tiistai 28. syyskuuta 2010

Vaikuttavaa lastensuojelua

Työ- ja luottamustehtävät ovat pitäneet minut kiireisenä.
Keskustelu lastensuojelusta on jatkunut vilkkaana. Vaikuttavuudesta käydään parhaillaan keskustelua Lastensuojelun laatupäivien maakunnallisissa seminaareissa, joiden teema on Vaikuttavaa lastensuojelua. Kuten Kelan tutkimusyksikön tuoreesta julkaisusta voidaan todeta, mitä pidemmälle lapsen ongelmat ovat saaneet kehittyä ennen sijoitusta ja mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut ongelmien keskellä, sitä vaikeampaa ja tuloksettomampaa jo syntyneiden vahinkojen korjaaminen on (Kela 2010, Perhepiirissä - klikkaa tästä; aiheesta myös Helsingin Sanomien pääkirjoitus 13.9.2010, klikkaa tästä).

Varhainen tuen saatavuus on tärkeää. Useimmiten ihminen itse hakeutuu hakemaan apua, ja erilaista matalan kynnyksen palvelua tulisikin olla saatavilla. Olisi oikeampi suunta se, että lisäämme tämänkaltaisia palveluja ja tehostamme monialaisten yhteistyöverkostojen toimintaa lapsen ja nuoren lähiyhteisöissä? Kuin se, että hyvää tarkoittavan varhaisen puuttumisen argumenteilla vahvistamme kontrolliyhteiskunnan kehitystä, jossa erilaisia ammattilaisten huolia lapsista ja nuorista rekisteröidään tietojärjestelmiin ja kun on kertynyt tarpeeksi monta huolta, niin punainen lippu heilahtaa järjestelmässä. Eettistä punnintaa tarvitaan ja myös vaihtoehtoisten yhteistyömuotojen kehittämistä – esimerkiksi aikuisten jalkautumista lasten ja nuorten pariin.

Lapsi ja hänen perheensä hyötyy siitä, että tukea ja apua on saatavana niin intensiivisesti kuin on tarve ja niin kauan kuin on tarve ja silloin kun on tarve. Jos perheen ja lasten tukemiseksi on tarpeen järjestää esim. useiksi vuosiksi perhetyöntekijän tuki perheeseen, ja se tuki riittää siihen, että lapsen kehitys ja terveys voidaan turvata, niin näin pitäisi myös olla mahdollisuus tehdä. Jos lapsi tarvitsee erityistä tukea oppimisvaikeuksiinsa, niin riittävää tukea kannattaa järjestää. Jos nuoren elämässä on moninaisia ongelmia ja elämänhallinta hukassa, niin intensiivinen tuki hänen omissa arkisissa elämisen yhteisöissään tehoaa. Useat kansainväliset tutkimukset vahvistavat sen, että tehokas, paneutuva, intensiivinen ja moninainen tuki perheelle, on kannattava investointi. Sen sijaan Suomessa yleensä annetaan lusikalla vaikka kauhalla pitäisi.

Nykyisen lastensuojelulain mukaan avohuollon tukitoimet ovat aina ensisijaisia. Ne tulisi aina myös järjestää sen mukaan, miten lapsen, nuoren ja perheen vastuusosiaalityöntekijä on yhdessä heidän kanssaan niitä arvioineet tarvittavan ja niistä hyötyvän. Nämä asiat on lain mukaan myös kirjattava lapsen asiakassuunnitelmaan. Silti tarvittavia tukitoimia ei aina kunta järjestä, ja siksi hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla tätä lakivelvoitetta vielä tehostettaisiin (ks. edellinen blogini ja siinä olevat linkit). Lastensuojelun laatupäivien esitykseni mm. Kuopiossa 23.9.2010 löydät klikkaamalla tästä).

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Miksi lapsiperhe ei saa apua ilman lastensuojelun asiakkuutta, eikä aina silloinkaan.

Kesätauko takana.
Helsingin Sanomat on viime aikoina useissa kirjoituksissaan käsitellyt lastensuojelua. Pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg ihmetteli 1.9.2010, miksi lapsiperhe ei saa tukea ja apua ilman, että perhe kirjataan lastensuojelun asiakkaaksi. Hän kysyy, eikö kunnissa ole havahduttu siihen, että lapsiperhettä on myös taloudellisesti järkevämpää auttaa silloin kun ongelmat ovat pieniä ja helposti korjattavissa. Artikkelissa myös kerrotaan joidenkin kuntien jo kohentaneen lapsiperheiden tarvitsemia tukipalveluja.

Lapsiperheiden tulee tietenkin saada tukea ilman, että heidän tulee olla lastensuojelun asiakas, esimerkiksi perheen tulisi saada kotipalveluja sosiaalihuoltolain mukaan (ei siis lastensuojelulain mukaan). Vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain mukaan kunnan tulee järjestää, ei vain lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua, vaan myös ehkäisevää lastensuojelua kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan (11§: ”Kunnan on huolehdittava siitä, että ehkäisevä lastensuojelu sekä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää)”.

(klikkaa tästä niin pääset Lindbergin artikkeliin ” Lastensuojelua tarjotaan univaikeuksiinkin”)

Kuntien 2008 käyttötalousmeno-tilaston mukaan kunnat käyttivät lastensuojelun laitos-ja perhehoitoon sekä muihin perheiden palveluihin yhteensä yhden miljardin (1 miljardi euroa) verran rahaa. Aika iso summa.


Hallitus on antamassa eduskunnalle lastensuojelulain muutosesitystä (36§ avohuollon tukitoimet), jolla halutaan varmistaa se, että lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle ja perheelle myös järjestetään asiakassuunnitelmaan kirjatut tukitoimet ja palvelut, jotka lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on yhdessä lapsen ja perheen kanssa arvioinut heidän tarvitsevan. Näinhän olisi pitänyt olla jo muutoinkin, mutta ilmeisesti edes silloin kun lapsi on jo lastensuojelun asiakkaana ja hänen /perheen on arvioitu tarvitsevan avohuollon tukitoimia, niitä ei silti ole sosiaalityöntekijän kirjauksista huolimatta kunnassa järjestetty – ja tässähän ei ole tietenkään mitään järkeä. Varsinkin kun samaan aikaan halutaan vähentää lasten sijoituksia ja huostaanottoja, ja jotta näin voisi käydä, niin lapsen ja perheen tulee saada TEHOKASTA tukea viimeistään avohuollon tukitoimena (ja kaikkein järkevintä olisi pyrkiä kokonaan ehkäisemään lastensuojelun asiakkuuden syntyminen huolehtimalla ehkäisevistä perheiden tukipalveluista). Tämä esitys ei siis paranna niiden perheiden asemaa, jotka eivät (vielä) ole lastensuojelun asiakkaana. Tämän esityksen toivotaan parantavan sosiaalityöntekijän mahdollisuutta saada tosiasiallisesti järjestymään ne tukipalvelut, jotka jo lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi/nuori ja perhe tarvitsee. Tämä lakiesitys on ollut kommentoitavana lastensuojelun käsikirjassa.

Klikkaa tästä lastensuojelun käsikirjaan.

Toivottavasti mahdollisimman moni kunta toimii järkevästi. Kuntaliitto lähetti kunnille laajan kyselyn aihepiiristä – saa nähdä mikä tilanne on kunnissa tällä hetkellä palvelujen järjestämisessä.

Klikkaa tästä Kuntaliiton sivuille, josta löydät kyselylomakkeen.