keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Järjestöt vauhdittavat lastensuojelututkimusta. THL tarkastelee blogissaan vastuu ja valtakysymyksiä lastensuojelussa.

Kirjoitin edellisessä blogitekstissäni lastensuojelututkimuksen edellytysten parantamisesta. Keskustelin asiasta STM:n Anteeksipyyntötilaisuudessa erään järjestöjohtajan kanssa, Hän veikin asian keskusteltavaksi muiden järjestöjohtajien kanssa. He julkaisivat yhteisen kannanoton 13.12.2016.

Tässä linkki kannanottoon. 

Kannanotto ei yksin riitä - tarvitaan päätöksiä. Olisi hienoa mikäli 100-vuotinen Suomi, esimerkiksi Eduskunta kohdentaisi perusrahoituksen ja perustaisi lastensuojelututkimuksen pysyvän insituution.

Vaikuta tahollasi kansanedustajiin. Itse pyysin Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen käynnistänyttä silloista ministeri, kansanedustaja Maria Guzeninaa vaikuttamaan ratkaisun saamiseksi.

Aiheen tiimoilta THL:n blogipalstalla Juhani Eskola, Tarja Heino ja Päivi Petrelius tarkastelevat yhteisartikkelissaan vallan ja vastuun tasapainoa lastensuojelussa. Vastuu asianmukaisista resursseista ja työoloista on aina päätöksentekijöiden, nykyisin kunnissa. Yhteiskunta kollektiivisesti vastaa siitä, että lapset eivät ole eriarvoisessa asemassa - nythän näin on. Valta ja vastuu kunkin lapsen kohtaamisesta on lastensuojelussa lapsen asiasta vastaavalla työntekijällä. Tällä työllä tulee olla asianmukaiset toimintaresurssit ja osaaminen.

Tästä THL:n blogiin. 

Vuosittaiset lastensuojelun valtakunnalliset tilastot julkaistiin joulun alla. Hienoinen laskusuuntaus mm. sijoituksissa ja huostaanotoissa. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi edelleen - mikä on sekä huono että hyvä asia, mikäli se merkitsee että lapsi ja perhe saa apua.

Kun vuoden 2015 aikana sosiaalihuoltolain yhteydessä myös lastensuojelun monia säännöksiä muutettiin niin, että perheiden pitäisi saada apua ilman lastensuojelun asiakkuuttaakin, pitäisi lastensuojelun tilastoja lukea rinnan SH-lain tilastojen kanssa. Tosin asiakastietojärjestelmistä ei monissakaan kunnissa saada ulos tietoa palvelutarpeen arvioinneista ja perheiden tuesta.

Tässä linkki LSKL:n uutiseen Lastensuojelun tilastoista.  

Tässä linkki THL:n Lastensuojelun tilastot sivuille.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Lastensuojelun menneisyys: valtion anteeksipyyntö kaltoinkohdelluilta. Lastensuojelua tulee myös tutkia ja valvoa - LOS juhla 20.11.2016



Sosiaali- ja terveysministeriö järjesti lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen (julkaistiin jo 6.4.2016) perusteella Anteeksipyyntö-tilaisuuden Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2016 Finlandia-talolla.

Tilaisuus oli koskettava. Myös menneisyys-tutkimuksen käynnistänyt kansanedustaja Maria Guzenina piti puheen. Samoin sijoitettuna olleiden nuorten aikuisten puheenvuorot liikuttivat tunteita.


Anteeksipyyntö tuli kovin myöhään, eikä valtio ole lupaamassa kaltoinkohdelluille korvauksia tai mahdollisuuksia saada kunkin yksilön tarvitsemaa erityistä tukea, kuten vertaisryhmiä, terapiaa.


Anteeksipyynnön lisäksi tarvitaan myös lastensuojelun valvontaa. Meiltä puuttuu kokonaan ns. järjestelmästä riippumaton valvontainstituutio, kuten monissa maissa on nimenomaan haavoittuneiden asiakasryhmien, kuten lastensuojelu, valvontaan perustettu. Nykyiset valvontakäytännöt ja mekanismit ovat puutteellisia. Suurin osa sijaishuollosta toteutuu nykyisin yksityisten yritysten toimesta.




-    Lastensuojelua tulee tutkia: säännöllisesti tuotettua tietoa tarvitaan erityisesti siitä, kuinka onnistutaan niiden lasten terveyden ja kehityksen turvaamisessa, jotka otetaan yhteiskunnan huostaan. Tutkimustietoa tulee tuottaa jatkuvaluontoisesti ja tutkimukselle tarvitaan pysyvät rakenteet ja tutkimusinstituutio. Lastensuojelun kehittämisen tulee myös perustua tutkimukseen. 

-    Vastaavankaltainen menneisyys-tutkimus tarvitaan myös vuosien 1983-2010 ajan sijaishuollosta. Toimin 1980-luvun taitteessa erityislastenkodin johtajana. Lastensuojelussa myös monien lasten osalta onnistutaan varmistamaan lapsen kehitys ja terveys. Tästä tosin emme juurikaan tiedä.

Ensi vuonna on Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. ITLA -Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö perustettiin (Sitran ohella) kun aiemmin juhlittiin pyöreitä vuosia 1987. ITLAn keskeinen tehtävä on lastensuojelututkimuksen edistäminen. 


Valtiovalta voisi vastuun eleenä perustaa 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pysyvän lastensuojelututkimuksen rakenteen ja varmistaa sille perusrahoituksen, jota voisi kohdentaa esim. pääomittamalla ITLA:aa. Toisin kuin Sitralla, ei ITLAlla ole juurikaan rahaa! ks. lisää tästä

Kun Roosa-nauhapäivänä yritykset ja kansalaiset keräävät rahaa syöpätutkimukselle, niin voisiko ITLA käynnistää vuosittaisen kansalaiskeräyksen? - tässä olisi minusta ideaa, sillä kansalaiset tietävät nykyisin lastensuojelusta ja tarpeista enemmän kuin aikoihin ja voisivat hyvinkin lahjoittaa säännöllisesti rahaa tutkimukseen. 


THL:ssä päättyi 2015 Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke, jota rahoitettiin mm. kansanedustajien kohdentamilla valtion budjetin "joululahjarahoilla"). LasKe-Tut -hanke järjesti mm. historiassaan toiset monitieteiset lastensuojelun tutkimuspäivät marraskuussa 2015. Siellä julkaistiin ehdotus Lastensuojelun tutkimuksen strategiaksi ja tutkimustoiminnan organisoinnista valtakunnallisesti ja alueellisesti, esimerkiksi Kansallinen THL:n johtama tutkimuksen verkosto, esimerkiksi Nuorisotutkimus-verkoston kaltaisesti. Alueelliset verkostot syntyisivät alueen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, osaamiskeskusten ja keskeisten kaupunkien ja yhteistyötahojen kanssa - ehkäpä tuleva sote-itsehallinto-organisaatio olisi sen kotipesä. 


Yllä olevia asioita olen jo aiemmin ehdottanut eri blogeissani mm. Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen yhteydessä. Nyt yritän osaltani vauhdittaa tutkimustoiminnan rahoitusta ja organisointia, jotta asia saataisiin vihdoin alulle (ehkä taas kansanedustajien "joululahjarahoilla"). Olen lähettänyt asiasta aloitteen myös kansanedustajalle.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lapsen elämäntilanteen ja tuen tarpeiden arvioinnin lapsikeskeiseksi kehittämiseksi -lue THLn tuoreesta julkaisusta. Valtion anteeksipyyntö kaltoinkohdelluilta luvassa.

Lastensuojelun, ja sosiaalihuollon työntekijöiden yksi keskeisin taito on kyetä arvioimaan lapsen elämäntilanne ja tuen tarpeet niin, että lapsen etu voi toteutua kaikissa ratkaisuissa.

Lapsen tilannetta ja tarpeitahan arvioidaan v.2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain mukaan aina kun lapsen vanhemman palvelujen ja tuen tarvetta arvioidaan. Useimmiten arvioinnin jälkeen perheen tukipalvelut järjestyvät yleisten perhe- ja sosiaalipalvelujen avulla. Joissain tilanteissa arviointiin kutsutaan osallistumaan myös lastensuojelutyöntekijä.

Arvioinnin tulisi olla yhteistyötä perheen vanhempien ja lasten kanssa, jossa esimerkiksi vanhempi itse muodostaa itsestään, perheen tilanteesta ja lapsen tarpeista kokonaiskäsityksen. Perhettä tulee auttaa itse arvioimaan omaa tilannettaan. Erinomainen työmalli tässä on esimerkiksi Perhearviointi-menetelmä, jota kouluttaa mm. Mielenterveysseura - kävimme opettajina oppimassa menetelmää ja olemme menossa tutustumaan sen käyttöön myös Englantiin tammikuulla. Suomessa menetelmän käyttösuositus on työstää asioita perheen kotona, eli kotikäyntejä, ja keskeistä on myös yhteinen avoin dokumentointi, menetelmä-opas sisältää runsaasti erilaisia harjoitteita ja välineitä työskentelyyn.

Lue lisää perhearviointi-menetelmästä. 

THL on julkaissut yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n, LasSe-hankkeen ja Turun yliopiston kanssa laajan työpaperin (33/2016) Lapsen elämäntilanteen ja tuen tarpeiden lapsikeskeinen, monitoimijainen arviointi. Tietoa lastensuojelun kehittämisen tueksi. - Loistavaa!

Kasperin (Kasvatus ja perheneuvontaliitto) kokemusasintuntija Mareena Heinonen julkaisun esipuheessa toteaa, että meiltä Suomessa puuttuu yhteinen käsitys siitä, mikä on riittävän hyvää lapsuutta (ja tätä kautta mitä se edellyttää riittävänä vanhemmuutena, sirkan kommentti). Ja toisaalta Mareena toteaa, että yhteistä käsitystä ei ole siitäkään, millaiset tilanteet ovat riittävän pahoja, jotta asiaan pitää puuttua. Lastensuojelussa keskeisin kipukohta ja vaikeus liittyy siihen, että vanhemmalla, ja lapsella/nuorella, saattaa olla eri käsitys siitä, mitä kunkin lapsen tilanteessa on hyvää lapsuutta ja mitä se edellyttää esimerkiksi vanhemmuudelta ja kodin olosuhteilta. Julkaisun eri artikkeleissa peilataan nykytilannetta monenlaiseen tietoon perustuen.

Julkaisun tavoitteena on käydä keskustelua ja kehittää arviointia. Mareena kysyy lopuksi, miten laadukkaan arvioinnin elementit siirretään käytäntöön. Yksi vastaus tähän on koulutus ja yhteiskehittäminen, jossa lastensuojelun asiakkaat (lapset, nuoret ja vanhemmat) ovat mukana, Myös edellä kuvattu Perhearviointi-menetelmä auttaa perheenjäseniä itse tunnistamaan ja arvioimaan vahvuuksiaan ja elämäntilannettaan, työntekijän tuella. Koulutukseen kannattaa satsata.

Lue lisää: tässä linkki julkaisuun.  

Valtio ilmoitti, että lastensuojelun menneisyystutkimukseen perustuen valtio pyytää anteeksi kaltoinkodelluilta. Tämä toteutuu lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2016 Finlandiatalon tilaisuudessa. Käsittääkseni tilaisuus on avoin, johon voi ilmoittautua, ks. alla oleva linkki.

Tässä linkki tähän 20.11. tilaisuuteen.






tiistai 4. lokakuuta 2016

Lastensuojelua koskevia tuoreita tutkimuksia ja kehittämistä

Lastensuojelun kehittämisen tueksi on THL:n HuosTa-projektissa kesän alussa julkaistu muutamia tutkimusraportteja. Useamman kuntapilotin kanssa on tuotettu tietoa sijoittamisen syistä, palvelujen saatavuudesta ja myös niiden kustannuksista - vihdoinkin käytettävissä on tällaista tietoa. Kiitos erityisesti Tarja Heinolle ja muille laajassa tutkimuksessa mukana olleille.

Lastensuojelusta puhutaan edelleen, sen ongelmista ja resurssien puutteista, mutta lisääntyvästi myös asiakkaiden kokemukset ja ehdotukset lastensuojelun kehittämiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi ovat päässeet esille medioissa erityisesti monien kehittämishankkeiden toimesta. Lapsen läheisten kanssa tehtävää työtä on kehitetty nyt erityisesti Pesäpuun Lähemmäs-hankkeessa: hankkeen päätösseminaari oli syyskuulla ja julkaistuna on mm. ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö läheisten kanssa tehtävän työn esteistä ja edellytyksistä (Päivi Muranen, sain olla hänen työnsä ohjaavana opettajana). Myös esimiehille julkaistiin opas läheistyöstä.

Äskettäin olleilla Lastensuojelun päivillä LSKL julkaisi sijaishuoltoa koskevan selvityksen: sen mukaan yhdenvertaisuus ei toteudu lapsen sijaishuollon tarpeen arvioinnissa. Tämänkaltaista näen kyllä myös hallinto-oikeuden käsittelyssä olevissa asioissa.

Olen odottanut keväällä julkaistun Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen pohjalta valtion toimenpiteitä, se anteeksipyyntö olisi pitänyt esittää jo tuolloin. Myös jonkinlaisen lupauksen antaminen jatkotoimista lastensuojelun kehittämiseksi olisi ollut tarpeen. Näitä vielä odotellaan.

Hallituksen vuoden alussa lanseeraama Lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelma LAPE on koonnut verkostoja kehittämään myös lastensuojelua. Itse en ole muiden töiden johdosta pystynyt nyt osallistumaan, mutta tiedän, että esim. sijaishuollon, myös perhehoidon ja sen valvonnan kehittäminen olisi työn alla - valvonnan puutteethan olivat menneisyys-selvityksessäkin yksi iso ongelma. LAPE-ohjelmaan sisältyy myös osaamisen kehittämistä koskevia tavoitteita - niiden eteenpäin viennissä olen korkeakouluverkoston kanssa mukana.

Omat työkiireeni ovat liittyneet valtakunnallisen kehittämishankkeen käynnistämiseen. Kehitämme erilaisille kohderyhmille, mm. lapsiperhepalvelujen asiakkaille mahdollisuutta valita henkilökohtainen budjetointimalli (HB). Asiakassuunnitelmaan ja tarpeisiin pohjautuen asiakas itse päättää mistä ja mitä tukipalveluja hankkii omaa elämäntilannettaan parhaiten tukemaan. HB mallin kehittämisessä meitä kiinnostaa erityisesti, mitä siitä seuraa kun asiakas itse on valintojensa ratkaisija. Miten asiakasohjautuva toimintamalli toimii ja mitä se edellyttää? Voit lukea lisää hankkeesta Metropolian nettisivuilta (hankkeen omat sivut vielä työn alla).

Tämä postaus on nyt vain informatiivinen, lue lisää edellä mainituista teemoista.

THL:n HuosTa-hankkeen tuloksiin liittyvä uutistiedote
THL:n julkaisut
- Lastenkodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset 2016. Päätulokset.
- Lastensuojelun kustannukset ja palvelujen hinnat, työpaperi 2016.

LSKL:n 27.9.2016 julkaisema Rajapinnoilla. Lapsen erityisten tarpeiden huomioiminen sijaishuoltopaikkaa valittaessa  raportti    

Pesäpuun Lähemmäs-hanke: Materiaaleihin tästä. 

LAPE-hankkeen sivuille tästä, katso sieltä mm.materiaalit.

Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointimalli -esittely tästä.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Lastensuojelun menneisyys-tutkimus: osa 3. Lastensuojelussa edelleen kehitettävää (Sirkka Rousu)

Julkaisen pitkän tekstin useassa blogi-postauksessa (kolme osaa), olin Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen paneelissa 7.4.2016.

Lastensuojelun menneisyys-tutkimus

Nyt 6.4.2016 julkaistu tutkimus vuosien 1937-1983 ajanjakson sijaishuollosta on raskasta luettavaa.
Siksi haluan ensin tuoda esille sen, kuinka noista ajoista kuitenkin on lastensuojelua kehitetty

Me tosin tuotamme edelleen erityisen vähän tietoa siitä, miten monen lapsen ja nuoren elämä on lastensuojelutyön johdosta muuttunut paremmaksi -säännöllisesti tuotettua vaikuttavuustietoa kuinka hyvin onnistumme työssämme ei edelleenkään tuoteta kuten pitäisi. Tiedän mm. tämän hallinto-oikeuden työn kautta, että lastensuojelu myös onnistuu suojelutehtävässään. Kaikki ei silti ole Suomen lastensuojelussa vielä kunnossa. Tästä olemme saaneet lukea kun viimeksi 11.4.2016 uutisoitiin Vantaan lastensuojelun työntekijöiden yhdessä esille nostamista epäkohdista.  


Yhteiskunnan, valtion ja kuntien tulisi pyytää kaltoin kohdelluilta anteeksi. Samalla tulee tarjota kaikille mahdollisuutta käsitellä kokemuksiaan asiantuntijan kanssa. Kaltoin kohdelluille tulee voida luvata, että lastensuojelua kehitetään niin, että tällaisia kokemuksia on mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------- 
Osa 2. Lastensuojelussa edelleen kehittämisen tarpeita
  
Lastensuojelussa on myös edelleen puutteita

1) osaamisessa ja yhteistyömalleissa, asiakastyön standardeissa ja protokollissa siitä miten asiat tulee valmistella ja ratkaista,
2) palvelujen tuottamisessa ja hankintatavoissa, erityisesti hankintalain soveltamisen kotikutoiset suomalaiset ongelmat,
3) laadun ja asianmukaisuuden valvonnassa - omavalvontahan tuli vasta v.2015 julkisiin organisaatioihin, ja epäkohtien ilmoittamisvelvollisuus v.2016 alusta, ja toimintajärjestelmästä riippumaton valvontahan puuttuu kokonaan (katsastuskonttori-idean päivittäminen ja jalostaminen),
4) tarvitaan edelleen myös lainsäädäntö-muutoksia lapsen ja hänen vanhempiensa oikeuksien ja osallisuuden parantamiseksi, kuten pysyvä huostaanotto, vanhempain oikeudet ja velvollisuudet kuntoutumiseen, 14§ moniammatillisten as.tuntijaryhmien toiminta.


Miten kaltoinkohtelu ja väkivalta olivat mahdollisia? 


- muutama ajatus Menneisyys-selvityksen pohjalta

Moniin jo vuosien ajan tiedossa olleisiin ongelmiin on saatu esim. lainsäädännölliset muutokset vasta 2015, ja monet asiat vaativat lastensuojelussa edelleen parantamista.

§  arvioin, että lastensuojelu oli (ja on) yhteiskunnassa marginalisoitunutta palvelua, kuten asiakkaatkin joita lastensuojelussa yritettiin auttaa - vähin mahdollinen tehtiin. Se, että tällaista kaltoinkohtelua oli ja siihen ei puututtu, kuvastaa yhteiskunnallista rakenteellista laiminlyöntiä ja välinpitämättömyyttä.  
§  vaikka asiakasprofilissa on menneisyys-tarkastelussa olleen ajanjakson jälkeen tapahtunut erilaistumista, on asiakkaiden tarpeiden taustalla edelleen ylisukupolvista huono-osaisuutta ja osattomuutta synnyttäviä tekijöitä, joiden vähentämiseksi ei ole yhteiskunnassa edelleenkään tehty riittävästi, kuten lasten köyhyyden kasvu, erityisesti yksinhuoltajien asema, kaltoinkohtelun ehkäiseminen.
§  Vasta v.2015 lisättiin moniin eri lakeihin säännös: lapseen kohdistuva väkivalta voidaan ilmoittaa suoraan poliisille, kun aiemmin tästä ilmoitettiin yleensä vain lastensuojeluun, joka toimi sitten portinvartijana ja arvioijana tehdäänkö asiassa rikosilmoitus poliisille. Rikoksen tekijä pitää aina saattaa vastuuseen, ja tietenkin lapselle ja perheelle pitää olla tarjolla kaikki tuki ja suojelu mitä tilanteessa tarvitaan.
§  Turvaa tarvitseva voi mennä turvakotiin ilman kunnan maksusitoumusta, kun turvakotipalvelun rahoitus siirtyi 2015 valtion vastuulle. Turvakotipaikkoja on Suomessa liian vähän ja matkaetäisyydet niihin ovat pitkiä turvaa tarvitseville.

§  henkilöstön ammattikoulutuksen puutteet joka tasolla: kuten osaaminen tunnistaa kaltoinkohtelua ja keinoja sen vähentämiseen tai poistamiseen (yhteiskunnan, yhteisöjen ja lähiyhteisöjen tasolla
§  edelleenkään lastensuojelutyöhön ei ole erikoistumisen pakkoa, eikä tarjolla yhteiskunnan maksamaa erikoistumiskoulututusta - turvakodin henkilöstöltä edellytetään v. 2015 alkaen erityiskoulutusta ja työkokemusta nimenomaan turvakodeissa tehtävään työhön.

§  henkilökunnan vaihtuvuus oli ja on edelleen suuri ! -millaisia keinoja tulisi käyttää, jotta  työolosuhteet ja esim. johtaminen paranisivat, ja henkilöstö voisi olla kehittämässä omaa asiakastyötään.

·         suuret asiakasmäärät oli silloin ja on edelleenkin erityisesti sosiaalityössä, myös sijoitettuna olevien lasten sosiaalityössä. Yhdellä työntekijällä ei pitäisi olla asiakkaita enempää kuin 15-20, jolloin työntekijä voi tavata asiakkaita tarpeiden mukaan. Lastensuojelun laatusuosituksen mukaan asiakkaiden kohtuullisena määränä pidetään kaksikertaista määrä. 

o   kunnallinen päätöksenteko oli kovin ongelmallista: poliittiset luottamushenkilöt päättivät sekä kunnan resursseista että yksilöiden oikeudesta palveluihin. Vasta vuonna 2008 lastensuojelun yksilöpäätösten tekeminen siirrettiin pois poliittiselta maallikoista koostuvalta luottamushenkilötoimielimeltä.

§  lastensuojelun järjestelmässä alueellisen (lääninhalllitukset) ja kansallisen tason (sosiaali- ja terveysministeriö ja sosiaalihallitus) ohjausvoima oli vähäinen. Ohjauskeinoja toki jonkin verran käytetään nykyisin, mutta informaatio-ohjauksen ohjausvoima toiminnan muuttamiseksi on liian heikko. Suomessa ei ole toisaalta myöskään ollut kannusteita, porkkanoita lastensuojelun laadun tunnustamisessa: ”Kunnallinen lastensuojelun teko-palkintoa -on ryhdytty jakamaan vasta v.2013 alkaen”. Uhkasakkojakin on ryhdytty määräämään vasta 2000-luvulla.

§  valvonnan resurssien olivat ja ovat edelleen hyvin vähäiset, ja kyky käyttää lain sallimia keinoja oli heikko. Valvonta on hajautunut monille ja tehotonta myös resurssien vähäisyyden näkökulmasta, sekä riippumattoman ulkopuolisen valvonnan puuttuminen kokonaan - kaikki valvonta on edelleenkin järjestelmän sisäistä, yhteisiä valvontakriteereitä on Valvira ohjeistanut omissa valvonta-ohjelmissaan vasta 2012 lähtien.

§  lapsen terveyden ja kehityksen tarpeisiin ei tuolloin vastattu: mutta esimerkiksi vasta v.2015 lisättiin terveydenhuoltolakiin 69 §, jonka mukaan lapsella ja hänen perheellään on oikeus viipymättä saada välttämättömät lapsen terveyden ja kehityksen kannalta tarvittavat terveydenhuollon palvelut, jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista (ikuinen pallottelu esim. psykiatrian ja lastensuojellun välillä on tuttua- tämä on hoitotakuun ylittävä oikeus). Ja vasta vastaavasti v.2015 (ja pari vuotta ennen sitä jo ls.lakiin), on vastaava oikeus kirjattu SH-laissa: erityisen tuen asiakaslapsella on oikeus saada hoidon ja huolenpidon edellyttämät välttämättömät sosiaalipalvelut.

§  lapsen vastuutyöntekijän velvollisuus tavata lasta, jonka elämää koskevista asioista vastuussa lisättiin vasta vuonna 2015 SH-lakiin: työntekijän pitää henkilökohtaisesti tavata lasta riittävän usein asiakassuunnitelmaan merkittävällä tavalla, ja kun hoidetaan esim. lapsen vanhemman/huoltajan palvelua, tulee varmistaa tämän aikuisen hoitovastuulla olevan lapsen mahdollinen tuen tarve tarvittaessa tapaamalla lasta.  

·         asiakkaita ei palvelujärjestelmästä johtuen voida kohdata kokonaisena ihmisenä, näin asiakastyön eri palveluista puuttuu kokonaisnäkemys asiakkaana olevan lapsen ja hänen perheensä tilanteesta !

Meillä on vieläkin kuntia, joissa ei ole - asianmukaista määrää osaavaa henkilöstöä tekemään yksilöä koskevia päätöksiä ja kunnat joutuvat turvautumaan naapurikuntien virka-apuun: esimerkiksi huostaanoton valmistelussa tarvitaan lain mukaisen koulutuksen saanut pätevä sosiaalityöntekijä ja huostaanoton valmistelusta vastaamassa tulee olla työpari, samoin kunnassa pitää olla johtava viranhaltija, kun tehdään hakemus esim. hallinto-oikeudelle.

Ja toisaalta meillä on kuntia, joissa palvelut on organisoitu esim. elämänkaarimallin mukaan asiakas- ja väestölähtöisesti, ja kehitetty toimintaa LEAN-ajattelun mukaan (työntekijät kehittävät, korjataan, muutetaan toimintaa havaittujen puutteiden ja ongelmien vuoksi jatkuvaluontoisesti. On kuntia, joissa toimitaan ajatuksella, että on ”fiksua tarjota apua kun sitä tarvitaan ja viestittää myös kuntalaisille, että on fiksua pyytää apua -asenteet muuttuvat hitaasti.

Ja toisaalta meillä on kuntia, joissa työt on organisoitu fordistisesti palveluputkiin ja niiden sisälläkin vielä ammattikohtaisiin työputkiin - eli lapsen ja perheen tarpeita ei ole järjestelmästä johtuen mahdollista kohdata kokonaisvaltaisesti.

·         lastensuojelun palveluja ostetaan ja myydään varsinkin sijaishuollon markkinoilla! - suurin osa palveluista tuotetaan muiden kuin julkisen hallinnon toimesta, hankintaosaamista on liian vähän, ja muutoinkin toiminnassa on paljon kotikutoisia nykyongelmia. Ylipäätään hankintalaki ei sovellu yksilökohtaista räätälöintiä edellyttäviin palveluihin
o   kaikkia hankintamenettelyjä tulisi hyödyntää: suorahankintaa lapsen ja perheen tarpeiden mukaan, neuvottelumenettelyllä hankittavia palveluja, pitkiä kumppanuuksia.
o   palvelutarpeita voisi myös hankkia ns. innovatiivisesti: on tarve -> pyydetään ratkaisuja -> neuvottelumenettelyllä haetaan yhdessä ratkaisut.
o   tai muodostaa palvelujen toimittajarekisteri, johon pääsee kaikki tuottajat, jotka täyttää asetetut vaatimukset tuottajana ja palvelun sisällön ja laadun osalta.
o   hinta (myös halvin) pitää aina sisällään myös ko.tuotteen laadun: aina pitäisi hinnan muodostua lapsen tarpeiden mukaan ja tätä ei voi ennalta tietää.

Lastensuojelu oppii menneisyydestään?  


- mistä tiedämme miten asiat ovat muuttuneet?

-       lastensuojelun on tarjottava enemmän kuin mihin oma koti on pystynyt: mahdollisuutta tavalliseen arkeen ja lapsuuteen / nuoruuteen, rauhaa kasvaa ja kehittyä, turvallisuutta, ennustettavuutta tulevaan, perushoivaa ja luottamusta siihen, että ne joihin on muodostanut kiintymyssuhteen, säilyvät lapsen elämässä ja ovat lasta varten olemassa -> jokaisella lapsella on luotto-aikuinen.

-       tämä on lastensuojelun perustehtävä: miten siinä lastensuojelu onnistuu? - se on keskeinen vaikuttavuustavoite koko lastensuojelulle, ja varsinkin niille, jotka on otettu yhteiskunnan huostaan.

o   mitä tietoa olemme tuottaneet Suomen lastensuojelussa sijoitettujen lasten hyvinvoinnista? - opinnäytetöitä, tutkimushankkeissa tuotettua tietoa, mutta ei säännöllisesti ja jatkuvaluontoisesti kertyvää vaikuttavuustietoa, asiakasprosessin toimivuudesta kertovaa tietoa…yhä monella lapsella on monta vaihtuvaa sijoituspaikkaa.

o   millaisia resursseja lastensuojelun eri tehtävissä tarvitaan: jos tavoitteena on että esim. sijoitetun lapsen tapaaminen on mahdollista 4 x vuodessa, mitä se tarkoittaa ko.kunnan resurssitarpeessa (sijaishuollon perhetyössä/sosiaalityössä) -> esimerkin voisi ottaa vaikka pelastustoimesta: jos pitää päästä 6 minuutissa kohteeseen -> mitä se tarkoittaa resurssien kannalta, ympäristön olosuhteet huomioon ottaen. Lastensuojelun asiakkaiden määrää työntekijää kohden, ei voi kuitenkaan määrätä laissa, sillä lapsen ja perheen tarpeet ja olosuhteet ovat erilaisia ja nämä tulee ottaa huomioon mitoituksessa.

-       kunnallisen päätöksentekijän tietopohja, jolla hän muodostaa kantaa lastensuojelun tarpeista!
o   julkaisin väitöstutkimukseni liitteessä listan asioista, joista päättäjän tulisi tietää: kuten asiakasprofiilista, palvelujen toimivuudesta, laadusta, vaikuttavuudesta jne.

-       kunnallisen päätöksentekijän ohjaus ja johtamisen osaaminen ja yhteistyön välineet ovat kehittyneet, mutta lastensuojelupolitiikka on lyhytjänteistä:
o   lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman (12§) ohjausvoima ohjata kunnan lastensuojelua tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti?
o   monialaisten horisontaalisten johtamisrakenteiden puute, eli lasten, nuorten ja perheiden palveluista vastaavien tulee arvioida hyvinvoinnin tilaa ja palvelujen toimivuutta sekä kehitystarpeita yhdessä. Tämä toteutuu paremmin ns. elämänkaarimallin mukaisessa yhteensovittavassa johtamistavassa.   

Palvelujen ja tukimuotojen kehittäminen myös vanhemmille 


§  tietoa toimia vanhempana sekä vanhemmuuden osaamisen parantamismahdollisuudet tulee olla kaikkien perheiden saatavilla Suomessa esim. samasta netttiportaalista
-       vanhemmuuden taidot ”Voimavaraperheet” - 5.4.2016 HS-uutinen miten vanhemmuustaitoja parantamalla lapsi hyötyy, vastaava uutinen oli aiemmin Nuorten Ystävien Vanhempain Akatemian onnistumisista vanhempain ohjauksessa.
-       Nykyajan tekniikka tulisi ottaa käyttöön: meillä on loistava konsepti Mielenterveystalo.fi - jossa on tietoa, voi parantaa omia taitoja, löytyy vertaisuutta, ja saa lääkärin lähetteellä ”etäterapiaa”
-       vastaavaa kehitystyötä tehdään laajasti nyt myös HUS:ssa -> erilaisiin tarpeisiin on rakennettu terveyskylät.fi -tietoa ja osaamista sekä tukea omahoitoon.  

Missä on lasten ja perheiden / lastensuojelun palvelukylä.fi ?


Sijoitetun lapsen ja perheen oikeudet


-       sijoitetun lapsen omat vanhemmat ja perheenjäsenet tarvitsevat tukea sijoituksen yhteydessä ja sen jälkeen - tähän tulee olla subjektiivinen oikeus kunkin perheen tarpeiden mukaisesti (toisaalta tarvitaan myös velvoitetta vanhemmille lapsen kasvuolosuhteiden muuttamiseksi ja riittävän hyvän vanhemmuuden varmistamiseksi)

-       sijaishuoltopalvelussa pitäisi aina edellyttää valmiutta tarjota samaan paketiin myös jälkihuolto (on fiksua myydä sijaishuolto joka sisältää aina jälkihuollon mahdollisuuden … ja on fiksua aina ostaa/järjestää sijaishuolto, joka sisältää mahdollisuuden jälkihuoltoon)

-       Sijoituspaikan tulee aina vastata juuri tämän lapsen tarpeisiin - ei siis vain sinne, missä on tilaa, tai kotiutetaan omaan kunnalliseen laitokseen, kun siellä paikka vapautuu (oli se lapsen edun mukaista tai ei) - tällaistakin on edelleen. Järjestelmä tuottaa tarvetta vaihtaa lapsen sijoituspaikkaa!

-       lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin, kiintymykseen, ennustettavaa tulevaisuuteen:
o   ensisijaista on lapsen oheishuoltajan tuki (tuki kuten perhehoitolaissa perhehoitajalle),
o   jos lapsi ei voi palata lainkaan omien vanhempiensa hoitoon, lapsella tulee olla oikeus adoptioon (ja perheen saada lapsen kasvatukseen tukea)
o   viime kädessä lapsella oltava oikeus myös pysyvään huostaanottoon kun vanhempien kuntoutuminen ei onnistu esim. sovitun ajan (vuosia) sisällä, tai se ei ole lainkaan mahdollista.

-       LS.lain 14 § moniammatillinen as.tuntijaryhmä: sosiaalityöntekijän käytössä oltava erilaista asiantuntemusta …asiantuntijaryhmä käsittelee yksilöiden asioita ilman asiakkaita ja ilman että ovat juuri tämän lapsen asian hoidossa mukana.
o   toimintatapa on osallisuuden ja kuulemisen kannalta hyvin ongelmallinen, josta myös eduskunnan oikeusasiamies on huomauttanut: vrt. oppilashuoltolaki: OH-ryhmä ei käsittele enää yksilön asioita, vaan ne käsitellään kunkin lapsen kannalta tarvittavista asiantuntijoista kootussa neuvonpidossa, jossa on läsnä myös lapsi ja vanhempi.
o   14 § pykälä ei vastaa käsitystäni avoimuudesta asiakkaan asian käsittelyssä - avoimuus nimenomaan asiakkaan suuntaan.

-       sijoitetun lapsen palvelujen polku ja omatyöntekijän työpanos:
o   aina on varmistettava omatyöntekijän tosiasiallinen käytettävissä oleva resurssi lapsen asioiden hoitamiseen ja lapsen tapaamisiin, joka on lapsen oikeus: -> se, että lapsi pystyy tavoittamaan omantyöntekijän aina kun tarpeen.


Osaaminen: tarvitaan erikoistuminen lastensuojelutyöhön


-       erikoistumispakko lastensuojelutyöhön:
o   vaaditaan alan ammatillinen tutkinto, jonka jälkeen hankitaan työkokemusta ainakin vuosi tai kaksi, jonka jälkeen voidaan ryhtyä erikoistumaan: opiskelu toteutuu työssä ollen ns. monimuotokoulutuksena -> sekä 6.taso (kandi / AMK) että 7.tason maisteritutkintojen jälkeen tarvitaan erikoistuminen.  

o   Ammattikorkeakoulujen opetuksessa työelämä on keskeinen oppimisympäristö työtaitojen oppimisessa teorian ja käytännön vuoropuheluna, samoin kohtaamisen ja vuorovaikutuksen osaaminen on keskiössä, toki myös lainsäädäntö, osallistavien, toiminnallisten ymv. menetelmäosaaminen, eettinen osaaminen, yhteisötyö, osallistava dokumentaatio, palvelujärjestelmäosaaminen (asiakas omistaa tietonsa)

… …. vertaa turvakotihenkilöstöltä v.2015 lähtien vaadittava erityisosaaminen, työkokemus ja koulutus.

-       täydennyskoulutusvelvoite työantajilla, sekä vastaavasti työntekijöillä on velvoite pitää ammattitaito yllä ja kehittää sitä (ammatinharjoittamislaki 1.3.2016)


Lastensuojelun laatu ja valvonta


-tuloksellisuusvelvollisuus lapsille, tilivelvollisuus rahoittajille, vastuu omasta ammattitaidosta ja sen kehittämisestä

-       Suomen lastensuojelussa pitäisi olla yhdenmukaiset perusstandardit, joiden mukaisesti asiakasprosesseissa tulee toimia  - tämä tukee hyvän ammattikäytännön mukaista tietoon perustuvaa toimintaa. Tällä varmistetaan esim. että työntekijä tapaa asiakkaanaan olevaa lasta…). Nämä voisi löytyä Lastensuojelun käsikirjasta. 

o   Lastensuojelussa tarvittaisiin myös kansallinen näkemys ”lastensuojelun toimintatavoista erilaisissa tarpeissa ”Hyvä asiakastyön toimintakäytäntö” parhaaseen tietoon perustuvana. Suomen Itsenäisyyden lastenrahasto ITLA pyrkii tekemään jotain tämän suuntaista - tulokset pitäisi sitten viedä käytäntöön asti.

-       valvonnan nykytilanne: kaikki valvonta on järjestelmän sisäistä! …puuttuu ulkoinen riippumaton valvonta, valvonta on hajautunut - valvonnan resurssit niin ennakollisessa kuin jatkuvassakin valvonnassa ovat hyvin vähäiset: palveluyksikön sijaintikunnan tulisi valvoa alueellaan sijaitsevia yksiköitä, lapsen sijoittaja(ostaja)kunta valvoo sijoittamiensa ja ostamiensa palvelujen laatua ja Aluehallintovirasto AVI valvoo luvan myöntämisessä ja jälkikäteen epäkohtien ilmetessä.

-       Suomessa tarvitaan yhteiset laadun arvioinnin mittapuut, joiden toteutumista valvotaan: tarvitaan siis kansalliset laatukriteerit - LapsiARVI-hanke tuotti v.2009 perusvaatimukset lastensuojelun laadun arvioinnille.

-       Valvira tekee hyvää työtä, mutta se ei ole riittävää ennakollista ohjausta
o   omavalvonnan määräys 1.1.2015 yksityisille sosiaalipalveluntuottajille (soveltuvin osin 1.1.2015 myös vastaavassa julkisessa toiminnassa)
o   lastensuojelun valvontaa ohjaavia ohjelmia on laadittu myös julkiselle toiminnalle:
§  Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus, valtakunnallinen valvontaohjelma 2012 - 2014, ja
§  Kunnalliset lastensuojelupalvelut, valtakunnallinen valvontaohjelma 2013 - 2014.

-       valvonnan käytännön toteutus: sijaishuoltopaikan lapsia tulee aina kuulla valvontakäynneillä, millaiset kuulemisen taidot on valvojilla, ja onko valvoja se, jolle lapsi kertoo: jokaisella lapsella tulee olla oma luottoaikuinen, johon lapsi luottaa.

-       Lastensuojelun riippumattoman laadun arvioinnin ja valvonnan tarpeisiin kuvasimme ”katsastuskonttori-idean v.2009 julkaistussa LapsiARVI-oppaassa: katsastusmaksuilla toimiva osaava instituutio, joka tekee toiminnan alkaessa ensikatsastukset, määräaikaiskatsastukset, yllätystarkastukset ja antaa korjauskehotukset ja valvoo niiden toteutumista uusintatarkastuksessa.

Parhaimmillaan lastensuojelua kehitetään (ja valvotaan) yhteiseen vuoropuheluun perustuen.




Lastensuojelun menneisyys-tutkimus: osa 2. Paljon myönteistä kehitystä (Sirkka Rousu)

Julkaisen pitkän tekstin useassa blogi-postauksessa (kolme osaa), olin Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen paneelissa 7.4.2016.

Lastensuojelun menneisyys-tutkimus

Nyt 6.4.2016 julkaistu tutkimus vuosien 1937-1983 ajanjakson sijaishuollosta on raskasta luettavaa.
Siksi haluan ensin tuoda esille sen, kuinka noista ajoista kuitenkin on lastensuojelua kehitetty

Me tosin tuotamme edelleen erityisen vähän tietoa siitä, miten monen lapsen ja nuoren elämä on lastensuojelutyön johdosta muuttunut paremmaksi -säännöllisesti tuotettua vaikuttavuustietoa kuinka hyvin onnistumme työssämme ei edelleenkään tuoteta kuten pitäisi. Tiedän mm. tämän hallinto-oikeuden työn kautta, että lastensuojelu myös onnistuu suojelutehtävässään. Kaikki ei silti ole Suomen lastensuojelussa vielä kunnossa. Tästä olemme saaneet lukea kun viimeksi 11.4.2016 uutisoitiin Vantaan lastensuojelun työntekijöiden yhdessä esille nostamista epäkohdista.  


Yhteiskunnan, valtion ja kuntien tulisi pyytää kaltoin kohdelluilta anteeksi. Samalla tulee tarjota kaikille mahdollisuutta käsitellä kokemuksiaan asiantuntijan kanssa. Kaltoin kohdelluille tulee voida luvata, että lastensuojelua kehitetään niin, että tällaisia kokemuksia on mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan.  
---------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Myönteistä kehitystä on tapahtunut vuosien kuluessa, esim. sijoitetun lapsen asemassa, kohtaamisessa ja kokemusten ja näkemysten esille tuomisessa mm. Pesäpuu ry:n toiminnassa, jonka perustamisessa olin mukana, ja toimin edelleen hallituksessa. Monet järjestöt ja muut toimijat ovat olleet aktiivisesti kehittämässä lastensuojelua ja lapsen asemaa.

Lastensuojelun työtä tehdään uudenlaisilla tavoilla myös kuntapäättäjille tutuksi, mm. SOS-lapsikylä on lähettänyt kaikille kuntapäättäjille tilatun Kuntalehden välissä oman lehtensä ”Uudistuva lastensuojelu”. Tiedon jakelukanavana tämä on uusi, ja samalla on muodostamassa lastensuojelutyön modernia imagoa faktojen tukemana ja hyvien käytännön esimerkkien kautta.

Menneisyys-selvityksen uutissivun yhteydessä on julkaistu STM:n listaus kehittämistoimenpiteitä, joita viime vuosien kuluessa on lastensuojelussa toteutettu - listalta puuttui mm. Kansallinen lastensuojelun kehittämisohjelma: Alla oleva lista on pitkä, ja olen ollut onnellisessa asemassa saadessani olla mukana niissä, ja osasta olen ollut vastaamassa.

·         Osana STM:n Sosiaalialan kehittämishanketta toimi Kansallinen lastensuojelun kehittämisohjelma (2004-2007), jossa lastensuojelua ja ehkäisevää lastensuojelua ja lapsipolitiikkaa kehitettiin koko maassa. Itse tein STM.n toimeksiantona seudullista ja alueellista lastensuojelupalvelujen kehittämistyötä. Työn alla oli lastensuojelutarpeen arviointi ns. alkuarviointimalli, Lastensuojelun käsikirja, lastensuojelun kansalliset toimintaperiaatteet (pohjana myöhemmin syntyneille laatusuosituksille), myös sijaishuolto oli osa hanketta. Sosiaalialan kehittämishankkeen ulkoisessa arvioinnissa, Kansallisen lastensuojelun kehittämisohjelman vetäjänään Kristiina Laiho, arvioitiin päässeen hyvin tavoitteisiinsa. Myös PERHE-hanke arvioitiin onnistuneeksi. 

·         PERHE-hankkeessa (2005-2007)kehitettiin erityisesti perhekeskuksia, perheiden tukea ja monialaista yhteistyötä perheiden kanssa. Hankkeen kuluessa käynnistyi kymmeniä erilaisia perhekeskuksia. Toiminnalla voitiin myös ehkäistä tarvetta lastensuojeluun.
·         
Tämän jälkeen lapsi- ja perhepalvelujen sekä lastensuojelun kehitystyö jatkui vahvana sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmissa KASTE 1. sekä KASTE 2. Kehitystyön painopiste oli ehkäisevässä lapsi- ja perhepalveluissa.  Näiden pohjalta jatketaan kehitystyötä Sipilän hallituksen kärki- hankkeessa. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma on käynnistynyt v.2016 kansallisena reformina. Osana tätä hanketta kehitetään myös lastensuojelua. Pääpaino siinä kuitenkaan ei ole esim. sijaishuollon kehittäminen. 
·        
Lapsiasiavaltuutetun Lapsi-indikaattorit -hankkeessa tuotettiin valtakunnallinen näkemys tietopohjasta ja sen kehittämisen tarpeesta, jotta lapsi- ja lastensuojelupolitiikkaa voidaan kehittää tietoon perustuen. 
·         Lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan pysyvänä asiantuntijana (2005-2015 ajanjakson), neuvottelukunnassa toimi jaostoja ja työryhmiä, joista itse vedin Lastensuojelu-jaostoa (2005-2009) ja olin mukana Lapsen oikeuksien viestinnän ja kansainvälisten lapsioikeudellisten asioiden työryhmässä (2010-2015).
·         
'Sisäisen turvallisuuden II ohjelman valmistelussa kirjoitettiin Arjen turvallisuus-teeman osana kehittämistoimet lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi (toimin työryhmän vetäjänä). Myös Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto edisti lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämistä. 

·         STM:n Varhaisen puuttumisen valtakunnallinen verkosto edisti osaltaan lasten mahdollisuutta saada tukea mahdollisimman varhain.

·         Toimiva lastensuojelu -selvityshankkeeseen (2013) liittyi toimenpide-suunnitelma, jonka toteutusta tehtiin mm. eduskunnan ”joululahjarahoilla” eli valtion budjettiin sisältyneillä kansanedustajien kohdentamilla pienillä määrärahoilla. THL:n vetämänä on toteutettu Lastut -lastensuojelun tutkimustietoon liittyvää selvitys- ja verkostotyötä ja LasKeTut - lastensuojelun kehittämiseen ja tutkimustietoon liittynyt mm. oppimisverkostotyö. Lastensuojelun laatusuositukset saatiin vihdoin julkaistua 2014.

·         Näiden lisäksi olen ollut toteuttamassa Kuntaliiton LASSO-lastensuojelun laadun ja palvelujen ja palveluprosessien kehittämistä joka julkaisi mm. neljä opasta asiasta sekä Vanhemmuuden roolikartan ym.työvälineitä lastensuojelun asiakasprosessien kehittämisestä, laadun jäsentämiseksi, arvioinnin ja valvonnan kehittämiseksi, dokumentaation parantamiseksi, palvelujen hankinnan ja tuottamisen osaamiseksi.
·
         Samoin Harava-hanke, joka oli valtakunnallinen järjestöjen ja julkisten toimijoiden hyvin laaja psykososiaalisten lapsi- ja perhepalvelujen kehittämishanke (2000-2004, sekä postHarava 2005-2006 vaikutusten jälkiseurannassa). Hanke tuotti 36 erilaisessa kehitysprosessissa hyviä tuloksia, myös lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulut, hyvän lastensuojelun palveluhankinnan kriteerit konsensusprosessissa.

·         Kuntaliitossa kehitystehtäviini sisältyivät myös Lapsipolitiikka-hanke (1998 alk.), joka ohjasi, opasti ja koulutti kuntia sekä julkaisi oman Lapsipoliittisen ohjelman. 

LapsiARVI-hanke koostui kahdesta toimintokokonaisuudesta: lastensuojelun laadun kehittäminen sekä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat ja tietopohjan (indikaattorit). Vuonna 2009 julkaistiin LapsiARVI -lastensuojelun laadun perusvaatimukset -opas, joka sisälsi ehdotuksen myös riippumattoman laadun arvioinnin järjestämisestä, esim. ”katsastuskonttori-ajatuksella”. Lapsipolitiikka-osiossa tuotettiin kaksi opasta kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien laatimiseksi ja toiminnan toteutumisen arvioimiseksi, ml jäsennys siitä, mistä ehkäisevässä lastensuojelussa on kunnan toiminnassa kyse.

·         Perhehoidon kehittämiseksi STM:n johdolla laadittiin sekä Perhehoito-lakiesitys että Perhehoidon kansalliseksi toiminta-ohjelmaksi ajateltu laaja asiakirja-luonnos, joka tosin jäi viemättä toimeen.         

Paljossa olen siis saanut olla itse mukana, mutta yllä oleva on vain pieni osa siitä, mitä viimeisten noin 15 vuoden aikana on lastensuojelussa kaikkiaan kehitetty. 

Muutokset toiminnassa ja myös työkulttuurissa ja asenteissa vaativat aina paljon aikaa - tulokset vakiintuvat hitaasti.

Yksi ongelma on myös se, että kansallinen ohjaus ja johtaminen on ollut ohutta eikä asioita ole viety valmistelusta toimenpiteiden kautta ratkaisuihin, joita sovellettaisiin kaikessa lastensuojelussa koko Suomessa. Lastensuojelun käsikirja toki ohjaa hyviin toimintakäytäntöihin, mutta käsikirjan sisältö on suppea esim. verrattuna Duodecim-järjestelmään, joka tuottaa perusteellisen valmistelun kautta erilaisiin tarpeisiin käypä hoito-toimintamalleja. 

Yksityiskohtana voisin mainita lastensuojelun laatusuositusten valmistelutyön: olin työstämässä Kansallisessa lastensuojelun kehittämisohjelmassa v.2006 lastensuojelun kansallisia linjauksia - asiakirjaa, joka ei kuitenkaan lupauksista huolimatta edennyt ministeriössä valtakunnallisiin toimenpiteisiin. Paperin pohjalta käynnistyi laatusuosituksen valmistelutyö työryhmässä, jossa olin mukana, ja jonka laatima luonnos oli laajalla lausuntokierroksella ja Ota Kantaa kommenteilla v.2010. Niiden pohjalta laatusuositus-luonnos päivitettiin tavoitteena julkaista se Kuntaliiton ja STM:n yhteisenä: jostain syystä valmis asiakirja jäi jälleen ministeriön pöydälle. Viimein paperi saatiin uuden valmisteluryhmän toimesta julkaistuksi 2014.   

Ongelmana on myös eräänlainen historiattomuus - aiempien saavutusten jälkeen tunnutaan aloitettavan liian usein kehittämään samaa uudestaan, kehitystyön tulokset kumuloituvat laajemmiksi koko lastensuojelun toimintakäytäntöjen muutoksiksi hitaasti eikä kehitystyön aikaansaannosten vakiintumista toimintaan tueta esimerkiksi laajalla koulutuksella. 

Näistä seuraavassa osassa 3.