lauantai 25. lokakuuta 2014

Ensimmäiset Lastensuojelun monitieteiset tutkimuspäivät -upeaa. Lastensuojelun resurssit Vantaalla ja muualla.

Syyskuussa osallistuin Lastensuojelun tutkimuspäiville, jotka lienevät historiassa ensimmäiset. Lastensuojelua tarkasteltiin / "piiritetttiin" monesta näkökulmasta ja monitieteisesti. THL.n ko.vastuualueen päällikkö jo lupaili tämänkaltaiselle tutkimuspäivälle jatkoakin. Upeaa.

Lastensuojelun tuloksellisuus teema oli myös keskusteluissa: miten tuottaa näkyväksi se, mitä asiakkaana olevan lapsen ja perheen osalta ollaan saatu aikaan. Miten erityisesti asiakaskohtaisesta arvioinnista syntynyttä tietoa voitaisiin kirjata myös tietojärjestelmiimme niin, että saadaan koottua tilastollistakin tietoa asiakastyön vaikuttavuudesta. Itse muistutin, että Tikesos sosiaalihuollon tietojärjestelmähankkeessa on vuosia sitten laadittu määritykset, miten tieto kirjattaisiin. Näitä määrityksiä ei vain ohjelmistotalot ole tietojärjestelmiimme toteuttaneet. Siihen tarvittaisiin esim. STM:n määräys. Keskustelua vauhditti Mikael Leiman ja Tuija Kotiranta.

Päivillä puhuttiin myös nuorten syrjäytymisestä, ja ainakin itse vakuutuin siitä, että meidän pitäisi paljon enemmän kiinnittää huomiota sosiaalisten suhteiden merkityksen ymmärtämiseen, ja myönteisten suhteiden tukemiseen. Ihmiselle on niin tärkeää tulla tunnistetuksi myönteisesti omissa arkiyhteisöissään. Harry Lunabba ja Riikka Korkiamäki alustivat session loistavasti.

Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke päivittää facebook-sivuillaan lastensuojelun tutkimuskeskustelua - loistavaa palvelua. Päivitykset löytyy jatkossa facebook-sivujen lisäksi Lastensuojelun käsikirjan Tutkittua -teemasta.

Tässä linkki Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeen facebook-sivuille.

Lainsäädännön eteneminen   

- Sosiaalihuoltolain aikataulutus ja kustannukset puhuttavat: Kuntaliitto ja monet muut haluaisivat sosiaalihuoltolain, ja siihen liittyvien lastensuojelulain muutosten tulevan käsiteltäväksi eduskunnassa ja lain voimaan samalla aikataululla kuin sote-laki. Kustannuksissa hiertää arviot lain toimeenpanon vaikutuksista esim. kotipalvelun määrärahoihin.

Tässä linkki Kuntalehden keskusteluihin.

- STM antoi vihdoin myös Perhehoitolaki-esitysluonnoksen lausunnoille (olen jo Kuntaliitossa ollessani ollut työryhmässä lakimuutoksia ja perhehoidon kansallista ohjelmaa laatimassa ja nykyisessä työssäni olen ollut jo vuodesta 2011 alk.). Lastensuojelun osalta, esim. Pesäpuun lausunnossa, olisi tarpeen erityisesti varmistaa, että lapsen perhehoito voi toteutua pitkäjänteisenä.

Tässä linkki Perhehoitolaki-esityksen luonnokseen STM.n sivuilla. 
Tässä linkki Pesäpuun lausuntoon. 

Lastensuojelun resurssikeskustelua

- Hesarissa käydään parhaillaan keskustelua lastensuojelun sosiaalityön resrusseista, esimerkkinä artikkelissa oli nyt Vantaa.

Sosiaalityöntekijöiden työtaakka on tietenkin aivan kohtuuton. Työntekijöiden vaihtuvuus on erityisen huono asia juuri lastensuojelun asiakkaiden elämän kannalta. Vähäisten virkojen ohella, sosiaalityöntekijöiden viroissa olevista myös iso osa on muodollisesti epäpäteviä: kun yiopistosta valmistuneet maisterit eivät hakeudu lastensuojelutyöhön tai eivät siinä pysy, aiheuttaa se jatkuvan rekrytointiruletin, sillä avoimeen virkaan voidaan ottaa vain määräajaksi ns. epäpätevä, joka siis vaihtuu näin koko ajan.

Suomessa kuitenkin ammattikorkeakouluissa on koulutettu vuodesta 2002 lähtien yliopiston sosiaalityön maisteritasoa vastaavia ylemmän korkeakoulututkinnon Sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneita. Heillä on osaaminen ja motivaatio pysyä asiakastyössä, olen sen heitä kouluttavana nähnyt. Osa heistä toimii siis nyt epäpätevinä määräaikaisissa viroissa, mutta asiakastyön kannalta he ovat varmasti osaavia ja päteviä työssään.

Miksi heitä ei vihdoin jo voitaisi määritellä myös virallisesti kelpoisiksi sosiaalityöhön?   Parhaillaan Pirjo Sarvimäki STM:ssä on laatimassa sosiaalihuollon ammattihenkilölakia - sen valmistelutyö pitäisi nostaa myös avoimeksi, jota se ei nyt ole.

Tietenkään kaikki Sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneista eivät hakeudu sosiaalityöntekijän virkoihin, mutta niille, jotka haluavat sosiaalityöntekijän tehtävässä toimia, pitäisi mahdollistaa olla ihan virallisestikin kelpoisia siihen.

Resurssit eivät yksin lastensuojelun laatua paranna: tarvitaan reformi, joka uudistaa lapsiperheiden tukipalveluja kokonaisuutena - sitä työtä mitä lapsen ja perheen kanssa muutkin ammattilaiset ja toimijat tekevät, tarvitaan osaamista parantavaa täydennys- ja erikoitumiskoulutusta, tarvitaan uudenlaista toimintakulttuuria ja toimintamalleja.... ainoastaan sosiaalityön resursseja lisäämällä lastensuojelun laatu ei parane.

Tässä linkki Hesarin Lastensuojelun keskusteluun. Suojeleeko lastensuojelu lasta vai äitiä?

Tässä linkki myös Vantaan lastensuojelua koskevaan ihan toisenlaiseen artikkeliin Kuntalehden sivuilla. Vantaa yhteistyössä Iceheartsin kanssa!

Rauhanpalkinto: Lapsen oikeudet! 

- Ilouutinen oli Rauhanpalkinnon saaminen sinnikkäille lapsen oikeuksien edistäjille!



-

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kyse on resursseista ja päättäjien kyvystä: ei käytetä Eerika-nimeä kun puhutaan sosiaalihuoltolaista

Laitoin tällaisen palautteen Demokraatti-lehdelle, joka sen julkaisi 3.10.2014.


Palaute lehdelle ja poliitikoille "Eerika"-laki-nimityksen käytöstä. 

Tällainen lain nimitys on vastenmielistä, varsinkin kun sosiaalihuoltolain sisällöllä ei ollut mitään tekemistä Eerika-lapsen menehtymisen syihin. 

Myös uutisoinnissa virheellisesti hypetetään lain murroksellisuutta: ihan kuin tässä päivitetyssä sosiaalihuoltolaissa olisi aivan uutena asiana perheiden mahdollisuus saada (ilman lastensuojelun asiakkuutta) kotipalvelua, kun sitä on ollut oikeus LAIN mukaan saada jo yli 30 vuotta sitten (1983) voimaan tulleen (ja vielä voimassaolevan) sosiaalihuoltolain perusteella.

Laki ei siis ole voinut taata palvelun saatavuutta tähänkään asti. Asiassa on kyse resursseista ja palvelujärjestelmälle asetetuista tavoitteista, jotka ovat päättäjien vastuulla. Edelleenkin. Päämäärä ongelmien ennalta ehkäisystä sisältyy samoin jo ”vanhaan” sosiaalihuoltolakiin, toki uudistetussa laissa tavoitteiden ilmaisu on saatettu vastaamaan elettävää aikaa.

Tulevaisuus näyttää kuinka hyvin todellisuudessa perheet, lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa tuen silloin ja siten kuin olisi vaikuttavan työn näkökulmasta järkevää. Uusien sote-alueiden ja -tuottajaorganisaatioiden päättäjien ja johtajien osaaminen ja asenteet ratkaisevat. 

Asiakastyössä toimivien tehtävänä on tuottaa tietoa hyvinvoinnin muutoksista sekä asiakastyön ja palvelujen vaikutuksista. Tiedon näkyväksi saamisessa on kovasti vielä työtä.

Yksi askel siihen olisi, kun ministeriö velvoittaisi asiakastietojärjestelmiä myyvät yritykset sisällyttämään ohjelmiinsa jo useita vuosia sitten laaditut sosiaalihuollon valtakunnalliset asiakastiedon määritykset, joihin sisältyy myös asiakastyön vaikuttavuuteen liittyvien seurantatietojen dokumentointi. Näin saataisiin asiakastyössä onnistumisesta seurantatietoa päätöksenteon tueksi.



Sirkka Rousu, sosiaalialan yliopettaja, lastensuojelun erityisasiantuntija, hallintotieteiden tohtori

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kunnat ja valvontaviranomaiset avainasemassa (palveluasumisen) lastensuojelun palvelumarkkinoiden kehittämisessä

Jotkut ehkä tietää ja muistaa, että olen ollut vuosien ajan kehittämässä lastensuojelupalvelujen laatua ja hankkimisen & myymisen osaamista. Tupu Holman kanssa olemme vieneet läpi 8 kk oppimisprosesseja, joissa on opeteltu tilaamista, tuottamista ja laadun varmistusta. Kirjoitimme 2003-2004 näistä myös neljä kirjaa, jotka taitavat olla edelleen kunnat.net- verkkokaupasta maksutta sähköisinä kirjoina saatavana (osana LASSO lastensuojelun laadun kehittämishanketta).  Osto- ja myyntikouluista kirjoitimme myös raportin, jossa kuvasimme koulutuskonseptin ja kokemuksemme (palaute oli kiittävää). Tämäkin raportti löytynee kunnat.net-sivustolta maksutta.

Viimeisin yhteinen tuotos syntyi LapsiARVI-hankkeessa 2009, jossa Tupu kirjasi tulokset lastensuojelupalvelujen laadun perusvaatimuksista, ns. LapsiARVI-kriteerit. Tämäkin julkaisu on maksutta saatavana kunnat.net-sivuston verkkokaupasta. Tuossa (ja aiemmissakin) kirjassa tuomme esille myös valvonnan kehittämisideoitamme. Aiemmissa blogeissani olen antanut loistavaa palautetta Valvivan kunnille antamista  lastensuojelun valvontaohjelmista ja omavalvontasuunnitelmien ohjeista (käytännössä laatukäsikirjan-sisältöisiä).

Järjestimme myös muutamina vuosina (taisi olla noin 2006/2007) lastensuojelun palvelumarkkinoiden osaamisen ja laadun kehittämiseksi valtakunnallisia konsensuskokouksia, joissa muotoilimme hyvän hankintaprosessin toimintakriteerit/linjaukset. Linjaukset saattavat löytyä edelleen kunnat.net-sivustolta.

Tammikuussa 2014 Kuntalehdessä kirjoitimme yhdessä Tuija Åstedtin kanssa kuntien hankintaosaamisesta erityispalveluissa, esimerkkinä tietenkin lastensuojelu.

Lastensuojelupalvelujen hankintaosaaminen ja hankintamenettelyt, sopimukset jne. kaikki kaipaavat edelleen kehittämistä varsinkin käyttäjäasiakkaan näkökulmasta, mutta myös palvelujen tuottajan näkökulmasta (pienten tuottajien asema markkinoilla esimerkiksi, markkinoiden monopolisoituminen pörssiyhtiöille ei ole kenenkään etu, sijaishuoltopalvelut pitäisi tuottaa mieluiten julkisen vallan omana toimintana ja avohuollon erilainen tukipalvelu kannattaa ostaa...).

Siksi oli niin ilahduttavaa lukea Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen pohjalta tehtyjä kehittämisehdotuksia. Vaikka ne kiinnittyvät palveluasumista koskevaan alueeseen, voisi ihan samanlaiset parantamisehdotukset koskea lastensuojelupalveluja.

Lainaus tiedotteesta:

"Kunnat ja valvontaviranomaiset vaikuttavat omilla toimillaan merkittävästi palveluasumisen hankintamarkkinoiden toimivuuteen, todetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) laatimassa Erityisryhmien palveluasumisen kilpailuolosuhteet ja kilpailun edistäminen -selvityksessä. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimeksiannosta toteutettu selvitys sisältää kahdeksan toimenpide-ehdotusta markkinoiden toimivuuden edistämiseksi:
  1. Päätöksenteon ja toiminnan läpinäkyvyyttä tulisi parantaa.Palvelujen rahoittajien, järjestäjien ja tuottajien erilaiset toimintakulttuurit ja läpinäkyvyyden puute haittaavat tällä hetkellä toimivien kilpailuolosuhteiden rakentumista.
  2. Hoivapalveluja tarjoavien yritysten liiketoimintaosaamista tulisi kehittää.  Erityisesti tulisi tukea pienten palveluyritysten yrittäjyysosaamista.
  3. Pienten yritysten pärjäämistä tarjouskilpailuissa tulisi edistää uudenlaisilla yhteistyömalleilla. Kuntien tapa soveltaa hankintalainsäädäntöä ja kilpailuttaa palvelut suosii tällä hetkellä suuria toimijoita. Pienten palvelutuottajien osaamista esimerkiksi yhteistarjousten teossa tulisi edistää.
  4. Kuntien hankintaosaamista tulisi kehittää. Monet epätarkoituksenmukaisista ja kilpailua rajoittavista menettelyistä johtuvat selvityksen mukaan siitä, ettei kunnissa kiinnitetä riittävästi huomiota palveluntuottajien tasapuoliseen ja syrjimättömään kohteluun.
  5. Palveluasumiseen kohdistuvaa kuntien strategista osaamista tulisi kehittää. Palveluasumisen järjestämiseen liittyvien kuntastrategioiden yhteys kuntien elinkeinopolitiikkaan on selvityksen mukaan heikko. Toimivan kilpailun näkökulmasta on tärkeää, että markkinoilla toimivat palvelujentuottajat tuntevat investointipäätöksiä tehdessään kuntien strategiset valinnat. Lyhytjänteisesti tehdyt hankintapäätökset kasvattavat kustannuksia ja johtavat epätarkoituksenmukaisten kilpailua rajoittavien sidosten syntymiseen.
  6. Palvelusetelin hyödyntämisedellytyksiä tulisi parantaa.Palvelusetelin laajempi hyödyntäminen palveluasumisessa edistäisi tuottajien välistä kilpailua ja pienten toimijoiden osallistumista palvelujen tuotantoon. Palveluseteliä tulisi voida käyttää myös ARA-rahoitteisissa kohteissa.
  7. Palveluasumisen valvontasäännösten soveltamista tulisi yhtenäistää.  Erityisryhmien palveluasumista koskevan sääntelyn suuri määrä ja monimutkaisuus edellyttävät nykyisin elinkeinonharjoittajilta sellaista asiantuntemusta, jota löytyy lähinnä vain suuremmilta palveluntuottajilta. Säännöksiä sovelletaan lisäksi vaihtelevasti.  ARA-rahoituksen ehdoksi asetettuja sääntöjä ei tulisi soveltaa sellaisenaan muihin palveluasuntojen rakennuttajiin; esteettömien ja turvallisten asuntoja rakentamisen perustaksi löytyy ohjeita muualtakin kuin ARAn säännöistä.
  8. Julkisiin ja yksityisiin asumispalvelujen tuottajiin kohdistuvia valvontakäytäntöjä tulisi yhdenmukaistaa.  Yksityisen sektorin toimijoita valvotaan selvityksen mukaan aktiivisemmin kuin julkisen sektorin toimijoita. Valvontamenettelyjen taustalla vaikuttavista eriarvoisuutta ylläpitävistä ja luovista toimintatavoista tulisi päästä eroon, jotta kaikki palveluntuottajat olisivat säännösten ja valvonnan suhteen tasavertaisessa asemassa.
KKV:n selvitys liittyy TEM:n vuonna 2011 käynnistämään Hyvinvointiohjelma – HYVÄ -ohjelmaan, jonka tavoitteena on hoito- ja hoivapalvelualan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen Suomessa. Osa toimenpide-ehdotuksista koskee myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAa ja muita viranomaisia sekä alalla toimivia yrityksiä.
Lisätietoja selvityksestä: 
erikoistutkija Helena Tuorila, p. 029 505 3653, etunimi.sukunimi@kkv.fi
Lisätietoja HYVÄ-ohjelmasta:
kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho, p. 029 506 4907, etunimi.sukunimi@tem.fi

Laitan tähän linkin, josta pääsette lukemaan KKV:n tiedotteen

ja selvityksen ja ehdotukset (12.9.2014).