuna yhteiskunnalliseen todellisuuteen: mitä ikkunasta näkevät avunsaajat; lapset, nuoret, perheet ja lastensuojelutyötä tekevät? Entä päätöksentekijät ja kansalaiset? 

Mikä toimii hyvin ja on auttanut? Mitkä ovat heidän kokemuksensa onnistumisesta? Entä yhteiskunnan mekanismeista?

Tämä onnistumisesta kertova tutkimus- ja kokemustieto on edelleen pitkälti näkymätöntä tietoa.

Vallitsevasta negatiivisesta puheesta huolimatta, kaikki ei ole kuitenkaan lastensuojelussa pielessä - hyvin moni lapsi, nuori ja perhe tulee autetuksi ja hyötyy tukitoimista. 





Yhteiskunta käyttää reilun miljardin jokaisena vuonna lasten ja perheiden tukipalveluihin. Avohuollollisen tuen piirissä on noin 55 000 ja sijoitettuna vajaat 19 000 lasta ja nuorta. Tiedon tuottaminen siitä, miten työssä onnistutaan, on yhteiskunnallinen velvollisuus. Samoin tiedossa oleviin lastensuojelun epäkohtiin ja puutteisiin pitää saada ratkaisut.

Lapsi, nuori ja perhe hyötyvät siitä, että yhteiskunnassa lastensuojelua johdetaan ja kehitetään monipuoliseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja lastensuojelutyön kannalta relevanttiin tietoon perustuen. Mitä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tiedetään lastensuojelusta ja erityisesti sen onnistumistekijöistä ja tähän vaikuttavista mekanismeista, joihin voimavaroja tulisi myös kohdentaa?

Lastensuojelun toimintaan tulee voida luottaa: luottamuspula voi johtaa avunpyytämisen estymiseen ja tuensaamisen viivästymiseen. Lapsi, nuori ja perhe tarvitsevat lähiyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan lähitukea. Sen näkyväksi tekeminen, että lastensuojelussa myös onnistutaan suojelemaan ja turvaamaan lapsen ja nuoren hyvinvointi, edistää yhteisöjen ja kansalaisten ja kanssatoimijoiden luottamusta lastensuojeluun, ja näin tukee yhteistyötä lapsen ja perheen hyväksi.

• Löytyykö onnistumisen kokemuksista ja niiden näkyväksi tekemisestä uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun, luottamuksen vahvistumiseen sekä lastensuojelun ja sosiaalityön laadun ja vaikuttavuuden kehittämiseen? 

Olen käynnistänyt apuraha-tutkimuksen, jossa selvitetään millaisia onnistumistarinoita lastensuojelun asiakkaat ja henkilöstö kertovat.

Tutkimusta teemme yhteistyössä neljän master-tason tutkinnon opinnäytetyöntekijän  kanssa. Mukana tutkimusryhmässä on paljon erilaista lasten ja perheiden sekä lastensuojelutyön työkokemusta. Mukana ovat Tiina Harju, Katri Horuz, Johanna Stauffer, Katriina Sysmäläinen ja ryhmän vetäjä Sirkka Rousu.

Tarkastelemme eri näkökulmista yhteistä pääkysymystämme: Millaiset seikat ja tekijät liittyvät lastensuojelutyössä onnistumiseen? Pohdimme kysymystä ehkäisevän lastensuojelun (Sosiaalihuoltolain mukainen työ perheiden kanssa), lastensuojelun avohuollon, sijaishuollon ja jälkihuollon, työntekijöiden työn sekä johdon & päätöksenteon näkökulmista. Millaisia yhdistäviä tai erottavia tekijöitä onnistuneiksi koettuihin tarinoihin liittyy?

Oletuksenamme on, että osa lapsen ja perheen elämänmuutokseen liittyneistä onnistumistekijöistä on arjen elämismaailmassa myönteisesti vaikuttaneita tekijöitä ja osa auttamisjärjestelmän tukitoimien vaikutuksia, eivätkä yksittäiset tukitoimet ole sinänsä ratkaisevia vaan erilaisten asioiden muodostama kokonaisuus.

Aloitimme tutkimusilmiön ja keskeisten käsitteiden keskustelulla sekä katsauksilla ”mitä  aiheesta jo tiedetään” - tämä vaihe on meneillään. Olemme tehneet alustavaa keskinäistä työnjakoa. Olemme luoneet yhteisen pilvityötilan ja keskusteluryhmän. Seuraavaksi rakennamme täsmälliset tutkimussuunnitelmat, jossa päätämme empiirisen aineiston hankinnasta ja metodeista. Metodisena ratkaisuna toteutunee grounded theoryn mukainen lähestymistapa.   

Alustavasti olemme ajatelleet, että tutkimusaineistona olisi avoin nettikysely, jonka keskeinen sisältö on elämäntarinallinen vapaa kerronta ja onnistumiseen vaikuttaneita tekijöitä erittelevä vastaajan pohdinta. Kyselyn rakenne olisi erilainen asiakkaille ja työntekijöille. Tutkimuskutsun levittämisessä toivomme, että voimme tehdä yhteistyötä eri yhteistyökumppanien, kuten lastensuojelujärjestöjen ja kuntien kanssa. Ja toki erilaiset some- ja mediakanavat pyrimme hyödyntämään.  Aineistoa voidaan myös täydentää haastatteluilla ja yhteistutkimisen työpajoilla. Tavoitteena on rikas aineisto.

Tutkimustulokset on tavoite julkistaa marraskuussa 2020 - mahdollisesti juhlittaessa Lapsen oikeuksien päivää 20.11.2020.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä on tutkimushankkeen ensimmäinen blogi. Kirjoitamme työskentelyn etenemisestä jatkossakin.

Sirkka Rousu, Onnistumisen tekijät - tutkimusryhmä

Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelun laadusta ja vaikuttavuudesta?

Olen hakenut usemman kerran apurahoja tutkimukseen, jonka keskiössä olisi lastensuojelun onnistumiseen liittyvien tekijöiden jäsentäminen. Kilpailu rahoituksesta on aina kovaa. Niinpä olin yllättänyt, kun sähköpostiviestillä säätiön asiamies kysyi haluaisinko puhua apurahansaajien juhlassa. Olin siis saanut apurahan ja sen aihepiiristä haluttiin minun puhuvan muillekin. Toki tähän suostuin.

Tässä 27.5.2019 puheeni Niilo Helanderin säätiön apurahajuhlassa. Teen tarkemman tutkimuksen toteutussuunnitelman kesällä ja syksyllä haen siihen kumppaneita - lisää tietoa asiastaa myöhemmin.

Kuva: Matias Uusikylä

Lämmin kiitos tästä mahdollisuudesta puhua apurahansaajana.

Omassa tutkimuksessani pohdin -  Mitä lastensuojelun onnistumistarinat kertovat lastensuojelun laadusta ja vaikuttavuudesta?  

Olen hyvin suuren perheen nuorimmaisia. Olen saanut perheeltäni kannustusta opiskeluun. Opiskelu on mahdollistunut suomalaisessa yhteiskunnassa myös taloudellisesti köyhän perheen nuorelle. Aloitin sosiaalityön opinnot Tampereen yliopistossa ilman ylioppilaspohjaa, ja jatkoin toisen yliopistotutkinnon opiskelua lastensuojelun asiakastyön, omien lasten kasvattamisen ja kodin rakentamisen ohella - valmistuen pitkän opintopolun päätteeksi hallintotieteen tohtoriksi tutkien lastensuojelun tuloksellisuuden arviointia organisaatiossa.

Työn ohella erilainen opiskelu, kuten ammatillisen opettajan opinnot, sekä tutkimus- ja kehittämistyö on jatkunut läpi elämän. Uteliaisuus ja kiinnostus oppia ymmärtämään maailmaa, ihmistä ja toimintamme vaikutuksia sekä koettua asiakastyön laatua, on osa arkeani edelleen. Koen, että on tärkeää myös laittaa kiertoon minulle kertynyttä tietoa ja osaamista - siksi mm. kirjoitan Lastensuojelija-blogia.

Kannan vastuuta ja huolta päätöksenteon laadusta, myös kotikuntani päätöksentekijänä. Oikeudellisesti ja inhimillisesti kestävien päätösten tulisi perustua vahvasti tietoon ja toimintaa tulisi johtaa erilaista tietoa hyödyntäen. Keskeinen tiedontuottaja on ihminen ja hänen kokemuksensa, myös silloin kun hän on yhteiskunnallisen tuen ja palvelujen tarvitsijana esimerkiksi lastensuojelussa. 

Lastensuojelun epäonnistumisen tarinat nousevat jatkuvasti yleiseen keskusteluun. Sen sijaan tiedämme aika vähän siitä, millaiset seikat ja tekijät kertovat onnistuneesta lastensuojelusta. Lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa oli vuonna 2017 noin 56 000 lasta ja nuorta, lisäksi sijaishuollossa oli noin 18 000 lasta ja nuorta, heistä yhteiskunnan vastuulleen ottamia huostaanotettuja lapsia oli noin 12 000 - uskallan arvioida, vaikka kunnollista tutkimustietoa ei tästä olekaan, että lastensuojelu myös onnistuu auttamaan ja tukemaan perhettä sekä suojelemaan lasta ja nuorta hoidon laiminlyönniltä ja kaltoinkohtelulta. Lastensuojelun toiminnassa havaitut puutteet pitää tietenkin korjata.

Onnistumistarinoiden esille saaminen tuo lisää ymmärrystä ja tietoa lastensuojelun laatuun ja vaikutuksiin liittyvistä tekijöistä sekä siitä, mitä olisi tarpeen tehdä lasten ja perheiden tueksi jo varhaisemmassa vaiheessa, kun tuen tarve ilmenee. Onnistumisesta kertovaa tietoa tarvitaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edellytysten parantamisessa sekä lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta vahvistavien toimien kehittämisessä.

Epäonnistumisesta kertovien uutisten pohjalta myös vanhemmat, lapset ja nuoret, jotka itse tarvitsisivat apua ja tukea, muodostavat käsitystä lastensuojelun toiminnasta: uskallanko hakea apua, jos lastensuojelu toimii, kuten mediassa kerrotaan?

Lastensuojelun onnistumistarinoiden esille nostaminen luo myös luottamusta tämän päivän lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen siitä, että he voivat saada apua ja tukea lastensuojelusta. Lastensuojelua kohtaan tunnetaan pelkoa, joka voi viivästyttää avun hakemista.

Yhteiskunnan tulee tietää, miten se onnistuu lastensuojelun tehtävässään. Lastensuojelun ja perheiden kuntoutuksen yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuodessa noin miljardi euroa. Lastensuojelusta vastuussa olevat ovat tilivelvollisia myös toiminnan kustannus-vaikuttavuudesta. Yhteiskunta kantaa tiedontuottamisen vastuunsa heikosti.

Tietoa lastensuojelusta tuotetaan tietenkin osana asiakastyötä, mutta tietoa vaikutuksista ei saada tietojärjestelmistä raportoitua. Yhteiskunta vastuutehtävästään huolimatta, ei ole perustanut lastensuojelututkimukselle rakennetta, tutkimusohjelmaa ja perusresurssia.

Lapsiasiavaltuutettu ja monet lastensuojelutahot ovat ehdottaneet monien vuosien ajan, että lastensuojelun tutkimusta varten tarvitaan pitkäjänteinen tutkimusohjelma, sille tutkimusta organisoiva rakenne ja yhteistyöverkosto sekä perusresurssi, jolla tuotetaan jatkuvaluontoisesti monenlaista tietoa lastensuojelusta, myös onnistumisesta. Säätiöiden rahoitusrooli on nykyisin keskeinen, mutta on liian sattumanvaraista millaisiin tutkimuksiin kulloinkin saa eri säätiöistä rahoitusta. Näin ei voi olla yhteiskunnan vastuulla olevassa tehtävässä.

Oman tutkimushankkeeni tuloksia tullaan hyödyntämään nyt vielä suunnitteluvaiheessa olevassa tutkimushankkeessa, jossa kehitettäisiin lastensuojelun laadun ja vaikutusten seurantamallia organisaatioiden johtamisen ja toiminnan kehittämisen perustaksi. Lastensuojelusta vastaavien organisaatioiden nykyisistä seurantamalleista puuttuvat onnistumista kuvaavat mittarit.   

Onnittelut kaikille apurahasaajille - Kiitos!

Juhla oli Ritarihuoneella, jossa seiniä peitti aatelissukujen reliefit. 

Itse sain presidentilta 6.12.2018 oman ritarimerkkini.  

Järjestöt vauhdittavat lastensuojelututkimusta. THL tarkastelee blogissaan vastuu ja valtakysymyksiä lastensuojelussa.

Kirjoitin edellisessä blogitekstissäni lastensuojelututkimuksen edellytysten parantamisesta. Keskustelin asiasta STM:n Anteeksipyyntötilaisuudessa erään järjestöjohtajan kanssa, Hän veikin asian keskusteltavaksi muiden järjestöjohtajien kanssa. He julkaisivat yhteisen kannanoton 13.12.2016.

Tässä linkki kannanottoon. 

Kannanotto ei yksin riitä - tarvitaan päätöksiä. Olisi hienoa mikäli 100-vuotinen Suomi, esimerkiksi Eduskunta kohdentaisi perusrahoituksen ja perustaisi lastensuojelututkimuksen pysyvän insituution.

Vaikuta tahollasi kansanedustajiin. Itse pyysin Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen käynnistänyttä silloista ministeri, kansanedustaja Maria Guzeninaa vaikuttamaan ratkaisun saamiseksi.

Aiheen tiimoilta THL:n blogipalstalla Juhani Eskola, Tarja Heino ja Päivi Petrelius tarkastelevat yhteisartikkelissaan vallan ja vastuun tasapainoa lastensuojelussa. Vastuu asianmukaisista resursseista ja työoloista on aina päätöksentekijöiden, nykyisin kunnissa. Yhteiskunta kollektiivisesti vastaa siitä, että lapset eivät ole eriarvoisessa asemassa - nythän näin on. Valta ja vastuu kunkin lapsen kohtaamisesta on lastensuojelussa lapsen asiasta vastaavalla työntekijällä. Tällä työllä tulee olla asianmukaiset toimintaresurssit ja osaaminen.

Tästä THL:n blogiin. 

Vuosittaiset lastensuojelun valtakunnalliset tilastot julkaistiin joulun alla. Hienoinen laskusuuntaus mm. sijoituksissa ja huostaanotoissa. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi edelleen - mikä on sekä huono että hyvä asia, mikäli se merkitsee että lapsi ja perhe saa apua.

Kun vuoden 2015 aikana sosiaalihuoltolain yhteydessä myös lastensuojelun monia säännöksiä muutettiin niin, että perheiden pitäisi saada apua ilman lastensuojelun asiakkuuttaakin, pitäisi lastensuojelun tilastoja lukea rinnan SH-lain tilastojen kanssa. Tosin asiakastietojärjestelmistä ei monissakaan kunnissa saada ulos tietoa palvelutarpeen arvioinneista ja perheiden tuesta.

Tässä linkki LSKL:n uutiseen Lastensuojelun tilastoista.  

Tässä linkki THL:n Lastensuojelun tilastot sivuille.

Lastensuojelun menneisyys: valtion anteeksipyyntö kaltoinkohdelluilta. Lastensuojelua tulee myös tutkia ja valvoa - LOS juhla 20.11.2016

Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen (julkaistiin jo 6.4.2016) perusteella Anteeksipyyntö-tilaisuuden Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2016 Finlandia-talolla.

Tilaisuus oli koskettava. Myös menneisyys-tutkimuksen käynnistänyt kansanedustaja Maria Guzenina piti puheen. Samoin sijoitettuna olleiden nuorten aikuisten puheenvuorot liikuttivat tunteita.

Anteeksipyyntö tuli kovin myöhään, eikä valtio ole lupaamassa kaltoinkohdelluille korvauksia tai mahdollisuuksia saada kunkin yksilön tarvitsemaa erityistä tukea, kuten vertaisryhmiä, terapiaa.

Anteeksipyynnön lisäksi tarvitaan myös lastensuojelun valvontaa. Meiltä puuttuu kokonaan ns. järjestelmästä riippumaton valvontainstituutio, kuten monissa maissa on nimenomaan haavoittuneiden asiakasryhmien, kuten lastensuojelu, valvontaan perustettu. Nykyiset valvontakäytännöt ja mekanismit ovat puutteellisia. Suurin osa sijaishuollosta toteutuu nykyisin yksityisten yritysten toimesta.

-    Lastensuojelua tulee tutkia: säännöllisesti tuotettua tietoa tarvitaan erityisesti siitä, kuinka onnistutaan niiden lasten terveyden ja kehityksen turvaamisessa, jotka otetaan yhteiskunnan huostaan. Tutkimustietoa tulee tuottaa jatkuvaluontoisesti ja tutkimukselle tarvitaan pysyvät rakenteet ja tutkimusinstituutio. Lastensuojelun kehittämisen tulee myös perustua tutkimukseen. 

-    Vastaavankaltainen menneisyys-tutkimus tarvitaan myös vuosien 1983-2010 ajan sijaishuollosta. Toimin 1980-luvun taitteessa erityislastenkodin johtajana. Lastensuojelussa myös monien lasten osalta onnistutaan varmistamaan lapsen kehitys ja terveys. Tästä tosin emme juurikaan tiedä.

Ensi vuonna on Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. ITLA -Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö perustettiin (Sitran ohella) kun aiemmin juhlittiin pyöreitä vuosia 1987. ITLAn keskeinen tehtävä on lastensuojelututkimuksen edistäminen. 


Valtiovalta voisi vastuun eleenä perustaa 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pysyvän lastensuojelututkimuksen rakenteen ja varmistaa sille perusrahoituksen, jota voisi kohdentaa esim. pääomittamalla ITLA:aa. Toisin kuin Sitralla, ei ITLAlla ole juurikaan rahaa! ks. lisää tästä

Kun Roosa-nauhapäivänä yritykset ja kansalaiset keräävät rahaa syöpätutkimukselle, niin voisiko ITLA käynnistää vuosittaisen kansalaiskeräyksen? - tässä olisi minusta ideaa, sillä kansalaiset tietävät nykyisin lastensuojelusta ja tarpeista enemmän kuin aikoihin ja voisivat hyvinkin lahjoittaa säännöllisesti rahaa tutkimukseen. 

THL:ssä päättyi 2015 Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke, jota rahoitettiin mm. kansanedustajien kohdentamilla valtion budjetin "joululahjarahoilla"). LasKe-Tut -hanke järjesti mm. historiassaan toiset monitieteiset lastensuojelun tutkimuspäivät marraskuussa 2015. Siellä julkaistiin ehdotus Lastensuojelun tutkimuksen strategiaksi ja tutkimustoiminnan organisoinnista valtakunnallisesti ja alueellisesti, esimerkiksi Kansallinen THL:n johtama tutkimuksen verkosto, esimerkiksi Nuorisotutkimus-verkoston kaltaisesti. Alueelliset verkostot syntyisivät alueen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, osaamiskeskusten ja keskeisten kaupunkien ja yhteistyötahojen kanssa - ehkäpä tuleva sote-itsehallinto-organisaatio olisi sen kotipesä. 

Yllä olevia asioita olen jo aiemmin ehdottanut eri blogeissani mm. Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen yhteydessä. Nyt yritän osaltani vauhdittaa tutkimustoiminnan rahoitusta ja organisointia, jotta asia saataisiin vihdoin alulle (ehkä taas kansanedustajien "joululahjarahoilla"). Olen lähettänyt asiasta aloitteen myös kansanedustajalle.

Lastensuojelun asiakkaat jäävät ilman tarvitsemiaan palveluja: lue STM/THL.n uutisesta

THL:n Huostaanoton syyt ja taustat (HuosTa) -tutkimuksen tulosjulkaisua odotellessa STM/THL julkaisivat 7.12.2015 ennakkouutisen. 

Sen mukaan lastensuojelun asiakkaiden taustalla vaikuttavat monenlaiset huono-osaisuuteen liittyvät tekijät, taloudellinen hadinko ja suoranainen köyhyys, mutta erityisen surullista on tieto siitä, että palvelujärjestelmä ei kykene lapsi, nuoria ja heidän perheitään auttamaan siten kuin on tarvetta.

Hälyttävää on, että 70 prosenttia aineiston lapsista tai nuorista ei ollut saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua, koska tarvittavaa palvelua ei ollut lainkaan tai riittävästi tarjolla. 

Erityisesti päihdepalvelujen saamisessa oli puutteita. Myöskään mielenterveyspalveluja ei saatu riittävästi. Sosiaalityöntekijäin arvion mukaan saaduista palveluista erityisen paljon lapsen tilannetta paransi viimeisen vuoden aikana muun muassa perheelle annettu kotiapu ja päivähoidon tuki lapselle.

Useamman kuin joka toisen sijoitetun lapsen arjessa vanhempi oli uupunut ja jaksamaton (58 %). Myös kasvatustyylin sopimattomuus lapsen tarpeisiin nähden sekä perheen sisäiset tai uusperheiden väliset vuorovaikutusongelmat ja ristiriidat olivat joka toisen lapsen tilanteessa vahvasti läsnä. Perheväkivalta tai sen uhka oli taustalla yli 20 prosentilla lasten tilanteessa.

Yhteistyössä ja työnjaoissa ja vastuissa on kehittämisen tarvetta. Sosiaalityössä työkuormitus on suuri -aika ei mitenkään voi riittää siinä määrin kuin lapset, nuoret ja perheet tarvitsisivat. 

Lue lisää uutisesta. 

Kansalaiskeräys käyntiin lastensuojelutkimukselle? Sipilän kärkihankkeena olevaan Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan mukaan myös lastensuojelututkimus.

Sipilän hallitus käynnistää useita kärkihankkeita, joista yksi on lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (linkki tekstin lopussa).

Muutosohjelman tarve on tullut esiin tutkimuksissa ja selvityksissä sekä aloitteissa, kuten esim. Lapsi- ja perhepalvelujen yhteensottava johtaminen- THL:n tutkimus- ja kehittämishankkeen julkaisema opas, Maria Kaisa Aulan toimikauden lapsiasianeuvottelukunnan aloitteet lapsi- ja perhepolitiikan koordinaation parantamiseksi, lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseksi, kansallisten lapsi-indikaattoreiden kehittäminen, lapsiperhepalvelujen muutosohjelma-aloite. Olen saanut olla mukana edellä mainituissa aloitteissa ja hankkeissa.

Kärkihankkeen tarve on nyt vieläkin suurempi, kun hallitus samaan aikaan vähentää resursseja.  

Muutosohjelman konkreettista sisältöä valmistellaan. Muutosohjelman tavoitteena on STM.n sivuilta löytyvän tekstin mukaan (linkki lopussa):

Suora lainaus:

1.     Muutosohjelmassa mallinnetaan palvelujen uusi kokonaisuus. Valtakunnallista muutostyötä tuetaan kuntakokeiluilla ja kohdistetuilla käynnistysavustuksilla.

2.     Muodostetaan uudistusta ohjaava ja toimeenpaneva koordinaatiorakenne. Vahvistetaan johtamista, henkilöstön osaamista ja monialaista yhteistyötä muutostyön kaikilla tasoilla.

3.     Luodaan alueelliset osaamis- ja tukikeskukset erityisen tuen ja avun tarpeessa oleville, vaikeasti oireileville lapsille ja nuorille. Keskuksissa yhdistetään lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö, lastensuojelun erityisosaaminen sekä lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen asiantuntemus.

4.     Mallinnetaan ja otetaan käyttöön lapsi- ja perhevaikutusten arviointi. Kärkihankkeen muutostyötä tuetaan kehittämällä väestölähtöistä budjetointia.

5.     Luodaan näyttöön perustuvien tuen ja hoidon menetelmien ”työkalupakit” ammattilaisille. Perustetaan valtakunnallinen vastuutaho, jonka vastuulla on uusien menetelmien näytön arviointi ja levittäminen siten, että menetelmät saadaan laajasti kuntien ja ammattilaisten käyttöön.

6.     Luodaan uusia, vanhemmuutta tukevia matalan kynnyksen palveluja mm. digitaalisia palvelumahdollisuuksia hyödyntäen. Otetaan valtakunnallisesti käyttöön kaikille lapsiperheille suunnattu perhekeskusmalli, joka kokoaa julkisten matalan kynnyksen palvelujen yhteyteen myös järjestöjen, seurakuntien ja vertaistuen palvelut. 

Suora lainaus päättyy.  

Harmillisesti tekstissä ei ole suoranaisesti lastensuojelun kehittämiseen liittyvää mainintaa. Eerikan menehtymisen johdosta tehtiin lukuisia selvityksiä ja aloitteita. Aulikki Kananojan johtaman ryhmän julkaisema Toimiva lastensuojelu -raportti käynnistikin mm. THL:ssä kohta päättyvän Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeen, jonka järjestämänä oli nyt historiassaan toiset monitieteiset tutkimuspäivät 8-9.10.2015. Siellä julkaistiin ehdotus lastensuojelun tutkimuksen strategiaksi ja toiminnan organisoinniksi. 

Jos mistä, niin lastensuojelusta tarvitaan tutkittua tietoa! 

... mutta se ei synny ilman tutkimusrahoitusta ja jonkinlaista institutionaalista rakennetta sekä kansallisesti että alueellisesti. Tällainen rakenne voisi olla verkostomainen: kansallinen THL:n johtama tutkimuksen verkosto esimerkiksi Nuorisotutkimus-verkoston kaltaisesti. Alueelliset verkostot syntyisivät alueen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, osaamiskeskusten ja keskeisten kaupunkien ja yhteistyötahojen kanssa - ehkäpä tuleva sote-itsehallinto-organisaatio olisi sen kotipesä. 

Voisiko lastensuojelututkimuksen kehittäminen ja sen perusrahoituksen järjestäminen olla osa tätä hallituksen kärkihanketta?

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahastoksi perustettiin aikanaan ITLA, joka on mm. tätä hallituksen kärkihankkeena olevaa muutosohjelmaa ollut toiminnallaan perustelemassa ja edistämässä - hienoa. ITLA:lla ei kuitenkaan ole juurikaan rahaa, tosin kuin SITRAlla, joka perustettiin myös itsenäisyyden juhlavuoden rahastoksi aikanaan. 

Kansalaiskeräys lastensuojelututkimukselle -ottaisiko ITLA tämän organisoinnin tehtäväkseen?

Kun Roosa-nauhapäivänä yritykset ja kansalaiset keräsivät rahaa syöpätutkimukselle, niin kävipä ajatuksissani, että voisiko ITLA käynnistää vuosittaisen kansalaiskeräyksen? - tässä olisi minusta ideaa, sillä kansalaiset tietävät nykyisin lastensuojelusta ja tarpeista enemmän kuin aikoihin ja voisivat hyvinkin lahjoittaa säännöllisesti rahaa tutkimukseen. 
------------ 

Tässä linkki Lastensuojelun tutkimuspäiville 8-9.10.2015.

Tässä linkki Sipilän hallituksen kärkihankkeeseen.

Tässä linkki kohta päättyvään Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeeseen.

Tässä linkki ITLAn sivuille.