lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kotihoitoa myös lasten ja nuorten psykiatriassa

Näin maallikkona tuntuu loogiselta se, että lapsen ja nuoren psyykkinen hoito toteutetaan hänen kasvuympäristössään. Psyykkinen kehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden lapsen ja nuoren lähellä toimivien ihmisten kanssa eli suhteessa toisiin ihmisiin. Tuntuisi siis nurinkuriselta hoitaa vain lasta tai nuorta siirtämällä hänet pois niistä arkisista vuorovaikutussuhteista, joissa lapsi ja nuori oirehtii hoitoa vaativalla tavalla. On siis ihan järkeenkäypää, että lapsen ja nuoren psyykkeen hoito olisi sitä vaikuttavampaa, mitä paremmin saadaan muutettua / korjattua lapsen lähiyhteisön vuorovaikutustilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Onhan toisaalta ihan tervettä se, että lapsi nimenomaan oirehtii silloin kun asiat eivät ole hyvin päivähoidossa, kouluyhteisössä, kaverisuhteissa tai kodissa.


TV:stä on nähty, miten SuperNanny – perhetyöntekijä, menee perheen kotiin ratkomaan lasten ja vanhempien häiriintyneitä arkitilanteita ja vuorovaikutussuhteita. Perhetyöntekijä saa aikaan yhdessä perheen kanssa arkisten toimintatapojen muutoksia. Ja näiden muutosten myötä lasten ja vanhempien suhteet ja käyttäytyminen muuttuu terveemmäksi. Tällaista perhetyötä tehdään onneksi Suomessa lapsiperhepalveluissa jo paljon. Ja nyt myös psykiatriassa on levinnyt lasten kotihoitomallit. Olen itse ollut mukana Harava-kehittämishankkeessa vuoden 2000 alussa, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä toimi liikkuva Tellu-kotihoitokokeilu lasten ja nuorisopsykiatriassa. Vastaavia hoitomalleja oli jo tuolloin myös muissa sairaanhoitopiireissä – ja ihan vanhimmat kotihoito- ja perhetyön mallit ovat alkujaan levinneet Länsi-Pohjan (Kemi-Tornio) aikuispsykiatriasta (ns. Keroputaan malli).


Kyselytutkimuksesta, jonka tutkimusraportti on vielä keskeneräisenä työpöydälläni, selviää, että suurimpia ongelmia kunnissa on tällä hetkellä lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon saamisessa. Suurta huolta kannetaan jo lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten psyykkeen hoitopalveluista. Siksi kehittämistyö, jolla lasta ja nuorta autetaan ja hoidetaan hänen lähiympäristössään, on erittäin tarpeellinen ja oikeansuuntainen kehitys. Alustavia tuloksia esittelimme 15.2.2011 pidetyssä seminaarissa (aineisto löytyy klikkaamalla alla olevaa linkkiä).


Ei siis riitä, että yksin lapsi ja nuori on psykiatrisessa hoidossa, vaan hoidon piiriin tulee kytkeä lapsen ja nuoren psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat arjen toimijat, arkiset vuorovaikutustilanteet ja –suhteet. Muutoksiin tulee olla valmiita kodissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa lapsen psyykkiseen kehitykseen vaikuttavissa toiminnoissa. Tuloksellisuuden tutkijan korviin, tämä kuulostaa vaikuttavalta hoidolta.


Linkki Helsingin Sanomien artikkeliin 19.3.2011 Kotisairaala auttaa lapsia Kouvolassa (linkitän kunhan se on maksutta saatavilla Hesarin sivuilta).

Linkki 2004 päättyneen Harava-hankkeen aineistoihin.
Linkki Kuntaliiton ja THL:n tutkimustulosten yhteisen 15.2.2011 seminaarin aineistoihin.

5 kommenttia:

  1. Hei,
    Hyvää asiaa olet ajamassa.Tähän voisi vielä lisätä ennaltaehkäisevä ote allekolmevuotiaiden päiväkotihoitoon,joka voisi hyvinkin olla osa oikean tukiverkoston rakentamista lapsen normaalin kehityksen varmistamiseksi.Alle kolmevuotiaiden ja heidän vanhempiensa tarpeiden parempi tunnistaminen ja näkeminen päivähoidossa antaisi jo varhaisen tuen vanhempien ja lapsen suhteen toimivuudelle, kehitykselle ja säilymiselle, mahdollistaen juuri vanhempien tuen ensisijaisen aseman lapsen kehityksen tukijoina myös tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  2. Hyvin olet ajatellut. Ajattelen samoin. Päivähoidon merkitys on suuri lapsen ja vanhemman tuen tarpeen näkökulmasta. Ja se voisi olla paljon suurempikin esim. vanhempien vanhemmuuden kehittymiselle: päivähoito voi olla keskeinen toimija tämän ikäisten lasten vanhempien verkostoimisen edistäjänä, vanhemmuuden "Akatemian" toteuttajana, eli tietoa tämän ikäisten lasten kehityksestä ja mitä se edellyttää vanhemmuudelta. Suomessa kuitenkin vain osa lapsista on päivähoidon piirissä ja varhaisksavatuksella olisi paljon mahdollisuuksia myös kotihoidossa olevien lasten ja heidän vanhempiensa rinnalla kulkijana. Tällaista työtä toki jo tehdäänkin, mutta sitä voisi ja olisi tarpeen tehdä laajemminkin, ja vakiintuneena osana varhaiskasvatuksen työtä.

    VastaaPoista
  3. Lastensuojelutarpeen selvittämisen tulee aina tapahtua yhteistyössä lapsen läheisten kanssa. Jos toisin toimitaan, tulee siihen olla painavat perusteet.
    Poistin blogiini lähetetyn kommentin, joka oli ketjutettu toisesta blogista. Poistamisen syynä oli se sisältää henkilön nimen. Blogipalstallani en voi käydä keskustelua henkilöiden nimillä.

    VastaaPoista
  4. En malta olla vielä hieman jatkamatta.Totta on että päivähoidossa on vain osa lapsista mutta tämä osa on kuitenkin melko suuri:1v täyttäneitä 30%, 2v täyttäneitä jo 60%.Päiväkodin ryhmähoidossa lapset viettävät keskimäärin 35t viikossa.Näin pitkää päivittäistä ryhmähoitoa 0-2vuotiailla ei ole missään muualla OECD maissa (Unicefin tieto).

    Unicef:n viimeisessä raportissa ilmaistaan myös huoli alle kolmevuotiaiden ryhmähoidosta ja sen vaikutuksista vanhempi-lapsisuhteeseen ja tämän myötä erityisesti lapsen emotionaaliseen kehitykseen.

    Omassa työssäni olen jo pitkään huolestuneena seurannut vanhempi-lapsi suhteen takkuilua ja häiriintymistä. Kun lapsi aloittaa varhain päiväkotihoidossa on äidin vaikeata säilyttää toimiva suhde taaperoonsa.Eli häiriöt lapsen emotioonalisessa kehityksessä, joita myöhemmin kouluikäisillä ja nuorilla näemme ovat varsin usein peräisin juuri tästä varhaisesta kehitysvaiheesta.

    Alle kolmevuotiaisiin ja hedän vanhempiinsa panostamisella saattaisi siis olla varsin merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus.
    Päivähoito ja neuvola ovat varmasti oikeita paikkoja joissa auttaa vanhempia, toisaalta ymmärtämään alle kolmevuotiaan kehitystarpeet ja toisaalta auttamaan vanhempia säilyttämään toimiva kiintymyssuhde lapseen,jonka varassa sekä lapsen että vanhempien normaali kehitys on mahdollinen.

    VastaaPoista
  5. Olet aivan oikeassa. Lapsiperhepalveluja tulisi kehittää perhekeskus-ajattelun suuntaan, jossa jokaisen perheen ulottuvilla on lähipalveluna toimiva yksikkö: päivähoitoikäisten lasten ja perheiden osalta jokaisen päiväkodin tulisi tavallaan olla "avoin voimavarakeskus" juuri tämän ikäisille lapsille, lähikoulun kouluikäisille (alakoululaiset ja yläkoululaiset) ja lähinuorisotilan nuorisoikäisille. Niissä pitäisi olla myös vanhemmille tarkoitettua toimintaa ja vanhempien itsensä järjestämää toimintaa, tietoa palveluista ja eri-ikäisen lapsen kehityksestä tietoa, erilaisia varhaisen tuen palveluja ja yhteistä toimintaa. Tämänkaltainen kehitys mitä todennäköisemmin tulisi halvemmaksi kuin korjaavan työn kustannukset. Jokaiseen neuvolaan, päiväkotiin ja kouluun siis tarvitaan esim. perhetyön ammattilaisia, järjestöjen toimijoita jne..... kirjoitan parhaillaan Pohjoismaiden tilannetta kuvaavan Perhekeskus-julkaisun artikkelia Suomen kuntien tilanteesta. Siksi tämä on juuri nyt mielenpäällä.

    VastaaPoista