lauantai 26. maaliskuuta 2011

Mihin käyttäisimme 48 miljardia euroa?

Tilastokeskuksen laatima raportti kertoo, että ns. syrjäytyneiden nuorten määrä on noin 48 000 nuorta eikä tässä luvussa ole tapahtunut muutosta parempaan. Raportin mukaan syrjäytymisellä tarkoitetaan nuoria, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle. Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle.

Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.

Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.

Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kotihoitoa myös lasten ja nuorten psykiatriassa

Näin maallikkona tuntuu loogiselta se, että lapsen ja nuoren psyykkinen hoito toteutetaan hänen kasvuympäristössään. Psyykkinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden lapsen ja nuoren lähellä toimivien ihmisten kanssa eli suhteessa toisiin ihmisiin. Tuntuisi siis nurinkuriselta hoitaa vain lasta tai nuorta siirtämällä hänet pois niistä arkisista vuorovaikutussuhteista, joissa lapsi ja nuori oirehtii hoitoa vaativalla tavalla. On siis ihan järkeenkäypää, että lapsen ja nuoren psyykkeen hoito olisi sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin saadaan muutettua / korjattua lapsen lähiyhteisön vuorovaikutustilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Onhan toisaalta ihan tervettä se, että lapsi nimenomaan oirehtii silloin kun asiat eivät ole hyvin päivähoidossa, kouluyhteisössä, kaverisuhteissa tai kodissa.


TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).


Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).


Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.


Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).

Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Välineitä vanhemmuuden työkalupakkiin

Vanhemmat tarvitsevat lisää työkaluja omaan lapsenkasvatus-pakkiinsa, kuvataan Nuorten ystävät ry:n julkaisemassa lehden tämän vuoden ykkösnumerossa. Järjestö käynnistää Vanhempien Akatemia -hankkeen Oulun seudulla. Sen tavoitteena on luoda pysyvä verkostopohjainen malli lasten ja nuorten vanhempien tiedolliseksi tukemiseksi. Jokaisella vanhemmalla on käytössään vanhemmuuden työkalupakki. Vanhempien Akatemia jakaa tietoa, tutkimustuloksia ja kasvatuksen käytäntöjä, joista jokainen vanhempi ottaa käyttöönsä omaan työkalupakkiinsa tarpeellisen.

Vanhemmuuden tiedollisen tuen tarpeellisuus kävi hyvin ilmi viime syksynä toteutetuissa luentotilaisuuksissa vanhemmille. Vanhemmuuden vaativa pesti-teematilaisuuksista saatu palaute kertoi, että vanhemmat haluavat saada erilaista tietoa vanhemmuudesta ja käytännön neuvoja myös toisilta vanhemmilta. Tärkeää on myös kokemusten jakaminen samanikäisten lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Siksi vanhempien keskinäinen verkostoiminen on tärkeää.

Vanhempien Akatemia ottaa huomioon myös lastenhoidon järjestämisen akatemia-tilaisuuksien aikana.

Toivon, että Oulun seudun jälkeen toiminta levittäytyy myös muille paikkakunnille yleiseksi Vanhempain Akatemia-toimintamalliksi, jota voidaan toteuttaa eri toimijoiden yhteistyönä. Ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan!

torstai 3. maaliskuuta 2011

Perhehoito ensisijaiseksi lapsen sijaishuoltopaikkaa valittaessa

Eduskunta hyväksyi 1.3.2011 toisessa käsittelyssään hallituksen esityksen, jossa ehdotetaan täsmennettäväksi lastensuojelulain sijaishuoltopaikan valintaa koskevaa säännöstä siten, että lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos lapsen sijaishuoltoa ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muualla. Muutoksen johdosta perhehoidosta tulee laitoshuoltoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Lapsen sijaishuoltopaikka tulee aina kuitenkin valita lapsen edun mukaisesti.

Laki lastensuojelulain 50 §:n muuttamisesta tulee voimaan 1.1.2012.
Klikkaa tästä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.

Myös perhehoitajien asemaa parannetaan

Perhehoitajien ennakkovalmennus säädetään pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.

Kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi näin perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista. Toimeksiantosopimuksessa sovittaisiin sijaishoitajalle maksettavasta palkkiosta ja hänelle sijaishoidosta aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä sopimuksen voimassaolosta. Sijaishoitajalle kuuluisi samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajalle. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisättiin vastaavanlainen säännös kuin perhehoitajalakiin. Lait perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta tulevat voimaan mahdollisimman pian.