lauantai 28. tammikuuta 2012

Ihan iholla-kasvuryhmät sijais- ja adoptiovanhemmille

Pesäpuu ry on kehittänyt sijais- ja adopiovanhemmille Ihan iholla-kasvuryhmän toimintamallin. Ohjaaja Heidi Kaipion mukaan (Sosiaalitieto-lehti 1/2012) mukaan sijaisvanhemmuudessa ollaan aina voimakkaiden tunteiden äärellä. Ryhmissä vanhemmat pyrkivät tiedostamaan miten oma kasvuhistoria vaikuttaa vanhemmuuteen ja näin voi paremmin ymmärtää miksi reagoi tietyllä tavalla tilanteissa. Kasvuryhmissä harjoitellaan vuorovaikutukseen liittyviä taitoja ns. place-ajattelun mukaan. Se rakentuu leikkisyydestä, rakkaudesta, hyväksynnästä, uteliaisuudesta ja empatiasta. Lyhenne place tulee mallin amerikkalaisen kehittäjän Daniel Hughes:n englanninkielisistä sanoista.

Kasvuryhmistä löytyy lisätietoa Pesäpuu ry:n sivuilta, jonka linkin lisään kirjoituksen loppuun. Pesäpuu on kehittänyt sijaishuollon ja erityisesti perhehoidon lasten, nuorten ja vanhempien erilaisia tuen malleja jo yli kymmenen vuoden ajan, ja toimii lastensuojelun ja sen perhehoidon kehittämisen erityisosaamisen keskuksena. Se on tunnettu korkealaatuisesta ja hyvin osaavasta työstään. Olen järjestön työstä myös henkilökohtaisesti erittäin ylpeä, kun olen saanut olla sitä perustamassa (mm. Kuntaliitto oli perustajajäsen). Suomessa toimii hyvin monia erittäin ansioituneita ja erinomaisesta työstään tunnettuja järjestöjä, joista siis yksi on tämä pieni Pesäpuu.

Perhehoidostahan tuli vuoden alussa ensisijainen sijaishuollon muoto - sijaishuoltomuoto tulee tietenkin aina valita lapsen tarpeiden mukaan. Liian harva lapsi voi päästä perhehoitoon. Haaste on lastensuojelun palvelujärjestelmälle kova: sijaisperheitä tarvitaan lisää, heidän tulee saada ennakkovalmennus ja riittävästi tukea arkiseen sijoitetun lapsen hoitoonsa. Kuntien tilanne vaihtelee, ja liikaa: joissakin on perhehoitoa kehitetty vuosien ajan, ja joissakin siihen on ryhdytty hiljattain. Sijaisperheiden ja ammatillisten perhekotien sekä lastensuojelulaitosten tulisi muodostaa alueellaan verkosto, jossa voidaan saada keskinäistä tukea, kouluttautua yhdessä, sopia lomitusmallien toteuttamisesta jne. Tämänkaltaista verkostoyhteistyötä on jo joillakin alueilla Suomessa olemassa - sitä tarvitaan lisää. Sijaishuoltopaikka (perhe tai perhekoti) tarvitsee lähitukea, ja sitä voisivat nykyistä huomattavasti enemmän tuoda perheille esim. sosiaaliohjaajat ja perhetyöntekijät. Kaiken lähituen ei tarvitse olla yksin sosiaalityöntekijöiden harteilla.

Ilman sijaisperheitä, ei lapsia perhehoitoon pystytä nykyistä enempää sijoittamaan. Perheitä tarvitaan siis lisää. Jos olet kiinnostunut, ole yhteydessä oman kuntasi lastensuojeluun, josta kyllä neuvotaan eteenpäin. Monilla alueilla kunnat ovat sopineet yhteistyökäytännöistä, joilla esim. perheet valmennetaan.

Lastensuojeluunkin on rantautunut ymmärrys siitä, että vertaisuudessa on voimaa ja vertaisryhmiä voidaan (ja pitää) tukea ammattilaisten toimesta. Lapsille on erityisesti Pesäpuu ry ollut kehittämässä vertaisryhmä-toimintaa, samoin nuorille, ja myös sijoitettujen lasten vanhemmille, sekä sijaisvanhemmille. Mielenterveys- ja päihdetyössähän on vertaistoiminnalla hyvin pitkät perinteet ja juuret. Sieltä on lähtöisin myös ns. kokemusasiantuntijuus-termi. Kokemusasiantuntijoita tarvitaan mm. kun ammattilaisia koulutetaan tai palveluja kehitetään. Myös lääkärikoulutuksessa käytetään kokemusasiantuntijoita. Laitan linkin lisätietoon kokemusasiantuntijuudesta kirjoituksen loppuun.

Joku lukija varmaan jälleen kommentoi, että lapsen etu on saada kasvaa omien vanhempiensa hoidossa ja lapsen omaa perhettä ja vanhempia pitää tukea ja auttaa nykyistä paremmin ns. avohuollon tukitoimilla, tai niin ettei lastensuojelua tarvittaisi ollenkaan. Olen samaa mieltä näiden lukijoiden kanssa. Mutta tunnustan kuitenkin tosiasian, että on myös perheitä, joissa lapsi tai nuori on vakavassa vaarassa, ja heidät on sijoitettava pois kotoaan. Ja jatkossa siis ensisijaisesti perhehoitoon, tavallisiin sijaisperheisiin tai ammatillisiin perheisiin, tai ammatillisiin perhekoteihin.

Linkki Pesäpuu ry:n sijaisvanhempien valmennus ja tuki sivulle

Linkki kokemusasiantuntija-sivustolle.

Linkki kokemuskoulutus-sivustolle.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Perhesurmat ja lapsiperheiden arki

Perhesurmat järkyttävät. Ne myös nostavat vakavia kysymyksiä siitä, millaisessa maailmassa tämän ajan perheet elävät. On hyvä, että sisäasiainministeriö käynnistää tarkemmat tutkimukset - vastaavanlaista onnettomuustutkinnan selvitysprosessia ehdotimme jo jokunen vuosi sitten kun valmisteltiin sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Itse olin mukana Arjen turvallisuus- työryhmässa ja vetovastuussa sen alatyöryhmässä, jossa teimme analyysiä ja ehdotuksia lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Arjen turvallisuus-työryhmän ajatus oli, että eri toimijatahot voisivat oppia jotain tärkeää, kun tutkisimme ainakin kaikkein vakavimmat lapsiin kohdistuvat rikokset: sen mikä niihin johti, millaista tukea perhe ja lapset olivat saaneet, miten auttamisjärjestelmä toimi tai toimiko se ollenkaan jne. Tällaista tutkintaprosessia vertasimme ns. vakavien onnettomuuksien tutkintaprosessiin, jossa nimetään onnettomuutta selvittävä monialainen tutkintaryhmä ja tehdään tosi perusteellinen analyysi tapauksesta. Tavoitteena pyrkiä ehkäisemään vastaavankaltaiset tilanteet ja oppia kaikella tavalla asiasta. Tämänkaltaista tutkintaprosessia ei käynnistetä yleensä kuin ns. perinteisissä suuronnettomuuksissa. Työryhmä ehdotti, että käynnistettäisiin tällaisen tutkintamallin kokeilu rajatusti tutkimalla huolellisesti ainakin ne lapsiin kohdistuvat väkivaltarikokset, joissa lapsi kuoli väkivallan seurauksen. Poliisin tietoon tulee vuosittain runsaat 2000 lapseen kohdistunutta väkivaltarikosta ja noin 1000 seksuaalirikosta, ja tiedämme, että vain pieni osa tapauksista tulee poliisin tietoon - lähinnä vakavimmat, joissa on tarvittu sairaalahoitoa, poliisin puuttumista tai lastensuojelun väliintuloja.

Hyvä, jos siis nyt lähdetään tutkimaan näitä perhesurmiä perusteellisesti. Laitan tämän blogikirjoituksen loppuun linkin väkivaltasivustolle, ja myös aiheesta kirjoittamaani Ahjo- lehden blogiin.

Kuten Hesarin 15.1.2012 pääkirjoituksessa ansiokkaasti pohditaan, lapsiperheiden arkeen tarvitaan tukea ja myös sellaista toimintaa, jossa vanhemmat ja koko perhekin voivat keskustella muiden vanhempien kanssa. Hesarissa tuodaan esille MLL:n hyvä työ. Monissa kunnissa on nyt jo usean vuoden ajan kehitetty perhekeskustoimintaa ja rakennettu muutoinkin yhteistyötä ja verkostoja lapsiperhepalvelujen yhteistyöhön, jotta aina olisi erilaista arjen tukea saatavilla eri-ikäisten lasten vanhemmille ja perheelle. Edellisessä blogikirjoituksessani toin esille myös Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemian upean toiminnan. Kehitystyötä on siis tehty ja sitä jatketaan, mutta enemmän voimavaroja tähän työhön yhteiskunnassamme pitäisi suuunnata. Ehkäiseminen on aina järkevämpää kuin korjaaminen - ja menetettyä elämäähän ei voi korjata millään.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula pohtii myös blogissaan perhesurmia. Hän ottaa esille mm. sen miksi vanhemmat eivät hae apua, vaikka sitä olisi tarjolla. Onko esimerkiksi lastensuojelun "maineelle" tehtävissä jotain, jotta vanhemmat rohkenevat ottaa yhteyttä myös lastensuojeluun apua ja tukea saadakseen?

Lue tästä linkistä Maria Kaisan 13.1.2012 blogi perhesurman herättämistää ajatuksista.

Linkki väkivalta-sivustolle, jota ylläpitää Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvosto (jonka jäsen ja sen väkivaltajaoston jäsen olen myös vuosia ollut).
Linkki HS pääkirjoitukseen 15.1.2012 Rankassa arjessa perheet tarvitsevat tukea.
Linkki Ahjo-lehden kolumniini Eetu ja Elias sängyn alla
Linkki sisäisen turvallisuuden ohjelmaan, sen Arjen turvallisuus-työryhmän raporttiin
Linkki Tarja Mankkisen artikkeliin valmisteilla olevasta kolmannesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta

lauantai 14. tammikuuta 2012

Yksilöllinen lastensuojelu on laadun ydintä - laatusuositus lähes valmis

ENSIN UUTINEN – LASTENSUOJELUN LAATUSUOSITUS ON VIITTÄ VAILLE VALMIS!

Kirjoitin alla olevan tekstini jo alkuviikosta (10.1.12) vastauksena Aulikki Kananojan artikkeliin, mutta julkaisen sen vasta nyt sillä SAIN ILAHDUTTAVAN sähköpostin STM:ltä, jolla pyydettiin viimeisiä kommentteja julkaisua vailla olevaan lastensuojelun kansalliseen laatusuositukseen. Ja ilahduttavaa oli myös se, että suositusteksti on kehittynyt jo vuosi sitten saatujen lausuntojen ja kommenttien perusteella. Hyvä suositus on siis tulossa.

Kiitos tekstin hiomisesta erityisesti STM:n Lotta Hämeen-Anttila ja THL:n Mikko Oranen!
--------------------------------------------------------------------------------------

Tässä alla kommentti-artikkelini Aulikki Kananojalle 10.1.2012.

Yksilöllinen lastensuojelu on laadun ydintä

Lastensuojelun asiakkaana olevat lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat kansallisen laatusuosituksen. Suositus ei tuo kaavamaisuutta lastensuojeluun, kuten Aulikki Kananoja epäilee Helsingin Sanomien kirjoituksessaan (HS 9.1.2012). Laatusuosituksen avulla edistetään lasten ja perheiden oikeutta saada yksilöllistä, heidän tarpeidensa mukaista tukea ja apua.

Laatuvaatimuksia voidaan jäsentää rakenteen, prosessin ja tuloksen näkökulmasta. Lastensuojeluun vuonna 2009 kehitetyissä LapsiARVI-kriteereissä rakenteen laatutekijät luovat edellytykset laadulle, esimerkiksi taloudelliset resurssit, henkilöstön riittävyys ja osaaminen, toiminnan johtaminen ja kehittäminen sekä palvelujen saatavuus. Lastensuojelun tuki ja palvelujen toimivuus syntyy prosessissa, jonka keskeiset laatutekijät ovat asiakkaan ja hänen läheistensä osallisuus, palvelujen tosiasiallinen saatavuus yksilöllisten tarpeiden mukaan, yhteistyön ja vuorovaikutuksen toimivuus, tuen ja palvelujen suunnitelmallisuus sekä jatkuvuus. Tuloksiin liittyvissä laatutekijöissä on kyse siitä, mitä lastensuojelutyössä tulisi saada aikaan. Tällöin keskiössä ovat lapsen, nuoren ja perheen kokeman tuen ja avun hyödyllisyys, yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen sekä lapsen tai nuoren kehityksen ja terveyden edistyminen ja elämäntilanteen paraneminen. Lastensuojelun tuloksellisuutta ja sen arviointia tarkastelin vuonna 2007 ilmestyneessä väitöskirjassani.

Tämänkaltaisten laatutekijöiden varmistaminen on jo vuosien ajan valmistelussa olleen kansallisen lastensuojelun laatusuosituksen tavoitteena. Lastensuojelutyön laatua koko maassa ohjaavaa laatusuositusta tarvitaan, kuten lehti pääkirjoituksessaan patistaa (HS 4.1.2012).

Oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että lastensuojelu esimerkiksi tehdessään päätöksiä, toimii yhtenäisten kaavanmukaisten toimintamallien mukaan. Kaavamaisuus tässä merkityksessä varmistaa, että kaikki toimivat hyvien käytäntöjen mukaisesti ja ihmiset voivat luottaa siihen, että lastensuojelutyö ei ole mielivaltaista. Kaavamaisuuden sijaan lastensuojelussa tarvitaan tasalaatuisuutta, siis korkeaa laatua koko maassa.

linkki maksuttomaan julkaisuun LapsiARVI –kriteerit. Perusvaatimukset lastensuojelupalvelujen laadulle. Opas laadun arviointiin ja kehittämiseen.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Toimin projektipäällikkönä ja kehittäjänä Kuntaliiton LapsiARVI-hankkeessa. Olen ollut jäsenenä lastensuojelun laatusuosituksia jo vuosia valmistelleessa STM:n epävirallisessa asiantuntijatyöryhmässä. Tätä ennen olin mukana työryhmässä, joka valmisteli kansallisessa lastensuojelun kehittämisohjelmassa (2004-2006) lastensuojelua koskevia periaatteita – tuon paperin sisältö toimi pohjapaperina nyt viimeistelyssä olevalle laatusuositukselle.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Lastensuojelun työvälineitä - Taikamatka ja Vanhempien Akatemia

Lastensuojelutyössä käytetään nykyisin hyvin monenlaisia menetelmiä ja välineitä, joiden tasapuoliseen esittelyyn en aio ryhtyä. Luen alan ammattikirjallisuutta ja lehtiä, joista poimin silloin tällöin esiteltäväksi joitakin.

Taikamatka-työväline

Lapsen elämänkulun jäsentyminen lapselle on tärkeää, kuten kenelle tahansa meistä oman elämänjanan hahmottaminen. Lastensuojelulapsen elämässä se on usein paljon vaikeampaa. Siihen tarvitaan välineitä, joilla voidaan taltioida elämän erilaisia asioita ja tapahtumia: oman elämäni kirja, valokuvat, verkostokartat, sukupuut jne. Nyt on tämän työn tueksi kehitetty myös tietokoneella käytettävä elämäntarina ja muistelupeli, jolla voidaan kartoittaa ja kuvata lapsen kokemuksia leikinomaisin keinoin.

Pelastakaa Lapset ry:n aloitteesta on syntynyt Taikamatkapeli, jota on kehitetty ja se on testikäytössä nyt järjestön Pohjois-Suomen aluetoimistossa. Pelin on tehnyt vapaaehtoistyönä Susanna Ojalehto. (lähde: Pelastakaa Lapset jäsenlehti 5/2011, jossa työvälineestä puhutaan "Kohtaamisen työvälineenä"). En löytänyt Pelan sivuilta lisätietoa asiasta. Seurataan siis uutisointia.

Vanhempien Akatemia

Toinen esiteltävä asia liittyy ehkäisevään lastensuojeluun. Olen tästä kirjoittanut jo aiemminkin. Minusta on hienoa, että Nuorten Ystävät ry, joka perinteisesti ja vahvemmin on tunnettu erityisesti lastensuojelun sijaishuollosta, on käynnistänyt toiminnan, joka tavoittaa periaatteessa kaikki vanhemmat. Ray:n tuella toteutetaan 2011-2013 Vanhempien Akatemia-hanke, jossa järjestetään mm. erittäin suosituksi tulleita yleisöluentoja vanhemmuutta ja perhettä koskevista teemoista huippu-asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi luodaan pysyvää verkostopohjaista toimintaa vanhemmille vanhempien kanssa. Lisäksi järjestetään koulutusta ja valmennusta mm. vuorovaikutustaitoihin ja parisuhteeseen liittyen, Eroneuvo-tilaisuuksia, perheliikuntakursseja, erilaisia työpajoja elokuvanteon, romulelujen yms. parissa, vanhempainiltoja netissä, isät halutaan myös poistaa paitsiosta isille suunntalulla toiminnalla.

Minusta tämä on sellaista toimintaa, johon kaikki vanhemmat eri kunnissa pitäisi päästä osalliseksi - nyt hanke toimii pääosin Oulun seudulla (yleisöluentoja on ollut koko Suomen alueella). Tämänkaltainen eri toimijoiden yhteistyöhön (neuvolat, päivähoito, järjestöt, liikuntaseurat, koulut, nuoristyö jne.)perustuva toiminta tulee olla vakiintunut osa kehittyvää perhekeskus-toimintatapaa. Perhekeskus-toimintapaa kehitetään parhaillaan lukuisissa kunnissa yhteistyössä. Toimintatapa voi toimia, vaikka ajatuksella, että jokainen päiväkoti ja koulu on lapsiperheen voimavarakeskus, jonka tiloissa voivat myös vanhemmat omaehtoisesti kokoontua ja jossa muutoinkin toimitaan Vanhempien Akatemian tavoin kunkin lapsuuden ikävaiheen tarpeiden mukaisesti.

Klikkaa tästä Vanhempien Akatemian sivuille.