• RAHA: ilman pelastusohjelmaa, lastensuojelun kustannukset jatkavat kasvuaan
• TEHOTTOMUUS: Lapset, nuoret ja heidän perheensä eivät saa apua ja tukea niin, että riippuvuus palveluista vähenisi (ylisukupolvisuus)
• VAIKUTTAVUUS: Asiakasvaikuttavuus heikkenee johtuen alati vaihtuvista sosiaalityöntekijöistä, joiden osaaminen ja työn laatu vaikuttaa kaikkien muidenkin asiakasprosessissa mukana olevien mahdollisuuksiin onnistua lapsen ja perheen tukemisessa (prosessivirheet ja huono laatu kostautuvat lasten elämässä)
• HENKILÖSTÖPULA: lastensuojelutyö ei houkuttele koulutettua ja osaavaa sosiaalityöntekijää hakeutumaan ja kiinnittymään kunnan lastensuojelutyöhön suurten asiakasmäärien, psyykkisesti kuormittavan työn ja puutteellisten työolosuhteiden ja työn tukijärjestelmien sekä palkan kehnouden vuoksi.
• KOKONAISTALOUDELLISUUS: Kunnan on joka tapauksessa hoidettava lakisääteinen työ, jolloin on kustannustehokasta huolehtia lastensuojelutyön edellytyksistä, sillä kaikki kustannukset – myös tehottomuudesta, osaamattomuudesta ja palvelujen toimimattomuudesta – johtuvat kustannukset ovat kunnan kustannuksia.
Lastensuojelun sosiaalityön pelastusohjelmalla kustannusvaikuttavuutta lisää
1. Palkataan lisää sosiaalityöntekijöitä ja lasketaan asiakkaiden määrä per sosiaalityöntekijä sellaiselle tasolle, joka antaa mahdollisuuden työskennellä erilaisessa elämäntilanteessa olevien lasten, nuorten ja perheiden kanssa heidän tarpeidensa mukaan riittävän paneutuvasti.
2. Laitetaan työn tukijärjestelmät kuntoon: työnohjaus, konsultaation saanti, lähiesimiehen tuki, täydennys- ja erikoistumiskoulutus, oman työn kehittäminen, moniammatilliset toimintamallit.
3. Nostetaan palkkaus vastaamaan vaativan työn sisältöä.
4. Varmistetaan, että yhteistyötä edellyttävät asiakastyön toimintamallit ovat toimivia: esim. väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden lasten ja nuorten hoidon toimintamalli, päihde- ja mielenterveysongelmaisten vanhempien kuntoutus, nuorten intensiivihoidon mallit jne.
5. Huolehditaan, että palveluvalikoima vastaa asiakkaiden muuttuvia tarpeita ja tehdään tarvittavat kehittämistoimet niin avohuollon tukitoimien, sijaishuollon ja jälkihuollon osalta kuin myös vanhempien kuntoutuspalvelujen osalta niin, että vanhemmilla on todellinen mahdollisuus kuntoutua.
6. Ohjataan ja johdetaan eri toimijoiden yhteistyötä: kunnan tasolla, palvelujen johtamisen tasolla ja asiakastyön tasolla tarvitaan horisontaaliset yhteistyörakenteet.
7. Edellytetään, että asiakastyön vaikutuksista raportoidaan johdolle ja päättäjille säännöllisesti. Ollaan kiinnostuneita työn vaikutuksista ja kehitetään toimintaa sen perusteella. Mutta ensin tulee asiakastyön vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmä panna kuntoon.
Näihin kuntatalkoisiin kutsun kuntapäättäjät mukaan. Yhteistyössä eri toimijoiden kanssa Kuntaliitto järjestää toukokuun 17.päivä kutsutilaisuuden ns. Vaikuttaja-foorumin, jossa pureudumme lastensuojelun vaikuttavuusteemaan.
Asiakastyön vaikuttavuuden seurannan ja arvioinnin kehittämistalkoot tulee käynnistää jokaisessa kunnassa. Tässä työssä autan mielelläni.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Lastensuojelun vaikuttavuus kiinnostaa vihdoinkin
Perjantain 19.2.2010 TV:n ja radion uutislähetyksissä kerrottiin, kuinka Oulun kaupunki aikoo säästää vuositasolla noin miljoona euroa ryhtymällä satsaamaan perheiden kunnolliseen kuntoutukseen niin, että noin sata lapsen kodin ulkopuolelle tehtyä sijoitusjaksoa voitaisiin saada vähentymään vuodessa. Vaikka keskeinen tavoite on kustannussäästöjen aikaansaaminen kunnan lastensuojelubudjettiin, muutosta kuitenkin perusteltiin muulla tavoin. Pirilä kertoi TV-haastattelussa, että Oulussa on alettu kyseenalaistamaan lapsen sijoituksen vaikuttavuus erityisesti lapsen kehitykseen. Tämä on erityisen hyvä perustelu, sillä lapsi tarvitsee pysyvyyttä arjen kasvuolosuhteisiin ja kiintymyssuhteisiin. Lisäksi kaupunki panostaa voimakkaasti sijaisperheissä tapahtuvan sijaishuollon kehittämiseen ammattimaisen laitoshuollon sijaan. Lapset, joiden vanhemmat eivät tukitoimista huolimatta kuntoudu kyetäkseen huolehtimaan lapsen elämästä, hyötyvät siitä, että sijoituspaikka ei ole laitos, vaan perhe. Lapsen tarpeiden mukaan tulisi valita joko ns. maallikkosijaisperhekoti tai ammatillinen perhekoti, jossa vanhemmat asuvat ja elävät lastensa kanssa tavanomaista perheen elämää.
Olen vakuuttunut, että lastensuojelun asiakasperheille ja heidän lapsilleen räätälöidyt – myös intensiiviset kuntouttavat – erilaiset avohuollon tukitoimet ovat taloudellisesti erittäin perusteltuja sekä vaikuttavia. Useat tutkimukset myös kertovat, että lapsi hyötyy pysyvästä perheessä kasvamisesta, ja siksi sijaishuollossa perhekotihoidon kehittäminen on tärkeää.
Ilman sosiaalityötä ei vaikuttavuus kuitenkaan parane
Toivovasti Oulussa ja muissakin kunnissa ymmärrettäisiin lisäksi se, että hommasta ei tule mitään, ellei lapsen asiakasprosessista vastaavalla sosiaalityöntekijällä ole mahdollisuutta oikeasti paneutua kunkin lapsen ja perheen elämäntilanteeseen! Ilman sosiaalityöntekijää ei kuntoutuksesta tule mitään eikä myöskään ilman sosiaalityön tukea perhekotikaan pärjää. Tästä vaatimuksesta olen kirjoittanut jo aiemmissa blogeissani mm. kertoessani Kuopion kaupungin saamasta lastensuojelun sosiaalityön uhkasakosta.
Vaikuttavaa lastensuojelua – tutustu väitöskirjaani
Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointia käsittelevän väitöskirjani löydät tästä polulla http://acta.uta.fi/ ja hakusana Rousu. Tutkimukseni on kattava kuvaus lastensuojelusta ja siitä, mitkä tekijät aikaansaavat sen, että lastensuojelu voi olla tuloksellista – sekä vaikuttavaa että kustannustehokasta.
Tutkimukseeni sisältyy myös ehdotukset siitä, miten kunnan päätöksentekijät voisivat tehdä mahdollisimman viisaita lastensuojelun resursseja ja kehittämisen suuntaa koskevia päätöksiä, silloin kun heillä on relevanttia tietopohjaa lastensuojelusta. Olen myös listannut, mitä tietoja päättäjä tarvitsee päätöksen perustaksi. Tässä noin 11 tiedon listauksessa on mukana myös lastensuojelun vaikuttavuutta koskevat seurantatiedot. Tätä tietopohjaa kehittelemme parhaillaan lastensuojelun vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmäksi, joka olisi osa kunnan tavanomaista johtamisen vuosikiertoa.
Lastensuojelun laatupäivät syksyllä 2010 – teemalla Vaikuttavaa lastensuojelua
Vaikuttavaa lastensuojelua –teemalla toteutetaan myös 8 seminaarin maakunnallinen sarja syksyllä 2010
Olen vakuuttunut, että lastensuojelun asiakasperheille ja heidän lapsilleen räätälöidyt – myös intensiiviset kuntouttavat – erilaiset avohuollon tukitoimet ovat taloudellisesti erittäin perusteltuja sekä vaikuttavia. Useat tutkimukset myös kertovat, että lapsi hyötyy pysyvästä perheessä kasvamisesta, ja siksi sijaishuollossa perhekotihoidon kehittäminen on tärkeää.
Ilman sosiaalityötä ei vaikuttavuus kuitenkaan parane
Toivovasti Oulussa ja muissakin kunnissa ymmärrettäisiin lisäksi se, että hommasta ei tule mitään, ellei lapsen asiakasprosessista vastaavalla sosiaalityöntekijällä ole mahdollisuutta oikeasti paneutua kunkin lapsen ja perheen elämäntilanteeseen! Ilman sosiaalityöntekijää ei kuntoutuksesta tule mitään eikä myöskään ilman sosiaalityön tukea perhekotikaan pärjää. Tästä vaatimuksesta olen kirjoittanut jo aiemmissa blogeissani mm. kertoessani Kuopion kaupungin saamasta lastensuojelun sosiaalityön uhkasakosta.
Vaikuttavaa lastensuojelua – tutustu väitöskirjaani
Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointia käsittelevän väitöskirjani löydät tästä polulla http://acta.uta.fi/ ja hakusana Rousu. Tutkimukseni on kattava kuvaus lastensuojelusta ja siitä, mitkä tekijät aikaansaavat sen, että lastensuojelu voi olla tuloksellista – sekä vaikuttavaa että kustannustehokasta.
Tutkimukseeni sisältyy myös ehdotukset siitä, miten kunnan päätöksentekijät voisivat tehdä mahdollisimman viisaita lastensuojelun resursseja ja kehittämisen suuntaa koskevia päätöksiä, silloin kun heillä on relevanttia tietopohjaa lastensuojelusta. Olen myös listannut, mitä tietoja päättäjä tarvitsee päätöksen perustaksi. Tässä noin 11 tiedon listauksessa on mukana myös lastensuojelun vaikuttavuutta koskevat seurantatiedot. Tätä tietopohjaa kehittelemme parhaillaan lastensuojelun vaikuttavuuden seuranta- ja arviointijärjestelmäksi, joka olisi osa kunnan tavanomaista johtamisen vuosikiertoa.
Lastensuojelun laatupäivät syksyllä 2010 – teemalla Vaikuttavaa lastensuojelua
Vaikuttavaa lastensuojelua –teemalla toteutetaan myös 8 seminaarin maakunnallinen sarja syksyllä 2010
lauantai 13. helmikuuta 2010
Lastensuojelun asiakasjonot uhkasakolla lyhyemmiksi
Itä-Suomen aluehallintovirasto määräsi 9.2.2010 Kuopiolle 245 000 euron uhkasakon, joka lankeaa ellei kunta saa lastensuojelutarpeen selvityksiä tehtyä jatkossa lain määräämässä maksimiajassa. Lisäksi käsittelemättä oli 255 lastensuojeluilmoitusta, joiden määräaika oli ylittänyt 7 päivän käsittelyajan. Kuopio ei ole valitettavasti ainoa kunta, jolla asiat eivät ole kunnossa. Lastensuojelutarpeen selvitys tulisi tehdä lain mukaan viipymättä, mutta viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Tämä aika on monesti liian pitkä lapselle tai nuorelle, joka tarvitsee apua. Entiset lääninhallitukset ovat tehneet selvitykset siitä, kuinka lastensuojelulain uudet palvelutakuun määräajat toteutuvat, eikä tilanne koko maankaan näkökulmasta näytä hyvältä. Kyse on sosiaalityöntekijöiden vähyydestä ja liian suurista asiakasmääristä. Terveydenhuollolle on syydetty paljon jonojen purkurahaa ja kunnat maksavat melkein mitä vaan, että saavat lääkäreitä, vaikka aivan samanlaisessa tilanteessa ollaan sosiaalilainsäädännön palvelutakuuaikojen suhteen. Vertaisin tilannetta lääkäripulaan: jos terveyskeskuksessa ei ole lääkäreitä, ei sieltä tule ulos myöskään parantuneita ihmisiä. Jos sosiaalityöntekijöitä ei ole, niitä on liian vähän, tai ne vaihtuvat koko ajan, tai ovat ns. ”valesosiaalityöntekijöitä”, eli eivät kelpoisia työhönsä, niin lastensuojelun tilanne ei kohene.
Kuopio aikoo välttyä uhkasakolta palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä ja kehittämällä toimintaa. Määräaika näille umpeutuu 30.6.2010.
Tarjosin mielipide-artikkelia Helsingin Sanomiin tästä samasta aiheesta viikko sitten, mutta sitä ei ole julkaistu. Voit lukea sen nyt blogistani.
Kuopio aikoo välttyä uhkasakolta palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä ja kehittämällä toimintaa. Määräaika näille umpeutuu 30.6.2010.
Tarjosin mielipide-artikkelia Helsingin Sanomiin tästä samasta aiheesta viikko sitten, mutta sitä ei ole julkaistu. Voit lukea sen nyt blogistani.
Investoinnit lastensuojelun sosiaalityöhön säästäisivät
Mitä paremmin arkinen kasvuympäristö edistää ja tukee lapsen ja nuoren kehitystä, sitä vähemmän tarvitaan viimesijaista lastensuojelua - lastensuojelu on kaikkien lasten hyvinvointia ja suojelua. Tämä on keskeinen lastensuojelupoliittinen johtoajatus lastensuojelulaissa sekä kunnissa meneillään olevissa lasten, nuorten ja perheiden palveluja kehittävissä hankkeissa. Jokainen kunta ottaa kantaa lakisääteisessä valtuuston hyväksymässä suunnitelmassa siihen, miten lasten ja nuorten hyvinvointityötä sekä lastensuojelua toteutetaan ja kehitetään. Tämänsuuntaista kehitystä on peräänkuulutettu useissa Helsingin Sanomien artikkeleissa ja mielipidekirjoituksissa: jo lapsuudessa ja nuoruudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen tulisi ehkäistä, painopisteen tulisi olla ehkäisevässä lastensuojelussa sekä riittävän tehokkaissa avohuollollisissa ja koko perhettä kuntouttavissa tukitoimissa.
Kunnissa on havahduttu myös kustannuksiin: lastensuojelun perhe- ja laitoshoitoon ja eräisiin perhepalveluihin käytettiin v.2008 yksi miljardi kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan. Lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja palvelujen toimivuutta arvioidaan kunnissa kokonaisvaltaisemmin, kehitetään yhteistyötä ja pohditaan keinoja tukea lasta ja nuorta jo peruspalveluissa. Tämä on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Myös niiden lasten ja nuorten lastensuojelun laatu on varmistettava, jotka jo ovat lastensuojelun asiakkaina ja joiden elämästä yhteiskunta kantaa vastuun. Kriittinen tekijä on lapsen asiakastyöstä vastuussa oleva sosiaalityöntekijä. Mikäli sosiaalityöntekijällä ei ole todellisia mahdollisuuksia hoitaa asiakastyötään lasten ja perheiden tarpeiden edellyttämällä tavalla, ei lastensuojelun kustannukset alene.
Kunnissa tulisi ymmärtää, ettei sosiaalityöntekijä mitenkään kykene saamaan parannusta lapsen ja perheen elämäntilanteeseen, mikäli hänellä on samanaikaisesti 40-60 lasta asiakkaana. Yhtä sosiaalityöntekijää kohden asiakkaita on liikaa niin, että ketään ei ehkä ehditä auttaa kunnolla. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja heille perusedellytykset hoitaa työnsä. Sosiaalityöntekijöitä ei myöskään valmistu yliopistoista tarpeeksi. Työvoimapula on jatkunut jo vuosia. Lastensuojelutyö tulisi tehdä tiimissä, jossa on esimerkiksi sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. Uskallan luvata, että investoinnit henkilöstöön tulevat koitumaan todellisiksi säästöiksi ja bonuksena lastensuojelun asiakkaat hyötyvät.
Kunnissa on havahduttu myös kustannuksiin: lastensuojelun perhe- ja laitoshoitoon ja eräisiin perhepalveluihin käytettiin v.2008 yksi miljardi kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan. Lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja palvelujen toimivuutta arvioidaan kunnissa kokonaisvaltaisemmin, kehitetään yhteistyötä ja pohditaan keinoja tukea lasta ja nuorta jo peruspalveluissa. Tämä on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Myös niiden lasten ja nuorten lastensuojelun laatu on varmistettava, jotka jo ovat lastensuojelun asiakkaina ja joiden elämästä yhteiskunta kantaa vastuun. Kriittinen tekijä on lapsen asiakastyöstä vastuussa oleva sosiaalityöntekijä. Mikäli sosiaalityöntekijällä ei ole todellisia mahdollisuuksia hoitaa asiakastyötään lasten ja perheiden tarpeiden edellyttämällä tavalla, ei lastensuojelun kustannukset alene.
Kunnissa tulisi ymmärtää, ettei sosiaalityöntekijä mitenkään kykene saamaan parannusta lapsen ja perheen elämäntilanteeseen, mikäli hänellä on samanaikaisesti 40-60 lasta asiakkaana. Yhtä sosiaalityöntekijää kohden asiakkaita on liikaa niin, että ketään ei ehkä ehditä auttaa kunnolla. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja heille perusedellytykset hoitaa työnsä. Sosiaalityöntekijöitä ei myöskään valmistu yliopistoista tarpeeksi. Työvoimapula on jatkunut jo vuosia. Lastensuojelutyö tulisi tehdä tiimissä, jossa on esimerkiksi sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä. Uskallan luvata, että investoinnit henkilöstöön tulevat koitumaan todellisiksi säästöiksi ja bonuksena lastensuojelun asiakkaat hyötyvät.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Punaisella olevat huolikäyrät
Helsingin sanomissa on ollut viimeisen viikon aikana useita hyvin laajoja artikkeleita koskien lastensuojelua. Lähes joka päivä on ollut myös hyvin perusteltuja mielipidekirjoituksia. Duodecin järjesti kaksipäiväisen 2-3.2.2010 laajan konsensusfoorumin nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Tutkimusten mukaan erot hyvin ja huonosti voivien nuorten välillä ovat kasvaneet. Erot ovat näkyvissä usein jo lapsuudessa. Nuorten pahoinvoinnin taustalla on perheen vaikeuksia ja mm. vanhempien vakavia päihde- ja mielenterveysongelmia. Nämä sekä vanhempien työttömyys ja köyhyys lisäävät riskiä sairastua ja syrjäytyä. Nuoret eivät saa riittävästi tukea koulunkäyntiinsä ja terveyserot kytkeytyvät usein myös elämäntapoihin. Heikosti peruskoulussa pärjäävät lapset nukkuvat liian vähän, harrastavat vähän liikuntaa, syövät useammin reseptilääkkeitä, tupakoivat ja kokevat terveytensä huonommaksi, kuin paremmin koulussa pärjäävät. Konsensusfoorumin osanottajat kehottivat käynnistämään laajan kansanterveysliikkeen lasten ja nuorten terveyden kohentamiseksi sekä pienempiä luokkakokoja kouluun ja koulussa saatavan tuen lisäämistä. Näihin kannanottoihin voin yhtyä. Jo usean vuoden ajan on lastensuojelussa sijoitettujen nuorten määrä kasvanut - hyvä kysymys onkin, millaista nuorisolastensuojelutyö on tämän päivän Suomessa.
Seuraavan päivän Hesarissa uutisoitiin hallituksen juuri antamaa nuorisolain muutosesitystä, jolla halutaan lisätä etsivää nuorisotyötä sekä laajentaa ja tiivistää eri toimijoiden moniammatillista yhteistyötä nuorten elämänuran tukemiseksi. Nuorisotyön kautta pitäisi käynnistyä myös nuorten tukitoimet nykyistä tehokkaammin. Toimenpide-esitykset ovat samansuuntaisia lastensuojelulakiin jo sisältyvien tehtävien kanssa, ja siksi käytännön työssä tulee yhteistyöstä sopia huolellisesti.
5. ja 6.2.2010 oli Hesarin mielipidepalstalla myös erittäin hyvät kirjoitukset lastensuojelusta; molemmissa toivottiin, että ehkäisevää lastensuojelua ja riittävän tehokasta avohuollollista tukea myös koko perheelle lisättäisiin. Kirjoittajien mukaan lastensuojelutyön painopistettä tulee muuttaa, sillä lähes kaikki resurssit menevät nyt sijaishuoltoon. Laitoin Hesarille tähän keskusteluun myös oman mielipiteeni – saa nähdä julkaistaanko. Puhun siinä siitä, miksi lastensuojelun sosiaalityöhön pitää nyt myös satsata, jotta kustannukset saadaan vähenemään ja painopiste muuttuu toiseksi.
Punaisella olevat huolikäyrät:
– Olen erityisen huolissani lapsiköyhyydestä: köyhiksi luetuissa perheissä asuvien lasten osuus eli lapsiköyhyysaste on kasvanut nopeammin kuin koko väestön köyhyysaste: v.2005 lasten köyhyysaste oli 11,9 % eli 128 000 lasta asui kotitalouksissa, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle, kun luku v.1990 oli 4,9 %. Ja lastensuojelun asiakkaathan ovat perinteisesti köyhempiä.
– Olen huolissani kuntien palveluleikkausten vaikutuksista koululaisten mahdollisuuksiin saada oppimisvaikeuksiinsa tukea kun luokkakoot suurenevat eikä oppilashuoltohenkilöstöä eikä erityisopetusta ole niin paljon kuin sitä tarvittaisiin.
– Olen huolissani rajusti kasvaneesta nuorisotyöttömyydestä, joihin valtiovalta ei tunnu riittävällä vakavuudella heräävän.
– Olen huolissani nuorten kasvaneista mielenterveyden ongelmista sekä väkivaltaisten toimintamallien omaksumisesta yhä nuorempien ikäryhmissä.
– Ja olen huolissani lasten ja heidän vanhempiensa kotouttamisesta.
Näissä huolikäyrät ovat kasvaneet jo pidempään ja monilta osin näyttävät jo punaista.
Siksikin olen näistä huolissani, sillä nämä johtavat lastensuojelun asiakkaiden määrän lisääntymiseen entisestään.
Seuraavan päivän Hesarissa uutisoitiin hallituksen juuri antamaa nuorisolain muutosesitystä, jolla halutaan lisätä etsivää nuorisotyötä sekä laajentaa ja tiivistää eri toimijoiden moniammatillista yhteistyötä nuorten elämänuran tukemiseksi. Nuorisotyön kautta pitäisi käynnistyä myös nuorten tukitoimet nykyistä tehokkaammin. Toimenpide-esitykset ovat samansuuntaisia lastensuojelulakiin jo sisältyvien tehtävien kanssa, ja siksi käytännön työssä tulee yhteistyöstä sopia huolellisesti.
5. ja 6.2.2010 oli Hesarin mielipidepalstalla myös erittäin hyvät kirjoitukset lastensuojelusta; molemmissa toivottiin, että ehkäisevää lastensuojelua ja riittävän tehokasta avohuollollista tukea myös koko perheelle lisättäisiin. Kirjoittajien mukaan lastensuojelutyön painopistettä tulee muuttaa, sillä lähes kaikki resurssit menevät nyt sijaishuoltoon. Laitoin Hesarille tähän keskusteluun myös oman mielipiteeni – saa nähdä julkaistaanko. Puhun siinä siitä, miksi lastensuojelun sosiaalityöhön pitää nyt myös satsata, jotta kustannukset saadaan vähenemään ja painopiste muuttuu toiseksi.
Punaisella olevat huolikäyrät:
– Olen erityisen huolissani lapsiköyhyydestä: köyhiksi luetuissa perheissä asuvien lasten osuus eli lapsiköyhyysaste on kasvanut nopeammin kuin koko väestön köyhyysaste: v.2005 lasten köyhyysaste oli 11,9 % eli 128 000 lasta asui kotitalouksissa, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle, kun luku v.1990 oli 4,9 %. Ja lastensuojelun asiakkaathan ovat perinteisesti köyhempiä.
– Olen huolissani kuntien palveluleikkausten vaikutuksista koululaisten mahdollisuuksiin saada oppimisvaikeuksiinsa tukea kun luokkakoot suurenevat eikä oppilashuoltohenkilöstöä eikä erityisopetusta ole niin paljon kuin sitä tarvittaisiin.
– Olen huolissani rajusti kasvaneesta nuorisotyöttömyydestä, joihin valtiovalta ei tunnu riittävällä vakavuudella heräävän.
– Olen huolissani nuorten kasvaneista mielenterveyden ongelmista sekä väkivaltaisten toimintamallien omaksumisesta yhä nuorempien ikäryhmissä.
– Ja olen huolissani lasten ja heidän vanhempiensa kotouttamisesta.
Näissä huolikäyrät ovat kasvaneet jo pidempään ja monilta osin näyttävät jo punaista.
Siksikin olen näistä huolissani, sillä nämä johtavat lastensuojelun asiakkaiden määrän lisääntymiseen entisestään.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Asiakkaaksi päässeet lapset, nuoret ja perheet saavat apua lastensuojelusta, ylilyöntejäkin kuvataan
Helsingin Sanomat (HS 1.2.2010 Kotimaa, A 6, Päivi Repo) kertoi tänään siitä, millaisia vastauksia lehti sai pyyntöönsä kertoa huostaanottokokemuksista. Vastaajat kuvaavat, kuinka vaikeaa on päästä lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka avun tarve olisi suurikin. Usein tarvitaan monen eri tahon huolenilmaisuja. Aikaa saattaa kulua niin, että ongelmat ovat ehtineet pahentua jo pitkään. Joskus lapsi/nuori hakee itse apua, eikä hän tule aina avuntarpeessaan kuulluksi. Varhainen tuki jää saamatta. Toisaalta on myös ylireagointia, jossa lastensuojelun tukitoimet on käynnistetty silloin, kun siihen ei olisi ollut perusteita. Kokemuksia oli myös siitä, miten ”taistelujen jälkeen pääsin huostaanoton piiriin 14-vuotiaana”.
Mitä laki sanoo asiasta?
Lapsella on nuorella on oikeus saada lastensuojelun avohuollollisia tukitoimia, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä, taikka jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään. Kunnalla on tällöin velvollisuus ryhtyä avohuollon tukitoimien järjestämiseen viipymättä (34§).
Kunnalla on velvollisuus ottaa huostaan ja järjestää lapsen sijaishuolto lapsen tarpeiden mukaisesti, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat VAKAVASTI vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään ja kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään (40§).
Viisaampaa lastensuojelupolitiikkaa kuntiin
Tutkimuksin ja useilla tilastoilla on osoitettu, että kunnan lastensuojelussa ei ole tarpeeksi sosiaalityöntekijöitä nykyisiin asiakasmääriin nähden, ja näin lapsi, nuori ja perhe ei saa apua edes silloin kun avun tarve on ilmeinen. Aina myöskään ei ole osaamista arvioida lapsen ja nuoren avuntarve. Monissa kunnissa sosiaalityön vakansseissa ei ole lainkaan työntekijää, tai työntekijöillä ei ole lain edellyttämää kelpoisuutta työhönsä. Tämä tulee väistämättä kunnalle kalliimmaksi kuin se, että lastensuojelulla olisi kunnolliset perusedellytykset hoitaa tehtävänsä niin kuin pitää. Laskelmien mukaan yhden lapsen syrjäytyminen tavallisesta elämänkulusta maksaa kaikkinensa yhden miljoonan euron verran.
Siksi viisasta lastensuojelupolitiikkaa olisi lisätä satsauksia sosiaalityöhön. Väitän edelleen, että investoimalla lastensuojelun sosiaalityöhön saadaan kunnissa aikaan todellisia kustannussäästöjä. Väitin näin myös väitöskirjassani ”Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa. Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi” (Rousu 2007, http://acta.uta.fi./teos.php?id=11017). Valtion olisi pikimmiten lisättävä myös sosiaalityön maisteriopintojen aloituspaikkoja, sillä yliopistoista ei edes valmistu riittävästi sosiaalityöntekijöitä tarpeeseen nähden. Kerroin näistä ajatuksistani myös Turun Sanomille, jossa ollaan parhaillaan laatimassa artikkelia sosiaalityöntekijätilanteesta kunnissa.
Kirjoitan blogissani myöhemmin siitä, millaisista syistä johtuen nykyisin ollaan lastensuojelun asiakkaana. Samoin kirjoitan siitä, millainen lastensuojelun pelastusohjelma pitäisi kunnissa laatia. Ja kirjoitan siitä, että asiakkaaksi vihdoin päässeet kokevat saaneensa myös apua. Palaan näihin.
Mitä laki sanoo asiasta?
Lapsella on nuorella on oikeus saada lastensuojelun avohuollollisia tukitoimia, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä, taikka jos lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään. Kunnalla on tällöin velvollisuus ryhtyä avohuollon tukitoimien järjestämiseen viipymättä (34§).
Kunnalla on velvollisuus ottaa huostaan ja järjestää lapsen sijaishuolto lapsen tarpeiden mukaisesti, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat VAKAVASTI vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään ja kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään (40§).
Viisaampaa lastensuojelupolitiikkaa kuntiin
Tutkimuksin ja useilla tilastoilla on osoitettu, että kunnan lastensuojelussa ei ole tarpeeksi sosiaalityöntekijöitä nykyisiin asiakasmääriin nähden, ja näin lapsi, nuori ja perhe ei saa apua edes silloin kun avun tarve on ilmeinen. Aina myöskään ei ole osaamista arvioida lapsen ja nuoren avuntarve. Monissa kunnissa sosiaalityön vakansseissa ei ole lainkaan työntekijää, tai työntekijöillä ei ole lain edellyttämää kelpoisuutta työhönsä. Tämä tulee väistämättä kunnalle kalliimmaksi kuin se, että lastensuojelulla olisi kunnolliset perusedellytykset hoitaa tehtävänsä niin kuin pitää. Laskelmien mukaan yhden lapsen syrjäytyminen tavallisesta elämänkulusta maksaa kaikkinensa yhden miljoonan euron verran.
Siksi viisasta lastensuojelupolitiikkaa olisi lisätä satsauksia sosiaalityöhön. Väitän edelleen, että investoimalla lastensuojelun sosiaalityöhön saadaan kunnissa aikaan todellisia kustannussäästöjä. Väitin näin myös väitöskirjassani ”Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa. Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi” (Rousu 2007, http://acta.uta.fi./teos.php?id=11017). Valtion olisi pikimmiten lisättävä myös sosiaalityön maisteriopintojen aloituspaikkoja, sillä yliopistoista ei edes valmistu riittävästi sosiaalityöntekijöitä tarpeeseen nähden. Kerroin näistä ajatuksistani myös Turun Sanomille, jossa ollaan parhaillaan laatimassa artikkelia sosiaalityöntekijätilanteesta kunnissa.
Kirjoitan blogissani myöhemmin siitä, millaisista syistä johtuen nykyisin ollaan lastensuojelun asiakkaana. Samoin kirjoitan siitä, millainen lastensuojelun pelastusohjelma pitäisi kunnissa laatia. Ja kirjoitan siitä, että asiakkaaksi vihdoin päässeet kokevat saaneensa myös apua. Palaan näihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)