torstai 3. kesäkuuta 2010

Tutkimus: Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö – tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaistyö

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusraportti:

Näytön löytäminen haasteena lapsiin kohdistuvissa väkivaltarikoksissa
26.05.2010


Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten eteneminen rikosprosessissa päättyy usein siihen, ettei epäillystä rikoksesta saada riittävästi näyttöä. Poliisiammattikorkeakoulun julkaiseman tutkimuksen mukaan riittävän todistusaineiston kerääminen vaatii viranomaisten yhteistyöltä erityisen paljon, ja todistusaineiston keräämisessä onnistutaan vaihtelevasti.

Tutkimusraportissa Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö – tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaistyö tarkasteltiin rikosprosesseja ja tapausten selvittämiseen liittyvää viranomaisyhteistyötä kolmella eri paikkakunnalla.

Noin kolmannes tutkimukseen osallistuneiden kuntien alueilla vuonna 2007 poliisin tietoon tulleista lapseen kohdistuneista väkivalta- tai hyväksikäyttöepäilyistä eteni rikosilmoituksen kirjaamisesta tuomioistuinkäsittelyyn. Suurin syy tapausten käsittelyn katkeamiseen oli riittävän näytön puute.

- Tutkintamenetelmien ja yhteistyön kehittäminen poliisin, syyttäjän, lääkärin ja sosiaaliviranomaisten välillä on tarpeen, jotta lapsiin kohdistuvissa rikoksissa saataisiin riittävästi näyttöä. Tutkimukseen osallistuneiden viranomaisten toiminta vaihteli selvästi eri paikkakunnilla ja eri viranomaisten välillä, tutkijat Noora Ellonen ja Sanna-Mari Humppi kertovat.

Lapsen kuuleminen on tärkeintä ja vaikeinta

Oikeudenkäynnin kannalta tärkein todistusaineisto lapseen kohdistuneen väkivaltarikoksen selvittämisessä on lapsen henkilökohtainen kuuleminen. Lapsen kuuleminen tehdään jo poliisin esitutkinnan aikana.

- Lapsen kuuleminen edellyttää usein erityisiä taitoja. Se on paitsi tärkein, myös yksi vaikeimmin saatavista todistusaineistoista, kertoo tutkija Sanna-Mari Humppi.

Poliisi voi tarvittaessa käyttää lapsen kuulemiseen tai muun todistusaineiston keräämiseen muiden viranomaisten asiantuntija-apua esimerkiksi pyytämällä asiantuntijalausuntoja. Tutkimus osoittaa, että varsinaisen asiantuntijalausunnon painoarvo oikeudessa on kuitenkin hyvin vähäinen, jos lapsen kuulustelukertomusta ei ole. Asiantuntijalausuntojen roolia rikosprosessissa tulisikin tutkimuksen mukaan selventää, sillä niiden hankkiminen usein myös hankaloittaa prosessia.

Viranomaisten resurssipulan takia asiantuntijalausuntoa voidaan joutua odottamaan jopa vuosi, jolloin venyvät myös oikeusprosessit ja siten lapsen mahdollisesti tarvitsema terapia tai pysyvät lastensuojelulliset toimenpiteet.

- Viranomaisprosessit ovat joskus lapsen kannalta sietämättömän hitaita. Prosessien kesto jopa uhkaa vakavasti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen vaadetta siitä, että lapsen edun tulisi olla viranomaisten toiminnan lähtökohtana tapausten selvittämisessä, tähdentää tutkija Noora Ellonen.

Viranomaiset kaipaavat koulutusta

Tutkimuksessa haastateltiin viranomaisia lapsiuhritapausten selvittämisestä. Haastatteluissa keskeisimmiksi keinoiksi kehittää tapausten selvittämistä nousivat resurssien ja koulutuksen lisääminen sekä tutkinnan keskittäminen tietyille asiantuntijoille.

Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvää koulutusta kaivattiin ennen kaikkea poliisien ja lääkäreiden peruskoulutukseen.

Yhtenä esimerkkinä tutkinnan keskittämisestä tutkimuksessa nostetaan esiin pohjoismainen Lastentalo (Barnhus) -malli. Lastentalo-mallissa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä tutkivat viranomaiset toimivat saman katon alla. Tutkimus tukee mallin käyttöön ottoa myös Suomessa.

Tutkijoiden mukaan muista Pohjoismaista tulisi ottaa mallia myös suhtautumisessa uhriin.
- Rikoksesta epäillyn oikeusturva saa Suomessa viranomaisten päätöksissä paljon painoarvoa. Uhrin näkökulman huomioimisessa olisi meillä paljon kehitettävää, tutkija Sanna-Maria Humppi toteaa.

Tutkimus on sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön rahoittama, ja se on osa Poliisiammattikorkeakoulun kolmivuotista Lapset väkivallan uhreina -tutkimusta.

Julkaisu on luettavissa verkkojulkaisuna ja tilattavissa painettuna Poliisiammattikorkeakoulun www-sivuilla olevasta verkkokirjakaupasta.

Klikkaa tästä Poamk:n sivuille, josta tämän uutisen välitin.

Kuopio vältti uhkasakon palkkaamalla henkilöstöä

Kerroin helmikuun blogissani Kuopion saamista uhkasakoista. Kaupungin piti kesäkuuhun mennessä saada lastensuojelutarpeen selvitysten määräajat lainmukaisiksi välttääkseen uhkasakot. Onneksi näin tapahtui. Lapsen oikeuteen saada lastensuojelutarpeensa selvitettyä lain edellyttämässä palvelutakuun määräajassa, tulee suhtautua vähintään yhtä suurella vakavuudella kuin terveydenhuollon hoitotakuuseen. Lapsen lastensuojelun tarve pitää selvittää viipymättä (lain mukaan) tai viimeistään 3 kk kuluttua, mikä on aika pitkä aika sellaiselle lapselle, jonka asiat eivät ole hyvin.

Savon Yle raportoi alla olevan uutisen:
Kuopion kaupunki on saanut toimeentulotukihakemusten käsittelyjonon jälleen lainmukaiseksi. Itä-Suomen aluehallintovirasto vaati kaupungilta toimia sekä toimeentulohakemusten että lastensuojeluilmoitusten käsittelyaikojen lyhentämiseksi.

Henkilöstölisäysten ansiosta ruuhkat on saatu purettua. Lastensuojelun perustettiin kuusi määräaikaista sosiaalityöntekijän virkaa. Toimeentulotukihakemusruuhkan purkamiseksi palkattiin kolme määräaikaista etuuskäsittelijää.

Toimien ansiosta Kuopio välttää aluehallintoviraston asettamat uhkasakot. Käsittelyaikoja koskevien määräysten noudattamatta jättäminen olisi tuonut kaupungille yhteensä 370 000 euron sakon.

Toimeentuloasiassa uhkana oli 125 000 euron ja lastensuojeluasiassa 245 000 euron sakko.