torstai 29. toukokuuta 2014

Lastensuojelulakiin on jälleen tulossa useita muutoksia: ne on leivottu sisään lausunnolla olevaan sosiaalihuoltolakiesitykseen

Sosiaalihuoltolaki-esitys on parhaillaan lausunnolla. Lakiesityksen sisään on leivottu yllätyksellisesti useita (18 pykälää) lastensuojelulain muutoksia. Muutosten taustalla on Kananojan työryhmän kesällä 2013 tekemät Toimiva lastensuojelu -raportin ehdotukset ja niihin saadut lausunnot.

KANNATTAA SIIS LUKEA sosiaalihuoltolaki-esitys (linkki lopussa).

Täsmensin joitakin kohtia keskusteltuani lainvalmistelija Lotta Hämeen-Anttilan kanssa pe 30.5.2014 aamulla puhelimessa. 

Kaksi keskeisintä muutosta siivoavat myös lastensuojelun asiakastilastoista pois ison joukon asiakkaita:

  • yksi ryhmä ovat ne asiakkaat, jotka ovat nyt lastensuojelun asiakkaina siksi, etteivät muutoin saisi lapsiperheille tarkoitettuja peruspalveluja. Nämä lapset ja perheet eivät siis ole alunperinkään olleet sellaisia, joilla olisi nimenomaan lastensuojelun tarvetta. He eivät vain ole muutoin saaneet esimerkiksi lapsiperheille tarkoitettua kotipalvelua, jota heidän olisi pitänyt saada sosiaalihuoltolain (v.1983) mukaan, tai varhaisen tuen perhetyötä. Nyt lastensuojelulaista siirretään pois sosiaalihuoltolain piiriin tällaiset lapsiperheiden ja lasten tarvitsemat peruspalvelut. Näitä on nyt lueteltu lastensuojelulain avohuollon tukitoimien listalla (36§), josta siis osa siirtyy sosiaalihuoltolakiin mm. tukihenkilö ja -perhe ja perhetyö. HUOM! toki näitä peruspalveluja voi saada myös lastensuojeluun asiakkaaksi edelleen jäävät lapset ja perheet. - Muutosesitys on oikeansuuntainen. Lapsiperheiden tulee saada tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti yleisinä peruspalveluina, eikä erityislain mukaan. Sosiaalihuoltolaissa mainitaan myös lomanviettopalvelut (SHL 28§) ja lapsen ja vanhemman tapaamispalvelut (SHL 27§).  
  • toinen lastensuojelun varsinaisista asiakastilastoista pois jäävä asiakasryhmä on lapset, joiden lastensuojelun tarvetta vasta selvitellään. Vuoden 1983 ls.laissahan heitä ei rekisteröity vielä asiakkaiksi ja nämä lastensuojelun työssä kokonaan näkymättömiksi jäänyt asiakasryhmä mm. oikeusturvasyistä haluttiin kirjata asiakkaaksi jo silloin kun lastensuojelun selvitystyö käynnistyi. Nyt siis tässä asiassa on tultu toisiin ajatuksiin, ja lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta jos lastensuojelutarpeen selvitys päätyy käynnistämään avohuollon lastensuojelun asiakkuuden. Muutos on 27 §:ssä. Johonkin varmasti jatkossa myös lastensuojelun selvitysvaiheen lapset tilastoidaan, mutta ei siis jatkossa enää varsinaiksi ls.asiakkaiksi.  - Muutos edellyttää toimintamallin muutosta, jossa selkiytetään työnjaot SH-lain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin ja LS-lain lastensuojelutarpeen arvioinnin kesken. Kannattaa lukea SH-lain 12 -14 §, jossa on lapsen ja perheen tuen tarpeista, joihin palveluja tulee saada jatkossa sosiaalihuoltolain mukaan. Muutos pakottaa kehittämään sosiaalihuoltolain mukaista lapsiperheiden varhaisen tuen palveluohjausta ja tuen järjestämistä, tämä on hyvä asia.   
Myös kiireellisten sijoituspäätösten perusteisiin tulee muutos: jatkossa se on mahdollinen vain kun huostaanoton edellytykset on olemassa ja lapsi tai nuori on välittömässä vaarassa. Sijoitusta ei enää voi tehdä, jos lapsi on muutoin kiireellisen sijoituksen tarpeessa. Tällä perusteella on tehty (iso?) osa kiireellisistä sijoituksista, mikä on saattanut madaltaa kiireelliseen sijoituspäätöksen tekemistä - ainakin niiden määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenenä (vasta 1.11.2013 alk.) olen pannut merkille, että usea valitus liittyy kiireellisen sijoituksen perusteisiin. - Muutosesitys on perusteltu asiakkaiden oikeusturvan näkökulmasta. Muutos edellyttää lastensuojelutyön toimintatapojen uudistamista. 

Kaikkiin muutosesityksiin (18 pykälää muuttuu) kannattaa tutustua, ja ottaa niihin kantaa. 

Otan esille tässä vielä yhden muutoskokonaisuuden, jotka liittyvät asiakkaan asioissa tehtäviin päätöksenteko-oikeuksiin ja eri työntekijäryhmien työnjakoihin. Uudistuksella halutaan vihdoin saada vauhtia sosiaalialan tehtävärakenteisiin ja tarkoituksenmukaisiin työnjakoihin!    

Sosiaalihuoltolain puolella siis jatkossa kuvataan se, miten lapsen ja perheen peruspalvelujen tarve selvitetään (SHL 42 § ja 52§, ja vastaavat pykälät lastensuojelulain puolella (LSL 26 ja 27 §). SHL:n esitys mahdollistaa tarkoituksenmukaisemmat työnjaot eri ammattiryhmien kesken. Sosiaalityöntekijän koulutuksen ohella sosionomi ja sosionomi (ylempi AMK) tutkinnot tuottavat käytännön asiakastyössä tarvittavan erinomaisen osaamisen mm. palvelutarpeen arviointiin. Lain tulee olla joustava, ja ottaa huomioon eri ammattilaisten toiminta asiakastyössä. Jatkossa oma työntekijänä voi toimia myös sosionomi-tutkinnon suorittaneet.

Tavoite on, että tehtävärakenteet muuttuvat niin, että esim. sosiaalityöntekijä tekisi laissa nimenomaan sosiaalityöntekijälle paalutettuja tehtäviä ja päätöksiä. Tehtävärakenteita näin kehittäen, raivataan tilaa eri tutkinnoilla ja osaamisella oleville. - Tämä on tietenkin kannatettava muutossuunta!

Tätä taustaa vasten ymmärrän Lotan (ja lakiesityksen) perustelut, jolla uuden LS-lain 13 § c. pykälän mukaan sosiaalityöntekijän sijaisuuteen voitaisiin jatkossa ottaa määräajaksi vain sosiaalityöntekijän opiskelija, jolla on suoritettuna aineopinnot ja harjoittelu.  Tämä esitys siis tarkoittaa sitä, että sijaisuuksiin ei voida jatkossa ottaa enää lainkaan yhtäkään valmistunutta sosionomia tai sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittanutta.

Tämä muutos mielestäni vaatii usean vuoden siirtymäajan, jotta tehtävärakenteet on saatu kehitettyä niin, että kaikilla sosiaalialan ammattilaisilla on tutkintoa ja osaamista vastaavat joustavat työtehtävät. Sillä muutoin taitaa tulla suuria rekrytointiongelmia lastensuojelun sosiaalityöhön. Paikoinhan sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivista jopa 40 % on kelpo-lain mukaan ns. epäpäteviä. Opiskelijaa koskeva pykälä on uusi: vastaava asia on ohjeistettu tähän asti STM:n anataman kelpo-lain oppaassa.

Mitähän kuntien lastensuojelun työstä vastaavat kuntatyönantajat tästä sanovat!

Tehtävärakenneuudistuksiin pitää siis kunnissa ryhtyä pikimmiten. 

Kelpo-lain päivittämisen yhteydessä pitää vihdoin saada myös sosionomi (ylempi AMK) tutkinto tuottamaan sosiaalityöntekijän kelpoisuus, onhan kyse samantasoisesta (7.taso) ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Tämä parantaisi sosiaalityöntekijän rekrytointiedellytyksiä sekä asiakkaan oikeusturvaa.

(Ylempi AMK-tutkinto: 6 vuotta opiskelua (AMK + YAMK), 300 opintopistettä kuten maistereillakin, lisäksi vaaditaan vähintään kolmen vuoden alan työkokemus, käytännössä heillä on tätä pidempi työkokemus ja jo AMK-tutkinnossa toteutunut 3-4 harjoittelujaksoa). .

Lastensuojelun osaamisen laatuongelmiin tarvitaan myös muita toimia! Osaamisen parantamiseksi tarvitaan lastensuojelun erikoistumiskoulutus sekä jatkuva täydennyskoulutus ja työnohjaus. Hyvää johtamista ja asiakaspalvelujakin tarvitaan.

Erinomaista SH-lakiesityksessä on se, että vihdoinkin myös sosiaalihuoltoon saadaan oma lainsäädäntö sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista ja dokumentaatiosta. Se sisältää säädökset mm. asiakaskohtaisesta monialaisesta yhteisestä suunnitelmasta (9-10§).
Tässä linkki asiakasasiakirjalaki-esitykseen. 

Tässä linkki sosiaalihuoltolaki-esitykseen ja sen sisällä on siis muutosesitykset lastensuojelulakiin.

Tässä linkki sosiaalihuoltolakiesityksen tiedotteeseen ja lausuntopyyntöön. 
Lausuntoaika päättyy 17.6.2014 -olkaa aktiivisia ja aloitteellisia, vaikka teiltä ei olisikaan pyydetty lausuntoa.

3 kommenttia:

  1. Hei,

    Itse jäin pohtimaan tuota kiireelliseen huostaanottoon liittyvää muutosta. Eikö kiireellinen huostaanotto usein ole väylä siihen, että "vyyhti" ikään kuin aukeaa ja kokonaiskuva lapsen elämästä hahmottuu työntekijöille paremmin. Onhan siinä varmasti taustalla suuri huoli lapsen kotioloista, mutta selvää näyttöä ei ehkä ole saatu. Nyt jos kiireellisten huostaanottojen tekeminen vaikeutuu, ei se aina ole lapsen edun mukaista. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, että kiireellisen huostaanoton kriteereistä ei pidä poistaa tätä ... muu kiireellisen sijoituksen tarve -perustetta. Mutta jotain erikoista muutosta lastensuojelun toimintatavoissa on tapahtunut, sillä kiireellisen sijoituksen pykälän perusteet on ollut käytännössä samanlaisena jo vuodesta 1983, ja vasta 2000-luvun lopulla kiireell.sijoitusten määrä lähti jyrkkään nousuun. Voiko kaikki selittyä sillä että nuorten tilanne olisi niin kriisiytynyt? - miksi kiireell.sijoitukset ovat lisääntyneet niin suuresti, millaisissa tilanteissa päätökset tehdään, keitä nämä lapset ja nuoret ja heidän perheensä ovat... monia kysymyksiä, joista pitäisi tietää enemmän. Luulisin, että lastensuojelun osaamisesta on kyse, ja toisaalta myös siinä, että ei haluta ottaa minkäänlaisia riskejä lapsen tilanteessa, ja saatetaan jopa ylireagoida.

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä kyse on siitä, että avohuollon ehkäiseviin tukiin on panostettu viimeiseen asti. Ja siitä että huostaanottoon ei uskalleta ryhtyä riittävän ajoissa, koska pelätään että huostaanoton kriteerit eivät täyty.

    VastaaPoista