tiistai 30. syyskuuta 2014

Lapsen etu vanhempain tapaamisissa

Olen saanut viestiä siitä, miksi lapsen ja vanhemman tapaamisia järjestetään vaikka lapsi oirehtii kovasti ennen tapaamisia, tapaamisissa ja jälkeen tapaamisen. Sijaisperheen välittämää tietoa lapsen oirehdinnasta ei kuulla, tai ainakaan sen perusteella yhteydenpitoon ei tehdä muutoksia vastuusosiaalityöntekijän toimesta. Varsinkin sijoitetun lapsen läheisten toimiessa sijaisperheenä, on sijaisperheellä lapsen vanhemman toiminnasta enemmän tietoa, käytännössä koko elämän ajalta.

Yhteydenpito vanhempaansa on lapsen oikeus, mutta tämän oikeuden käytännön toteuttamista tulee arvioida aina lapsen edun näkökulmasta. Kun yhteydenpito aiheuttaa lapselle jatkuvia ja vakaviakin oireita lapsen turvallisuuden kokemukseen ja psyykkiseen kehitykseen, tulisi yhteydenpitoa ja sen rajoittamista aina harkita.

Hallinto-oikeuden käsittelyssä on jatkuvasti yhteydenpidon rajoituspäätöksiä, mikä osoittaa osaltaan lapsen edun arvioinnin vaativuutta. Lapsesta 24 h huolta pitävien sijaisvanhempien tieto yhteydenpidon vaikutuksista lapseen pitää tietenkin ottaa vahvasti huomioon. Kyse ei ole vanhemman oikeudesta pitää yhteyttä lapseen, vaan päinvastoin. Kun yhteydenpito selvästi vaurioittaa lapsen kehitystä, tulee yhteydenpitoa rajoittaa ja tehdä asianmukaiset ja perustellut rajoituspäätökset.

Tästä aiheesta olisi varmaan tarpeen järjestää myös täydennyskoulutusta. Tietoa voisi tuottaa nykyistä enemmän myös esim. opinnäytetöillä lapsen ja vanhemman yhteydenpito-käytännöistä ja niiden vaikutuksista lapseen.


9 kommenttia:

  1. Kiitos Sirkka!Minun ja varmasti monen muunkin sukulais sijaisvanhemman puolesta!Tämä huoli on tullut jatkuvasti esille sukulais sijaisvanhempain vertaistukiryhmässämme, ja olemme miettineet, miten tähän asiaa saataisiin muutosta, että meidän huoli otettaisiin tosissaan, eikä sitä vähäteltäisi, ja lapsen etu ja hyvinvointi menisi vanhemman halujen edelle. Me tunnemme lapsen vanhemmat, tiedämme taustat hyvin, tiedämme mitä lapsi kokenut, ja miksi voi oireilla, kun jompaa kumpaa vanhempaa tapaa. Miksi voi toista vanhempaansa pelätä, ja reagoida sen takia tapaamisiin ennen, tapaamisissa ja jälkeenpäin.

    VastaaPoista
  2. Lapsi voi myös oireilla ikäväänsä, Tiedän hyvin monia tapauksia, joissa lapset ovat vieroitettu perheestään täysin. Sisarukset voivat asua kotona ja asuvatkin, mutta jostain syystä yksi tai kaksi lasta sijoitetaan ja nimenomaan SIJAISPERHEET voivat olla sen takana, että lapset vieroitetaan. Juuri näillä kertomuksillaan, että lapsi oirehtii.
    Sijaisperheiden valvontaa ja seurantaa tulisi myös lisätä huomattavasti. Mitä jos oirehdinta johtuukin sijaisperheestä? Ikävästä? Mielivaltaisista tapaamisrajoituksista? Vieraannuttamisesta? Vanhempien haukkumisesta ja mollaamisesta? Sijaisperheen kyvyttömyydestä tehdä yhteistyötä?
    Vika ei välttämättä ole lainkaan aina niin yksisuuntainen, miltä se ehkä äkkiä katsottuna näyttää.
    Veri on vettä sakeampaa eikä sidettä vieroittamalla katkaista, vaikka se voisi sijaisperheistä helpolta vaihetoehdolta tuntuakin. Jos työhön ryhtyy, pitää myös oppia yhteystyötaitoja ja tukemaan lapsen sekä vanhemman suhdetta.
    https://www.sos-lapsikyla.fi/fileadmin/user_upload/tiedostot/kuvat/pdf-tiedostot/Kuka_auttaisi_meidan_perhetta.pdf

    VastaaPoista
  3. http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tarun-avoin-kirje-sijaisaidille

    http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta

    Ja eikös Keinu-hankkeen tiimoilta ole tullut/tulossa malli, jossa biologinen perhe ja sijaisperhe viettävät aikaa yhdessä, jolloin molemmin puoliset ennakkoluulot katoavat? Onhan se pelottavaa, kun suht tavallisista perheistä saatetaan sijoittaa lapsia perheisiin, jotka eivät ole yhtään sen kummoisempia, kuin perhe, josta lapset viedään. Silloin on hyvä sanoa, että lapset oirehtii ja saada yhteys katkaistua. Näissä tapauksissa pitäisi olla ULKOPUOLINEN , AMMATTITAITOINENarvioitsija; ei missään tapauksessa itse sijaisperhe, ei hallinto-oikeus (joka lukee siis vain sossun tai sijaisperheen lausuntoja, ei tapaa lasta ja vanhempia yhdessä eikä ole osaamista arvioida vieroituksen / sijoituksen vaikutuksia lapseen) eikä sijoittava sossu.

    VastaaPoista
  4. Etenkin näiden tapausten takia sijaisperheiden valvontaa on tiukennettava eikä lasta tule missään tapauksessa jättää vain sijoittaneen sosiaalityöntekijän ja sijaisperheen armoille! Neutraali, ulkopuolinen taho, jolla ei ole kytköksiä lastensuojeluun ja joka ei mitenkään voi hyötyä sijoituksesta, tulisi kuulla lasta ja tavata perhettä esim kerran vuodessa. Sijaisperheellä ei tule olla mahdollisuutta kieltäytyä valvonnasta.
    http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemi-tornio-lasten-pahoinpitelysta-syytetty-sijaisvanhempi-on-lehtori-ja-perhehoitoliiton-hallituksen-entinen-jasen

    VastaaPoista
  5. Etenkin tällaisten tapausten takia huostaanotettu lapsi EI saa jäädä vain sijoittavan sosiaalityöntekijän ja sijaisperheen varaan, vaan ulkopuolisen ja neutraalin tahon tulisi tavata esim kerran vuodessa kaikkia osapuolia, ja jos ristiriitoja on kuultavissa, niihin tulee suhtautua asianmukaisella tavalla. Tutkivalla ja valvovalla taholla ei saa olla kytköksiä eikä taloudellista hyötyä sijoituksesta.
    http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemi-tornio-lasten-pahoinpitelysta-syytetty-sijaisvanhempi-on-lehtori-ja-perhehoitoliiton-hallituksen-entinen-jasen

    VastaaPoista
  6. Onko hallinto-oikeus oikea paikka pohtia lasten asioita? Sielläkö se asiantuntijuus on?
    http://www.youtube.com/watch?v=XV36Y9HKXIA&feature=share

    VastaaPoista
  7. Hei, kiitos kommenteista. Tärkeitä huomioita ja hyviä ehdotuksia.

    Kuten itse kirjoitin, ei lapsen edun arvointi tässäkään asiassa ole yksinkertaista, selkeää ja helppoa. Siksi siinä tarvitaan osaamista, jota on liian kirjavasti nyt kuntien lastensuojelutyössä. Siksi tarvittaisiin lisää koulutusta ja myös toimintaa pitää kehittää.

    Hyvä ehdotus, että olisi jokin riippumaton asiantunteva toimija joka selvittää lapsen ja vanhempien yhteydenpidon toimivuutta.... tällaista pitäisi kehittää.

    Ihmisten oikeusturva edellyttää, että johonkin pitää voida myös valittaa päätöksistä ja eduskunta on päättänyt, että sellainen on hallinto-oikeus, jossa tuomareiden kanssa on aina mukana lastensuojelun hyvin tunteva asiantuntijajäsen. Yhteydenpitoa koskevat valitukset tutkitaan hyvin perusteellisesti, suullinen käsittelykin on mahdollista, ja myös lapsen erillinen kuuleminen (nuoremmankin lapsen).

    Olen samaa mieltä, että sijoitusten valvonta ei ole hyvällä mallilla. Sijaisperheiden valvonta on ehkä eniten kehittämistä vaativa, sijaisperheet tarvitsisivat paljon nykyistä enemmän myös tukea arkiseen kasvatustyöhönsä. Myös erilaisten laitosten ja ammatillisten perhekotien osalta toiminnan valvontaa pitäisi tehostaa ja valvonnan laatua parantaa.

    VastaaPoista
  8. Sukulais sijaisvanhempien ja sijaisvanhempien ero on siinä, että me todella tiedämme mitä lapsi on joutunut kokemaan. Itse en tunne ketään sukulais sijaisvanhempaa, kenen mielestä hänelle sijoitettu lapsi on vanhemmiltaan otettu väärin perustein, päinvastoin. Monet meistä ovat joutuneet pelätä tämän lapsen puolesta jo raskausaikana. Me joudumme taistelemaan että meitä kuullaan, kun muita sijaisvanhempia kuullaan monesti liiankin hyvin. He saavat sosiaalipuolen tuen aivan erillä lailla kun me. Meidän huolia vähätellään, vaikka lapsi selvästi ilmaisee pelkoa esim. kun tapaa vanhempaansa, joka on käyttänyt esim.henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsen äitiin jatkuvasti jo raskausaikana, ja sen jälkeenkin. Tällaisissa tapauksissa ei voi puhua että lapsi näyttää ikäväänsä vanhempaansa kohtaan, jos on pelokas ja arka tapaamisella, ja muualla iloinen lapsi, ja tiedämme taustat, mistä pelko tapaaja vanhempaa kohtaan luultavasti johtuu. Siksi tämä asia pitäisi ottaa enemmän puheeksi, milloin on lapsen etu rajoittaa tapaamisia, milloin ei. Ei kait kenestäkään ole lapsen etu tavata väkivaltaista vanhempaansa usein, kun väkivalta on todistettua, ja lapsi selvästi pelkää tällaista vanhempaansa? Onko oikein lasta kohtaan, joutua kokemaan pelon tunteet usein aina uudestaan ja uudestaan, kun lapsi vielä pieni?

    VastaaPoista
  9. Uskon kyllä, että sukulaisia ei kuulla niin hyvin, kuin ulkopuolisia. Olen jopa kuullut, että sukulaisille ei haluttaisi edes korvata samaa mitä ulkopuolisille, vaikka se on lapselle parempi päästä oman sukunsa luokse!
    Ja varmasti on vaikeampi vetää rajoja omille läheisille.
    Lähinnä hämmästelen sitä tukien määrää, mitä sijaisperheille nykyään vaaditaan; pitäisi kehittää ihan omat avohuollontuet heille; sellaisia kun ei tukea tarvitsevat biologiset perheetkään saa :(. Sijaisperheet saavat olla niin paljon tarvitsevimpia ja tavallisempia kuin biologiset perheet.
    VOIMIA!
    Ja kiitos Sirkalle, kun ajat tärkeitä asioita, perheiden puolesta!

    VastaaPoista