Tilastokeskuksen laatima raportti kertoo, että ns. syrjäytyneiden nuorten määrä on noin 48 000 nuorta eikä tässä luvussa ole tapahtunut muutosta parempaan. Raportin mukaan syrjäytymisellä tarkoitetaan nuoria, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan järjestelmien ja palveluiden ulkopuolelle. Noin 15 000 nuorta jää joka vuosi peruskoulun jälkeen jatko-opintojen ja työelämän ulkopuolelle.
Muissa tutkimuksissa on myös päätelty, että jokainen tällainen nuoren elämänkestoinen menetys/kustannus on noin yksi miljoona euroa. Yksinkertainen laskutoimitus tekee 48 miljardia. Tämän summan vierellä panostukset lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseen, koulujen ja päiväkotien ryhmäkokojen pienentämiseen, erilaisten lapsi- ja perhekohtaisten tukitoimien parantamiseen, kuten oppilashuoltoon tai perhetyöhön ovat pieniä kustannuksia, ja jotka itseasiassa siis ovat säästöä - eivät kustannuksia, vaan investointeja.
Kun hyvin suuri osa näistä Tilastokeskuksen raportissa mainituista lapsista ja nuorista, ovat lastensuojelun asiakkaana olleita, olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin. Näin vasta säästöä syntyisikin! Jokainen ammattitaitoinen lastensuojelun sosiaalityöntekijä, joka vastaa lapsen asiakassuunnitelmasta ja lapsen ja perheen tukitoimista, tuottaa rahaa yhteiskunnan kassaan, kun lapsen ja nuoren elämäntilanteessa saadaan aikaan parannuksia.
Olisikohan uusi eduskunta edellistä fiksumpi?
Klikkaa tästä Hesarin artikkeliin
Yhden syrjäytyneen kustannukset menetettyinä verotuloina ym. kustannuksina on arvioitu yhdeksi tai puoleksitoista miljoonaksi euroksi, ei miljardiksi euroksi.
VastaaPoistaTietysti jos inhimilliselle kärsimykselle lasketaan hinta, voi tuokin arvio pitää paikkansa.
Kiitos huolellisesta lukemisesta, korjasin kirjoitusvirheen.
VastaaPoistaHuostaanotto on oikea nuorten tehosyrjäyttäjä jos on Perhepiirissä- kirjaa uskominen. Tässä Anu Palosaaren ehdotus turhien huostien vähentämiseksi:
VastaaPoista"Olen itse monta vuotta tutustunut ja seurannut lastensuojeluviranomaisten toimintaa.
Olen tullut loppupäätelmiin, että kuntien palvelujen yksityistäminen, sekä valtion tuki kunnille koskien huostaanottoja eli ns. lastensuojelukerroin on lähtökohtaisesti syy tällaisille räikeille lainrikkomuksille huostata lapsi ilman lainsuojaa - siis juurikin näihin tapauksiin, joita sanotaan olevan maassamme liikaa.
Mutta kuntien palvelujen yksityistäminekään tai mainittu valtion tuki ei ole lopullinen syy tällaisiin, nämä ovat pikemminkin seurannaisia todellisesta syystä - todellinen syypää on EU.
EU ja vapaat markkinat saavat aikaan mm. valtion ja kuntien palvelujen yksityistämishalut. Tällöin puhutaan globaalista korporatismista.
Ja aivan oikein - pari merkintää taaksepäin bloggasin kuntien verotusoikeuden lopettamisesta, mikä liittyy rahan vallan ja palvelujen yksityistämisten lopettamiseen kun puhutaan kuntien perus- ja erityispalveluiden takaamisesta kaikille kunnasta riippumatta yhdenvertaisena ja perustuslain mukaan - toki EU:sta eroamisen rinnalla.
Näen, että kuntien eriarvoinen (taloudellinen) tilanne ja suora rahattomuus saa kunnat väärinkäyttämään mm. lastensuojelun avohuoltoon tarkoitettua korvamerkitsemätöntä valtion tukea muualle kuin lastensuojeluun - ja tiedän että lastensuojelu ei ole ainut musta aukko kuntien talouden pidossa, muitakin tukia käytetään rahan puutteessa kunnissa väärin. Helppo tapa on välittömästi perheen tullessa lastensuojelun tietoon huostata lapsi perheestä valtion korvauksia ja isoja yksityispuolen korvauksia vastaan - eikä kukaan kysele kunnan kyseenalaista ja epäeettistä rahankäyttöä jäljestä päin, koska raha on nimenomaan korvamerkitsemätöntä, eli sitä ei ole pakko käyttää juuri siihen mihin se on haettu.
Kuntien verotusoikeuden poistaminen helpottaisi kuntien paineita järjestää lakisääteiset ja EU:n piiristä tulevat muut velvoitteensa ja palvelunsa kunnallisina valtion verotuksen piiristä - ei siis enää epäinhimillisiä palvelujen yksityistämisiä, mitkä väistämättä käytännössä laskevat palvelujen laatua ja tekevät palveluiden järjestämisestä epäeettistä liikevoitoilla kilpailua. Jokainen kunta saisi tarpeensa mukaan valtion kassasta korvamerkittyä rahaa, esim. lastensuojelun tukitoimiin ja avohuoltoon - ei siis enää korvamerkitsemätöntä tukea lapsen laittomiin ja järjettömiin huostaan tai sijoitukseen.
Joka tapauksessa meille tulee aika, jolloin joudumme tekemään tärkeän ja lopullisen vedenjaon ja päätöksen meidän perheidemme ja lastemme hyvinvoinnin - ja toisaalta EU:n, kunnan palvelujen yksityistämisten, kuntaliitosten, aina nousevan verotuksen ja samaan aikaan kuitenkin huononevien ja epäeettisesti toimivien palvelujen välillä.
Kuntaverotuksen poistamisella, kuntien muulla autonomisella asemalla ja mikä tärkeintä - EU:n kelkasta pois hyppäämisellä lasten laittomat ja lukuisat huostat loppuvat heti."
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/vanhemmuus-hukassa-1
Olen jo aiemmin vastannut lukuisia kertoja vastaaviin väitteisiin siitä, että kunta ottaisi lapsia huostaan, siksi että se olisi taloudellisesti kunnalle kannattavaa. Edellä oleva nimetön kommentti jatkaa tämän saman absurdin väitteen esittämistä. Jokainen voi siitä tehdä omat johtopäätöksensä, sillä asialliset argumentit eivät näitä näytä vakuuttavan.
VastaaPoistaRouva Rousu, toteatte yllä näin:
VastaaPoista[...]"olisi erittäin viisasta panostaa lastensuojelun sosiaalityöhön ja avohuoltopalveluihin, kuten perhetyöhön ja muihin kuntouttaviin tukipalveluihin."
Tuota. Perhetyö on siis ainoa lastensuojelun avohuollon tukitoimi, ainakin sellainen jonka voi mainita? Tuosta voi päätellä, ettei muita ole. Ja siitä viestii elävä elämäkin.
Niin. Mitäpä sitä voisikaan olla, kun se kaikkein tehokkain ja tuntuvin eli käytännön kodinhoito on lopetettu kunnista lähes kokonaan.
Hämmästelen sitä, että ylipäätään ikinä on tuollainen kuin "perhetyö" kehitetty perheitä "auttamaan". Naurettava ajatuskin, kun miettii mitä perhetyö sisältää. Minulla on luettavana ilmeisesti uusin perhetyön oppikirja. Jopas on kovin psykologinen näiden perhetyöntekijöiden työote... Enpä tosiaankaan haluaisi olla moisen puoskaroinnin kohteena, tuollaisella ammattitaidolla.
Huomenaamulla kuuntelen jännityksellä Yleiradion Puhe-kanavaa (kello 09:05 alkaen) ja lasken, montako kertaa mainitsette sanan "perhetyö". Sehän on se ainoa asia, jota lastensuojelun avohuollossa tiedetään olevan tarjolla.
Olen aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Perhetyö tuntuu olevan ainoa tukimuoto syrjäytyneelle perheelle. Hyvä että on edes jotain. Mutta - sivusta seuranneena en ole huomannut perhetyöstä sellaista hyötyä, että perhe siitä todella hyötyisi. Monilla perheillä kun on on vaikeuksia elämänhallinnassa mm. rahan käytössä.Joskus rahaa käytetään niin että perhe yllättäen huomaakin jääkaapin olevan tyhjän ja rahat on loppu. Perhetyöntekijöitä tarvitsevat perheet olisi saatava pois kotoaan, tuottavaan toimintaan! Töitä suomessa kyllä löytyy, ja nyt puhutaan innovaatioista. Näihin syrjäytettyihin ihmisiin olisi aika jo panostaa! Jokainen ihminen osaa tehdä jotain ja jokaisen työpanos on tärkeä. Kunhan vain yhteiskunnassamme alkaisimme ymmärtämään myös näiden syrjäytyneiden ongelmat. Esim. kädellä tekemisen taito on saatava takaisin! Sehän tuo monin tavoin mielihyvää meille jokaiselle ja monin tavoin syrjäytynyt ja masentunut ihminen saa tuntea olevansa tärkeä , kun todellakin saa olla tuottava osa yhteiskunnassa, eikä vain miljardeja kuluttava turhaantunut suomen kansalainen. Kuka on kysynyt näiltä ihmisiltä itseltään, mitä he ITSE haluaisivat tehdä?
VastaaPoistaPerhetyö on tietenkin vain yksi avohuollon tukimuoto perheille. Edellinen kirjoittaja kysyy, kuka on kysynyt näiltä ihmisisltä itseltään, mitä he ITSE haluaisivat tehdä? Tämän kysyminen vanhemmilta itseltään on tietenkin itsestään selvä asia lastensuojelussa. Seuraavaksi Anonyymit kirjoittajat väittävät minua taas naiviksi kun tämmöistä väitän, mutta näin se vaan on. Avohuollon tukitoimien tulee perustua asiakassuunnitelmaan, joka tehdään yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa ja mitään ei pidä eikä saa väkisin vastoin asiakkaiden tahtoa avohuollon tukitoimena toteuttaa. Asiakastyö avohuollossa perustuu asiakkaiden tarpeisiin ja heidän toiveensa/halunsa erilaisista tukitoimista varmasti otetaan huomioon, eihän muutoin tukemisessa ole mitään ideaa - ei ihmisiä voida avohuollossa vastoin tahtoaan tukea. Ja jos tahtoa ja kykyä ei ole turvata lapsen terveyttä ja kehitystä, niin silloin joudutaan pakkohuostaanottoon, ja niitä tehdään Suomessa noin 20 % kaikista huostaanotoista, ja näistähän päätöksen tekee hallinto-oikeus.
VastaaPoistaMiksi Anonyymit kirjoittajat eivät voi kirjoittaa omalla nimellään?