Järjestöt vauhdittavat lastensuojelututkimusta. THL tarkastelee blogissaan vastuu ja valtakysymyksiä lastensuojelussa.

Kirjoitin edellisessä blogitekstissäni lastensuojelututkimuksen edellytysten parantamisesta. Keskustelin asiasta STM:n Anteeksipyyntötilaisuudessa erään järjestöjohtajan kanssa, Hän veikin asian keskusteltavaksi muiden järjestöjohtajien kanssa. He julkaisivat yhteisen kannanoton 13.12.2016.

Tässä linkki kannanottoon. 

Kannanotto ei yksin riitä - tarvitaan päätöksiä. Olisi hienoa mikäli 100-vuotinen Suomi, esimerkiksi Eduskunta kohdentaisi perusrahoituksen ja perustaisi lastensuojelututkimuksen pysyvän insituution.

Vaikuta tahollasi kansanedustajiin. Itse pyysin Lastensuojelun menneisyys-tutkimuksen käynnistänyttä silloista ministeri, kansanedustaja Maria Guzeninaa vaikuttamaan ratkaisun saamiseksi.

Aiheen tiimoilta THL:n blogipalstalla Juhani Eskola, Tarja Heino ja Päivi Petrelius tarkastelevat yhteisartikkelissaan vallan ja vastuun tasapainoa lastensuojelussa. Vastuu asianmukaisista resursseista ja työoloista on aina päätöksentekijöiden, nykyisin kunnissa. Yhteiskunta kollektiivisesti vastaa siitä, että lapset eivät ole eriarvoisessa asemassa - nythän näin on. Valta ja vastuu kunkin lapsen kohtaamisesta on lastensuojelussa lapsen asiasta vastaavalla työntekijällä. Tällä työllä tulee olla asianmukaiset toimintaresurssit ja osaaminen.

Tästä THL:n blogiin. 

Vuosittaiset lastensuojelun valtakunnalliset tilastot julkaistiin joulun alla. Hienoinen laskusuuntaus mm. sijoituksissa ja huostaanotoissa. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi edelleen - mikä on sekä huono että hyvä asia, mikäli se merkitsee että lapsi ja perhe saa apua.

Kun vuoden 2015 aikana sosiaalihuoltolain yhteydessä myös lastensuojelun monia säännöksiä muutettiin niin, että perheiden pitäisi saada apua ilman lastensuojelun asiakkuuttaakin, pitäisi lastensuojelun tilastoja lukea rinnan SH-lain tilastojen kanssa. Tosin asiakastietojärjestelmistä ei monissakaan kunnissa saada ulos tietoa palvelutarpeen arvioinneista ja perheiden tuesta.

Tässä linkki LSKL:n uutiseen Lastensuojelun tilastoista.  

Tässä linkki THL:n Lastensuojelun tilastot sivuille.

Lastensuojelusta ei voi säästää

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille määrättiin tuomiot Eerika-lapsen asioiden hoidosta: tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käräjäoikeuden 188 sivuinen virkarikostuomio luetaan tarkkaan kuntien lastensuojelussa.

Lastensuojelusta ei voi säästää, toteaa Helsingin Sanomat. Silloin kun yhteiskunta puuttuu ihmisten elämään ja ottaa lasten kehityksen ja terveyden huolehtimisen vastuulleen, tulee lapsen ja nuoren saada arkeensa jotain parempaa kuin mihin omat vanhemmat ja koti pystyvät. Suomen lastensuojelua hoidetaan puutteellisin resurssein jos esimerkiksi asiakasmääriä verrataan muiden pohjoismaiden asiakasmääriin per työntekijä. On päivänselvää, että yksi työntekijä, jolla on noin 38 tunnin työviikko, ei mitenkään voi ehtiä hoitamaan 50-100 lapsen asioita.

Nyt rangaistuksen järjestelmän vioista saivat asiakastyöntekijät, jotka eivät voi päättää resursseista eivätkä varmaankaan Helsingin kokoisessa kaupungissa myöskään voi päättää millaisilla toimintatavoilla, protokollalla, standardeilla, lastensuojelussa toimitaan. Miten yhteistyömallit rakennetaan ja miten tietoa välitetään - näiden toimivuudesta vastaavat johtajat, toki yhdessä työntekijjöiden kanssa toimintaa uudistaen ja kehittäen -toivottavasti.

Resursseista kuitenkin vastaavat kuntien päätöksentekijät! Lastensuojelua tulee kehittää kokonaisvaltaisesti: osaamista, palveluja, yhteistyötä, toimintatapoja, toiminnan laatua, mutta myös asianmukaiset resurssit tulee olla. Uskon, että päättäjätkään eivät ole pahuuttaan satsaamatta asianmukaisia resursseja lastensuojelulle, luulenpa että heillä ei ole oikeasti tietoa siitä, miten lastensuojelun vaikutukset syntyvät -mitä se vaatii, esim. aikaa kohtaamiseen (38 tunnista ison osan haukkaa monet muut työhön liittyvät asiat, ja varsinaiseen asiakaskohtaamiseen ja asioiden hoitoon jää vain osa viikkotyöajasta.

Suomen lastensuojelussa kokonaisuutena on tietenkin paljon resursseja, mutta enin osa siitä käytetään sijoitettujen lasten hoitovuorokausiin - niistä ei tietenkään voida tinkiä lainkaan, päinvastoin, myös sijaishuoltoa ja jälkihuoltoa tulee vahvasti kehittää. Suurimmat resurssipuutteet on varhaisen vaiheen tukityössä ja avohuollon työssä. Kun siellä onnistutaan, vähenee myös sijaishuollon resurssien tarve.


Lue Helsingin Sanomat pääkirjoitus 11.7.2015 tästä.

Hyvä kansanedustaja, koulutamme sosiaalityön osaajia myös lastensuojelutyöhön

Eerikan tapauksesta syytettynä olevien ammattilaisten oikeuskäsittelyn yhteydessä on oltu huolissaan myös lastensuojelutyöntekijöiden virassa toimivien pätevyydestä sekä suuresta vaihtuvuudesta ja sosiaalityön työvoimapulasta. Monia parannustoimia tarvitaan kunnissa, mutta yksi liittyy lainsäädäntöön.    

Meillä on edelleen siis suuri sosiaalityön työvoimapula mutta silti sosiaalityöhön ammattikorkeakoulussa koulutetut maisteritason osaajat eivät saisi vieläkään pätevyyttä Suomessa - jos hallituksen ammattihenkilölaki-esitykseen ei tehdä nyt muutosta.  

Käytännön sosiaalityössä voidaan hyödyntää molemmista koulutusputkista valmistuneiden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamista. Tavallaan verrannollinen tilanne on päivähoidossa: Lastentarhanopettajan tehtävissä toimii sekä kasvatustieteen kandeja että LTO-opinnot tutkinnossaan suorittaneita sosionomeja -monipuolisesta tutkinto-osaamisesta hyötyvät lapset ja perheet, ja työvoimapula olisi melkoinen ilman sosionomi-taustaisia lastentarhanopettajia.  

Sosiaalialan AMK-verkosto oli perjantaina 13.2.2015 kuultavana eduskunnassa (linkki lausuntoon on blogin lopussa).

Sosiaalityöhön suuntaavan sosionomi (ylempi AMK) tutkinnon tuottaman osaamisen ja työmarkkina-aseman kuvaamiseksi laadimme myös esitteen, joka löytyy myös Valtakunnallisen sosiaalialan AMK-verkoston nettisivuilta (ks. linkki lopussa).

——————————————————————-

Hyvä kansanedustaja

Käsittelyssänne on sosiaalihuollon ammattihenkilölaki (HE 354/2014 vp), johon tulisi tehdä muutos koskien oikeutta toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä.  

Jo vuosien ajan käydyssä keskustelussa virheellisesti väitetään, että hyväksymällä sosiaalityöhön suuntautuvalle sosionomi ylempi AMK-tutkinnolle kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtäviin, madallettaisiin koulutusvaatimuksia - tästähän ei ole lainkaan siis kyse. Yliopiston sosiaalityön maisteritutkinto ja sosionomi ylempi AMK-tutkinto ovat molemmat ylempiä korkeakoulututkintoja sosiaalityön alalla ja tuottavat osaamisen sosiaalityön tehtäviin. Tämän perustelen alla olevasti.   

Virkamiestyönä valmisteltu lakiesitys sivuuttaa nyt täysin sosiaalityöhön suuntaavan ammattikorkeakoulussa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamisen hyödyntämisen työmarkkinoilla. On erikoista, että tässä taloudellisessa tilanteessa on varaa edelleen jättää huomioimatta useiden satojen jo sosiaalityöhön koulutettujen osaaminen, varsinkin kun sosiaalityön työvoimapula on suuri.

Sen sijaan 7 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 30) kuvataan sosiaalityön yliopistokoulutuksen kehittämistä, joka perustuu vuosittaisiin eduskunnan myöntämiin ylimääräisiin joululahjamäärärahoihin, joilla koulutetaan muiden yhteiskuntatieteiden aineiden opiskelijoita sosiaalityöhön.

Kuten tiedätte, ylempi AMK -tutkinto on kaksiportaisessa korkeakoulujärjestelmässämme samantasoinen (EQF 7) ylempi korkeakoulututkinto kuin yliopistojen maisterin tutkinnot. Lakiesitys ei kuitenkaan ota lainkaan huomioon, että jo vuodesta 2005 lähtien on myös ammattikorkea-kouluissa voinut suorittaa sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon. Täydellisestä sivuuttamisesta kertoo sekin, että hallituksen esityksessä ei edes kuvata sosiaalialan ylempi AMK -tutkinnon laajuutta ja sen tuottamaa osaamista. Lakiesitys siirtää uuteen lakiin sosiaalihuollon henkilöstön vanhan kelpoisuuslain sisällön, joka ei vastaa tämän ajan eikä tulevaisuuden tarpeisiin. 

Muutos tulisi tehdä lakiesityksen 7 §:n säännökseen sosiaalityöntekijän tehtävään laillistamisesta:

….harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut Suomessa sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.  

Sosiaalityön tehtävissä tarvittava osaaminen 

Sosiaalityöhön suuntaava ylempi AMK -tutkinto tuottaa uudessa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014 tarkoitetun sosiaalityön (15 §) osaamisen sekä osaamisen ammatillisiin ja hallinnollisiin johtotehtäviin (HE sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 9 §).

                                

Sosiaalityön osaaminen kertyy kahdeksan vuoden ajanjaksolla:

-       sosiaalityöhön suuntaavat opinnot AMK-tutkinnossa (3,5 vuoden opinnot ja niihin kuuluvat työelämäharjoittelut, 210 op),

-       tutkinnon suorittamisen jälkeen karttunut vähintään kolmen vuoden sosiaalialan työkokemus sekä

-       sosiaalityöhön suuntaavat opinnot ylempi AMK-tutkinnossa (1,5 - 2 vuotta, 90 op).

Ylemmän korkeakoulututkinnon opintojen laajuus on siten ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa sama eli 300 op. Sosionomi ylempi AMK -tutkinto tuottaa osaamista niin asiakastyöhön ja sen koordinointiin ja organisointiin, hallintoon ja johtamiseen kuin myös suurten sosiaalityön rakenteiden ja ilmiöiden kokonaisuuksien hallintaan ja tutkimukselliseen kehittämiseen. Tämän esitämme sosiaalialan valtakunnallisessa AMK-verkostossa valmisteilla olevassa tutkinnon osaamisen ja työmarkkinoille sijoittumisen kuvauksessa (valmistuu vielä helmikuussa -15).

Sisäinen ristiriita lakiesityksessä: sijaiseksi kelpaa lähes millä osaamisella tahansa

Esityksessä sijaisuussäännös (12 §) ja säännös oikeudesta harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia (7 §) ovat keskenään ristiriitaisia. 

Lakiesitys avaa mahdollisuuden toimia tilapäisesti sosiaalityöntekijänä muille soveltuvan (ei siis edes sosiaalialalle suuntaavan) korkeakoulututkinnon suorittaneille (12§), mutta ei mahdollista laillistamisen hakemista sosiaalityön osaamisen tosiasiassa hallitseville sosiaalityöhön suuntaavan ylempi AMK – tutkinnon suorittaneille sosionomeille (7 §).

Tällaista ristiriitaa on vaikea hyväksyä tilanteessa, jossa sosiaalityöntekijöinä työskentelee runsaasti epäpäteviä henkilöitä muulla kuin sosiaalialan koulutuksella. 

Muussa maassa suoritetulla tutkinnolla kuitenkin mahdollisuus hakea laillistamista  - suomalaisella tutkinnolla ei!

Kuten lakiesityksen taustoituksesta ilmenee monissa Euroopan maissa sosiaalityöntekijän tutkinto sijoittuu EQF 6 -tasolle ja on bachelor -tutkinto kuten sosionomien (AMK) tutkinnot Suomessa. Näin suomalaisen sosionomi (AMK) tai sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltija voi hakeutua johonkin muuhun EU- tai ETA -valtioon sosiaalityöntekijäksi. Samoin vastaavalla ulkomailla suoritetulla tutkinnolla kuin mitä ovat suomalaisten sosionomien (AMK) suorittamat tutkinnot, voi hakea Suomesta laillistamista sosiaalityöntekijän ammattiin.

Miksi Suomessa suoritetulla sosiaalityöhön suuntautuneella ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneella ei ole mahdollisuutta toimia sosiaalityötekijänä? 

Ylempi AMK-tutkinnon suorittaneilla on hyvä osaaminen ammatillisiin ja hallinnollisiin johtotehtäviin (sosiaalityöntekijän erityiset velvollisuudet, HE 8 §)

Minimissään kahdeksan vuoden sosiaalityöhön suuntaava AMK-opintopolku sisältää johtamisopintoja sekä hallinnollisiin ja esimiestehtäviin liittyvää käytännön harjoittelua. Sosiaalityöhön suuntaavassa sosionomi ylempi AMK-tutkinnossa johtamisopintojen määrä vaihtelee eri ammattikorkeakouluissa. Tavallisimmin niitä karttuu 15 - 30 op, jonka lisäksi opiskelijan master-opinnäytetyö (30 op) voi kohdentua johtamiseen.

Tämän lisäksi heillä on jo AMK-tutkinnossa suoritettuja johtamisopintoja. Useilla on myös jo työelämän esimiestyökokemus. Toisin kuin yliopistojen sosiaalityön maisterin opinnoissa, on sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittaneella hyvä osaamispohja johtamis- ja hallintotehtäviin.

Työelämä ja asiakkaat hyötyvät

Muutosesitys tukee hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumista ja mahdollistaa työmarkkinoille korkeakoulutuksen duaalimallin tuottaman osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Yliopistojen tieteellisen ja ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen ja työelämälähtöisen kehittämistoiminnan orientaatioiden yhdistäminen sosiaalityössä toisi työnantajien ja asiakkaiden tarpeisiin toisiaan täydentävää osaamista. Laillistamisasiakirjojen liitteistä käy ilmi tutkinnon tarkempi sisältö. 

Ehdotettu ratkaisu lisäisi mahdollisuuksia ratkaista sosiaalityön työtehtävän kannalta joustavasti mikä on tarkoituksenmukainen koulutustausta kulloinkin kyseessä olevaan sosiaalityöntekijän tehtävään kyseisessä työyhteisössä tai organisaatiossa. Tosiasiassa moniin eri organisaatioihin sosiaalityöntekijän tehtäviin rekrytoidaan jo nyt sosiaalityöntekijöiksi sosionomeja (ylempi AMK), joilla on sosiaalityöhön suuntautuneet opinnot.

Sosiaalityöhön suuntaava sosionomi ylempi AMK- tutkinto tuottaa sosiaalityön osaamisen

Lakiesitys on valmisteltu ministeriössä virkamiehen toimesta ilman riittävää avointa keskustelua lainsisällöstä ja kiireellä, mm. lausunnon antamiseen annettiin viikko aikaa (24.11.-2.12.). Vasta tuolloin 24.11.2014 oli ensimmäistä kertaa edes saatavilla lain valmisteluaineisto. Kuulemistilaisuutta (ma 10.11.) varten oli käytettävissä muutamaa päivää aiemmin toimitettu puutteellinen raakaversio lakiesityksestä, mm. tuolloin vielä kokonaan ilman vaikutusarviointeja. 

Tätä kuvaan Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogissa http://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2014/12/14/sosiaalityohon-vahvaa-osaamista-sosionomi-ylempi-amk-tutkinnolla-ratkaisuja-myos-sosiaalityontekijapulaan/ 

Ammattihenkilölakiesitys ei siis vielä kymmenen vuoden jälkeenkään (tutkinto on ollut virallinen osa koulutusjärjestelmää v.2005 lähtien) tunnusta sosionomi ylempi AMK-tutkinnon tuottamaa osaamista eikä käytännössä tutkinnon olemassa oloakaan. 

Tämä ei voi olla järkevää koulutuspolitiikkaa ja yhteiskunnan resurssien käyttöä. 

Toivon, että lakiesitystä muutetaan 7 §:n osalta.

Annan mielelläni asiassa lisätietoja, helmikuussa 2015

Sirkka Rousu

yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu

sirkka.rousu@metropolia.fi, p. 040 714 5157 

Katso: Valtakunnallisen sosiaalialan AMK-verkoston lausunto 13.2.2015 asiaan.

Katso: Esite "Sosionomi (ylempi AMK) -maisteritason tutkinto. Käytännöllistä viisautta ja ammatillista sosiaalityön asiantuntijuutta". Esite tästä.

Lastensuojelun sosiaalityön tekemisen tapaan tarvitaan muutosta: tässä 1.1.2015 Rousun Lastensuojelija-blogin pohjalta facebookissa käytyä keskustelua.

• Katri Luukka, Outi Rousu, Mikko Lund ja 16 muuta tykkäävät tästä.
• 

  Jukka Vinnurva Kiitos Sirkka arvostuksen osoituksestasi työtämme kohtaan. Olen kaikin voimin pyrkinyt olemaan provosoitumatta entistä työtäni ja ammattiani sivuavista kysymyksistä. Vaikeinta itsekurin kannalta on ollut lastensuojelun tila ja siitä käytävä keskustelu,johon törmää sitä seuraamattakin. Aila-Leena Matthies tiivistänee tilanteen hyvin.
  
  Kun viittasit aluepohjaiseen sosiaalityöhömme, kokonaisvaltaisempaan työotteeseen ja yhteisöllisiin työtapoihimme, alan helposti taas innostua. Tältä työtavalta katosi kuitenkin pohja, kun asiakkaita ja asukkaita lähellä olevia alueellisia toimistoja purettiin ja ryhdyttiin keskittämään (suurissa kaupungeissa) sekä kokonaisvaltainen sosiaalityön työote pilkottiin ja
  eriytettiin. Palattiin samaan tilanteeseen mikä oli 1970-luvulla.
  
  Lastensuojelun hyvien käytäntöjen edellytyksiä ovat lisäksi työntekijän kyvykkyys rakentaa asiakassuhdetta yhteistoiminnallisena subjektina siten, että vaikeissakin ratkaisuissa niiden kohteena olevat ihmiset voivat säilyttää arvokkuutensa.Tähän liittyy myös asuinalueiden muidenkin kuin virallisten resurssien käyttö, joihin yhdyskuntayö / yhteisölliset työtavat tuovat lisää vaikuttavuutta ja ulottuvuuksia. Tällä tavalla sosiaalityöntekijät myös viranomaisina voivat saavuttaa laajemmin alueensa asukkaiden luottamuksen.Ja kun asukkaat ja asiakkaat kokevat, että sosiaalityöntekijät ovat heidän puolellaan, helpottuvat
  asiakaskohtaisetkin prosessit huomattavasti. Työntekijöillä on kasvot, heidät tunnetaan.
  
  Samalla tavalla luottamuksen (=sosiaalisen pääoman) luominen
  alueella kaikkien muiden julkisen alan työntekijöiden kesken on välttämätöntä. Se ei etene eikä kehity vain palavereita pitämällä, vaan yhteisten konkreettisten asiakasprosessien kautta, jossa työprosessia laajennetaan ja yhteistoiminnallinen subjekti, jossa on useita toimijoita, pyrkii yhdessä ongelman ratkaisemiseksi asetettuun tavoitteeseen. Tällainen työskentelytapa on usein paljon suoraviivaisempaa, rehellisempää ja avoimempaa kuin pilkottuihin ja muodollisiin vastuisiin sidottu yhteisyö.
  
  Aluepohjaisesti yhteen pelaava tiimi kasvaa parhaimmillaan avoimeksi,
  rohkeaksi ja sallivaksi, jolloin se ei pelkää virheitä, ei kilpaile eikä
  kadehdi, vaan iloitsee niin onnistumisista, kuin epäonnistumisistakin, joista voi oppia. Itse asiassa tämähän on normaalia kasvamista ihmisinä. Epäilen, että me vieraannumme yhä enemmän tästä mahdollisuudesta yhteiskunnan hiearkistumisen,eriytymisen ja koventumisen myötä. Eläkeläisenä olen nyt hyvin kiitollinen kaikille niille asiakkaille, asukkaille, työtovereille ja yhteistyökumppaneille, joiden kanssa sain kasvaa Hervannan työvuosinani. Enkä suinkaan aina ollut helppo työkaveri.

  2. tammikuuta kello 0:16 · Muokattu · En tykkääkään · 7
• 

  Jukka Vaattovaara · Käyttäjän Jukka Vinnurva kaveri
  

  Asiaa Kaima taas ... Kaikki niin kuin kirjoitit ...

  1. tammikuuta kello 23:16 · En tykkääkään · 3
• 

  Kaija Tuuri Olethan Sirkka laittanut tuon Twitteriin.Mitä,jos synnytettäisiin keskustelua sosiaalityön muutoshaasteista oikein tosissaan
  
  Yhteisötyöotteen perään on huudettava.Toimistokeskeinen ajattelu vaatii kriittistä tarkastelua tässä ajassa?
  Jukka Vinnurva voisi minun ja Eeva-Liisa Bromanin ja muutaman muun kanssa kirjoittaa yhteisötyöstä vaikka oppikirjan tämän päivän sosionomeille ja miksei aikuisosiaalityön tekijöillekin.Surettaa nykymeno,vaikkauusi lakiluonnos entistäkin enemmän haastaa yhteisölliseen työotteeseen.
  
  Lastensuojelun ehkäisevä työ ei pidä olla lastensuojelupalveluissa,vaan kuten nyt ollaan suuntaamassa lapsiperhepalveluja neuvolaan ja päivähoitoon lähelle luonnollisia kohtaamisia.Sitten tarvitaan toki erityispalveluja ja jalkautuvaa perhetyötä.Mutta on tärkeää,että lapsen etu pysyy ykkösenä.

  2. tammikuuta kello 0:18 · Muokattu · En tykkääkään · 2
• 

  Kaija Tuuri Olemme uuden kulttuurin äärellä kokemusasiantuntijakeskustelu nostaa esiin uusia haasteita sosiaalityössä.
  
  Kontulassa (2010-2012)Roottori-projektissa järjestimme joitakin yhteisiä yhteisötyövalmennuksia niin asukkaille kuin työntekijöille.Huomasin sen mahdollisuudet.Buberista olen koko urani ajan tykännyt.Äsken katsoin Syke-sarjan jakson.Se muistutti elävästi työntekijöiden haavoittuvuudesta aivan samojen uhkien äärellä kuin potilaiden tai palvelujen käyttäjien.

  2. tammikuuta kello 0:17 · En tykkääkään · 2
• 

  Kaija Tuuri Elikkä laki on nyt sitten voimassa.Kyllä keskustelua tarvitaan.Meillä Jpäässä on lapsiperhepalvelut koottu saman johdon alle .Minusta tuntuu,että se on ollut hyvä päätös.
  
  Matalan kynnyksen paikkoja ja avoimen päivähoidon paikkoja tulisi lisätä.Pelotta pitäisi olla ihmisten keskellä tukemassa eikä tornitalossa vahtimestarien valvomissa tiloissa.

  2. tammikuuta kello 0:28 · En tykkääkään · 2
• 

  Hanna Heinonen Samaa mieltä Sirkka siitä, että tarvittaisiin laajaa keskustelua. Kyse on kulttuurisesta muutoksesta, joka pitäisi toteuttaa ja se ei onnistu ilman tuota laajaa keskustelua!

  2. tammikuuta kello 6:02 · En tykkääkään · 2
• 

  Tiina Turkia Keskustelussa tulee olla mukana selkästi: mikä pitää muuttua ja miten. Hyvä analyyttinen keskustelu ei johta mihinkään jos ei muutu teoiksi.

  2. tammikuuta kello 7:09 · En tykkääkään · 2
• 

  Petteri Paasio Kylläpä oli tervävä ja viisas tuo Aila-Leena Matthiesin artikeli. Ja menestystä Sirkalle kehittäistyöhän Akaassa. Olen erityisen ylpeä Elina Anttilasta (sanoo ex pomo).

  2. tammikuuta kello 10:53 · En tykkääkään · 2
• 

  Sirkka Rousu Hei kommentaattorit ja kiitos. Pohdin tuota joukkoisttamiskeskustelun organisointia, jonka voisin toteuttaa ohjauksessani meidän ylemmän AMK.tutkinnon opiskelijoiden oppimistehtävänä. Opiskelijaryhmässä on paljon hyvin kokeneita lastensuojelun ammattil...Näytä lisää

  2. tammikuuta kello 12:00 · Tykkää · 1
• 

  Tarja Heino Hyvää yhteisöllistä uutta vuotta! Vuoden alussa julkaistaankin sopivasti yhteisöllistä sosiaalityötä ja myös lastensuojelutyötä koskeva kirja

  2. tammikuuta kello 13:04 · Tykkää · 1
• 

  Petteri Paasio Tarja! Mikä ja milloin?

  2. tammikuuta kello 17:29 · Tykkää

Tässä linkki SirkkaRousu facebook:iin.