Lastensuojelututkimus hallitusohjelmaan

Hyvä hyvinvointipalvelujen hallitusohjelmaryhmän puheenjohtaja ministeri Paula Risikko ja muut ryhmän jäsenet.

Kiitos Paulalle ensin siitä, että otit jo nykyisen hallituksen ohjelmaan lastensuojelun kehittämistä koskevan tavoitteen ja jotain olemme saaneet aikaankin - olen itse saanut olla monissa hallitusohjelman ja Kaste-hankkeen lastensuojelua kehittävissä toimissa mukana. Tosin se kansallinen lastensuojelun laatusuositus vaatisi loppuunsaattamista pikimmiten.

Minulla on jälleen yksi toive hallitusohjelmaan ylitse muiden.

* lastensuojelututkimusta tekevän pysyvän organisaation perustaminen maahan.

Tällaisella instituutiolla tulee olla resurssit tehdä jatkuvasti lastensuojelun perustutkimusta, kuten tutkimusta huostaanotoista, huostaanottoon johtaneista elämänolosuhteista, toteutuneista avohuollon tukitoimista, huostassaolevien ja olleiden lasten ja vanhempien asiakkuuden aikaisesta tuen saamisesta ja elämäntilanteesta, myöhemmästä elämänsujumisesta, lastensuojelutyön laadusta ja työmenetelmistä, lastensuojelutyön vaikuttavuudesta, lastensuojelutyössä toteutuvasta lain soveltamisesta, lastensuojelun kustannuksista, lastensuojelulain toteutumisesta jne. Tutkimusaiheita riittää.

Suomen valtiolla on erityinen velvollisuus taata nimenomaan lastensuojelututkimukselle resurssit, sillä julkinen hallinto (valtio ja kunnat) ottaa vastatakseen lasten elämää koskevat ratkaisut. Tällä hetkellä tutkimus on vähäistä eikä kenenkään vastuulla. Yksittäiset kunnat eivät ole tutkimuslaitoksia, vaan tutkimuksen tulee olla valtion vastuulla.

On monia vaihtoehtoja käytännössä perustaa tällainen lastensuojelututkimus-yksikkö. Tärkeintä olisi, että uusi hallitusohjelma sitoutuu tällaisen perustamiseen ja varaa siihen valtion resursseja sekä kohdentaa kuntien valtionosuuksien kautta myös kuntien resursseja tutkimukseen. Pääasia olisi, että tutkimusyksikkö olisi pysyvä, sillä olisi vakituinen ja riittävä rahoitus sekä tutkijoita. Osa tutkimusrahoituksesta tulisi käyttää määräaikaisiin tutkimushankkeisiin.

Lastensuojelututkimuksen tuottamaa tietoa tarvitaan, jotta voidaan koko ajan varmistua siitä, että lastensuojelutyötä tehdään korkealla ammattitaidolla, käyttäen vaikuttaviksi osoitettuja tukitoimia, perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja on aina asiakasta kunnioittavaaa. Lastensuojelutyön johtaminen ja työn kehittäminen vaati perustakseen tutkimustietoa, jota nyt ei kertakaikkiaan ole riittävästi.

Tutkimusyksikön lisäksi tarvitaan radikaali muutos lastensuojelun asiakasrekisterin tietosisältöön, sillä tällä hetkellä valtakunnalliseen rekisteriin ei sisälly juuri lainkaan sellaista tietoa, jonka pohjalta voitaisiin edes tehdä rekisteritutkimusta. Lastensuojelurekisteriin tulee kunnat velvoittaa tallentamaan kaikista lastensuojelun asiakkaista henkilötunnuspohjaisesti tiedot asiakkuuden keskeisistä asioista. Ilman tätä tietoa, ei laajoja asiakasmääriä koskevia tutkimuksia voida tehdä. Kuntien asiakastietojärjestelmistä tulee saada ulos tietoa, jota voidaan tutkimuksissa käyttää. Rekisteritutkimus perustuu ehdottomaan anonymitettiin, eikä kenenkään henkilöä koskevia tietoja voida yhdistää juuri tiettyyn henkilötunnukseen (tästä pitää huolen lukuisat tietosuojaan liittyvät lait).

Lastensuojelututkimuksen lisäksi tulee lastensuojelun valvontaa lisätä kaikilla tasoilla; kunnat on lain mukaan velvollisia valvomaan alueellaan olevia kaikkia yksiköitä, oli niissä kuntien omia asiakkaita tai ei. Kunnat ovat velvollisia valvomaan myös (tietenkin) niiden yksiköiden toimintaa, jonne se on asiakkaita sijoittanut, myös avohuollon palveluyksiköiden toimintaa, ja luonnollisesti jokaisen lapsen ja perheen osalta valvonta pitää olla jatkuvaa. Valtion aluehallintovirastojen (Avi:t) sekä lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tulee myös valvoa sekä ohjata ja kehittää valvontatoimintaa koko maassa. Ja tähän on ehdottomasti liian vähän resursseja sekä Aveilla että Valviralla, että kunnilla. Valvonta pitää saattaa paremmalle tolalle myös siksi, että kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan säilyisi ja olisi hyvää. Hyvää luottamus voi olla silloin kun toiminta lisää lasten ja heidän läheistensä hyvinvointia, kun oikeusturva toteutuu kaikkien osapuolien osalta niinkuin pitää ja työ ammattitaitoista ja eettisesti korkeatasoista. Näin myös vähenisi Anonyymien kirjoitukset huonosti toimivasta lastensuojelusta.

Pahoillani, että muut kirjoittamistyöt ovat pitäneet minut kiireisenä, enkä ole ehtinyt blogiani pitämään ajantasalla. Olen edelleen laajan kuntakyselyn tutkimusraportin parissa. Neljän kyselyn tuottama tieto tulee kertomaan mm. että suunnanmuutosta on kuntien lapsiperheiden ja lastensuojelunn palveluissa tapahtumassa, niin että esimerkiksi lähes hävinneen lapsiperheiden kotipalvelun saatavuutta ollaan parannettu. Tutkimusraportti valmistuu vasta alkusyksyllä.

Toinen hallitusohjelmaan saatava asia liittyy lasten, nuorten ja perheiden palveluihin ja tavoitteeseen lisätä eri ministereiden ja ministeriöiden ja niiden neuvottelukuntien yhteistyötä, kuten myös valtion ja kuntien yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointisuunnittelussa. Tästäkin Paula Risikko tietää, sillä lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa työstettiin talvella 2011 ehdotus, miten politiikkaohjelman jälkeen uudessa hallituksessa tällaisia vakiintuneita yhteistyörakenteita voitaisiin viedä eteenpäin. OKM:n raportti ehdotuksineen on asiasta olemassa - tässäkin työssä olen saanut olla mukana. Kokonaisvastuu niin kansallisella kuin kunnallisella tasolla, ja näiden keskinäisellä yhteistyöllä, parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia sekä ehkäisevää lastensuojelua ja ehdottomasti viimesijaista lastensuojelua.

Tässä linkki tuohon OKM:n raporttiin.

Lapsiasiavaltuutetun tukena toimiva neuvottelukunta myös kiirehti 19.5.2011 kokouksessaan lastensuojelun tutkimusyksikön perustamista. Aloite asiasta tehtiin neuvottelukunnan lastensuojelujaostosta, jonka puheenjohtaja olen kuluneen neuvottelukunnan toimintakauden ajan toiminut (2008-2011). Lastensujelututkimus-yksikön perustamista esittää myös ITLAn (Suomen Itsenäisyyden lastenrahasto) tukema Lastut -tieto ja tutkimusverkosto.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, tietävät että olen kirjoittanut hallitusohjelmatavoitteista jo muutama kuukausi sitten, mm. lapsiperheköyhyys, lastensuojelun sosiaalityö jne. tulisi olla hallituksen listalla myös.

Klikkaa tästä tähän blogikirjoitukseeni.

Ylen Puhe-ohjelma keskustelee lastensuojelusta

Lauantaina 16.4.2011 klo 9.05 Ylen Puhe-kanavalla ohjelmassa Mahdollinen tehtävä keskustellaan reilun 50 minuutin ajan lastensuojelusta. Toimittaja Heidi Laaksosen kanssa pohdimme mm. huostaanottoja ja sitä, onko niiden määrän vähentäminen mahdollista, eli onko se mahdollinen tehtävä.

Ohjelman uusinnat ovat su klo 1.02 ja ma klo 13.05. Ohjelman voi kuunnella myös Ylen nettisivuilla ensiesityksen jälkeen.

Toimittaja pohtii asiaa myös pakinassaan. Pakina kuuluu radiosta perjantaina 15.4.2011 kello 15:n jälkeen ja vielä uusintana maanantaina klo 10.03. Teksi on luettavissa nettisivuilla.

Ollaan kuulolla.

Mihin käyttäisimme 48 miljardia euroa?

Tilastokeskuksen laatima raportti kertoo, että ns. syrjäytyneiden nuorten määrä on noin 48 000 nuorta eikä tässä luvussa ole tapahtunut muutosta parempaan. Raportin mukaan syrjäytymisellä tarkoitetaan nuoria, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle. Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle.

Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.

Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.

Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin

Kotihoitoa myös lasten ja nuorten psykiatriassa

Näin maallikkona tuntuu loogiselta se, että lapsen ja nuoren psyykkinen hoito toteutetaan hänen kasvuympäristössään. Psyykkinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden lapsen ja nuoren lähellä toimivien ihmisten kanssa eli suhteessa toisiin ihmisiin. Tuntuisi siis nurinkuriselta hoitaa vain lasta tai nuorta siirtämällä hänet pois niistä arkisista vuorovaikutussuhteista, joissa lapsi ja nuori oirehtii hoitoa vaativalla tavalla. On siis ihan järkeenkäypää, että lapsen ja nuoren psyykkeen hoito olisi sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin saadaan muutettua / korjattua lapsen lähiyhteisön vuorovaikutustilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Onhan toisaalta ihan tervettä se, että lapsi nimenomaan oirehtii silloin kun asiat eivät ole hyvin päivähoidossa, kouluyhteisössä, kaverisuhteissa tai kodissa.


TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).


Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).


Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.


Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).

Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.

Välineitä vanhemmuuden työkalupakkiin

Vanhemmat tarvitsevat lisää työkaluja omaan lapsenkasvatus-pakkiinsa, kuvataan Nuorten ystävät ry:n julkaisemassa lehden tämän vuoden ykkösnumerossa. Järjestö käynnistää Vanhempien Akatemia -hankkeen Oulun seudulla. Sen tavoitteena on luoda pysyvä verkostopohjainen malli lasten ja nuorten vanhempien tiedolliseksi tukemiseksi. Jokaisella vanhemmalla on käytössään vanhemmuuden työkalupakki. Vanhempien Akatemia jakaa tietoa, tutkimustuloksia ja kasvatuksen käytäntöjä, joista jokainen vanhempi ottaa käyttöönsä omaan työkalupakkiinsa tarpeellisen.

Vanhemmuuden tiedollisen tuen tarpeellisuus kävi hyvin ilmi viime syksynä toteutetuissa luentotilaisuuksissa vanhemmille. Vanhemmuuden vaativa pesti-teematilaisuuksista saatu palaute kertoi, että vanhemmat haluavat saada erilaista tietoa vanhemmuudesta ja käytännön neuvoja myös toisilta vanhemmilta. Tärkeää on myös kokemusten jakaminen samanikäisten lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Siksi vanhempien keskinäinen verkostoiminen on tärkeää.

Vanhempien Akatemia ottaa huomioon myös lastenhoidon järjestämisen akatemia-tilaisuuksien aikana.

Toivon, että Oulun seudun jälkeen toiminta levittäytyy myös muille paikkakunnille yleiseksi Vanhempain Akatemia-toimintamalliksi, jota voidaan toteuttaa eri toimijoiden yhteistyönä. Ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan!

Perhehoito ensisijaiseksi lapsen sijaishuoltopaikkaa valittaessa

Eduskunta hyväksyi 1.3.2011 toisessa käsittelyssään hallituksen esityksen, jossa ehdotetaan täsmennettäväksi lastensuojelulain sijaishuoltopaikan valintaa koskevaa säännöstä siten, että lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos lapsen sijaishuoltoa ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muualla. Muutoksen johdosta perhehoidosta tulee laitoshuoltoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Lapsen sijaishuoltopaikka tulee aina kuitenkin valita lapsen edun mukaisesti.

Laki lastensuojelulain 50 §:n muuttamisesta tulee voimaan 1.1.2012.
Klikkaa tästä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.

Myös perhehoitajien asemaa parannetaan

Perhehoitajien ennakkovalmennus säädetään pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.

Kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi näin perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista. Toimeksiantosopimuksessa sovittaisiin sijaishoitajalle maksettavasta palkkiosta ja hänelle sijaishoidosta aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä sopimuksen voimassaolosta. Sijaishoitajalle kuuluisi samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajalle. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisättiin vastaavanlainen säännös kuin perhehoitajalakiin. Lait perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta tulevat voimaan mahdollisimman pian.

Ikuisesti sinun: dokumenttielokuva sijoitetuista lapsista

DocPoint -festivaaleilla saa ensi-iltansa 27.1.2011 Mia Halmeen dokumenttielokuva Ikuisesti sinun - elokuva huostaanotetuista lapsista, perheistä, rakkaudesta ja menetyksestä. Lehdistötiedotteen esittelyn mukaan: Huostaanotetut lapset kaipaavat vanhempiaan ja lasten vanhemmat surevat kadotettua rakkautta, lapsia. Sijaisvanhemmat yrittävät paikata läheisyyden puutetta ja kiireisen yhteiskunnan jälkiä oman jaksamisensa äärirajoilla. Arki kuljettaa lapsia ja aikuisia, saa kiintymään ja haparoiden luottamaan. Lapset matkaavat biologisen kodin ja sijaiskodin välillä, ja surevat eroa molemmissa kodeissa. Lapset ovat konkreettisesti vain lainassa. He sopeutuvat ja kasvavat, mutta millaisia jälkiä lapsuuden menetykset jättävät näihin lapsiin ja nuoriin?

– Kumpi painaa vaa’assa enemmän, biologinen sukulaisuus vai jaetut yhteiset vuodet, kun rakastamme lapsiamme? Seurattuani huostaanotettuja lapsia oletan, ettei ole ketään, joka voisi täysin korjata rikkoutuneen siteen lapsen ja vanhemman välillä. Tyhjää kohtaa lapsen sydämessä ei pysty täyttämään. Helpottuneena olen kuitenkin huomannut, että suru voi hellittää, jos lapsi saa osoittaa rakkauttaan tai vihata elinolojaan ja silti tulla aikuisten hyväksymäksi. Huostaanotoilla on myös traaginen tapa periytyä eikä tämä kierre katkea, elleivät yhteiskunnassa vahvistu inhimillisemmät arvot. Lapsen etu on kirjoitettu Suomen lakiin, mutta mitä se tarkoittaa, kysyy ohjaaja Mia Halme.

Mia Halme on usein käsitellyt dokumenttielokuvissaan perhettä, rakkautta ja lähellä olemista. Nähdyksi tulemisen tarve sekä oman paikan löytäminen ovat tärkeitä aiheita suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa vallalla ovat kiire, yhteisöllisyyden mureneminen ja lisääntyvä yksinäisyys. Avoimesti ja lämmöllä sekä läheltä kuvatut tarinat huostaanotetuista lapsista ja heidän erilaisista vanhemmistaan ovat elokuvan selkäranka. Dokumentti on samalla sekä vahva ajankuva että tarina, joka voisi tapahtua kenelle tahansa silloin kun elämä käy liian raskaaksi. Päähenkilöiden vaikeista elämäntilanteista huolimatta elokuvassa on läsnä toivo ja muutoksen mahdollisuus.

Näytökset DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalin yhteydessä: ensi-ilta torstaina 27.1.11 klo 17.30 Bio Rex ja toinen näytös sunnuntaina 30.1.11 klo 13 Kinopalatsi.
Kesto 75 min.

www.docpoint.infoLisätiedot: ohjaaja mia.halme@avanton.fi

Sonja Lindén / tuottaja
puh. +358 50 567 1895
sonja.linden@avanton.fi
Avanton Productions Oy, Harjuviita 16 A 21, 02110 Espoo

Askel oikeaan suuntaan perhetyön palveluissa

Lapsiperheiden perhetyön asiakkaaksi voi Espoossa jatkossa hakeutua myös suo-raan, mikäli sote-lautakunta 27.1.2011 kokouksessaan hyväksyy esityksen.

Yksilöllisten tarpeiden perusteella voi saada myös entistä tiiviimpää ja pidempikestoista palvelua.

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnalle esitetään 27.1. kokouksessa, että espoolaisten perheiden pääsyä lapsiperheiden perhetyön asiakkaiksi helpotetaan 1.2.2011 alkaen. Silloin kuntalaiset voivat hakea palvelua itse suoraan lapsiperheiden perhetyöstä. Tähän saakka palvelujen piiriin on päässyt vain esimerkiksi neuvolan, päivähoidon, lastensuoje-lun, perheneuvolan tai vammaispalvelujen kautta.

Lapsiperheiden perhetyö sisältää ohjausta ja neuvontaa sekä lasten- ja kodinhoidollista kotipalvelua. Sitä on tarjottu pääsääntöisesti alle kouluikäisten lasten perheille tilapäisesti alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun syyn perusteella. Palveluilla tuetaan perheitä arjesta selviytymisessä ja pyritään ehkäisemään perhetilanteen vaikeutuminen.

Palvelu on tähän asti ollut tilapäistä ja lyhytkestoista, enimmillään kuuden kuukauden ajan. Jos lautakunta hyväksyy esityksen, niin jatkossa palvelua voi saada yksilöllisen tarpeen perusteella enintään vuoden ajan. Lisäksi enemmän tukea tarvitsevat perheet voivat saada tiiviimpää, tehostettua kotipalvelua. Tätä tiivistä palvelua tarjotaan aluksi vammaisten lasten ja lastensuojelun palvelujen piirissä oleville perheille.

Palvelusta voidaan periä käynnin pituuden mukainen käyntimaksu tai kuukausimaksu, joka perustuu perheen kokoon, tuloihin ja palvelun määrään. Perheille voidaan tarjota myös palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoitoapua.

Vuonna 2010 lapsiperheiden perhetyön piirissä (kaupungin toiminta ja ostopalvelut) oli yhteensä 742 asiakasta. Tällä hetkellä saatavissa olevan tilaston mukaan käyntejä tehtiin yhteensä 5340. Palvelusetelillä tuettua lasten- ja kodinhoidollista apua sai 137 asiakasta, keskimäärin 27 tuntia/asiakas.

Tähän suuntaan pitää toimintaa kehittää myös muissa kunnissa!

Klikkaa tästä Espoon sote-lautakunnan esitykseen.

Karkkipäivä ja lastensuojelu

Tartuin hiukan vastentahtoisesti Markus Nummen Karkkipäivä-romaaniin ajattelen, että en lomalla jaksa lukea kirjaa, jonka tapahtumaympäristö liikkuu entisessä työssäni sosiaalipäivystyksessä ja tarina kertoo heitteille jätetyistä lapsista ja lastensuojelusta. Yllätyin.

Markus Nummi on rakentanut paitsi hyvin todellisen mutta erittäin koskettavan ja hurjan tarinan, joka piti lukea lähes yhtäjaksoisesti kannesta kanteen. Kirja oli kuin Matti Yrjänä Joensuun dekkari, jossa kirjailija tavoittaa tarinan henkilöiden sisäisen maailman, johon lukija voi samaistua ja ymmärtää tarinan ihmisten toimintaa. Nummi on tavoittanut loistavasti tarinan sankarin roolissa olevan Tomi-lapsen näkökulman. Ja onneksi tarinassa oli myös onnellinen loppu – viimehetkellä. Itse ehdin jo ajatella, että ei kait kirjailija voi antaa tarinan prinsessa-lapsen kuolla. Vaikka tarina on fiktiivinen, tunnistan sen olevan totisinta totta liian usean lapsen elämässä tämän päivän Suomessa.

Kirjan alkusivujen jälkeen juoni tempaisee mukaansa. Tarinassa kirjailija Arin, tilanhallintasuunnittelija Paulan, sosiaalipäivystäjä Katrin ja tohtori Kilmoori eli Tomi-pojan elämäpolut kohtaavat. Ehdottomasti suosittelen.

Tästä löytyy linkki kirjan julkaisijalle.
Ja tästä linkki yhteen kirja-arviointiin.

Vielä hetki aikaa kommentoida lastensuojelun laatusuositusta

Kuntaliitto ja STM ovat yhteistyötahojen asiantuntijoiden kanssa laatineet luonnoksen kansalliseksi lastensuojelun laatusuositukseksi. Sitä voi kommentoida vielä 17.12.2010 asti lastensuojelun käsikirjassa.

Kannattaa tutustua ja antaa palautetta.
Klikkaa tästä käsikirjaan.