sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Lastensuojelun sosiaalityöhön tarvitaan vahvaa asiakasosaamista


Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu virkamiestyönä ammattihenkilölakia.

Sen keskeinen tehtävä on säädellä sosiaalihuollon henkilöstön oikeutta toimia laillistettuna työntekijänä alan tehtävissä, vastaavasti kuten terveydenhuollossa. Lailla säädellään myös mm. oikeudesta toimia sijaisena sekä joidenkin tehtävien erityisistä oikeuksista, kuten sosiaalityöntekijän. 

Sosiaalihuollon alalla ei ole aiemmin vastaavaa lakia ollut. Sosiaalialan AMK-verkosto kannattaa laillistamista. Lailla on tarkoitus kumota v.2005 voimaantullut laki sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuudesta, tosin kumoamisesta aiotaan säätää vasta erikseen vuoden 2015 aikana.

Tässä kelpoisuuslaissa ei huomioitu ammattikorkeakouluista valmistuvien ylempien AMK-tutkintojen tuottamaa sosiaalityön osaamista, vaikka AMK-laki oli säädetty samana vuonna 2005: sosionomi ylempi AMK-tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto. Tässä uudessa ammattihenkilölaki-luonnoksessa tilannetta ei edelleenkään aiota korjata.   

Lakivalmistelun aikataulutus on tehokkaasti estänyt julkisen ja avoimen keskustelun asiasta ja rajoittanut vaikuttamistyötä.

Lakiesitys-luonnos ei ole ottanut huomioon sosiaalialan AMK-verkoston eikä ARENEn ehdotuksia erityisesti sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän AMK-tutkinnon tuottamasta osaamisesta myös sosiaalityöntekijän tehtäviin sekä alan hallinnollisiin ja johtotehtäviin. 

Osaaminen syntyy noin kahdeksanvuoden kuluessa: AMK-tutkinto 3.5 vuotta sisältäen useita työharjoitteluja, kolmen vuoden alan työkokemuksen sekä 1,5-2vuoden ylempi AMk-tutkinnon. Olen nyt itse kouluttanut heitä neljä vuotta, ja olen täysin vakuuttunut heidän osaamisestaan. Osa heistä on työskennellyt koko ajan lastensuojelussa. 

Lakiesityksen valmisteluprosessi ja aikataulutus:   

-        STM:n sivuilla ei ole ollut mitään lain valmisteluaineistoa, ei muistioita tai luonnoksia.
-        Kuulemistilaisuudet ovat olleet suljettuja ja kutsu kuulemiseen on tullut muutamaa päivää aiemmin: kutsu ja lakiluonnosteksti 3.11. ja Sosiaalialan AMK-verkoston edustajat olivat kutsuttu kuulemistilaisuuteen 10.11.2014. Lakiluonnoksesta puuttui tuolloin mm. kokonaan vaikutusarviointitekstit.
-        Avointa kuulemismahdollisuutta ei ole ollut, esim. Ota Kantaa -sivustolla.
-        Lakiesitys lähetettiin viralliselle lausuntokierrokselle 24.11. ja lausuntoaika päättyi jo 2.12.2014, aikaa lausunnolle oli siis VIIKKO. Tällainen aikataulutus ei mahdollista keskustelua edes lausunnonantaja-organisaatioiden sisällä, puhumattakaan julkista keskustelua. 
-        Lakiesitysaineisto oli siis vasta 24.11. ensimmäistä kertaa nähtävillä STM:n sivuilla.
-        Yhdeltäkään ammattikorkeakoululta ei pyydetty lausuntoa, toisin kuin useilta yliopistoilta. Lausuntoa pyydettiin vain Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostolta ARENElta, jolle toki sosiaalialan verkosto toimitti näkemyksensä. Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostolta ei lausuntoa pyydetty.
-        Lausunto piti antaa webrobol-kyselynä, mikä myös hankaloittaa/estää oman lausunnon julkistamista esim.kotisivuilla. Ja kyselyssähän vastataan siihen mitä kysytään, mikä rajaa lausunnonantajan mahdollisuuksia kannan esittämiseen.
-        Lakiesitys on ollut valtion ja Kuntaliiton yhteistyöelimen Kuthanek:in käsittelyssä lausuntokierrosta seuraavalla viikolla, mikä kertoo siitä, että lausunnot on STM:ssä pika-analysoitu.
-        Kovin suuria muutoksia lausuntojen perusteella ei lakiesitykseen ole voinut tulla tällä aikataululla, esim. vaikutusarviointien laatua on kritisoitu. Kansainvälisen katsauksen perusteella tehdyt johtopäätökset ovat heikkoja. Lakiesitys ei vastaa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman vaatimuksia.
-    lakiesitys lienee kuitenkin menossa hallituksen esityksenä eduskunnalle ensi viikolla? 

Sosiaalialan AMK-verkosto on laatinut jälleen uuden kannanoton ja toimittaa sen lakiesitystä käsitteleville ministereille ja eduskunnan valiokunnille. Ja luonnollisesti myös medialle sekä erilaisissa verkostoissa ja some:ssa. 

Julkaisin kannanoton myös Metropolian Uudistuva sosiaalialan osaaminen-blogissa. 

Klikkaa tästä STM.n sivuilla olevaan laki-esitysluonnokseen.

  

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Sosiaalialan - mukaan lukien lastensuojelu, ammattihenkilölaki tuo laillistamisprosessin ja määrittää osaamista

Sosiaali- ja terveysministeriössä on yksittäisen virkamiehen toimesta kirjoitettu lakiehdotusta ammattihenkilölaiksi, joka toisi laillistamisprosessin myös sosiaalialalle ja määrittää joidenkin tehtävien osalta ne tutkinnot, joilla ko.tehtävää on kelpoinen hoitamaan.

Valmisteluprosessi on toteutunut hyvin virkamiesvetoisesti eikä tietoa valmisteluteksteistä ole ollut saatavilla, muutamia kuulemisia on ollut. Valmistelutyössä ei ole ollut monipuolista työryhmätyöskentelyä. Näin ei kannattaisi lakeja enää nykymaailmassa laatia.

Kuten aiemmissa blogikirjoituksissani olen kertonut, sosiaalihuoltolaista siirrettiin asioita säädettäväksi tällä ammattihenkilölailla.

Sosiaalialan ammattikorkeakoulujen verkostoa kuultiin STM:n tilaisuudessa 10.11.2014. Julkaisen verkoston kannanoton tekstin myös tässä - lausunto on lähetetty eri tahoille huomioonotettavaksi mm. eri työnantajaorganisaatioille. Teksti on siis julkinen ja mieluusti sitä saa levittää.

Julkaisen tässä lyhennelmän, johon koottiin kehittämisehdotukset. Koko lausunto löytyy verkoston sivuilta. Kansiosta dokumentit.

Oman päätyöni näkökulmasta keskeistä on, että sosionomi ylempi AMK-tutkinnon tuottama sosiaalityön sekä johtamisen osaaminen vihdoin tunnustetaan - tätä ei lakiluonnoksessa ole. Siksi on taisteltava.




Sosiaalialan AMK–verkosto                                                                                                               11.11.2014

SOSIAALIALAN AMMATTIKORKEAKOULUVERKOSTON KEHITTÄMISEHDOTUKSET HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSEEN LAIKSI SOSIAALIHUOLLON AMMATTI-HENKILÖISTÄ JA ERÄIDEN SIIHEN LIITTYVIEN LAKIEN MUUTTAMISEKSI

Laillistamisesta säätäminen on tarpeen

Sosionomien ammatinharjoittamisoikeuden periaatteista (laillistetut ammattihenkilöt) sekä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden ohjauksesta ja valvonnasta ja ammattieettisistä velvoitteista säätäminen ehdotetulla tavalla on kannatettavaa. Samoin pidämme tärkeänä ammattieettisistä velvollisuuksista säätämistä laki-luonnoksen mukaisesti.

Sosionomikoulutusten vetovoima ja läpäisyaste ovat erinomaisia. Sosionomit (AMK) ja (ylempi AMK) myös työllistyvät valtakunnallisesti hyvin koulutustaan vastaaviin sosiaalihuollon tehtäviin ja työelämän palaute heidän osaamisestaan on positiivista. Sosionomikoulutuksen valtakunnallisuus, laatu ja volyymi vastaavat hyvin myös tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.

Sosiaalityöntekijäpula ja kelpoisuus sosiaalityöntekijäksi myös ammattikorkeakoulun ylemmällä korkeakoulututkinnolla

Ammattihenkilölailla on taattava tasavertaiset mahdollisuudet hakea laillistamispäätöstä sekä ammattikorkeakoulussa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut (sosionomi ylempi AMK) että yliopistosta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut (ks. lakiluonnoksen 7 §), silloin kun korkeakoulututkinnon painopiste on ollut sosiaalityön opinnoissa. Kuten lakiluonnoksen 13 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi, niin laillistamishakemuksen liitteistä ilmenisi hakijan mahdollinen pätevyys sosiaalityöntekijäksi.
                                
Ammattikorkeakouluverkosto ei esitä tätä mahdollisuutta niille ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneille, joilla tutkinnon sisältö on painottunut esimerkiksi johtamiseen ja kehittämiseen tai terveyden edistämiseen

Perustelut:

1.    Menettely on hallituksen rakennepoliittisen ohjelman tavoitteiden suuntainen ja mahdollistaa työmarkkinoille korkeakoulutuksen duaalimallin tuottaman osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Se tuo työmarkkinoille samantasoista (EQF 7) osaamista sosiaalityön viitekehyksestä kuin yliopistojen sosiaalityön maisteritutkinnot, mutta soveltavan tutkimuksen sekä työelämälähtöisen kehittämistyön orientaatioilla. Tieteellisen ja soveltavan tutkimuksen orientaatioiden yhdistäminen sosiaalityössä toisi työnantajien ja asiakkaiden tarpeisiin toisiaan täydentävää osaamista. Sosionomin (ylempi AMK) osaaminen kohdentuu esimerkiksi juuri sellaisiin osaamistarpeisiin, joita tulevan sosiaalihuoltolain (HE 164/2014 vp) sosiaalityön säännöksessä (15 §) sosiaalityöntekijöiltä edellytetään.

2.    Menettelyn käyttöönotto edustaisi proaktiivista ja joustavaa tarkoituksenmukaisuusharkintaan pohjautuvaa asiakas- ja työmarkkina-keskeistä toimintaa sote-alan tuleviin suuriin työvoimatarpeisiin vastaamisessa alan ammattilaisten eläköityessä, resurssien niukentuessa ja palvelutarpeiden kasvaessa. Ratkaisu lisäisi työnantajien mahdollisuuksia päättää siitä, mikä on tarkoituksenmukainen koulutustausta kulloinkin kyseessä olevaan sosiaalityöntekijän tehtävään kyseisessä työyhteisössä tai organisaatiossa. Tosiasiassa moniin eri organisaatioihin sosiaalityöntekijän tehtäviin rekrytoidaan jo nyt sosiaalityöntekijöiksi sosionomeja (ylempi AMK), joilla on sosiaalityöhön suuntautuneet opinnot. Koska tällä hetkellä jo palkataan sosiaalityöhön myös ammattikorkeakouluista valmistuneita, niin on välttämätöntä, että uusi lainsäädäntö reagoi positiivisesti näihin rekrytointitarpeisiin. Henkilöstö- ja tehtävärakenteiden kehittämisen tueksi tarvitaan lainsäädännön ohjausta myös tässä asiassa.

3.    Monissa Euroopan maissa sosiaalityöntekijän tutkinto on EQF 6 -tasolle sijoittuva bachelor -tutkinto kuten sosionomien (AMK) tutkinnot Suomessa. Näin suomalaisen sosionomi (AMK) tai sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltija voi hakeutua johonkin muuhun EU- tai ETA -valtioon sosiaalityöntekijäksi. Samoin vastaavalla ulkomailla suoritetulla tutkinnolla kuin mitä ovat suomalaisten sosionomien (AMK) suorittamat tutkinnot voi hakea Suomesta laillistamista sosiaalityöntekijän ammattiin.  Yhdenvertaisesti myös suomalaisten em. sosiaalityöhön soveltuvien ylempien AMK-tutkintojen suorittaneiden henkilöiden tulee voida hakea Suomessa oikeutta toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä. Näin ollen ei myöskään yliopistoille opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella (1040/2013) säädetty velvollisuus järjestää sosiaalityön koulutusta voi sulkea pois mahdollisuutta säätää sosiaalityön teorialle ja tutkimukselle pohjautuvien ja sosiaalityöhön menetelmiin painottuvien suomalaisten sosiaalialan ylempi AMK-tutkintonimikkeen haltijoille oikeutta hakea laillistamispäätöstä sosiaalityöntekijän ammattiin.
4.    Ammattihenkilölakiluonnoksen 12 §:ssä ehdotetaan sosionomeille mahdollisuutta toimia määräaikaisena sosiaalityöntekijän sijaisena. Jos tämän katsotaan olevan mahdollista, niin silloin myös ne sosionomi (ylempi AMK) -tutkintonimikkeen haltijat, joiden opintojen sisällöt ovat tosiasiassa sosiaalityön opintoja ja joilla on myös runsaasti alan työkokemukseen perustavaa osaamista, tulisi luonnollisesti oikeuttaa hakemaan laillistamispäätöstä sosiaalityöntekijän ammattiin.

Sosiaalityöntekijäpula ja muodollisesti pätevän ammattihenkilön sijaistaminen

Lakiluonnoksessa ehdotetun sijaan esitämme, että sosiaalityöntekijäksi opiskelevat sekä sosiaalityöhön soveltuvaa ylempää AMK-tutkintoa opiskelevat henkilöt voivat tiettyjen opintojen suorittamisen jälkeen toimia sosiaalityöntekijän sijaisina ja sosionomiopiskelijat sosionomin sijaisina. Näin ollen 12 §:n säännös on kirjoitettava uudelleen tämän selkeän myös terveydenhuollon ammattihenkilölakiin (559/1994 2 §) sisältyvän mallin mukaisesti.

Hallinnolliset ja ammatilliset johtotehtävät
Sosiaalihuollon kelpoisuuslain 10 §:n 1, 2 ja 4 momentin säännösten mahdollisen kumoamisen vuoksi ammattihenkilölakiin tarvitaan oma säännös sosionomien ja geronomien (AMK ja ylempi AMK) erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Säännöksen tulee sisältää ylempi AMK-tutkintojen soveltuvuus sekä hallinnollisiin että ammatillisiin johtotehtäviin ja lisäksi sekä AMK- että ylempi AMK-tutkinnon suorittaneiden soveltuvuus vastata asiakastyön ohjausta sisältävistä johtotehtävistä. Mikäli nämä muutokset eivät ole mahdollisia, niin tällöin nykyisen kelpoisuuslain 10 §:n 1, 2 ja 4 momentit on säilytettävä voimassa.

Kuntoutuksen ohjaaja (AMK)

Kuntoutuksen ohjaaja (AMK) -tutkintonimikkeen jättäminen pois sosiaalihuollon ammattihenkilölaista asettaa tutkinnon suorittaneiden korkeakoulutettujen ammatti-henkilöiden suuren joukon ja sitä parhaillaan suorittavat opiskelijat hyvin epäselvään asemaan sosiaali- ja terveysalan työmarkkinoilla. Huolimatta siitä että parhaillaan on käynnissä STM:n ja OKM:n kuntoutukseen liittyvä selvityshanke, niin kuntoutuksen ohjaaja (AMK) -tutkintonimikkeen laillistamisesta olisi säädettävä osana sosiaalihuollon ammattihenkilölakia. Mikäli myöhemmin ilmenee tarve laillistamisen säätämisestä jonkun muun lain yhteydessä, voitaneen tällainen muutos lainsäädäntöön tehdä tulevaisuudessa.


Jaana Manssila                                                 Päivi Niiranen-Linkama                                    puheenjohtaja                                                    varapuheenjohtaja                      

Metropolia Ammattikorkeakoulu                       Mikkelin Ammattikorkeakoulu                           jaana.manssila@metropolia.fi                           paivi.niiranen-linkama@mamk.fi   
Puh. 0400 578 274                                                    Puh. 040 848 6905                                                                                                                                                       


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Lastensuojelu puhuttaa. Lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskukset ja yhteistyöverkosto.

On ollut ilahduttavaa, että lasten ja perheiden tarpeista ja myös lastensuojelusta puhutaan nyt niin kovin. Tosin jälleen hyvin surullisten inhimillisten tragedioiden myötä. Keskustelu toivottavasti merkitsee myös sitä, että asioiden tilaa myös parannetaan. Tarvittaisiin niin monia muutoksia, ja monen asian osalta on kyse ihan muilla (kuin lastensuojelun) areenoilla tarvittavista parannuksista.

Keskustelussa on tuotu esille hyviä kunta- ja toimintaesimerkkejä. Ja lisää näitä tarvitaan.
Kun uusien sote-rakenteiden linjaukset on pääosin tiedossa, tulee varmistaa päätösten toimeenpanossa kunnissa, että uusi palvelurakenne edistää myös lastensuojelutyötä.

Nyt pitäisi huolehtia, että jokaiseen sote-järjestämisalueen kuntayhtymään syntyy alueellinen lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskus. Tähän käytetään ja kohdennetaan niitä voimavaroja, joita kunnilta kerätään sote-järjestelmän rahoittamiseksi. Myös sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämisresurssointi tulee saattaa uusissa rakenteissa tasavertaiseen asemaan terveydenhuollon kanssa.

Tällainen keskus kokoaa tiiviin yhteistyökumppanuuden käytännön asiakastyön, alan ammattilaisia kouluttavien korkeakoulujen (AMK:ien ja yliopistojen opetus) sekä sosiaalialan osaamiskeskusten kehittämistyön ja soveltavan tutkimuksen kesken.

Tällaisella perusrakenteella voidaan tuottaa myös lastensuojelun erikoistumiskoulutus, jollainen tarvitaan kaikille jotka työskentelevät lastensuojelussa. Sen suunnittelu tulisi käynnistää pikimmiten. Lupaan olla aloitteellinen tässä.

Tällainen osaamisen ja tutkimuksen keskus pystyy tuottamaan jatkuvasti erilaista tietoa myös lastensuojelun vaikuttavuudesta. Alueellinen lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskus myös kokoaa eri toimijat säännölliseen vuoropuheluun kokemusten ja tiedon jakamiseksi, ja uusien oivallusten synnyttämiseksi. Alueellinen lastensuojelun Oppimisverkosto siis.

Tämän lisäksi tarvitaan kansallinen yhteistyörakenne - verkosto, joka varmistaa ja tukee lastensuojelutyön kehittymistä ja käytännön tutkimusta. Se voisi syntyä THL:n vastuulle, joka jo ylläpitää Lastensuojelun käsikirjaa ja muutoinkin kokoaa alan toimijoita yhteistyöareenalle.

THL vastaisi yhteistyössä alueellisten lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskusten kanssa siitä, että meillä on kansallinen lastensuojelun tutkimuksen ja kehittämisen ohjelma. Sen toteuttamiseksi pitäisi saada myös jonkinlainen perusrahoitus, ja muuta rahoitusta voi hakea erilaisista rahoituskanavista. Tällä hetkellähän meillä ei ole mitään tällaista, mikä on suorastaan häpeällistä näin suuren yhteiskunnallisen vastuutehtävän kyseessä ollen. THL voisi siis koordinoida sekä koota verkoston säännölliseen kansalliseen vuoropuheluun, myös kansainväliseen vuoropuheluun. Jospa meistä olisi opittavaakin joskus muissa maissa.

Jotain tämänkaltaista meidän ehkäpä pitäisi lähteä rakentamaan - vai?

                                                 ******
Sote-mallista käytiin hyvää keskustelua Huoltajasäätiön Bruno Sarlin seminaarissa viime viikolla 20.11.2014. Tilaisuudessa puhunut dosentti Sakari Möttönen olisi tehnyt kaksi korjausliiketta: Sakari arvioi, että Suomessa ei tarvittaisi lainkaan sote-järjestämiskuntayhtymiä? Eikö nyt perustettavat 19 sote-tehtäviä hoitavaa tuotantokuntayhtymäa voi vastata myös järjestämisvastuusta?

Toinen iso kysymys liittyi sosiaalihuollon asemaan uudistuksessa sekä täydelliseen sote-integraatioon. Möttönen ja professori Juhani Lehto esittivät perustellut argumentit sille, miksi sosiaalihuollon olisi järkevää jäädä kuntien toiminnaksi (muutamia erityispalveluita luk.ottamatta)p ja miten sosiaalihuollon eri tehtävissä tarvitaan paljon enemmän integraatiota väestön kannalta esimerkiksi koulutoimeen, työvoimatoimeen, nuorisotyöhön, päivähoitoon, kulttuuuriin, liikuntaan ja muihin kuntatehtäviin - miksi kirurgian ja toimeentulotuen pitää olla samassa organisaatiossa?

Juhani Lehto osoitti puheenvuorossaan täydellisen sote-integraation ongelmallisuuden. Monissa kunnissa on onnistuttu rakentamaan väestölähtöisiä ns.elämänkaari-ajatteluun perustuvia integroituja palveluja, niin että esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden asioita hoitavat tahot ovat samassa integroidussa palveluprosessissa, samoin ikäihmisten osalta. Tällä tavoin integroituja toimintamalleja tarvitaan lisää!

Ja vielä yksi suuri orngelma, jonka sote-laki nyt tuo tullessaan liittyy järjestämisen ja tuottamisen erottamiseen: tilaaja-tuottajamallistahan ollaan monissa kunnissa jo kokemusten pohjalta luopumassa, ja nyt valtio rakentaa TILTU-mallin koko valtakuntaan? - toivottavasti kokemuksen pohjalta sitten voidaan tältäkin osin tehdä myöhemmin korjausliikkeitä.

Ja sote-uudistuksen toimivuutta tietenkin pitää arvioida: seurantatutkimuksessa pitää tuottaa tietoa sote-järjestämiskuntayhtymien tarpeellisuudesta ja myös tästä Tiltu-mallista.

Saas nähdä, mitä tulee. Mutta nyt rakentamaan lastensuojelun osaamisen ja tutkimuksen keskusta.


lauantai 25. lokakuuta 2014

Ensimmäiset Lastensuojelun monitieteiset tutkimuspäivät -upeaa. Lastensuojelun resurssit Vantaalla ja muualla.

Syyskuussa osallistuin Lastensuojelun tutkimuspäiville, jotka lienevät historiassa ensimmäiset. Lastensuojelua tarkasteltiin / "piiritetttiin" monesta näkökulmasta ja monitieteisesti. THL.n ko.vastuualueen päällikkö jo lupaili tämänkaltaiselle tutkimuspäivälle jatkoakin. Upeaa.

Lastensuojelun tuloksellisuus teema oli myös keskusteluissa: miten tuottaa näkyväksi se, mitä asiakkaana olevan lapsen ja perheen osalta ollaan saatu aikaan. Miten erityisesti asiakaskohtaisesta arvioinnista syntynyttä tietoa voitaisiin kirjata myös tietojärjestelmiimme niin, että saadaan koottua tilastollistakin tietoa asiakastyön vaikuttavuudesta. Itse muistutin, että Tikesos sosiaalihuollon tietojärjestelmähankkeessa on vuosia sitten laadittu määritykset, miten tieto kirjattaisiin. Näitä määrityksiä ei vain ohjelmistotalot ole tietojärjestelmiimme toteuttaneet. Siihen tarvittaisiin esim. STM:n määräys. Keskustelua vauhditti Mikael Leiman ja Tuija Kotiranta.

Päivillä puhuttiin myös nuorten syrjäytymisestä, ja ainakin itse vakuutuin siitä, että meidän pitäisi paljon enemmän kiinnittää huomiota sosiaalisten suhteiden merkityksen ymmärtämiseen, ja myönteisten suhteiden tukemiseen. Ihmiselle on niin tärkeää tulla tunnistetuksi myönteisesti omissa arkiyhteisöissään. Harry Lunabba ja Riikka Korkiamäki alustivat session loistavasti.

Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke päivittää facebook-sivuillaan lastensuojelun tutkimuskeskustelua - loistavaa palvelua. Päivitykset löytyy jatkossa facebook-sivujen lisäksi Lastensuojelun käsikirjan Tutkittua -teemasta.

Tässä linkki Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushankkeen facebook-sivuille.

Lainsäädännön eteneminen   

- Sosiaalihuoltolain aikataulutus ja kustannukset puhuttavat: Kuntaliitto ja monet muut haluaisivat sosiaalihuoltolain, ja siihen liittyvien lastensuojelulain muutosten tulevan käsiteltäväksi eduskunnassa ja lain voimaan samalla aikataululla kuin sote-laki. Kustannuksissa hiertää arviot lain toimeenpanon vaikutuksista esim. kotipalvelun määrärahoihin.

Tässä linkki Kuntalehden keskusteluihin.

- STM antoi vihdoin myös Perhehoitolaki-esitysluonnoksen lausunnoille (olen jo Kuntaliitossa ollessani ollut työryhmässä lakimuutoksia ja perhehoidon kansallista ohjelmaa laatimassa ja nykyisessä työssäni olen ollut jo vuodesta 2011 alk.). Lastensuojelun osalta, esim. Pesäpuun lausunnossa, olisi tarpeen erityisesti varmistaa, että lapsen perhehoito voi toteutua pitkäjänteisenä.

Tässä linkki Perhehoitolaki-esityksen luonnokseen STM.n sivuilla. 
Tässä linkki Pesäpuun lausuntoon. 

Lastensuojelun resurssikeskustelua

- Hesarissa käydään parhaillaan keskustelua lastensuojelun sosiaalityön resrusseista, esimerkkinä artikkelissa oli nyt Vantaa.

Sosiaalityöntekijöiden työtaakka on tietenkin aivan kohtuuton. Työntekijöiden vaihtuvuus on erityisen huono asia juuri lastensuojelun asiakkaiden elämän kannalta. Vähäisten virkojen ohella, sosiaalityöntekijöiden viroissa olevista myös iso osa on muodollisesti epäpäteviä: kun yiopistosta valmistuneet maisterit eivät hakeudu lastensuojelutyöhön tai eivät siinä pysy, aiheuttaa se jatkuvan rekrytointiruletin, sillä avoimeen virkaan voidaan ottaa vain määräajaksi ns. epäpätevä, joka siis vaihtuu näin koko ajan.

Suomessa kuitenkin ammattikorkeakouluissa on koulutettu vuodesta 2002 lähtien yliopiston sosiaalityön maisteritasoa vastaavia ylemmän korkeakoulututkinnon Sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneita. Heillä on osaaminen ja motivaatio pysyä asiakastyössä, olen sen heitä kouluttavana nähnyt. Osa heistä toimii siis nyt epäpätevinä määräaikaisissa viroissa, mutta asiakastyön kannalta he ovat varmasti osaavia ja päteviä työssään.

Miksi heitä ei vihdoin jo voitaisi määritellä myös virallisesti kelpoisiksi sosiaalityöhön?   Parhaillaan Pirjo Sarvimäki STM:ssä on laatimassa sosiaalihuollon ammattihenkilölakia - sen valmistelutyö pitäisi nostaa myös avoimeksi, jota se ei nyt ole.

Tietenkään kaikki Sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneista eivät hakeudu sosiaalityöntekijän virkoihin, mutta niille, jotka haluavat sosiaalityöntekijän tehtävässä toimia, pitäisi mahdollistaa olla ihan virallisestikin kelpoisia siihen.

Resurssit eivät yksin lastensuojelun laatua paranna: tarvitaan reformi, joka uudistaa lapsiperheiden tukipalveluja kokonaisuutena - sitä työtä mitä lapsen ja perheen kanssa muutkin ammattilaiset ja toimijat tekevät, tarvitaan osaamista parantavaa täydennys- ja erikoitumiskoulutusta, tarvitaan uudenlaista toimintakulttuuria ja toimintamalleja.... ainoastaan sosiaalityön resursseja lisäämällä lastensuojelun laatu ei parane.

Tässä linkki Hesarin Lastensuojelun keskusteluun. Suojeleeko lastensuojelu lasta vai äitiä?

Tässä linkki myös Vantaan lastensuojelua koskevaan ihan toisenlaiseen artikkeliin Kuntalehden sivuilla. Vantaa yhteistyössä Iceheartsin kanssa!

Rauhanpalkinto: Lapsen oikeudet! 

- Ilouutinen oli Rauhanpalkinnon saaminen sinnikkäille lapsen oikeuksien edistäjille!



-

perjantai 3. lokakuuta 2014

Kyse on resursseista ja päättäjien kyvystä: ei käytetä Eerika-nimeä kun puhutaan sosiaalihuoltolaista

Laitoin tällaisen palautteen Demokraatti-lehdelle, joka sen julkaisi 3.10.2014.


Palaute lehdelle ja poliitikoille "Eerika"-laki-nimityksen käytöstä. 

Tällainen lain nimitys on vastenmielistä, varsinkin kun sosiaalihuoltolain sisällöllä ei ollut mitään tekemistä Eerika-lapsen menehtymisen syihin. 

Myös uutisoinnissa virheellisesti hypetetään lain murroksellisuutta: ihan kuin tässä päivitetyssä sosiaalihuoltolaissa olisi aivan uutena asiana perheiden mahdollisuus saada (ilman lastensuojelun asiakkuutta) kotipalvelua, kun sitä on ollut oikeus LAIN mukaan saada jo yli 30 vuotta sitten (1983) voimaan tulleen (ja vielä voimassaolevan) sosiaalihuoltolain perusteella.

Laki ei siis ole voinut taata palvelun saatavuutta tähänkään asti. Asiassa on kyse resursseista ja palvelujärjestelmälle asetetuista tavoitteista, jotka ovat päättäjien vastuulla. Edelleenkin. Päämäärä ongelmien ennalta ehkäisystä sisältyy samoin jo ”vanhaan” sosiaalihuoltolakiin, toki uudistetussa laissa tavoitteiden ilmaisu on saatettu vastaamaan elettävää aikaa.

Tulevaisuus näyttää kuinka hyvin todellisuudessa perheet, lapset ja nuoret saavat tarvitsemansa tuen silloin ja siten kuin olisi vaikuttavan työn näkökulmasta järkevää. Uusien sote-alueiden ja -tuottajaorganisaatioiden päättäjien ja johtajien osaaminen ja asenteet ratkaisevat. 

Asiakastyössä toimivien tehtävänä on tuottaa tietoa hyvinvoinnin muutoksista sekä asiakastyön ja palvelujen vaikutuksista. Tiedon näkyväksi saamisessa on kovasti vielä työtä.

Yksi askel siihen olisi, kun ministeriö velvoittaisi asiakastietojärjestelmiä myyvät yritykset sisällyttämään ohjelmiinsa jo useita vuosia sitten laaditut sosiaalihuollon valtakunnalliset asiakastiedon määritykset, joihin sisältyy myös asiakastyön vaikuttavuuteen liittyvien seurantatietojen dokumentointi. Näin saataisiin asiakastyössä onnistumisesta seurantatietoa päätöksenteon tueksi.



Sirkka Rousu, sosiaalialan yliopettaja, lastensuojelun erityisasiantuntija, hallintotieteiden tohtori

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kunnat ja valvontaviranomaiset avainasemassa (palveluasumisen) lastensuojelun palvelumarkkinoiden kehittämisessä

Jotkut ehkä tietää ja muistaa, että olen ollut vuosien ajan kehittämässä lastensuojelupalvelujen laatua ja hankkimisen & myymisen osaamista. Tupu Holman kanssa olemme vieneet läpi 8 kk oppimisprosesseja, joissa on opeteltu tilaamista, tuottamista ja laadun varmistusta. Kirjoitimme 2003-2004 näistä myös neljä kirjaa, jotka taitavat olla edelleen kunnat.net- verkkokaupasta maksutta sähköisinä kirjoina saatavana (osana LASSO lastensuojelun laadun kehittämishanketta).  Osto- ja myyntikouluista kirjoitimme myös raportin, jossa kuvasimme koulutuskonseptin ja kokemuksemme (palaute oli kiittävää). Tämäkin raportti löytynee kunnat.net-sivustolta maksutta.

Viimeisin yhteinen tuotos syntyi LapsiARVI-hankkeessa 2009, jossa Tupu kirjasi tulokset lastensuojelupalvelujen laadun perusvaatimuksista, ns. LapsiARVI-kriteerit. Tämäkin julkaisu on maksutta saatavana kunnat.net-sivuston verkkokaupasta. Tuossa (ja aiemmissakin) kirjassa tuomme esille myös valvonnan kehittämisideoitamme. Aiemmissa blogeissani olen antanut loistavaa palautetta Valvivan kunnille antamista  lastensuojelun valvontaohjelmista ja omavalvontasuunnitelmien ohjeista (käytännössä laatukäsikirjan-sisältöisiä).

Järjestimme myös muutamina vuosina (taisi olla noin 2006/2007) lastensuojelun palvelumarkkinoiden osaamisen ja laadun kehittämiseksi valtakunnallisia konsensuskokouksia, joissa muotoilimme hyvän hankintaprosessin toimintakriteerit/linjaukset. Linjaukset saattavat löytyä edelleen kunnat.net-sivustolta.

Tammikuussa 2014 Kuntalehdessä kirjoitimme yhdessä Tuija Åstedtin kanssa kuntien hankintaosaamisesta erityispalveluissa, esimerkkinä tietenkin lastensuojelu.

Lastensuojelupalvelujen hankintaosaaminen ja hankintamenettelyt, sopimukset jne. kaikki kaipaavat edelleen kehittämistä varsinkin käyttäjäasiakkaan näkökulmasta, mutta myös palvelujen tuottajan näkökulmasta (pienten tuottajien asema markkinoilla esimerkiksi, markkinoiden monopolisoituminen pörssiyhtiöille ei ole kenenkään etu, sijaishuoltopalvelut pitäisi tuottaa mieluiten julkisen vallan omana toimintana ja avohuollon erilainen tukipalvelu kannattaa ostaa...).

Siksi oli niin ilahduttavaa lukea Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen pohjalta tehtyjä kehittämisehdotuksia. Vaikka ne kiinnittyvät palveluasumista koskevaan alueeseen, voisi ihan samanlaiset parantamisehdotukset koskea lastensuojelupalveluja.

Lainaus tiedotteesta:

"Kunnat ja valvontaviranomaiset vaikuttavat omilla toimillaan merkittävästi palveluasumisen hankintamarkkinoiden toimivuuteen, todetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) laatimassa Erityisryhmien palveluasumisen kilpailuolosuhteet ja kilpailun edistäminen -selvityksessä. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimeksiannosta toteutettu selvitys sisältää kahdeksan toimenpide-ehdotusta markkinoiden toimivuuden edistämiseksi:
  1. Päätöksenteon ja toiminnan läpinäkyvyyttä tulisi parantaa.Palvelujen rahoittajien, järjestäjien ja tuottajien erilaiset toimintakulttuurit ja läpinäkyvyyden puute haittaavat tällä hetkellä toimivien kilpailuolosuhteiden rakentumista.
  2. Hoivapalveluja tarjoavien yritysten liiketoimintaosaamista tulisi kehittää.  Erityisesti tulisi tukea pienten palveluyritysten yrittäjyysosaamista.
  3. Pienten yritysten pärjäämistä tarjouskilpailuissa tulisi edistää uudenlaisilla yhteistyömalleilla. Kuntien tapa soveltaa hankintalainsäädäntöä ja kilpailuttaa palvelut suosii tällä hetkellä suuria toimijoita. Pienten palvelutuottajien osaamista esimerkiksi yhteistarjousten teossa tulisi edistää.
  4. Kuntien hankintaosaamista tulisi kehittää. Monet epätarkoituksenmukaisista ja kilpailua rajoittavista menettelyistä johtuvat selvityksen mukaan siitä, ettei kunnissa kiinnitetä riittävästi huomiota palveluntuottajien tasapuoliseen ja syrjimättömään kohteluun.
  5. Palveluasumiseen kohdistuvaa kuntien strategista osaamista tulisi kehittää. Palveluasumisen järjestämiseen liittyvien kuntastrategioiden yhteys kuntien elinkeinopolitiikkaan on selvityksen mukaan heikko. Toimivan kilpailun näkökulmasta on tärkeää, että markkinoilla toimivat palvelujentuottajat tuntevat investointipäätöksiä tehdessään kuntien strategiset valinnat. Lyhytjänteisesti tehdyt hankintapäätökset kasvattavat kustannuksia ja johtavat epätarkoituksenmukaisten kilpailua rajoittavien sidosten syntymiseen.
  6. Palvelusetelin hyödyntämisedellytyksiä tulisi parantaa.Palvelusetelin laajempi hyödyntäminen palveluasumisessa edistäisi tuottajien välistä kilpailua ja pienten toimijoiden osallistumista palvelujen tuotantoon. Palveluseteliä tulisi voida käyttää myös ARA-rahoitteisissa kohteissa.
  7. Palveluasumisen valvontasäännösten soveltamista tulisi yhtenäistää.  Erityisryhmien palveluasumista koskevan sääntelyn suuri määrä ja monimutkaisuus edellyttävät nykyisin elinkeinonharjoittajilta sellaista asiantuntemusta, jota löytyy lähinnä vain suuremmilta palveluntuottajilta. Säännöksiä sovelletaan lisäksi vaihtelevasti.  ARA-rahoituksen ehdoksi asetettuja sääntöjä ei tulisi soveltaa sellaisenaan muihin palveluasuntojen rakennuttajiin; esteettömien ja turvallisten asuntoja rakentamisen perustaksi löytyy ohjeita muualtakin kuin ARAn säännöistä.
  8. Julkisiin ja yksityisiin asumispalvelujen tuottajiin kohdistuvia valvontakäytäntöjä tulisi yhdenmukaistaa.  Yksityisen sektorin toimijoita valvotaan selvityksen mukaan aktiivisemmin kuin julkisen sektorin toimijoita. Valvontamenettelyjen taustalla vaikuttavista eriarvoisuutta ylläpitävistä ja luovista toimintatavoista tulisi päästä eroon, jotta kaikki palveluntuottajat olisivat säännösten ja valvonnan suhteen tasavertaisessa asemassa.
KKV:n selvitys liittyy TEM:n vuonna 2011 käynnistämään Hyvinvointiohjelma – HYVÄ -ohjelmaan, jonka tavoitteena on hoito- ja hoivapalvelualan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen Suomessa. Osa toimenpide-ehdotuksista koskee myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAa ja muita viranomaisia sekä alalla toimivia yrityksiä.
Lisätietoja selvityksestä: 
erikoistutkija Helena Tuorila, p. 029 505 3653, etunimi.sukunimi@kkv.fi
Lisätietoja HYVÄ-ohjelmasta:
kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho, p. 029 506 4907, etunimi.sukunimi@tem.fi

Laitan tähän linkin, josta pääsette lukemaan KKV:n tiedotteen

ja selvityksen ja ehdotukset (12.9.2014).
 




tiistai 30. syyskuuta 2014

Lapsen etu vanhempain tapaamisissa

Olen saanut viestiä siitä, miksi lapsen ja vanhemman tapaamisia järjestetään vaikka lapsi oirehtii kovasti ennen tapaamisia, tapaamisissa ja jälkeen tapaamisen. Sijaisperheen välittämää tietoa lapsen oirehdinnasta ei kuulla, tai ainakaan sen perusteella yhteydenpitoon ei tehdä muutoksia vastuusosiaalityöntekijän toimesta. Varsinkin sijoitetun lapsen läheisten toimiessa sijaisperheenä, on sijaisperheellä lapsen vanhemman toiminnasta enemmän tietoa, käytännössä koko elämän ajalta.

Yhteydenpito vanhempaansa on lapsen oikeus, mutta tämän oikeuden käytännön toteuttamista tulee arvioida aina lapsen edun näkökulmasta. Kun yhteydenpito aiheuttaa lapselle jatkuvia ja vakaviakin oireita lapsen turvallisuuden kokemukseen ja psyykkiseen kehitykseen, tulisi yhteydenpitoa ja sen rajoittamista aina harkita.

Hallinto-oikeuden käsittelyssä on jatkuvasti yhteydenpidon rajoituspäätöksiä, mikä osoittaa osaltaan lapsen edun arvioinnin vaativuutta. Lapsesta 24 h huolta pitävien sijaisvanhempien tieto yhteydenpidon vaikutuksista lapseen pitää tietenkin ottaa vahvasti huomioon. Kyse ei ole vanhemman oikeudesta pitää yhteyttä lapseen, vaan päinvastoin. Kun yhteydenpito selvästi vaurioittaa lapsen kehitystä, tulee yhteydenpitoa rajoittaa ja tehdä asianmukaiset ja perustellut rajoituspäätökset.

Tästä aiheesta olisi varmaan tarpeen järjestää myös täydennyskoulutusta. Tietoa voisi tuottaa nykyistä enemmän myös esim. opinnäytetöillä lapsen ja vanhemman yhteydenpito-käytännöistä ja niiden vaikutuksista lapseen.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Hallitus antoi esitykset sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain muutoksista eduskunnalle 18.9.2014

Ammattikorkeakoulun opetuskiireet ja OK-talon rakentamisen loppusuora on pitänyt kiireisenä. Hallitus antoi lakiesitykset 18.9.2014. Esityksiin sisältyy jonkin verran rahaa lakien toimeenpanoon.

Molemmista laeista on siirretty sosiaalialan ammattihenkilöiden tehtävä- ja työnjakoja koskevat asiat muuhun lainsäädäntövalmisteluun. STM:ssä on käytännössä yhden naisen (Pirjo Sarvimäki) valmistelussa sosiaalialan ammattihenkilö-lain kirjoittaminen. Tähän lakiin kirjoitettaisiin esim. millä osaamisella sosiaalityöntekijöiden sijaisuuksiin voidaan ottaa henkilö, lausunnolla olleessa luonnoksessa Ls.laiksihan oli kirjoitettu, että sijaisena voi toimia vain sosiaalityön maisteriopiskelija, sijaisena ei voisi toimia enää sosiaalialan AMK-tutkinnosta valmistunut tai sosionomi Ylempi AMK-tutkinnosta valmistunut ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut.

Samoin ammattihenkilölain piiriin siirrettiin säädettäväksi millaisella osaamisella sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi tehdään, ja muutkin alan eri ammattinimikkeiden työnjakoihin liittyvät kysymykset.

Ammattihenkilölain valmistelun tulisi olla avointa ja verkostoivaa, jolloin saadaan erilaiset perusteet mukaan keskusteluun. Nyt näin ei vielä ole - miksi?

Sosiaalihuoltolaki ja lastensuojelulain muutokset kannattaa nyt lukea huolella, ja pyrkiä vaikuttamaan niiden sisältöön eduskunnan valiokunnissa. Palaan lakien lastensuojelullisiin yksityiskohtiin lähemmin vielä blogissani.

Klikkaa tästä STM:n sivuille.

Ja tässä STM 18.9.2014 tiedote 

sunnuntai 31. elokuuta 2014

HS: Lastensuojelulain uudistus aiheuttaa painetta - niin pitääkin!

STM:n 13.8. asiantuntijoiden kuulemistilaisuudessa Säätytalon pyören pöydän ympärillä saimme tietää yleisellä tasolla millaista palautetta ja muutosehdotuksia lausuntokierroksella oli tullut. Hyvänä pidettiin mm.palvelutarpeen arviointia ja perheiden palvelujen saatavuutta ilman lastensuojelun asiakkuutta, ja mm. omatyöntekijän nimeämistä. Koska hallituksen lakiesitystä ei vielä ole, STM pyysi ettemme kirjoita keskeneräisestä valmistelusta. Siksi kirjoitan tässä yleisellä tasolla asioista.

Kuten lausunnolla olleessa lakiehdotuksessa oli, kiireelliseen sijoitukseen on tulossa tiukennuksia. Kiireellisen sijoituksen prosessia pitääkin täsmentää, sekä vahvistaa asiakastyön osaamista sekä muuttaa toimintakäytäntöjä. Haastetta kerrakseen, jotta yksikään lapsi ei jäisi ilman kiireellistä apua varsinkin tilanteessa, jossa on selkeä huostaanoton tarve, jonka valmistelun kuluessa lapsen turvallisuus tulee voida taata. Kiireellisen sijoituksen ehtona/edellytyksenä voisi olla, esim. että lapsen tilanteessa on tarve rajoitustoimenpiteisiin, tai tarve väliaikaismääräykseen lapsen hoidosta ja huollosta.

Oikea-aikaisesti saatavien tukipalvelujen ohella on tärkeää tehdä läheisten kanssa tavoitteellista ja suunnitelmallista yhteistyötä, joka alkaa jo asiakkuuden alussa, kun lapsen ja perheen tilannetta selvitetään. Lapsella ja perheellä tulisi mielestäni olla oikeus aina saada toteutettua läheisten kanssa tehtävä tilannekartoitus ja tukitoimien suunnitelma. Asiakkuuden alussa pitää jo selvitttää miten läheiset ovat olleet mukana lapsen ja perheen elämässä ja miten voivat olla mukana toimimassa lapsen hyväksi. Viranomaiselle tulisi antaa velvoite siitä, että asiakastyöntekijä tukee myös käytännössä läheisten ja lapsen välistä yhteistyötä - aina toki huomioiden lapsen etu. Monissa maissa on asiakkaalla ihan lakisääteinen oikeus saada järjestettyä läheisneuvonpito.

Yksi haaste jatkossa on SH-lain ja LS-lain yhteensovittaminen käytännössä, jotta lapsi ja perhe aidosti voisi saada tarvitsemansa tuen yleisenä sosiaalihuollon palveluna (lapsiperhepalveluna). Hyviä toiminamalleja tarvitaan siitä, miten palvelutarpeen arvointi kannattaa tehdä, jossa myös lasten tarve tulee arvioitua, ja milloin siirrytään lastensuojelulain tarkoittamaan selvitykseen.

Lapsiperheen tuen tarpeen selvittäjän tulee olla lasten ja lapsiperheiden tuen asiantuntija, mutta varhaisen tuen asiakkaita ei kannata laittaa ylikuormitettujen sosiaalityöntekijöiden päättymättömän pitkään jonoon? Keskeistä olisi, että palvelutarpeen arvioinnista käynnistyy samantien tarvittavat tukipalvelut.

SH-laissa ei pidä määritellä miten kunnissa organisoidaan käytännön asiakastyö ja millaisella osaamisella ja tehtävänimikkeellä mitäkin käytännön työtä tehdään - jos sellaista pitää ylipäätään määritellä, niin se pitää tehdä kelpoisuuslaissa tai vastaavassa. Kunnissa on kehitetty esimerkiksi ns. yhden oven lapsiperhepalveluja, jossa sovitut osaavat työntekijät selvittävät perheen tukipalvelujen tarvetta ja asiakas pääsee tarvitsemiensa palvelujen piiriin nopeasti ja joustavasti - esimerkiksi lapsi- ja perhetalot, perhekeskukset. Tässä on kovasti vielä kehitettävä kunnissa, lupaavia hyviä käytännön toteutuksia jo on mm. moniammatillisista lapsiperhepalvelujen tiimeistä.

Lakiterminologia on myös tärkeää: asiat tulisi sanottaa edistämään uudenlaista lapsi- ja perhekulttuuria. Esimerkiksi PALVELUtarpeen arvioinnin sijaan pitäisi puhua lapsen ja perheen TUEN tarpeiden arvoinnista. Kuten ex-lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi: Lapselle palvelut ovat ihmisiä" - miten siis saada lapselle kohtaavien aikuisten aikaa ja tukea.

On hyvä, että lapselle/ asiakasperheelle nimetään omatyöntekijä, joka työskentelee heidän kanssaan. Roolitus lastensuojelussa asiakasprosessista vastaavan vastuutyöntekijän ja omatyöntekijän kanssa on hyvä olla selkeä.

Helsingin Sanomat raportoi 29.8.2014 Helsingin lastensuojelupalvelujen johtajan huolen lakimuutosten aikataulusta, lakihan on hallituksen budjettiriihen mukaan nyt menossa vauhdilla eteenpäin. Laille on annettu jopa nimi "Eerika-laki" korostamaan lain keskeistä päämäärää taata varhainen tuki lapselle, siten että lapsi tulee oikeasti myös kohdatuksi ja kuulluksi ja hänen tarpeensa selvitetään.

Hallitus satsaa hiukan rahaa lain toimeenpanoon ja lain sisäänajo-koulutukseen, ja laki tulee voimaan 1.1.2015. Helsinki kantoi huolta siitä, että asiakastyötä ei ehditä organisoimaan lain edellyttämällä tavalla siihen mennessä. Ei varmasti ehditäkään, mutta nyt on korkea aika aloittaa - jotkut kunnathan ovat muutokset jo tehneet ilman lakiakin. Lain ihanteiden ja tavoitteiden toteuttaminen vaatii aina pitkän ajanjakson.

Tarvitsemme kokonaan uudenlaisen lapsi- ja perhekulttuurin toimintaamme ohjaamaan, ja sen mukaisesti kehitettyä asiakastyötä. Kyse on isosta reformista, ja siihen meneee jokunen vuosi. Tavoitetila on kirjattu lakiin. Tästä eteenpäin! (olen kirjoittanut mm. reformista jo monissa aiemmissa blogeissani).

Tästä voi lukea vaikkapa tuon Hesarin jutun. 

Ja kannustusta myös Helsingille (Sisko on vanha kollegani, hän tuurasi minua yhden virkavapaavuoden sosiaalipäivystyksen johtavana sossuna).


perjantai 8. elokuuta 2014

Lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun on uudistuttava: sosiaalihuolto- ja lastensuojelulain muutosehdotukset tukevat kehitystä oikeaan suuntaan

Lasten, nuorten ja perheiden - mukaan lukien lastensuojelu - palvelujärjestelmä tarvitsee ison reformin. Sen keskeinen idea on saada tarvittava tuki ja apu lapselle, nuorelle ja hänen perheelleen silloin kun sitä tarvitaan ja siten kuin sitä tarvitaan.

Tätä keskeistä tavoitetta edistää lastensuojelulain ja sosiaalilhuoltolain kesällä lausunnolla olleet muutosehdotukset.

Kesäkuussa Kuntaliiton Aila Puustinen-Korhonen ja Lastensuojelun Keskusliiton Hanna Heinonen kirjoittivat Hesarissa huolestaan, että lakiesitykset uhkaavat jättää lastensuojelun marginaaliseen asemaan palveluissa, kun varhaisen tuen palvelut perheille siirtyisivät sosiaalihuoltolakiin yleisiksi palveluiksi, jotka tulee taata kaikille niitä tarvitseville.  Juuri näin pitääkin olla - lastensuojelulain ja sen kautta saatavien palvelujen tulee olla erityisiä palveluja, jotka kohdentuvat vain juuri niitä tarvitseville.

Lainsäädännöllisesti näin olisi pitänyt tehdä jo 30 vuotta sitten kun vuoden 1983 ansiokasta lastensuojelulaki laadittiin. Muutos olisi voitu tehdä vuoden 2007 Ls.lakia uudistettaessa. Olin tuolloin monissa keskusteluissa, joissa mielipiteet jakaantuivat sen suhteen tulisiko koko lapsiperheväestöä koskevat yleiset palvelut sekä lapsipolitiikkaa ja sen mukaisia kunnan Lasu-suunnitelmia koskevat pykälät kirjoittaa esim. sosiaalihuoltolakiin (tai erityiseen lapsiperhepalvelut kokoavaan lakiin) ja säätää lastensuojelulaissa vain erityisen suojelun tarpeessa olevien lasten ja nuorten ja heidän perheidensä erityistuesta. Näin ajattelen edelleen.

Meillä on nyt vuoden 1983 Ls.laista asti (joka on pääperiaatteiltaan samansisältöinen v.2007 laissa) pitkä käytännön kokemus siitä, ettei lastensuojelulain ohjausvoima ole riittänyt muuttamaan lapsiperheiden palvelujärjestelmää vastaamaan perheiden oikea-aikaisesta tuesta, vaan perheet ajautuvat lastensuojeluun silloinkin kun tuki pitäisi järjestää ilman lastensuojelun väliintuloa.

Suomessa lakien ohjausvoima toimintaan on yleensä suuri, mutta tässä se ei ole toiminut.

On tietenkin selvää, että tulee menemään edelleen vuosia, jotta vinoutunut lapsiperheiden tuen palvelujärjestelmä toimii tavoitteen mukaisesti - ja lain tulee sitä osaltaan edistää. Lain lisäksi tarvitaan paljon kehitystyötä yhdessä kaikkien lapsiperheiden kanssa toimivien kanssa. Tällaisia radikaaleja palvelujärjestelmän reformeja on mm. Matti Rimpelä vaatinut (ja on laatinutkin reformia koskevan kokeilusuunnitelman).    

Lain valmistelija Lotta Hämeen-Anttila vastasikin Hesarissa 1.7.2014. Samoin teki Leo Nyqvisti 4.7.2014.
Lastensuojelua tulee kehittää ja uudet lakiesitykset vievät kehitystä oikeaan suuntaan. Riskit lakimuutoksen toimeenpanossa toki tulee ymmärtää ja niitä torjua suunnitelmallisesti. Uudet lakipykälät vaativat toimeepanon kansallista ohjausta ja kehittämisrahoitusta toimijoille.

STM on kutsunut asiantuntijoita 13.8.2014 keskusteluun lakimuutoksista ja saaduista lausunnoista. Olen menossa.

Tässä linkki Puustinen-Korhonen & Heinonen artikkeliin.

Tässä linkki Lotta Hämeen-Anttilan vastaukseen.

Tässä linkki Leo Nyqvistin kirjoitukseen.

Tässä linkki Sirpa Seppäsen artikkeliin Varhaislapsuudessa annettu tuki on tehokasta.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Olen käynyt keskusteluja muutamista lastensuojelulain muutosehdotuksista. 

Monien mielestä kiireellisen huostaanoton kriteereistä ei pitäisi poistaa tätä ... muu kiireellisen sijoituksen tarve -perustetta. Perusteluna esitetään mm. että kun lapsen elämäntilanne ei ole kohentunut vahvoista perheen ja lapsen tukitoimista huolimatta, ja asianosaiset vastustavat huostaanottoa. Huostaanottopäätöksen vahvistumisprosessi vie tällaisissa tilanteissa hyvin pitkän ajan (yleensä 4-6 kuukautta), jolloin on välttämätöntä turvata lapsen elämäntilanne kiireellisen sijoituksen keinoin. Tämä on tietenkin oltava mahdollista jatkossakin.

Kiireellisten sijoitusten osalta tarvittaisiin laajempaa tietoa siitä, miksi niiden määrä on noussut niin suuresti. Voiko kaikki selittyä sillä että nuorten tilanne olisi niin kriisiytynyt? Mielestäni ei.

Onko kyse lastensuojelun toimintatavoissa tapahtuneista muutoksista, työntekijöiden osaamisesta vai mistä?  Kiireellisen sijoituksen pykälän perusteethan ovat olleet käytännössä samanlaiset jo vuodesta 1983, ja kuitenkin vasta 2000-luvun lopulla kiireell.sijoitusten määrä lähti jyrkkään ja nopeaan nousuun.  

Miksi kiireell.sijoitukset ovat lisääntyneet niin suuresti, millaisissa tilanteissa päätökset tehdään, keitä nämä lapset ja nuoret ja heidän perheensä ovat... monia kysymyksiä, joista pitäisi tietää enemmän. Luulisin, että on kyse myös lastensuojelun osaamisesta, ja toisaalta myös siinä, että ei haluta ottaa minkäänlaisia riskejä lapsen tilanteessa, ja saatetaan jopa ylireagoida. 

Esitettyä lakimuutosta tulee siis arvioida vielä uudelleen lausuntojen pohjalta. 

Toinen keskusteluja herättänyt muutosehdotus liittyy sosiaalityöntekijän sijaisena toimimiseen. Käytännön realiteetti on, ettei yksinkertaisesti sijaisuuksiin riitä sosiaalityön opiskelijoita. Opiskelijoiden määrä on pieni ja heidän päätyönsä on opiskella, eikä olla kokopäiväisesti ja pitkäaikaisesti työssä. 

Lakiehdotus toivottavasti vauhdittaa tavoitteen mukaisesti kuntien sosiaalityön tehtävärakenteiden ja kelpoisuuksien muuttamista. Lausuntojen pohjalta tämäkin ehdotus tulee arvioida uudestaan. Myös kelpoisuuslaki tulee muuttaa vastaamaan nykytodellisuutta, jossa sosiaalityön osaajiksi koulutetaan mm. ylempi AMk-tutkinnon suorittaneet.  

torstai 29. toukokuuta 2014

Lastensuojelulakiin on jälleen tulossa useita muutoksia: ne on leivottu sisään lausunnolla olevaan sosiaalihuoltolakiesitykseen

Sosiaalihuoltolaki-esitys on parhaillaan lausunnolla. Lakiesityksen sisään on leivottu yllätyksellisesti useita (18 pykälää) lastensuojelulain muutoksia. Muutosten taustalla on Kananojan työryhmän kesällä 2013 tekemät Toimiva lastensuojelu -raportin ehdotukset ja niihin saadut lausunnot.

KANNATTAA SIIS LUKEA sosiaalihuoltolaki-esitys (linkki lopussa).

Täsmensin joitakin kohtia keskusteltuani lainvalmistelija Lotta Hämeen-Anttilan kanssa pe 30.5.2014 aamulla puhelimessa. 

Kaksi keskeisintä muutosta siivoavat myös lastensuojelun asiakastilastoista pois ison joukon asiakkaita:

  • yksi ryhmä ovat ne asiakkaat, jotka ovat nyt lastensuojelun asiakkaina siksi, etteivät muutoin saisi lapsiperheille tarkoitettuja peruspalveluja. Nämä lapset ja perheet eivät siis ole alunperinkään olleet sellaisia, joilla olisi nimenomaan lastensuojelun tarvetta. He eivät vain ole muutoin saaneet esimerkiksi lapsiperheille tarkoitettua kotipalvelua, jota heidän olisi pitänyt saada sosiaalihuoltolain (v.1983) mukaan, tai varhaisen tuen perhetyötä. Nyt lastensuojelulaista siirretään pois sosiaalihuoltolain piiriin tällaiset lapsiperheiden ja lasten tarvitsemat peruspalvelut. Näitä on nyt lueteltu lastensuojelulain avohuollon tukitoimien listalla (36§), josta siis osa siirtyy sosiaalihuoltolakiin mm. tukihenkilö ja -perhe ja perhetyö. HUOM! toki näitä peruspalveluja voi saada myös lastensuojeluun asiakkaaksi edelleen jäävät lapset ja perheet. - Muutosesitys on oikeansuuntainen. Lapsiperheiden tulee saada tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti yleisinä peruspalveluina, eikä erityislain mukaan. Sosiaalihuoltolaissa mainitaan myös lomanviettopalvelut (SHL 28§) ja lapsen ja vanhemman tapaamispalvelut (SHL 27§).  
  • toinen lastensuojelun varsinaisista asiakastilastoista pois jäävä asiakasryhmä on lapset, joiden lastensuojelun tarvetta vasta selvitellään. Vuoden 1983 ls.laissahan heitä ei rekisteröity vielä asiakkaiksi ja nämä lastensuojelun työssä kokonaan näkymättömiksi jäänyt asiakasryhmä mm. oikeusturvasyistä haluttiin kirjata asiakkaaksi jo silloin kun lastensuojelun selvitystyö käynnistyi. Nyt siis tässä asiassa on tultu toisiin ajatuksiin, ja lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta jos lastensuojelutarpeen selvitys päätyy käynnistämään avohuollon lastensuojelun asiakkuuden. Muutos on 27 §:ssä. Johonkin varmasti jatkossa myös lastensuojelun selvitysvaiheen lapset tilastoidaan, mutta ei siis jatkossa enää varsinaiksi ls.asiakkaiksi.  - Muutos edellyttää toimintamallin muutosta, jossa selkiytetään työnjaot SH-lain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin ja LS-lain lastensuojelutarpeen arvioinnin kesken. Kannattaa lukea SH-lain 12 -14 §, jossa on lapsen ja perheen tuen tarpeista, joihin palveluja tulee saada jatkossa sosiaalihuoltolain mukaan. Muutos pakottaa kehittämään sosiaalihuoltolain mukaista lapsiperheiden varhaisen tuen palveluohjausta ja tuen järjestämistä, tämä on hyvä asia.   
Myös kiireellisten sijoituspäätösten perusteisiin tulee muutos: jatkossa se on mahdollinen vain kun huostaanoton edellytykset on olemassa ja lapsi tai nuori on välittömässä vaarassa. Sijoitusta ei enää voi tehdä, jos lapsi on muutoin kiireellisen sijoituksen tarpeessa. Tällä perusteella on tehty (iso?) osa kiireellisistä sijoituksista, mikä on saattanut madaltaa kiireelliseen sijoituspäätöksen tekemistä - ainakin niiden määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenenä (vasta 1.11.2013 alk.) olen pannut merkille, että usea valitus liittyy kiireellisen sijoituksen perusteisiin. - Muutosesitys on perusteltu asiakkaiden oikeusturvan näkökulmasta. Muutos edellyttää lastensuojelutyön toimintatapojen uudistamista. 

Kaikkiin muutosesityksiin (18 pykälää muuttuu) kannattaa tutustua, ja ottaa niihin kantaa. 

Otan esille tässä vielä yhden muutoskokonaisuuden, jotka liittyvät asiakkaan asioissa tehtäviin päätöksenteko-oikeuksiin ja eri työntekijäryhmien työnjakoihin. Uudistuksella halutaan vihdoin saada vauhtia sosiaalialan tehtävärakenteisiin ja tarkoituksenmukaisiin työnjakoihin!    

Sosiaalihuoltolain puolella siis jatkossa kuvataan se, miten lapsen ja perheen peruspalvelujen tarve selvitetään (SHL 42 § ja 52§, ja vastaavat pykälät lastensuojelulain puolella (LSL 26 ja 27 §). SHL:n esitys mahdollistaa tarkoituksenmukaisemmat työnjaot eri ammattiryhmien kesken. Sosiaalityöntekijän koulutuksen ohella sosionomi ja sosionomi (ylempi AMK) tutkinnot tuottavat käytännön asiakastyössä tarvittavan erinomaisen osaamisen mm. palvelutarpeen arviointiin. Lain tulee olla joustava, ja ottaa huomioon eri ammattilaisten toiminta asiakastyössä. Jatkossa oma työntekijänä voi toimia myös sosionomi-tutkinnon suorittaneet.

Tavoite on, että tehtävärakenteet muuttuvat niin, että esim. sosiaalityöntekijä tekisi laissa nimenomaan sosiaalityöntekijälle paalutettuja tehtäviä ja päätöksiä. Tehtävärakenteita näin kehittäen, raivataan tilaa eri tutkinnoilla ja osaamisella oleville. - Tämä on tietenkin kannatettava muutossuunta!

Tätä taustaa vasten ymmärrän Lotan (ja lakiesityksen) perustelut, jolla uuden LS-lain 13 § c. pykälän mukaan sosiaalityöntekijän sijaisuuteen voitaisiin jatkossa ottaa määräajaksi vain sosiaalityöntekijän opiskelija, jolla on suoritettuna aineopinnot ja harjoittelu.  Tämä esitys siis tarkoittaa sitä, että sijaisuuksiin ei voida jatkossa ottaa enää lainkaan yhtäkään valmistunutta sosionomia tai sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittanutta.

Tämä muutos mielestäni vaatii usean vuoden siirtymäajan, jotta tehtävärakenteet on saatu kehitettyä niin, että kaikilla sosiaalialan ammattilaisilla on tutkintoa ja osaamista vastaavat joustavat työtehtävät. Sillä muutoin taitaa tulla suuria rekrytointiongelmia lastensuojelun sosiaalityöhön. Paikoinhan sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivista jopa 40 % on kelpo-lain mukaan ns. epäpäteviä. Opiskelijaa koskeva pykälä on uusi: vastaava asia on ohjeistettu tähän asti STM:n anataman kelpo-lain oppaassa.

Mitähän kuntien lastensuojelun työstä vastaavat kuntatyönantajat tästä sanovat!

Tehtävärakenneuudistuksiin pitää siis kunnissa ryhtyä pikimmiten. 

Kelpo-lain päivittämisen yhteydessä pitää vihdoin saada myös sosionomi (ylempi AMK) tutkinto tuottamaan sosiaalityöntekijän kelpoisuus, onhan kyse samantasoisesta (7.taso) ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Tämä parantaisi sosiaalityöntekijän rekrytointiedellytyksiä sekä asiakkaan oikeusturvaa.

(Ylempi AMK-tutkinto: 6 vuotta opiskelua (AMK + YAMK), 300 opintopistettä kuten maistereillakin, lisäksi vaaditaan vähintään kolmen vuoden alan työkokemus, käytännössä heillä on tätä pidempi työkokemus ja jo AMK-tutkinnossa toteutunut 3-4 harjoittelujaksoa). .

Lastensuojelun osaamisen laatuongelmiin tarvitaan myös muita toimia! Osaamisen parantamiseksi tarvitaan lastensuojelun erikoistumiskoulutus sekä jatkuva täydennyskoulutus ja työnohjaus. Hyvää johtamista ja asiakaspalvelujakin tarvitaan.

Erinomaista SH-lakiesityksessä on se, että vihdoinkin myös sosiaalihuoltoon saadaan oma lainsäädäntö sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista ja dokumentaatiosta. Se sisältää säädökset mm. asiakaskohtaisesta monialaisesta yhteisestä suunnitelmasta (9-10§).
Tässä linkki asiakasasiakirjalaki-esitykseen. 

Tässä linkki sosiaalihuoltolaki-esitykseen ja sen sisällä on siis muutosesitykset lastensuojelulakiin.

Tässä linkki sosiaalihuoltolakiesityksen tiedotteeseen ja lausuntopyyntöön. 
Lausuntoaika päättyy 17.6.2014 -olkaa aktiivisia ja aloitteellisia, vaikka teiltä ei olisikaan pyydetty lausuntoa.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Lastensuojelun laatusuositus ja STM:n toimenpidesuunnitelma lastensuojelun kehittämiseksi

Lukijani ovat varmasti jo tutustuneet toukokuun alussa julkaistuihin lastensuojelun laatusuositukseen ja Toimiva lastensuojelu-työryhmän ehdotusten toimenpiteiden suunnitelmaan (ja siihen kytkeytyviin lastensuojelun tieto- ja tukimuskehittämishankkeisiin).

Tässä linkki STM:n sivuille, josta löytyy asiakirjat ja tiedote.

Olen muiden kiireiden johdosta vasta nyt lukenut asiakirjat kertaalleen.

Toimenpiteiden suunnitelmassa olevien käytännön toimien toteutus on pitkälti ohjattu THL:n työksi ja osin esimerkiksi parhaillaan lausunnolla olevassa sosiaalihuoltolaissa huomioon otettavaksi - siinä onkin monia lakimuutoksia tulossa lastensuojeluun. Toimenpiteet on myös vaiheistettu eri vuosille. Toimenpiteiden toteutuksen resurssit sekä STMssä että THLssä ovat kuitenkin hyvin pienet, puhumattakaan tehdyistä resurssiehdotuksista Valviran ja AVIen lastensuojelun valvonta- ja ohjaustehtäviin (ei ole saatu valtion budjettiin yhtään lisäresurssia).

Toki hyvällä tahdolla ja asenteilla saadaan myös työn laatuun vaikuttavia muutoksia aikaan. Samoin palvelujärjestelmää voidaan remontoida ja kehittää yhteistyömalleja ilman erityisiä lisäresursseja, tosin yhteinen kehittäminen vaatii työajan käyttöä, joka on pois asiakastyöstä (ja siksi tarvitaan jonkin verran lisäpanostuksia, että asiakastyö ei kärsi). Toiminnan muutoksilla voidaan saada hyvää laatua ilman kustannusten kasvuakin, kun palvelut on saatavilla oikea-aikaisesti ja tuolloin kunkin lapsen ja perheen tarpeiden mukaisella volyymillä ja tarjonnalla (intensiteetillä).

Heikkoja lenkkejä suosituksessa ja toimenpidesuunnitelmassa on, kuten henkiöstömitoutusta koskevien konkreettisten linjausten puuttuminen. Toimenpiteenä tarjotaan kehittämispilotteja, joissa tuotettaisiin tietoa millaisia asiakasmääriä erilaisissa tilanteissa tarvitaan ottaen huomioon mm. asiakkaiden erilaiset tarpeet, erilaisen henkilöstön osaaminen ja tehtävät ja käytettävissä olevat muut palvelut. Milloin ja millaisin resurssein tällainen pilotointi käynnistyisi, jää myöhempien päätösten varaan.

Erikoistumiskoulutus ja pakollinen täydennyskoulutus odottavat vielä toimenpiteitä. Laissa tulisi edellyttää lastensuojelutyöntekijöiltä alan erikoistumiskoulutusta, mutta sellainen koulutus pitää ensin toteuttaa. Suunnitelmia siitä aiotaan tehdä. Kelpoisuuslakia tulisi myös tarkistaa niin, että tarkoituksenmukainen osaaminen on kussakin tehtävässä. Tällöin tulee myös sosionomi (ylempi AMK) master-tason tutkinnon suorittaneiden sosiaalityön osaaminen tunnustaa. Myös työnantajia tulee valistaa rekrytoinneissa sekä tehtävärakenteiden kehittämisessä: kussakin tehtävässä asiakkaiden tarpeiden mukainen osaaminen.

Mitään mullistavaa uutta ei laatusuosituksessa ole (no, ainakaan ei minulle kun olen vuosien ajan ollut eri luonnoksia tekemässä). Suurin tehtävä onkin suositusten saaminen osaksi käytännön työtä ja lastensuojelun ja laajemminkin lapsiperhepalvelujen johtamista. Keskeinen vastuu tästä on lastensuojelusta vastaavilla kunnilla, tulevilla sote-alueilla. Näille tultaneen perustamaan lastensuojelun osaamisen ja tutkimisen keskukset. Lastensuojelun valvontajärjestelmän kehittäminen (erityisesti kunnissa) ja valvontatyön resurssit kautta linjan vaatisivat aikataulutettuja toimenpiteiä. Nyt ne puuttuvat.

Sosiaalihuoltolaki-esitys sisältää siis tukun lastensuojelulain muutosehdotuksia. Niitä tarkastelen vielä erikseen. Lausunto-aika päättyy 17.6.2014.

Lastensuojelun laatusuosituksen ja toimenpiteiden toteuttamiseen tulee nyt ryhtyä kaikilla tasoilla: työntekijät, työyhteistö/tiimit, kunnat ja valvojat. Myös koulutusorganisaatioilla on paljon tehtävää. Siis työhön!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Valviran lastensuojeluselvitys 12.5.2014: paljon asiakkaita ja epäpäteviä työntekijöitä

Valviran 12.5.2014 julkaistun selvityksen mukaan kaikista Suomen lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelun sosiaalityötä tekevistä sosiaalityöntekijöistä 68 %  täytti sosiaalityöntekijältä edellytettävät kelpoisuusehdot.  Kolmannes lastensuojelun tehtävissä toimivista oli siis epäpäteviä. 

Kuntien tilanne oli hyvin erilainen: viidenneksessä kunnista (22 %) alle puolet sosiaalityöntekijöistä täytti kelpoisuusehdot. Joissakin kunnissa (yleensä pienissä) ei ollut yhtään kelpo-lain mukaista sosiaalityöntekijää.

Sosiaalityöntekijän tehtäviä hoitavista vähän yli neljännes (28 %) oli sijaisia. Sijaisuuksia hoitaa usein sosionomi AMK-tutkinnon suorittanut. Selvityksessä ei ollut erikseen kysytty sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneiden määrää lastensuojelutyössä. Hehän eivät ole kelpo-lain mukaan päteviä sosiaalityöntekijän tehtäviin, vaikka heillä on master-tason ylempi korkeakoulututkinto, ja osaaminen sosiaalityöhön.  

Puolessa Suomen kunnista lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävissä toimivilla henkilöillä oli kohtuullisena pidettävä määrä asiakkaita, eli korkeintaan neljäkymmentä sosiaalityöntekijää kohden. Valviran selvityksessä mainittu kohtuullinen (40 asiakkaan) määrä on tosiasiassa liian suuri vaikuttavaan asiakastyöhön. Surullista asiassa on tietenkin se, että osalla sosiaalityöntekijöistä asiakasmäärät ovat huomattavasti tätä suurempia, jopa yli 100 asiakasta. Tämäkään tieto ei ole uusi: Kuntaliitossa tekemäni 2010 kyselyn mukaan tilanne oli samanlainen jo neljä vuotta sitten (ja jo tätäkin aiemmin lääninhallitusten ja myöhemmin AVI:en selvityksin).

Ratkaisuja sosiaalityöntekijäpulaan olen esittänyt useissa blogikirjoituksissani, niistä yksi olisi kelpoisuuden myöntäminen sosionomi (Ylempi AMK) tutkinnon suorittaneille. Jokunen heistä saattaisi haluta sijoittua nimenomaan lastensuojelun sosiaalityöhön (he sijoittuvat hyvin myös muihin tehtäviin). Toki monia muitakin isoja ja pieniä muutoksia lastensuojelutyössä tarvitaan. 

Ratkaisuja lastensuojelutarpeen vähentämiseen, ja tätä kautta asiakasmäärien vähenemiseen on myös ollut tarjolla. Käytännön muutostoimia tarvittaisiin nykyistä enemmän.  Kehitystyön suunta kunnissa ja yhteiskunnassa on ollut jo oikeansuuntaista!  

Sosiaalihuoltolaki-luonnoksen 2.5.2014 lausunnolle tulleessa versiossa ehdotetaan monia muutoksia myös lastensuojelulakiin. Näillä ehdotuksilla on myös lastensuojelun asiakkuuksia vähentäviä vaikutuksia. Myös lastensuojelun eri työntekijäryhmien tehtäviä asiakastyössä tarkistettaisiin. Näistä muutosehdotuksista kirjoitan vähän myöhemmin, kunhan olen lukenut SH-lakiluonnoksen huolellisemmin. 

Tässä kuitenkin jo linkki SH-lain 2.5.2014 ehdotukseen. 

Ja linkki Valviran uutiseen sekä  Valviran 12.5.2014 selvitykseen.

   

lauantai 10. toukokuuta 2014

Yhteistyöllä laatua ja lastensuojelutyön uudistamista

On ilahduttavaa, että lastensuojelussa toimivat palveluntuottajat ovat järjestäytyneet yhteistyöhön. Kun palveluntuottaja on pieni toimija, niin yhteistyöverkostona pystytään paremmin varmistamaan lastensuojelutyön laatu, henkilöstön  ajantasainen osaaminen ja toiminnan uudistaminen. Myös palvelujen markkinointi ja yhteiskunnallinen viestintä toteutuu yhteistyössä. Rohkenen esitellä näistä muutaman.

Yleishyödyllisten yhteisöjen omistamat palvelutuottajat ovat perustaneet Reilu Palvelu ry:n, joka hyväksyy jäsenekseen yhteisön, joka täyttää yhdessä muokatut palvelutoiminnan laatukriteerit ja sitoutuu niiden mukaan toimimaan. Reilu Palvelu ry:n tarkoituksena on edistää ja kehittää sosiaali- ja terveysalan järjestöjen ja niiden omistamien yritysten vastuullisen palvelutoiminnan edellytyksiä ja toimintakulttuuria sekä parantaa palveluiden laatua. Yhdistyksen tavoite on rakentaa Reilu palvelu -merkki sertifikaatiksi palvelun laadusta ja vastuullisesta liiketoiminnasta. Merkin käyttöoikeus voidaan myöntää kriteerit täyttäville, palveluita tuottaville järjestöille tai järjestöjen omistamille palveluyrityksille. 

Tutustu Reilu palvelu ry:n toimintaan tästä.  

Pienet suomalaisomistuksesssa olevat erityisosaaja-yhteisöt/yritykset ovat perustaneet MilaPro yhteenliittymän. Siinä toimivissa yrityksissä on reilut 350 työntekijää. Monet pienyrityksistä on yritysten avainhenkilöiden omistuksessa. Yhteenliittymän päämääränä on: ...koota parhaat suomalaiset kasvatus- ja hoitoalan erityisosaajat yhteiseen innovatiiviseden organisaatioon. Tällä tavoin pystymme kehittämään mahdollisimman toimivia ja vaikuttavia keinoja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä auttamiseksi.

Tutustu MilaPron toimintaan tästä. 

Merikratos on muutaman sosiaalialan suomalaisen yrityksen yhteenliittymä, ja toimii koko Suomen alueella tarjoten erityisesti avohuollisia lähiasiakastyön palveluja, koulutusta, työnohjausta ja monenlaisia asiantuntitijapalveluja. Yritys on nyt 15 vuotta vanha, ja työllistää noin 150 työntekijää.

Tutustu Merikratoksen toimintaan tästä. 

Suomessa toimii lukuisia satavuotiaita lastensuojelualan yhdistyksiä, joita ilman lastensuojelu: lapset, nuoret ja perheet olisi pulassa. Yhdistykset tuottavat lastensuojelun asiakastyön palveluja ja monenlaista vapaaehtoistoimintaa sekä asiantuntipalveluja. Toimin itsekin parhaillaan mm. Pesäpuu ry:n hallituksessa. Ja viimeksi olemme heidän kanssa tuottaneet TV:ssä esitetyt Mun perhe-dokumenttielokuvat. Saimme elokuvan laatupalkinnon viime vuonna ensiesityksen saaneesta vammaisen lapsen perheen dokumentista. Kannattaa tutustua - Mun perhe -sivustolta löytyy linkit myös asiantuntijahaastatteluihin ja perheiden vanhempien haastatteluihin.

Nostan tässä esille kuitenkin nyt vain yhden yhteisön, jonka viimeisessä lehdessä on myös minun henkilökuva-esittelyni. Tekstistä käy ilmi oma lastensuojelun missioni ja keskeisimmät kehittämisen tarpeet.

Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto Kasper muutti perustehtäväänsä joitakin vuosia sitten, ja nykyisin on vahvasti kehittämässä perheiden tukea ja neuvontaa. Tässä äsken ilmestyneessä jäsenlehdessä esitellään  monin artikkelein Kasperin Voikukkia-hankkeen työtä. Voikukkia on erittäin tärkeä hanke kaikille lastensuojelun asiakkaana oleville vanhemmille (ja heidän lapsilleen). Itse toivon, että Voikukkia laajentaisi toimintaansa myös lastensuojelun avohuollon asiakkaiden vanhemmuuden teemoihin ja vanhempain ryhmien ja verkostojen synnyttämiseen. Hieno hanke!

Tutustu Kasperin viimeisimpään jäsenlehteen tästä. 


keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kunnallinen lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikka uusissa sote-rakenteissa

Sote-laki tulee muuttamaan kuntien roolia ja vastuuta myös lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvointityössä. Jatkossa kunta toimii sote-palvelujen tuottajana siten kuin sote-alueen järjestäjäkuntayhtymä sopii kunnan kanssa. Ja saattaapa olla, että sote-järjestäjätaho ei ehkäpä tee tuottajasopimuksia ihan jokaisen alueen palveluntuottaja-organisaation kanssa erikseen, vaan sopimus syntyy kuntien muodostaman yhteisen sote-palvelujen tuottajaorganisaation kanssa. Näin ainakin silloin kun kunnan väestömäärä on pieni. Tarvitaan laajemmat hartiat vastata myös sote-palvelujen tuottamisesta käytännössä.  

Palveluntuottaja-sopimukseen tullee sisältymään sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset ko. kunnan tai kuntien yhteisen sote-tuottajaväestöalueen toiminnasta: miten ehkäisevä sosiaali- ja terveydenhuolto toteutetaan ja millaisia palveluja ja palveluyksikköjä alueella toimii. Sote-tehtäviä ja palveluja lasten, nuorten ja perheiden osalta ovat mm. äitiys- ja lastenneuvola, perheneuvolat, kouluterveydenhuolto, lastensuojelu, lapsiperheiden perhetyö ja kotipalvelu.

Kunnan tai kuntien yhteisen sote-tuottajaorganisaation toimintaa ohjaamaan perustettaneen päätöksentekoelimeksi sote-tuottaja -lautakunta ja mahdollisesti sen alaisuuteen yksilöasioita käsittelevä viranomaisjaosto.
Päätöksentekoelimen tehtävänä on laatia mm.
·         kunnan tai kuntien yhteisen väestöalueen hyvinvointisuunnitelma ja -kertomus esitettäväksi sote-alueelle (ja tiedoksi kunkin kunnan valtuustoille),
·         vastata myös muista eri lakien edellyttämistä suunnitelmista, esim. lastensuojelulain mukainen suunnitelma,
·         ohjata ja kehittää palveluntuotantoa siten kuin sote-järjestäjäalueen kanssa on sovittu,
·         tuottaa tietoa väestönsä hyvinvoinnin tilasta, tarpeista ja palvelujen toimviuudesta,
·         vastata henkilöstöstä sekä
·         asiakasta koskevista yksilöpäätöksistä.

Keskeinen tehtävä on huolehtia yhteistyöstä ja toimintamalleista niiden toimintojen kanssa, joista jatkossakin vastaavat kunnat. Kunnan tehtäväksihän jää edelleen varhaiskasvatus, päivähoito, peruskoulu, nuorisotyö, liikunta, vapaa-ajan ja kulttuurin toiminta. Käytännön yhteistyö myös järjestöjen, seurakuntien, muiden yhteisöjen ja yritysten kanssa on järjestettävä.

Jatkossa kunnat voivat toki organisoida toimintansa myös ns. elämänkaarimallin mukaan, jossa esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden palveluista, mukaan lukien sote-palvelujen tuottaminen, vastaakin lasten ja nuorten hyvinvointilautakunnat. Näin tämän väestöryhmän palveluja voidaan edelleen johtaa ja kehittää kokonaisuutena.

Lastensuojelun näkökulmasta uusi sote-laki tulee antamaan edellytykset lastensuojelutyön laadun kehittämiseksi ja osaavan henkilöstön saamiseksi. Lastensuojelun palvelut ja tuki on jatkossakin lähipalvelua lapselle ja perheelle.