perjantai 15. tammikuuta 2016

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman kick off tilaisuus 11.1.2016

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma on pitkän aikavälin ohjelma, oikeammin laaja reformi, mutta kick off -tilaisuudessa 11.1.2016 puhunut ministeri Rehula ei kuitenkaan halunnut toteuttaa ohjelmaa parlamentaarisena yhteistyönä, jossa mukana olisivat myös ne eduskuntapuolueet, jotka parlamentissamme nyt istuvat mutta ovat parhaillaan oppositiossa, Rehulan mukaan "jonkun pitää tehdä päätöksiäkin".

Rehula toivoi "tekemisen meininkiä, ei paikata hankkeen rahoituksella muualla nyt tehtyjä lapsiperhepalvelujen kustannussäästöjä, vaan luodaan uusi toimintatapoja".

Nähtäväksi jää, onko tämä vain yksi hanke monen jo päättyneen aihealueen hankkeen joukossa, vai syntyykö tavoiteltuja reformeja ja toimintakulttuurin muutosta. Muutosohjelman ohjausryhmän vetäjänä toimii ex-lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Hän tuntee aihepiirin perusteellisesti ja on oiva henkilö edistämään reformia (puhumassa).

Ohjelma on tietenkin perusteltu ja tavoitteet kannatettavia.

Kehitystyötä on jo vuosien ajan tehty monilla väestöalueilla, nyt tilaisuudessa oli esillä Pohjois-Karjalan Siun Sote:n ja Pohjois-Suomen alueen Kaste-ohjelmassa tehty kehitystyö. Ja monia edelläkävijäkuntia mainittiin, Imatra, Raisio, Eksote (Lappeenrannan seutu), Tampere, Hämeenlinna, Kainuun sote, Oulu... Kehitystyö on tuottanut tulosta, mm. tilastojen valossa lastensuojelun asiakasmäärät ovat vähentyneet, ja hyvinvoinnin arvioidaan myös lisääntyneen kun perheet ja lapset sekä nuoret saaavat tukea silloin ja siten kuin tarvitsevat. Myös osaaminen ja toimintamallit ja -kultturit ovat uudistuneet entistä asiakas- ja asukaslähtöisemmiksi (viranomais-, asiantuntija- ja organisaatiolähtöisyyden sijaan).

Hyviä esimerkkejä mainittiin, kuten avoimet perheryhmät, perheverkot, yhteiset palvelutarjottimet ja yhteiset toimintakalenterit (järjestöjen, kunnan, yritysten palvelut löytyy samasta paikasta), hyvinvointi-koulun malli, hyvinvointineuvola, varhaiskasvatuksen toiminnalliset perheryhmät, avoimet kerhot, sähköisiä tukipalveluja, omahoito-mallit jne.

Suomen nuorisovaltuustojen liiton puheenjohtaja Kimi Uosukainen piti loistavan puheenvuoron nuorten elämän näkökulmasta. Lasten ja nuorten mukana oleminen toiminnassa pitäisi olla arkipäivää.

Tarvitaan muutosjohtamista ja aktiivista vuorovaikutusta ja viestintää.

On ymmärretty, että yksittäisten palvelujen tai palveluyksikköjen sijasta pitää johtaa sitä, miten asiakkaat ohjautuvat palveluihin, mistä ja miten ihmiset osaavat hakeutua ajoissa palveluiden piiriin. On johdettava asiakkaan kokonaisvaltaista palveluprosessia. Tilaisuudessa puhuttiinkin paljon muutosjohtamisen merkityksestä sekä viestinnän toimivuudesta. Myös tietoa siitä, mikä toimii eli toimivista käytännöistä pitää saada tietoa leviämään - tarvitaan koulutusta ja vuoropuhelua.

Muutoksen ja sen johtaminen perustuu yhteiseen ymmärrykseen tavoitteista ja tahtotilasta - tarvitaan yhteensovittavaa johtamista.

Palvelut ja tuki pitää integroida ihmiselle ja ihminen tulee kohdata kokonaisena kokonaisvaltaisena toimijana.

Jotain meiltä vielä puuttuu tai on hyvin hajallaan: sähköiset palvelut ja tietoa ihmisille, jotta he voivat tiedon avulla myös omatoimisesti ratkaista elämäänsä koskevia asioita. Tarvittaisiin kansallinen sähköinen PERHEKESKUS.fi -portaali. Siinä voisi hyödyntää jo olemassaolevan kansallisesti toimivan Mielenterveystalo.fi -konseptia, mikä on loistava!

Kun kyse on nyt STMn vetoisesta muutosohjelmasta, tilaisuudessa kannettiin kovasti huolta että opetus- ja kulttuuriministeriön toiminta-ala on täysipainoisesti mukana niin valtakunnallisella, alueellisella kuin kunnallisella tasolla: päivähoito, koulut, nuorisotyö, liikunta, kulttuuri ovat kuitenkin lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin kannalta merkittäviä toimijoita.

Varsinkin nyt suurin osa lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvistä toiminnoista tullee jäämään kuntien tehtäviksi, ja sote-palvelut siirtyvät itsehallintoalueille, on suuri tarve  huolehtia yhteistyömalleista.

Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut lähipalveluina kuntien tehtävinä jatkossakin?

Tilaisuudessa kysyttiin mm.Rehulalta, voisiko Suomessa olla erilaisia tapoja järjestää palvelut: esimerkiksi oppilashuolto, kouluterveydenhuolto, neuvolat, kotipalvelu, perhetyö ja monet muut lasten, nuorten ja perheiden palvelut ovat lähipalvelua ja keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden elementtejä.

Voisiko tällaiset palvelut olla jatkossakin kuntien hyvinvoinnin ja terveyden tehtäviä eikä siirretä vastuuta niistä sote:n itsehallinto-alueille?

Miksi kaikilla alueilla Suomessa pitäisi toimia samalla tavalla? -mikä sopisi esimerkiksi Uudellemaalle, jossa 1,6 miljoonaa asukasta, ei välttämättä sovi muualle. Ja päinvastoin.

Ohjelmasta tullaan jakamaan myös kehittämisavustuksia, mutta siitä ei vielä ollut tarkempaa tietoa (hankkeelle varattu noin 40 Me). Hankkeen ohjausryhmän vetäjänä on Maria Kaisa Aula.

Lue lisää STM:n sivuilta Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman hankesuunnitelman luonnoksesta. 

Ohjelmaluonnokseen voi jättää kommentteja ja ehdotuksia Ota Kantaa -sivustolla (linkki löytyy em.sivuilta). Itse ajattelin laittaa tuon hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kuntatehtävä -ajatuksen. Kommentointiaikaa on 5.2.2016 asti.

Tiedote kick off-tilaisuudesta 11.1.2016 

maanantai 11. tammikuuta 2016

Asiakkaille räätälöitävien erityispalvelujen hankintaan ei pitäisi soveltaa lainkaan hankintalakia

Tarjosin alla olevaa kommenttia HS mielipidepalstalle, jossa se ei ole ilmestynyt.


Uudistuva hankintalaki ei tuo ratkaisua Kortesalmen ja Röykän (HS 30.12.2015) kuvaamiin hankinnan ongelmiin olipa kyse mielenterveyskuntoutujien, kehitysvammaisten tai lastensuojelun palveluista, varsinkin silloin kun palvelu on käytännössä heidän kotinsa. Kodistaan ei pitäisi joutua muuttamaan kilpailutuksen johdosta. 

Palvelut kilpailutetaan kirjavin kriteerein, kilpailutusprosessi vie runsaasti resursseja ja on lyhytjänteistä, asiakkaan vastuutyöntekijän rooli palvelunhankinnassa on heikko. Tärkein mittari palvelussa onnistumiselle on asiakkaan hyvinvointi, mikä tieto ei kuitenkaan ohjaa markkinoiden toimintaa.

Miksi emme siirtyisi hankintamalliin, jossa jokainen palveluntuottaja pääsee palveluntoimittaja-rekisteriin, kun täyttää vaatimukset tuottajana ja ko. palvelun osalta. Kaikille maksetaan sama maksu samasta palvelusta - laatu ratkaisee. Jatkuvia kilpailutuksia ei enää tarvittaisi. Asiakkaan vastuutyöntekijä etsii toimittaja-rekisteristä asiakkaan tarpeisiin soveltuvan palvelun. Lisätarpeista neuvotellaan. Toiminta ohjautuu kansallisten laatu- ja vaikuttavuusvaatimusten mukaan. Palvelua kehitetään asiakastyön vaatimusten mukaan pitkäjänteisessä kumppanuudessa.   


Yksi varteenotettava palvelun järjestämisen tapa on myös henkilökohtainen budjetointi-malli, jossa asiakas on palveluvalintojen tekijänä (ks. HS 30.11.2015 Rousu, Hakoma).

Sirkka Rousu, HT, yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulu

Tässä linkki 30.12.2015 HS vieraskynäartikkeliin: Sosiaalialan hankinnoissa keskityttävä tavoitteisiin.