lauantai 29. syyskuuta 2012

Suojele unelmia, vaali toivoa: nuorten suositukset lastensuojelun laadun kehittämiseksi

Olin torstaina 27.9. lapsiasiavaltuutetun kutsumassa tilaisuudessa, jossa julkaistiin sijoitettuina olleiden nuorten työstämä kirja. Sen valmisteluun oli osallistunut 120 sijoitettua nuorta eri puolilla Suomea. Tilaisuudet olivat nuorilta nuorille -vertaistyöpajoja. Ydinryhmänä toimi Pesäpuu ry:n Selvitytyjät -ryhmässa mukana olevat sijoitetut nuoret.

Nuoret ovat koostaneet Vaalimisohjelman lastensuojelussa toimiville aikuisille. Se kertoo, mitä meistä jokainen voi tehdä paremman lastensuojelun hyväksi. Keskeinen viesti on, että nuoren elämän omia unelmia ja toivoa tulee tukea. Unelmat ovat tavallisia elämän asioita, joihin nuori pyrkii. Ja ilman toivoa tulevaisuudestaan ei unelmia kohti jaksa ponnistella.

Nuoret ovat laatineet myös toimenpide-ehdotukset lastensuojelun laadun parantamiseksi. Siinä he korostavat mm. tiedon antamista nuorelle ymmärrettävästi huostaanotosta ja kaikesta mitä sijaishuoltoon liittyy. Nuoret toivovat myös sosiaalityöntekijältä kiinnostusta sijoitetun lapsen elämään, ja monia muitakin tärkeitä asioita, joiden toteuttaminen ei useinkaan ole edes resurssikysymys. Nuoret toivovat, että he saisivat olla tavallisia nuoria, sillä vielä on paljon ennakkoluuloja ja leimaamista esim. siksi, että nuori käy koulua lastenkodista käsin.

Julkistamistilaisuudessa eri tahot kertoivat omista lupauksistaan, joilla ottavat nuorten viestin vastaan ja pyrkivät kehittämään omaa toimintaansa. Entinen työpaikkani Kuntaliitto mm. aikoo tehdä kunnille kyselyn marraskuussa lastensuojelun tilanteesta. Tietoa toki aina tarvitaan, mutta enpä usko, että lastensuojelun tilanne olisi kovasti ehtinyt muuttua siitä, kun edellinen laaja kysely tehtiin 2010 syksyllä. Vastasin sen tekemisestä ja tuloksista. Kyselyn tulosraporttiin kirjoitettiin myös johtopäätökset kuntien tilanteesta sekä kehittämissuositukset. Niiden toteuttamiseen pitäisi ryhtyä.

Keskustelin tilaisuudessa myös Valviran valvontaviranomaisten kanssa. Lastensuojelun sijaishuollon valtakunnallinen kolmivuotinen valvontaohjelma (1.1.2012 alk.) tulee varmasti kohentamaan sijaishuollon laatua. Samoin Valviran antama sosiaalihuollon asiakasyksiköille annettu omavalvonta-ohje. Perhehoidon valvonnassa on kehittämisen varaa kovasti, ja muutoinkin ennakkovalvonnassa. Koulutus on tässäkin tärkeää, jotta jo ennalta voitaisiin ehkäistä laatuongelmia.

Itse lupasin viedä nuorten julkaisun tiedoksi koko sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostolle, sillä pääosa lastensuojelun henkilöstöstä koulutetaan ammattikorkeakouluissa. Lisäksi lupasin ottaa julkaisun osaksi omaa opetustani ja meidän ammattikorkeakoulun lastensuojelun opetusta.

Kirjan lisäksi Selviytyjät-ryhmä on työstänyt myös kaksi mainiota opasta: toisen sijoitetulle nuorelle itseelleen "Uskomme sinuun - Usko sinäkin, ja vastaava opas aikuisille. Kaikki julkaisut on erittäin miellyttäviä lukea, selkeitä ja visuaalisia. Nyt julkaistu Suojele unelmia, vaali toivoa, on erittäin kaunis ja hyvin toimitettu kirja. Kiitos mysö taittofirmalle Workshop Pälviä Oy.

Tässä linkki lapsiasiavaltuutetun sivuille. Nuorten julkaisuun kannattaa ehdottomasti tutustua ja ottaa se omassa työssä toimeenpantavaksi.

Nuorten ääni kuului myös eduskunnassa. Lue 27.9. käydystä lastensuojelukeskustelusta eduskunnassa.

Tässä linkki Valviran sivuille, josta löytyy sijaishuollon valvonta-ohjelma sekä oma-valvonta-ohje 5.4.2012.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Lapsen etu huoltoriidoissa

Lapsen etu vanhempien huoltoriidoissa ei ole toteutunut. Lapsen kehitys on voinut vakavasti vaurioitua riitojen keskellä ja on tarvittu myös lastensuojelun tukitoimia. Yksi keskeinen ehkäisevän lastensuojelun mahdollisuus on tuen saanti vanhemmille ja lapselle huoltoriidoissa.

Lapsiasiavaltuutettu on antanut perusteellisen lausunnon asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovitteluprosessin laajentamisesta. Tähän suuntaan toimintaa tulee kehittää.

Tiivistelmä lausunnosta:
Asiantuntija-avusteista (psykologi/sosiaalityöntekijä) lasten vanhempien huoltoriitojen sovittelua on kokeiltu toistaiseksi neljässä käräjäoikeudessa. Oikeusministeriön asettaman työryhmän mietinnössä (36/2012) ehdotetaan asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelun laajentamista valtakunnalliseksi toimintatavaksi. Tähän liittyen kokeilun työryhmä esittää mm. että asiantuntijapalveluiden järjestäminen huoltoriitojen sovitteluun tulisi kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi, että asiantuntija-avustajien pätevyysvaatimukset kirjattaisiin lakiin ja että sovitteluistunnon järjestämisajasta säädettäisiin lailla.

Lue koko lapsiasiavaltuutetun lausunto tästä linkistä.

torstai 20. syyskuuta 2012

Lapsi ja nuori tarvitsee ihan tavallisia asioita

Keskustelu Niinistön virittämästä Ihan tavallisia asioita -kampanjasta on minusta ollut välillä ihan hakoteillä. Lapset ja nuoret tarvitsevat arjen pieniä tavallisia asioita kasvun ja kehityksen tueksi. Yksinkertaiset asiat ovat yleensä toimivia.

Se, että näitä neuvoja esitetään, ei tietenkään tarkoita, että niillä poistettaisiin kaikki syrjäyttävät mekanismit yhteiskunnasta, kuten köyhyys, oppimisvaikeuksissa avutta jääminen, väkivalta, päihteet jne. joiden keskellä monet valtavirrasta syrjään jääneet lapset ja nuoret elävät. Usein nämä lapset ovat lastensuojelun pitkäaikaisasiakkaita, jotka eivät silloinkaan saa välttämättä tarpeidensa mukaista tukea,hoivaa ja hoitoa. Mutta lastensuojelun asiakaslastenkin osalta on kyse mahdollisimman tavallisen lapsuuden ja nuoruuden turvaamisesta heille - tästä olen puhunut lukuisissa luennoissani ja artikkeleissani.

Ei siis ole kyse joko tai -neuvoista, vaan tarvitaan sekä neuvoja että yhteiskunnallisia keinoja.

Nyt ihmettelemme lastensuojelun ammattialan verkostoissa sitä, miksi lastensuojelun toimintakäytäntöjen kehittämistä pohtivaan Aulikki Kananojan johtamaan työryhmään ei näytä nimetyn yhtään kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön käytännön asiantuntijaa. Toki työryhmän jäseniksi nimetyt ovat alansa huippuja lääkäreinä, psykologeina, kasvatustieteilijöinä, juristeina, mutta he eivät ole lastensuojelun sosiaalityön koulutuksen saaneita eivätkä toimintakäytäntöjen asiantuntijoita. Kokemusasiantuntijan jäsenyys on hieno asia, mutta ei voi tietenkään korvata työntekijän näkökulmaa ja tietoa alan käytännöistä ja niiden kehittymisestä eri kunnissa sekä kehittämistarpeista.

Työryhmän asettamistiedote on 18.9.2012 julkaistu STM:n sivuilla ja työryhmän jäsenten nimet löytyy Hare-rekisteriksteristä, johon on linkki tiedotteen sivuilla. Laitan linkin tähän.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Sunnuntaisuomalainen ja lastensuojelu

Vastasin Sunnuntaisuomalaisen toimittajan kysymyksiin 9.9.2012
- ko.lehteen vastauksista pääsi juttuluonnoksen mukaan luonnollisesti murto-osa ja nekin omalla toimittajan sävyllä kirjoitettuna.


Miltä keskustelu tuntuu nyt? Olisiko jotain pitänyt tehdä jo aikaisemmin lastensuojelussa?

Tuntuu hyvin turhauttavalta, sillä lastensuojelun tilanne ja kehittämistarpeet ovat olleet hyvin tiedossa jo vuosia. Lastensuojelun toimintaa linjaamaan tarkoitettua kansallista asiakirjaa on valmisteltu nyt noin seitsemän vuoden ajan. Vihdoin laatusuositus saatiin lausuntokierrokselle syksyllä 2010, mutta asia ei ole sen jälkeen taaskaan edennyt ministeriössä. Ministeriön pöydälle ovat jääneet useat oppaat eri ammattilaisille, joita valmisteltiin heti lain 2008 voimaantullessa.

Kehittämistoimia tarvitaan sekä kansallisella tasolla että kunnissa. Kunta viimekädessä vastaa kokonaan siitä millaisin edellytyksin lastensuojelu voi toimia: onko työntekijöitä ja palveluja tarpeeksi ihmisten tarpeiden mukaan.

Valtion tulee tukea ja ohjata lastensuojelua ja myös varmistaa, että alalle koulutetaan tarpeeksi työntekijöitä. Valtio myös valvoo kuntien toimintaa. Ihmisillä on oikeus saada lastensuojelupalveluja riippumatta siitä missä kunnassa asuvat. Kuntaliitossa 2010 tekemäni kyselyraportin mukaan kunnissa on tapahtunut paljonkin kehitystä sekä ehkäisevässä lastensuojelussa että lapsi- ja perhekohtaisessa ns. viimesijaisessa lastensuojelussa.

Toivoisitteko, että jo tehtyjä parannusehdotuksia otetaan nyt huomioon ja sovelletaan käytäntöön?

Pyörää ei työryhmän kannata keksiä alusta pitäen uudelleen. Laadittu laatusuositus-luonnos sisältää linjauksia sekä kuntapäättäjien että johtajien toiminnalle, mutta keskiössä on lastensuojelun asiakastyön hyvät toimintakäytännöt. Suositusten taustalla on alan tutkimustieto. Myös Kuntaliitossa tekemäni kyselyraportti päätyi yhdessä laajan yhteistyöryhmän kanssa johtopäätöksiin ja suosituksiin. Ne ovat edelleen ajankohtaisia.

Mitkä ovat suurimmat aukot lastensuojelussa?

 Suurin ongelma on asiakkaiden suuri määrä ja riittämätön henkilöstö, ja osaamisen puutteet.

 Lapsilähtöinen ja perhekeskeinen työskentelyote kaipaa edelleen vahvistamista, niin että lapsen ja nuoren sekä hänen perheensä osallisuus heitä koskevissa asioissa oikeasti toteutuu. Läheisneuvonpito-toimintatapana tuo tueksi myös kaikki lapsen lähellä olevat voimavarat.

 Avohuollon tukitoimien saatavuus on myös ongelma: perheen tulee saada tukea riittävän intensiivisesti ja pitkäaikaisesti niin ettei lapsen huostaanottamiseen ole tarvetta.

 Silloin kun perheen tilanne ei tuesta huolimatta parane, lapsen tulee päästä turvalliseen hänen tarpeidensa mukaiseen sijaishuoltoon. Myös lapsen huollonsiirto tai adoptiomahdollisuus tulee selvittää. Ensisijaista on selvittää lapsen läheisten mahdollisuudet lapsen huoltoon. Useimmiten lapsi ja nuori tarvitsee vahvaa hoivaa ja hoitoa, ja ongelmana on mm. hoidon saanti psyykkisiin ongelmiin. Nyt psyykkisesti sairaat lapset jonottavat hoitoa lastenkodeissa ja sijaisperheissä.

Ja tietenkin olisi kaikkein fiksuinta, jos erilaista ehkäisevää tukea ja palveluja lapsiperheille olisi saatavana, niin ettei lastensuojelua tarvittaisi lainkaan. Kotipalvelu, perhetyö, tukihenkilö, tukiperhe, vertaisryhmät ja monet muuta tuen muodot olisi oltava jokaisen lapsen ja perheen ulottuvilla joka kunnassa.

Aika usein lastensuojelulapsen taustalla on myös riittämätön tuki koulunkäyntiin ja moni hyötyisi kouluavustajasta.

Mitkä ovat tärkeimmät asiat, jota pitäisi tehdä/muuttaa lastensuojelussa?

1. Työntekijöillä tulee olla erityisosaamista lastensuojeluun. Erityisosaamista tulee edellyttää riippumatta nykyisestä työvoimapulasta ja suuresta vaihtuvuudesta – tosin sillekin pitää akuutisti tehdä jotain.

 lapsen asioista vastaavilla sosiaalityöntekijöillä tulee olla ammattikoulutuksen lisäksi erityisosaaminen juuri lastensuojelutehtäviin, kuten lapsen kehityspsykologia, lainsäädäntö, vuorovaikutus ja kohtaaminen, tukimenetelmät. Erityisosaamisen hankkimiseksi tarvitaan valtakunnallinen koulutusmalli, esim. perheneuvolan työntekijöiltä edellytetään vuoden erikoistuminen jossakin sovitussa yksikössä.

 muutaman vuoden työkokemus lastensuojelusta tarvitaan myös, suoraan koulun penkiltä ei ole osaamista vastuusosiaalityöntekijän tehtävään.


2. Työntekijöiden asiakasmäärät sellaisiksi, että työntekijä pystyy käyttämään aikaa jokaisen lapsen ja perheen elämäntilanteen vaatimalla tavalla. Suomessa lastensuojelun työntekijällä on kaksin-kolminkertainen määrä asiakkaita verrattuna esim. muihin pohjoismaihin.


3. Työntekijöiden saatavuus ja pysyvyys

 työvoimapulaa helpottaisi kummasti jo se, että sosiaalityöntekijöiksi olisivat kelpoisia myös sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet (sosionomi YLEMPI AMK). Heillä on suoritettuna jo alan AMK-tason alempi korkeakoulututkinto sekä vähintään kolmen vuoden työkokemus, ja tämän päälle heillä on lisäksi ylemmän korkeakoulututkinnon sosiaalialan opintomäärä ammattikorkeakoulusta. Näin heillä on varmasti osaamista sosiaalityön tehtäviin ihan siinä missä tiedekorkeakoulusta valmistuneella.

 työolot, erityisesti asiakasmäärät, ja palkkaus vastaamaan vaativaa työn tasoa. Nykyinen tilanne, jossa henkilöstö on epäpätevää ja vaihtuu koko ajan, tulee kunnille kalliiksi. Pienemmillä kokonaiskustannuksilla kunnat selviäisivät, vaikka maksaisivat työntekijöille reilusti nykyistä enemmän palkkaa ja lisäisivät työntekijämäärää. Työn laatu ja tulokset paranevat kun osaavat työntekijät pysyvät nykyistä pidempään työssään. Työ olisi perheiden kanssa pitkäjänteistä, ja myös lastensuojelutyön kehittämiseen syntyisi näkemystä.


4. Lasten ja perheiden tarpeiden mukaisten palvelujen saatavuus

 jokaisen lapsen ja perheen tarpeisiin tulee olla saatavana sellaista tukea ja apua, jota he tarvitsevat – ei sitä, mitä kunnassa sattuu olemaan tarjolla. Avohuollon erilaisia tukipalveluja on kehitetty, mutta ei riittävästi. Perheiden ja lapsen ja nuoren kotiin tarvitaan apua.


Uskotteko, että työryhmä saa nyt jotain konkreettisia ja toimivia, perheiden ja lasten arkea helpottavia asioita päätettyä?

Luulenpa, että heidän on jotain saatava aikaan, muutoin tältä touhulta menee uskottavuus kokonaan.

Työryhmän työ tullaan varmaan rajaamaan, sillä kaikkea yksittäinen työryhmä ei kykene tekemään. Toivon, että työryhmään nimetään käytännön laaja-alaisia asiakastyön osaajia ja kehittäjiä sekä tutkijoita, jotka oikeasti tuntevat toimintakäytännöt ja niiden kehittämistarpeen. Tosin käytännöt ja niiden laatutaso vaihtelevat kovasti kunnittain, mikä onkin yksi heikko lenkki lastensuojelussa.

Itse vaiheistaisin työryhmän työsuunnitelmaa:

 ensin selvittäisin perusteellisesti 8.vuotiaan työtön tapauksen ja lastensuojelun sekä muidenkin toiminnan siinä, ja mitä tämän pohjalta on opittavissa ja tehtävissä johtopäätökset sekä kehittämisehdotukset. Ne tulisi myös toimeenpanna velvoittavina.

 toisessa vaiheessa pitäisi lopulta saada valmiiksi lastensuojelua ohjaava asetuksella velvoittavaksi tehty laatusuositus

 kolmanneksi tarvitaan konkreettinen lastensuojelun kehittämis- ja toimintaohjelma, joka tulisi käynnistää STM:n toimesta pikimmiten. Sen tehtävänä on toimeenpanna laatusuosituksen tavoitteet. Ei riitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmassa käynnistyy erityinen Lapset-osahanke, sillä lapsi- ja perhekohtainen ns. viimesijainen lastensuojelu ei ole sen keskiössä. Samanaikaisesti toki tarvitaan työtä ehkäisevän lastensuojelun kehittämiseksi, mutta sen lisäksi myös varsinaista lastensuojelua on kehitettävä.

Klikkaa tästä myös Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen 10.9.2012 Lastensuojelun ydin on hädässä oleva lapsi.

torstai 6. syyskuuta 2012

Missä lastensuojelun laatusuositus viipyy?

Kirjoitin jo tammikuussa 2012 blogiini, että vuosia valmistelussa olleet lastensuojelun laatusuositukset olisivat ihan kohta valmiit, mutta eipä vain ole… niitä olisi ehkäpä tarvittu.

Lyhyt historia asian valmistelusta:

Valtioneuvoston periaatepäätös kansallisista lastensuojelun linjauksista 2005-2007:

• Lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma (2003-2007) työsti epävirallisessa työryhmässä ehdotusta linjauksiksi. Olin työryhmän jäsen.
• Tavoitteena oli, että yhteiset linjaukset olisivat ohjanneet lastensuojelun toteuttamista ja kehittämistä koko maassa.
• Ehdotus linjausasiakirjaksi jätettiin STM:lle kun ohjelma päättyi 2007, mutta asia jäi STM:n pöydälle.

Kansallinen lastensuojelun laatusuositus 2008-2012 ja edelleen valmistelussa

• Lastensuojelulaki uudistuu 2008. Tavoitteena oli tukea lain toimeenpanoa laatimalla kansallinen lastensuojelun laatusuositus Suosituksen laadintatehtävä liitettiin edellisen Kaste-ohjelman (2008-2011) toimenpiteeksi. Yhtenä aineistonamme oli em.linjauspaperi.
• Jostakin syystä taaskaan ei asetettu virallista työryhmää, jolla olisi ollut virallinen STM:n toimeksianto, aikataulu, puheenjohtajat ja sopimus sihteerityöstä – noin 2008/2009 koottiin pieni epävirallinen työryhmä alan asiantuntijoista, olin työryhmän jäsen.
• Suosituksen oheen työstettiin eri asiantuntijoiden toimesta useita käytännön oppaita eri ammattiryhmille uuden lain toimeenpanoa tukemaan, mutta niitäkään ei ole STM:ssä julkaistu.
• Laatusuosituksen valmistelusta informoitiin lastensuojelun väkeä maakunnissa järjestetyillä Lastensuojelun laatupäivillä 2009.
• Työryhmä työsti ehdotuksensa STM:lle noin 2009/2010, ja jälleen lastensuojelun väkeä informoitiin Lastensuojelun 2010 maakunnallisilla laatupäivillä, että suositus julkaistaan kohta. Näin ei käynyt, vaan asiakirja jäi STM:n pöydälle.
• Suositusluonnos piti tietenkin saada lausuntokierrokselle ja keskusteltavaksi, jotta palautteen pohjalta ehdotusta voitaisiin kehittää. STM kutsui loppusyksyllä 2010 asiantuntijan muokkaamaan tekstin lausuntokierrosta varten. Tässä vaiheessa olin keskustellut Kuntaliiton sisällä (jossa olin 14 v. töissä vastaten mm. lastensuojelusta), että laatusuositus julkaistaisiin yhdessä STM:n ja Kuntaliiton kanssa. Tästä syystä työstin STM:ään palkatun asiantuntijan kanssa suositustekstin lausuntokierrokselle (taisi olla marraskuussa 2010 lausunnolla).
• Yhteenveto lausuntojen ehdotuksista ja Lastensuojelun käsikirjaan tulleista kommenteista tehtiin tammikuussa 2011 STM:ään palkatun as.tuntijan toimesta, jonka toimeksianto myös tuolloin päättyi.
• Lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan perustama lastensuojelujaosto, jonka puh.johtaja olin, kiirehti tammikuussa 2011 asian loppuunsaattamista ja teki STM:lle oman ehdotuksen laatusuosituksen loppuunsaattamistoimista. Mitään ei taaskaan tapahtunut, vaan asia jäi STM:n pöydälle.
• Tämän tammikuu 2011 ja nyt syyskuu 2012 välisen ajan, käsittääkseni suositustekstiä ovat työstäneet STM:n virkamies yhdessä THL:n lastensuojelun asiantuntijan kanssa.
• Omissa arkistoissani on merkinnät tammikuulta 2012, jolloin laatusuositusta alun perin työstäneeltä epäviralliselta työryhmältämme pyydettiin palautetta silloisesta versiosta. Ja tällöin - tammikuu 2012 - kirjoitin blogiini, että suositus olisi vihdoin valmistumassa – niin ei ole taaskaan käynyt.

Lastensuojelua on kehitetty paljonkin 2000-luvulla, mutta tiedämme myös lastensuojelun ongelmat.

Laadin Kuntaliitossa työssä ollessani laajan kuntakyselyn raportin, jonka käsikirjoituksen jätin Kuntaliitolle joulukuussa 2011. Raporttia ei ole Kuntaliitto julkaissut. Raportti ja siihen liittyvä erillisraportti lastensuojelupalvelujen saatavuudesta, antavat tilannekuvaa 2010 lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmista, ehkäisevästä lastensuojelusta ja lapsi- ja perhekohtaisesta lastensuojelusta, sosiaalityön resursseista ja asiakasmääristä jne. Raportti sisälsi myös johtopäätökset ja ehdotukset lastensuojelun kehittämiseksi.

Toivon, että ministeri Guzenina-Richarssonin nimittämä työryhmä lastensuojelukäytäntöjen kehittämiseksi vilkaisee jo tehtyä mittavaa työtä, ja ottaa kansallisen ryhtiliikkeen lastensuojelun kehittämiseksi. Suositusten valmisteluprosessin hoito on ollut ala-arvoista, tähän emme epävirallisen työryhmän jäseninä ole voineet enempää vaikuttaa kuin olemme yrittäneet.

Kaste II ohjelmaan (2012-2015) sisältyvä Lapset-osahanke ei riitä.

Lastensuojelu tarvitsee oman erityisen kehittämisohjelman, jolla on myös resurssia kehittämiseen. Suositukset ovat vain suosituksia, ellei lastensuojelutyön kehittymistä tueta myös kansallisesti.

Kunnat vastaavat lastensuojelun perusedellytyksistä – niistäkin kirjoitimme suositusluonnoksessa – kunnilla on vastuu lastensuojelusta ja täysi valta sen kehittämisestä juuri niin hyväksi kuin on tarpeen. Töitä riittää, ja meitä halukkaita kehittäjiä myös.

T: Hiukan on turhautunut olo nykyisen lastensuojelun keskustelun äärellä!

Perhesurmat ja lastensuojelu Nurmijärvellä

Julkaistu 5.9.2011 Viikon vieras-palstalla Nurmijärven Uutisissa


Perhesurmia koskenut THL:n selvitys nosti esille monia kysymyksiä. Surmien taustalla on paljon inhimillistä hätää, johon emme ole läheisinä tai ammattiauttajina osanneet reagoida. Jotkut arvioivat taustalla vaikuttavan edelleen 90-luvun laman, jolloin monia lapsiperhepalveluja supistettiin, eikä niiden saatavuutta parannettu 2000-luvun hyvinä vuosinakaan. Perhetragedioiden taustalla on aina monia tekijöitä, kuten parisuhteen ongelmia, kilpailuyhteiskunnan työelämän paineita, taloudellisia huolia, avuntarpeen kuulematta jäämistä ja neuvottomuutta oman elämäntilanteen ongelmien ratkaisuissa.

Perhesurmia voidaan ehkäistä. Siihen tarvitaan läheisiä, ystäviä ja lapsiperhepalveluja. Kuka tahansa voi elämässään tarvita apua. Sen pyytämisen ei tulisi olla häpeällistä myöskään perheissä, jotka yleensä ovat pärjänneet elämässään.
Lapsen lähellä on joka päivä useita aikuisia: jokainen voi ottaa vastuun lapsen kuuntelemisesta ja tuesta. Vanhempien tukena pitää olla kynnyksettömiä perhepalveluja, myös kriisitilanteissa. Kotiin on saatava sitä tukea mitä kukin perhe tarvitsee. Tilapäistä kotiapua kotiin on vaikea Nurmijärvelläkin saada, perheneuvolan jonot ovat pitkiä eikä perhetyöntekijöiden tuki ole vielä kaikkien ulottuvilla.

Perheistä vain osa oli ollut lastensuojelun palvelujen piirissä. 8-vuotiaan lapsen surma nosti keskusteluun myös lastensuojelun voimavarat ja osaamisen, sekä sen ettei lapsen paras ole aina oman isän tai äidin hoiva – kaikista vanhemmista ei vahvasti tuettunakaan ole vanhemman vastuuseen.

Lastensuojelussa tehtiin kohtalokas virhearviointi. Niiden estämiseksi on myös kuntapäättäjien kannettava vastuunsa lastensuojelun kehittämisessä ja voimavarojen turvaamisessa. Toimiessani Kuntaliiton lastensuojelun ja lapsipolitiikan erityisasiantuntijana, tein vuonna 2010 laajan lastensuojelun tilaa selvittäneen kuntakyselyn. Lapsen lastensuojelusta vastaavalla sosiaalityöntekijällä saattoi olla pahimmillaan 120 lapsen elämäntilanne vastuullaan. Jokainen ymmärtää, ettei työntekijällä ole riittävästi aikaa jokaiselle perheelle, ja ongelmat pahenevat. Monissa kunnissa lastensuojelun henkilöstön vaihtuvuus on suuri, eikä kaikilla ole vaadittavaa pätevyyttä ja erityisosaamista, eikä perheiden tukipalveluja ole saatavilla.

Nurmijärvellä lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet, mutta vähemmän kuin verrokkikunnissa: vuonna 2010 avohuollossa oli 765 lasta (6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 6,6 %) kun vastaava luku vuonna 2008 oli 636 lasta (5,1 % alle 18 –vuotiaista). Sijoitettuna vuonna 2010 oli 84 lasta (0,6 % alle 18-vuotiaista, verrokeissa 1,5 %) ja vastaava luku vuonna 2008 oli 91 lasta.

Valtuusto on hyväksynyt lastensuojelulain edellyttämän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman ja kohdentanut lisää voimavaroja lapsiperhepalveluihin ja lastensuojeluun. Koko kunnassa toimitaan varhaisen avoimen yhteistyön periaatteella, ja siihen on koulutettu lähes koko henkilöstö, myös esimiehet ja johtajat. Nurmijärvi on valtakunnallinen varhaisen tuen mallin esikuva. Varmasti montaa perhettä on onnistuttu auttamaan ja ehkäisty perhekriisejä.

Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyötahojen kanssa laatinut lasten ja nuorten valtuutetun tavoitteiston, johon jokainen kuntavaaleissa ehdokkaana oleva voi sitoutua. Klikkaa asiasta lisätietoa lapsiasia.fi- sivuilta.

Sirkka Rousu
Kirjoittaja toimii lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan pysyvänä asiantuntijajäsenenä. Hän on yliopettaja Metropolia ammattikorkeakoulun lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin koulutusohjelmassa. Hän kirjoittaa asiantuntijablogia ”Lastensuojelija”, ja on väitellyt lastensuojelusta.

ps. olen allekirjoittanut lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun

Klikkaa myös Hesarin vierakynäkirjoitukseen: Huostaanotto ei ole aina paras ratkaisu...