Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki hyväksyttiin 12.3.2015: keskeiset alan tutkinnot ovat jatkossa laillistettuja

Sosiaalihuollon keskeiset ammatit (sosiaalityöntekijä ja sosionomi sekä geronomi) ovat jatkossa laillistettuja ammatteja. Tutkinnon suorittaneen tulee hakea Valvira:lta laillistamista, jotta voi toimia laillistamista edellyttävissä työtehtävissä. Työnantaja voi tarkistaa henkilön oikeuden toimia ko.työtehtävässä rekrytoidessaan henkilöstöä. Nimikesuojattuna tutkintoja tulee olemaan sosiaali- ja terveysalan lähihoitaja-tutkinto, siitä päättää lain voimaantulon jälkeen Valtioneuvosto.

Työnantajat määrittävät millaista osaamista eri työtehtävissä tarvitaan ja millaisella koulutuksella työtehtävää voi hoitaa. Uuden sosiaalihuoltolain myötä uskon, että kunnissa on suuri tarve jatkaa ns.tehtävärakenneuudistuksia, jossa haetaan optimaalinen osaaminen ja tutkinto, jolla voi toimia eri tehtävissä. 

Paine sosiaalityöntekijöiden saatavuuteenhan tulee lisääntymään, sillä ammattihenkilölain myötä sosiaalityöntekijän sijaistaminen on jatkossa mahdollista vain sosiaalityön maisteri-opiskelijalle (12§). Jatkossa ei enää kokenut sosionimi AMK-tutkinnon suorittanut voi toimia määräaikaisestikaan sijaisena, eikä myöskään maisteritason sosiaalityön tutkinnon suorittanut sosionomi ylempi AMK.

Silloin kun asiasta on erikseen lainsäädännössä säädetty, voi tiettyjä työtehtäviä ja asiakaskohtaisia päätöksiä tehdä vain laissa mainittu viranhaltija. Lastensuojelulain osalta sosiaalityöntekijä toimii lapsen vastuutyöntekijänä ja hän voi päättää lasta koskevat asiat siten kuin lastensuojelulaissa ja jatkossa myös sosiaalihuoltolaissa määrätään. 

Sosiaalihuoltolain mukaisesti erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arvioinnin tekee sosiaalityöntekijä. Lapsella voi olla myös erillinen omatyöntekijäkin. Lapsiperheen palvelujen ja tuen tarve selvitetään sosiaalihuoltolain mukaisesti, ja tuki myös järjestetään sosiaalihuoltolain mukaan myös tilanteissa, joissa lapsella on erityisen tuen tarve ja arvioidaan tuki pystyttävän järjestämään ilman lastensuojelun asiakkuutta. Vain silloin kun on lapsi tarvitsee erityisesti lastensuojelulain mukaisia tukitoimia, sovellettavaksi tulee lastensuojelulaki. Lakien tuomia muutoksia olen käsitellyt jo aiemmin blogeissani.  

Ammattihenkilölaki tulee voimaan 1.1.2016. Kritisoin lain kehnoa valmistelua ja puutteellista taustaselvittämistä jo aiemmin: voit lukea tuon blogikirjoitukseni tästä. 

Julkaisin ammattihenkiölaista myös postauksen Sosiaalialan uudistuva osaaminen -Metropolian blogissa. Siihen kokosin myös linkit hyväksyttyyn lakiin sekä lain kuulemistilaisuuden lausuntoon ja kuvaukseen sosionomi ylempi AMK-tutkinnosta. 
Voit lukea tuon postauksen tästä. 

Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain keskeisistä muutoksista kirjoitin tässä postauksessa.
  

Hyvä kansanedustaja: sosiaalihuollon ammattihenkilölaki kannattaisi myös siirtää seuraavalle eduskunnalle uuteen valmisteluun

Surullinen ja turhauttava uutispäivä!  -onneksi töissä oli kivaa.

Sote-lakiesitys jää kalkkiviivoille, mutta heikosti valmisteltu sosiaalihuollon ammattihenkilölaki-esitys etenee eduskunnan tämänpäiväisen 5.3.2015 valiokuntamietinnön perusteella hyväksyttäväksi. (linkki mietintöön tekstin lopussa)

Ammattihenkilölakiesityksen valmistelussa on katsottu vain peräpeiliin ja laki rakentuu yli 10 vuotta vanhan sosiaalihuollon kelpoisuuslain pohjalle täydellisesti unohtaen, että tässä välissä on ammattikorkeakouluissa vuodesta 2005 lähtien koulutettu satoja sosiaalityöhön suuntautuneita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jotka varmasti ovat osaavia ja päteviä toimiakseen myös sosiaalityöntekijän tehtävissä -toki he sijoittuvat hyvin myös muihinkin töihin.

Lakiesitys edennee ensi viikolla 9.3.2015- täysistuntoon hyväksyttäväksi.
Jos kukaan kansanedustajista ei esitä ja äänestytä lain 7 § muutosta, niin tältä osin eduskunta hyväksyy lain hallituksen esittämässä muodossa. Lakiesityksen muutama muukin kohta vaatisi perusteellisempaa arviota, esim. sijaistamispykälä ei varmasti helpota työvoimapulaa ja hankaloittaa asiakastyötä.

Itse toivoisin, että lakiesityksen annettaisiin raueta ja ammattihenkilölaki valmisteltaisiin kunnolla uudelleen, nythän valmistelun tulos on yksittäisen virkamiehen luomus.

Tässä valmistelussa pitäisi tehdä kunnollinen arvio mm. sosiaalityön tehtävissä (sosiaalihuoltolain 15 §) vaadittavasta osaamisesta ja siitä millaisella ylemmän korkeakoulututkinnon koulutuksella Suomessa nykyisin tuotetaan tämä osaaminen. Nythän lain valmistelussa ei ole ollut minkäänlaista selvitystä siitä, millaista osaamista yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sosiaalityön ylemmmän korkeakoulututkinnossa tuotetaan.

Ja valmistelutyö pitää tehdä OKMn ja STMn sekä korkeakoulujen ja työelämän yhteistyönä. 

Sote-valiokunnan mietinnössä ei edes vaivauduta kommentoimaan valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden esittämiä näkemyksiä. Kiire on ollut valiokunnan sihteereillä. Lue mietintö tästä.

---------

Sote-lakia on väännetty vuositolkulla ja lisää vuosia valmisteluun vielä tulossa. Monia sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallisia uudistuksia on jäänyt odottamaan rakenteellisia ratkaisuja. Uudistukset ovat aivan välttämättömiä.

Sote-uudistuksen ja rakenteiden tulisi kuitenkin lähteä väestöryhmien tarpeiden pohjalta. Jos näin tehtäisiin, niin sellaiset palvelut kannattaisi saattaa yhteisen johtamisen piiriin, jotka toimivat saman väestöryhmän palveluissa. Nyt "täydelliseen palvelujen integraatioon" ajetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa, kun esim. lasten, nuorten ja perheiden osalta inegrointi pitäisi tapahtua erityisesti koulun ja päivähoidon toiminnan kanssa, toki neuvola ja kouluterveydenhuolto ymv. on tärkeä olla mukana samassa lapsiperhepalvelujen toiminnossa. Samoin aikuisten palvelujen osalta, suurempi integroinnin tarve on työvoimahallintoon ja koulutukseen, kuin yksin terveydenhuoltoon.

Puhun siis ns. elämänkaari-ajattelusta, jota olen ollut jo Kuntaliiton töissäni edistämässä -taisi olla PARAS-hankkeen aikana kun ensimmäisen artikkelin tästä kirjoitin v.2006.

Ja sosiaalihuollon toiminnassa järjestöt ja paikallisyhteisöt -yhteistyön pitäisi olla keskiössä. Toki sosiaalihuollossakin on keskitettäviä erityispalveluja, mutta suurin osa ihmisen sosiaalisesta ja arkisesta hyvinvoinnista on paikallisyhteisöissä.

Saa nähdä mihin suuntaan edetään.

Vapaus valita toisin -ajankohtaisseminaarissa tehdään ensimmäisiä  uusia sote-tiekarttoja?

Sote – himmelien himmeli vai tiekartta hyvinvointiin

Maanantaina 9.3.2015 klo 16 – 18.00

Paasitornin Karl LIndahl-salissa, Paasivuorenkatu 5

Ennen kuin nykyinen eduskunta jää maaliskuussa vaalitauolle, tiedetään eduskunnan kanta sote-lakiesitykseen.

Ohjelma:

·         Tervetuloa: Kaarin Taipale, kaupunkitutkija ja VVT:n puheenjohtaja

·         Valmisteilla olevan sote-uudistuksen keskeiset piirteet, Markku Pekurinen, tutkimusprofessori

·         Sote-uudistus ja sosiaaliset oikeudet, professori Juhani Lehto

·         Julkinen vai yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa, erikoistutkija Heikki Taimio

Keskustelua ja seminaaria luotsaa Jouko Kajanoja, yhteiskuntapolitiikan dosentti

Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin.

Toimin Vapaus valita toisin -yhdistyksen hallituksessa. Lue lisää tästä

Hyvä kansanedustaja, koulutamme sosiaalityön osaajia myös lastensuojelutyöhön

Eerikan tapauksesta syytettynä olevien ammattilaisten oikeuskäsittelyn yhteydessä on oltu huolissaan myös lastensuojelutyöntekijöiden virassa toimivien pätevyydestä sekä suuresta vaihtuvuudesta ja sosiaalityön työvoimapulasta. Monia parannustoimia tarvitaan kunnissa, mutta yksi liittyy lainsäädäntöön.    

Meillä on edelleen siis suuri sosiaalityön työvoimapula mutta silti sosiaalityöhön ammattikorkeakoulussa koulutetut maisteritason osaajat eivät saisi vieläkään pätevyyttä Suomessa - jos hallituksen ammattihenkilölaki-esitykseen ei tehdä nyt muutosta.  

Käytännön sosiaalityössä voidaan hyödyntää molemmista koulutusputkista valmistuneiden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamista. Tavallaan verrannollinen tilanne on päivähoidossa: Lastentarhanopettajan tehtävissä toimii sekä kasvatustieteen kandeja että LTO-opinnot tutkinnossaan suorittaneita sosionomeja -monipuolisesta tutkinto-osaamisesta hyötyvät lapset ja perheet, ja työvoimapula olisi melkoinen ilman sosionomi-taustaisia lastentarhanopettajia.  

Sosiaalialan AMK-verkosto oli perjantaina 13.2.2015 kuultavana eduskunnassa (linkki lausuntoon on blogin lopussa).

Sosiaalityöhön suuntaavan sosionomi (ylempi AMK) tutkinnon tuottaman osaamisen ja työmarkkina-aseman kuvaamiseksi laadimme myös esitteen, joka löytyy myös Valtakunnallisen sosiaalialan AMK-verkoston nettisivuilta (ks. linkki lopussa).

——————————————————————-

Hyvä kansanedustaja

Käsittelyssänne on sosiaalihuollon ammattihenkilölaki (HE 354/2014 vp), johon tulisi tehdä muutos koskien oikeutta toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä.  

Jo vuosien ajan käydyssä keskustelussa virheellisesti väitetään, että hyväksymällä sosiaalityöhön suuntautuvalle sosionomi ylempi AMK-tutkinnolle kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin, madallettaisiin koulutusvaatimuksia - tästähän ei ole lainkaan siis kyse. Yliopiston sosiaalityön maisteritutkinto ja sosionomi ylempi AMK-tutkinto ovat molemmat ylempiä korkeakoulututkintoja sosiaalityön alalla ja tuottavat osaamisen sosiaalityön tehtäviin. Tämän perustelen alla olevasti.   

Virkamiestyönä valmisteltu lakiesitys sivuuttaa nyt täysin sosiaalityöhön suuntaavan ammattikorkeakoulussa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamisen hyödyntämisen työmarkkinoilla. On erikoista, että tässä taloudellisessa tilanteessa on varaa edelleen jättää huomioimatta useiden satojen jo sosiaalityöhön koulutettujen osaaminen, varsinkin kun sosiaalityön työvoimapula on suuri.

Sen sijaan 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 30) kuvataan sosiaalityön yliopistokoulutuksen kehittämistä, joka perustuu vuosittaisiin eduskunnan myöntämiin ylimääräisiin joululahjamäärärahoihin, joilla koulutetaan muiden yhteiskuntatieteiden aineiden opiskelijoita sosiaalityöhön.

Kuten tiedätte, ylempi AMK -tutkinto on kaksiportaisessa korkeakoulujärjestelmässämme samantasoinen (EQF 7) ylempi korkeakoulututkinto kuin yliopistojen maisterin tutkinnot. Lakiesitys ei kuitenkaan ota lainkaan huomioon, että jo vuodesta 2005 lähtien on myös ammattikorkea-kouluissa voinut suorittaa sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon. Täydellisestä sivuuttamisesta kertoo sekin, että hallituksen esityksessä ei edes kuvata sosiaalialan ylempi AMK -tutkinnon laajuutta ja sen tuottamaa osaamista. Lakiesitys siirtää uuteen lakiin sosiaalihuollon henkilöstön vanhan kelpoisuuslain sisällön, joka ei vastaa tämän ajan eikä tulevaisuuden tarpeisiin. 

Muutos tulisi tehdä lakiesityksen 7 §:n säännökseen sosiaalityöntekijän tehtävään laillistamisesta:

….harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut Suomessa sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.  

Sosiaalityön tehtävissä tarvittava osaaminen 

Sosiaalityöhön suuntaava ylempi AMK -tutkinto tuottaa uudessa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014 tarkoitetun sosiaalityön (15 §) osaamisen sekä osaamisen ammatillisiin ja hallinnollisiin johtotehtäviin (HE sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 9 §).

                                

Sosiaalityön osaaminen kertyy kahdeksan vuoden ajanjaksolla:

-       sosiaalityöhön suuntaavat opinnot AMK-tutkinnossa (3,5 vuoden opinnot ja niihin kuuluvat työelämäharjoittelut, 210 op),

-       tutkinnon suorittamisen jälkeen karttunut vähintään kolmen vuoden sosiaalialan työkokemus sekä

-       sosiaalityöhön suuntaavat opinnot ylempi AMK-tutkinnossa (1,5 - 2 vuotta, 90 op).

Ylemmän korkeakoulututkinnon opintojen laajuus on siten ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sama eli 300 op. Sosionomi ylempi AMK -tutkinto tuottaa osaamista niin asiakastyöhön ja sen koordinointiin ja organisointiin, hallintoon ja johtamiseen kuin myös suurten sosiaalityön rakenteiden ja ilmiöiden kokonaisuuksien hallintaan ja tutkimukselliseen kehittämiseen. Tämän esitämme sosiaalialan valtakunnallisessa AMK-verkostossa valmisteilla olevassa tutkinnon osaamisen ja työmarkkinoille sijoittumisen kuvauksessa (valmistuu vielä helmikuussa -15).

Sisäinen ristiriita lakiesityksessä: sijaiseksi kelpaa lähes millä osaamisella tahansa

Esityksessä sijaisuussäännös (12 §) ja säännös oikeudesta harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia (7 §) ovat keskenään ristiriitaisia. 

Lakiesitys avaa mahdollisuuden toimia tilapäisesti sosiaalityöntekijänä muille soveltuvan (ei siis edes sosiaalialalle suuntaavan) korkeakoulututkinnon suorittaneille (12§), mutta ei mahdollista laillistamisen hakemista sosiaalityön osaamisen tosiasiassa hallitseville sosiaalityöhön suuntaavan ylempi AMK – tutkinnon suorittaneille sosionomeille (7 §).

Tällaista ristiriitaa on vaikea hyväksyä tilanteessa, jossa sosiaalityöntekijöinä työskentelee runsaasti epäpäteviä henkilöitä muulla kuin sosiaalialan koulutuksella. 

Muussa maassa suoritetulla tutkinnolla kuitenkin mahdollisuus hakea laillistamista  - suomalaisella tutkinnolla ei!

Kuten lakiesityksen taustoituksesta ilmenee monissa Euroopan maissa sosiaalityöntekijän tutkinto sijoittuu EQF 6 -tasolle ja on bachelor -tutkinto kuten sosionomien (AMK) tutkinnot Suomessa. Näin suomalaisen sosionomi (AMK) tai sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltija voi hakeutua johonkin muuhun EU- tai ETA -valtioon sosiaalityöntekijäksi. Samoin vastaavalla ulkomailla suoritetulla tutkinnolla kuin mitä ovat suomalaisten sosionomien (AMK) suorittamat tutkinnot, voi hakea Suomesta laillistamista sosiaalityöntekijän ammattiin.

Miksi Suomessa suoritetulla sosiaalityöhön suuntautuneella ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella ei ole mahdollisuutta toimia sosiaalityötekijänä? 

Ylempi AMK-tutkinnon suorittaneilla on hyvä osaaminen ammatillisiin ja hallinnollisiin johtotehtäviin (sosiaalityöntekijän erityiset velvollisuudet, HE 8 §)

Minimissään kahdeksan vuoden sosiaalityöhön suuntaava AMK-opintopolku sisältää johtamisopintoja sekä hallinnollisiin ja esimiestehtäviin liittyvää käytännön harjoittelua. Sosiaalityöhön suuntaavassa sosionomi ylempi AMK-tutkinnossa johtamisopintojen määrä vaihtelee eri ammattikorkeakouluissa. Tavallisimmin niitä karttuu 15 - 30 op, jonka lisäksi opiskelijan master-opinnäytetyö (30 op) voi kohdentua johtamiseen.

Tämän lisäksi heillä on jo AMK-tutkinnossa suoritettuja johtamisopintoja. Useilla on myös jo työelämän esimiestyökokemus. Toisin kuin yliopistojen sosiaalityön maisterin opinnoissa, on sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittaneella hyvä osaamispohja johtamis- ja hallintotehtäviin.

Työelämä ja asiakkaat hyötyvät

Muutosesitys tukee hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumista ja mahdollistaa työmarkkinoille korkeakoulutuksen duaalimallin tuottaman osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Yliopistojen tieteellisen ja ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen ja työelämälähtöisen kehittämistoiminnan orientaatioiden yhdistäminen sosiaalityössä toisi työnantajien ja asiakkaiden tarpeisiin toisiaan täydentävää osaamista. Laillistamisasiakirjojen liitteistä käy ilmi tutkinnon tarkempi sisältö. 

Ehdotettu ratkaisu lisäisi mahdollisuuksia ratkaista sosiaalityön työtehtävän kannalta joustavasti mikä on tarkoituksenmukainen koulutustausta kulloinkin kyseessä olevaan sosiaalityöntekijän tehtävään kyseisessä työyhteisössä tai organisaatiossa. Tosiasiassa moniin eri organisaatioihin sosiaalityöntekijän tehtäviin rekrytoidaan jo nyt sosiaalityöntekijöiksi sosionomeja (ylempi AMK), joilla on sosiaalityöhön suuntautuneet opinnot.

Sosiaalityöhön suuntaava sosionomi ylempi AMK- tutkinto tuottaa sosiaalityön osaamisen

Lakiesitys on valmisteltu ministeriössä virkamiehen toimesta ilman riittävää avointa keskustelua lainsisällöstä ja kiireellä, mm. lausunnon antamiseen annettiin viikko aikaa (24.11.-2.12.). Vasta tuolloin 24.11.2014 oli ensimmäistä kertaa edes saatavilla lain valmisteluaineisto. Kuulemistilaisuutta (ma 10.11.) varten oli käytettävissä muutamaa päivää aiemmin toimitettu puutteellinen raakaversio lakiesityksestä, mm. tuolloin vielä kokonaan ilman vaikutusarviointeja. 

Tätä kuvaan Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogissa http://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2014/12/14/sosiaalityohon-vahvaa-osaamista-sosionomi-ylempi-amk-tutkinnolla-ratkaisuja-myos-sosiaalityontekijapulaan/ 

Ammattihenkilölakiesitys ei siis vielä kymmenen vuoden jälkeenkään (tutkinto on ollut virallinen osa koulutusjärjestelmää v.2005 lähtien) tunnusta sosionomi ylempi AMK-tutkinnon tuottamaa osaamista eikä käytännössä tutkinnon olemassa oloakaan. 

Tämä ei voi olla järkevää koulutuspolitiikkaa ja yhteiskunnan resurssien käyttöä. 

Toivon, että lakiesitystä muutetaan 7 §:n osalta.

Annan mielelläni asiassa lisätietoja, helmikuussa 2015

Sirkka Rousu

yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

sirkka.rousu@metropolia.fi, p. 040 714 5157 

Katso: Valtakunnallisen sosiaalialan AMK-verkoston lausunto 13.2.2015 asiaan.

Katso: Esite "Sosionomi (ylempi AMK) -maisteritason tutkinto. Käytännöllistä viisautta ja ammatillista sosiaalityön asiantuntijuutta". Esite tästä.

Sosiaalialan - mukaan lukien lastensuojelu, ammattihenkilölaki tuo laillistamisprosessin ja määrittää osaamista

Sosiaali- ja terveysministeriössä on yksittäisen virkamiehen toimesta kirjoitettu lakiehdotusta ammattihenkilölaiksi, joka toisi laillistamisprosessin myös sosiaalialalle ja määrittää joidenkin tehtävien osalta ne tutkinnot, joilla ko.tehtävää on kelpoinen hoitamaan.

Valmisteluprosessi on toteutunut hyvin virkamiesvetoisesti eikä tietoa valmisteluteksteistä ole ollut saatavilla, muutamia kuulemisia on ollut. Valmistelutyössä ei ole ollut monipuolista työryhmätyöskentelyä. Näin ei kannattaisi lakeja enää nykymaailmassa laatia.

Kuten aiemmissa blogikirjoituksissani olen kertonut, sosiaalihuoltolaista siirrettiin asioita säädettäväksi tällä ammattihenkilölailla.

Sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkostoa kuultiin STM:n tilaisuudessa 10.11.2014. Julkaisen verkoston kannanoton tekstin myös tässä - lausunto on lähetetty eri tahoille huomioonotettavaksi mm. eri työnantajaorganisaatioille. Teksti on siis julkinen ja mieluusti sitä saa levittää.

Julkaisen tässä lyhennelmän, johon koottiin kehittämisehdotukset. Koko lausunto löytyy verkoston sivuilta. Kansiosta dokumentit.

Oman päätyöni näkökulmasta keskeistä on, että sosionomi ylempi AMK-tutkinnon tuottama sosiaalityön sekä johtamisen osaaminen vihdoin tunnustetaan - tätä ei lakiluonnoksessa ole. Siksi on taisteltava.

Sosiaalialan AMK–verkosto                                                                                                               11.11.2014

SOSIAALIALAN AMMATTIKORKEAKOULUVERKOSTON KEHITTÄMISEHDOTUKSET HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSEEN LAIKSI SOSIAALIHUOLLON AMMATTI-HENKILÖISTÄ JA ERÄIDEN SIIHEN LIITTYVIEN LAKIEN MUUTTAMISEKSI

Laillistamisesta säätäminen on tarpeen

Sosionomien ammatinharjoittamisoikeuden periaatteista (laillistetut ammattihenkilöt) sekä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden ohjauksesta ja valvonnasta ja ammattieettisistä velvoitteista säätäminen ehdotetulla tavalla on kannatettavaa. Samoin pidämme tärkeänä ammattieettisistä velvollisuuksista säätämistä laki-luonnoksen mukaisesti.

Sosionomikoulutusten vetovoima ja läpäisyaste ovat erinomaisia. Sosionomit (AMK) ja (ylempi AMK) myös työllistyvät valtakunnallisesti hyvin koulutustaan vastaaviin sosiaalihuollon tehtäviin ja työelämän palaute heidän osaamisestaan on positiivista. Sosionomikoulutuksen valtakunnallisuus, laatu ja volyymi vastaavat hyvin myös tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.

Sosiaalityöntekijäpula ja kelpoisuus sosiaalityöntekijäksi myös ammattikorkeakoulun ylemmällä korkeakoulututkinnolla

Ammattihenkilölailla on taattava tasavertaiset mahdollisuudet hakea laillistamispäätöstä sekä ammattikorkeakoulussa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut (sosionomi ylempi AMK) että yliopistosta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut (ks. lakiluonnoksen 7 §), silloin kun korkeakoulututkinnon painopiste on ollut sosiaalityön opinnoissa. Kuten lakiluonnoksen 13 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, niin laillistamishakemuksen liitteistä ilmenisi hakijan mahdollinen pätevyys sosiaalityöntekijäksi.

                                

Ammattikorkeakouluverkosto ei esitä tätä mahdollisuutta niille ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneille, joilla tutkinnon sisältö on painottunut esimerkiksi johtamiseen ja kehittämiseen tai terveyden edistämiseen

Perustelut:

1.    Menettely on hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden suuntainen ja mahdollistaa työmarkkinoille korkeakoulutuksen duaalimallin tuottaman osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Se tuo työmarkkinoille samantasoista (EQF 7) osaamista sosiaalityön viitekehyksestä kuin yliopistojen sosiaalityön maisteritutkinnot, mutta soveltavan tutkimuksen sekä työelämälähtöisen kehittämistyön orientaatioilla. Tieteellisen ja soveltavan tutkimuksen orientaatioiden yhdistäminen sosiaalityössä toisi työnantajien ja asiakkaiden tarpeisiin toisiaan täydentävää osaamista. Sosionomin (ylempi AMK) osaaminen kohdentuu esimerkiksi juuri sellaisiin osaamistarpeisiin, joita tulevan sosiaalihuoltolain (HE 164/2014 vp) sosiaalityön säännöksessä (15 §) sosiaalityöntekijöiltä edellytetään.

2.    Menettelyn käyttöönotto edustaisi proaktiivista ja joustavaa tarkoituksenmukaisuusharkintaan pohjautuvaa asiakas- ja työmarkkina-keskeistä toimintaa sote-alan tuleviin suuriin työvoimatarpeisiin vastaamisessa alan ammattilaisten eläköityessä, resurssien niukentuessa ja palvelutarpeiden kasvaessa. Ratkaisu lisäisi työnantajien mahdollisuuksia päättää siitä, mikä on tarkoituksenmukainen koulutustausta kulloinkin kyseessä olevaan sosiaalityöntekijän tehtävään kyseisessä työyhteisössä tai organisaatiossa. Tosiasiassa moniin eri organisaatioihin sosiaalityöntekijän tehtäviin rekrytoidaan jo nyt sosiaalityöntekijöiksi sosionomeja (ylempi AMK), joilla on sosiaalityöhön suuntautuneet opinnot. Koska tällä hetkellä jo palkataan sosiaalityöhön myös ammattikorkeakouluista valmistuneita, niin on välttämätöntä, että uusi lainsäädäntö reagoi positiivisesti näihin rekrytointitarpeisiin. Henkilöstö- ja tehtävärakenteiden kehittämisen tueksi tarvitaan lainsäädännön ohjausta myös tässä asiassa.

3.    Monissa Euroopan maissa sosiaalityöntekijän tutkinto on EQF 6 -tasolle sijoittuva bachelor -tutkinto kuten sosionomien (AMK) tutkinnot Suomessa. Näin suomalaisen sosionomi (AMK) tai sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltija voi hakeutua johonkin muuhun EU- tai ETA -valtioon sosiaalityöntekijäksi. Samoin vastaavalla ulkomailla suoritetulla tutkinnolla kuin mitä ovat suomalaisten sosionomien (AMK) suorittamat tutkinnot voi hakea Suomesta laillistamista sosiaalityöntekijän ammattiin.  Yhdenvertaisesti myös suomalaisten em. sosiaalityöhön soveltuvien ylempien AMK-tutkintojen suorittaneiden henkilöiden tulee voida hakea Suomessa oikeutta toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä. Näin ollen ei myöskään yliopistoille opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella (1040/2013) säädetty velvollisuus järjestää sosiaalityön koulutusta voi sulkea pois mahdollisuutta säätää sosiaalityön teorialle ja tutkimukselle pohjautuvien ja sosiaalityöhön menetelmiin painottuvien suomalaisten sosiaalialan ylempi AMK-tutkintonimikkeen haltijoille oikeutta hakea laillistamispäätöstä sosiaalityöntekijän ammattiin.

4.    Ammattihenkilölakiluonnoksen 12 §:ssä ehdotetaan sosionomeille mahdollisuutta toimia määräaikaisena sosiaalityöntekijän sijaisena. Jos tämän katsotaan olevan mahdollista, niin silloin myös ne sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltijat, joiden opintojen sisällöt ovat tosiasiassa sosiaalityön opintoja ja joilla on myös runsaasti alan työkokemukseen perustavaa osaamista, tulisi luonnollisesti oikeuttaa hakemaan laillistamispäätöstä sosiaalityöntekijän ammattiin.

Sosiaalityöntekijäpula ja muodollisesti pätevän ammattihenkilön sijaistaminen

Lakiluonnoksessa ehdotetun sijaan esitämme, että sosiaalityöntekijäksi opiskelevat sekä sosiaalityöhön soveltuvaa ylempää AMK-tutkintoa opiskelevat henkilöt voivat tiettyjen opintojen suorittamisen jälkeen toimia sosiaalityöntekijän sijaisina ja sosionomiopiskelijat sosionomin sijaisina. Näin ollen 12 §:n säännös on kirjoitettava uudelleen tämän selkeän myös terveydenhuollon ammattihenkilölakiin (559/1994 2 §) sisältyvän mallin mukaisesti.

Hallinnolliset ja ammatilliset johtotehtävät

Sosiaalihuollon kelpoisuuslain 10 §:n 1, 2 ja 4 momentin säännösten mahdollisen kumoamisen vuoksi ammattihenkilölakiin tarvitaan oma säännös sosionomien ja geronomien (AMK ja ylempi AMK) erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Säännöksen tulee sisältää ylempi AMK-tutkintojen soveltuvuus sekä hallinnollisiin että ammatillisiin johtotehtäviin ja lisäksi sekä AMK- että ylempi AMK-tutkinnon suorittaneiden soveltuvuus vastata asiakastyön ohjausta sisältävistä johtotehtävistä. Mikäli nämä muutokset eivät ole mahdollisia, niin tällöin nykyisen kelpoisuuslain 10 §:n 1, 2 ja 4 momentit on säilytettävä voimassa.

Kuntoutuksen ohjaaja (AMK)

Kuntoutuksen ohjaaja (AMK) -tutkintonimikkeen jättäminen pois sosiaalihuollon ammattihenkilölaista asettaa tutkinnon suorittaneiden korkeakoulutettujen ammatti-henkilöiden suuren joukon ja sitä parhaillaan suorittavat opiskelijat hyvin epäselvään asemaan sosiaali- ja terveysalan työmarkkinoilla. Huolimatta siitä että parhaillaan on käynnissä STM:n ja OKM:n kuntoutukseen liittyvä selvityshanke, niin kuntoutuksen ohjaaja (AMK) -tutkintonimikkeen laillistamisesta olisi säädettävä osana sosiaalihuollon ammattihenkilölakia. Mikäli myöhemmin ilmenee tarve laillistamisen säätämisestä jonkun muun lain yhteydessä, voitaneen tällainen muutos lainsäädäntöön tehdä tulevaisuudessa.

Jaana Manssila                                                 Päivi Niiranen-Linkama                                    puheenjohtaja                                                    varapuheenjohtaja                      

Metropolia Ammattikorkeakoulu                       Mikkelin Ammattikorkeakoulu                           jaana.manssila@metropolia.fi                           paivi.niiranen-linkama@mamk.fi   

Puh. 0400 578 274                                                    Puh. 040 848 6905                                                                                                                                                       

Ensimmäiset Lastensuojelun monitieteiset tutkimuspäivät -upeaa. Lastensuojelun resurssit Vantaalla ja muualla.

Syyskuussa osallistuin Lastensuojelun tutkimuspäiville, jotka lienevät historiassa ensimmäiset. Lastensuojelua tarkasteltiin / "piiritetttiin" monesta näkökulmasta ja monitieteisesti. THL.n ko.vastuualueen päällikkö jo lupaili tämänkaltaiselle tutkimuspäivälle jatkoakin. Upeaa.

Lastensuojelun tuloksellisuus teema oli myös keskusteluissa: miten tuottaa näkyväksi se, mitä asiakkaana olevan lapsen ja perheen osalta ollaan saatu aikaan. Miten erityisesti asiakaskohtaisesta arvioinnista syntynyttä tietoa voitaisiin kirjata myös tietojärjestelmiimme niin, että saadaan koottua tilastollistakin tietoa asiakastyön vaikuttavuudesta. Itse muistutin, että Tikesos sosiaalihuollon tietojärjestelmähankkeessa on vuosia sitten laadittu määritykset, miten tieto kirjattaisiin. Näitä määrityksiä ei vain ohjelmistotalot ole tietojärjestelmiimme toteuttaneet. Siihen tarvittaisiin esim. STM:n määräys. Keskustelua vauhditti Mikael Leiman ja Tuija Kotiranta.

Päivillä puhuttiin myös nuorten syrjäytymisestä, ja ainakin itse vakuutuin siitä, että meidän pitäisi paljon enemmän kiinnittää huomiota sosiaalisten suhteiden merkityksen ymmärtämiseen, ja myönteisten suhteiden tukemiseen. Ihmiselle on niin tärkeää tulla tunnistetuksi myönteisesti omissa arkiyhteisöissään. Harry Lunabba ja Riikka Korkiamäki alustivat session loistavasti.

Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke päivittää facebook-sivuillaan lastensuojelun tutkimuskeskustelua - loistavaa palvelua. Päivitykset löytyy jatkossa facebook-sivujen lisäksi Lastensuojelun käsikirjan Tutkittua -teemasta.

Tässä linkki Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeen facebook-sivuille.

Lainsäädännön eteneminen   

- Sosiaalihuoltolain aikataulutus ja kustannukset puhuttavat: Kuntaliitto ja monet muut haluaisivat sosiaalihuoltolain, ja siihen liittyvien lastensuojelulain muutosten tulevan käsiteltäväksi eduskunnassa ja lain voimaan samalla aikataululla kuin sote-laki. Kustannuksissa hiertää arviot lain toimeenpanon vaikutuksista esim. kotipalvelun määrärahoihin.

Tässä linkki Kuntalehden keskusteluihin.

- STM antoi vihdoin myös Perhehoitolaki-esitysluonnoksen lausunnoille (olen jo Kuntaliitossa ollessani ollut työryhmässä lakimuutoksia ja perhehoidon kansallista ohjelmaa laatimassa ja nykyisessä työssäni olen ollut jo vuodesta 2011 alk.). Lastensuojelun osalta, esim. Pesäpuun lausunnossa, olisi tarpeen erityisesti varmistaa, että lapsen perhehoito voi toteutua pitkäjänteisenä.

Tässä linkki Perhehoitolaki-esityksen luonnokseen STM.n sivuilla. 
Tässä linkki Pesäpuun lausuntoon. 

Lastensuojelun resurssikeskustelua

- Hesarissa käydään parhaillaan keskustelua lastensuojelun sosiaalityön resrusseista, esimerkkinä artikkelissa oli nyt Vantaa.

Sosiaalityöntekijöiden työtaakka on tietenkin aivan kohtuuton. Työntekijöiden vaihtuvuus on erityisen huono asia juuri lastensuojelun asiakkaiden elämän kannalta. Vähäisten virkojen ohella, sosiaalityöntekijöiden viroissa olevista myös iso osa on muodollisesti epäpäteviä: kun yiopistosta valmistuneet maisterit eivät hakeudu lastensuojelutyöhön tai eivät siinä pysy, aiheuttaa se jatkuvan rekrytointiruletin, sillä avoimeen virkaan voidaan ottaa vain määräajaksi ns. epäpätevä, joka siis vaihtuu näin koko ajan.

Suomessa kuitenkin ammattikorkeakouluissa on koulutettu vuodesta 2002 lähtien yliopiston sosiaalityön maisteritasoa vastaavia ylemmän korkeakoulututkinnon Sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneita. Heillä on osaaminen ja motivaatio pysyä asiakastyössä, olen sen heitä kouluttavana nähnyt. Osa heistä toimii siis nyt epäpätevinä määräaikaisissa viroissa, mutta asiakastyön kannalta he ovat varmasti osaavia ja päteviä työssään.

Miksi heitä ei vihdoin jo voitaisi määritellä myös virallisesti kelpoisiksi sosiaalityöhön?   Parhaillaan Pirjo Sarvimäki STM:ssä on laatimassa sosiaalihuollon ammattihenkilölakia - sen valmistelutyö pitäisi nostaa myös avoimeksi, jota se ei nyt ole.

Tietenkään kaikki Sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneista eivät hakeudu sosiaalityöntekijän virkoihin, mutta niille, jotka haluavat sosiaalityöntekijän tehtävässä toimia, pitäisi mahdollistaa olla ihan virallisestikin kelpoisia siihen.

Resurssit eivät yksin lastensuojelun laatua paranna: tarvitaan reformi, joka uudistaa lapsiperheiden tukipalveluja kokonaisuutena - sitä työtä mitä lapsen ja perheen kanssa muutkin ammattilaiset ja toimijat tekevät, tarvitaan osaamista parantavaa täydennys- ja erikoitumiskoulutusta, tarvitaan uudenlaista toimintakulttuuria ja toimintamalleja.... ainoastaan sosiaalityön resursseja lisäämällä lastensuojelun laatu ei parane.

Tässä linkki Hesarin Lastensuojelun keskusteluun. Suojeleeko lastensuojelu lasta vai äitiä?

Tässä linkki myös Vantaan lastensuojelua koskevaan ihan toisenlaiseen artikkeliin Kuntalehden sivuilla. Vantaa yhteistyössä Iceheartsin kanssa!

Rauhanpalkinto: Lapsen oikeudet! 

- Ilouutinen oli Rauhanpalkinnon saaminen sinnikkäille lapsen oikeuksien edistäjille!



-

Hallitus antoi esitykset sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain muutoksista eduskunnalle 18.9.2014

Ammattikorkeakoulun opetuskiireet ja OK-talon rakentamisen loppusuora on pitänyt kiireisenä. Hallitus antoi lakiesitykset 18.9.2014. Esityksiin sisältyy jonkin verran rahaa lakien toimeenpanoon.

Molemmista laeista on siirretty sosiaalialan ammattihenkilöiden tehtävä- ja työnjakoja koskevat asiat muuhun lainsäädäntövalmisteluun. STM:ssä on käytännössä yhden naisen (Pirjo Sarvimäki) valmistelussa sosiaalialan ammattihenkilö-lain kirjoittaminen. Tähän lakiin kirjoitettaisiin esim. millä osaamisella sosiaalityöntekijöiden sijaisuuksiin voidaan ottaa henkilö, lausunnolla olleessa luonnoksessa Ls.laiksihan oli kirjoitettu, että sijaisena voi toimia vain sosiaalityön maisteriopiskelija, sijaisena ei voisi toimia enää sosiaalialan AMK-tutkinnosta valmistunut tai sosionomi Ylempi AMK-tutkinnosta valmistunut ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.

Samoin ammattihenkilölain piiriin siirrettiin säädettäväksi millaisella osaamisella sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi tehdään, ja muutkin alan eri ammattinimikkeiden työnjakoihin liittyvät kysymykset.

Ammattihenkilölain valmistelun tulisi olla avointa ja verkostoivaa, jolloin saadaan erilaiset perusteet mukaan keskusteluun. Nyt näin ei vielä ole - miksi?

Sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulain muutokset kannattaa nyt lukea huolella, ja pyrkiä vaikuttamaan niiden sisältöön eduskunnan valiokunnissa. Palaan lakien lastensuojelullisiin yksityiskohtiin lähemmin vielä blogissani.

Klikkaa tästä STM:n sivuille.

Ja tässä STM 18.9.2014 tiedote 

Olen käynyt keskusteluja muutamista lastensuojelulain muutosehdotuksista. 

Monien mielestä kiireellisen huostaanoton kriteereistä ei pitäisi poistaa tätä ... muu kiireellisen sijoituksen tarve -perustetta. Perusteluna esitetään mm. että kun lapsen elämäntilanne ei ole kohentunut vahvoista perheen ja lapsen tukitoimista huolimatta, ja asianosaiset vastustavat huostaanottoa. Huostaanottopäätöksen vahvistumisprosessi vie tällaisissa tilanteissa hyvin pitkän ajan (yleensä 4-6 kuukautta), jolloin on välttämätöntä turvata lapsen elämäntilanne kiireellisen sijoituksen keinoin. Tämä on tietenkin oltava mahdollista jatkossakin.

Kiireellisten sijoitusten osalta tarvittaisiin laajempaa tietoa siitä, miksi niiden määrä on noussut niin suuresti. Voiko kaikki selittyä sillä että nuorten tilanne olisi niin kriisiytynyt? Mielestäni ei.

Onko kyse lastensuojelun toimintatavoissa tapahtuneista muutoksista, työntekijöiden osaamisesta vai mistä?  Kiireellisen sijoituksen pykälän perusteethan ovat olleet käytännössä samanlaiset jo vuodesta 1983, ja kuitenkin vasta 2000-luvun lopulla kiireell.sijoitusten määrä lähti jyrkkään ja nopeaan nousuun.  

Miksi kiireell.sijoitukset ovat lisääntyneet niin suuresti, millaisissa tilanteissa päätökset tehdään, keitä nämä lapset ja nuoret ja heidän perheensä ovat... monia kysymyksiä, joista pitäisi tietää enemmän. Luulisin, että on kyse myös lastensuojelun osaamisesta, ja toisaalta myös siinä, että ei haluta ottaa minkäänlaisia riskejä lapsen tilanteessa, ja saatetaan jopa ylireagoida. 

Esitettyä lakimuutosta tulee siis arvioida vielä uudelleen lausuntojen pohjalta. 

Toinen keskusteluja herättänyt muutosehdotus liittyy sosiaalityöntekijän sijaisena toimimiseen. Käytännön realiteetti on, ettei yksinkertaisesti sijaisuuksiin riitä sosiaalityön opiskelijoita. Opiskelijoiden määrä on pieni ja heidän päätyönsä on opiskella, eikä olla kokopäiväisesti ja pitkäaikaisesti työssä. 

Lakiehdotus toivottavasti vauhdittaa tavoitteen mukaisesti kuntien sosiaalityön tehtävärakenteiden ja kelpoisuuksien muuttamista. Lausuntojen pohjalta tämäkin ehdotus tulee arvioida uudestaan. Myös kelpoisuuslaki tulee muuttaa vastaamaan nykytodellisuutta, jossa sosiaalityön osaajiksi koulutetaan mm. ylempi AMk-tutkinnon suorittaneet.  

Valviran lastensuojeluselvitys 12.5.2014: paljon asiakkaita ja epäpäteviä työntekijöitä

Valviran 12.5.2014 julkaistun selvityksen mukaan kaikista Suomen lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelun sosiaalityötä tekevistä sosiaalityöntekijöistä 68 %  täytti sosiaalityöntekijältä edellytettävät kelpoisuusehdot.  Kolmannes lastensuojelun tehtävissä toimivista oli siis epäpäteviä. 

Kuntien tilanne oli hyvin erilainen: viidenneksessä kunnista (22 %) alle puolet sosiaalityöntekijöistä täytti kelpoisuusehdot. Joissakin kunnissa (yleensä pienissä) ei ollut yhtään kelpo-lain mukaista sosiaalityöntekijää.

Sosiaalityöntekijän tehtäviä hoitavista vähän yli neljännes (28 %) oli sijaisia. Sijaisuuksia hoitaa usein sosionomi AMK-tutkinnon suorittanut. Selvityksessä ei ollut erikseen kysytty sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneiden määrää lastensuojelutyössä. Hehän eivät ole kelpo-lain mukaan päteviä sosiaalityöntekijän tehtäviin, vaikka heillä on master-tason ylempi korkeakoulututkinto, ja osaaminen sosiaalityöhön.  

Puolessa Suomen kunnista lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävissä toimivilla henkilöillä oli kohtuullisena pidettävä määrä asiakkaita, eli korkeintaan neljäkymmentä sosiaalityöntekijää kohden. Valviran selvityksessä mainittu kohtuullinen (40 asiakkaan) määrä on tosiasiassa liian suuri vaikuttavaan asiakastyöhön. Surullista asiassa on tietenkin se, että osalla sosiaalityöntekijöistä asiakasmäärät ovat huomattavasti tätä suurempia, jopa yli 100 asiakasta. Tämäkään tieto ei ole uusi: Kuntaliitossa tekemäni 2010 kyselyn mukaan tilanne oli samanlainen jo neljä vuotta sitten (ja jo tätäkin aiemmin lääninhallitusten ja myöhemmin AVI:en selvityksin).

Ratkaisuja sosiaalityöntekijäpulaan olen esittänyt useissa blogikirjoituksissani, niistä yksi olisi kelpoisuuden myöntäminen sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneille. Jokunen heistä saattaisi haluta sijoittua nimenomaan lastensuojelun sosiaalityöhön (he sijoittuvat hyvin myös muihin tehtäviin). Toki monia muitakin isoja ja pieniä muutoksia lastensuojelutyössä tarvitaan. 

Ratkaisuja lastensuojelutarpeen vähentämiseen, ja tätä kautta asiakasmäärien vähenemiseen on myös ollut tarjolla. Käytännön muutostoimia tarvittaisiin nykyistä enemmän.  Kehitystyön suunta kunnissa ja yhteiskunnassa on ollut jo oikeansuuntaista!  

Sosiaalihuoltolaki-luonnoksen 2.5.2014 lausunnolle tulleessa versiossa ehdotetaan monia muutoksia myös lastensuojelulakiin. Näillä ehdotuksilla on myös lastensuojelun asiakkuuksia vähentäviä vaikutuksia. Myös lastensuojelun eri työntekijäryhmien tehtäviä asiakastyössä tarkistettaisiin. Näistä muutosehdotuksista kirjoitan vähän myöhemmin, kunhan olen lukenut SH-lakiluonnoksen huolellisemmin. 

Tässä kuitenkin jo linkki SH-lain 2.5.2014 ehdotukseen. 

Ja linkki Valviran uutiseen sekä  Valviran 12.5.2014 selvitykseen.

   

STM käynnisti sosiaalihuollon kelpoisuuslain tarkastelun

Hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyy toimenpide, joka edellyttää ministeröiden arvioivan nykyisten kelpoisuussäännösten ajantasaisuutta työelämässä. Ministeri Huovinen on käynnistänyt myös sosiaalihuollon kelpoisuuslain tarkastelun. Tarkastelun fokuksessa on hallituksen rakenneohjelman tavoite saada aikaan kustannussäästöjä.

Olen ollut yhteydessä STM:n osastopäällikkö Kirsi Varhilaan ja toimittanut hänelle aineistoa koskien sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suoittaneiden kelpoisuuden määrittämistä niin, että he olisivat päteviä myös sosiaalityöntekijän tehtävään. 

Sosiaalityön työvoimapula ja osaamisvajeet näkyvät asiakastyön kokonaiskustannuksissa sekä työn vaikuttavuudessa. Sosiaalityön prosessissa avaintoimijan työn laatu heijastuu myös asiakkaan asiakasprosessissa muiden mahdollisuuksiin onnistua työssään. Sosiaalityön osaaminen on siten ns. kriittinen menestystekijä koko asiakasprosessin onnistumiselle. Osaavan ja työssäpysyvän henkilöstön toimin voidaan tehdä kustannusvaikuttavaa työtä. 

Työntekijöiden jatkuva vaihtuminen näkyy minulle myös hallinto-oikeuden lastensuojelun asiantuntijajäsenen työssäni. 

-------------------------------------------------------------------------------------- 

Tekstiä sosionomi ylempi AMK-tutkinnon tuottamasta osaamisesta (julkaistu aiemmin). 

Tämän artikkelin keskeinen sisältö on julkaistu mm. 25.4.2013 Kuntalehdessä lyhennettynä ja Kuntalehden nettisivuilla kokonaisuutena. Lisäksi Talentia-lehdessä on julkaistu vastaavansisältöinen teksti kommenttina lehdessä olleeseen samankaltaiseen keskusteluun.

Kuntien sosiaalityön työvoimapulaan on myös ratkaisuja

Kuntalehden 4/2013 numerossa sosiaalipalvelujohtaja Päivi Nykänen kuvasi, miten käytännön asiakastyö kärsii henkilöstön suuresta vaihtuvuudesta. Sosiaalityön vakansseihin ei saada kelpoisuuslain edellyttämiä yliopistomaistereita. Asiakastyöhön voidaan rekrytoida korkeintaan vuodeksi määräaikainen ei-kelpoinen työntekijä. Nykäsen mukaan heillä on jatkuva pula pätevästä työvoimasta. Suuri vaihtuvuus vaikeuttaa pitkäjänteistä asiakastyötä. Jatkuva henkilöstön perehdytys kuormittaa henkilöstöä ja esimiehiä.  

Osaavia työntekijöitä on koulutettu, mutta heidän osaamistaan ei haluta tunnustaa kunta-alalla

Vuodesta 2002 lähtien on voinut suorittaa virkakelpoisuuden antavan ylemmän korkeakoulututkinnon tiede- tai ammattikorkeakoulussa (L 351/2005, 18§). Laki sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (2005/272) ei kuitenkaan määrittele ammattikorkeakoulusta valmistuvien sosionomi YLEMPI AMK- tutkinnon suorittaneiden pätevyyttä lainkaan. Toistuvista vetoomuksista huolimatta kelpoisuuslakia ei ole haluttu muuttaa.  

Ministeriö aikoo ratkoa työvoimapulaa niin, että alemman korkeakoulututkinnon suorittaneille sosionomeille (AMK) tarjottaisiin joustavaa lisäkoulutusmahdollisuutta yliopisto-opintoihin. Ministeriö sivuuttaa tosiasian, että sosiaalialan YLEMPI AMK-tutkinnon suorittaneilla on jo maisteritason ylempi korkeakoulututkinto ja usean vuoden sosiaalialan työelämäkokemus sekä asiakastyön osaaminen.

Sosiaalialan ja –työn teoriaa ja työelämälähtöistä oppimista on heillä yhteensä 300 op (taso 7.), mikä kertyy yhteensä noin viiden-kuuden vuoden opiskelusta, kuten yliopistossakin. Lisäksi heillä tulee olla  vähintään kolme vuotta sosiaalialan työkokemusta jo ennen YAMK-tutkintoon hakua.  Useimmilla erilaista asiakastyökokemusta on tätä enemmän. Kuitenkin yliopistot vastustavat ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sosiaalialan YAMK-tutkinnon suorittaneiden hyväksymistä kelpoisiksi sosiaalityöhön, heidän sosiaalityön osaamisestaan huolimatta.

Ammattikorkeakouluista valmistuvien osaaminen on sosiaalialan asiakkaiden ja työelämätarpeiden mukaista. Vaikka tutkinnon profiili on erilainen kuin yliopistoissa, tuottaa se varmasti hyvän osaamisen sosiaalityöhön. Vastaavalla tavalla kahden koulutusputken kautta sijoitutaan tällä hetkellä kelpoisiksi lastentarhanopettajiksi: yliopiston kasvatustieteen kandidaatin sekä sosionomi (AMK) tutkinnoilla (molemmissa taso 6.). Tutkintojen takaama erilainen osaaminen on tarpeen päivähoidon asiakastyössä.     

Jos sosiaalialalta valmistunut sosionomi (YLEMPI AMK) tutkinnon suorittanut haluaa toimia sosiaalityöntekijänä, tulee hänen hakea sosiaalityön maisteritutkintoon suorittaakseen sosiaalityön pääaineopinnot. Tämä on sekä opiskelijan että veronmaksajien resurssien haaskaamista eikä vastaa työelämässä oleviin asiakastarpeisiin. Kun eduskunta hyväksyi kymmenen vuotta sitten kelpo-lain, muutettiin STM:n valmistelemaa hallituksen esitystä niin, että sosiaalityön pääaineopinnot tulee olla yliopistollisia opintoja. Tämä merkitsi sitä, että ammattikorkeakoulun opintopolulta kertyvä sosiaalityön polku (300 op) ei lain mukaan tuota sosiaalityön pääaineopintoja, vaikka tosiasiallisesti sosiaalityön osaaminen ainakin sosiaalialan AMK + Ylempi AMK-koulutuspolun valinneilla osaaminen kertyy (ks. ohessa oleva esite Yamk-tutkinnosta ja sen tuottamasta osaamisesta).   

Vuosittain valmistuu noin 150 opiskelijaa sosiaalialan YLEMPI AMK-koulutusohjelmista. Lisäksi heitä valmistuu myös sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen ja esimerkiksi terveyden edistämisen koulutusohjelmasta. Tutkinnon suorittaneet sijoittuvat hyvin alan eri tehtäviin, mutta heikoiten heidän osaamisensa tunnetaan vielä kunnissa, joskin tilanne on parantunut viime vuosina. Kunnissa on kehitetty henkilöstön tehtäväkuvia niin, että erilainen osaaminen (myös Yamk-tutkinnon) hyödynnetään esimerkiksi aikuissosiaalityössä, lapsiperheiden palveluissa, mielenterveys-, päihde- ja vanhustyössä.

Osa sosionomi (YLEMPI AMK) tutkinnon suorittaneista työskentelee myös ns. epäpätevänä sosiaalityöntekijänä, jolloin virkasuhde ja myös asiakkuudet ovat koko ajan katkolla. Osaavan työvoiman saatavuus sosiaalityöhön helpottuisi, kun heidän osaamisensa tunnustettaisiin myös kelpoisuuslaissa. 

Sosiaalityön työvoimatilanne on ollut heikko jo vuosia: alan palkkaus, työn määrä ja kuormittavuus ja liian vähäiset koulutusmäärät. Tarvitaankin monia tekoja työvoimatilanteen muuttamiseksi paremmaksi. Yksi ratkaisu olisi kelpoisuuslain päivittäminen. Kyse ei ole kelpoisuusehtojen madaltamisesta, vaan sosiaalialan samantasoisten master-tason tutkintojen rinnastamisesta tuottamaan samantasoisen pätevyyden. Yliopiston sosiaalityön aloituspaikkoja tarvitaan myös lisää sekä joustavia opiskelujen jatkamisväyliä.

Kunnissa tulisi uudistaa aktiivisesti henkilöstön tehtäväkuvia, sillä ihmisten tarpeet ja palvelujärjestelmä muuttuvat koko ajan.  Sosiaalityössä tarvitaan tiimityötä, jossa erilainen osaaminen yhdistyy asiakkaiden hyväksi.

Sirkka Rousu, sosiaalityöntekijä ja yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulusta

Sosiaalialan ylemmän amk-tutkinnon suorittaneet ovat erinomaisia osaajia myös lastensuojelun sosiaalityöhön

Yle uutisoi 29.7.2013 lastensuojelun tilasta. Uutinen perustui pienimuotoiseen kyselyyn aluehallintovirastoille. Uutisen yhteydessä haastateltiin mm. Talentian edustajaa, joka kantoi huolta henkilöstöpulasta ja sen seurauksista lastensuojelun asiakkaille.

Olen sanan peistä vääntänyt sosiaalityön henkilöstöpulasta mm. Talentian kanssa jo aika pitkään.  Monia toimia tarvitaan, jotta vakanssit saadaan täytettyä osaavilla sosiaalityön ammattilaisia ja että he myös jaksaisivat työssään, sillä suuri työntekijöiden vaihtuvuus ei kerta kaikkiaan anna edellytyksiä vaikuttavalle lastensuojelutyölle.

Jankutan edelleen samasta asiasta: sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet (sosionomi ylempi amk) tulee määritellä päteviksi sosiaalityöntekijän virkaan. Pätevyyteen pitää riittää se, että he ovat suorittaneet jo sosionomi AMK tutkinnon, olleet alansa työssä sen jälkeen vähintään kolmen vuoden ajan ja sen jälkeen lisäksi vielä suorittaneet ylemmän AMK -tutkinnon. Heillä on motivaatio ja osaaminen sosiaalityöhön. Piste.

Tässä linkki Ylen uutiseen

”Väärän” pääaineen siltaopintoja sosiaalialan Yamk-tutkinnon suorittaneille?

Kansanedustajien ryhmä (KD) teki valtion vuoden 2013 budjettiin miljoonan euron talousarvio-aloitteen, jotta yliopistot voisivat lisätä sosiaalityön maisteritutkinnon aloituspaikkoja.

Villit huhut kertovat, että määrärahaa tultaisiin myös käyttämään ”väärän” pääaineen valinneiden ns.siltaopintoihin ja näiden joukossa olisi myös sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet. Siltaopinnoilla ”väärän” pääaineen tutkinnon suorittaneet voisivat suorittaa yliopistolliset sosiaalityön lisäopinnot.

Miten ihmeessä sosiaalialaa ja sosiaalityötä 300 opintopistettä ja noin kuuden (6) vuoden opinnot suoritettuaan sekä hankittuaan alan kolmen vuoden työkokemuksen sosiaalialan AMK-tutkinnon ja Yamk-tutkinnon välissä, pitäisi vielä suorittaa siltaopintoja, jotta voisi olla pätevä tekemään sosiaalityötä? Käsittämätöntä.

Se, joka hakeutuu suorittamaan sosiaalialan Yamk-tutkintoa, on hyvin motivoitunut toimimaan sosiaalialan töissä edelleenkin. He ovat olleet sosiaalialan asiakastyössä AMK-tutkinnon jälkeen useita vuosia (vähintään lain edellyttämät kolme vuotta), ja silti alan todellisuuden tietäessään vielä haluavat hakeutua jatkamaan sosiaalialan opiskelua ylempään tutkintoon. Eikö se kerro, että heillä on aitoa kiinnostusta toimia sosiaalialan asiakastyössä ja myös ylemmässä tutkinnossa saatu taito kehittää ja uudistaa sitä.

Spesifistä sosiaalialan Yamk-tutkinnosta valmistuu vuosittain noin 150 opiskelijaa, joilla on siis master-tason ylempi korkeakoulututkinto ja takanaan saman verran opintoja kuin yliopistosta valmistuvilla, ja sen lisäksi useiden vuosien alan työkokemus. Ei heitä voi rinnastaa ”väärän” pääaineen valinneiksi kun puhutaan sosiaalityöstä.

Ja toisaalta on aika erikoista, jos valtion lisärahoitusta tultaisiin käyttämään jonkin muun pääaineen mukaan maisteritutkinnon suorittaneiden pikakouluttamiseen sosiaalityöhön. Heille ei voi mitenkään kertyä laajaa ja syvällistä sosiaalialan ja sosiaalityön osaamista ja käytännön työkokemusta, joka jo sosiaalialan Yamk-tutkinnon suorittaneilla on.

Nyt olisi korkea aika jo STM:ssäkin ottaa järki käteen. Kelpoisuuslaki on päivitettävä niin, että myös Sosionomi Ylempi AMK-tutkinto tuottaa sosiaalityön kelpoisuuden ilman mitään siltaopintoja.

Kunnissa tarvitaan erilaisia koulutusväyliä pitkin valmistuneita sosiaalialan ammattilaisia: yliopiston maistereita, ammattikorkeakoulujen sosionomeja (AMK) sekä sosionomi (YLEMPI AMK) tutkinnon suorittaneita, ja monia muita.  

Tästä linkistälöytyy talousarvioaloite

Sosiaalityön työvoimapula, mutta sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto ei kelpaa

Tässä olevaa juttua ei Hesari julkaissut, koska olen kuntavaaliehdokas kotikunnassani. Niinpä julkaisen sen tässä. Olen myös vienyt Sosiaaliportin keskusteluun tämän viestin. Sielläkin voi jatkaa keskustelua.

Sosiaalityön työvoimapula puhuttaa. Osaavia työntekijöitä on koulutettu, mutta heidän osaamistaan ei haluta sosiaali- ja terveysministeriössä ottaa huomioon. Vuodesta 2002 lähtien on voinut suorittaa virkakelpoisuuden antavan ylemmän korkeakoulututkinnon tiede- tai ammattikorkeakoulussa (L 351/2005, 18§). Sosiaalialan henkilöstön kelpoisuutta säätelevä laki ei kuitenkaan määrittele sosiaalialan ylemmän (YAMK) ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden pätevyyttä lainkaan. Toistuvista vetoomuksista huolimatta kelpoisuuslakia ei ole haluttu muuttaa.

Ministeri Guzenina-Richardson aikoo ratkoa kiireellisesti työvoimapulaa niin, että alemman korkeakoulututkinnon suorittaneille sosionomeille (AMK) tarjottaisiin joustavaa lisäkoulutusmahdollisuutta yliopisto-opintoihin. Ministeri sivuuttaa kuitenkin tosiasian, että sosiaalialan YLEMPI AMK-tutkinnon suorittaneilla on jo maisteritason ylempi korkeakoulututkinto ja usean vuoden sosiaalialan työelämäkokemus sekä asiakastyön osaaminen.

Sosiaalialan ja –työn teoriaa ja työelämälähtöistä oppimista on heillä yhteensä 300 op, mikä kertyy yhteensä noin viiden- kuuden vuoden opiskelusta. Lisäksi heillä on oltava vähintään kolme vuotta sosiaalialan työkokemusta jo ennen YAMK-tutkintoon hakua. Useimmilla erilaista asiakastyökokemusta on tätä enemmän.

Jos sosionomi (YLEMPI AMK) tutkinnon suorittanut haluaa toimia sosiaalityöntekijänä, tulee hänen hakea opiskelemaan vielä sosiaalityön maisteritutkinto. Tämä on sekä opiskelijan että veronmaksajien resurssien haaskaamista eikä vastaa työelämässä oleviin asiakastarpeisiin.

Vuosittain valmistuu noin 120-140 opiskelijaa sosiaalialan YAMK_-koulutusohjelmista. Lisäksi heitä valmistuu myös muista koulutusohjelmista, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen sekä terveyden edistämisen koulutusohjelmat. Sosionomi (YLEMPI AMK) tutkinnon suorittaneet sijoittuvat hyvin alalle. Osa heistä työskentelee kuitenkin muodollisesti epäpätevänä määräaikaisena sosiaalityöntekijänä, jolloin virkasuhde ja myös asiakkuudet ovat koko ajan katkolla. Tämä kuormittaa työpaikkoja ja asiakkaita. Osaavan työvoiman saatavuus sosiaalityöhön helpottuisi, kun heidän osaamisensa tunnustettaisiin myös kelpoisuuslaissa.

Sosiaalityön työvoimatilanne on ollut heikko jo vuosia: alan palkkaus, työn määrä ja kuormittavuus ja liian vähäiset koulutusmäärät. Tarvitaan siis monia tekoja työvoimatilanteen muuttamiseksi paremmaksi. Nopein ratkaisu olisi kelpoisuuslain päivittäminen. Kyse ei ole kelpoisuusehtojen madaltamisesta, vaan samantasoisten master-tason tutkintojen rinnastamisesta tuottamaan samantasoisen pätevyyden. Yliopiston sosiaalityön aloituspaikkoja voidaan tarvita myös lisää sekä joustavia opiskelujen jatkamisväyliä. Henkilöstön tehtäväkuvia pitää myös koko ajan päivittää – ihmisten tarpeet ja palvelujärjestelmä muuttuvat koko ajan.

Lainaan Talentian puheenjohtajan 12.10.2012 uutista alla:

Ristimäki ei mitenkään perustele Talentian kantaa, miksi samantasoinen sosiaalialan ylempi korkeakoulututkinto ei tuota pätevyyttä sosiaalityöntekijän tehtävään. Selitykseksi ei riitä kymmenvuotinen kelpo-lain valmistelu. Laki tuli voimaan 2005, ja samana vuonna 2005 tuli voimaan laki, jonka mukaan meillä on kaksi väylää suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Toisen väylän kautta valmistuneita ei ammattialan kelpo-laissa ole nyt lainkaan.

Miksi Talentia vastustaa kelpo-lain päivittämistä? – kyse ei ole kelpoisuuksien madaltaminen, vaan vuodesta 2005 alkaen olemassa olevan tosiasian vieminen lainsäädäntöön.

Sirkka Rousu, yliopettaja, sosiaalialan valtakunnallisen verkoston ylempi amk-työryhmän vetäjä
------------------------------------------------------------------------------------

Talentia: Tero Ristimäki 12.10.2012

Sosiaalityöntekijäpulaa ei ratkaista kelpoisuuksia muuttamalla

Sosiaalityöntekijäpula on noussut esille lastensuojelukeskustelun sivutuotteena. Moni taho on viime päivinä esittänyt ratkaisujaan pulan poistamiseksi. Yhteistä näille esityksille on muiden päämäärien ajaminen ja irtopisteiden kerääminen. Talentian ratkaisu osuu ongelman ytimeen ja on kestavä.
Kuntatyönantajan edustaja Markku Jalonen käyttää sosiaalityöntekijäpulaa hyväksi saavuttaakseen Kuntatyönantajan pitkäaikaisen tavoitteen päästä kelpoisuusehdoista eroon. Hän esittää niiden väljentämistä. Taustalla on halu pienentää palkkakustannuksia ja saada lisää joustavuutta työntekijäjärjestelyihin. Nykyisessä lastensuojelutyön paineessa Jalosen esitys on vastuuton.

Jytyn puheenjohtaja Maija Pihlajamäki liittyi kelpoisuusehtojen väljentäjiin ehdottamalla, että sosiaalityöntekijäpula ratkaistaan antamalla ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille sosionomeille pätevyys toimia sosiaalityöntekijöinä. Hän perustelee vaatimustaan sillä, että tähän mennessä valmistuneista 140:stä sosionomi (YAMK) - tutkinnon suorittaneista 25 työskentelee sosiaalityöntekijän tehtävässä määräaikaisessa työsuhteessa! Kyse taitaa olla enemmän jäsenkilpailusta kuin halusta ratkaista sosiaalityöntekijäpula.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia puolustaa kelpoisuusehtoja nykyisellään. Sosiaalihuolto tarvitsee yliopistossa koulutetut ammattilaiset sosiaalityön vaativien tehtävien vuoksi, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämisessä tarvittavan tasapainon vuoksi.

Työvoiman saatavuusongelmiin Talentialla on kestävämmät lääkkeet. Ensinnäkin pitää korjata sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden palkkauksen jälkeenjääneisyys. Nyt tehtävien vastuullisuus ja palkkaus eivät kohtaa. Toiseksi on lisättävä sosiaalityöntekijäkoulutuksen aloituspaikkoja, jotta työntekijäpula ei pahene eläköitymisen alkaessa todenteolla lähimmän 10 vuoden aikana. Kolmanneksi on kehitettävä sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden tehtävänjakoa ja palkattava lisää sosionomeja (AMK) niin lastensuojeluun kuin aikuissosiaalityöhönkin. Osa sosiaalityöntekijän tehtävistä sopii erinomaisesti sosiaaliohjaajan osaamisprofiiliin. Sosiaalityöntekijä-sosiaaliohjaaja –työpari on tehotiimi kunnan sosiaalihuollossa! Kaikille löytyy koulutusta vastaavaa työtä.

Taustaksi vielä seuraavaa: Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista tuli voimaan vuonna 2005. Laki kävi läpi yli kymmenen vuoden valmistelun työryhmissä, joissa jatkuvasti hiersi kysymys sosiaalityöntekijän pätevyydestä. Sen tiukkaa säätämistä yliopistolliseksi maisterintutkinnoksi, sosiaalityö pääaineena, vastustivat niin toiset ammattiliitot kuin kuntatyönantajakin. Sen puolesta toimi Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia. Lopulta laki sai nykyisen muotonsa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jossa kansanedustajat kirjasivat tahtonsa muistioon, ministeri Liisa Hyssälä vei lakivalmistelun loppuun ja eduskunta hyväksyi lain.

Lisätietoja Tero Ristimäki, 040 5832657

Lisää osaavaa henkilöstöä alalle

1. Fakta: sosiaalityössä (myös lastensuojelualalla) on puute kelpoisuuslain mukaisista pätevistä työntekijöistä
2. Fakta: yliopistoista ei valmistu riittävästi sosiaalityöntekijöitä, ja osa valmistuvistakin sijoittuu muihin töihin kuin sosiaalityöhön
3. Fakta: vuodesta 2005 lähtien on Suomessa ollut kaksikanavainen ylemmän korkeakoulututkinnon koulutusjärjestelmä: master-tason tutkinnon voi suorittaa joko tiedekorkeakoulussa tai ammattikorkeakoulussa. Molemmat ovat ns. virkakelpoisia ylempiä korkeakoulututkintoja.
4. Fakta: sosiaalialan henkilöstön kelpoisuuslaki vuodelta 2005 ei mainitse kuitenkaan lainkaan ammattikorkeakoulusta valmistuneita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Heitä ei ole sosiaalialan ammattien joukossa lainkaan.
5. Fakta: Sosiaalialan (myös lastensuojelualan) työpaikat ja asiakkaat tarvitsevat työntekijöitä, joilla on alan syvällinen osaaminen ja työkokemusta.

Henkilökohtainen esimerkki kelpoisuudestani ja kuvaus nykyisten ylemmän amk-tutkinnon suorittaneiden koulutuspolusta

Olen valmistunut sosionomiksi Tampereen yliopiston opetusjaostosta ja olen tuolla tutkinnolla määritelty kelpoiseksi silloisen kelpo-asetuksen mukaan myös sosiaalityöntekijän tehtäviin. Olen kyennyt tuolla tutkinnolla toimimaan erilaisissa, usein hyvin vaativissa sosiaalityön tehtävissä, olen johtanut sosiaalityötä, lastensuojelutyötä sekä sosiaalihuollon palveluja sekä kehittänyt alaa. Tätä kaikkea kykenin tekemään jo ennen kuin jatkoin yliopistollisia opintojani, tohtoritutkintoon asti.

Tänä päivänä opetan ylempää amk-tutkintoa opiskelevia, jotka ovat siis koulutusjärjestelmämme hierarkian mukaan suorittamassa ylempää korkeakoulututkintoa (taso 7., kv.kielenkäytössä master-taso). Kun he valmistuvat, heillä on takanaan sosiaalialan koulutusta ja siihen sisältyvää runsasta työelämäharjoittelua 210 op (sosionomi amk) + 90 op (sosionomi ylempi amk) = 300 op/ 5-6 vuotta. Heillä on lisäksi sosiaalialan työkokemusta vähintään 3 vuotta, joka vaaditaan jo ennen kuin voi hakea ylempää amk-tutkintoa suorittamaankaan. Useimmilla on työkokemusta tätä enemmän, ja hyvin usein vaativasta sosiaalialan/sosiaalityön asiakastyöstä.

Jos vertaan omaa (ja muiden tuon ajan sosionomikoulutuksen saaneiden) peruskoulutustaustaa ja sen antamia valmiuksia toimia sosiaalialalla ja sosiaalityössä – olemme pärjänneet hyvin ja työelämä on aina arvostanut meitä, en voi muuta kuin ihmetellä, miksi nykyisen ylemmän amk-tutkinnon suorittaneet eivät voisi olla kelpoisia toimimaan erilaisissa sosiaalityön tehtävissä, niin asiakastyössä, kuin johtamisen tehtävissä. Ja niille, jotka haluaisivat toimia sosiaalityöntekijöinä, sen tulisi olla mahdollista.

Sen sijaan, me laitamme heidät vielä kerran hakeutumaan koulunpenkille suorittamaan sosiaalityön maisteriopintoja (taso 7.) lähes alkuvaiheen opinnoista alkaen. Minusta tämä on resurssien haaskaamista (opiskelijan ja veronmaksajien) eikä vastaa asiakastyön työelämässä oleviin tarpeisiin eikä myöskään sosiaalialan ja -työn kehittämistarpeisiin.

Ylempi amk-tutkinto on ollut osa virallista koulutusjärjestelmäämme jo vuodesta 2005 lähtien ja sen tuottama sosiaalialan kelpoisuus tulee tietenkin määritellä myös meidän alan laeissa. Hallitusohjelmaan sisältyvää sosiaalialan ammattiharjoittamislakia ei myöskään voida laatia ilman, että kaikkien koulutusjärjestelmämme virallisten tutkintojen asemaa ei määriteltäisi. Se, saako nykyinen hallitus aikaiseksi ammattiharjoittamislain sosiaalialalle, jää tietenkin vielä nähtäväksi.

Valtioneuvoston hiljan hyväksymä opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (KESU) kannustaa jatkamaan korkeakoulujen välisen yhteistyön kehittämistä, myös sosiaalialan tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen kesken. Molemmilla on omat vahvuutensa ja paikkansa työelämässä.

Sosionomi (ylempi AMK) tutkinnon suorittaneet toki sijoittuvat hyvin koulutustaan vastaaviin työtehtäviin nykyisinkin, vaikkakaan eivät voi toimia muodollisesti pätevinä sosiaalityöntekijöinä. Osa heistä siinä tehtävässä kuitenkin toimii ns. epäpätevänä määräaikaisena työntekijänä, jonka työsuhde on aina katkolla. Mitä järkeä tässä on, varsinkin kun heillä on erinomaiset käytännön sosiaalialan työelämätaidot ja alan osaaminen.

Tiedekorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun tulisi voida hyödyntää omaa osaamistaan väestön, sosiaalialan asiakkaiden ja työelämän tarpeisiin vastaamiseksi sekä sosiaalialan uudistamiseksi.

OKM:n ja STM:n tulee istua yhteisen pöydän ääreen ja tehdä ratkaisuja muuttuvan toimintaympäristön vaatimusten mukaan, kuten väestön ja työelämän muuttuvat tarpeet, kansainvälinen toimintaympäristö ja koulutetun työvoiman liikkuvuus ja saatavuus edellyttävät.

Pannaan kelpoisuuslaki kuntoon ja muodollinen pätevyys niille, joilla tämä osaaminen jo on!