Hyvä kansanedustaja: sosiaalihuollon ammattihenkilölaki kannattaisi myös siirtää seuraavalle eduskunnalle uuteen valmisteluun

Surullinen ja turhauttava uutispäivä!  -onneksi töissä oli kivaa.

Sote-lakiesitys jää kalkkiviivoille, mutta heikosti valmisteltu sosiaalihuollon ammattihenkilölaki-esitys etenee eduskunnan tämänpäiväisen 5.3.2015 valiokuntamietinnön perusteella hyväksyttäväksi. (linkki mietintöön tekstin lopussa)

Ammattihenkilölakiesityksen valmistelussa on katsottu vain peräpeiliin ja laki rakentuu yli 10 vuotta vanhan sosiaalihuollon kelpoisuuslain pohjalle täydellisesti unohtaen, että tässä välissä on ammattikorkeakouluissa vuodesta 2005 lähtien koulutettu satoja sosiaalityöhön suuntautuneita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jotka varmasti ovat osaavia ja päteviä toimiakseen myös sosiaalityöntekijän tehtävissä -toki he sijoittuvat hyvin myös muihinkin töihin.

Lakiesitys edennee ensi viikolla 9.3.2015- täysistuntoon hyväksyttäväksi.
Jos kukaan kansanedustajista ei esitä ja äänestytä lain 7 § muutosta, niin tältä osin eduskunta hyväksyy lain hallituksen esittämässä muodossa. Lakiesityksen muutama muukin kohta vaatisi perusteellisempaa arviota, esim. sijaistamispykälä ei varmasti helpota työvoimapulaa ja hankaloittaa asiakastyötä.

Itse toivoisin, että lakiesityksen annettaisiin raueta ja ammattihenkilölaki valmisteltaisiin kunnolla uudelleen, nythän valmistelun tulos on yksittäisen virkamiehen luomus.

Tässä valmistelussa pitäisi tehdä kunnollinen arvio mm. sosiaalityön tehtävissä (sosiaalihuoltolain 15 §) vaadittavasta osaamisesta ja siitä millaisella ylemmän korkeakoulututkinnon koulutuksella Suomessa nykyisin tuotetaan tämä osaaminen. Nythän lain valmistelussa ei ole ollut minkäänlaista selvitystä siitä, millaista osaamista yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa sosiaalityön ylemmmän korkeakoulututkinnossa tuotetaan.

Ja valmistelutyö pitää tehdä OKMn ja STMn sekä korkeakoulujen ja työelämän yhteistyönä. 

Sote-valiokunnan mietinnössä ei edes vaivauduta kommentoimaan valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden esittämiä näkemyksiä. Kiire on ollut valiokunnan sihteereillä. Lue mietintö tästä.

---------

Sote-lakia on väännetty vuositolkulla ja lisää vuosia valmisteluun vielä tulossa. Monia sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallisia uudistuksia on jäänyt odottamaan rakenteellisia ratkaisuja. Uudistukset ovat aivan välttämättömiä.

Sote-uudistuksen ja rakenteiden tulisi kuitenkin lähteä väestöryhmien tarpeiden pohjalta. Jos näin tehtäisiin, niin sellaiset palvelut kannattaisi saattaa yhteisen johtamisen piiriin, jotka toimivat saman väestöryhmän palveluissa. Nyt "täydelliseen palvelujen integraatioon" ajetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa, kun esim. lasten, nuorten ja perheiden osalta inegrointi pitäisi tapahtua erityisesti koulun ja päivähoidon toiminnan kanssa, toki neuvola ja kouluterveydenhuolto ymv. on tärkeä olla mukana samassa lapsiperhepalvelujen toiminnossa. Samoin aikuisten palvelujen osalta, suurempi integroinnin tarve on työvoimahallintoon ja koulutukseen, kuin yksin terveydenhuoltoon.

Puhun siis ns. elämänkaari-ajattelusta, jota olen ollut jo Kuntaliiton töissäni edistämässä -taisi olla PARAS-hankkeen aikana kun ensimmäisen artikkelin tästä kirjoitin v.2006.

Ja sosiaalihuollon toiminnassa järjestöt ja paikallisyhteisöt -yhteistyön pitäisi olla keskiössä. Toki sosiaalihuollossakin on keskitettäviä erityispalveluja, mutta suurin osa ihmisen sosiaalisesta ja arkisesta hyvinvoinnista on paikallisyhteisöissä.

Saa nähdä mihin suuntaan edetään.

Vapaus valita toisin -ajankohtaisseminaarissa tehdään ensimmäisiä  uusia sote-tiekarttoja?

Sote – himmelien himmeli vai tiekartta hyvinvointiin

Maanantaina 9.3.2015 klo 16 – 18.00

Paasitornin Karl LIndahl-salissa, Paasivuorenkatu 5

Ennen kuin nykyinen eduskunta jää maaliskuussa vaalitauolle, tiedetään eduskunnan kanta sote-lakiesitykseen.

Ohjelma:

·         Tervetuloa: Kaarin Taipale, kaupunkitutkija ja VVT:n puheenjohtaja

·         Valmisteilla olevan sote-uudistuksen keskeiset piirteet, Markku Pekurinen, tutkimusprofessori

·         Sote-uudistus ja sosiaaliset oikeudet, professori Juhani Lehto

·         Julkinen vai yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa, erikoistutkija Heikki Taimio

Keskustelua ja seminaaria luotsaa Jouko Kajanoja, yhteiskuntapolitiikan dosentti

Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin.

Toimin Vapaus valita toisin -yhdistyksen hallituksessa. Lue lisää tästä

Lastensuojelu puhuttaa. Lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskukset ja yhteistyöverkosto.

On ollut ilahduttavaa, että lasten ja perheiden tarpeista ja myös lastensuojelusta puhutaan nyt niin kovin. Tosin jälleen hyvin surullisten inhimillisten tragedioiden myötä. Keskustelu toivottavasti merkitsee myös sitä, että asioiden tilaa myös parannetaan. Tarvittaisiin niin monia muutoksia, ja monen asian osalta on kyse ihan muilla (kuin lastensuojelun) areenoilla tarvittavista parannuksista.

Keskustelussa on tuotu esille hyviä kunta- ja toimintaesimerkkejä. Ja lisää näitä tarvitaan.
Kun uusien sote-rakenteiden linjaukset on pääosin tiedossa, tulee varmistaa päätösten toimeenpanossa kunnissa, että uusi palvelurakenne edistää myös lastensuojelutyötä.

Nyt pitäisi huolehtia, että jokaiseen sote-järjestämisalueen kuntayhtymään syntyy alueellinen lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskus. Tähän käytetään ja kohdennetaan niitä voimavaroja, joita kunnilta kerätään sote-järjestelmän rahoittamiseksi. Myös sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämisresurssointi tulee saattaa uusissa rakenteissa tasavertaiseen asemaan terveydenhuollon kanssa.

Tällainen keskus kokoaa tiiviin yhteistyökumppanuuden käytännön asiakastyön, alan ammattilaisia kouluttavien korkeakoulujen (AMK:ien ja yliopistojen opetus) sekä sosiaalialan osaamiskeskusten kehittämistyön ja soveltavan tutkimuksen kesken.

Tällaisella perusrakenteella voidaan tuottaa myös lastensuojelun erikoistumiskoulutus, jollainen tarvitaan kaikille jotka työskentelevät lastensuojelussa. Sen suunnittelu tulisi käynnistää pikimmiten. Lupaan olla aloitteellinen tässä.

Tällainen osaamisen ja tutkimuksen keskus pystyy tuottamaan jatkuvasti erilaista tietoa myös lastensuojelun vaikuttavuudesta. Alueellinen lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskus myös kokoaa eri toimijat säännölliseen vuoropuheluun kokemusten ja tiedon jakamiseksi, ja uusien oivallusten synnyttämiseksi. Alueellinen lastensuojelun Oppimisverkosto siis.

Tämän lisäksi tarvitaan kansallinen yhteistyörakenne - verkosto, joka varmistaa ja tukee lastensuojelutyön kehittymistä ja käytännön tutkimusta. Se voisi syntyä THL:n vastuulle, joka jo ylläpitää Lastensuojelun käsikirjaa ja muutoinkin kokoaa alan toimijoita yhteistyöareenalle.

THL vastaisi yhteistyössä alueellisten lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskusten kanssa siitä, että meillä on kansallinen lastensuojelun tutkimuksen ja kehittämisen ohjelma. Sen toteuttamiseksi pitäisi saada myös jonkinlainen perusrahoitus, ja muuta rahoitusta voi hakea erilaisista rahoituskanavista. Tällä hetkellähän meillä ei ole mitään tällaista, mikä on suorastaan häpeällistä näin suuren yhteiskunnallisen vastuutehtävän kyseessä ollen. THL voisi siis koordinoida sekä koota verkoston säännölliseen kansalliseen vuoropuheluun, myös kansainväliseen vuoropuheluun. Jospa meistä olisi opittavaakin joskus muissa maissa.

Jotain tämänkaltaista meidän ehkäpä pitäisi lähteä rakentamaan - vai?

                                                 ******
Sote-mallista käytiin hyvää keskustelua Huoltajasäätiön Bruno Sarlin seminaarissa viime viikolla 20.11.2014. Tilaisuudessa puhunut dosentti Sakari Möttönen olisi tehnyt kaksi korjausliiketta: Sakari arvioi, että Suomessa ei tarvittaisi lainkaan sote-järjestämiskuntayhtymiä? Eikö nyt perustettavat 19 sote-tehtäviä hoitavaa tuotantokuntayhtymäa voi vastata myös järjestämisvastuusta?

Toinen iso kysymys liittyi sosiaalihuollon asemaan uudistuksessa sekä täydelliseen sote-integraatioon. Möttönen ja professori Juhani Lehto esittivät perustellut argumentit sille, miksi sosiaalihuollon olisi järkevää jäädä kuntien toiminnaksi (muutamia erityispalveluita luk.ottamatta)p ja miten sosiaalihuollon eri tehtävissä tarvitaan paljon enemmän integraatiota väestön kannalta esimerkiksi koulutoimeen, työvoimatoimeen, nuorisotyöhön, päivähoitoon, kulttuuuriin, liikuntaan ja muihin kuntatehtäviin - miksi kirurgian ja toimeentulotuen pitää olla samassa organisaatiossa?

Juhani Lehto osoitti puheenvuorossaan täydellisen sote-integraation ongelmallisuuden. Monissa kunnissa on onnistuttu rakentamaan väestölähtöisiä ns.elämänkaari-ajatteluun perustuvia integroituja palveluja, niin että esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden asioita hoitavat tahot ovat samassa integroidussa palveluprosessissa, samoin ikäihmisten osalta. Tällä tavoin integroituja toimintamalleja tarvitaan lisää!

Ja vielä yksi suuri orngelma, jonka sote-laki nyt tuo tullessaan liittyy järjestämisen ja tuottamisen erottamiseen: tilaaja-tuottajamallistahan ollaan monissa kunnissa jo kokemusten pohjalta luopumassa, ja nyt valtio rakentaa TILTU-mallin koko valtakuntaan? - toivottavasti kokemuksen pohjalta sitten voidaan tältäkin osin tehdä myöhemmin korjausliikkeitä.

Ja sote-uudistuksen toimivuutta tietenkin pitää arvioida: seurantatutkimuksessa pitää tuottaa tietoa sote-järjestämiskuntayhtymien tarpeellisuudesta ja myös tästä Tiltu-mallista.

Saas nähdä, mitä tulee. Mutta nyt rakentamaan lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskusta.

Kunnallinen lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikka uusissa sote-rakenteissa

Sote-laki tulee muuttamaan kuntien roolia ja vastuuta myös lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvointityössä. Jatkossa kunta toimii sote-palvelujen tuottajana siten kuin sote-alueen järjestäjäkuntayhtymä sopii kunnan kanssa. Ja saattaapa olla, että sote-järjestäjätaho ei ehkäpä tee tuottajasopimuksia ihan jokaisen alueen palveluntuottaja-organisaation kanssa erikseen, vaan sopimus syntyy kuntien muodostaman yhteisen sote-palvelujen tuottajaorganisaation kanssa. Näin ainakin silloin kun kunnan väestömäärä on pieni. Tarvitaan laajemmat hartiat vastata myös sote-palvelujen tuottamisesta käytännössä.  

Palveluntuottaja-sopimukseen tullee sisältymään sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset ko. kunnan tai kuntien yhteisen sote-tuottajaväestöalueen toiminnasta: miten ehkäisevä sosiaali- ja terveydenhuolto toteutetaan ja millaisia palveluja ja palveluyksikköjä alueella toimii. Sote-tehtäviä ja palveluja lasten, nuorten ja perheiden osalta ovat mm. äitiys- ja lastenneuvola, perheneuvolat, kouluterveydenhuolto, lastensuojelu, lapsiperheiden perhetyö ja kotipalvelu.

Kunnan tai kuntien yhteisen sote-tuottajaorganisaation toimintaa ohjaamaan perustettaneen päätöksentekoelimeksi sote-tuottaja -lautakunta ja mahdollisesti sen alaisuuteen yksilöasioita käsittelevä viranomaisjaosto.
Päätöksentekoelimen tehtävänä on laatia mm.

·         kunnan tai kuntien yhteisen väestöalueen hyvinvointisuunnitelma ja -kertomus esitettäväksi sote-alueelle (ja tiedoksi kunkin kunnan valtuustoille),

·         vastata myös muista eri lakien edellyttämistä suunnitelmista, esim. lastensuojelulain mukainen suunnitelma,

·         ohjata ja kehittää palveluntuotantoa siten kuin sote-järjestäjäalueen kanssa on sovittu,

·         tuottaa tietoa väestönsä hyvinvoinnin tilasta, tarpeista ja palvelujen toimviuudesta,

·         vastata henkilöstöstä sekä

·         asiakasta koskevista yksilöpäätöksistä.

Keskeinen tehtävä on huolehtia yhteistyöstä ja toimintamalleista niiden toimintojen kanssa, joista jatkossakin vastaavat kunnat. Kunnan tehtäväksihän jää edelleen varhaiskasvatus, päivähoito, peruskoulu, nuorisotyö, liikunta, vapaa-ajan ja kulttuurin toiminta. Käytännön yhteistyö myös järjestöjen, seurakuntien, muiden yhteisöjen ja yritysten kanssa on järjestettävä.

Jatkossa kunnat voivat toki organisoida toimintansa myös ns. elämänkaarimallin mukaan, jossa esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palveluista, mukaan lukien sote-palvelujen tuottaminen, vastaakin lasten ja nuorten hyvinvointilautakunnat. Näin tämän väestöryhmän palveluja voidaan edelleen johtaa ja kehittää kokonaisuutena.

Lastensuojelun näkökulmasta uusi sote-laki tulee antamaan edellytykset lastensuojelutyön laadun kehittämiseksi ja osaavan henkilöstön saamiseksi. Lastensuojelun palvelut ja tuki on jatkossakin lähipalvelua lapselle ja perheelle.

Lastensuojelun tutkimus, kehittäminen ja erikoistumiskoulutus mukaan sote-lain valmisteluun

Valmisteilla olevassa sote-laissa tullaan säätämään myös miten valtio osallistuu alan tutkimuksen, kehittämisen ja erikoistumiskoulutuksen järjestämiseen. Tällä hetkellä esimerkiksi terveydenhuollon tutkimusta ja lääkäreiden erikoistumiskoulutusta rahoitetaan valtion toimesta. Sosiaalialalta vastaavat säädökset ja rakenteet puuttuvat, lukuunottamatta vuoden 2001 alusta lähtien perustettuja sosiaalialan osaamiskeskuksia, jotka saavat perustoimintaansa pienen valtionosuuden. Osaamiskeskusten toiminta on ollut erityisen merkityksellistä, mutta kehittämistyön pitkäjänteisyys on jatkuvasti vaakalaudalla kun pääosa toiminnasta rahoitetaan ulkopuolisella lyhvtkestoisella hankerahoituksella.

Vaikuttavuustietoa ja erityisosaamista tarvitaan lastensuojelussakin

Kuitenkin esimerkiksi sosiaalialan toiminnan vaikuttavuudesta tarvittaisiin jatkuvasti tutkimustietoa niin lastensuojelun, sosiaalityön, päihde- ja mielenterveystyön kuin vammais- ja vanhustenhuollon asiakastyöstä. Alan kehittämishankkeissa tehdään jatkuvia ihmiskokeita erilaisilla tukitoimilla ja muilla interventioilla. Kehittämishankkeissa ei kuitenkaan tuoteta tutkimustietoa siitä, miten palveluilla ja erilaisilla tukitoimilla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin ja elämään.    

Vuosien ajan on peräänkuulutettu myös osaamista esimerkiksi lastensuojelutyöhön, kuitenkaan erikoistumiskoulutusta ei ole millään tavalla organisoitu ja rahoitettu. Erityisosaamista vaativaan lastensuojelutyöhön tulee voida erikoistua ammatillisen peruskoulutuksen jälkeen.  

Myös sosiaalialalle tutkimus- ja opetuskeskukset sekä lastensuojelun erityisosaamisen keskus

On itsestään selvää, että sosiaalialan tulee olla tasavertaisessa asemassa terveydenhuollon kanssa alan tutkimuksen, kehitystyön ja erikoistumiskoulutuksen voimavaroissa. Kirjoitettavana olevassa sote-laissa tulee olla pykälät, joilla muodostetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä sote-alan käytäntötyön ja sen opetuksen tutkimus- ja opetuskeskukset.

Tällaiset tutkimus- ja opetuskeskukset pitää olla kullakin viidellä sote-alueella ja mahdollisesti niiden filiaalipaikkakunnilla. Tutkimus- ja opetuskeskukset verkottuvat alueensa kuntien ja muiden sosiaalialan palveluja tuottavien kanssa. Erikoitumiskoulutus organisoidaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyönä. Käytännön erikoistuminen tapahtuu esimerkiksi sovittujen TK-kuntien lastensuojelutyössä tai niiden vastuulla toimivien sijoitettujen lasten hoitoyksiköissä.

Edellisessä jo roskiin menneessä sote-lakiesityksessä mainittiin, että kullekin sote-erityisvastuualueelle perustettaisiin esimerkiksi lastensuojelun erityisosaamisen keskus. Näin voitaisiin kirjoittaa uuteenkin sote-lakiesitykseen.

Mutta kaikkien osaamista ei huolittasi mukaan

Olen ollut viime aikoina eri foorumeilla mukana keskusteluissa, joissa yliopistojen sosiaalityön professorit rajaavat ammattikorkeakoulut pois sote-lain tutkimus- ja opetuskeskuksen ja erikoistumiskoulutuksen virallisesta rakenteesta. Heidän mielestään niiden tulee olla yliopistollisia keskuksia, ja laissa ei pitäisi mainita ammattikorkeakouluja.

Tosiasia kuitenkin on, että valtaosa sosiaalialan ammattilaisista koulutetaan ammattikorkeakouluissa, ja joissa voi suorittaa myös ylemmän korkeakoulututkinnon. Näiden tutkintojen opettajista ja yliopettajista iso osa on saanut tutkijakoulutuksen (tohtori tai lisensiaattitutkinto). On sosiaalialan tutkimusosaamisen haaskaamista, mikäli tällainen opetus- ja käytäntötutkimuksen osaaminen jätetään sote-alueen rakenteista pois.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävä & ongelmia ja sairauksia ehkäisevä   

Kun pääosa sosiaalialan työstä tehdään kunnissa lähellä ihmistä, on tärkeää, että sote-lain ensimmäisessä pykälässä sanotaan sote-alan keskeisimpänä päämääränä ihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistävä sekä ongelmia ja sairauksia ehkäisevä toiminta. Laissa tarvitaan porkkanoita, joilla kunnat ovat motivoituneita jatkossakin kehittämään perusterveyden- ja sosiaalihuollon, peruskoulun, päivähoidon, liikunnan, nuorisotyön ja arkikulttuurin toimijoiden yhteistyötä kansalaisten kanssa. Yksi tällainen porkkana voisi olla suunniteltu ”sairastavuuskerroin”, jonka mukaan kunta maksaa sote-alueelle sitä enemmän mitä heikommin se huolehtii kuntalaistensa terveydestä ja hyvinvoinnista. Raha kun tuntuu aina puhuvan päättäjille.

Pientä ja suurta sosiaalipolitiikkaa ihmisille

Tämä kolumni on julkaistu 19.12.2013 Ahjo-lehdessä

 

Olen istunut muuttolaatikoiden keskellä ja inventoinut elettyä arkea. Jo aikuistuneiden lasten vauva-ajasta alkaen on kertynyt paljon pieniä tavaroita. Yksi sellainen oli isoveljen puukäsitöissä tekemä ulko-oven avaimen apulaite ekaluokkaa käyvälle pikkusiskolle. Leirillä saadut ansioviirit kertoivat lasten yhteisöjen huippuhetkistä ja voimavaroista. Näistä ei voi luopua.

Siltoja rakentava yhteisöllisyys yhdistää Helsingin Sanomien Matti Kalliokosken mukaan ihmisiä ideologisista, uskonnollisista, etnisistä ja muista taustoista riippumatta. Se perustuu jaettuihin vuoropuhelun kokemuksiin ja yhdessä sovittuihin yhteisön toimintasääntöihin. Synnyttyään se on lähes poikkeuksetta positiivista laatua. Positiivisuus on mahdollisuuksien näkemistä, ratkaisukeskeisyyttä, tavoitteellisuutta ja toivoa. Se on kehityksen ja hyvinvoinnin perusta.

Muuttolaatikoiden keskellä oli hyvä tunnistaa, että elämässämme on ollut paljon siltoja rakentavia arjen yhteisöjä. Arvokkuutta kokenut tunnustaa arvokkuuden myös muissa, kuten Pekka Himanen esittää Kestävän kasvun mallissaan. Siinä päämääränä on arvokas elämä ihmisen, yhteiskunnan ja globaalin maailman yhteisöissä.

Dosentti Sakari Möttösen mukaan pieni sosiaalipolitiikka rakentuu ihmisten yhteisöissä. Se on keskeisesti kohtaamista ja kuulluksi tulemista, mutta myös kuntien lähipalvelujen saatavuutta ja oikeudenmukaisuuden kokemusta. Pieni politiikka on toimintaa. Se rakentaa perustan luottamukselle, että myös suuri politiikka kuuntelee ihmisten tarpeita. Suuri sosiaalipolitiikka on lainsäädäntöä, järjestelmiä ja rakenteita. Sen uskottavuus, legitimiteetti, on pienen politiikan varassa.

Viimeisten vuosien keskustelua on hallinnut suuri politiikka. Sitä on ruokittu kovin myös mediassa, jossa uutiskynnystä harvoin läpäisee pienen politiikan ilot ja onnistumiset. Kuten toimittaja Riikka Venäläinen kuvaa, tällaiset uutiset voisivat parantaa maailmaa vähentämällä pelkoa, voimattomuutta ja toivottomuutta.

Tarvitsemme suurta ja pientä sosiaalipolitiikkaa. Ratkaisevinta ei kuitenkaan hyvin tulosten aikaansaamisessa ole se, millainen sote-hallinto meillä on. Hyvät hallintorakenteet toki edistävät ja tukevat fiksujen käytännön ratkaisujen syntymistä. Näin on esimerkiksi Etelä- Karjalan sote-kuntayhtymässä. Johtaja Timo Salmisaari vakuuttaa, että mielenterveyshoito ja päihdepalvelut ovat parantuneet ja rahaa säästynyt. Ihmiset saavat apua silloin kun sitä tarvitsevat ja siellä missä ihmisten omat yhteisöt ovat.

Toiminnan tehokkuus on ymmärrystä ja dialogia asukkaiden kuntayhteisöjen pienen politiikan ja suuren politiikan sote-rakenteiden kesken. Pieni politiikka on paikallista ja aina erilaista. Siksi sote-rakenteiden tulee mukautua alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin. Miten tämä viesti saadaan perille maan hallitukselle ja ministeriöille?

Sirkka Rousu, hyvinvointipolitiikan yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulusta
-----------------------------------------------------------

Päätin neljän vuoden kolumnisti-jaksoni Ahjo-lehdessä, joka on Metallityöväenliiton 150 000 jäsenen lehti. Olen kirjoittanut erilaisista hyvinvointiteemoista, perheväkivallasta, lasten hyvinvoinnista, parisuhteesta, työhyvinvoinnista, palvelujen saatavuudesta, sote-uudistuksesta ja monesta muusta.  

Tämänpäiväinen kolumniaihe sattui sopivasti samaan teemaan, sillä tänään julkaistiin sote-järjestämislakia valmistelleen työryhmän ehdotukset  - se suuri sosiaalipolitiikka.

Laitan tähän linkeiksi

- Huoltaja-säätiön Bruno Sarlin seminaariaineiston, josta mm. Möttösen Sakarin esitys löytyy.

- STM:n sote-järjestämislakityöryhmän esityksen

- Ahjo-lehden kolumnipalstalle