tiistai 22. tammikuuta 2013

Kulttuurinen muutos lastensuojeluun


Ajattelimme tutkijakollegan kanssa tarjota Hesariin vieraskynäartikkelia lastensuojelun kehittämisen suunnista. Tarkastelisimme jutussa
-          toimintakulttuurin muutosta
-          lastensuojelun kansallista ohjausta, valvontaa sekä toiminnan johtamista
-          tietopohjaa sekä osaamista.

Lastensuojelun kansallisen kehittämisohjelman käytännön toimenpiteet kiinnittyvät mielestämme näihin teemoihin. Aulikki Kananojan työryhmä jättää ehdotuksensa ”Toimiva lastensuojelu” 31.3.2013 mennessä.

Lue myös mitä lapsiasiavaltuutettu esitti 7.1.2013 työryhmälle.


Linkki tiedotteeseen tässä - tältä sivulta löytyy myös muut asiaan liitetyt lapsiasiavaltuutetun asiakirjalinkit.

 

torstai 3. tammikuuta 2013

Miksi nuori surmaa ? - sisäasiainministeriön selvitys

Sisäasianinministeriö julkaisi joulun alla (19.12.2012) selvityksen, joka saattoi jäädä huomaamatta. Asia kyllä uutisoitiin hyvin TV:ssä ja radiossa mm.Tarja Mankkisen hyvät haastattelut.

Tässä selvityksen kuvausteksti SM:n sivuilta sekä lopussa linkki raporttiin.

Ihmisen (lapsen, nuoren aikuisen) sosiaalisten suhteiden laatu tai turvallisten ja rakentavien sosiaalisten suhteiden puuttuminen kokonaan on tulevaisuuden yksi suurimmista hyvinvoinnin sekä valtioiden uhkista. Jokaisella lapsella, nuorella ja myös hänen vanhemmallaan tulee olla turvallisia ihmissuhteita. Tästä pitää pitää huolta. Kirjoitin aiheesta tuolloin väitöstutkimukseni lectiopuheessa (pidetty 7.12.2007), sillä Jokelan koulusurma oli tapahtunut kuukautta (7.11.2007)aiemmin. Lectiossani toivoin, että koulusurma olisi ollut käynnistämässä välttämättömiä muutoksia lasten ja nuorten hyvinvointityössä ja -politiikassa, jotta tällaiset surmat eivät toistuisi. Toisin kävi. Muistan Jokelan uutispäivän myös henkilökohtaisesti siitä, kun juuri surman tapahtuma-aikaan pidimme II sisäisen turvallisuusohjelman Arjen turvallisuus-valmisteluun liittyvää kokousta, joka käsitteli lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen keinoja.   

SM:n selvityksen kuvaus:
"Suomessa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana nuorten tekemiä vakavia henkirikoksia, jotka ovat saaneet laajaa julkisuutta ja herättäneet paljon huomiota. Tapaukset ovat järkyttäneet yhteiskuntaa laajasti. Tämän selvityksen tarkoituksena on koota yhteen mahdollisia syitä nuorten tekemiin joukkosurmiin ja muihin vakaviin väkivallan tekoihin olemassa olevan tiedon pohjalta.

Selvityksen tavoitteena on luoda kokonaiskuva siitä, mitkä tekijät yhdistävät tekoja ja millaiset seikat niitä erottavat toisistaan. Yhteistä selvityksessä tarkasteltaville teoille on niiden suunnitelmallisuus sekä nimenomainen surmaamistarkoitus jo tekoa edeltävässä suunnittelussa. Kokonaiskuvan perusteella voidaan kehittää vakavien väkivallantekojen varhaista tunnistamista ja ennalta ehkäisyä. Selvitys perustuu julkisesti saatavilla olevaan tietoon. Tekijöitä koskevat tiedot on saatu pääasiassa esitutkintapöytäkirjojen julkisista versioista, tutkintalautakuntien raporteista sekä akateemisesta tutkimuksesta.

Joukkosurmia voidaan tarkastella sekä teko- ja tekijälähtöisesti että yhteiskunnallisia syitä analysoimalla. Tämän selvityksen ensimmäisessä osassa verrataan tarkasteltavia tapauksia tekijöihin ja tekoihin liittyvien piirteiden perusteella. Vertailussa esitetään, miksi kyseinen piirre on aiemman tiedon valossa merkityksellinen seikka selvitettäessä syitä surmatekoon. Tällaisia piirteitä tekijän osalta ovat esimerkiksi hänen perhesuhteensa, koulumenestyksensä ja päihteiden käyttönsä. Teon osalta tarkasteltavia piirteitä ovat muun muassa tekijän suhde uhreihin ja tekovälineeseen sekä tekijän motiivi. Tässä osassa esitetään myös, miten mainitut piirteet tyypillisesti ilmenevät nuorilla väkivallantekijöillä. Selvityksen toisessa osassa keskitytään yksilön ja yhteiskunnan välissä oleviin tekijöihin, joilla voi olla nuorten tekemää suunnitelmallista väkivaltaa edistävä tai hillitsevä vaikutus. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa koulukiusaaminen, väkivaltaviihde sekä perhekasvatuksen merkitys. Kolmannessa osassa tarkastellaan sellaisia yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, joiden vaikutuksesta useampi nuori voi ajautua vastaavanlaisiin väkivallantekoihin."

SM:n tiedotteesta:
"Miksi nuori surmaa -selvityksen tulokset osoittavat, että nuorten tekemien vakavien väkivallantekojen ennalta estämiseen tarvitaan kaikkien viranomaisten, järjestöjen ja potentiaalisten tekijöiden lähipiirin toimenpiteitä.
Nuorten, syrjään vetäytyvien, koulukiusattujen ja kostoa suunnittelevien miesten kanssa pitäisi saada aikaan ennen kaikkea keskusteluyhteys ennen kuin on liian myöhäistä. Selvityksen mukaan yhteistä teoille on niiden suunnitelmallisuus sekä nimenomainen surmaamistarkoitus jo tekoa edeltävässä suunnittelussa.
Miksi nuori surmaa -selvityksessä käydään läpi kahdeksan nuorten tekemää suunnitelmallista henkirikosta vuosina 1989–2012. Selvityksen tiedot on koottu pääasiassa esitutkintapöytäkirjoista, tutkintalautakuntien raporteista sekä akateemisesta tutkimuksesta. Selvitykseen on koottu mahdollisia syitä nuorten tekemiin joukkosurmiin ja muihin vakaviin väkivallantekoihin. Hallitus päätti selvityksen tekemisestä 30.5.2012.

Nuori joukkosurmaaja suunnittelee tekoaan pitkään ja yksityiskohtaisesti

Miksi nuori surmaa -selvityksessä tarkasteltavat nuorten tekemät vakavat väkivallanteot poikkeavat monella tavalla perinteisestä suomalaisesta väkivallasta. Tekijä on usein suunnitellut tekoa yksityiskohtaisesti ja huolellisesti, alkoholi ei ole merkittävä taustatekijä ja teoilla on yhteyksiä kansainvälisiin malleihin. Tekoihin on etsitty myös yhteiskunnallisia syitä, kuten yhteisöllisyyden vähenemistä ja syrjäytymisen lisääntymistä.

Selvitykseen koottujen joukkosurmien ja muiden vakavien väkivallantekojen tekijät ovat kaikki olleet nuoria poikia tai miehiä, iältään 14–23-vuotiaita. Suuri osa tekijöistä on yksinäisiä tai syrjään vetäytyviä. Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys näyttääkin olevan merkittävä riskitekijä vakavalle suunnitelmalliselle väkivallalle. Selvityksessä mukana olevissa kolmessa koulusurmassa (Raumanmeri, Jokela, Kauhajoki) teoille on tyypillistä pitkä suunnittelu- ja valmisteluaika, puolesta vuodesta useisiin vuosiin. Koulusurmaajia oli myös kiusattu koulussa pitkään.

Joukkosurmaajilla tai vakaviin väkivallantekoihin syyllistyneillä nuorilla ei ole yhtenäistä perhetaustaa. Usean teon taustalla on kosto. Koston kohteen konkreettisuus vaihtelee ennalta valituista uhreista kouluyhteisöön yleisesti sen mukaan, minkä tekijä kokee ”syyllisenä”. Suuri osa tekijöistä mielsi tai ymmärsi jäävänsä kiinni teosta.

Tilastojen perusteella Suomi on länsieurooppalaisissa vertailuissa varsin väkivaltainen maa. Eritoten henkirikosten määrä suhteessa väkilukuun on suuri. Tilastojen mukaan nuorten 18–20-vuotiaiden tekemän väkivallan määrä on kasvanut viime vuosina, kun samanaikaisesti kaikkien henkirikosten määrä on kääntynyt hienoiseen laskuun."
Tässä linkki selitysraporttiin.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Syrjäytymisen ehkäisy on aloitettava varhain kaikissa arjen kehitysympäristöissä

THL julkaisi 2.1.2013 - suora lainaus tiedotteesta.

"Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy on aloitettava varhain. Lasten tilanne pitäisi myös ottaa huomioon aina, jos vanhemmilla on ongelmia.

Näin suositellaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimusraportissa. Tutkimuksessa on seurattu kaikkia kyseisenä vuonna Suomessa syntyneitä 60 069 lasta sikiökaudelta vuoden 2008 loppuun saakka eli tutkittavat ovat tällä hetkellä 25-vuotiaita.

Seurannasta selviää, että hyvinvointi eriytyy. Hyvinvointiongelmat, kuten kouluttamattomuus, mielenterveys- sekä toimeentulo-ongelmat, kasautuvat. Joka viidennellä vuonna 1987 syntyneellä ei ole toisen asteen koulutusta, ja joka viides ikäluokasta on käyttänyt psykiatrian erikoissairaanhoidon palveluita tai psyykenlääkkeitä ennen aikuisikää. Noin joka neljäs vuonna 1987 syntynyt on kärsinyt toimeentulo-ongelmista tai jäänyt kiinni rötöstelystä.

Sosioekonominen ja alueellinen eriarvoisuus on tämän päivän Suomessa huomattavan suurta, esimerkiksi toimeentulotukeen on Lapissa joutunut turvautumaan 36 prosenttia ikäluokasta, kun Pohjanmaalla osuus on 13 prosenttia.

Tulokset kertovat myös ongelmien ylisukupolvisuudesta eli periytymisestä sukupolvelta toiselle. Lasten ja nuorten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti heidän vanhempiensa koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan. Lisäksi vanhempien terveydelliset ja taloudelliset ongelmat heijastuvat lasten myöhempään hyvinvointiin. Pahoinvointikin periytyy, joskin siihen vaikuttavat lapsuudenkodin lisäksi yhteiskunnan arvot ja asenteet, jotka myös siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Syrjäytymisen ehkäisy aloitetaan usein liian myöhään. Hyvinvoinnin tukeminen on aloitettava varhain ja siihen on satsattava aidosti. Lasten tilanne pitäisi ottaa huomioon aina, jos vanhemmilla on ongelmia. Koska hyvinvointi rakentuu arjessa, on oleellista, että eri kehitysympäristöt kuten päivähoito, koulu ja harrastukset tukevat lasten ja nuorten hyvinvointia ja vahvistavat suojaavia tekijöitä.

Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimuksessa on yhdistetty aiempaa monipuolisemmin suomalaista rekisteritietoa eri sosiaali- ja terveyspalveluiden käytöstä, koulutuksesta ja rikollisuudesta. Se myös antaa mahdollisuuden selvittää paremmin hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin syntytekijöitä ja -mekanismeja. Seurannan tulokset perustuvat viranomaisrekistereihin ja palveluiden käyttöön, joten tutkimus ei kerro suoraan esimerkiksi lasten ja nuorten sairastavuudesta, vaikka antaakin luotettavaa tietoa heidän hyvinvoinnistaan."

Tästä pääset lukemaan tutkimuksen