lauantai 19. joulukuuta 2015

Ristiriitaista yhteiskuntapolitiikka: toisaalta halutaan vähentää lastensuojelun tarvetta, mutta samalla murennetaan lapsiperheiden tukea ja taloutta

Olen ollut järkyttynyt, turhautunut, suuttunut nykyisen hallituksen päätöksistä murentaa lapsiperheiden ja lasten kehitykselle tärkeiden palvelujen voimavaroja. 

Hallitusohjelma on täynnä ristiriitaisuuksia: ohjelman tavoitteena on esim. lapsivaikutusten arvioinnin kehittäminen, mutta samainen hallitus ei tee omista päätöksistään minkäälaisia vaikutusten ennakkoarviointia. Hallitus käynnistää lapsiperhepalvelujen muutosohjelman ja satsaa siihen noin 40 miljoona euroa neljän vuoden ajalla, kun sama hallitus vähentää monien lapsiperheille tärkeiden peruspalvelujen resursseja sadoilla miljoonilla euroilla. 

Asiakasmaksuja korotetaan vaivihkaa valtioneuvoston asetuksella, ei suinkaan kustannusten nousua vastaavasti, vaan peräti 30 %. Ns.pakkolakien vaikutukset kohdistuvat julkisen sektorin palveluammatteihin, naisiin, perheisiin... lastensuojelun TARVETTA halutaan vähentää tehostamalla varhaista tukea perheille. 

Hallituksen päätökset lisäävät myös eriarvoisuutta, vaikka juuri sitä halutaan vähentää: jokainen kunta päättää esim. asiakasmaksujen korotuksista, päivähoidon lapsiryhmien koosta - joissakin toimitaan fiksusti eikä tehdä lyhytnäköisiä "säästöpäätöksiä", luulenpa että suurin osa kunnista leikkaa minkä laki vain sallii välittämättä vaikutuksista. 

Nämä supistukset eivät voi olla vaikuttamatta lastensuojelun tarpeeseen: tarve tulee kasvamaan, ei vähenemään.  
  •  suurentuvat päivähoitoryhmät
  • lapsen oikeus päivähoitoon supistuu
  • suurentuvat luokkakoot kouluissa
  • koulun kerhojen väheneminen
  • kouluavustajien väheneminen
  • aamu- ja iltapv.toiminnan niukkeneminen ja maksujen korottaminen 
  • perheissä tehtävä tukityö, ja kotipalvelu eivät ole riittävää perheiden tarpeisiin
  • tukihenkilötoiminnan niukkuus
  • perheiden taloudellisen aseman heikentyminen, työttömyys, maksujen korotukset.
Kestämätöntä ja moraalitonta yhteiskuntapolitiikkaa.





tiistai 8. joulukuuta 2015

Lastensuojelun asiakkaat jäävät ilman tarvitsemiaan palveluja: lue STM/THL.n uutisesta

THL:n Huostaanoton syyt ja taustat (HuosTa) -tutkimuksen tulosjulkaisua odotellessa STM/THL julkaisivat 7.12.2015 ennakkouutisen. 

Sen mukaan lastensuojelun asiakkaiden taustalla vaikuttavat monenlaiset huono-osaisuuteen liittyvät tekijät, taloudellinen hadinko ja suoranainen köyhyys, mutta erityisen surullista on tieto siitä, että palvelujärjestelmä ei kykene lapsi, nuoria ja heidän perheitään auttamaan siten kuin on tarvetta.

Hälyttävää on, että 70 prosenttia aineiston lapsista tai nuorista ei ollut saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua, koska tarvittavaa palvelua ei ollut lainkaan tai riittävästi tarjolla. 

Erityisesti päihdepalvelujen saamisessa oli puutteita. Myöskään mielenterveyspalveluja ei saatu riittävästi. Sosiaalityöntekijäin arvion mukaan saaduista palveluista erityisen paljon lapsen tilannetta paransi viimeisen vuoden aikana muun muassa perheelle annettu kotiapu ja päivähoidon tuki lapselle.

Useamman kuin joka toisen sijoitetun lapsen arjessa vanhempi oli uupunut ja jaksamaton (58 %). Myös kasvatustyylin sopimattomuus lapsen tarpeisiin nähden sekä perheen sisäiset tai uusperheiden väliset vuorovaikutusongelmat ja ristiriidat olivat joka toisen lapsen tilanteessa vahvasti läsnä. Perheväkivalta tai sen uhka oli taustalla yli 20 prosentilla lasten tilanteessa.

Yhteistyössä ja työnjaoissa ja vastuissa on kehittämisen tarvetta. Sosiaalityössä työkuormitus on suuri -aika ei mitenkään voi riittää siinä määrin kuin lapset, nuoret ja perheet tarvitsisivat. 

Lue lisää uutisesta. 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Lopetetaan lastensuojelupalvelujen kilpailuttaminen - henkilökohtaista budjetointimalliakin voisi kehittää ja kokeilla !

Jos lastensuojelun lapselle, nuorelle tai perheelle hankitaan palveluja, tulisi se aina toteutua juuri heidän tarpeidensa mukaan.

Lastensuojelun palvelumarkkinoilla on tapahtunut samaa kehitystä kuin muissakin sote-palveluissa: isot yritykset ostavat pienet yrittäjät pois jaloista, ala monopolisoituu, kilpailussa pärjää se, joka ilmoittaa halvimman hinnan, palvelut kilpailutetaan kirjavin kriteerein, pienyrittäjä ei mitenkään kykene osallistumaan kymmeniin kilpailutusprosesseihin vuosittain, jokaisen kunnan/kuntaryppään kilpailutusasiakirjat ovat erilaisia, yhteisöjen kuten järjestöjen mahdollisuudet pärjätä kilpailussa ovat heikentyneet, ja kilpailutusprosessi valvontoineen vie runsaasti resursseja... laatu- ja kustannustietoisuus...

Olen kirjoittanut lastensuojelun palvelumarkkinoista ja hankintatyöstä, valvonnasta jne. lukuissa postauksissa. Yhä vakuuttuneempi olen siitä, ettei tässä ole mitään järkeä. Hankintalain soveltamisen piiristä pitää irrottaa asiakaskohtaista räätälöintä edellyttävät erityispalvelut. EU:n kilpailua koskevat säännökset eivät edellytä Suomessa käytössä olevaa hankintatapaa. Katsokaapas miten vaikkapa muissa Pohjoismaissa toimitaan.

Lastensuojelupalvelut tulisi hankkia (ellei kunta/kuntayhtymä niitä itse tuota) pääosin suorahankintana tai neuvottelumenettelyllä.

Valmisteilla oleva hankintalaki-uudistus ei poista havaittuja ongelmia, ja tätä lakiuudistusta saamme odottaa vielä ensi kevääseen (jotakin parannuksia siellä olisi tulossa).

Siirrytään palveluntuottaja-rekisteri malliin


Miksi emme siirry kokonaisuudessaan malliin, jossa jokainen palveluntuottaja pääsee palveluntoimittaja-rekisteriin, mikäli täyttää asetetut vaaitukset: organisaationa ja palvelun osalta. Kaikille maksettaisiin sama maksu samasta palvelusta ja sen palvelutasosta -laatu tällöin ratkaisee. Minkäänlaisia kilpailutusprosesseja ei enää tarvittaisi. Kun asiakas tarvitsee jotain palvelua, asiakkaan vastuutyöntekijä etsii palveluntoimittaja-rekisteristä parhaan mahdollisen asiakkaan tarpeisiin soveltuvan palvelun ja tekee sitä koskevat sopimuksen. Jos lapsella, nuorella tai hänen perheellään on palvelusta poikkeavia lisätarpeita, niistä neuvotellaan palveluntuottajan kanssa.

Palveluntuottajien tulee kyetä täyttämään vaadittavat kansalliset laatu- ja muut vaatimukset, jotka pitäisi siis laatia kansallisesti ja niiden tulisi ohjata käytännön asiakastyötä.

Yksi varteenotettava palvelun järjestämisen tapa voisi olla myös henkilökohtainen budjetointi-malli. Se ei ihan kaikissa tilanteissa ole varmaankaan soveltuva (vastentahtoiset päätökset), mutta monissa tilanteissa se voisi toimia.

Henkilökohtainen budjetointi-mallista Kauppalehti julkaisi 26.11.2015 artikkelimme, samoin Helsingin Sanomat 30.11.2015 (linkit lopussa).

Henkilökohtainen budjetointi-malli myös lapsiperheiden palveluihin 

Sote:n valinnanvapauskeskusteluissa on jäänyt kokonaan vaille huomiota henkilökohtaisen budjetoinnin malli, jossa asiakkaan valinnanvapaus toteutuu laajimmin, ja joka on hyvin kustannusvaikuttava.

HB-mallissa asiakkaan kanssa kartoitetaan hänen palvelutarpeensa. Asiakas laatii yhdessä tukihenkilönsä / lähipiirinsä kanssa tukisuunnitelman. Tukisuunnitelma sisältää ne palvelut ja palvelujen järjestämistavat, joilla asiakas itse katsoo tulevansa autetuksi. Budjettisumma pohjautuu palvelutarpeen arvioinnin ja tukisuunnitelman tavoitteisiin.

Budjettisumman puitteissa asiakas päättää mitä palveluja tai hoitoa hän käyttää ja mistä palvelut hankkii, julkisten palvelujen ohella suoraan yrityksiltä, yhteisöiltä ja myös lähiverkostolta. HB-mallin valinneet voivat joustavasti rakentaa omaa hyvinvointiaan ja arkeaan tukevia palvelu- ja hoitoratkaisuja. HB-palvelunkäyttäjinä voivat olla erilaiset asiakkaat, kuten pitkäaikaissairaat, erilaista kuntoutusta tarvitsevat tai vammais-, vanhus- tai lapsiperhepalveluja tarvitsevat. HB-mallin voi monissa maissa valita osana terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen lainsäädäntöä.  

Kustannusten osalta kyse ei ole lisämäärärahoista asiakaspalveluihin, vaan jo muutoinkin budjetoitujen määrärahojen käyttämistä asiakkaan itsensä päättämällä tavalla tukisuunnitelmaan perustuen. HB-mallin kustannukset ovat olleet eri maissa pääosin pienemmät kuin vastaavat viranomaisehtoisesti järjestetyt palvelut. Ongelmitta ei ole selvitty: kaikilla ihmisillä ei ole riittävää tietoa palveluvalintojen tekemiseksi ja taitoa hallita omaa budjettiaan. Myös palvelujen löytäminen ja vertailu vaatii harjaantumista. Tämä vaatiikin kehittämistä. Myös yritysten pitää osata tarjota palvelunsa suoraan asiakkaan ostettavaksi.    

Asiakkaat voivat käyttää budjettiaan maksukortilla esimerkiksi Hollannissa. Tämä olisi tietenkin oltava myös Suomessa mahdollista, toisin kuin verottajamme tulkitsee. Asiakas tarvitsee myös teknisen asiointiyhteyden omaan tukisuunnitelmaan, palvelutarjottimeen, budjettiin ja palvelujen käyttöönsä.

Suomessa on ollut vasta pienimuotoisia kokeiluja. Etelä-Karjalan sote-kuntayhtymä Eksote oli mukana vammaispalvelujen Tiedän mitä tahdon-kokeilussa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä: asiakkaat olivat tyytyväisiä ja järjestivät luovalla ja omiin palvelutarpeisiinsa soveltuvalla tavalla palvelunsa. Kustannukset eivät kasvaneet. Asiakkaan rooli muuttui palvelujen kohteesta aktiiviseksi omien palvelujensa asiantuntijaksi.

HB-toimintamalli on toiminut asenteiden muuttajana työntekijöille, asiakkaille, asiakkaiden lähiomaisille ja palvelujärjestelmästä vastaaville sekä yksityisille palveluntuottajille. Suomen sote-lainsäädännöstä HB-järjestämistapa kuitenkin vielä puuttuu. HB-malliin perustuvaa toimintatapaa tulisi rohkeasti kokeilla erilaisilla asiakasryhmillä, jotta HB:n toimivuudesta saadaan tietoa osaksi valinnanvapauslainsäädäntöä. Eri maissa on erilaisia HB-hallinnointimalleja, myös yritys- ja yhteisövastuisia.

Sirkka Rousu, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu
Riitta Hakoma, vammaispalvelujen johtaja, Etelä-Karjalan sote-kuntayhtymä



maanantai 16. marraskuuta 2015

Lapsen oikeuksien viikko. Katsaus lapsiperhepalvelujen kehittämisestä. Mun perhe- Tv-dokumentit uusitaan 20.11.2015.


Tällä viikolla on Lapsen oikeuksien viikko, mikä huipentuu 20.11.2015. Erityisenä teemana tällä viikolla nostetaan esille lapsiperheköyhyyttä. 

Mun perhe -dokumenteista Maikkarin kanavilla nähdään uusintoina Sinttu-tytön perheen tarina taloudellisesti ahtaalla olevassa perheessä sekä hyvin Suomeen kotoutuneen Marie-tytön perheen tarina.   

Olin valtakunnallisessa Lasten Kaste -seminaarissa 3-4.11.2015 Tampereella. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kaste on rahoittanut viimeisen 8 vuoden ajan erilaista lapsi- ja perhepalvelujen kehittämistä, ja organisoinut Lasten Kaste- oppimisverkostoja. 

Keskiössä on ollut perhekeskus-toiminta, opiskelija- ja oppilashuolto sekä lastensuojelu. Paljon hyviä toimintamalleja on saatu aikaan jo ensimmäisen Kaste-kaudenkin aikana, joiden vakiinnuttamista on jatkettu ja myös uusia teemoja on ollut kehittämisen kohteena.

Yksi hanke on ollut LasSe, jossa on kehitetty lastensuojelutarpeen arviointia -sitä miten lapsen ja perheen kanssa työskennellään tilanteessa kun avun tarve on ilmennyt. Siitäkin puhuttiin seminaarissa. 

Kuten myös lastensuojelun murroksista ja muutoksista, sekä siitä, mitä pitäisi nyt muuttaa ja parantaa.
Itse toin esille mm. yhteistyön joukkoistamisen: kansalaiset, asiakkaat, yhdistykset, kunnat, yritykset, oppilaitokset, osaamiskeskukset jne tarvitaan muutoksen tekemiseen. Lopettaisin myös lastensuojelupalvelujen kilpailuttamisen. Osallisuus-tematiikassa pitäisi ottaa reipas askel toimijuuteen -toimijoina ihmiset ovat osa yhteisöjä. 





Monissa kunnissa on otettu käyttöön myös kunnan nettisivuilta löytyvä Pyydä apua -perhepalvelu,  johon jätettyihin viesteihin vastataan seuraavina arkipäivinä. Perhekeskuksen toimintaa ollaan edelleen kehittämässä kunnissa.    

Kaste-seminaarissa oli monia asiantuntijapuheenvuoroja, kuten Eksoten lapsiperhepalvelut sekä perheiden muutoksesta puhunut professori Kimmo Jokisen esitys. Kannattaa vilkaista seminaarin diaesityksiä.





Sukupolvien yli ulottuvista ongelmista puhuttiin THL:n ja Soccan 6.11.2015 seminaarissa.  Erityisesti nyt puhuttiin päihdeongelmista ja väkivallasta. Asioihin voidaan ja pitää vaikuttaa yhteiskunnallisilla päätöksillä, parantamalla työntekijöiden osaamista ja yhteistyötä sekä tietenkin palveluja ja tukea, jota lapsi ja perheet tarvitsevat.  



Sipilän hallitus on käynnistämässä lapsiperheiden palvelujen kehittämisen muutoshanketta, johon tullaan satsaamaan noin 40 miljoonaa euroa. STM on juuri äsken käynnistänyt hankkeen. Kunnilla ja kuntayhtymillä on mahdollisuus hakea kehittämisavustusta syksyllä 2016.

Tässä vielä uutinen Kuntaliiton Lähipalvelu-kilpailusta, jossa molemmat voittaneet tuotteet liittyivät lapsiperheiden palveluihin. Kilpailussa etsittiin uusia keinoja lapsiperheiden arjen sujuvoittamiseen: Tuote-sarjan voitti Hyvinvoinnin palvelutarjotin, joka on kehitetty Kainuun sote-kuntayhtymän Aktiiviasiakas-hankkeessa.  

Idea-sarjan voitti Perhepaalu-malli, jossa oppilaitokset ja kolmas sektori tukevat kunnan perhetyötä ja kotipalvelua.

Paljon siis tapahtuu myönteistäkin, vaikka samaan aikaan hallitus aikoo leikata lasten ja perheiden palveluista. 
                
                 *****

Lue lisää Lasten Kaste-hankkeen 3-4.11.2015 päätösseminaarin aineistoista.

Lue lisää mitä saatiin aikaiseksi jo aiemmassa (2008-2011) Lasten Kaste-hankkeessa.

Lue lisää Puheista tekoihin! Ylisukuplvisten ongelmien kohtaaminen ja ehkäiseminen lastensuojelussa ja sosiaalipalveluissa 6.11.2015 seminaarista.

Lue lisää Lähipalvelukilpailun uutinen lokakuussa 2015 voittaneista toimintamalleista. 

Ja tästä linkit lähipalvelumalleihin. 

Lue lisää Sipilän hallituksen lapsiperhepalveluiden muutosohjelmasta. 

maanantai 12. lokakuuta 2015

Lastensuojeluilmoitusten vähenemisestä arvioita

Helsingin Sanomat julkaisi 12.10.2015 uutisen Kuusikko-kuntien lastensuojeluraportin tiedoista. Raportti on päivätty 12.6.2015.

Lastensuojelilmoitusten määrät ovat vähentyneet aiemmista vuosista kuuden suurimman kaupungin tilastoisssa viime vuonna. Uutisessa haastellut esittivät arvioita siitä, mistä määrän väheneminen voisi johtua - tutkittua tietoa asiasta ei ole: Hanna Heinonen arveli mm. että perheet osaavat itse pyytää apua ja sitä myös saisivat jo ennenkuin ongelmat pahenevat, joilloin perheen tilanteesta yleensä joku muu tekee ilmoituksen. Sisko Lounatvuori arvioi, että lapaisperhepalveluissa oltaisiin menossa nyt oikeaan suuntaan kun perheet saavat apua, ja siksi ilmoitusten määrät vähenevät.

Kuusikko-raportin mukaan myös kiireellisten sijoitusten määrät olisivat vähentyneet, samoin kokonaisasiakasmäärät. Myös sijoitettujen lasten määrät vähenivät.

Vaikka lastensuojeluilmoitusten vähenemiseen vaikuttavat varmasti monet asiat (myös tilastotekniset ja kirjaamiseen liittyvät asiat), ja vaikka tutkittua tietoa ei ole vähenemisen selityksistä, olisi uskottavaa kuitenkin se, että lapsiperhepalvelujen saatavuuden ja osaamisen parantuminen vaikuttaisi lastensuojeluilmoituksia vähentävästi.

Esimerkiksi kun neuvoloissa, kouluissa, päivähoidossa, nuorisotyössä ja muissa lapsen ja nuoren sekä perheen arkeen kuuluvissa toiminnoissa on osaamista ja menetelmiä tukea lasta ja perhettä vaikkapa elämän kuormittavassa tilanteessa, vähentää se tarvetta raskaammille palveluille. Kun Lapsi puheeksi -menetelmään koulutettiin laajasti henkilöstöä, väheni lastensuojeluilmoitusten määrä, näin todettiin Lasten Kaste -hankkeiden verkostotilaisuudessa käyneen Pohjois-Suomessa.

Pidän edellä mainittuja käsityksiä lastensuojeluilmoitusten vähenemiseen vaikuttaneista asioista uskottavina.

Tässä linkki Helsingin Sanomien artikkeliin.

Tässä Linkki Kuusikko-raporttiin lastensuojelusta 2014.

Tässä linkki Lapsi puheeksi -menetelmästä Posken sivuilla.

Tässä linkki Toimiva lapsi ja perhe -menetelmäperheen Lapsi puheeksi -lokikirja Mielenterveysseuran sivuilla.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kansalaiskeräys käyntiin lastensuojelutkimukselle? Sipilän kärkihankkeena olevaan Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaan mukaan myös lastensuojelututkimus.


Sipilän hallitus käynnistää useita kärkihankkeita, joista yksi on lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (linkki tekstin lopussa).

Muutosohjelman tarve on tullut esiin tutkimuksissa ja selvityksissä sekä aloitteissa, kuten esim. Lapsi- ja perhepalvelujen yhteensottava johtaminen- THL:n tutkimus- ja kehittämishankkeen julkaisema opas, Maria Kaisa Aulan toimikauden lapsiasianeuvottelukunnan aloitteet lapsi- ja perhepolitiikan koordinaation parantamiseksi, lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseksi, kansallisten lapsi-indikaattoreiden kehittäminen, lapsiperhepalvelujen muutosohjelma-aloite. Olen saanut olla mukana edellä mainituissa aloitteissa ja hankkeissa.

Kärkihankkeen tarve on nyt vieläkin suurempi, kun hallitus samaan aikaan vähentää resursseja.  

Muutosohjelman konkreettista sisältöä valmistellaan. Muutosohjelman tavoitteena on STM.n sivuilta löytyvän tekstin mukaan (linkki lopussa):

Suora lainaus:
1.     Muutosohjelmassa mallinnetaan palvelujen uusi kokonaisuus. Valtakunnallista muutostyötä tuetaan kuntakokeiluilla ja kohdistetuilla käynnistysavustuksilla.
2.     Muodostetaan uudistusta ohjaava ja toimeenpaneva koordinaatiorakenne. Vahvistetaan johtamista, henkilöstön osaamista ja monialaista yhteistyötä muutostyön kaikilla tasoilla.
3.     Luodaan alueelliset osaamis- ja tukikeskukset erityisen tuen ja avun tarpeessa oleville, vaikeasti oireileville lapsille ja nuorille. Keskuksissa yhdistetään lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö, lastensuojelun erityisosaaminen sekä lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen asiantuntemus.
4.     Mallinnetaan ja otetaan käyttöön lapsi- ja perhevaikutusten arviointi. Kärkihankkeen muutostyötä tuetaan kehittämällä väestölähtöistä budjetointia.
5.     Luodaan näyttöön perustuvien tuen ja hoidon menetelmien ”työkalupakit” ammattilaisille. Perustetaan valtakunnallinen vastuutaho, jonka vastuulla on uusien menetelmien näytön arviointi ja levittäminen siten, että menetelmät saadaan laajasti kuntien ja ammattilaisten käyttöön.
6.     Luodaan uusia, vanhemmuutta tukevia matalan kynnyksen palveluja mm. digitaalisia palvelumahdollisuuksia hyödyntäen. Otetaan valtakunnallisesti käyttöön kaikille lapsiperheille suunnattu perhekeskusmalli, joka kokoaa julkisten matalan kynnyksen palvelujen yhteyteen myös järjestöjen, seurakuntien ja vertaistuen palvelut. 
Suora lainaus päättyy.  

Harmillisesti tekstissä ei ole suoranaisesti lastensuojelun kehittämiseen liittyvää mainintaa. Eerikan menehtymisen johdosta tehtiin lukuisia selvityksiä ja aloitteita. Aulikki Kananojan johtaman ryhmän julkaisema Toimiva lastensuojelu -raportti käynnistikin mm. THL:ssä kohta päättyvän Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeen, jonka järjestämänä oli nyt historiassaan toiset monitieteiset tutkimuspäivät 8-9.10.2015. Siellä julkaistiin ehdotus lastensuojelun tutkimuksen strategiaksi ja toiminnan organisoinniksi. 

Jos mistä, niin lastensuojelusta tarvitaan tutkittua tietoa! 
... mutta se ei synny ilman tutkimusrahoitusta ja jonkinlaista institutionaalista rakennetta sekä kansallisesti että alueellisesti. Tällainen rakenne voisi olla verkostomainen: kansallinen THL:n johtama tutkimuksen verkosto esimerkiksi Nuorisotutkimus-verkoston kaltaisesti. Alueelliset verkostot syntyisivät alueen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, osaamiskeskusten ja keskeisten kaupunkien ja yhteistyötahojen kanssa - ehkäpä tuleva sote-itsehallinto-organisaatio olisi sen kotipesä. 

Voisiko lastensuojelututkimuksen kehittäminen ja sen perusrahoituksen järjestäminen olla osa tätä hallituksen kärkihanketta?

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahastoksi perustettiin aikanaan ITLA, joka on mm. tätä hallituksen kärkihankkeena olevaa muutosohjelmaa ollut toiminnallaan perustelemassa ja edistämässä - hienoa. ITLA:lla ei kuitenkaan ole juurikaan rahaa, tosin kuin SITRAlla, joka perustettiin myös itsenäisyyden juhlavuoden rahastoksi aikanaan. 

Kansalaiskeräys lastensuojelututkimukselle -ottaisiko ITLA tämän organisoinnin tehtäväkseen?


Kun Roosa-nauhapäivänä yritykset ja kansalaiset keräsivät rahaa syöpätutkimukselle, niin kävipä ajatuksissani, että voisiko ITLA käynnistää vuosittaisen kansalaiskeräyksen? - tässä olisi minusta ideaa, sillä kansalaiset tietävät nykyisin lastensuojelusta ja tarpeista enemmän kuin aikoihin ja voisivat hyvinkin lahjoittaa säännöllisesti rahaa tutkimukseen. 

------------ 

Tässä linkki Lastensuojelun tutkimuspäiville 8-9.10.2015.

Tässä linkki Sipilän hallituksen kärkihankkeeseen.

Tässä linkki kohta päättyvään Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeeseen.

Tässä linkki ITLAn sivuille. 



  
   
   

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Lastensuojelun sijaishuollon laadusta pitää olla tae aina

Sijaishuollon valtakunnallisissa päivillä julkaistiin LSKL:n selvitys Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta. Lastensuojelun sijaishuollon palveluthan kilpailutetaan siinä missä muutkin palvelut, mutta tarjousasiakirjojen perusteella ei pitäisi ratkaista onko yksikön laatu sellaista, jota vaaditaan -tämä pitää selvittää käymällä paikan päällä, haastattelemalla henkilöstöä ja asiakkaita "ns. smell of he house" tunnettakin kannattaa tutkailla.

Holman Tupun kanssa Kuntaliiton työssämme olimme mukana kehittämässä hankinnan osaamista yhteistyössä ostajien ja myyjien sekä valvojien kanssa. Sitä ennen ahkeroimme LASSO-hankkeessa lastensuojelupalvelujen laadun kehittämiseksi 2000-2003. Lastensuojelupalvelujen Hyvän hankinnan periaatteet julkaistiin 2005 konsensusprosessin perusteella. Ne lähetettiin kaikkiin kuntiin suosituksena. Hankintamenettelyjä on kehitetty sen jälkeen mm lainsäädännöllä.  Lastensuojelun palveluja tulisikin hankkia erityisesti neuvottelumenettelyllä tai asiakaskohtaisten tarpeiden mukaan suorahankintana. Näin ei taida asiat olla: avoin tarjouskilpailu lienee yleisin.

Julkaisimme 2009 LapsiARVI-kriteerit lastensuojelupalvelujen laadun arvioimisen perusteiksi. Niiden pohjalta sijaishuollon kansalliset laatukriteerit voisi rakentua suosituksiksi, joihin sitouduttaisiin -jonkinlainen määräyksentasoinen säännös tästä tarvittaisiin. Sellaista ei ehkä tule, kun politiikassa on nyt muotia purkaa erilaista normitusta.

Sijaishuollon laadussa on kyse keskeisesti ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, dialogista, hyvästä kohtaamisesta, yhteistyöstä, lapsen tarpeiden mukaan rakentuvasta arjesta -tavallisista hyvän elämän aineksista. Tämän aikaansaaminen ei tietenkään ole helppoa ja vaatii paljon aikaa: lapsi on usein traumatisoitunut, yhteistyösuhde vanhempien ja läheisten kanssa vaatii paljon ja tukea ei ole saatavilla riittävästi. Ja kun on onnistunut tässä kaikessa, kunta tyhmyyksissään ryhtyy säästämään jälkihuollossa - mikä ei tietenkään ole lapsen ja nuoren elämän eikä kokonaiskustannusten kannaltakaan järkevää.

Sijaishuollon kokonaisvaltaiseen kehittämiseen pitäisi saada kansallisia kehittämistalkoot (muodissa oleva talkoiden pito tosin vaatii tässä tapauksessa rahoitustakin). Jokaisen sijoitetun lapsen tulee saada juuri hänen tarpeidensa mukaista sijaishuoltoa, ja myös hänen vanhempiensa.

Lue lisää LSKL:n uunituoreesta selvityksestä -maksuton pdf  tästä linkistä.

Lue lisää LapsiARVI-kriteereistä - tästä linkistä maksuton pdf.

Kuntaliiton verkkokaupasta löytyy vielä myös LapsiARVI-hankkeen kyselyraporttimme lastensuojelupalvelujen hankkijoille ja tuottajille, tästä linkistä.


perjantai 18. syyskuuta 2015

Myös lastensuojeluun tarvitaan erityiset pätevyysvaatimukset kuten nyt on turvakodeilla

Turvakotien henkilöstöltä tullaan jatkossa edellyttämään asetuksen mukaista koulutusta, erityisosaamista ja perehtyneisyyttä eli työkokemusta. Valtioneuvosto antoi tällaisen asetuksen 13.5.2015. Asetus (598/2015) tuli voimaan 1.6.2015.

Turvakodin vastuuhenkilöllä on oltava sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 §:ssä säädetty kelpoisuus sekä alan perehtyneisyyttä ja työkokemusta lähisuhdeväkivallan kriisityöstä.

Turvakodin tuki- ja ohjaustyötä tekevillä tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) sosiaali- tai terveydenhuollon korkeakoulututkinto sekä perehtyneisyyttä ja työkokemusta lähisuhdeväkivallan kriisityöstä. Turvakodin tuki- ja ohjaustyötä tekevät saavat tarvittaessa toimia turvakodin vastuuhenkilön sijaisina.
Lasten kanssa työskentelevillä tulee olla soveltuva korkeakoulututkinto ja riittävä erikoistuneisuus traumatisoituneiden lasten kanssa työskentelyyn.
Turvakotipalvelun tuottajan tulee laatia henkilöstön koulutussuunnitelma yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhteensovittaa koulutuksen valtakunnallista yhtenäisyyttä. Lisäksi turvakodin on järjestettävä henkilöstölleen tarpeellinen turvallisuuskoulutus.
Siirtymäsäännöksiä 2019 asti
Turvakodin vastuuhenkilönä 1 päivänä tammikuuta 2015 toiminut, korkeakoulututkinnon suorittanut, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus turvakodissa, säilyttää kelpoisuutensa 31 päivään joulukuuta 2019. Tuki- ja ohjaustyössä 1 päivänä tammikuuta 2015 toimineet säilyttävät myös kelpoisuutensa 31 päivään joulukuuta 2019, jos he ovat saaneet turvakotipalveluntuottajan koulutuksen lähisuhdeväkivallan pitkäjänteiseen kriisityöhön, he ovat perehtyneitä lähisuhdeväkivallan kriisityöhön ja heillä on vähintään kolmen vuoden työkokemus turvakodissa.

Myös lastensuojelutyöhön tarvitaan erityisvaatimukset

Vastaavanlainen asetus tulee saada myös lastensuojeluun: työ on vaativaa, se edellyttää erityisosaamista ja erikoistumista sekä työkokemusta eli perehtyneisyyttä juuri lastensuojelutyöhön. Erikoistumiskoulutuksen tulisi sisältää sekä teoriaa että työskentelyä kokeneemman kollegan kanssa rinnalla työtä tehden. Tällaista työkoemusta tulisi olla vähintään vuosi tai pari, mieluimmin kolme vuotta. 
Lastensuojelun asiakastyössä toimivilla työntekijöillä on sekä korkeakoulutason koulutustaustaa (AMK tai kandidaatti) ja ylemmän korkeakoulututkinnon koulutustaustaa (ylempi AMK tai maisteri). Kummallakin koulutustasolla tulee vaatia erikoistumisopinnot ja työkokemus. 
Erikoistumiskoulutusten suunnittelua varten on haettavissa OKM:n avustusta. Sellaista pitää hakea myös lastensuojelun erikoistumiskoulutuksen järjestämiseen. 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Lastensuojelusta ei voi säästää

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille määrättiin tuomiot Eerika-lapsen asioiden hoidosta: tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käräjäoikeuden 188 sivuinen virkarikostuomio luetaan tarkkaan kuntien lastensuojelussa.

Lastensuojelusta ei voi säästää, toteaa Helsingin Sanomat. Silloin kun yhteiskunta puuttuu ihmisten elämään ja ottaa lasten kehityksen ja terveyden huolehtimisen vastuulleen, tulee lapsen ja nuoren saada arkeensa jotain parempaa kuin mihin omat vanhemmat ja koti pystyvät. Suomen lastensuojelua hoidetaan puutteellisin resurssein jos esimerkiksi asiakasmääriä verrataan muiden pohjoismaiden asiakasmääriin per työntekijä. On päivänselvää, että yksi työntekijä, jolla on noin 38 tunnin työviikko, ei mitenkään voi ehtiä hoitamaan 50-100 lapsen asioita.

Nyt rangaistuksen järjestelmän vioista saivat asiakastyöntekijät, jotka eivät voi päättää resursseista eivätkä varmaankaan Helsingin kokoisessa kaupungissa myöskään voi päättää millaisilla toimintatavoilla, protokollalla, standardeilla, lastensuojelussa toimitaan. Miten yhteistyömallit rakennetaan ja miten tietoa välitetään - näiden toimivuudesta vastaavat johtajat, toki yhdessä työntekijjöiden kanssa toimintaa uudistaen ja kehittäen -toivottavasti.

Resursseista kuitenkin vastaavat kuntien päätöksentekijät! Lastensuojelua tulee kehittää kokonaisvaltaisesti: osaamista, palveluja, yhteistyötä, toimintatapoja, toiminnan laatua, mutta myös asianmukaiset resurssit tulee olla. Uskon, että päättäjätkään eivät ole pahuuttaan satsaamatta asianmukaisia resursseja lastensuojelulle, luulenpa että heillä ei ole oikeasti tietoa siitä, miten lastensuojelun vaikutukset syntyvät -mitä se vaatii, esim. aikaa kohtaamiseen (38 tunnista ison osan haukkaa monet muut työhön liittyvät asiat, ja varsinaiseen asiakaskohtaamiseen ja asioiden hoitoon jää vain osa viikkotyöajasta.

Suomen lastensuojelussa kokonaisuutena on tietenkin paljon resursseja, mutta enin osa siitä käytetään sijoitettujen lasten hoitovuorokausiin - niistä ei tietenkään voida tinkiä lainkaan, päinvastoin, myös sijaishuoltoa ja jälkihuoltoa tulee vahvasti kehittää. Suurimmat resurssipuutteet on varhaisen vaiheen tukityössä ja avohuollon työssä. Kun siellä onnistutaan, vähenee myös sijaishuollon resurssien tarve.


Lue Helsingin Sanomat pääkirjoitus 11.7.2015 tästä.



sunnuntai 30. elokuuta 2015

Sillä on väliä, miten lastensuojelun tarve selvitetään: Johanna Hietamäen väitös 2015

Johanna Hietamäki tutki väitöskirjassaan vanhempien kokemuksia lastensuojelun alkuarvoinnista, jossa arvioidaan lapsen tilannetta, tarpeita ja vanhempien mahdollisuuksia vastata lapsen tarpeisiin.

Tutkimukseen osallistui 177 vanhempaa. Vastausten mukaan enemmistö vanhemmista koki alkuarvioinnin myönteisenä. Siinä myös vanhempi pohtii vanhemmuuttaan, kodin ja perheen sekä lapsen tilannetta ja tarpeita lapsen kannalta. Melko suuri osa vanhemmista koki, että heillä ja sosiaalityöntekijällä on samanlainen näkemys perheen tilanteesta. Sosiaalityöntekijät tapaavat alkuarvointia laadittaessa myös lasta ja nuorta, tosin tutkimuksen mukaan edelleenkään kaikkia lapsia ei tavata kahden kesken: vain joka neljännen perheen lapsi tavataan kahden kesken. Monet vanhemmat voivoivat, että sosiaalityöntekijät olisivat keskustelleet lasten kanssa enemmän. Lastensuojelulain mukaan lapsella on oikeus tavata riittävän usein lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää.  - Tosin tämä oikeus alkaa siinä vaiheessa kun lastensuojelun asiakkuus käynnistyy - nykylain mukaanhan lastensuojelun tarvetta selvitettäessä ei vielä olla lastensuojelun asiakkaana, vaan on kyse sosiaalihuoltolain mukaisesta asiakkuudesta.

Osa perheiden vanhemmista koki myös, että alkuarviointi oli huonontanut perheen tilannetta. Johtuuko tämä alkuarvioinnin laadusta vai jostain muusta? Ainakin Hietamäki on huolissaan arviointien laadusta tilanteessa, jossa asiakkaita on paljon ja lain edellyttämissä aikarajoissa pitäisi pysyä, ettei kunta saa uhkasakkoja.

Hietamäki korostaa vanhempien ja sosiaalityöntekijän avointa yhteistyösuhdetta, jotta lapsen ja perheen asioissa päästää parempaan tilanteeseen. Alkuarvioinnissa on tärkeää etsiä voimavaroja, joiden varaan muutokset lapsen ja perheen tilanteessa voidaan rakentaa. Ongelmakeskeinen työskentely ei tuottanut toivottuja tuloksia.

Lue lisää Johanna Hietamäen tutkimuksesta: väitöskirjan tiedote tässä.

Helsingin Sanomien uutinen tutkimuksesta tässä. 

Väitökirja verkossa: Jyväksylän yliopisto tässä.  

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vielä on aikaa muuttaa lastensuojelulakia ennen kuin kiireellistä sijoitusta koskeva säännösmuutos tulee voimaan 2016

Lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta koskeva säännös tulee voimaan tammikuussa 2016. Jatkossa vain välitön vakava vaara voi olla perusteena kiireelliselle sijoitukselle. Nykyisen säännöksen mukaanhan lapsi tai nuori (alle 18 v.) voidaan sijoittaa silloin kun hän on muutoin kiireellisen sijoituksen tai sijaishuollon tarpeessa.

Kiireellisten sijoitusten määrät on vuosittain kasvaneet, ja pääosa sijoituksista tehdään muun kiireellisen syyn perusteella.

Lakimuutoksen vaikutusten ennakkoarviointiin (esim. hallituksen lakiesityksen tekstissä) ei ole riittävästi paneuduttu. Kuntaliiton lastensuojelun asiantuntija Aila Puustinen-Korhonen ja lakimies Sami Uotinen tarkastelevat kiireellistä sijoitusta Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla 11.7.2015. Heidän mukaansa kiireellistä sijoitusta ei tule vaikeuttaa lainsäädännöllä.

Heidän mukaan sosiaalityöntekijät jäävät keinottomiksi tilanteessa, joissa lapsi tai nuori ei ole välittömässä vaarassa, mutta kasvuolot ovat hyvin huolestuttavat tai nuori itse vaarantaa elämänsä. Jos 12 v.täyttänyt lapsen tai vanhemmat vastustavat tarvittavia avohuollisia tukitoimia, ei apua voida väkisin antaa. Jos kuitenkin tilanne on niin huolestuttava (vaikkakaan ei välitöntä vaaraa ole), on ryhdyttävä valmistelemaan huostaanottoa. Ja jos edelleen 12v. täyttänyt lapsi ja/tai vanhemmat vastustavat huostaanoton valmistelua, siirtyy päätös siitä hallinto-oikeudelle. Päätös asiaan tulee vasta kuukausien kuluttua. Mitä sosiaalityössä voidaan odottaessa tehdä lapsen tai nuoren ja perheen tueksi? - ei mitään, jos osapuolet vastustavat. Näissä tilanteissa joissa on kuitenkin vakava huoli lapsen tai nuoren terveydestä ja kehityksestä, ei siis kuitenkaan jatkossa voitaisin toteuttaa kiireellistä sijoitusta, kun välitön vakava vaara puuttuu.

En usko, että ministerit ryhtyvät muuttaamaan lastensuojelulakia tältä osin, vaikka ko.säännös ei ole vielä tullut edes voimaan. Suuri riski on kuitenkin olemassa sille, että kiireellisen sijoituksen edellytysten kiristäminen heikentää lastensuojelun mahdollisuuksia suojella lasta.

Lue tästä Puustinen-Korhonen ja Uotisen artikkeli. 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Lastensuojelun tehtävänä varmistaa lapsen oikeus pysyviin turvallisiin kasvuolosuhteisiin

Keskustelu jatkuu siitä, miten lastensuojelussa tulee varmistaa sijoitetulle lapselle oikeus turvallisiin ja pysyviin kasvuolosuhteisiin, ja toisaalta vanhempien jatkuvasta oikeudesta vaatia huostaanoton purkua. Kirjoitin asiasta edellisessä blogikirjoituksessani, johon linkki alla.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijää kirjoitti 5.6.2015 HS mielipidepalstan artikkelissaan miten lastensuojelun työskentely on liian vanhempikeskeistä. Heidän(kin) mukaan vanhempia tulee tukea ja kuntouttaa, mutta myös velvoittaa ja sitoutua kuntoutumisprosessiin. He ehdottavat myös muiden maiden käytännön mukaisesti aikaa, jonka kuluessa tämän tulisi tapahtua - enintään kaksi vuotta. Ja mikäli muutosta ei saada aikaan, pitää lapsella olla oikeus jäädä esimerkiksi sijaisperheeseensä.

Samassa HS-lehden numerossa sijaisäiti kirjoittaa miten sijaishuollon purun tai sijaishuoltopaikan muuttamisen tulisi olla mahdollista vain yhtä painavista syistä kuin alunperin huostaanotossa. Lapsen omien vanhempien kuntoutumista tulee tukea -se on aina myös sijoitetun lapsen etu. Kuten myös sijaisperheen ja lapsen oman perheen kanssa tehtävä yhteistyö. Sijoitetulla lapsella ei ole ihmisoikeuksia, sillä vaihtuvat sosiaalityöntekijät siirtelevät lasta milloin sijoitukseen ja milloin taas kotiin.

Molemmat todellisuudet ovat siis olemassa lastensuojelussa. Miten näihin ongelmiin saataisiin muutos: osaamista lisäämällä, perheille tukea tarjoamalla, kehittämällä lastensuojelun palveluprosessia niin, että lapselle voi rakentua pitkäjänteiset kiintymissuhteet ja vakiintunut koti, ja muuttamalla lakia niin, että sijoitetulla lapsella voi olla oikeus myös pysyvään huostaanottoon.

Lehtitietojen mukaan tästä olisi keskusteltu STM:ssä - toivottavasti lakia myös korjattaisiin.

Linkki HS 5.6.2015 Lastensuojelun avohuollossa ei aina toteudu lapsen etu. Tässä. 

Linkki HS 5.6.2015 Huostaanoton purkuhakemus ahdistaa lasta. Tässä.

Linkki edelliseen blogipostaukseeni asiassa, tässä. 

Aulikki Kananoja otti kantaa edellä mainittuun avohuollon artikkeliin. Tässä linkki hänen kirjoitukseensa HS 8.6.2015,  Avohuolto ei voi toimia vastoin lapsen etua.  
Artikkelissa Kananoja tuo esiin näkemyksensä pysyvän huostaanoton tarpeesta. Otsake on varmaankin lehden. Väittäisin, että avohuolto toimii lapsen edun vastaisestikin, vaikka ei pitäisi -asiat eivät tietenkään ole yksinkertaisia ja lapsen edun arviointi on vaativa tehtävä.






maanantai 1. kesäkuuta 2015

Lapsen oikeus pysyviin kiintymyssuhteisiin ja jatkuvuuteen arjessaan

Helsingin Sanomat nosti keskusteluun lasten aseman elämäntilanteissa, joissa lapsella olisi tarve päästä pysyvästi huostaan (linkit lopussa Hesarin artikkeleihin).

Aiheesta pyrittiin käymään keskustelua kun nykyistä lastensuojelulakia valmisteltiin 2006. Hesari julkaisi tuolloin asiaan liittyneen artikkelini. Olen tässä blogissani kirjoittanut asiasta muutamaankin otteeseen, ja olen saanut vastakommentteja. Niiden mukaan lastensuojelussa ei pitäisi sallia lapsen oikeutta pysyvään huostaanottoon. Mielestäni lastensuojelulain suurin ongelma, on jättää sijaishuoltoa tarvitsevan lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin toteuttamatta.

Aikoinaan kun sitä edellistä lastensuojelulakia (v.1983 voimaan tullut) ja samaan aikaan lapsen huolto- ja tapaamislakia valmisteltiin, oli tarkoituksena tietenkin ensisijaisesti pyrkiä aina kuntouttamaan lapsen omia vanhempia ja kodin olosuhteita, jotta huostaanotosta olisi vältytty kokonaan, tai mikäli sijoitus olisi ollut tarpeen, olisi vanhempia ja kotia kuntoutettu, jotta lapsi voisi palata vanhempiensa hoitoon.

Jos tämäkään ei olisi ollut mahdollista, oli tavoitteena nimetä lapselle esim.oheishuoltaja/huoltajuus, ja lapsi olisi voinut kasvaa tämän huoltajansa hoivassa ilman huostaanottoa.

Ja jos lapsen etu olisi adoptio, niin sitäkin vaihtoehtoa olisi pitänyt tutkia vakavasti ja huolellisesti. Ja vasta viimeisenä keinona olisi ollut huostaanotto.

Jostain syystä matkan varrella tällainen reititys lapsen huollon pysyvyyden järjestämiseksi hävisi (vaihtuvien työmntekijöiden ja heikon lainsäädännön omaksumisen johdosta, tai jostain muusta syystä?)

Kun v.2007 lastensuojelulakia valmisteltiin kiireessä (noin vuosi valmisteluaikaa), silloinen esittelevä ministeri Hyssälä halusi saada lain vahvistetuksi ennen eduskunnan vaalitauolle siirtymistä. Siksi mistään hyvin perustavanlaatuisesta lapsen oikeudesta ei saanut käynnistää keskustelua ja valmistelua, koski myös mm. sikiön suojelua päihdehaitoilta. Ja eduskuntahan hyväksyi lain pari päivää ennen kautensa päättämistä äänestyksen jälkeen (äänestys koski päätöksentekoa joko hallinto-oikeuksissa, tai keskitetysssä moniammatillisessa asiantuntijaryhmässä - HAO ratkaisu voitti, ja niinpä minäkin toimin nyt hallinto-oikeuden as.tuntijajäsenenä).

Kun toimin lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan perustaman lastensuojelujaoston puheenjohtajana, teimme aloitteen ns. avoimesta adoptiosta, joka toteutuikin lainsäädännössä. Julkaisimme aloitteestani lapsen oikeudesta pysyviin kasvuolosuhteisiin -julkaisun, johon pyysimme kirjoittajiksi professsori Tarja Pösön ja silloisen Vantaan perhekuntoutusjohtaja Aila Puustinen-Korhosen. Kirjoitimme Maria Kaisa Aulan kanssa esipuheen julkaisuun. Tuomme esille tarpeen pysyvään huostaanottoon. (Ailahan jatkoi sitten minun edellisessä työssäni Kuntaliiton sote-yksikön lastensuojelun asiantuntijana, kun siirryin itse yliopettajaksi ammattikorkeakouluun). ...no, historiaa.

Sanon asian jälleen uudestaan ääneen:

Silloin kun lapsella ei ole mahdollisuutta palata kuntoutuneeseen turvalliseen kotiin, tulee lapsella olla oikeus voida elää pysyvästi joko huostaanotettuna, adoptoituna tai huollon siirtona sellaisessa kodissa ja sellaisten vanhempien hoivassa, jossa hän saa rauhassa ja turvallisesti kasvaa aikuiseksi. Ja pitää yllä suhdetta vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä siten kuin lapsen etu vaatii. 

Ei ole lapsen etu, että elämä on katkolla jokaisessa asiakassuunnitelmaneuvottelussa ja että vanhemmilla on jatkuva oikeus vaatia huostaanoton purkua, mutta ei mitään laissa edellytettyä velvollisuutta kuntoutua sovitussa määräajassa. 

Ja tietenkin lapsen vanhemmilla ja perheellä tulee olla oikeus saada kaikki se tuki, mitä kuntoutuminen ja elämänkriisi edellyttää - tiedän, sitä ei ole tällä hetkellä riittävästi. Ja sille asiantilalle pitää saada myös muutos.

Pääministeri Juha Sipilä sanoi TV.haasattelussa 29.5.2015: "Lastensuojelua tullaan vahvistamaan, mutta pitäisi päästä siihen, että ennaltaehkäistäisiin" (yritin kirjoittaa sanasta sanaan).

Linkitän tähän myös Metropoliasta sosionomi ylemmän AMK-tutkinnon (ylempi korkeakoulututkinto) juuri suorittaneen Terhi Tukian artikkelin omasta erinomaisesta opinnäytetyöstään -kannattaa lukea
31.5.2015  Riittääkö pelkkä rakkaus... lue lisää tästä. 

Tässä linkit Hesariin ja Lapsiasiavaltuutetun julkaisuun (omaa kymmenen vuoden takaista HS-kirjoitustani ei ole linkitettävissä enää tähän).

24.5.2015 HS Koskaan ei tiedä, milloin lapsi lähtee- artikkeli.
25.5.2015 HS Äidit kertovat, kuinka lapsi vietiin pois -artikkeli 
26.5.2015 HS Huostaanotossa ketään ei saa jättää yksin -mielipidekirjoitus
26.5.2015 HS Lapsen menettäminen on traumaattista -mielipidekirjoitus
31.5.2015 HS Sijoituksissa lapsen ääntä tulee kuulla aidosti -mielipidekirjoitus  
31.5.2015 HS Sijoitettu lapsi tarvitsee pysyviä ihmissuhteita -mielipidekirjoitus 

Puustinen-Korhonen & Pösö 2010. Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin? -julkaisu 




lauantai 23. toukokuuta 2015

Sosiaalihuoltolaki ei sisällä mahdollisuutta valita asiakasyksikköä -toisin kuin terveydenhuoltolaki

Lakikoulutuksissamme osallistujat kysyvät asioista, joita laki ei sisällä. Yksi on se, voiko kuntalainen valita missä sosiaalitoimen asiakaspisteessä asioi ja kenen kanssa asiakkuuttaan hoitaa.

Terveydenhuoltolaissahan kuntalainen voi valita missä terveyskeskuksessa asioi ja voi myös vaihtaa hänelle osoitettua lääkäriään. Valinnan voi tehdä oman kunnan sisällä olevista terveysasemista tai valita voi myös minkä tahansa toisen kunnan alueella sijaitsevan terveyskeskuksen. Terveydentilansa hoitoa voi hakea paikoin myös muista maista. Sosiaalitoimen asiakkuudessa tällaisia valintamahdollisuuksia ei ole.

Sosiaalihuollon palveluja tarvitseva hakee palvelunsa kotikunnastaan tai oleskelukunnastaan, jos työn, opiskelun tai muun vastaavan syyn johdosta oleskelee muualla kuin kotikunnassaan. Kiireellisen avun saa tietenkin siinä kunnassa missä kulloinkin on. Ja jos esimerkiksi laitoshoidon tarve on pidempi kuin 14 vrk, hoidon järjestämisestä sovitaan kotikunnan kanssa.  

Sosiaalihuoltolain mukaan asioimispaikkaansa ei siis voi valita kunnan sisällä vaan on asioitava siinä toimipisteessä, joka on osoitettu - tyypillisimmin asuinalueellaan sijaitsevassa toimipisteessä. Jos asioimista varten on osoitettu tietty sosiaalitoimen viranhaltija, niin hänen kanssaan on asioita hoidettava. Tämä tuli selväksi myös erään kunnan asiakasasiassa, jota käsittelimme hallinto-oikeudessa, jonka asiantuntijajäsen olen.  

Tosin sosiaalihuoltolain mukaan työntekijä ja asiakas käyvät keskustelun omatyöntekijän tarpeesta, mutta sen kuka tämä työntekijä on, päättää sosiaaliviranomainen. Omatyöntekijäksi voidaan pyrkiä löytämään sosiaalihuollon ammattihenkilö, jolla mahdollisesti on jo kontakti asiakkaan kanssa. Ideaalia olisi, että omatyöntekijänä toimisi se, jolla on juuri tämän asiakkaan asioiden kannalta tarvittavaa osaamista.

Lastensuojelulain asiakkuudessa lapselle nimetään aina vastuusosiaalityöntekijä. Lapsella ja hänen perheellään voi lisäksi olla omatyöntekijä. Lapsiperheiden palvelutarpeisiin pitäisi pääosin pystyä vastaamaan sosiaalihuoltolain mukaisin palveluin. Ja sosiaalihuoltolaissa (13§) on erityinen asema lapsella ja hänen perheellään, joilla on oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalipalvelut. Ja ne on järjestettävä tarvittavassa laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan. Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatukssessa ja huolenpidossa. Terveydenhuoltolakiin on lisätty vastaavankaltaiset pykälät lapsen oikeudesta saada terveydenhuoltopalvelut viipymättä - nopeammikin kuin hoitotakuun määräajat. silloin kun lapsen lastensuojelun tarve liittyy erityisesti terveydenhoitoon.  

Jos asiakas haluaa vaihtaa asioimispaikkaansa tai asioitaan hoitavaa työntekijää, hänen tulee saada kirjallinen päätös omatyöntekijästä tai vastuutyöntekijästä - sosiaalitoimen asioimispaikasta ei sinänsä käsittääkseni voi edes valittaa.

Päätöksestä voi sitten hakea oikaisua kunnan sosiaalihuollosta vastaavalta päätöksentekoelimeltä, ja jos siihen ei ole tyytyväinen niin sitten voi valittaa hallinto-oikeuteen. Näin hankalaksi asiakkaan valinnanvapaus on tältä osin tehty.

Tällaisen ei pitäisi olla nykyaikana enää tarpeen -aikoinaan kun asiakkaan asiakirjat olivat paperilla, niin voi jotenkin ymmärtää -mutta silloinkin asiakkuus pystyttiin vaihtamaan tai pysyttämään samana esim. muuton yhteydessä, kun asiakassuhteen kannalta se oli tarpeen. Nythän kaikki asiakirjat ovat kunnan sosiaalitoimessa sähköisenä, joten asioipa asiakas missä pisteessä tahansa -esimerkiksi työpaikkansa lähellä olevassa, asiakirjat ovat saatavilla missä tahansa asioimispisteessä (käyttöoikeudet pitää toki työntekijälle antaa). Olen aikoinaan ollut myös sosiaalitoimen asiakastietojärjestelmän (ATJ) suunnittelijana ja useiden vuosien ajan ATJ-asiantuntijaryhmissä kehittäjänä, joten hiukan ymmärrystä on näistäkin.


Miksi siis sosiaalitoimen asiakkaan valinnanvapaus on näin rajoitettua? 

torstai 14. toukokuuta 2015

SH-lain ja lastensuojelulain pohjalta muodostuu erilaisia lapsi-määrittelyjä ja sen mukaisia oikeuksia

Olen työtehtävissäni nyt kouluttanut urakalla kuntien sote-alan henkilöstöä uuteen sosiaalihuolto- ja lastensuojelulainsäädäntöön. Myös uusi perhehoitolaki tuli voimaan 1.4.2015, ja monta muuta lakimuutosta. Yksi suuri muutos liittyy alla olevaan määrittelyyn.

Myös kansalaiset ja asiakkaat tarvitsisivat koulutusta uudesta lainsäädännöstä!

Sosiaalipalvelujen näkökulmasta meillä on tavallaan kolmen kategorian lapsia: 1) "tavallisia" lapsiperheen lapsia, joissa perhe tarvitsee esimerkiksi kotipalvelua, perhetyötä tai muita lapsiperheelle tarkoitettuja ns. yleisiä sosiaalipalveluja.

Sitten meillä on SH-lain tarkoittamia 2) erityisen tuen lapsia, joiden kasvuolot ovat vaarantuneet tai vaarantumassa taikka lapsi/nuori itse vaarantaa terveytensa ja kehityksensä - nämä lapset olivat aiemmin lastensuojelulain tarkoittamien avohuollon tukitoimien piirissä olevia asiakkaita. Nyt erityisen tuen tarpeessa olevaksi asiakkaaksi määritellyn lapsen palvelutarvetta selvitetään SH-lain mukaisesti sosiaalityöntekijän toimesta ja mikäli lapsen ja hänen perheensä tuen tarpeisiin riittää SH-lain tarkoittamat palvelut, toteutuu asiakkuus sosiaalihuoltolain mukaisena.

Erityisen tuen tarpeessa olevalle lapselle tehdään palvelutarpeen arvioinnin pohjalta asiakassuunnitelma, lapselle nimetään omatyöntekijä ja lapsella on vahvat oikeudet saada tarpeellisia tukitoimia (erityisen tuen päätöksillä 1.1.2016 alkaen). Omatyöntekijä voi olla muukin sosiaalihuollon ammatillisen koulutuksen saanut, mutta tällöin hänen kanssaan pitää työskennellä asiakastyötä tekevä sosiaalityöntekijä, joka myös tekee lasta koskevat palvelupäätökset.

Ja sitten meillä on vielä 3) lapsi-asiakkuus: ne lapset, jotka tarvitsevat nimenomaan lastensuojelun asiakkuutta ja niitä tukitoimia, jotka ovat saatavilla erityisesti lastensuojelun asiakkuudessa oleville, kuten tehostettua perhetyötä, avohuollon erilaisia tukitoimia, myös kiireellisenä, perhekuntoutusta, kiireellisen sijoituksen, huostaanoton. sijaishuollon ja jälkihuollon.

Laki ei ole tyhjentävä. Lainsäädännön luettelemien sosiaalipalvelujen tai lastensuojelun palvelujen lisäksi kunta voi ja pitääkin räätälöidä jokaiselle lapselle ja perheelle sellaista tukea, jota he tarvitsevat. Jos sitä ei ole kunnan "palveluhyllyllä" saatavana, niin sellaista pitää sitten kehittää ja järjestää. SH-laki korostaa voimakkaasti, kuten luonnollisesti myös lastensuojelulaki, että asiakkaan ja lapsen edun tulee toteutua palvelun saatavuudessa.

Samanaikaisesti tuli voimaan myös terveydenhuollon lakimuutoksia, jotka takaavat lapselle ja hänen vanhemmilleen välttämättömät terveydenhuollon palvelut viipymättä, kun tuen tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista - palvelut tulisi siten järjestää riippumatta hoitotakuusäännösten aikarajoista lapsen tarpeiden mukaisesi.

Vaikka esim. perhekuntoutus mainitaan palveluna, johon lastensuojelun asiakkaana olevalla perheellä on oikeus, voidaan perhekuntoutusta järjestää myös SH-lain mukaisen erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen perheelle esimerkiksi kotiin tapahtuvana perhekuntoutuksena tai polikliinisesti toteutuvana perhekuntoutuksena, jossa perhe menee kuntoutuspäivän jälkeen illaksi, yöksi ja vk.lopuksi kotiinsa. Sen sijaan perhekuntoutus, jossa perhe on sijoitettuna ympärivuorokautiseen perhekuntoutuslaitokseen, on lähinnä tarkoitettu lastensuojelulain tarkoittamille asiakkaille.

Lisää "laki-uutisia" myöhemmin.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lapsiperhepalvelut Raisiossa -opintokäynnillä vuoden 2015 Lastensuojeluteko-palkinnon saajan toimintaan

Kävimme yhdessä Akaan kaupungin henkilöstön, johdon ja päättäjien kanssa ottamassa oppia Raision perhepalveluista. Opintokäynti liittyi Akaan lapsiperhepalvelujen kehittämistyöhön, jossa toimin kehittämisen sparraajana. Oppaana meillä oli Raision perhepalvelujen johtaja Mikko Hulkkonen, perhevalmentaja Mirva Maine ja perhekuraattori Minna Lehtinen.

Raisio sai vuoden 2015 Lastensuojeluteko-palkinnon innovatiivisuudesta, jolla lapsiperheille on tehty mahdollisimman helpoksi pyytää itse apua. Esimerkkeinä tästä ovat perhevalmentajan lainaamismahdollisuus kirjastosta ja nettisivustolla oleva Pyydä apua -yhteydenotto, johon saa vastauksen seuraavan arkipäivänä. Paljon muutakin Raisiossa on toki tehty. Päättäjillä oli rohkeutta siunata ajatus: ”piikki on auki” avopalvelukustannuksiin sen mukaan mitä tarvitaan.

Investoinnit mahdollisimman varhaisen ja oikea-aikaisen tuen saamiseen, ovat vähentäneet kokonaiskustannuksia noin miljoonalla kolmen vuoden ajanjaksolla ja sijoitettujen lasten määrä suhteessa alle 18-lasten määrään on vähentynyt noin 1,5 %:sta nykyiseen noin 0.8 %:iin. Kun perhe, lapsi ja nuori on saanut apua viiveettä, ilman jonotuksia, on se ollut myös vaikuttavaa asiakkaidenkin arvioimana. Usein avuksi on riittänyt yksi tai muutama perhetapaaminen lapsen, nuoren ja perheen arkiympäristössä.

Perinteisissä palveluissa, kuten perheneuvolassa käännettiin jonotus toisin päin: uudelle asiakkaalle aika tarjotaan viiveettä. Ensimmäinen tapaaminen usein jo rauhoittaa tilannetta ja perheen kanssa yhdessä priorisoidaan tarvittavia tukiratkaisuja. Yllätyksellistä on ollut, että useille perheille riittää nopeasti saatu ensikäynti ja optiona mahdollisuus lisäkäynnistä.

Raisiossa on panostettu erityisesti perhepalvelujen brändäämiseen ajatuksella, että on fiksua hakea apua. Ja apua saa viiveettä ja ratkaisuhakuisesti. Kun perhe itse on ajoissa liikkeellä, löytyvät ratkaisut usein helpommin ja kevyemmillä tukitoimilla. Palvelemalla paremmin ja ajoissa, saadaan vaikutuksia. On fiksua myös antaa asiakkaille palvelulupaus. Positiivinen leviää siinä missä negatiivinenkin kuva.

Lapsiperheen lisäksi on myös työntekijöille luotu vastaava Pyydä työpariksi - palvelu. Jalkautuviin palveluihin on tulossa lisähenkilöstöä tälle vuodelle mm. perhevalmentaja, kodinhoitaja, alakoulujen psykiatrinen sairaanhoitaja sekä palveluohjaaja. Yhteisiä työmenetelmiä on koulutettu kaikkien käyttöön, kuten Lapsi puheeksi -menetelmä, jota voidaan käyttää mm.kouluissa ja päivähoidossa. Raisiossa pyritään myös ”yhden asiakassuunnitelman -toimintamalliin”, ja hyvään palvelujen koordinoimiseen. Toiminta onkin jo pitkälti uuden sosiaalihuoltolain periaatteiden mukaista. Lastensuojelun piirissä on ne, jotka lain mukaan ovat juuri lastensuojelullisen tuen tarpeessa.     

Keskeisiä havaintojani Raision onnistumisesta:
-        tietoa avun mahdollisuuksista tulee tarjota ymmärrettävällä tavalla ja kielellä
-        avun pyytämisen oltava helppoa
-        apua tarjotaan viiveettä ilman jonotusta
-        apua saa siellä missä sitä on luontevaa saada: jalkaudutaan, verkostoidutaan yhteistyöhön  
-        avuksi kehitetään juuri sitä, mikä tuntuu luontevalta ratkaisulta pulmiin: kuten on toteutettu esimerkiksi pop up-palveluina lapsille ja nuorille läksyvalmennus, yhteisöllistä aluetoimintaa mm. maahanmuuttajien perheiden parissa koulujen ja päivähoidon lasten ja perheiden tarpeisiin, perheklinikka-toimintaa, ja erilaisia ryhmiä.

Kehitysprosessin onnistumiseen vaikuttaneita tekijöitä ovat:
-        kaikille yhteinen toimintakenttä ja tarina: ”jotta jokainen lapsi voisi kasvaa turvallisessa kodissa”
-        yksinkertainen yhteinen strategia: ”yhdessä oikeaan aikaan”, miten oma työni liittyy yhteiseen tarinaan  
-        johtamiseen ja johtamisen kautta tukea: tiimiajattelua, luottamusta, yhteistä työtä
-        tekemällä ja rohkeasti kokeilemalla myös uusia keinoja käyttöön
-        joustavuus
-        työn organisoiminen asiakkaiden tarpeiden mukaan

Kehitys Raisiossakin jatkuu mm. moniammatillinen perhevalmennusklinikka-toimintaa edelleen kehitetään yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Myös perhetyötä ollaan kehittämässä edelleen, samoin perheiden ja lasten tukea erotilanteissa tulee vankistaa, ja pohditaan lastensuojelutyössä nyt käytössä olevan tiimijaon perusteita.

Palkinto meni kyllä oikeaan osoitteeseen! -kiitos Mikko, Minna ja Mirva opastuksestanne. Ja saimme luvan myös laittaa heille lisäkysymyksiä "pyydä apua"-periaatteella.        

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Erinomaista markkinointia: SOS-lapsikylä julkaisi Kuntalehden erillisliitteenä Uudistuva lastensuojelu-lehden 1/2015


Olipa ilahduttavaa avata Kuntalehden numero  3/2015 (5.3.2015).

Siinä oli erinomainen artikkeli Oulun sijaisperhe-työstä sekä erillisliitteenä kokonainen uusi lehti suoraan kuntapäättäjille ja johtajille kotiin kannettuna - aivan loistava markkinnointiväylä (toimin itsekin kotikuntani kuntavaltuutettuna).

SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu lehti on myös erinomaisesti toimitettu, jonka artikkelit kohdentuvat erityisesti kunta-alan johtajille ja päättäjille. Artikkeleissa puhutaan vaikuttavuudesta, kustannuksista, palvelujärjestelemästä ja tietenkin tuodaan hyvin esille korkealaatuinen SOS-lapsikylien osaaminen, laatu ja uudet toiminnot, kuten palvelut perheiden kotiin. SOS-lapsikylät ovat käynnistäneet erilaisia perheiden tukipalveluja.

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja kirjoittaa lastensuojelun uudistumisesta ja SOS-lapsikyläsäätiön uusi hallituksen puheenjohtaja, entinen ministeri ja kansanedustaja Tuija Brax kertoo ajatuksistaan. Lopuksi kuvataan SOS-lapsikyläsäätiön toiminta-ajatus ja missio perheiden hyvinvoinnin rakentajana.

SOS-lapsikylä on yksi niistä monista yleishyödyllisitä palveluntuottajista, jotka kamppailee palvelumarkkinoilla mm. suurten pörssiyhtiöiden kanssa.

Osa heistä on järjestäytynyt myös Reilupalvelu.fi yhteisöksi muistuttamaaan yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaetiikasta ja -tavoista. Tässä linkki noille sivuille.

Lue HS 15.3.2015 laaja artikkeli: Kun hoivasta tuli bisnes. Linkki tässä 
Tuomas Mänttäri Sosiaalialan työnantajat ry:stä täydensi HS:n artikkelia muistuttaen, että yksityisten yritysten tilastossa olevasta 30 prosentin kokonaisuudesta, tulee noin 40 % näistä järjestö-, säätiö- ja mv. yleishyödyllisisten yhteisöjen omistamista yrityksistä. Lue Tuomaksen artikkeli tästä linkistä. 

Olen itse kyllästymiseen ja turhautumiseen asti keskustellut, kouluttanut, kirjoittanut oppaita ja artikkeleita palvelumarkkinoista ja siitä mitä pitäisi tehdä. Parhaillaan kehitystyötä tehdään hankintalakia uudistavassa työryhmässä. Monissa maissa, myös EU:n maissa, järjestöjä ja muita yleishyödyllisiä toimijoita ei ole edes pantu kilpailemaan avoimilla markkinoilla. Miksi meillä alunperin näin lähdettiin toimimaan (v.1994 ensimmäinen hankintalaki)? EU ei sitä edellytä.
Olisiko mahdollisuus tässä tehdä kunnollinen korjausliike?

-------------------------
Voit tilata SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu-lehden maksutta: lue tästä linkistä lehdestä ja sen artikkeleista.

Tästä pääset Kuntalehden sivuille, erityisesti sote-uutisiin ja artikkeleihin. Löydät sieltä mm. artikkelit Imatran lastensuojelusta. Tässä linkki 

Uusin Kuntalehti ei ole vielä netissä luettavissa. Oulun sijaishuoltoa kuvaavan artikkelin mukaan huostaanotetuista lapsista on sijoitettu perhehoitoon 80 %. Oulu on onnistunut palvelujärjestelmän määrätietoisessa uudistamisessa. Oulu on kehittänyt myös erilaista perhehoitoa, lyhytaikaista, kriisiperhe, sukulaisperhe, eri-ikäisten lasten perhehoito jne.



Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki hyväksyttiin 12.3.2015: keskeiset alan tutkinnot ovat jatkossa laillistettuja


Sosiaalihuollon keskeiset ammatit (sosiaalityöntekijä ja sosionomi sekä geronomi) ovat jatkossa laillistettuja ammatteja. Tutkinnon suorittaneen tulee hakea Valvira:lta laillistamista, jotta voi toimia laillistamista edellyttävissä työtehtävissä. Työnantaja voi tarkistaa henkilön oikeuden toimia ko.työtehtävässä rekrytoidessaan henkilöstöä. Nimikesuojattuna tutkintoja tulee olemaan sosiaali- ja terveysalan lähihoitaja-tutkinto, siitä päättää lain voimaantulon jälkeen Valtioneuvosto.

Työnantajat määrittävät millaista osaamista eri työtehtävissä tarvitaan ja millaisella koulutuksella työtehtävää voi hoitaa. Uuden sosiaalihuoltolain myötä uskon, että kunnissa on suuri tarve jatkaa ns.tehtävärakenneuudistuksia, jossa haetaan optimaalinen osaaminen ja tutkinto, jolla voi toimia eri tehtävissä. 

Paine sosiaalityöntekijöiden saatavuuteenhan tulee lisääntymään, sillä ammattihenkilölain myötä sosiaalityöntekijän sijaistaminen on jatkossa mahdollista vain sosiaalityön maisteri-opiskelijalle (12§). Jatkossa ei enää kokenut sosionimi AMK-tutkinnon suorittanut voi toimia määräaikaisestikaan sijaisena, eikä myöskään maisteritason sosiaalityön tutkinnon suorittanut sosionomi ylempi AMK.

Silloin kun asiasta on erikseen lainsäädännössä säädetty, voi tiettyjä työtehtäviä ja asiakaskohtaisia päätöksiä tehdä vain laissa mainittu viranhaltija. Lastensuojelulain osalta sosiaalityöntekijä toimii lapsen vastuutyöntekijänä ja hän voi päättää lasta koskevat asiat siten kuin lastensuojelulaissa ja jatkossa myös sosiaalihuoltolaissa määrätään. 

Sosiaalihuoltolain mukaisesti erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arvioinnin tekee sosiaalityöntekijä. Lapsella voi olla myös erillinen omatyöntekijäkin. Lapsiperheen palvelujen ja tuen tarve selvitetään sosiaalihuoltolain mukaisesti, ja tuki myös järjestetään sosiaalihuoltolain mukaan myös tilanteissa, joissa lapsella on erityisen tuen tarve ja arvioidaan tuki pystyttävän järjestämään ilman lastensuojelun asiakkuutta. Vain silloin kun on lapsi tarvitsee erityisesti lastensuojelulain mukaisia tukitoimia, sovellettavaksi tulee lastensuojelulaki. Lakien tuomia muutoksia olen käsitellyt jo aiemmin blogeissani.  

Ammattihenkilölaki tulee voimaan 1.1.2016. Kritisoin lain kehnoa valmistelua ja puutteellista taustaselvittämistä jo aiemmin: voit lukea tuon blogikirjoitukseni tästä

Julkaisin ammattihenkiölaista myös postauksen Sosiaalialan uudistuva osaaminen -Metropolian blogissa. Siihen kokosin myös linkit hyväksyttyyn lakiin sekä lain kuulemistilaisuuden lausuntoon ja kuvaukseen sosionomi ylempi AMK-tutkinnosta. 
Voit lukea tuon postauksen tästä. 

Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain keskeisistä muutoksista kirjoitin tässä postauksessa.