lauantai 27. maaliskuuta 2010

Lapsen edun turvaaminen

Lapsiasiavaltuutetun työtä edistävä lapsiasianeuvottelukunta otti kantaa 11.3.2010 kokouksessaan kahteen lastensuojelua koskevaan asiaan: toinen koski yksin maahan tulleiden turvapaikkaa hakevien lasten edun arviointia ja toinen adoptiomahdollisuuksien selvittämistä lapsen huostaanoton sijasta. Aloitteet oli valmistellut neuvottelukunnan lastensuojelujaosto, jonka puheenjohtajana toimin.

Lastensuojelun asiantuntemus on välttämätön turvapaikkaprosessissa

Lapsiasianeuvottelukunta korostaa eri ministeriöille tehdyssä aloitteessa, että yksin maahan tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita pitää kohdella ensisijaisesti lapsina. Heillä on samat lapsen oikeudet erityiseen suojeluun kuin Suomessa asuvillakin lapsilla ja heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti muiden ilman vanhempien turvaa olevien lasten kanssa. Siksi lastensuojelun asiantuntemusta turvapaikka-asioiden hoidossa pitää vahvistaa. Vähemmistövaltuutetun toimiston laatima tuore Annika Parsonsin selvitys osoittaa, että ulkomaalaislain periaatteista huolimatta lapsen etu ei toteudu turvapaikkaprosessissa ja palveluissa. Neuvottelukunta katsoo, että lastensuojelulain sisältämä lapsen edun (4§) määritelmä tulee ottaa ohjenuoraksi myös ulkomaalaislain mukaisessa toiminnassa ja lapsen etu tulee myös todellisuudessa arvioida.

Lastensuojeluviranomaisten rooli ja tehtävät turvapaikanhakijalasten palveluissa näyttävät olevan epäselviä sekä maahanmuuttopäätöksiä valmisteleville valtion viranomaisille että kunnan viranomaisille. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan viranomaisten toiminnassa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Lastensuojeluviranomaisten rooli sekä tarvittavat yhteistoimintamallit valtion ja kuntien kesken tuleekin pikaisesti selkeyttää samalla kun muutoksia turvapaikan hakijoiden vastaanottoa ja kotouttamista koskevaan lainsäädäntöön parhaillaan valmistellaan. Lapsen etu tulee aina olla päätösten perustana.

Pikaista selvittämistä kaipaa myös se, olisiko Suomessakin perusteltua siirtyä Ruotsin tai Norjan tapaiseen toimintamalliin ja lainsäädäntöön lasten aseman turvaamisessa. Ruotsin mallissa lasten vastaanotto on eritytetty aikuisten vastaanotosta ja Norjan mallissa alle 15-vuotiaiden maahan tulleiden lasten vastaanotosta vastaa kokonaisuudessaan lastensuojelu.

Myös yksin Suomeen tulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden ja pakolaislasten osalta tulee arvioida adoption mahdollisuus esimerkiksi tilanteissa, joissa perheen yhdistämismahdollisuutta ei ole.

Yksin Suomeen tulleita lapsia tuli viime vuonna reilu 500 lasta. Kyse on siis hyvin pieni lasten määrä, jotka ovat tulleet yleensä erittäin haavoittavista oloista. Nämä lapset tarvitsevat huolenpitoa ja tukitoimia, ja Suomella on varaa arvioida näiden lasten tilanne asiantuntevasti.

Lue tuore selvitys asiasta: Annika Parsons 2010. Lapsen edun toteutuminen turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä. Vähemmistövaltuutetun toimiston julkaisuja 6-2010.
Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.


Lapsella on oikeus pysyviin kiintymyssuhteisiin: avoin adoptio lastensuojelussa

Lapsiasianeuvottelukunta esittää kotimaisten adoptioiden nykyistä laajempaa käyttöä lasten pysyvien kiintymyssuhteiden turvaamiseksi. Lakiin tulisi kirjata ns. avoin adoptio, joka mahdollistaisi lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilymisen että yhteyden biologisiin vanhempiin. Neuvottelukunta esittää, että valmisteilla olevassa uudessa adoptiolaissa säädettäisiin ns. avoimesta adoptiosta, jossa sijaishuollossa olevan lapsen siteet biologiseen sukuun säilytetään. Avoin adoptio on viime vuosina yleistynyt joissakin maissa, mutta Suomessa sitä käytetään harvoin eikä siitä myöskään tiedetä riittävästi sosiaalityössä. Lastensuojelun osaamista olisikin vahvistettava, jotta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä pystyisi arvioimaan, milloin adoptio on lapsen edun mukaista, ja osaisi tarvittaessa saattaa prosessin vireille.

Kotimaisia adoptioita on vuodessa noin 50 lapsen osalta. Huostaanotettuna on vuosittain noin 10 000 lasta. Osa näistä lapsista on aikuisikään asti lastensuojelun huostassa kun paluumahdollisuutta biologisten vanhempien hoitoon ei ole. Lastensuojelun tehtävä olisi turvata näille lapsille pysyvät ja vakiintuneet kasvuolot, ja keinona tässä tulisi olla huollon siirto ja adoptio, ja vasta viimesijainena keinona lapsen huostassapito aikuisikään asti. Tämä on ollut lastensuojelulain johtoajatus jo v.1983 lakia laadittaessa.

Avoimessa adoptiossa mahdollistetaan lapselle sekä tärkeiden pysyvien ihmissuhteiden säilyminen että yhteyden säilyminen biologisiin vanhempiin. Tämä vahvistaisi etenkin pitkään sijaishuollossa olleiden huostaanotettujen lasten edun toteutumista, mutta myös hieman vanhempina adoptoitujen lasten, joilla on vielä elävät yhteydet juuriinsa.

Ns. itsenäiset adoptiot ulkomailta
Lapsiasianeuvottelukunta on kiinnittänyt huomiota myös ulkomailla toteutettuihin ns. itsenäisiin adoptioihin, joihin ei ole haettu Suomessa palveluja eikä adoptiolautakunnan lupaa . Tätä mahdollisuutta tulisi uudessa laissa rajoittaa, koska lapsen etua voidaan näissä tapauksissa arvioida vasta jälkikäteen. Myös adoptioprosessia on vaikeampi valvoa ja selvittää, onko lapsi lapsikaupan uhri.

Pelastakaa Lapset ry:n Kohtaaminen-hanke parantaa lastensuojelun valmiuksia adoptiomahdollisuuksien arvioimisessa. Nelivuotisen hankkeen (2010-2013) tarkoituksena on kehittää ja laajentaa kotimaista adoptiotyötä avoimen adoption suuntaan. Päämääränä on selvittää, mitä avoimella adoptiolla tarkoitetaan, miten sitä voisi toteuttaa ja minkälaisen mahdollisuuden se voisi tuoda lastensuojelun perhehoitoon ja sijaishuoltoon laajemminkin. RAY:n tuella käynnistetyssä hankkeessa kehitetään lapsen syntymävanhempien kanssa tehtävää sosiaalityötä, kuullaan aikuisia adoptoituja ja koulutetaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä adoptio-osaamisessa.

Hienoa, että tällainen hanke on käynnistynyt ja sosiaalityön osaamista kehitetään.

Pelastakaa lapset ry:n artikkeli ”Adoptio antaisi lapselle pysyvän kodin” julkaistiin Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla 26.3.2010. Artikkelin kannanotot ovat samansisältöisiä lapsiasianeuvottelukunnan kannanototon kanssa.

Linkki lapsiasianeuvottelukunnan kannanottoon.
Linkki Pelastakaa Lapset ry:n hankkeeseen.
Linkki HS vieraskynä-artikkeli 26.3.2010.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Lastensuojeluviranomaisen toiminta kiireellisissä sijoituksissa

Kirjoitin pyynnöstä 16.3.2010 Turun Sanomille siitä, miten laki ohjaa lastensuojelun käytännön työtä lapsen tarvitessa kiireellistä sijoitusta. Turussa oli jo useita päiviä käyty keskustelua kaksoiskansalaisuuden omaavan lapsen sijoituksesta ilman, että lukijoille oli selvennetty kiireellisen sijoituksen perusteita. Julkaisen artikkelini blogissani nyt.
*********

Suomalaista lastensuojelutyötä ohjaa vahvasti lainsäädäntö. Lastensuojeluviranomaisten tulee noudattaa työssään monia lakeja, kuten asiakkaan oikeuksista annettua lakia (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista L 812/2000), hyvään hallintoa ja oikeusturvaa hallintoasioissa koskevaa lakia (Hallintolaki 6.6.2003/434) sekä yhdenvertaisuutta edistävää ja syrjinnän kieltävää lakia, jonka mukaan viranomaistoiminnassa ei saa syrjiä ketään esimerkiksi etnisen, kansallisen alkuperän tai kansalaisuuden vuoksi (Yhdenvertaisuuslaki 20.1.2004/21). Lastensuojeluviranomaisten tulee kaikessa käytännön asiakastyössään noudattaa suomalaisen oikeusvaltion lakeja ja toimintaperiaatteita.

Lastensuojelulain (L417/2007) mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista (2§). Lastensuojelun erityinen tehtävä on varmistaa lapsen kehitys ja terveys silloin, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen kehitystä ja terveyttä (34§) tai jos
puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa
lapsen terveyttä tai kehitystä (40§). Lapsen ja perheen tilanne on arvioitava huolella. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (4§).

Lapsen kiireelliseen sijoitukseen (38§) voidaan joutua turvautumaan, jos lapsi on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksessä arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Lapsen kiireellisen sijoituksen tarve on oltava selvä. Useimmiten kiireellisessä sijoituksessa syynä on lapsen kaltoinkohtelu, hoidon laiminlyönti, heitteillejättö, pahoinpitely tai vastaava vakava syy. Syynä voi olla myös vanhemman vakava äkillinen onnettomuus tai sairaus. Lapsi tai nuori voi myös omalla käyttäytymisellään vaarantaa oman terveytensä ja kehityksensä. Näissä tilanteissa on kyse esimerkiksi itsetuhoisuuudesta tai vakavasta päihteiden käytöstä. Kiireellinen sijoitus on vakava puuttuminen ihmisten elämään sekä yksityisyyteen ja näin ollen siitä säädetään lastensuojelulaissa tarkoin.

Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta tekee ns. kelpoisuuslain mukaan ammatillisesti pätevä sosiaalityöntekijä. Ennen päätöstä on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys tilanteesta. Tämän tarkoituksena on päästä selville esimerkiksi siitä, miten lapsen hoito voidaan väliaikaisesti järjestää muulla tavoin tai mihin lapsi tulisi sijoittaa. Kiireellistä sijoitusta koskeva päätös on aina perusteltava. Perusteluista on ilmettävä se, mitkä ovat ne välttämättömät syyt tai se välitön vaaratilanne, joka edellyttää päätöksen tekemistä. Kiireellinen sijoitus on oikeusvaikutuksiltaan verrattavissa huostaanottoon, joten edellytykset kiireelliselle sijoituspäätökselle ovat tiukat. Puuttuminen ihmisen yksityiselämän suojaan edellyttää huolellista arviointia.

Kiireellisen sijoituksen aikana lastensuojeluviranomaisilla on oikeus päättää lapsen asioista toimenpiteen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Yleensä tämä merkitsee päätöstä lapsen olinpaikasta, hoidosta, välttämättömästä terveydenhuollosta ja lapsen yhteydenpidosta. Mikäli kiireellisen sijoituksen aikana joudutaan rajoittamaan yhteydenpitoa, siitä on tehtävä perusteltu erillinen päätös. Lastensuojeluviranomaisella on viime kädessä kokonaisvaltainen vastuu lapsen hoidon ja huollon järjestämisestä. Kiireellisen sijoituksen aikana on lapsen asioista neuvoteltava huoltajien ja vanhempien kanssa sekä pyrittävä muutoinkin hyvään yhteistoimintaan päätettäessä lapsen asioista.

Kiireellisen sijoituksen enimmäiskestoaika on sosiaalityöntekijän päätöksellä 30 päivää. Huoltajan ja 12 vuotta täyttäneen lapsen suostuessa kiireellisen sijoituksen jatkamiseen ja huostaanottopäätöksen valmistelemiseen, on määräaika 60 päivää (1.3.2010 muuttunut määräaika). Tänä aikana on tehtävä jokin seuraavista toimenpiteistä: päätös kiireellisen sijoituksen lakkaamisesta, päätös huostaanotosta, päätös kiireellisen sijoituksen määräajan jatkamisesta tai hakemus huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Kiireellinen sijoitus päättyy kun peruste kiireelliselle sijoittamiselle lakkaa, ja sosiaalityöntekijä arvioi, että lapsi voi palata turvallisesti kotiin.

Vuoden 2008 aikana huostaanotettuina tai kiireellisesti sijoitettuina oli kaikkiaan 11 804 lasta, mikä on 1,3% alle 18-vuotiaiden lasten määrästä. Sijoitetuista lapsista kiireellisesti sijoitettiin 2 410 lasta. Suostumukseen perustuva huostaanotto koski 7 966 lasta ja tahdonvastainen huostaanotto 2 171 lasta. Lastensuojelutilastossa sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisiin sijoituksiin että huostassa olleiden määrään, mikäli lapsi kiireellisen sijoituksen jälkeen päätetään huostaanottaa. (Lastensuojelu 2008. Suomen virallinen tilasto. www.thl.fi)

Lastensuojelutyötä ohjaa ja tukee kaikille avoin nettikäsikirja. www.lastensuojelunkasikirja.fi. Käsikirjassa kuvataan myös miten kiireellinen sijoitus valmistellaan.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kustannusvaikuttavaa lastensuojelutarpeen selvitystyötä

Kuopion saama uhkasakko herättää keskustelua. Tänään sunnuntaina Helsingin Sanomat (Kotimaa, Minna Pölkki) selvitti, että lastensuojelutarpeen selvittämisajat ja lastensuojeluilmoitusten tutkinta-ajat venyvät myös muissa kunnissa, kuten Helsingissä, Espoossa, Keravalla, Tuusulassa, Lohjalla. Aluehallintovirastot tulevat STM:n hallitussihteeri Lotta Silvennoisen mukaan selvittämään lähiaikoina alueidensa kaikkien kuntien tilanteen. Henkilöstön alimitoituksesta on vihdoin päästävä eroon (ks. aiemmat blogikirjoitukseni).

Lastensuojelutyötä voitaisiin myös organisoida uudella tavalla, esimerkiksi lastensuojelutarpeen selvitys-tiimi voisi kyetä tukemaan jo selvitysvaiheessa perheitä niin, että lastensuojelun asiakkuus päättyy tehtyyn selvitykseen. Ja mikäli lapsi ja perhe tarvitsisi edelleen tukea (mutta ei siis lastensuojelun erityispalvelua), tulisi tuki järjestyä peruspalveluissa lapsen arkiyhteisössä.

Tiimin tulisi olla moniammatillinen. Lastensuojelutarpeen selvitystyössä sosiaalityöntekijän työparina voisi olla sellainen työntekijä, joka on lapsen tai nuoren elämässä jo muutoinkin mukana. Tämä vaatii yhteistyömallien kehittämistä esimerkiksi koulujen, nuorisotoimen, neuvolan, päivähoidon, perheneuvolan yms. lapsialan henkilöstön kanssa. Tiimin erityisosaaminen karttuu niin, että pystytään paremmin arvioimaan missä tilanteessa tarvitaan ns. pitkän kaavan mukainen selvitysvaiheen työskentely ja missä tilanteessa voidaan selvityspäätös tehdä ns.lyhyen kaavan mukaan – tällainen arviointiosaaminen tehostaa lastensuojelutyötä ja vähentää kustannuksia.

Tiimin vaikuttavuus/tulosmittarina voisi olla 1) mahdollisimman monen selvitysasiakkaan asiakkuuden päättyminen selvitykseen sekä 2) asiakkaan antama arvio siitä, että hän kokee saaneensa riittävän tuen eikä enää tarvitse lastensuojelun tukitoimia. Tällaisen selvitystiimin työ olisi kustannusvaikuttavaa.

Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja Merikallio kirjoitti aiheesta Savon Sanomissa. Lue artikkeli tästä linkistä.