Suomi raportoi YK:n lapsen oikeuksien komitealle säännöllisesti millaisessa jamassa lapsen oikeudet maassa ovat. YK:n komitea antaa raportin ja kuulemisten jälkeen valtiolle suositukset, joiden mukaan valtion tulisi parantaa lasten asemaa. Tuorein komitean suositus annettiin 20.6.2011.
Komitea ilmaisee huolensa suomalaisen lastensuojelun laitoskeskeisyydestä ja patistaa lisäämään sijaishuollossa perhesijoituksia sekä kehittämään järjestelmällisemmin lastensuojelun laatua ja valvontaa. Myös lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten tietoa omasta oikeusturvastaan tulee komitean mukaan lisätä.
Missä viipyy kansallinen lastensuojelun laatusuositus?
Olen ollut mukana valmistelemassa Suomen ensimmäistä kansallista lastensuojelun laatusuositusta, joka oli vihdoin pitkän odottelun jälkeen lausunnolla viime vuoden lopulla. Lapsiasianeuvottelukunnan lastensuojelujaosto teki asian jatkovalmistelusta konkreettisen ehdotuksen tammikuussa. Saatujen hyvien palautteiden jälkeen suositusluonnos jäi kuitenkin jälleen sos.ja terv.ministeriön pöydälle odottamaan uutta hallitusta ja ministeriä.
Nyt peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin pitäisi ensi töikseen saada asia valmiiksi. Ja suositukset eivät tietenkään riitä, vaan tarvitaan myös monia konkreettisia parannustoimia yhteistyössä kuntien ja kaikkien niiden kanssa, jotka lastensuojelun parissa toimivat, mukaan lukien lastensuojelun asiakkaat.
YK-komitea kiittää Suomea ohjelmatyöstä ja uudistuksista, joiden tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Komitean toiveina Suomelle ovat kuitenkin lapsipolitiikan selkeämpi koordinaatio eri ministeriöiden sekä kuntien kesken, parempi lapsen oikeuksiin liittyvä koulutus lasten kanssa työskenteleville sekä vähemmistöjen kuten vammaisten, romani- ja saamelaislasten olojen parantaminen. Myös lapsiryhmien koon pienenemiseen ja hoitosuhteiden jatkuvuuteen tulee uudistettavassa varhaiskasvatuslaissa pyrkiä.
Komitea suosittaa myös lasten parempaa osallistumista koulun arkeen sekä koulun toimintaan enemmän yhteisöllisyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä. Komitea toivoo Suomen kartoittavan lasten omat näkemykset huonon kouluviihtyvyyden syistä. Myös kouluterveydenhoitajien ja koulupsykologien palveluita koulussa pitäisi lisätä.
Lue ulkoministeriön tiedote YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksista Suomen valtiolle tästä. Sivuilta löytyy suositus englanniksi. Suomeksi se luvataan kääntää pikimmiten.
Klikkaa tästä lapsiasiavaltuutetun tiedotteeseen.
perjantai 24. kesäkuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Hankintalain uudistustarve hallitusohjelmassa
Lastensuojelupalvelujen hankintaprosessi ja kuntien lastensuojelupalvelujen hankinta- ja sopimuskäytännöt ovat ongelmallisia. Olen kirjoittanut asiasta viime kesänä mm. Sosiaalitietolehteen (linkki ko.lehden numeroon 8/2010 elokuu, on tämän tekstin loppussa).
Hankintalainsäädäntö tuottaa ongelmia myös monien muiden asiakasryhmien palveluissa, joissa on kyse juuri tälle henkilölle räätälöidyistä palveluista, kuten useimmin on kehitysvammapalveluissa, muissa vammaispalveluissa, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluissa.
Hankintaprosessin ja -lain ongelmista on juuri äsken (17.6.2011) väitellyt HM Ilona Lundström, jonka väitösirjan tiedotteeseen ja väitökirjaan pääset tästä linkistä.
Uusi hallitusohjelma aikoo selvittää hankintalain soveltamisongelmat ja uudistaa hankintalakia (sivulla 57):
"Selvitetään hankintalain soveltamista nykyistä rajatummin tilanteissa, joissa on kyse erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (mm. vammaiset, vanhukset, lapset) pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen järjestämisestä. Hankintalakia uudistettaessa huomioidaan myös pienten tuottajien asema ja kielelliset erityispiirteet."
Uusi hallitusohjelma edellyttää, että kunnat laativat palvelustrategian, jossa linjataan palvelujen tuottamistavat. Asiakaslähtöisyyttä, laatua ja kustannusvaikuttavuutta peräänkuulutetaan(s.57).
" Kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti sekä laadukkaalla ja kustannusvaikuttavalla tavalla. Kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisiltä palvelutuottajilta (yritykset, järjestöt, säätiöt). Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja. Kolmannen sektorin ja seurakuntien osaamista ja kokemuksia hyödynnetään.
Kuntien tulee laatia palvelustrategia, johon sisältyvät kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut sekä palvelut, jotka kunta on ottanut järjestettäväkseen. Palvelustrategian tulee toteuttaa, konkretisoida ja tarkentaa palvelujen kehittämistä koskevia linjauksia."
Tähän kehittämistyöhön varmasti moni alan toimija, myös minä, mieluusti tulee osallistumaan.
Järjestöpohjaiset sote-alan palveluntuottajat ovat perustaneet Reilu Palvelu -tuotemerkin, jolla yhdessä edistävät vastuullista liiketoimintaa. Klikkaa tästä Reilu Palvelu-sivuille.
Linkki Sosiaalitietolehden numeroon, josta artikkelini löytyy.
Hankintalainsäädäntö tuottaa ongelmia myös monien muiden asiakasryhmien palveluissa, joissa on kyse juuri tälle henkilölle räätälöidyistä palveluista, kuten useimmin on kehitysvammapalveluissa, muissa vammaispalveluissa, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluissa.
Hankintaprosessin ja -lain ongelmista on juuri äsken (17.6.2011) väitellyt HM Ilona Lundström, jonka väitösirjan tiedotteeseen ja väitökirjaan pääset tästä linkistä.
Uusi hallitusohjelma aikoo selvittää hankintalain soveltamisongelmat ja uudistaa hankintalakia (sivulla 57):
"Selvitetään hankintalain soveltamista nykyistä rajatummin tilanteissa, joissa on kyse erityisen haavoittuvien asiakasryhmien (mm. vammaiset, vanhukset, lapset) pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen järjestämisestä. Hankintalakia uudistettaessa huomioidaan myös pienten tuottajien asema ja kielelliset erityispiirteet."
Uusi hallitusohjelma edellyttää, että kunnat laativat palvelustrategian, jossa linjataan palvelujen tuottamistavat. Asiakaslähtöisyyttä, laatua ja kustannusvaikuttavuutta peräänkuulutetaan(s.57).
" Kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti sekä laadukkaalla ja kustannusvaikuttavalla tavalla. Kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisiltä palvelutuottajilta (yritykset, järjestöt, säätiöt). Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja. Kolmannen sektorin ja seurakuntien osaamista ja kokemuksia hyödynnetään.
Kuntien tulee laatia palvelustrategia, johon sisältyvät kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut sekä palvelut, jotka kunta on ottanut järjestettäväkseen. Palvelustrategian tulee toteuttaa, konkretisoida ja tarkentaa palvelujen kehittämistä koskevia linjauksia."
Tähän kehittämistyöhön varmasti moni alan toimija, myös minä, mieluusti tulee osallistumaan.
Järjestöpohjaiset sote-alan palveluntuottajat ovat perustaneet Reilu Palvelu -tuotemerkin, jolla yhdessä edistävät vastuullista liiketoimintaa. Klikkaa tästä Reilu Palvelu-sivuille.
Linkki Sosiaalitietolehden numeroon, josta artikkelini löytyy.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
Eipä ollut mainintaa lastensuojelututkimuksesta hallitusohjelmassa
Perjantaina 17.6.2011 julkistetussa hallitusohjelmassa ei ollut kirjausta edes siitä, että lastensuojelututkimuksen tilaa selvitettäisiin. Olen pettynyt. Ohjelmaa laatineiden joukossa oli monia, joiden tiedän hyvin tuntevan lastensuojelututkimuksen nykytilan ja sen, miten tutkimustiedon puute myös vaikuttaa lastensuojelutyöhön.
Toki hallitusohjelmassa oli lastensuojelua koskevia monia aikeita. Lastensuojeluun vaikuttaa myös se, miten lapsiperheiden asioita parannetaan ja ehkäisevää lastensuojelua kehitetään. Myös päihdepalvelujen osalta aiotaan varmistaa raskaana olevien naisten hoidon ja kuntoutuksen palvelut. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa aiotaan painottaa syrjäytymisen ehkäisyä, mikä kohdentuu tällöin myös lastensuojelun asiakkaisiin. Perhekeskusten toimintaa aiotaan laajentaa ja monella tavalla kehittää lapsiperheiden palveluja ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Myös yhteiskuntatakuu nuorille ja varhaiskasvatuksen ongelmia ehkäisevän toiminnan kehittäminen ovat asioita, jotka vaikuttavat lasten ja perheiden hyvinvointiin, mikä taas heijastuu lastensuojelun tukitoimien tarpeeseen. Myös lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan kansallista koordinaatiota aiotaan parantaa - tämä oli myös yksi prioriteettilistallani olleita tavoitteita. Koordinaatioon tulee liittää mukaan myös kunnallisen ja kansallisen lapsi- ja perhepolitiikan vuorovaikutuksen parantaminen.
Sos. ja terveysminsterinä kokoomuksen Paula Risikolla on mahdollisuus jatkaa jo aloitettujen asioiden parissa, vaikka peruspalveluministerinä jatkossa toimiikin Maria Guzenina-Richarson, joka kuten myös opetusministeri Jukka Gustafson ajavat varmasti näitä asioita. Yhteistyö heidän kanssaan tulee kyllä sujumaan. Ja ehkäpä tuo lastensuojelututkimuskin saadaan selvitettävien asioiden ministeriagendalle.
Tässä ote hallitusohjelman varsinaisesta lastensuojelua koskevasta kirjauksesta sivulta 62:
" Tehostetaan toimia huostaanottojen vähentämiseksi. Lastensuojelussa painopistettä siirretään ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä edelleen ottaen huomioon myös väestön ikääntymisestä syntyvät tarpeet. Lisätään turvakotipalveluja."
Tämä pitää nyt konkretisoida käytännön lastensuojelun kehittämiseksi, niin että huostaanottojen määrä vähenee, ei vain yksittäisissä kunnissa, joissa on tehty kovasti työtä lastensuojelutarpeen vähentämiseksi, vaan koko maassa. Kyse ei tietenkään ole siitä, että itsearvoisesti vähennetään huostaanottojen määrää, vaan siitä, että vähennetään huostaanoton tarvetta yhteiskunnassa. Jos lapsi kaikista tukitoimista huolimatta tarvitsee huostaanottoa, siihen hänellä tulee olla jatkossakin oikeus.
Klikkaa tästä luettavaksi koko hallitusohjelma.
Valtioneuvoston sivuilta löytyy myös 17.6.2011 tiedostutilaisuuden anti tästä.
Toki hallitusohjelmassa oli lastensuojelua koskevia monia aikeita. Lastensuojeluun vaikuttaa myös se, miten lapsiperheiden asioita parannetaan ja ehkäisevää lastensuojelua kehitetään. Myös päihdepalvelujen osalta aiotaan varmistaa raskaana olevien naisten hoidon ja kuntoutuksen palvelut. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa aiotaan painottaa syrjäytymisen ehkäisyä, mikä kohdentuu tällöin myös lastensuojelun asiakkaisiin. Perhekeskusten toimintaa aiotaan laajentaa ja monella tavalla kehittää lapsiperheiden palveluja ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Myös yhteiskuntatakuu nuorille ja varhaiskasvatuksen ongelmia ehkäisevän toiminnan kehittäminen ovat asioita, jotka vaikuttavat lasten ja perheiden hyvinvointiin, mikä taas heijastuu lastensuojelun tukitoimien tarpeeseen. Myös lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan kansallista koordinaatiota aiotaan parantaa - tämä oli myös yksi prioriteettilistallani olleita tavoitteita. Koordinaatioon tulee liittää mukaan myös kunnallisen ja kansallisen lapsi- ja perhepolitiikan vuorovaikutuksen parantaminen.
Sos. ja terveysminsterinä kokoomuksen Paula Risikolla on mahdollisuus jatkaa jo aloitettujen asioiden parissa, vaikka peruspalveluministerinä jatkossa toimiikin Maria Guzenina-Richarson, joka kuten myös opetusministeri Jukka Gustafson ajavat varmasti näitä asioita. Yhteistyö heidän kanssaan tulee kyllä sujumaan. Ja ehkäpä tuo lastensuojelututkimuskin saadaan selvitettävien asioiden ministeriagendalle.
Tässä ote hallitusohjelman varsinaisesta lastensuojelua koskevasta kirjauksesta sivulta 62:
" Tehostetaan toimia huostaanottojen vähentämiseksi. Lastensuojelussa painopistettä siirretään ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Lastensuojelussa korostetaan perhekeskeisyyttä ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä edelleen ottaen huomioon myös väestön ikääntymisestä syntyvät tarpeet. Lisätään turvakotipalveluja."
Tämä pitää nyt konkretisoida käytännön lastensuojelun kehittämiseksi, niin että huostaanottojen määrä vähenee, ei vain yksittäisissä kunnissa, joissa on tehty kovasti työtä lastensuojelutarpeen vähentämiseksi, vaan koko maassa. Kyse ei tietenkään ole siitä, että itsearvoisesti vähennetään huostaanottojen määrää, vaan siitä, että vähennetään huostaanoton tarvetta yhteiskunnassa. Jos lapsi kaikista tukitoimista huolimatta tarvitsee huostaanottoa, siihen hänellä tulee olla jatkossakin oikeus.
Klikkaa tästä luettavaksi koko hallitusohjelma.
Valtioneuvoston sivuilta löytyy myös 17.6.2011 tiedostutilaisuuden anti tästä.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Lastensuojelututkimus hallitusohjelmaan
Hyvä hyvinvointipalvelujen hallitusohjelmaryhmän puheenjohtaja ministeri Paula Risikko ja muut ryhmän jäsenet.
Kiitos Paulalle ensin siitä, että otit jo nykyisen hallituksen ohjelmaan lastensuojelun kehittämistä koskevan tavoitteen ja jotain olemme saaneet aikaankin - olen itse saanut olla monissa hallitusohjelman ja Kaste-hankkeen lastensuojelua kehittävissä toimissa mukana. Tosin se kansallinen lastensuojelun laatusuositus vaatisi loppuunsaattamista pikimmiten.
Minulla on jälleen yksi toive hallitusohjelmaan ylitse muiden.
* lastensuojelututkimusta tekevän pysyvän organisaation perustaminen maahan.
Tällaisella instituutiolla tulee olla resurssit tehdä jatkuvasti lastensuojelun perustutkimusta, kuten tutkimusta huostaanotoista, huostaanottoon johtaneista elämänolosuhteista, toteutuneista avohuollon tukitoimista, huostassaolevien ja olleiden lasten ja vanhempien asiakkuuden aikaisesta tuen saamisesta ja elämäntilanteesta, myöhemmästä elämänsujumisesta, lastensuojelutyön laadusta ja työmenetelmistä, lastensuojelutyön vaikuttavuudesta, lastensuojelutyössä toteutuvasta lain soveltamisesta, lastensuojelun kustannuksista, lastensuojelulain toteutumisesta jne. Tutkimusaiheita riittää.
Suomen valtiolla on erityinen velvollisuus taata nimenomaan lastensuojelututkimukselle resurssit, sillä julkinen hallinto (valtio ja kunnat) ottaa vastatakseen lasten elämää koskevat ratkaisut. Tällä hetkellä tutkimus on vähäistä eikä kenenkään vastuulla. Yksittäiset kunnat eivät ole tutkimuslaitoksia, vaan tutkimuksen tulee olla valtion vastuulla.
On monia vaihtoehtoja käytännössä perustaa tällainen lastensuojelututkimus-yksikkö. Tärkeintä olisi, että uusi hallitusohjelma sitoutuu tällaisen perustamiseen ja varaa siihen valtion resursseja sekä kohdentaa kuntien valtionosuuksien kautta myös kuntien resursseja tutkimukseen. Pääasia olisi, että tutkimusyksikkö olisi pysyvä, sillä olisi vakituinen ja riittävä rahoitus sekä tutkijoita. Osa tutkimusrahoituksesta tulisi käyttää määräaikaisiin tutkimushankkeisiin.
Lastensuojelututkimuksen tuottamaa tietoa tarvitaan, jotta voidaan koko ajan varmistua siitä, että lastensuojelutyötä tehdään korkealla ammattitaidolla, käyttäen vaikuttaviksi osoitettuja tukitoimia, perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja on aina asiakasta kunnioittavaaa. Lastensuojelutyön johtaminen ja työn kehittäminen vaati perustakseen tutkimustietoa, jota nyt ei kertakaikkiaan ole riittävästi.
Tutkimusyksikön lisäksi tarvitaan radikaali muutos lastensuojelun asiakasrekisterin tietosisältöön, sillä tällä hetkellä valtakunnalliseen rekisteriin ei sisälly juuri lainkaan sellaista tietoa, jonka pohjalta voitaisiin edes tehdä rekisteritutkimusta. Lastensuojelurekisteriin tulee kunnat velvoittaa tallentamaan kaikista lastensuojelun asiakkaista henkilötunnuspohjaisesti tiedot asiakkuuden keskeisistä asioista. Ilman tätä tietoa, ei laajoja asiakasmääriä koskevia tutkimuksia voida tehdä. Kuntien asiakastietojärjestelmistä tulee saada ulos tietoa, jota voidaan tutkimuksissa käyttää. Rekisteritutkimus perustuu ehdottomaan anonymitettiin, eikä kenenkään henkilöä koskevia tietoja voida yhdistää juuri tiettyyn henkilötunnukseen (tästä pitää huolen lukuisat tietosuojaan liittyvät lait).
Lastensuojelututkimuksen lisäksi tulee lastensuojelun valvontaa lisätä kaikilla tasoilla; kunnat on lain mukaan velvollisia valvomaan alueellaan olevia kaikkia yksiköitä, oli niissä kuntien omia asiakkaita tai ei. Kunnat ovat velvollisia valvomaan myös (tietenkin) niiden yksiköiden toimintaa, jonne se on asiakkaita sijoittanut, myös avohuollon palveluyksiköiden toimintaa, ja luonnollisesti jokaisen lapsen ja perheen osalta valvonta pitää olla jatkuvaa. Valtion aluehallintovirastojen (Avi:t) sekä lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tulee myös valvoa sekä ohjata ja kehittää valvontatoimintaa koko maassa. Ja tähän on ehdottomasti liian vähän resursseja sekä Aveilla että Valviralla, että kunnilla. Valvonta pitää saattaa paremmalle tolalle myös siksi, että kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan säilyisi ja olisi hyvää. Hyvää luottamus voi olla silloin kun toiminta lisää lasten ja heidän läheistensä hyvinvointia, kun oikeusturva toteutuu kaikkien osapuolien osalta niinkuin pitää ja työ ammattitaitoista ja eettisesti korkeatasoista. Näin myös vähenisi Anonyymien kirjoitukset huonosti toimivasta lastensuojelusta.
Pahoillani, että muut kirjoittamistyöt ovat pitäneet minut kiireisenä, enkä ole ehtinyt blogiani pitämään ajantasalla. Olen edelleen laajan kuntakyselyn tutkimusraportin parissa. Neljän kyselyn tuottama tieto tulee kertomaan mm. että suunnanmuutosta on kuntien lapsiperheiden ja lastensuojelunn palveluissa tapahtumassa, niin että esimerkiksi lähes hävinneen lapsiperheiden kotipalvelun saatavuutta ollaan parannettu. Tutkimusraportti valmistuu vasta alkusyksyllä.
Toinen hallitusohjelmaan saatava asia liittyy lasten, nuorten ja perheiden palveluihin ja tavoitteeseen lisätä eri ministereiden ja ministeriöiden ja niiden neuvottelukuntien yhteistyötä, kuten myös valtion ja kuntien yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointisuunnittelussa. Tästäkin Paula Risikko tietää, sillä lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa työstettiin talvella 2011 ehdotus, miten politiikkaohjelman jälkeen uudessa hallituksessa tällaisia vakiintuneita yhteistyörakenteita voitaisiin viedä eteenpäin. OKM:n raportti ehdotuksineen on asiasta olemassa - tässäkin työssä olen saanut olla mukana. Kokonaisvastuu niin kansallisella kuin kunnallisella tasolla, ja näiden keskinäisellä yhteistyöllä, parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia sekä ehkäisevää lastensuojelua ja ehdottomasti viimesijaista lastensuojelua.
Tässä linkki tuohon OKM:n raporttiin.
Lapsiasiavaltuutetun tukena toimiva neuvottelukunta myös kiirehti 19.5.2011 kokouksessaan lastensuojelun tutkimusyksikön perustamista. Aloite asiasta tehtiin neuvottelukunnan lastensuojelujaostosta, jonka puheenjohtaja olen kuluneen neuvottelukunnan toimintakauden ajan toiminut (2008-2011). Lastensujelututkimus-yksikön perustamista esittää myös ITLAn (Suomen Itsenäisyyden lastenrahasto) tukema Lastut -tieto ja tutkimusverkosto.
Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, tietävät että olen kirjoittanut hallitusohjelmatavoitteista jo muutama kuukausi sitten, mm. lapsiperheköyhyys, lastensuojelun sosiaalityö jne. tulisi olla hallituksen listalla myös.
Klikkaa tästä tähän blogikirjoitukseeni.
Kiitos Paulalle ensin siitä, että otit jo nykyisen hallituksen ohjelmaan lastensuojelun kehittämistä koskevan tavoitteen ja jotain olemme saaneet aikaankin - olen itse saanut olla monissa hallitusohjelman ja Kaste-hankkeen lastensuojelua kehittävissä toimissa mukana. Tosin se kansallinen lastensuojelun laatusuositus vaatisi loppuunsaattamista pikimmiten.
Minulla on jälleen yksi toive hallitusohjelmaan ylitse muiden.
* lastensuojelututkimusta tekevän pysyvän organisaation perustaminen maahan.
Tällaisella instituutiolla tulee olla resurssit tehdä jatkuvasti lastensuojelun perustutkimusta, kuten tutkimusta huostaanotoista, huostaanottoon johtaneista elämänolosuhteista, toteutuneista avohuollon tukitoimista, huostassaolevien ja olleiden lasten ja vanhempien asiakkuuden aikaisesta tuen saamisesta ja elämäntilanteesta, myöhemmästä elämänsujumisesta, lastensuojelutyön laadusta ja työmenetelmistä, lastensuojelutyön vaikuttavuudesta, lastensuojelutyössä toteutuvasta lain soveltamisesta, lastensuojelun kustannuksista, lastensuojelulain toteutumisesta jne. Tutkimusaiheita riittää.
Suomen valtiolla on erityinen velvollisuus taata nimenomaan lastensuojelututkimukselle resurssit, sillä julkinen hallinto (valtio ja kunnat) ottaa vastatakseen lasten elämää koskevat ratkaisut. Tällä hetkellä tutkimus on vähäistä eikä kenenkään vastuulla. Yksittäiset kunnat eivät ole tutkimuslaitoksia, vaan tutkimuksen tulee olla valtion vastuulla.
On monia vaihtoehtoja käytännössä perustaa tällainen lastensuojelututkimus-yksikkö. Tärkeintä olisi, että uusi hallitusohjelma sitoutuu tällaisen perustamiseen ja varaa siihen valtion resursseja sekä kohdentaa kuntien valtionosuuksien kautta myös kuntien resursseja tutkimukseen. Pääasia olisi, että tutkimusyksikkö olisi pysyvä, sillä olisi vakituinen ja riittävä rahoitus sekä tutkijoita. Osa tutkimusrahoituksesta tulisi käyttää määräaikaisiin tutkimushankkeisiin.
Lastensuojelututkimuksen tuottamaa tietoa tarvitaan, jotta voidaan koko ajan varmistua siitä, että lastensuojelutyötä tehdään korkealla ammattitaidolla, käyttäen vaikuttaviksi osoitettuja tukitoimia, perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja on aina asiakasta kunnioittavaaa. Lastensuojelutyön johtaminen ja työn kehittäminen vaati perustakseen tutkimustietoa, jota nyt ei kertakaikkiaan ole riittävästi.
Tutkimusyksikön lisäksi tarvitaan radikaali muutos lastensuojelun asiakasrekisterin tietosisältöön, sillä tällä hetkellä valtakunnalliseen rekisteriin ei sisälly juuri lainkaan sellaista tietoa, jonka pohjalta voitaisiin edes tehdä rekisteritutkimusta. Lastensuojelurekisteriin tulee kunnat velvoittaa tallentamaan kaikista lastensuojelun asiakkaista henkilötunnuspohjaisesti tiedot asiakkuuden keskeisistä asioista. Ilman tätä tietoa, ei laajoja asiakasmääriä koskevia tutkimuksia voida tehdä. Kuntien asiakastietojärjestelmistä tulee saada ulos tietoa, jota voidaan tutkimuksissa käyttää. Rekisteritutkimus perustuu ehdottomaan anonymitettiin, eikä kenenkään henkilöä koskevia tietoja voida yhdistää juuri tiettyyn henkilötunnukseen (tästä pitää huolen lukuisat tietosuojaan liittyvät lait).
Lastensuojelututkimuksen lisäksi tulee lastensuojelun valvontaa lisätä kaikilla tasoilla; kunnat on lain mukaan velvollisia valvomaan alueellaan olevia kaikkia yksiköitä, oli niissä kuntien omia asiakkaita tai ei. Kunnat ovat velvollisia valvomaan myös (tietenkin) niiden yksiköiden toimintaa, jonne se on asiakkaita sijoittanut, myös avohuollon palveluyksiköiden toimintaa, ja luonnollisesti jokaisen lapsen ja perheen osalta valvonta pitää olla jatkuvaa. Valtion aluehallintovirastojen (Avi:t) sekä lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tulee myös valvoa sekä ohjata ja kehittää valvontatoimintaa koko maassa. Ja tähän on ehdottomasti liian vähän resursseja sekä Aveilla että Valviralla, että kunnilla. Valvonta pitää saattaa paremmalle tolalle myös siksi, että kansalaisten luottamus viranomaisten toimintaan säilyisi ja olisi hyvää. Hyvää luottamus voi olla silloin kun toiminta lisää lasten ja heidän läheistensä hyvinvointia, kun oikeusturva toteutuu kaikkien osapuolien osalta niinkuin pitää ja työ ammattitaitoista ja eettisesti korkeatasoista. Näin myös vähenisi Anonyymien kirjoitukset huonosti toimivasta lastensuojelusta.
Pahoillani, että muut kirjoittamistyöt ovat pitäneet minut kiireisenä, enkä ole ehtinyt blogiani pitämään ajantasalla. Olen edelleen laajan kuntakyselyn tutkimusraportin parissa. Neljän kyselyn tuottama tieto tulee kertomaan mm. että suunnanmuutosta on kuntien lapsiperheiden ja lastensuojelunn palveluissa tapahtumassa, niin että esimerkiksi lähes hävinneen lapsiperheiden kotipalvelun saatavuutta ollaan parannettu. Tutkimusraportti valmistuu vasta alkusyksyllä.
Toinen hallitusohjelmaan saatava asia liittyy lasten, nuorten ja perheiden palveluihin ja tavoitteeseen lisätä eri ministereiden ja ministeriöiden ja niiden neuvottelukuntien yhteistyötä, kuten myös valtion ja kuntien yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointisuunnittelussa. Tästäkin Paula Risikko tietää, sillä lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa työstettiin talvella 2011 ehdotus, miten politiikkaohjelman jälkeen uudessa hallituksessa tällaisia vakiintuneita yhteistyörakenteita voitaisiin viedä eteenpäin. OKM:n raportti ehdotuksineen on asiasta olemassa - tässäkin työssä olen saanut olla mukana. Kokonaisvastuu niin kansallisella kuin kunnallisella tasolla, ja näiden keskinäisellä yhteistyöllä, parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia sekä ehkäisevää lastensuojelua ja ehdottomasti viimesijaista lastensuojelua.
Tässä linkki tuohon OKM:n raporttiin.
Lapsiasiavaltuutetun tukena toimiva neuvottelukunta myös kiirehti 19.5.2011 kokouksessaan lastensuojelun tutkimusyksikön perustamista. Aloite asiasta tehtiin neuvottelukunnan lastensuojelujaostosta, jonka puheenjohtaja olen kuluneen neuvottelukunnan toimintakauden ajan toiminut (2008-2011). Lastensujelututkimus-yksikön perustamista esittää myös ITLAn (Suomen Itsenäisyyden lastenrahasto) tukema Lastut -tieto ja tutkimusverkosto.
Ne, jotka ovat seuranneet blogiani pidempään, tietävät että olen kirjoittanut hallitusohjelmatavoitteista jo muutama kuukausi sitten, mm. lapsiperheköyhyys, lastensuojelun sosiaalityö jne. tulisi olla hallituksen listalla myös.
Klikkaa tästä tähän blogikirjoitukseeni.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Ylen Puhe-ohjelma keskustelee lastensuojelusta
Lauantaina 16.4.2011 klo 9.05 Ylen Puhe-kanavalla ohjelmassa Mahdollinen tehtävä keskustellaan reilun 50 minuutin ajan lastensuojelusta. Toimittaja Heidi Laaksosen kanssa pohdimme mm. huostaanottoja ja sitä, onko niiden määrän vähentäminen mahdollista, eli onko se mahdollinen tehtävä.
Ohjelman uusinnat ovat su klo 1.02 ja ma klo 13.05. Ohjelman voi kuunnella myös Ylen nettisivuilla ensiesityksen jälkeen.
Toimittaja pohtii asiaa myös pakinassaan. Pakina kuuluu radiosta perjantaina 15.4.2011 kello 15:n jälkeen ja vielä uusintana maanantaina klo 10.03. Teksi on luettavissa nettisivuilla.
Ollaan kuulolla.
Ohjelman uusinnat ovat su klo 1.02 ja ma klo 13.05. Ohjelman voi kuunnella myös Ylen nettisivuilla ensiesityksen jälkeen.
Toimittaja pohtii asiaa myös pakinassaan. Pakina kuuluu radiosta perjantaina 15.4.2011 kello 15:n jälkeen ja vielä uusintana maanantaina klo 10.03. Teksi on luettavissa nettisivuilla.
Ollaan kuulolla.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Mihin käyttäisimme 48 miljardia euroa?
Tilastokeskuksen laatima raportti kertoo, että ns. syrjäytyneiden nuorten määrä on noin 48 000 nuorta eikä tässä luvussa ole tapahtunut muutosta parempaan. Raportin mukaan syrjäytymisellä tarkoitetaan nuoria, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle. Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle.
Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.
Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.
Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin
Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.
Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.
Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kotihoitoa myös lasten ja nuorten psykiatriassa
Näin maallikkona tuntuu loogiselta se, että lapsen ja nuoren psyykkinen hoito toteutetaan hänen kasvuympäristössään. Psyykkinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden lapsen ja nuoren lähellä toimivien ihmisten kanssa eli suhteessa toisiin ihmisiin. Tuntuisi siis nurinkuriselta hoitaa vain lasta tai nuorta siirtämällä hänet pois niistä arkisista vuorovaikutussuhteista, joissa lapsi ja nuori oirehtii hoitoa vaativalla tavalla. On siis ihan järkeenkäypää, että lapsen ja nuoren psyykkeen hoito olisi sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin saadaan muutettua / korjattua lapsen lähiyhteisön vuorovaikutustilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Onhan toisaalta ihan tervettä se, että lapsi nimenomaan oirehtii silloin kun asiat eivät ole hyvin päivähoidossa, kouluyhteisössä, kaverisuhteissa tai kodissa.
TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).
Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).
Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.
Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).
Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.
TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).
Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).
Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.
Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).
Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Välineitä vanhemmuuden työkalupakkiin
Vanhemmat tarvitsevat lisää työkaluja omaan lapsenkasvatus-pakkiinsa, kuvataan Nuorten ystävät ry:n julkaisemassa lehden tämän vuoden ykkösnumerossa. Järjestö käynnistää Vanhempien Akatemia -hankkeen Oulun seudulla. Sen tavoitteena on luoda pysyvä verkostopohjainen malli lasten ja nuorten vanhempien tiedolliseksi tukemiseksi. Jokaisella vanhemmalla on käytössään vanhemmuuden työkalupakki. Vanhempien Akatemia jakaa tietoa, tutkimustuloksia ja kasvatuksen käytäntöjä, joista jokainen vanhempi ottaa käyttöönsä omaan työkalupakkiinsa tarpeellisen.
Vanhemmuuden tiedollisen tuen tarpeellisuus kävi hyvin ilmi viime syksynä toteutetuissa luentotilaisuuksissa vanhemmille. Vanhemmuuden vaativa pesti-teematilaisuuksista saatu palaute kertoi, että vanhemmat haluavat saada erilaista tietoa vanhemmuudesta ja käytännön neuvoja myös toisilta vanhemmilta. Tärkeää on myös kokemusten jakaminen samanikäisten lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Siksi vanhempien keskinäinen verkostoiminen on tärkeää.
Vanhempien Akatemia ottaa huomioon myös lastenhoidon järjestämisen akatemia-tilaisuuksien aikana.
Toivon, että Oulun seudun jälkeen toiminta levittäytyy myös muille paikkakunnille yleiseksi Vanhempain Akatemia-toimintamalliksi, jota voidaan toteuttaa eri toimijoiden yhteistyönä. Ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan!
Vanhemmuuden tiedollisen tuen tarpeellisuus kävi hyvin ilmi viime syksynä toteutetuissa luentotilaisuuksissa vanhemmille. Vanhemmuuden vaativa pesti-teematilaisuuksista saatu palaute kertoi, että vanhemmat haluavat saada erilaista tietoa vanhemmuudesta ja käytännön neuvoja myös toisilta vanhemmilta. Tärkeää on myös kokemusten jakaminen samanikäisten lasten ja nuorten vanhempien kanssa. Siksi vanhempien keskinäinen verkostoiminen on tärkeää.
Vanhempien Akatemia ottaa huomioon myös lastenhoidon järjestämisen akatemia-tilaisuuksien aikana.
Toivon, että Oulun seudun jälkeen toiminta levittäytyy myös muille paikkakunnille yleiseksi Vanhempain Akatemia-toimintamalliksi, jota voidaan toteuttaa eri toimijoiden yhteistyönä. Ehkäisevää lastensuojelua parhaimmillaan!
torstai 3. maaliskuuta 2011
Perhehoito ensisijaiseksi lapsen sijaishuoltopaikkaa valittaessa
Eduskunta hyväksyi 1.3.2011 toisessa käsittelyssään hallituksen esityksen, jossa ehdotetaan täsmennettäväksi lastensuojelulain sijaishuoltopaikan valintaa koskevaa säännöstä siten, että lapsen sijaishuolto järjestettäisiin laitoshuoltona vain, jos lapsen sijaishuoltoa ei voitaisi järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla muualla. Muutoksen johdosta perhehoidosta tulee laitoshuoltoon nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Lapsen sijaishuoltopaikka tulee aina kuitenkin valita lapsen edun mukaisesti.
Laki lastensuojelulain 50 §:n muuttamisesta tulee voimaan 1.1.2012.
Klikkaa tästä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.
Myös perhehoitajien asemaa parannetaan
Perhehoitajien ennakkovalmennus säädetään pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.
Kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi näin perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista. Toimeksiantosopimuksessa sovittaisiin sijaishoitajalle maksettavasta palkkiosta ja hänelle sijaishoidosta aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä sopimuksen voimassaolosta. Sijaishoitajalle kuuluisi samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajalle. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisättiin vastaavanlainen säännös kuin perhehoitajalakiin. Lait perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta tulevat voimaan mahdollisimman pian.
Laki lastensuojelulain 50 §:n muuttamisesta tulee voimaan 1.1.2012.
Klikkaa tästä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön.
Myös perhehoitajien asemaa parannetaan
Perhehoitajien ennakkovalmennus säädetään pakolliseksi ja perhehoitajille turvataan riittävä tuki sijoituksen aikana. Jokaista hoidettavaa varten perhehoitajalle nimetään vastuutyöntekijä. Perhehoitajien vähimmäispalkkio nostetaan 650 euroon.
Kunta voi järjestää perhehoitajan vapaan tai muun poissaolon ajaksi tarvittavan sijaishoidon tekemällä toimeksiantosopimuksen sellaisen henkilön kanssa, joka täyttää perhehoitajalta vaadittavat edellytykset. Sijaishoitaja tulisi näin perhehoitajan kotiin hoitamaan perhehoitajan hoidossa olevia henkilöitä, jos perhehoitaja suostuu siihen ja jos järjestely on hoidettavien edun mukaista. Toimeksiantosopimuksessa sovittaisiin sijaishoitajalle maksettavasta palkkiosta ja hänelle sijaishoidosta aiheutuvien kulujen korvaamisesta sekä sopimuksen voimassaolosta. Sijaishoitajalle kuuluisi samanlainen sosiaaliturva kuin perhehoitajalle. Omaishoidon tuesta annettuun lakiin lisättiin vastaavanlainen säännös kuin perhehoitajalakiin. Lait perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta tulevat voimaan mahdollisimman pian.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Ikuisesti sinun: dokumenttielokuva sijoitetuista lapsista
DocPoint -festivaaleilla saa ensi-iltansa 27.1.2011 Mia Halmeen dokumenttielokuva Ikuisesti sinun - elokuva huostaanotetuista lapsista, perheistä, rakkaudesta ja menetyksestä. Lehdistötiedotteen esittelyn mukaan: Huostaanotetut lapset kaipaavat vanhempiaan ja lasten vanhemmat surevat kadotettua rakkautta, lapsia. Sijaisvanhemmat yrittävät paikata läheisyyden puutetta ja kiireisen yhteiskunnan jälkiä oman jaksamisensa äärirajoilla. Arki kuljettaa lapsia ja aikuisia, saa kiintymään ja haparoiden luottamaan. Lapset matkaavat biologisen kodin ja sijaiskodin välillä, ja surevat eroa molemmissa kodeissa. Lapset ovat konkreettisesti vain lainassa. He sopeutuvat ja kasvavat, mutta millaisia jälkiä lapsuuden menetykset jättävät näihin lapsiin ja nuoriin?
– Kumpi painaa vaa’assa enemmän, biologinen sukulaisuus vai jaetut yhteiset vuodet, kun rakastamme lapsiamme? Seurattuani huostaanotettuja lapsia oletan, ettei ole ketään, joka voisi täysin korjata rikkoutuneen siteen lapsen ja vanhemman välillä. Tyhjää kohtaa lapsen sydämessä ei pysty täyttämään. Helpottuneena olen kuitenkin huomannut, että suru voi hellittää, jos lapsi saa osoittaa rakkauttaan tai vihata elinolojaan ja silti tulla aikuisten hyväksymäksi. Huostaanotoilla on myös traaginen tapa periytyä eikä tämä kierre katkea, elleivät yhteiskunnassa vahvistu inhimillisemmät arvot. Lapsen etu on kirjoitettu Suomen lakiin, mutta mitä se tarkoittaa, kysyy ohjaaja Mia Halme.
Mia Halme on usein käsitellyt dokumenttielokuvissaan perhettä, rakkautta ja lähellä olemista. Nähdyksi tulemisen tarve sekä oman paikan löytäminen ovat tärkeitä aiheita suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa vallalla ovat kiire, yhteisöllisyyden mureneminen ja lisääntyvä yksinäisyys. Avoimesti ja lämmöllä sekä läheltä kuvatut tarinat huostaanotetuista lapsista ja heidän erilaisista vanhemmistaan ovat elokuvan selkäranka. Dokumentti on samalla sekä vahva ajankuva että tarina, joka voisi tapahtua kenelle tahansa silloin kun elämä käy liian raskaaksi. Päähenkilöiden vaikeista elämäntilanteista huolimatta elokuvassa on läsnä toivo ja muutoksen mahdollisuus.
Näytökset DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalin yhteydessä: ensi-ilta torstaina 27.1.11 klo 17.30 Bio Rex ja toinen näytös sunnuntaina 30.1.11 klo 13 Kinopalatsi.
Kesto 75 min.
www.docpoint.infoLisätiedot: ohjaaja mia.halme@avanton.fi
Sonja Lindén / tuottaja
puh. +358 50 567 1895
sonja.linden@avanton.fi
Avanton Productions Oy, Harjuviita 16 A 21, 02110 Espoo
– Kumpi painaa vaa’assa enemmän, biologinen sukulaisuus vai jaetut yhteiset vuodet, kun rakastamme lapsiamme? Seurattuani huostaanotettuja lapsia oletan, ettei ole ketään, joka voisi täysin korjata rikkoutuneen siteen lapsen ja vanhemman välillä. Tyhjää kohtaa lapsen sydämessä ei pysty täyttämään. Helpottuneena olen kuitenkin huomannut, että suru voi hellittää, jos lapsi saa osoittaa rakkauttaan tai vihata elinolojaan ja silti tulla aikuisten hyväksymäksi. Huostaanotoilla on myös traaginen tapa periytyä eikä tämä kierre katkea, elleivät yhteiskunnassa vahvistu inhimillisemmät arvot. Lapsen etu on kirjoitettu Suomen lakiin, mutta mitä se tarkoittaa, kysyy ohjaaja Mia Halme.
Mia Halme on usein käsitellyt dokumenttielokuvissaan perhettä, rakkautta ja lähellä olemista. Nähdyksi tulemisen tarve sekä oman paikan löytäminen ovat tärkeitä aiheita suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa vallalla ovat kiire, yhteisöllisyyden mureneminen ja lisääntyvä yksinäisyys. Avoimesti ja lämmöllä sekä läheltä kuvatut tarinat huostaanotetuista lapsista ja heidän erilaisista vanhemmistaan ovat elokuvan selkäranka. Dokumentti on samalla sekä vahva ajankuva että tarina, joka voisi tapahtua kenelle tahansa silloin kun elämä käy liian raskaaksi. Päähenkilöiden vaikeista elämäntilanteista huolimatta elokuvassa on läsnä toivo ja muutoksen mahdollisuus.
Näytökset DocPoint -dokumenttielokuvafestivaalin yhteydessä: ensi-ilta torstaina 27.1.11 klo 17.30 Bio Rex ja toinen näytös sunnuntaina 30.1.11 klo 13 Kinopalatsi.
Kesto 75 min.
www.docpoint.infoLisätiedot: ohjaaja mia.halme@avanton.fi
Sonja Lindén / tuottaja
puh. +358 50 567 1895
sonja.linden@avanton.fi
Avanton Productions Oy, Harjuviita 16 A 21, 02110 Espoo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)