Lauantaina 16.4.2011 klo 9.05 Ylen Puhe-kanavalla ohjelmassa Mahdollinen tehtävä keskustellaan reilun 50 minuutin ajan lastensuojelusta. Toimittaja Heidi Laaksosen kanssa pohdimme mm. huostaanottoja ja sitä, onko niiden määrän vähentäminen mahdollista, eli onko se mahdollinen tehtävä.
Ohjelman uusinnat ovat su klo 1.02 ja ma klo 13.05. Ohjelman voi kuunnella myös Ylen nettisivuilla ensiesityksen jälkeen.
Toimittaja pohtii asiaa myös pakinassaan. Pakina kuuluu radiosta perjantaina 15.4.2011 kello 15:n jälkeen ja vielä uusintana maanantaina klo 10.03. Teksi on luettavissa nettisivuilla.
Ollaan kuulolla.
torstai 14. huhtikuuta 2011
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Mihin käyttäisimme 48 miljardia euroa?
Tilastokeskuksen laatima raportti kertoo, että ns. syrjäytyneiden nuorten määrä on noin 48 000 nuorta eikä tässä luvussa ole tapahtunut muutosta parempaan. Raportin mukaan syrjäytymisellä tarkoitetaan nuoria, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle. Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle.
Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.
Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.
Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin
Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.
Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.
Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kotihoitoa myös lasten ja nuorten psykiatriassa
Näin maallikkona tuntuu loogiselta se, että lapsen ja nuoren psyykkinen hoito toteutetaan hänen kasvuympäristössään. Psyykkinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden lapsen ja nuoren lähellä toimivien ihmisten kanssa eli suhteessa toisiin ihmisiin. Tuntuisi siis nurinkuriselta hoitaa vain lasta tai nuorta siirtämällä hänet pois niistä arkisista vuorovaikutussuhteista, joissa lapsi ja nuori oirehtii hoitoa vaativalla tavalla. On siis ihan järkeenkäypää, että lapsen ja nuoren psyykkeen hoito olisi sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin saadaan muutettua / korjattua lapsen lähiyhteisön vuorovaikutustilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Onhan toisaalta ihan tervettä se, että lapsi nimenomaan oirehtii silloin kun asiat eivät ole hyvin päivähoidossa, kouluyhteisössä, kaverisuhteissa tai kodissa.
TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).
Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).
Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.
Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).
Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.
TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).
Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).
Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.
Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).
Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Välineitä vanhemmuuden työkalupakkiin
Vanhemmat tarvitsevat lisää työkaluja omaan lapsenkasvatus-pakkiinsa, kuvataan Nuorten ystävät ry:n julkaisemassa lehden tämän vuoden ykkösnumerossa. Järjestö käynnistää Vanhempien Akatemia -hankkeen Oulun seudulla. Sen tavoitteena on luoda pysyvä verkostopohjainen malli lasten ja nuorten vanhempien tiedolliseksi tukemiseksi. Jokaisella vanhemmalla on käytössään vanhemmuuden työkalupakki. Vanhempien Akatemia jakaa tietoa, tutkimustuloksia ja kasvatuksen käytäntöjä, joista jokainen vanhempi ottaa käyttöönsä omaan työkalupakkiinsa tarpeellisen.
Vanhemmuuden tiedollisen tuen tarpeellisuus kävi hyvin ilmi viime syksynä toteutetuissa luentotilaisuuksissa vanhemmille. Vanhemmuuden vaativa pesti-teematilaisuuksista saatu palaute kertoi, että vanhemmat haluavat saada erilaista tietoa vanhemmuudesta ja käytännön neuvoja myös toisilta vanhemmilta. Tärkeää on myös kokemusten jakaminen samanikäisten lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Siksi vanhempien keskinäinen verkostoiminen on tärkeää.
Vanhempien Akatemia ottaa huomioon myös lastenhoidon järjestämisen akatemia-tilaisuuksien aikana.
Toivon, että Oulun seudun jälkeen toiminta levittäytyy myös muille paikkakunnille yleiseksi Vanhempain Akatemia-toimintamalliksi, jota voidaan toteuttaa eri toimijoiden yhteistyönä. Ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan!
Vanhemmuuden tiedollisen tuen tarpeellisuus kävi hyvin ilmi viime syksynä toteutetuissa luentotilaisuuksissa vanhemmille. Vanhemmuuden vaativa pesti-teematilaisuuksista saatu palaute kertoi, että vanhemmat haluavat saada erilaista tietoa vanhemmuudesta ja käytännön neuvoja myös toisilta vanhemmilta. Tärkeää on myös kokemusten jakaminen samanikäisten lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Siksi vanhempien keskinäinen verkostoiminen on tärkeää.
Vanhempien Akatemia ottaa huomioon myös lastenhoidon järjestämisen akatemia-tilaisuuksien aikana.
Toivon, että Oulun seudun jälkeen toiminta levittäytyy myös muille paikkakunnille yleiseksi Vanhempain Akatemia-toimintamalliksi, jota voidaan toteuttaa eri toimijoiden yhteistyönä. Ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan!
torstai 3. maaliskuuta 2011
Perhehoito ensisijaiseksi lapsen sijaishuoltopaikkaa valittaessa
Eduskunta hyväksyi 1.3.2011 toisessa käsittelyssään hallituksen esityksen, jossa ehdotetaan täsmennettäväksi lastensuojelulain sijaishuoltopaikan valintaa koskevaa säännöstä siten, että lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos lapsen sijaishuoltoa ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muualla. Muutoksen johdosta perhehoidosta tulee laitoshuoltoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Lapsen sijaishuoltopaikka tulee aina kuitenkin valita lapsen edun mukaisesti.
Laki lastensuojelulain 50 §:n muuttamisesta tulee voimaan 1.1.2012.
Klikkaa tästä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.
Myös perhehoitajien asemaa parannetaan
Perhehoitajien ennakkovalmennus säädetään pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.
Kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi näin perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista. Toimeksiantosopimuksessa sovittaisiin sijaishoitajalle maksettavasta palkkiosta ja hänelle sijaishoidosta aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä sopimuksen voimassaolosta. Sijaishoitajalle kuuluisi samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajalle. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisättiin vastaavanlainen säännös kuin perhehoitajalakiin. Lait perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta tulevat voimaan mahdollisimman pian.
Laki lastensuojelulain 50 §:n muuttamisesta tulee voimaan 1.1.2012.
Klikkaa tästä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.
Myös perhehoitajien asemaa parannetaan
Perhehoitajien ennakkovalmennus säädetään pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.
Kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi näin perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista. Toimeksiantosopimuksessa sovittaisiin sijaishoitajalle maksettavasta palkkiosta ja hänelle sijaishoidosta aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä sopimuksen voimassaolosta. Sijaishoitajalle kuuluisi samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajalle. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisättiin vastaavanlainen säännös kuin perhehoitajalakiin. Lait perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta tulevat voimaan mahdollisimman pian.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Ikuisesti sinun: dokumenttielokuva sijoitetuista lapsista
DocPoint -festivaaleilla saa ensi-iltansa 27.1.2011 Mia Halmeen dokumenttielokuva Ikuisesti sinun - elokuva huostaanotetuista lapsista, perheistä, rakkaudesta ja menetyksestä. Lehdistötiedotteen esittelyn mukaan: Huostaanotetut lapset kaipaavat vanhempiaan ja lasten vanhemmat surevat kadotettua rakkautta, lapsia. Sijaisvanhemmat yrittävät paikata läheisyyden puutetta ja kiireisen yhteiskunnan jälkiä oman jaksamisensa äärirajoilla. Arki kuljettaa lapsia ja aikuisia, saa kiintymään ja haparoiden luottamaan. Lapset matkaavat biologisen kodin ja sijaiskodin välillä, ja surevat eroa molemmissa kodeissa. Lapset ovat konkreettisesti vain lainassa. He sopeutuvat ja kasvavat, mutta millaisia jälkiä lapsuuden menetykset jättävät näihin lapsiin ja nuoriin?
– Kumpi painaa vaa’assa enemmän, biologinen sukulaisuus vai jaetut yhteiset vuodet, kun rakastamme lapsiamme? Seurattuani huostaanotettuja lapsia oletan, ettei ole ketään, joka voisi täysin korjata rikkoutuneen siteen lapsen ja vanhemman välillä. Tyhjää kohtaa lapsen sydämessä ei pysty täyttämään. Helpottuneena olen kuitenkin huomannut, että suru voi hellittää, jos lapsi saa osoittaa rakkauttaan tai vihata elinolojaan ja silti tulla aikuisten hyväksymäksi. Huostaanotoilla on myös traaginen tapa periytyä eikä tämä kierre katkea, elleivät yhteiskunnassa vahvistu inhimillisemmät arvot. Lapsen etu on kirjoitettu Suomen lakiin, mutta mitä se tarkoittaa, kysyy ohjaaja Mia Halme.
Mia Halme on usein käsitellyt dokumenttielokuvissaan perhettä, rakkautta ja lähellä olemista. Nähdyksi tulemisen tarve sekä oman paikan löytäminen ovat tärkeitä aiheita suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa vallalla ovat kiire, yhteisöllisyyden mureneminen ja lisääntyvä yksinäisyys. Avoimesti ja lämmöllä sekä läheltä kuvatut tarinat huostaanotetuista lapsista ja heidän erilaisista vanhemmistaan ovat elokuvan selkäranka. Dokumentti on samalla sekä vahva ajankuva että tarina, joka voisi tapahtua kenelle tahansa silloin kun elämä käy liian raskaaksi. Päähenkilöiden vaikeista elämäntilanteista huolimatta elokuvassa on läsnä toivo ja muutoksen mahdollisuus.
Näytökset DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalin yhteydessä: ensi-ilta torstaina 27.1.11 klo 17.30 Bio Rex ja toinen näytös sunnuntaina 30.1.11 klo 13 Kinopalatsi.
Kesto 75 min.
www.docpoint.infoLisätiedot: ohjaaja mia.halme@avanton.fi
Sonja Lindén / tuottaja
puh. +358 50 567 1895
sonja.linden@avanton.fi
Avanton Productions Oy, Harjuviita 16 A 21, 02110 Espoo
– Kumpi painaa vaa’assa enemmän, biologinen sukulaisuus vai jaetut yhteiset vuodet, kun rakastamme lapsiamme? Seurattuani huostaanotettuja lapsia oletan, ettei ole ketään, joka voisi täysin korjata rikkoutuneen siteen lapsen ja vanhemman välillä. Tyhjää kohtaa lapsen sydämessä ei pysty täyttämään. Helpottuneena olen kuitenkin huomannut, että suru voi hellittää, jos lapsi saa osoittaa rakkauttaan tai vihata elinolojaan ja silti tulla aikuisten hyväksymäksi. Huostaanotoilla on myös traaginen tapa periytyä eikä tämä kierre katkea, elleivät yhteiskunnassa vahvistu inhimillisemmät arvot. Lapsen etu on kirjoitettu Suomen lakiin, mutta mitä se tarkoittaa, kysyy ohjaaja Mia Halme.
Mia Halme on usein käsitellyt dokumenttielokuvissaan perhettä, rakkautta ja lähellä olemista. Nähdyksi tulemisen tarve sekä oman paikan löytäminen ovat tärkeitä aiheita suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa vallalla ovat kiire, yhteisöllisyyden mureneminen ja lisääntyvä yksinäisyys. Avoimesti ja lämmöllä sekä läheltä kuvatut tarinat huostaanotetuista lapsista ja heidän erilaisista vanhemmistaan ovat elokuvan selkäranka. Dokumentti on samalla sekä vahva ajankuva että tarina, joka voisi tapahtua kenelle tahansa silloin kun elämä käy liian raskaaksi. Päähenkilöiden vaikeista elämäntilanteista huolimatta elokuvassa on läsnä toivo ja muutoksen mahdollisuus.
Näytökset DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalin yhteydessä: ensi-ilta torstaina 27.1.11 klo 17.30 Bio Rex ja toinen näytös sunnuntaina 30.1.11 klo 13 Kinopalatsi.
Kesto 75 min.
www.docpoint.infoLisätiedot: ohjaaja mia.halme@avanton.fi
Sonja Lindén / tuottaja
puh. +358 50 567 1895
sonja.linden@avanton.fi
Avanton Productions Oy, Harjuviita 16 A 21, 02110 Espoo
lauantai 22. tammikuuta 2011
Askel oikeaan suuntaan perhetyön palveluissa
Lapsiperheiden perhetyön asiakkaaksi voi Espoossa jatkossa hakeutua myös suo-raan, mikäli sote-lautakunta 27.1.2011 kokouksessaan hyväksyy esityksen.
Yksilöllisten tarpeiden perusteella voi saada myös entistä tiiviimpää ja pidempikestoista palvelua.
Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnalle esitetään 27.1. kokouksessa, että espoolaisten perheiden pääsyä lapsiperheiden perhetyön asiakkaiksi helpotetaan 1.2.2011 alkaen. Silloin kuntalaiset voivat hakea palvelua itse suoraan lapsiperheiden perhetyöstä. Tähän saakka palvelujen piiriin on päässyt vain esimerkiksi neuvolan, päivähoidon, lastensuoje-lun, perheneuvolan tai vammaispalvelujen kautta.
Lapsiperheiden perhetyö sisältää ohjausta ja neuvontaa sekä lasten- ja kodinhoidollista kotipalvelua. Sitä on tarjottu pääsääntöisesti alle kouluikäisten lasten perheille tilapäisesti alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun syyn perusteella. Palveluilla tuetaan perheitä arjesta selviytymisessä ja pyritään ehkäisemään perhetilanteen vaikeutuminen.
Palvelu on tähän asti ollut tilapäistä ja lyhytkestoista, enimmillään kuuden kuukauden ajan. Jos lautakunta hyväksyy esityksen, niin jatkossa palvelua voi saada yksilöllisen tarpeen perusteella enintään vuoden ajan. Lisäksi enemmän tukea tarvitsevat perheet voivat saada tiiviimpää, tehostettua kotipalvelua. Tätä tiivistä palvelua tarjotaan aluksi vammaisten lasten ja lastensuojelun palvelujen piirissä oleville perheille.
Palvelusta voidaan periä käynnin pituuden mukainen käyntimaksu tai kuukausimaksu, joka perustuu perheen kokoon, tuloihin ja palvelun määrään. Perheille voidaan tarjota myös palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoitoapua.
Vuonna 2010 lapsiperheiden perhetyön piirissä (kaupungin toiminta ja ostopalvelut) oli yhteensä 742 asiakasta. Tällä hetkellä saatavissa olevan tilaston mukaan käyntejä tehtiin yhteensä 5340. Palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoidollista apua sai 137 asiakasta, keskimäärin 27 tuntia/asiakas.
Tähän suuntaan pitää toimintaa kehittää myös muissa kunnissa!
Klikkaa tästä Espoon sote-lautakunnan esitykseen.
Yksilöllisten tarpeiden perusteella voi saada myös entistä tiiviimpää ja pidempikestoista palvelua.
Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnalle esitetään 27.1. kokouksessa, että espoolaisten perheiden pääsyä lapsiperheiden perhetyön asiakkaiksi helpotetaan 1.2.2011 alkaen. Silloin kuntalaiset voivat hakea palvelua itse suoraan lapsiperheiden perhetyöstä. Tähän saakka palvelujen piiriin on päässyt vain esimerkiksi neuvolan, päivähoidon, lastensuoje-lun, perheneuvolan tai vammaispalvelujen kautta.
Lapsiperheiden perhetyö sisältää ohjausta ja neuvontaa sekä lasten- ja kodinhoidollista kotipalvelua. Sitä on tarjottu pääsääntöisesti alle kouluikäisten lasten perheille tilapäisesti alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun syyn perusteella. Palveluilla tuetaan perheitä arjesta selviytymisessä ja pyritään ehkäisemään perhetilanteen vaikeutuminen.
Palvelu on tähän asti ollut tilapäistä ja lyhytkestoista, enimmillään kuuden kuukauden ajan. Jos lautakunta hyväksyy esityksen, niin jatkossa palvelua voi saada yksilöllisen tarpeen perusteella enintään vuoden ajan. Lisäksi enemmän tukea tarvitsevat perheet voivat saada tiiviimpää, tehostettua kotipalvelua. Tätä tiivistä palvelua tarjotaan aluksi vammaisten lasten ja lastensuojelun palvelujen piirissä oleville perheille.
Palvelusta voidaan periä käynnin pituuden mukainen käyntimaksu tai kuukausimaksu, joka perustuu perheen kokoon, tuloihin ja palvelun määrään. Perheille voidaan tarjota myös palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoitoapua.
Vuonna 2010 lapsiperheiden perhetyön piirissä (kaupungin toiminta ja ostopalvelut) oli yhteensä 742 asiakasta. Tällä hetkellä saatavissa olevan tilaston mukaan käyntejä tehtiin yhteensä 5340. Palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoidollista apua sai 137 asiakasta, keskimäärin 27 tuntia/asiakas.
Tähän suuntaan pitää toimintaa kehittää myös muissa kunnissa!
Klikkaa tästä Espoon sote-lautakunnan esitykseen.
perjantai 7. tammikuuta 2011
Karkkipäivä ja lastensuojelu
Tartuin hiukan vastentahtoisesti Markus Nummen Karkkipäivä-romaaniin ajattelen, että en lomalla jaksa lukea kirjaa, jonka tapahtumaympäristö liikkuu entisessä työssäni sosiaalipäivystyksessä ja tarina kertoo heitteille jätetyistä lapsista ja lastensuojelusta. Yllätyin.
Markus Nummi on rakentanut paitsi hyvin todellisen mutta erittäin koskettavan ja hurjan tarinan, joka piti lukea lähes yhtäjaksoisesti kannesta kanteen. Kirja oli kuin Matti Yrjänä Joensuun dekkari, jossa kirjailija tavoittaa tarinan henkilöiden sisäisen maailman, johon lukija voi samaistua ja ymmärtää tarinan ihmisten toimintaa. Nummi on tavoittanut loistavasti tarinan sankarin roolissa olevan Tomi-lapsen näkökulman. Ja onneksi tarinassa oli myös onnellinen loppu – viimehetkellä. Itse ehdin jo ajatella, että ei kait kirjailija voi antaa tarinan prinsessa-lapsen kuolla. Vaikka tarina on fiktiivinen, tunnistan sen olevan totisinta totta liian usean lapsen elämässä tämän päivän Suomessa.
Kirjan alkusivujen jälkeen juoni tempaisee mukaansa. Tarinassa kirjailija Arin, tilanhallintasuunnittelija Paulan, sosiaalipäivystäjä Katrin ja tohtori Kilmoori eli Tomi-pojan elämäpolut kohtaavat. Ehdottomasti suosittelen.
Tästä löytyy linkki kirjan julkaisijalle.
Ja tästä linkki yhteen kirja-arviointiin.
Markus Nummi on rakentanut paitsi hyvin todellisen mutta erittäin koskettavan ja hurjan tarinan, joka piti lukea lähes yhtäjaksoisesti kannesta kanteen. Kirja oli kuin Matti Yrjänä Joensuun dekkari, jossa kirjailija tavoittaa tarinan henkilöiden sisäisen maailman, johon lukija voi samaistua ja ymmärtää tarinan ihmisten toimintaa. Nummi on tavoittanut loistavasti tarinan sankarin roolissa olevan Tomi-lapsen näkökulman. Ja onneksi tarinassa oli myös onnellinen loppu – viimehetkellä. Itse ehdin jo ajatella, että ei kait kirjailija voi antaa tarinan prinsessa-lapsen kuolla. Vaikka tarina on fiktiivinen, tunnistan sen olevan totisinta totta liian usean lapsen elämässä tämän päivän Suomessa.
Kirjan alkusivujen jälkeen juoni tempaisee mukaansa. Tarinassa kirjailija Arin, tilanhallintasuunnittelija Paulan, sosiaalipäivystäjä Katrin ja tohtori Kilmoori eli Tomi-pojan elämäpolut kohtaavat. Ehdottomasti suosittelen.
Tästä löytyy linkki kirjan julkaisijalle.
Ja tästä linkki yhteen kirja-arviointiin.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Vielä hetki aikaa kommentoida lastensuojelun laatusuositusta
Kuntaliitto ja STM ovat yhteistyötahojen asiantuntijoiden kanssa laatineet luonnoksen kansalliseksi lastensuojelun laatusuositukseksi. Sitä voi kommentoida vielä 17.12.2010 asti lastensuojelun käsikirjassa.
Kannattaa tutustua ja antaa palautetta.
Klikkaa tästä käsikirjaan.
Kannattaa tutustua ja antaa palautetta.
Klikkaa tästä käsikirjaan.
Sosiaalityöntekijä on tuloksellinen
Antti Väisänen valmistelee ymmärtääkseni väitöskirjaansa, jonka aihe liittyy lastensuojeluun ja kustannuksiin. Hän puhui THL:n CHESS:n sosiaalitaloutta käsittelevässä seminaarissa 25.11.2010. Hänen yksi välijohtopäätöksensä käy ilmi nettisivuilta löytyvistä dioista. Hän pohdiskeli sosiaalityöntekijöiden määrän suhdetta lastensuojelun sijoituksiin (dia 11.), ja toteaa, että sosiaalityöntekijöiden suhteellisen määrän kasvu laskee kodin ulkopuolelle sijoitettujen osuutta kunnassa: 10 000 asukkaan kunnassa yhden sosiaalityöntekijän lisääminen vähentäisi sijoituksia 1.8 prosenttiyksikköä.
Omassa väitöskirjassani esitin väitteen, että jokainen sosiaalityöntekijä, joka voi paneutua asiakkaansa elämäntilanteeseen lapsen ja perheen tarpeiden mukaan, kykenee säästämään lastensuojelun viimesijaisissa kustannuksissa - paneutuva lastensuojelutyö on tuottava investointi. Siksi kuntien OIKEASTI olisi kannattavaa lisätä sosiaalityöntekijöiden määrää, jotta jokainen sossu voisi tehdä paneutuvaa työtä kunnollisissa työolosuhteissa ja tuella.
Jo monissa kunnissa on osoitettu, että lisäämällä perheiden erilaista tukea esim.perhetyön resursseilla, niin lapset ja heidän perheensä ryhtyvät kummasti kuntoutumaan ja kunnalle syntyy säästöä.
Näin kannattaisi toimia kaikissa kunnissa.
Olemme valmistelemassa aihepiiriin liittyvää valtakunnallista kehittämishanketta, jossa mm. näihin asioihin syntyy johtamisen käytännön työvälineitä. Kohta lisää tästä hankkeesta.
Klikkaa Antti Väisäsen diat tästä.
Omassa väitöskirjassani esitin väitteen, että jokainen sosiaalityöntekijä, joka voi paneutua asiakkaansa elämäntilanteeseen lapsen ja perheen tarpeiden mukaan, kykenee säästämään lastensuojelun viimesijaisissa kustannuksissa - paneutuva lastensuojelutyö on tuottava investointi. Siksi kuntien OIKEASTI olisi kannattavaa lisätä sosiaalityöntekijöiden määrää, jotta jokainen sossu voisi tehdä paneutuvaa työtä kunnollisissa työolosuhteissa ja tuella.
Jo monissa kunnissa on osoitettu, että lisäämällä perheiden erilaista tukea esim.perhetyön resursseilla, niin lapset ja heidän perheensä ryhtyvät kummasti kuntoutumaan ja kunnalle syntyy säästöä.
Näin kannattaisi toimia kaikissa kunnissa.
Olemme valmistelemassa aihepiiriin liittyvää valtakunnallista kehittämishanketta, jossa mm. näihin asioihin syntyy johtamisen käytännön työvälineitä. Kohta lisää tästä hankkeesta.
Klikkaa Antti Väisäsen diat tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)