keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kuka tuottaa lastensuojelun palvelut?

Kirjoitin Metalliliiton Ahjo-lehden kolumniin lastensuojelupalveluista ja niiden tuottamisesta (ilmestyy 15.12.2011/nro 16.) alla olevasti:

Miksi vanhusten käytettyjä vaippoja punnitaan?

Viime viikkoina on ihmetelty miten kansainvälisen pörssiyhtiön johtajien pääoma- ja ansiotulot nousivat edellisvuodesta jopa kaksikymmenkertaisesti – toimitusjohtajan vuosiansio 5,6 miljoonaan. Ja pääoma-tuloistahan ei toimitusjohtaja maksa yhtään euroa kunnalle, jossa hän perheineen asuu. Veikkaan kuitenkin, että lapset käyvät kunnan maksutonta peruskoulua tai kauppakorkeakoulua ja työsuhdeauto kiitää kunnan rakentamilla valaistuilla teillä.

Samaisen pörssiyhtiön Suomen yhtiö maksoi veroja koko vuodelta vajaat 400 000 euroa (noin 1 % tuotosta) verotuksemme porsaanreikien johdosta. Yhtiö myy Suomen kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon erilaisia palveluja, kuten vanhustenhuoltoa ja lastensuojelua. Yhtiö tekee hyvää tulosta ja on ripeään tahtiin laajentunut ostamalla pois markkinoilta pienet palveluntuottaja-yritykset. Ruotsissa konsernin yhtiö punnitsee vanhusten vaipat tietääkseen jokaisen vanhuksen yksilöllisen vaipanvaihtovälin. Tavoite ei yhtiön mukaan ollut säästää vaipoissa.

Hoito- ja hoiva-alan palvelumarkkinoistamme tulee tällä menolla pörssiyhtiöiden kultamaa ja monopoli, eikä se ole vanhusten ja lastensuojelulasten eikä veronmaksajien kannalta hyvä asia. Kunta tai kunnat yhdessä päättävät, miten hyvinvointipalvelut ihmisille järjestetään ja ne myös maksetaan yhteisistä varoista. Kunta ostaa nykyisin noin 70 % huostaan otettujen lasten hoidosta yksityisiltä palvelumarkkinoilta. Näistä osan tuottavat kotimaisten yleishyödyllisten järjestöjen perustamat yhtiöt, joissa kertynyt voitto käytetään palvelujen kehittämiseen ja toiminnan laajentamiseen. Osinkoa ei jaeta eikä johtajille ökypalkkioita. Nämä yhtiöt ovat luonteeltaan sosiaalisia yrityksiä. Katso mm. Reilu Palvelu sivustolta.

Kunnan tulee myös valvoa lasten, vanhusten ja lääkäripalvelujen hoidon tasoa sekä palveluntuottajan toimintaa muutoinkin. Suomessa valvonta hajaantuu monille toimijoille. Aluehallintovirastot (AVI) myöntävät ympärivuorokautisen hoidon yksiköille toimiluvat ja käyvät resurssiensa puitteissa tarkastuskäynneillä. AVI:t valvovat myös kuntien toimintaa. Kunta valvoo tietenkin omaa toimintaansa sekä kaikkien yksityisten yksiköiden toimintaa, jotka sijaitsevat kunnan alueella. Kunta valvoo myös asiakkailleen ostamiansa palveluja.

Yksityiset palveluntuottajat valvovat omaa toimintaansa, vuonna 2011 uudistunut laki puhuu omavalvonnasta. Valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on sosiaalihuollon palvelujen valvonnassa uusi toimija. Se laatii kansalliset valvontaohjelmat, joiden mukaan AVIT:t käytännössä hoitavat valvonnan. Valvirassa on kaikkinensa työssä reilut 10 henkeä huolehtimassa koko sosiaalihuollon palvelujen valvonnasta, ja nämä tehtäväthän ylipäätään tulivat Valviraan vasta 2009-2010 aikana.

Ulkoinen ns. riippumaton valvonta puuttuu Suomesta kokonaan. Eikä sosiaalihuollon ammattilaisia edes rekisteröidä Valviran ammatinharjoittamis-rekisteriin. Montakohan valehoivaajaa on sosiaalihuollon töissä?

Kaikki hyvin toistaiseksi?

Kuntien päättäjien pitää ottaa järki käteen ja arvioida omien ja ostettujen palvelujen laatua ja kustannuksia. Kunnan kustannuksiin pitää laskea myös yksityisten palvelujen tarjouskilpailujen ja toiminnan valvonnan kulut. Ja olisi hyvä kuunnella myös asiakkaita ja kuntalaisia – siis meitä. Miten itse kukin meistä haluaa tulla hoidetuksi kun on hoidon ja tuen tarpeessa? Nyt olisi aika vaikuttaa.
------
Samasta aihepiiristä kirjoittivat tänään myös THL:n Pekka Puska ja Marina Erhola (HS 30.11.2011 mielipide) otsakkeella Huostaanotetut lapset ovat nykyajan huutolaisongelma.

Kirjoittajat vaativat laajaa yhteiskuntavastuuta huostaanottotarpeen vähentämiseksi sekä sijaishuollossa jo olevien lasten ja nuorten kasvuolosuhteiden parantamista. Lastensuojelun tutkimusohjelmaa myös kaivattiin. Hyvä kun tulee korkealta taholta vaatimuksia asioiden parantamiseksi. THL voisi hyvin suurena tutkimus- ja kehittämisorganisaationa (liekö noin 1300 työntekijää) myös itse kohdentaa olemassa olevia THL:n resursseja lastensuojelua koskevan tieton lisäämiseksi.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Lastensuojelun valvontajärjestelmä ja kaltoin kohtelun ehkäiseminen

TÄSTÄ BLOGISTA NÄYTTÄÄ TULEVAN PITKÄ.

Eilen (21.11.2011) näytettiin TV-taltiointi miten Ruotsi esitti julkisen anteeksipyynnön niille, jotka joutuivat lapsina ja nuorina kaltoin kohdelluiksi vuosien 1920-1980 aikana erilaissa lastensuojelun yksiköissä tai perheissä.

Miksi näin laajamittaista kaltoin kohtelua oli lastensuojelussa?
Siihen miten lapsia kohdellaan vaikuttavat yleensä monet tekijät. Otan esille kolme laajaa tekijää: kasvatuskulttuurin, ammattitaidon ja valvontajärjestelmän.

Ensimmäinen liittyy kasvatuskulttuuriin, siihen millainen kasvatuskäsitys on kunakin aikakautena siitä, miten lapsia kasvatetaan niin perheissä kuin yhteiskunnan instituutioissa (koulu, päivähoito, lastensuojelulaitokset jne.).

Toinen myös laajasti vaikuttava tekijä on lasten ja nuorten kasvatustyössä toimivan henkilöstön ammattitaito ja riittävyys, jota yleensä yhteiskunnan instituutioissa myös säädellään lailla ja koulutusjärjestelmillä. Ammattitaidon osana on myös eettinen osaaminen.

Ja kolmas vaikuttava tekijä on valvonta. Valvonnan piiriin voidaan laajasti katsoa sisältyvän myös kansalaisten kautta tuleva sosiaalinen kontrolli. Valvonta ei siis ole yksinomaan valvontaviranomaisten ja valvontajärjestelmässä toimivien asia.

Ruotsin - ja myös Suomen menneisyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon ko.ajankohtana vaikuttaneet asiat. Mikä ei tietenkään mitenkään oikeuta lasten kaltoinkohtelua – ei silloin, eikä tänä päivänä.

Näistä tarkemmin alla:

1. Kasvatuskulttuuri

Juuri äsken vietettiin 20.11. lapsen oikeuksien päivää, joka on Suomessa lain 20 vuotisjuhlapäivä. Tämän 2011 vuoden teemana on ”lapsen oikeus hyvään kasvatukseen – jokaiselta aikuiselta”. Meillä edelleen moni vanhempi on sitä mieltä, että lasta saa kohdella kaltoin esimerkiksi kasvatuksen johdosta – kuritusväkivalta on ehdottomasti vahingoittavaa ja ollut myös lailla kielletty 1980-luvun alkupuolelta asti. Yhä kuitenkin tuhansia lapsi kohdellaan kaltoin päivittäin, ja osa lapsista myös kuolee sen seurauksena.

Laitan tämän blogin loppuun linkin lapsiasiavaltuutetun sivuille, josta löytyy useiden yhteistyötahojen kanssa tehty hyvä esite kasvatuksesta ja muuta asiaan liittyvää.

2. Ammatillinen osaaminen

Lastensuojelussa toimivan henkilöstön ammatillinen koulutusjärjestelmä ja vaadittavat kelpoisuudet on pääosin Suomessa kunnossa. Lastensuojelun sosiaalityössä tulisi kuitenkin olla nykyistä tiukemmat ammatilliset vaatimukset, eli heidän tulisi saada erikoistumiskoulutus lastensuojeluun. Jatkuvaa täydennyskoulutusta tarvitaan myös sijaishuollon lastensuojelussa. Sijaisperheiltä edellytetään muuttuneen lain johdosta jatkossa pakollinen ennakkovalmennuskoulutus, ja heillä on myös jatkossa velvollisuus/oikeus täydennyskoulutukseen.

Lisäksi tarvittaisiin ehdottomasti ammatinharjoittamislupa-käytäntö, jolla varmistettaisiin että työssä olevilla on asianmukainen koulutus – ammatinharjoittamislakihan puuttuu nyt kokonaan sosiaalihuollon henkilöstöltä! Jokaisen lastensuojelutyötä tekevän tulisi siis löytyä tulevaisuudessa Valviran-rekisteristä, jos tällainen ammatinharjoittamislupa ja siihen liittyvä ammatissa toimimisen jälkikäteisvalvonta koskisi myös sosiaalitoimen henkilöstöä.

3. Valvontajärjestelmän kehittäminen

Edellä mainittu ammatinharjoittamis-rekisteri on osa valvontajärjestelmää, joka siis sosiaalihuollon ammateista, myös siten lastensuojelusta vielä kokonaan puuttuu.

Teimme jo vuoden 2004 aikana Holman Tupun ja minun toimesta ehdotuksen lastensuojelun valvontajärjestelmän kehittämiseksi, kun silloinen eikä nykyisenkään valvonnan työnjaot eri valvojatahojen kesken toimi parhaalla tavalla ja meiltä puuttuu kokonaan riippumaton ulkoinen valvonta. Idean taustalla oli Seppo Sauron ajatus. Ehdotusta käsiteltiin osana lastensuojelupalvelujen osto- ja myyntikoulun toteutustamme (Harava/Lasso – Kuntaliitto), jonka kuluessa pidimme konsensus-kokouksen 2005, ja julkistimme yhteisen konsensuskannanoton. Konsensuslausuma ja osto- ja myyntikoulun raportit löytyvät Kuntaliiton julkaisuistamme.

Uudistimme lastensuojelun valvontajärjestelmää koskeneen ehdotuksemme ja se on julkaistu johtamassani LapsiARVI-hankkeessa vuonna 2009 Holman Tupun julkaisussa LapsiARVI-kriteerit –perusvaatimukset lastensuojelupalvelujen laadulle. Opas laadun arviointiin ja kehittämiseen (luku 4.3.). Tässä raportissa on siis kriteerit, ”silmälasit”, joilla lastensuojelun toteuttamista tulisi eri toimijoiden työssä arvioida – eli tarvitaan kansalliset kriteerit.

Katsastusjärjestelmä on metafora. Tässä se on kuvattuna lyhykäisyydessään (ote Holman julkaisusta s.45-46).

Lastensuojelun palvelujärjestelmän katsastustoiminta

”LapsiARVI-hankkeessa on pohdittu eri kokoonpanoissa ulkoisen auditoinnin toteuttamista
lastensuojelupalvelujärjestelmän sisällä. Pohdintojen vauhdittajana on ollut ajatus siitä, että
alan sisällä tulee olla yhdenmukainen laadunvarmistusmenettely. On heitetty idea tietynlaisesta
katsastusjärjestelmästä, jonka ulottuvuuksia pohdittiin muun muassa toisessa konsensusfoorumissa vuoden 2007 lopulla.

Katsastusjärjestelmällä tarkoitetaan tässä toimintamallia, johon idea on saatu autokatsastustoiminnasta. Autokatsastuksella tarkoitetaan ajoneuvoille tehtävää tarkastusta, jossa tarkastetaan ajoneuvon olevan varusteineen säädösten edellyttämässä kunnossa, olevan turvallinen liikenteessä, päästöjen olevan riittävän alhaiset ja pakollisten maksujen ja vakuutusten olevan suoritettu. Erilaisia katsastustyyppejä ovat esimerkiksi määräaikais- eli vuosikatsastukset, muutosten jälkeiset muutoskatsastukset sekä uusille käyttöön otettaville ajoneuvomalleille ja -tyypeille tarkoitetut tyyppikatsastukset.

Seuraavaan on poimittu edellisen innoittamissa keskusteluissa LapsiARVI-tilaisuuksissa
esille nostettuja asioita. Lähtökohtana näillekin ideoille on, että arviointiperustana toimisivat
yhteiset laatukriteerit.

Esimerkki ideasta: voisiko siis lastensuojelun katsastusjärjestelmä toimia seuraavasti?
- Ennakko-/kelpuutuskatsastus suomalaiseksi lastensuojeluyksiköksi, joka koskisi myös julkisia
palveluntuottajia. Huom! arvioijan on oltava riippumaton, ulkopuolinen taho. Ennakko-tarkastukseen liittyen arvioijataho voisi antaa ennakkolausunnon ennen toimiluvan myöntämistä.
- Myös voitaisiin tehdä kelpuutustarkastus ennen tarjouksen jättämistä eli täyttääkö palveluntuottaja ehdottomat vaatimukset tai sovitun ”standardin”? Jos ehdot eivät
täyty, ei tarjoustakaan kannata jättää.
- Määräaikaiskatsastukset sovituin väliajoin. Katsastuksen jälkeen annetaan mahdolliset ’huollon’
toiminta-ohjeet ja sen mukaiset suositukset eli kehittämis- tai toiminnan korjausehdotukset.
- Uusintatarkastus/valvontakatsastus; ovatko suositellut korjaukset toteutettu tai täyttääkö toiminta edelleen vaatimukset.
- Huolto-/kehittämistarkastukset myös erilaisin tavoin; mm. vertaistarkastukset, kumppanuuspäivät, jotka ovat vuorovaikutteisia kehittämiseen tähtääviä, mukana myös palvelun tilaajat.
- Katsastuksessa tarvitaan kansallisesti yhtenäiset, erityyppisiä tarkastuksia varten tarkistuslistat sovittujen kriteerien mukaan – mukana hälytysrajat, riskiluokitus tai vastaavat.
- Katsastaja = arvioinnin suorittaja on tarpeellisen koulutuksen saanut asiantuntija tai asiantuntijaryhmä. Auktorisoidun esimerkiksi lastensuojelun kehittämisyksikön tai jonkin muun siihen pätevän tahon lausunto osoittaa katsastajien osaamisen ja soveltuvuuden.
- Katsastus voi olla vapaaehtoista, mutta myös pakollista?
- Yllättäen suoritetut tarkastuskäynnit kuuluisivat järjestelmään (ratsiat).
- Asiakas saa katsastuksesta aina tarkastuskertomuksen/lausunnon johon on kirjattu myös jatkosuositukset ja –ohjeet. Lausunto perustuu kansallisesti sovittuihin kriteereihin tai muihin yhtenäisiin vaatimuksiin.
- Katsastukset ja annetut tarkastuslausunnot maksullisia?” (ote Holma 2009 päättyy)

Tällä hetkellä lakiemme mukaan valvonta hajaantuu monelle toimijalle eikä kokonaisuuden toimivuudesta ole tietoa:

- AVI:t (aluehallintovirastot) myöntävät ympärivuorokautista hoitoa antaville yksityisille yksiköille toimiluvat, sijaintikunta antaa lausunnon lupapäätöksen valmisteluun. AVIT:t tekevät vähäisessä määrin yksityisten yksikköjen jälkikäteisvalvontaa. AVI:t valvovat myös kuntien toimintaa! eli että kunnan lastensuojelu toimii lakien mukaisesti kaikessa lastensuojelutyössään.

- Kunta valvoo omaa toimintaansa (kunnan omavalvonta). Kunta valvoo yksityisten yksiköiden toimintaa, jotka sijaitsevat kunnan alueella. Kunta valvoo sijoittamiensa lasten hoitoa yksiköissä ja perheissä, joihin on heitä sijoittanut.

- Yksityisten yksiköiden omavalvonta (uudistettu laki 2011)-järjestelmää otetaan parhaillaan käyttöön. STM julkaisi 1.12.2011 yhteistyössä Valviran kanssa yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan kuntakirjeen ja siihen sisältyvän määräysluonnoksen omavalvonnasta. Omavalvontasuunnitelma-määräysluonnos näyttää edellyttävän äärimmäisen kattavaa kirjaamista palveluntuottajan omavalvontasuunnitelmaan, käytännössä kaiken mitä esim. laatukäsikirjaan/toimintaohjeisiin yleensä kirjataan. HIENOA! Kansalliset yhtenäiset proseduurit tietenkin on oltava, jotta valvova viranomainen voi ottaa kantaa siihen, onko toiminta kunnossa -
OMAVALVONTASUUNNITELMA TULISI EDELLYTTÄÄ MYÖS JULKISILTA PALVELUNTUOTTAJILTA!
Laitan tekstin loppuun linkin Valviran luonnokseen, joka siis nyt lausunnolla sekä STM:n kuntakirjeeseen.

- Valviran roolina on laatia kansalliset valvontaohjelmat, joiden mukaan AVIT:t käytännössä hoitavat valvontatyön. Valvirassa on kaikkinensa työssä reilut 10 henkeä huolehtimassa koko sosiaalihuollon valvontajärjestelmästä, ja sosiaalihuollon valvontaan liittyvät tehtäväthän ylipäätään tulivat Valviraan vasta 2019-2010 aikana.

Ulkoinen, täysin ed.kuvatusta lasu-järjestelmästä riippumaton valvontahan meiltä kokonaan siis puuttuu. Kun valvonta on vain järjestelmän sisällä toimivien valvontaa, on eri maista aika kammottaviakin esimerkkejä jo 1980-luvun lopulta alkaen siitä, että järjestelmän sisälle voi päästä pesiytymään vaikkapa pedofiili-renkaat. Toivon, että Suomessa ei ole näin tänä päivänä. Toivon myös, että Suomessa kukaan lapsi ei tule tänä päivänä kaltoin kohdelluksi lastensuojelussa. Kattavaa tietoa minulla (eikä Suomella) ei tämän päivän tilanteestakaan ole. Siksi olin sitä mieltä, että vaikka aiempina vuosikymmeniä meillä on varmasti ollut kaltoinkohtelua, niin käytettäisiin kuitenkin resurssit tämän ajan valvonnan kehittämiseen. Jos ylimääräistä resurssia on menneiden selvittämiseen, niin tietenkin sekin on hyvä.

Linkki lapsiasiavaltuutetun Lapsen oikeus hyvään kasvatukseen –uutiseen


Toinen linkki lapsen oikeuksien päivän uutiseen myös

Linkki LapsiARVI-kriteerit julkaisuun.


Linkki STM 1.12.2011 julkaistuun kuntakirjeeseen yksityistä sosiaalipalvelua (ja sen valvontaa) koskevasta laista.

Linkki Valviran omavalvontasunnitelmaa koskevaan määräysluonnokseen.

torstai 17. marraskuuta 2011

Vihdoinkin keskustellaan valvonnan kehittämisen tarpeesta

Tarvittiin valelääkärien paljastuminen, jotta vihdoin keskustellaan sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Äsken TV 1:n ajankohtaiskeskustelun johtopäätöksenä todettiin, että on arvioitava valvonnan KOKONAISUUTTA: miten valvonta toimii, mikä on kenenkin tehtävä valvonnassa, millaista valvontaa tarvitaan ja milloin sitä tehdään, esim. ennakkovalvonta, toiminnan aikainen valvonta ja jälkikäteisvalvonta.

Vaikka nyt keskustellaan lupamenettelyyn liittyvän valvonnan pettämisestä, toivon että valvonnan kokonaisuuden toimivuutta arvioitaisiin koko valvontajärjestelmän näkökulmasta. Valvovia viranomaisia ovat myös kunnat, ja luulenpa, että kuntien valvontaresurssit ja osaaminen eivät ole myöskään ihan niin hyvässä kunnossa kuin se nykyisessä palvelujärjestelmä-viidakossa pitäisi olla. Kunta valvoo alueellaan toimivia palveluyksikköja sekä kunnan hankkimia ostopalveluja sekä palveluntuottajaa että palvelujen toteutumista kunkin asiakkaan osalta. Lisäksi on palveluntuottajan oma valvontajärjestelmä, joka on tullut sos.huollon lainsäädäntöön tänä vuonna. Ja jonkun kait pitää ehtiä valvoa myös kuntien omaa toimintaa (Avi:t lähinnä tekee tätä), ja kunnat itse omavalvontana. Asiakkaillakin tulee olla rooli valvoa käyttämäänsä/saamaansa palvelua.

Tässä TV-ajankohtaiskeskustelussa ei tullut esille, mitä puhujat tarkoittivat kun haluavat nyt arvioitavan koko valvontaa ja sen huolellisen analysoinnin perusteella kehittää valvontaa. Palvelujärjestelmässä on nykyisin niin monia toimijoita, että jotain koko valvontajärjestelmälle todellakin pitää tehdä. Tämänkaltaisesta on esimerkkejä muista maista, eli kun paljastuu jotain tosi karmeata, niin sitten on eri maissa pantu myös valvontajärjestelmä kokokonaan uusiksi.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Lastensuojelututkimusta tulee lisätä

Olen edelleen mukana pysyvänä asiantuntijajäsenenä lapsiasiavaltuutetun tukena toimivassa neuvottelukunnassa kaudella 2011-2015. Aiemmin tehtävää hoidin Kuntaliiton työhöni liittyen, ja nyt Metropolia ammattikorkeakoulun yliopettajana. Pyrin toimimaan myös linkkinä ammattikorkeakoulujen lapsi- ja nuorisoalan koulutukseen. Lue lisää neuvottelukunnasta alla olevasta linkistä.

Ensimmäisessä syksyn kokoontumisessa oli esillä mm. opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) saapunut vastaus lastensuojelututkimusta koskeneeseen neuvottelukunnan aloitteeseen. OKM on samaa mieltä lastensuojelututkimuksen lisäämisen tarpeesta. Lue OKM:n lausunto alla olevasta linkistä.

Käsittelimme asiaa myös neuvottelukunnan antamassa lausunnossa OKM:n valmistelemaan Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan (Lanuke), jonka valtioneuvosto tulee hyväksymään lausuntokierroksen jälkeen syksyn lopulla. Ohjelma linjaa nykyisen hallituksen lapsi- ja nuorisopolittiikkaa. Lue neuvottelukunnan hyvä lausunto alla olevasta linkistä.

Tiedän, että lastensuojelututkimuksen lisääminen ja vakiintuneen tutkimusverkoston/yksikön perustaminen on vielä pitkän tien takana. Olen silti luottavainen. Jos on saatu aikaiseksi esim. Nuorisotutkimusverkosto ja sille myös jatkuvaa tutkimusrahoitusta, niin miksi emme saisi aikaan myös lastensuojelun tutkimuksen ja tiedon ympärille vakiintunutta tutkimusrakennetta ja rahoitusta. Lisäsin linkkilistaani myös meneillään olevan LasTut-hankkeen sivut. Lastensuojelun tieto ja tutkimus-hanke toimii määräaikaisena hankkeena Nuorisotutkimusverkostossa. LasTut julkaisi 27.10.2011 raportin, jossa lukuisat haastateltavat kuvaavat mitä lastensuojelussa tulisi tutkia. Varsinkin kun yhteiskunta ottaa huostaansa lapsia, niin on täysin välttämätöntä, että tätä myös tutkitaan. Myös siitä, miksi avohuollon tutkitoimin ei lasta ja perhettä ole voitu auttaa, tulee tuottaa tutkimusta. Klikkaa linkkiä, niin pääset lukemaan tilaisuuden materiaalit ja raportin. Raporttiin tästä.

Jotain on sentään perusturvaministeri päättänyt: STM selvittää parhaillaan millä tavoin vuosikymmeniä sitten on huostaanotettuja lapsia kohdeltu. Selvitystarve nousi esille Ruotsissa tehdyn vastaavan selvityksen perusteella. Vaikka menneisyyden selvittäminen on tärkeää - voimme siitäkin oppia, olisin sitä mieltä, että nykyisyyden selvittäminen olisi vielä tärkeämpää. Klikkaa alla STM:n asiaa koskeneeseen uutiseen.

Lapsiasianeuvottelukunnan sivuille tästä

OKM:n vastaus lastensuojelututkimusaloitteeseen

Neuvottelukunnan lausunto Lanuke-ohjelmaan

STM:n uutinen: miten selvitetään menneisyyden lastensuojelulasten kohtelua.