lauantai 20. huhtikuuta 2013

VM:n selvitys: Varhaiskasvatus ja koulunkäynnin tuki ehkäisee lasten ongelmia


Professorit Jorma Sipilä ja Eva Österbacka arvioivat, että varhaiskasvatus ja lasten kouluvalmiuksien tukeminen, ovat parhaimpia keinoja edistää lapsen ja nuoren hyvinvointia ja ehkäistä ongelmien syntymistä. Oikeilla ja oikea-aikaisilla palveluilla ja tukitoimilla edistetään lasten ja nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia hyvään elämään. 

Varhaiskasvatus on erityisesti huono-osaisten perheiden osalta hyvin kustannusvaikuttavaa perhepolitiikkaa. Tutkijat toteavat, että investointi varhaiskasvatukseen ei ainoastaan tasoita lasten välisiä eroja mahdollisuuksissa, vaan myös varhaiskasvatuksen tuotto arvioidaan korkeaksi. Parhaillaan Suomessa keskustellaan päivähoito-oikeuden rajaamista sellaisilta lapsilta, joiden vanhempi on syystä tai toisesta kotona. Näin ei kannattaisi menetellä, sillä korkealaatuinen päivähoitomme on yksi lasten hyvinvoinnin kulmakivi.
Myös kotihoidon piirissä oleville lapsille kannattaa järjestää mahdollisuus hyvin toteutettuun varhaiskasvatukseen ja vertaisryhmään osallistumiseen. Sipilä ja Österbacka muistuttavat, että lapsen kotihoito voi olla sekä hyvää että myös huonoa. Ja kun lasten kotiolot ovat huonot, lapselle on erityisen tärkeää päästä päivähoitoon, ja myös kokopäiväisesti vaikka vanhempi olisi kotona. Toki näiden lasten perheet tarvitsevat myös muuta tukea ja tukea vanhemmuuteen. Päivähoito ei voi olla ainut tukikeino, mutta lapselle se on tärkeä. Kun lapsi on vain kotihoidossa, voi olla ettei lapsen ja perheen huono tilanne tule kenenkään tietoon.      

Kouluyhteisö on lasten kasvun ja kehittymisen kannalta myös erityisen merkityksellinen. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, millaisiin elämänkulkuihin - ja kustannuksiin - päädytään, mikäli lapsi on jäänyt ilman riittävää tukea koulunkäyntiin. Heikoista kasvuoloista koulua käyvien lasten tuki on erityisen tärkeää. Nykykouluissa työskentelee terveydenhoitajia, kuraattoreita ja psykologeja. Useissa kunnissa on saatu erinomaisia tuloksia kouluissa toimivista merkkareista, jotka ovat mielenterveyden ja tunnetaitojen ammattilaisia. He työskentelevät koko kouluyhteisön hyväksi. Monen lapsen ongelmien taustalla löytyy tunne-elämän vaikeuksia.   

Tutkijat pohtivat selvityksessään sitä, millaisia lapsia, nuoria ja perheitä tukevia palveluita voidaan pitää sosiaalisina investointeja. Niihin panostamalla ehkäistään lasten, nuorten ja perheiden ongelmia. Näin voidaan välttää suurempia kustannuksia korjaavista toimenpiteistä, kuten lastensuojelusta, lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista ja erityisopetuksesta. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet monista syistä johtuen, mutta myös siksi että lapsen ja perheen arjessa ei ole saatavilla oikea-aikaista ja oikeanlaista tukea peruspalveluissa. Lapset joutuvat hakeutumaan lastensuojelun asiakkaiksi saadakseen tukipalveluja. Tämä ei ole kustannusvaikuttavaa politiikkaa.

Viime viikolla (8.4.2013) jätetty selvitys tehtiin valtionvarainministeri Urpilaisen (SDP) toimeksiannosta. Satsaukset varhaislapsuuteen ja koulunkäyntiin on julkisen talouden kestävyyden kannalta kannattavaa myös kansainvälisen tutkimuksen mukaan. Tutkijat peräänkuuluttavat politiikkaa, joka perustuu nykyistä parempaan tietoon eri palvelujen vaikuttavuudesta lasten ja nuorten sekä perheiden elämään. Tällaista tietoa tarvitaan myös kuntien päätöksenteossa. Hyvin perustellun politiikan tueksi tarvittaisiin kansallinen tutkimusohjelma, jossa tuotetaan tietoa myös toiminnan kustannusvaikuttavuudesta.
Sipilän ja Österbackan selvityksessä pohditaan erityisesti sitä, miksi lastensuojelun tarve on lisääntynyt. Lastensuojelusta ei ole saatavilla tutkimus- ja tilastotietoa, eikä nykyisen tiedon perusteella voida syistä tehdä muuta kuin yleisiä päätelmiä. Siksi he nostavatkin vahvasti esille tarpeen saada lisää erilaista ja monesta näkökulmasta tuotettua tietoa sekä tutkimusta. Tiedon puute pitää korjata, sanovat tutkijat.
Tässä linkki valtionvarainministeriön tiedotteeseen ja

Sipilän ja Österbackan selvitykseen
 

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Lasten suojelun dynaamiset vaikutukset


Hallituksen kehysriihessä yritys- ja sijoittajaveropolitiikan vaikutusten syntymistä arvioitiin kahdella tavalla: ensiksi laskemalla euromääräisiä vaikutuksia. Tällaisessa laskennassa hyödynnetään mm. tietoa vastaavantyyppisten muutosten vaikutuksista muissa maissa sekä arvioidaan reaalisesti syntyviä vaikutuksia muuhun toimintaan. Toiseksi hallitus arvioi syntyvän lähes yhtä suuren eurosumman dynaamisina vaikutuksina. Kyse on vajaa miljardin veron alennuksista, samaan aikaan kun esimerkiksi hyvinvointipalveluista vastaavien kuntien valtionosuuksia leikataan monella sadalla miljoonalla.

Hallitus siis oletti, että yritysten ja sijoittajien käyttäytyminen muuttuu ja käytösmuutosten vaikutuksena lisätään investointeja ja synnytetään lisää työpaikkoja. Syntyykö tämänkaltaista käyttäytymisen muutosta, on nyt tosi mielenkiintoista seurata. Ja ellei synny, niin vaikutukset taitavat vain vakavaraistaa yrityksiä ja jo ennestäänkin vauraita sijoittajia, sillä piensijoittajia ja suursijoittajia kohdellaan nyt ja jatkossakin epätasa-arvoisesti.

Samanlaista dynaamisten vaikutusten perustelua voisi jatkossa hyödyntää myös lasten suojelua koskevassa päätöksenteossa.

Tällä hetkellä lapsiperheiden tukipalveluihin ja lastensuojeluun kunnat käyttävät vuodessa noin yhden miljardin. Tiedämme, että jokaisen ylisukupolvisesti syrjäytyneen lapsen elämänkaari aiheuttaa reilun miljoonan suuruiset kustannukset. Tiedämme myös, että syrjäytymisen kierteessä Suomessa on joka vuosi vähintään 15 000 lasta. Arviot vaihtelevat 15 000-60 000 henkilön välillä: pelkästään sijoitettuja lapsia ja nuoriahan on lastensuojelussa noin 17 000, ja avohuollossa noin 80 000 lasta - tosin kaikki heistä eivät tietenkään ole syrjäytyneitä. Joka tapauksessa jo näistä luvuista voi päätellä, että 15 000 syrjäytyneeksi laskettavan lapsen/nuoren määrä ei ole liioiteltu.

Reaalilaskelman mukaan nämä 15 000 syrjäytynyttä lasta/nuorta aiheuttaa 15 miljardin suuruiset kokonaiskustannukset. Voisimmeko ajatella, että ehkäisevään lapsiperhetyöhön ja lastensuojeluun käytettäisiin edes yksi miljardi lisää rahaa, niin voisimme saada dynaamisina vaikutuksina suoranaista säästöä yhteiskunnan kassaan - veikkaan, että summa on satoja miljoonia ellei miljardeja.  

Tällä yhden miljardin lisärahalla voisimme pienentää päiväkotien ja koulujen lapsiryhmiä, panna kuntoon oppilas- ja lapsihuollon työn, tukea Ice Hearts ja vastaavatyyppistä ehkäisevää toimintaa lapsille ja perheille, tehostaa lastensuojelun avohuoltoa ja perhetyötä. Nämä toimet aikaansaavat sen, että yhä harvempi lapsi tai nuori on tarpeen sijoittaa omien vanhempiensa hoidosta pois. Ja tämän reaalivaikutuksena syntyy vuosittain arvioisin, että ainakin noin 400 miljoonan euron säästöt lastensuojelun sijaishuollon kustannuksiin - jokunen lapsi ja nuori varmasti jatkossakin tarvitsee sijaishuoltoa, mutta näiden lasten määrä vähenee ainakin puoleen nykyisestä.

Näihin laskelmiin minä voin uskoa. Sen sijaan en usko hallituksen arvioon yritysten ja sijoittajien käyttäytymisen seurauksena syntyviin dynaamisiin vaikutuksiin.

Vaikutusten arvioinnissa kannattaa lasten suojelussakin ottaa käyttöön dynaamisten vaikutusten arviointimittari.